tag:blogger.com,1999:blog-6310060436412280884.post5840238985842873859..comments2023-10-26T16:30:57.578+03:00Comments on Minun Venäjäni - Моя Россия: Tietokirjailija Eila Lahti-Argutina 14.04.1937 - 10.08.2008Taneli Dobrowolskihttp://www.blogger.com/profile/05453161209954145965noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6310060436412280884.post-58178101800967148022008-08-23T01:40:00.000+03:002008-08-23T01:40:00.000+03:00Helsingin Sanomissa oli 11.8. lukijan kunnianosoit...Helsingin Sanomissa oli 11.8. lukijan kunnianosoitus Eilan muistolle:<BR/><BR/> <BR/>Kunnia Eilan muistolle<BR/>JaSu | 11.8.2008 20:43<BR/> <BR/>En tavannut toimittaja-kirjailija Eila Lahti-Argutinaa koskaan livenä, mutta totta se on: Eila teki tosiaan suurtyön julkaisemalla matrikkelin Stalinin vainojen tuhansista suomalaisista uhreista. Tuon suurteoksen: Olimme joukko vieras vaan, ostin minäkin ja siitähän löytyi tarkat henkilötiedot isäni enon pojastakin joka laittomasti muutti Neuvostoliittoon asumaan 1932 ja menetti siellä henkensä 1938 ja rehabilitoitiin 1957. Vailla tarkoitusta ei Eilan elämä kulunut vaan monelle suomalaiselle hän teki julkaisemalla kirjallaan palveluksen tuomalla viestin ja varmuuden "kuin tuhka tuuleen" kadonneesta omaisesta. Kunnia Eilan muistolle ja kepeät mullat haudalleen.Reijo Nikkilähttps://www.blogger.com/profile/06389213296525550303noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6310060436412280884.post-18306415534426351532008-08-10T20:53:00.000+03:002008-08-10T20:53:00.000+03:00Eila Lahti-Argutina muistoissammeSuruviesti on saa...Eila Lahti-Argutina muistoissamme<BR/>Suruviesti on saapunut Petroskoista. Toimittaja, tietokirjailija Eila<BR/>Lahti-Argutina on poissa.<BR/>Tapasin Eilan ensi kerran yhteisten ystäviemme yhteensaattamana<BR/>Petroskoissa syksyllä 1991, ja heti tiesin kohdanneeni hyvän ihmisen, ahkeran ja tinkimättömän, ystävyydessään lämpimän ja huomaavaisen. Kun noin vuosi sitten<BR/>yhdessä erään kolmannen ystävämme kanssa kävelimme kirjallisuusmatineasta<BR/>Helsingin keskustaan, hän torjui taksi-ehdotuksemme: - "Eihän tästä ole<BR/>matka eikä mitään". No, olihan siinä matkaa, mutta reippaan, kävelemään<BR/>tottuneen toimen ihmisen lailla hän taittoi matkan keskustellen kanssamme mitä<BR/>moninaisimmista asioista. Sain vielä saattaa hänet rautatieasemalle, jossa<BR/>jättämämme hyvästit siis jäivät viimeisiksi täällä.<BR/>Eila oli niitä harvinaisia ihmisiä, joista lyhyidenkin tapaamisten jäljiltä<BR/>jää lämmin ja koskaan haalistumaton muisto, täynnä sanomatonta arvostusta ja<BR/>kunnoitusta.<BR/>Hänen parinkymmenen viime vuoden aikana tekemänsä työ Stalinin ajan<BR/>suomalaisten vainouhrien kohtaloiden selvittämiseksi on laajuudessaan<BR/>käsittämätön. Vuonna 2001 ilmestyi "Olimme joukko vieras vaan",<BR/>massiviinen uhrien matrikkeli, yli 8000 kohtaloa, mutta määrätön oli myös se hyvästä<BR/>sydämestä ja asiaan paneutumisesta tehty vastikkeeton työ lukemattomien<BR/>perheiden, yksityisten ja sukujen kohtaloiden selvittelemiseksi, mitä Eila<BR/>vuosien varrella teki täysin tuntemattomillekin yhteydenottajille.<BR/>Kiitos, Eila. Meitä kiitollisia on paljon. Virallinenkin Suomi olisi<BR/>voinut<BR/>Sinua jollain tavalla huomioida ja kiittää suurtyöstäsi.<BR/>Veikko HuuskaAnonymousnoreply@blogger.com