Tässä viikonvaihteessa Venäjällä tuli voimaan tieliikennesäännöstön (ПДД) uusi versio, joka merkitsee paria-kolmea huomattavaa muutosta. Koska Minun Venäjäni lukijoissa on sellaisia, jotka liikkuvat silloin tällöin autolla Venäjällä, on paikallaan lyhyesti kuvata hallituksen määräyksen n:o 316 aiheuttamat muutokset.
1. Ohitus. Nyt ohituksella ymmärretään vain sellaista hitaamman ajoneuvon ohitusta, jossa käytetään vastaantulevan liikenteen kaistaa. Paikoissa, joissa on vähintään kaksi kaistaa samaan suuntaan, hitaampi ajoneuvo voidaan ohittaa myös oikealta. Raskaiden kuljetusajoneuvojen, jotka liikkuvat korkeintaan 30 km/h, on ajoittain pysähdyttävä päästämään takana oleva liikenne ohitse. Sulkuviivan kohdalla ei saa ohittaa edes hitaasti liikkuvaa ajoneuvoa.
2. Liikenneympyrät. Nyt hylätään vanha yleisperiaate, jonka mukaan oikealta tulevalla on etuajo-oikeus, ja siirrytään toimimaan "по-европейски", eurooppalaisittain, eli liikenneympyrässä (kiertoliittymässä) ajavalla on etuajo-oikeus. Suomalaisen kuskin kannalta käytäntö muuttuu siihen, mihin meillä on kai jo totuttu.
3. Suojatiet. Jalankulkijalla on oikeus ylittää ajorata suojateillä, joissa ei ole valo-ohjausta. Siis jos liikut jalkaisin, astu rohkeasti suojatien seepraviivoille ja toivo parasta! Auton kuljettajan on alennettava nopeutta tai pysäytettävä auto jalankulkijan päästämiseksi ajoradan yli, mikäli jalankulkija on jo astunut seepraviivoille. Jalankulkijoiden on kuitenkin väistettävä hälytysajossa olevia ajoneuvoja (ja ilmeisesti myös uusrikkaiden autoja, joissa on sinivilkut ja miliisin äänimerkit?).
4. Ajovalot on pidettävä kytkettynä pimeänä ja valoisana aikana, taajamissa ja maanteillä.
5. Nastarenkaat. Sekarengastusta ei henkilöautoissa enää sallita. Jos siis nastarenkaita halutaan käyttää, ne pitää olla kaikissa pyörissä.
Lisäksi annetaan ohjeita turvavyön käyttöpakon poikkeuksista. Periaatteessa kaikkien ilman perusteltua erityissyytä on käytettävä vöitä. Lapsille on oltava "erityisrakenteet" vöissä pysymiseksi. Ilmeisesti tämä tarkoittaa kaukaloistuinta tai vähän isommilla lapsilla koroketyynyä peffan alla.
Lyhyesti sanoen Venäjä haluaa nyt "eurooppalaistaa" liikennenormejaan ja -sääntöjään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autot. Näytä kaikki tekstit
8.9.2010
Lada täyttää 40 vuotta
Minun Venäjäni autonaiset ja -miehet!
Nyt on maljapuheen aika, sillä Жигули 2101 eli meikäläisittäin Lada 1200 L eli venäläiseltä lempinimeltään kopeekka, копейка, täyttää nyt 40 vuotta. Ensimmäinen Fiat 124:n pohjalle rakennettu auto rullasi ulos Togliattin/Toljattin kaupunkiin rakennetusta Volgan autotehtaasta (Волжкий автозавод eli ВАЗ) 19.4.1970 pääsuunnittelija Benito Guido Savoignyn ajamana. Prototyypissä oli vielä jotakin paranneltavaa ennen kuin siitä tuli täydellinen, joten sarjatuotanto alkoi 9. syyskuuta 1970. Kohottakaamme malja sarjatuotannon alkamisen merkkipäivän kunniaksi!
Vuonna 1965 Fiat 124:n prototyyppi valittiin Länsi-Euroopassa vuoden autoksi, ja siksi Neuvostoliiton autosuunnittelijat päätyivät valitsemaan sen lisenssivalmisteensa pohjaksi.
Auton konstruktiota kuitenkin vahvistettiin kestämään neuvosto-oloja: maavaraa kasvatettiin, pyöränripustusta ja koria vahvistettiin, takapyörien levyjarrut vaihdettiin rumpujarruiksi, koska ne olivat helpommat suojata lialta ja olivat myös pitkäikäisemmät silloin. Vasempaan kylkeen laitettiin jotakin, johon Neuvostoliitossa ei ollut totuttu: peili. Moottorin nokka-akseli siirrettiin sylinterikanteen ja sylinterien keskinäistä etäisyyttä kasvatettiin (jotta sitten myöhemmin voitaisiin suurentaa sylinterien halkaisijaa eli porata moottoria isommaksi). Näillä muutoksilla auto sai 90 kg lisää painoa. Jälkiviisaalle herää kysymys, miksiköhän ne eivät suunnitelleet nollasta asti omaa autoa, kun italiaanoon piti tehdä niin paljon muutoksia, niitä nimittäin tehtiin 800 kpl...
Vuonna 1983 perusmallin valmistus päättyi, koska se ei enää ollut ajan tasalla. Sitä ehdittiin valmistaa 2.702.657 kpl. Eri versioita oli kuitenkin tuotannossa niin, että pyöreäsilmäisen viimeiset mallit myytiin v. 1989.
Vuonna 1981 lanseerattiin markkinoille modernisoitu versio ВАЗ-2105 eli suomeksi viis yli yheksän Lada, Länsi-Euroopassa tunnettu nimellä Lada Riva, jossa on mm. hieman isompi moottori ja Moskvitshin tehtaalta saadut kantikkaat etulyhdyt. Sen tuotanto jatkuu yhä.
Suomen liikenneministeriö kielsi paavillisuutensa vuoksi mallin maahantuonnin vuonna 1997, koska sen moottori ei täyttänyt tuolloin voimaan tullutta EU:n päästödirektiiviä. Kuitenkin Suomea vanhemmassa EU-maassa Saksassa sama tekniikka hieman paranneltuna täyttää direktiivit, koska Dörpenin kaupungissa toimiva Bohse Automobilbau GmbH valmista siitä yhdenlaista versiota nimellä Euro Star.
Vuonna 2000 autolehti За рулем (Za ruljom eli Ratin takana, Ratissa tms.) järjesti lukijaäänestyksen päättyvän vuosisadan parhaasta autosta. Äänestys oli IVY-maiden laajuinen ja siihen osallistui 80.000 ihmistä. Kisan voitti juuri tämä ВАЗ-2101, toiseksi tuli 1950-luvun Volga eli ГАЗ-21 ja kolmanneksi ВАЗ-2110 eli Lada 110. Henkilökohtaisesti, Lada Samaran omistajana, olen loukkaantunut Za ruljomin lukijoille siitä, ettei se päässyt mitalisijoille. Ja vielä satakymppi pääsi! Maksettu äänestys?
Minun nähtäväkseni ei ole koskaan sattunut Ivan Dyhovitšnyin elokuvaa Kopeekka (Копейка, 2002), mutta siitä kerrotaan, että ohjaaja on yrittänyt osoittaa, kuinka tämän auton historia osuu yhteen koko maan historian kanssa. Pidetäänpä silmällä, vaikka ei se arvosteluista päätellen mikään elämää suurempi kuva liene.
VAZin tehtaalla ei ole mennyt oikein hyvin 2000-luvulla. Nyt sen kumppaniksi on otettu ranskalais-japanilainen Renault. Huimimmat lehtitiedot kertovat, että Ladan etuvetomalleihin Prioraan ja Kalinaan olisi parin vuoden päästä saatavissa Renault'n automaattivaihteisto. O tempora, o mores!
Nyt on maljapuheen aika, sillä Жигули 2101 eli meikäläisittäin Lada 1200 L eli venäläiseltä lempinimeltään kopeekka, копейка, täyttää nyt 40 vuotta. Ensimmäinen Fiat 124:n pohjalle rakennettu auto rullasi ulos Togliattin/Toljattin kaupunkiin rakennetusta Volgan autotehtaasta (Волжкий автозавод eli ВАЗ) 19.4.1970 pääsuunnittelija Benito Guido Savoignyn ajamana. Prototyypissä oli vielä jotakin paranneltavaa ennen kuin siitä tuli täydellinen, joten sarjatuotanto alkoi 9. syyskuuta 1970. Kohottakaamme malja sarjatuotannon alkamisen merkkipäivän kunniaksi!
Vuonna 1965 Fiat 124:n prototyyppi valittiin Länsi-Euroopassa vuoden autoksi, ja siksi Neuvostoliiton autosuunnittelijat päätyivät valitsemaan sen lisenssivalmisteensa pohjaksi.
Auton konstruktiota kuitenkin vahvistettiin kestämään neuvosto-oloja: maavaraa kasvatettiin, pyöränripustusta ja koria vahvistettiin, takapyörien levyjarrut vaihdettiin rumpujarruiksi, koska ne olivat helpommat suojata lialta ja olivat myös pitkäikäisemmät silloin. Vasempaan kylkeen laitettiin jotakin, johon Neuvostoliitossa ei ollut totuttu: peili. Moottorin nokka-akseli siirrettiin sylinterikanteen ja sylinterien keskinäistä etäisyyttä kasvatettiin (jotta sitten myöhemmin voitaisiin suurentaa sylinterien halkaisijaa eli porata moottoria isommaksi). Näillä muutoksilla auto sai 90 kg lisää painoa. Jälkiviisaalle herää kysymys, miksiköhän ne eivät suunnitelleet nollasta asti omaa autoa, kun italiaanoon piti tehdä niin paljon muutoksia, niitä nimittäin tehtiin 800 kpl...
Vuonna 1983 perusmallin valmistus päättyi, koska se ei enää ollut ajan tasalla. Sitä ehdittiin valmistaa 2.702.657 kpl. Eri versioita oli kuitenkin tuotannossa niin, että pyöreäsilmäisen viimeiset mallit myytiin v. 1989.
Vuonna 1981 lanseerattiin markkinoille modernisoitu versio ВАЗ-2105 eli suomeksi viis yli yheksän Lada, Länsi-Euroopassa tunnettu nimellä Lada Riva, jossa on mm. hieman isompi moottori ja Moskvitshin tehtaalta saadut kantikkaat etulyhdyt. Sen tuotanto jatkuu yhä.
Suomen liikenneministeriö kielsi paavillisuutensa vuoksi mallin maahantuonnin vuonna 1997, koska sen moottori ei täyttänyt tuolloin voimaan tullutta EU:n päästödirektiiviä. Kuitenkin Suomea vanhemmassa EU-maassa Saksassa sama tekniikka hieman paranneltuna täyttää direktiivit, koska Dörpenin kaupungissa toimiva Bohse Automobilbau GmbH valmista siitä yhdenlaista versiota nimellä Euro Star.Vuonna 2000 autolehti За рулем (Za ruljom eli Ratin takana, Ratissa tms.) järjesti lukijaäänestyksen päättyvän vuosisadan parhaasta autosta. Äänestys oli IVY-maiden laajuinen ja siihen osallistui 80.000 ihmistä. Kisan voitti juuri tämä ВАЗ-2101, toiseksi tuli 1950-luvun Volga eli ГАЗ-21 ja kolmanneksi ВАЗ-2110 eli Lada 110. Henkilökohtaisesti, Lada Samaran omistajana, olen loukkaantunut Za ruljomin lukijoille siitä, ettei se päässyt mitalisijoille. Ja vielä satakymppi pääsi! Maksettu äänestys?
Minun nähtäväkseni ei ole koskaan sattunut Ivan Dyhovitšnyin elokuvaa Kopeekka (Копейка, 2002), mutta siitä kerrotaan, että ohjaaja on yrittänyt osoittaa, kuinka tämän auton historia osuu yhteen koko maan historian kanssa. Pidetäänpä silmällä, vaikka ei se arvosteluista päätellen mikään elämää suurempi kuva liene.
VAZin tehtaalla ei ole mennyt oikein hyvin 2000-luvulla. Nyt sen kumppaniksi on otettu ranskalais-japanilainen Renault. Huimimmat lehtitiedot kertovat, että Ladan etuvetomalleihin Prioraan ja Kalinaan olisi parin vuoden päästä saatavissa Renault'n automaattivaihteisto. O tempora, o mores!
15.4.2010
"Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa"
Arvoisat autonaiset ja -miehet!
Tiistaina 12.4. valtakunnanmedia levitti STT:n uutista, jonka mukaan "Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa".
Mielekiintoista. Kyllä minä olen tiennyt, että Medvedev on rokkimiehiä ja Putin ei, mutta enpä tiennyt, että manse-rock on näin vallannut miehen mielen. Onhan toki Tampereen Ikurista kotoisin olevalla Popedalla sellainenkin biisi kuin Raz, Dva, Tri LP:llä nimeltä Harasoo. Ehkä se on saanut Dmitri Anatoljevitšin innostumaan asiasta. "Raz, dva, tri oi Anneli, jäätyy hapankaalini."
Jos minä saisin valita Popedan ja Volgan väliltä eikä kolmatta vaihtoehtoa olisi, kallistuisin myös Popedaan. Siihen on - lainatakseni muotiin tullutta esitystapaa - kolme syytä:
1. Kuuma kesä
2. Sukset
3. Tahdotko mut tosiaan
4. Kersantti Karoliina
2010-luvun Volga taas on - minun silmissäni - vain 1960-luvulla suunniteltu epätaloudellinen ja epävarma autonrohjake, joskin siinä on oikein mukava jousitus.
Medvedevin tavoin ajatteleville pari hyödyllistä nettisivua:
Popeda Tampereen Ikurista
Kirja: Ilikeesti kiitää
Putinin tavoin ajattelevat tyytykööt tähän: Volga
Jos jollakin tulee mieleen, että tässä STT haukkuu väärää puuta, voin vahvistaa, että niin se tekee. P:llä ja b:llä on eroa. Minusta tuntuu, ettei Dima kuitenkaan ole Popeda-fani, sillä Popedan Neuvostoliiton-vierailusta on kulunut jo kohta neljännesvuosisata eli iso kvartaali. Mutta jos menemme pobedaan pehmeällä b:llä sanan keskellä, olemme arvoituksen jäljillä. Победа=voitto. Pobeda oli mallinimi, jolla tunnettiin Gorkin autotehtaan sodanjälkeinen hyvin menestynyt henkilöauto, mallimerkinnältään GAZ M20.
Pobeda oli Neuvostoliiton sodasta selviämisen symboli ja erittäin edistyksellinen auto: ensimmäisenä neukkuautona siinä oli suuntaviitat, jarruvalo ja lämmityslaite sekä kaksi sähköllä toimivaa lasinpyyhkijää. Sitä valmistettiin vuosina 1946-1958. Tätä viisipaikkaista neliovista sedania oli runsaasti taksiautona Suomessa. Minusta tuntuu, että se Medvedevin pari vuotta sitten ostama "vuoden 1948 mallia oleva Popeda" onkin vuoden 1948 mallia oleva Pobeda. Nicht?
Kas tällainen on/oli se oikea Pobeda.
-------
Mitä media kritiikittä kertoi:
"Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa"
Volga
Tiistaina 12.4. valtakunnanmedia levitti STT:n uutista, jonka mukaan "Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa".
Mielekiintoista. Kyllä minä olen tiennyt, että Medvedev on rokkimiehiä ja Putin ei, mutta enpä tiennyt, että manse-rock on näin vallannut miehen mielen. Onhan toki Tampereen Ikurista kotoisin olevalla Popedalla sellainenkin biisi kuin Raz, Dva, Tri LP:llä nimeltä Harasoo. Ehkä se on saanut Dmitri Anatoljevitšin innostumaan asiasta. "Raz, dva, tri oi Anneli, jäätyy hapankaalini."
Jos minä saisin valita Popedan ja Volgan väliltä eikä kolmatta vaihtoehtoa olisi, kallistuisin myös Popedaan. Siihen on - lainatakseni muotiin tullutta esitystapaa - kolme syytä:
1. Kuuma kesä
2. Sukset
3. Tahdotko mut tosiaan
4. Kersantti Karoliina
2010-luvun Volga taas on - minun silmissäni - vain 1960-luvulla suunniteltu epätaloudellinen ja epävarma autonrohjake, joskin siinä on oikein mukava jousitus.
Medvedevin tavoin ajatteleville pari hyödyllistä nettisivua:
Popeda Tampereen Ikurista
Kirja: Ilikeesti kiitää
Putinin tavoin ajattelevat tyytykööt tähän: Volga
Jos jollakin tulee mieleen, että tässä STT haukkuu väärää puuta, voin vahvistaa, että niin se tekee. P:llä ja b:llä on eroa. Minusta tuntuu, ettei Dima kuitenkaan ole Popeda-fani, sillä Popedan Neuvostoliiton-vierailusta on kulunut jo kohta neljännesvuosisata eli iso kvartaali. Mutta jos menemme pobedaan pehmeällä b:llä sanan keskellä, olemme arvoituksen jäljillä. Победа=voitto. Pobeda oli mallinimi, jolla tunnettiin Gorkin autotehtaan sodanjälkeinen hyvin menestynyt henkilöauto, mallimerkinnältään GAZ M20.
Pobeda oli Neuvostoliiton sodasta selviämisen symboli ja erittäin edistyksellinen auto: ensimmäisenä neukkuautona siinä oli suuntaviitat, jarruvalo ja lämmityslaite sekä kaksi sähköllä toimivaa lasinpyyhkijää. Sitä valmistettiin vuosina 1946-1958. Tätä viisipaikkaista neliovista sedania oli runsaasti taksiautona Suomessa. Minusta tuntuu, että se Medvedevin pari vuotta sitten ostama "vuoden 1948 mallia oleva Popeda" onkin vuoden 1948 mallia oleva Pobeda. Nicht?
Kas tällainen on/oli se oikea Pobeda.
-------
Mitä media kritiikittä kertoi:
"Medvedev on Popeda-mies, Putinilla kaksi Volgaa"
Volga
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
