28.1.2008

Lähdekritiikin merkityksestä

energiajatti.jpgKaikki tietävät, että Vladimir Putin on kotoisin Pietarista, ja että hän on tuonut mukanaan valtaan uskomattoman määrän vanhoja pietarilaisia opiskelukavereitaan, työkavereitaan, mökkinaapureitaan ja muuten vain mukavia pietarilaisia. Tarjolla on ollut varsin vähän tilastotietoa siitä, kuinka suuri tämän Pietarin mafian osuus Venäjän valtaelimissä oikein on. Siksi kiinnostuin, kun Helsingin Sanomat mainitsi vasta ilmestyneestä kirjasta, jossa listattiin Venäjän vallanpitäjiä kotipaikan mukaan.

Valitettavasti kävi kuitenkin ilmi, että lista ei ollut pelkästään sattumanvaraisesti kokoonkyhätty, vaan ennen kaikkea virheellinen. Presidentti Putinilla on omat edustajansa kaikissa seitsemässä "federaatiopiirissä", jotka hän aikanaan itse loi siirtääkseen valtaa kuvernööreiltä itselleen, ja kaikki seitsemän ovat listan mukaan pietarilaisia. Kiinnostavaa. Tai olisi, jos pitäisi paikkansa.

24.1.2008

Maat, joihin en lähtisi suurin surminkaan

Rakas päiväkirja!

Eilen, keskiviikkona, kulttuurilehti Kelta-Sanomat, jolla on lööpit viritettynä jokaisen kaupan ja kioskin edustalla, olette varmaan huomanneet sellaisia, ehkä joskus jopa lukeneet etusivun juttujen otsikoitakin, julkaisi kyselyaineistoa maista, joihin viimeksi tekisi mieli mennä. Venäjä on listan ykkönen. Kyselyn 2663 vastaajasta 224 henkilöä eli 8,4 prosenttia katsoi, ettei matkustaisi sinne (enää) koskaan. Tällaisia perusteluja esitettiin:

1. VENÄJÄ

*Maassa on mahtavat näkymät, mutta palvelutaso heikko ja vaarallista kulkea omin päin.

Kulkija, 60

*Kauniita rakennuksia, mutta kieli vaikeaa. Ihmiset täysin ilman käytöstapoja. Ei minkäänlaista kansainvälisyyttä. Tympeä ja ankea maa.

Pöö, 36

*Kaksitoista reissua maassa työn puolesta. Niin röyhkeä, säälimätön ja itsekäs kansa kuin olla voi. Jos etsit extreme-matkoja vaaroineen, niin tänne vaan torakoiden sekaan.

Mr Matkaaja, 41

*Kurjuutta näkee koti-Suomessakin!

Annika, 34

*Rikollisia ja huijareita maa täynnä, kuten myös Viro.

Göran, 45

_____________________________________________

Kaikesta päätellen Venäjä on tarjonnut mieleenpainuvan vaikutuksen lausunnonantajiin, jotka ovat perehtyneet maan ja kansan erityispiirteisiin ottaen hermeneuttisesti huomioon kulttuurien väliset erot ja yhtäläisyydet.


Venäjän ongelmaksi hahmottuu siis akkulturaation ja modernisaation puute. Miten ne venäläiset saisi oppimaan ihmisten tavoille? Esimerkiksi vieraanvaraisiksi: ettei pöydässä olisi tarjolla vain murukahvia ja Pirkka-pipareita vaan olisi seitsemää sorttia. Tai sitten empaattisiksi? Miten venäläiset saisi oppimaan sen, että silloin tällöin on hyvä ostaa kukkia lähimmäisille? Voiko venäläistä miestä opettaa avaamaan ovea naiselle? Tuskinpa vain. Ja missään tapauksessa ei pidä lähteä ulos omin päin. Olen itsekin huomannut tämän: pyrin aina liikkumaan noin kuuden hengen ryhmässä, jolloin etumaiseksi asetetaan itsepuolustustaitoinen karateka ja peräpäähän kyynelkaasusuihkein varustettu valpas budoheppu. Näin voidaan torjua kaikkialla vaanivat rikollisjengit. Mutta miksi yleensä pitäisi mennä ulkosalle?


Venäjällä minulla olisi muuten mukavaa, mutta kun talvella siellä on niin kylmä, niin eihän siellä ihminen voi olla. Suomessa kannattaa pysyä, mieluummin sisätiloissa. Täällä saa rauhassa, omaksi ilokseen ihastella tsuhnien upeaa sivilisaatiota.


_________________________________________


Eteläinen naapurimmekin onnistuu keräämään 213 kpl hyviä, lähes pelkästään sataprosenttisia onnistumiskokemuksia seuraavaan tapaan:

2. VIRO

*Suurin syy on se, että vaikka kuinka itse hymyilisit ja olisit ystävällinen, virolaisille siedettävän asiakaspalvelun ja edes ystävällisen katseen yritys lienee mahdottomuus. Surku. Ilmeisesti maassa on asiat todella huonosti, kun kaikki tuntuvat olevan siellä jatkuvasti huonolla tuulella.

Kikka, 34

*Töykeitä ja epäystävällisiä, ylimielisiä ihmisiä!

Eerika, 55

*Yliolkaista kommunistista palveluasennetta, kammottavaa ruokaa ja epärehelliset taksikuskit. Tarvitaanko vielä lisää syitä vai joko riittää?

Eläköön Italia, 48

*Siellä on huono olla. Huono palvelu ja ruoka sekä kommunikaatio. Ihmiset ovat todella aggressiivisia. Eivät tykkää mistään.

Galloway, 18

_____________________________________________

Miten näitä pitäisi tulkita? Minullakin oli Virossa kerran huono olo, vaikka ruoka oli erinomaista ja juomaa paljon saatavilla. Ja sekin erinomaista. Belyi aist, Vana Tallinn ynnä kevyempiä laatuja. Huomaamme tästä, kuinka lähellä hyvä ja paha ovat toisiaan. Palveluhan Virossa toimii erinomaisesti, kun sitä tilaa. Kun puhuttelee Tallinnassa venäjäksi ja muualla joko viroksi tai venäjäksi, saa sydämellisen palvelun ja hyvät sörsselit. Tämähän on se peruste, jolla jonkin kansakunnan salonkikelpoisuutta ja valtion WTO-kelpoisuutta pitää mitata. Ja aivan kuten Galloway, 18 sanoo, virolaiset ihmiset, varsinkin maalaispaikoissa, ovat kaikki niin agrologisia että.


P.S. Laitoin tämän jutun kertaalleen jo eilen, lehden ilmestymispäivänä, tähän blogiin, mutta ilmeisesti tänne on jo pesiytynyt joku blogitonttu, joka nappaa silloin tällöin viestin sinne uunin pankolle pureksittavaksi.

22.1.2008

Ihmisoikeudet ja Venäjä - mahdoton yhtälö?

Ihmisoikeudet ja Venäjä – mahdoton yhtälö?

Keskiviikkona 30.1. klo 14 -17, Vanhan Ylioppilastalon Musiikkisali, Helsinki

Ihmisoikeudet ovat viime aikoina jääneet Venäjällä taka-alalle, kun valtaapitävien ote kansalaisyhteiskunnasta on tiukentunut. Yhteiskunnan keskeiset instituutiot ovat yhä voimakkaamman ohjauksen kohteena. Kansalaisten kokoontumis- ja mielipiteenvapauksia on rajoitettu. Venäjällä on jälleen poliittisia vankeja neuvostoajan tapaan.

Mitä kuuluu Venäjän ihmisoikeusliikkeelle? Entä mitä ihmisoikeuksien toteutuminen naapurissa edellyttää? Mikä on nyt ETYJ:n nykyisen puheenjohtajamaan Suomen vastuu Venäjän ihmisoikeuskehityksestä?

Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Solidaarisuuden järjestämässä paneelikeskustelussa, jonka päävieraita ovat kaksi moskovalaista aktivistia: toimittaja ja nyky-Venäjän poliittisia järjestelmiä tutkiva Anna Sevortjan sekä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden asiantuntija, moskovalaisen Demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämiskeskuksen johtaja Juri Dzhibladze. Keskustelussa ovat mukana myös Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen, suurlähettiläs Jaakko Blomberg sekä toimittaja Outi Parikka. Tilaisuuden avaa toimittaja Airi Leppänen ja keskustelua johdattelee Solidaarisuuden puheenjohtaja Tarja Kantola.

Viime syksynä Anna Sevortjan ja Juri Dzibladze kokosivat yhdessä suomalaisen toimittajan Airi Leppäsen kanssa kirjan Venäjän ihmisoikeusliike (Gaudeamus), jonka Solidaarisuus julkaisi yhteistyössä moskovalaisen Demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämiskeskuksen kanssa.

Tervetuloa!

Miia Nuikka

Toiminnanjohtaja

Solidaarisuus

Vastaus osallistumisesta pyydetään ystävällisesti ilmoittamaan tiistaihin 29.1. mennessä salla.saarinen@finsolid.fi tai puh. (09) 7599 7313.

Solidaarisuus

Solidaarisuus (Kansainvälinen solidaarisuussäätiö) on vuonna 1970 perustettu kehitysyhteistyöjärjestö. Se tekee myös lähialueyhteistyötä ja on toiminut vuodesta 2001 lähtien Venäjän Karjalassa. Yksi saavutuksista on ollut Karjalan tasavallan ensimmäisen turvakodin perustaminen Sortavalaan.

Lisätietoja: www.finsolid.fi

13.1.2008

Nastolan sotavankileiri

Seuraavassa Jukka Mallisen teksti, jonka hän pyysi blogiin välittämään:

Suomalaiset on viime aikoina haluttu esittää jotenkin poikkeuksellisen julmina miehittäjinä tai sotavankien piinaajina. Itse olen kuullut päinvastaista.
Joskus 1980-luvun puolivälissä nappasin liikematkalla Moskovassa Inturist-hotellin edestä pimeän taksin. Kuljettaja, iäkkäämpi mies osasi muutaman sanan suomea.
Kysyin, onko hän ehkä Karjalan tasavallasta. Mies sanoi, että ei suinkaan - hän oli oppinut vähän suomea sodan aikana sotavankileirillä Nastolassa.
Nikottelin hetken, mutta tunnustin sitten rehellisesti, että Nastolastahan sitä minäkin. Miehellä ei kuitenkaan ollut mitään suomalaisia vastaan. Hän sanoi, että heitä pidettiin niin hyvin kuin se niissä oloissa oli mahdollista.
Hän sanoi olevansa kiitollinen suomalaisille - nän oli joutunut vangiksi haavoittuneena ja suomalaiset olivat hoitaneet hänet terveeksi. Lääkärikin oli ollut venäläinen, tsaarin armeijasta Suomen armeijaan jäänyt lääkintäeversti. ”Jos olisin jäänyt saksalaisten vangiksi, varmasti oli henki mennyt”, mies sanoi.

Vuonna 1989 Suomessa vieraili PENin vieraana vanha moskovalainen kirjailija Juri Davydov. Hän oli joutunut vankileiriin helmikuussa 1940 kerrottuaan moskovalaisessa olutkapakassa, että suomalaisilla on panssarivaunuja, joissa on kumiset seinämät - ne heijastavat ammukset takaisin.
Leiristä hän pääsi kuripataljoonaan ja rintamalle. Sitten hän oli majurina Viipuria valtaamassa tai vapauttamassa - ihan miten haluatte.
Kaupunki oli typötyhjä - yksikään sielu ei ollut jäänyt odottamaan Puna-armeijaa. Joka paikassa oli vain julisteita, joissa valtava rokonarpinen kasakka papaha päässään sojottaa pistimellä pientä liinatukkaista suomalaista poikaa.
Tällaista venäläiset eivät vielä olleet nähneet. Davydov sanoi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen mieleensä hiipi epäilys: ehkä asiamme ei ole pelkästään oikea - ”mozhet, nashe delo ne toljko pravoje”
Davydovista tuli jopa Viipurin komendantti. Hän oli ottamassa vastaan ensimmäistä junaa, jolla venäläisiä sotavankeja palasi Suomesta. Ajateltiin, että pitää yrittää ruokkia niitä nälkiintyneitä ja nääntyneitä raukkoja. Niin he raapivat kasaan kaiken, mitä suinkin irtosi - lähinnä vain leipää, suolaa ja auringonkukkaöljyä.
Hämmästys oli melkoinen, kun pulskat sotavangit purkautuivat junasta. Jokaisella oli iso kantamus kinkkuja, liikkiöitä, sylttyjä, makkaroita, voitiinuja ja juustopalloja. Niin sotavangit syöttivät nälkiintyneen vastaanottokomitean. Davydov sanoi, että se oli koko sodan aikana ainoa kerta, kun hän sai kunnolla syödäkseen.

Sotavangeilla oli kyllä kauhukertomuksia suomalaisesta kieltolaista. Vodkaa komendantilla taas piisasi. Niin sotavangit saivat Viipurissa koko sodan ensimmäisen mainitsemisen arvoisen krapulan.
Nastolassa oli yksi Suomen suurimpia sotavankileirejä Suuri osa vangeista oli töissä pitäjän maataloissa ja myös asui taloissa, joissa itse talonväestä oli paikalla vain naisia ja lapsia. Nastolan geeniperintökin rikastui tänä aikana.
Nastolalaisten muistelmia sotavankileiristä on koottu kirjaan Marja Huovila: ”Kaikki isänmaan puolesta Nastolassa - Suojeluskunta, lotat ja vankileirit 1917 - 1944” (Nastolan Suojeluskunta- ja lottaperinneyhdistys ry., Lahti 2007).
Vuokko Niemi muistelee:
”Meille tuli inkeriläinen vanki, Vilho, jolla oli valkea nauha käsivarressa merkkinä heimokansalaisuudesta. Hän osasi suomeakin. Hänen vanhempi veljensä Nikolai oli töissä Jaakkolassa. Tämä veli siirtyi 1944 salaa Ruotsiin ja kirjoittikin sieltä. Vilholla oli aitoja kommunisti-ajatuksia. Veljeksillä oli eri aatemaailma ja Vilho tiesi komennon Neuvostoliitossa.
Martelius hoiti raha-asiat. Hän toi itse Vilhon meille ja sanoi ”tässä on Vilho, kohdelkaa inhimillisesti”.
Lasilan vuokralaisillakin oli vanki. He ottivat vangin säälistä, oikein kurjan ja laihan vangin. Lasila oli itse ollut kapinan aikana punakaartissa ja tiesi millaiset olot olivat.”

Sirkka Pilli-Sihvola:
”Sitten kun vangit lähtivät, he lähtivät tippa silmässä. He olivat jostain saaneet pullan vänkää ja ostaneet punaista limonaatia. He pitivät koko talon väelle läksiäiset ja läksivät naamat valkoisina. Kujala oli ihan junaradan vieressä. Vankijunat ajoivat aika hiljaa Kujalan ylikäytävälle. Meitä kiellettiin, ettei saanut silloin syksyllä mennä metsään tai mihinkään ulos, sillä vankeja hyppi junasta ulos, samoin inkeriläisiä. Kuulemma suomalaiset käänsivät selkänsä, että saivat mennä.”

JUKKA MALLINEN

Puukottaja valittiin vuoden ossetialaiseksi

På svenska: Knivmördare årets person i Ossetien
Esperanto: Murdinto "persono de la jaro" en Osetio

kalojev2.jpgVitali Kalojev, joka neljä vuotta sitten murhasi tanskalaisen lennonjohtajan, on nyt valittu vuoden henkilöksi Ossetian tasavallassa Etelä-Venäjällä. Samassa yhteydessä hänelle luovutettiin ossetialaisen kansanrunon sankaria esittävä patsas. Sankarin molemmissä käsissä on pitkä puukko, ja kolmas puukko on vyössä.

Arkkitehti Vitali Kalojev menetti vaimonsa ja lapsensa kesällä 2002 kun venäläinen matkustajakone törmäsi DHL:n rahtilentoon Boden-järven yläpuolella ja 71 ihmistä menehtyi. Selvityslautakunnan raportin mukaan lennonjohdon tutkajärjestelmässä oli toimintavirheitä ja lennonjohtokeskus oli alimiehitetty - yksi lennonjohtaja oli vastuussa kahdesta työpisteestä.

Hän oli tanskalainen Peter Nielsen. Törmäys tapahtui sen jälkeen kun venäläinen matkustajakone noudatti Nielsenin kehotusta laskeutua alemmalle reitille, eikä automaattisen varoitusjärjestelmän kehotusta nousta kiireesti ylemmäs.

Helmikuussa 2004 Vitali Kalojev matkusti Sveitsiin tapaamaan Peter Nielseniä. Tapaamisen tuloksena Peter Nielsen kuoli perheensä nähden saatuaan kolme puukoniskua sydämeensä.

12.1.2008

Salibandy Venäjällä

Tätä nykyään en voi kuvitella liikunnallista arkeani ilman salibandya - tuttavallisemmin sählyä. Olisinko päässyt tutustumaan lajiin, jos elämä ei olisikaan heittänyt minua Venäjän ulkopuolelle?
´
Luultavasti en. Venäjällä peli on tuiki tuntematon. Menestyskään ei ole päätä huimaava, kuten paraikaa pelattavasta kansainvälisestä turnauksesta näkee:




Venäjän Salibandyliitto on olemassa jo vuodesta 1992. Venäjän pääsarjassa pelaa seitsemän joukkuetta, joista peräti kolme tulee Nizni Novgorodista. Muita pääsarjatasolla sählääviä kaupunkeja ovat Murmansk, Omsk, Moskova ja Pietari. Nizni Novgorod on ollut yleensä ylitse muiden, mutta viime kaudella sen ohitti murmanskilainen joukkue vaivaisella pisteellä.

Toki Venäjällä on kaikki mahdollisuudet kehittyä salibandyn mahtimaaksi Ruotsin, Suomen ja Tsekin ohella, mutta siihen saattaa mennä vuosi(kymmen) tai pari ja muutama pr-kampanjaan upotettu miljoona (ei suinkaan ruplaa). Miltäs näyttäisivät iloisesti hymyilevät Aleksandr Ovetshkin ja Evgeni Malkin juoksemassa reikäpallon perässä?

Tai sitten turvaudutaan varmimpaan keinoon: nostetaan Venäjän presidentiksi aiemmin salibandyä aktiivisesti harrastanut henkilö!

Tuloerot

Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen julkaiseman viikkotiedotteen viimeisimmässä numerossa selviteltiin tuloerojen kasvua Venäjällä. Viikkotiedotteesta kävi ilmi, että melko yleisesti vallitsevan käsityksen vastaisesti, tuloerot Venäjällä ovat 2000-luvulla kasvaneet vain varsin vähän. Tuloerojen kasvu oli rajuinta 1990-luvulla, mutta huolimatta 2000-luvun nopeasta talouskasvusta, tuloerojen kasvu on viime vuosien aikana hidastunut.

Tuloeroista kertova gini-indeksi on Venäjällä tällä hetkellä 0,41. Kun indeksin arvo on nolla, kaikki tulot jakautuvat tasan eri luokkien kesken, kun taas indeksin lähestyessä yhtä tulot keskittyvät vain rikkaimmille kotitalouksille.

Venäjän gini-indeksi oli Neuvostoliiton romahtaessa 0,29 ja kasvoi vuoteen 2000 mennessä 0,40:een. Siitä lähtien kasvu on ollut hidasta: vuoden 2006 lopussa Venäjän gini-indeksi oli 0,41.

Kansainvälisessä vertailussa tulonjako on Venäjällä hieman epätasaisempaa kuin missään EU-maassa. EU-maista Venäjän tulonjako on lähimpänä Latviaa, jonka gini-indeksi on noin 0,39. Venäjällä tulot jakautuvat kuitenkin jonkin verran esimerkiksi Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Meksikoa tasaisemmin.

10.1.2008

Vodkan ja matkailun pettämätön yhdistelmä

Suomen ja Venäjän yhteisestä sosiaaliantropologisesta historiasta kiinnostuneille on ensi sunnuntaina tarjolla herkkua YLE:llä näytettävän ”Vodkaturistit” –dokumenttikomedian muodossa. Dokumentista lisää YLE:n sivuilla.

Neuvostoliitto ehti romahtaa, ennen kuin itse kasvoi siihen ikään, jossa vodkaturismin harjoittaminen olisi ollut mahdollista. Trokaamisesta sentään kuitenkin minullekin kertyi useita kokemuksia.

Eräänäkin 80-lukulaisena kesänä myin Nevski prospektilla Vene –lehden tilaajalahjana saadun kellon trokariyrittäjälle kuudenkymmenen ruplan hintaan. Summa vastasi tuolloin noin kahden viikon neuvostoliittolaista kuukausipalkkaa ja kyseisellä rahalla olisi voinut esimerkiksi ajella 1200 kertaa metrolla.

8.1.2008

Spektr NEDELI 1 ja 2/2008


Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa sivu suuremmaksi!

Spektr NEDELI 1/2008 ilmestyi 04.01.2008,
Spektr NEDELI 2/2008 ilmestyy 11.02.2008

Vaalit ovat ohi noin toistaiseksi

Nyt suurin osa aanista on laskettu ja Saakashvililla on sellaiset 52 prosenttia . Oppositio ei kuitenkaan tahan tyydy, vaan aikoo palata vaitettyihin epaselvyyksiin oikeusteitse.

Kylma saa selvasti tekee tehtavansa, kirjaimellisesti jaahdyttaen poliittista ilmapiiria. Rike-aukiolle tuli tuhansia ihmisia, mutta he poistuivat pakkasesta koteihinsa parin tunnin kuluttua. Seuraavan mielenosoituksen piti alkaa tanaan, mutta oppositio perui sen sanoen kayvansa taistelua nyt aluksi oikeusteitse. Minun veikkaukseni on, etta yha jatkuvilla pakkasilla ja jaisilla teilla oli oma osansa. Bussitkin kulkevat miten sattuu.

ETYJ piti vaaleja puutteineenkin "suurena askeleena Georgian demokratian tiella". Hyva niin. Vastaukset toimittajien kysymyksiin olivat tosin kovin ymparipyoreita: esimerkiksi Times-lehden toimittaja kysyi, voivatko raportoidut vaarinkaytokset johtaa vaalien tuloksien muuttumiseen, ja hanelle vastaus kuului suurinpiirtein niin, etta "lue meidan raporttimme".
Ymmarrettavaahan sen on, etta kun lehdistotilaisuus pidetaan aantenlaskennan ollessa kesken, kovin reippaita lausuntoja ei ETYJ voi antaa, mutta aika halju vastaus, sanoisin.

Vaalit muuten olivat Suomen ETYJ-puheenjohtajuuskauden ensimmainen haaste. Suomen puheenjohtajuuskauteen sattuu suma vaaleja Kaukasiassa: helmikuussa Armenia valitsee uuden presidentin, kevaammalla ovat Georgian parlamenttivaalit ja syksylla presidentinvaalit Azerbaidzhanissa. Armenian ja Azerbaidzhanin vaaleissa vaarinkaytoksia on taatusti tiedossa - varsinkin Azerbaidzhan on oikea demokratian murheenkryyni. Kiintoisaa nahda, miten Suomi-vetoinen ETYJ naihin tuleviin vaaleihin reagoi.

6.1.2008

Pari sanaa Georgian vaaleista

Tbilisi on naina paivina harvinaisen luminen ja kylma. Mahtaa palella myos oppositiota, joka vajaan tunnin paasta aloittaa mielenosoituksensa Rike-aukiolla Tbilisissa.

Tilanne on se, etta oppositio ei vaalituloksia tunnusta, siitakin huolimatta, etta ETYJ ja muut kansainvaliset tarkkailijat eivat viela ole sanaansa sanoneet. Jo viime yona, kun tarjolla oli vain ovensuukyselyja (joiden tulokset riippuvat suoraan tilaajasta), Yhdistyneen opposition kandidaatti Levan Gatshetshiladze otti kayttoon sanat "vaarennos", "diktatuuri" ja "mediaterrori". Gatshetshiladzen rintamaan ovat nyt liittyneet myos muut opposition presidenttiehdokkaat, ja kaikkia viedaan hyiselle Rike-aukiolle.

Mihail (georgialaisittain Miheil) Saakashvilin kannattajat sen sijaan juhlivat neljan (Saakashvili-myonteisen) TV-aseman tilaaman ovensuukyselyn ilmoitettua Saakashvilin vaalivoitosta 53 prosentin aaniosuudella. Georgian liput liehuvat, ja eilen illalla Saakashvilin puoluetoimistossa, Tbilisin filharmoniassa, kaikuivat konsertit.

Kummallista on se, etta tahan mennessa, kun vaalien loppumisesta on kulunut yli 17 tuntia, tuloksia odotellaan viela. Aamuun mennessa keskusvaalikomitea oli laskenut vain 150 aanestyspisteen aanet eli naurettavan pienen maaran (aanestyspaikkoja on yli 3000 eri puolilla Georgiaa). Opposition kannattajat tulkitsevat taman viiveen siten, etta tuloksia manipuloidaan. Eilen oppositio pyoritti lehdistokeskuksessaan videota, jossa punapipoiset Saakashvilin kannattajat ajelivat minibussilla pitkin Tbilisia, kayden aanestamassa eri paikoissa. Huhumylly pyorii: jossakin on pahoinpidelty opposition kannattajia, jossakin taas oppositiojohtaja pahoinpiteli tavallista kansalaista.

Mita tavallinen kansa sitten tekee? Istuu kotona valmistautumassa ortodoksiseen jouluun. Katsoo laiskasti teeveeta ja paivittelee kylmaa kelia. Suurta huolestumista ei ilmassa ole, ja toivottavasti ei tule olemaankaan - georgialaiset ovat kyllastyneet poliittisiin peleihin.

Postaan lisaa palattuani Rike-aukiolta ja Etyj/ODIHRin lehdistotilaisuudesta.

5.1.2008

Venäjän bussi kulkee taas ajallaan

En la busoPå svenska:
Ryska bussen går i tid igen.

Nizjni Novgorodin itäpuolella tie seuraa Volgan etelärantaa. Junamatka Venäjän läntisiltä rajaseuduilta tänne kestää kaksi päivää. Itäisimmälle Venäjälle junamatka kestää viikon. Mutta niin kauas meidän pieni, PAZ-merkkinen venäläinen linja-automme ei aja.

Ulkona sataa lunta, mutta linja-autossa on turhankin lämmintä. Kuljettajan nauhurista kuuluu siirappisia venäläisiä iskelmiä.

- Joko kohta ollaan Tolbassa, kysyy bussin etuosassa huopatossuissaan ja paksussa talvitakissaan istuva vanha mummo huolissaan jo toista kertaa.

- Ei olla vielä lähelläkään. Kyllä minä sanon kun ollaan Tolbassa, viisikymppinen tataari vastaa hyväntuulisesti. Hänellä ei karvalakista ja paksusta ruskeasta nappanahkatakista huolimatta näytä olevan kuuma.

- Mutta en minä halua Tolbaan. Minä olen menossa Sergatshiin. Onko Tolba ennen Sergatshia vai sen jälkeen, mummo kysyy taas.

Sieltä täältä kuuluu pieniä nauruntyrskähdyksiä.

- Tolba kuulostaa siltä kuin se olisi Mongoliassa, sanoo joku.

Joka tapauksessa Tolba on aika kaukana Moskovan kiiltävistä ostospalatseista, pilvenpiirtäjistä ja liikenneruuhkista. Täällä talojen välissä on paljon tyhjää. Kun linja-auto pörisee itsepäisesti eteenpäin ikkunoista näkyy enimmäkseen lumen peittämiä peltoja ja lehdettömiä puita. Tie on kyllä yllättävän hyvä.

Venäjä on muuttunut viime vuosina, ja muutokset näkyvät muuallakin kuin yhä kalliimmassa ja kiireisemmässä Moskovassa. Vähä vähältä pieniä hyvinvoinnin merkkejä ilmestyy näkyviin myös kaukana metropoleista.

Linja-auto on matkalla pieneen Shumerljan kaupunkiin Tshuvashian tasavallassa. Siellä asuu vanha tuttuni Andrei pienessä yksiössä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Asunto on ahdas, ja Andrei on joutunut sijoittamaan tietokoneensa keittiöön. Mutta jo toista vuotta keittiössä on laajakaistaliittymä.

- Laajakaistasta on vain tullut liian suosittu, nyt yhteys menee poikki joka ilta, kun liian monta liittymää on liitetty samaan puhelinkeskukseen, sanoo Andrei, joka on jo soittanut puhelinpalveluun ja valittanut.

Muutama vuosi sitten useimmat Shumerljan asukkaat olivat vähissä rahoissa, ja jäljelle jääneissä kaupoissa ei ollut paljon mitään ostettavaa. Nyt naapuritalon lähikauppa on siisti ja vastikään remontoitu. Hyllyissä on kaikkea mitä voi suinkin toivoa. Poimin koriini pullon etelävenäläistä valkoviiniä, Andrei ottaa läpinäkyvään muovikuplaan pakatun tuoreen kermakakun.

- Ennen kakut tuotiin tänne isommista kaupungeista, nyt meillä on kaupungissa oma sokerileipomo, Andrei sanoo.

Palkat maksetaan ajallaan. Bussit kulkevat ajallaan. 90-luvun mullistusten jälkeen kaikki kaipasivat jo rauhallista elämää, arvelee Andrei.

Kasvava vakaus ei ole merkinnyt pelkästään vähitelleen lisääntyvää hyvinvointia. Myös poliittinen elämä on vakautettu. Tottelevaiset televisiokanavat eivät enää tiedä mitään oppositiosta, uutiset kertovat yhtenäisestä kansakunnasta ja pahantahtoisesta ulkomaailmasta. Mutta median tasapäistäminen ei Andreita häiritse.

- Ennen vain riideltiin koko ajan, se ei ollut rakentavaa. Onhan televisiossa vieläkin kiinnostavia keskusteluja. Ja kaikki löytyy netistä.

Kalle Kniivilä

Sydsvenskan 5.1.2008

Lisää kuvia matkalta täällä.

Muita juttuja samalta matkalta:
Pari nauhoitettua haastattelua

4.1.2008

Mitä Putin ei saanutkaan tehdä perustuslain mukaan kolmatta kertaa peräkkäin?

Luodaanpa katsaus päivän Hesarin Venäjää koskeviin uutisiin:

Suomalaiset eivät kannata Putinin kolmatta kautta, selviää Suomen Gallupin kyselytutkimuksesta. Putin itse on monta kertaa sanonut vetäytyvänsä presidentin toimesta, kun Venäjän presidentinvaalit pidetään maaliskuussa. Venäjän perustuslain mukaan sama henkilö ei voi pyrkiä kolmannelle perättäiselle kaudelle.
´
- HS.fi
´
Pittsburgh Penguinsien venäläislaituri Jevgeni Malkin teki NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun, kun ottelu Torontoa vastaan päättyi 6-2.
"Mahtava tunne", Malkin sanoi.
"Tein Venäjällä vain yhden kypärätempun", hän sanoi ja ilmeisesti puhui saavutuksistaan vain kyseisessä maassa , jossa maaliskuussa järjestettäviin presidentinvaaleihin Putin ei voi perustuslain mukaan pyrkiä kolmannelle peräkkäiselle kaudelle.
´
- HS.fi
´
Suomen ja Venäjän välisen rajan yli kulki viime vuonna reilusti yli miljoona rekkaa, mikä on kaikkien aikojen ennätysmäärä. Tarkka luku ei vielä ole selvillä, sillä osa pohjoisen tullipiirin rajanylityspaikkojen tarkoista tiedoista puuttuu, mutta itäisen tullipiirin päällikkö Tommi Kivilaakso pitää miljoonan haamurajan rikkoutumista ja Putinin väistymistä presidentintuolilta silti varmana.
"Jo pelkästään kolmella suurimmalla rajanylityspaikalla eli Vaalimaalla, Nuijamaalla ja Imatralla rekkoja kulki yhteensä noin 935 000. Ja Putin taas on ollut presidenttinä kaksi kautta peräkkäin", Kivilaakso laskee.
"Perustuslain mukaan Putin ei voi pyrkiä kolmannelle perättäiselle kaudelle", väläyttää Kivilaakso.
´
- HS.fi