Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit

25.1.2013

Anna Politkovskaja-dokumentti 28.01.2013


.
Photo: DIXIT INTERNATIONAL AB

28.1. DOKKLUB 18:00 - 20:00

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Nordenskiöldink. 1, 3 kerros, Kinosali

Vapauden katkera maku/ A bitter taste of freedom/Горький вкус свободы, 2011, 86 min. dir. Marina Goldovskaja, prod. Malcolm Dixelius.
Russian with English subtitles.

Merkittävä dokumenttielokuva Anna Politkovskajasta.
Palkittu parhaana dokumenttina Varsovan, Montrealin ja Toronton festivaaleilla.
Venäjällä esitetty ensimmäisen kerran joulukuussa 2011 ArtDokFestissa.

Elokuvaa ei ole esitetty ennen Suomessa.

Док.фильм об Анне Политковской впервые в Финляндии.
Режиссер Марина Гольдовская



World famous Russian Cinematographer Marina Goldovskaya was a friend of journalist Anna Politkovskaya from her student years in the 1980’s. The documentary film ”A Bitter Taste of Freedom” is based on intimate conversations recorded on camera over a fifteen-year period, in which Anna Politkovskaya talks of the dramatic events that made her an icon in the world of investigative journalism. Five years after Anna Politkovksya was murdered, this unique material has now been made into a film where also family and friends contribute to a remarkable portrait of one of the most admired women of our time.
(London Film Festival 2011)




ALMA MATER PRODUCTIONS, MOSCOW
DIXIT INTERNATIONAL, STOCKHOLM

Director, Writer and Cinematographer; MARINA GOLDOVSKAYA
Producer; MALCOLM DIXELIUS
Co-Producer; MARINA GOLDOVSKAYA
Line-Producer; GEORGE HERZFELD
Editor; DMITRY SUSHEV
Music and Sound Design; BRUCE HANIFAN



The Director’s personal statement
Anna Politkovskaya and her husband, Sasha, were my students at Moscow State University. In 1990, I made a film about them, “A Taste of Freedom”. I kept close contact with Anna all these years, recording our intimate conversations. When I learned about the murder, it hurt me so much that to make a film about her was unthinkable to me. However, five months after her violent death, her granddaughter was born, the little Anna Politkovskaya. Then I felt compelled to make the film.

This film shows the tragedy of not just one family. It is the tragedy of the whole nation that has fallen victim to the State. Together with Anna we revisit the main tragic moments of contemporary Russian history: the acts of terror in the Dubrovka Theater and the No 1 School in Beslan. She gives voice to refugees from Chechnya and other former Soviet republics. Anna was more than a journalist; she was a defender of human rights.

After Anna’s death, her family and friends all assumed certain roles, as if casted for a film. They have all shared their inner thoughts with my camera, as if talking to Anna herself. I have tried to maintain the intimacy of these conversations when we finally edited the vast material that I had filmed over almost two decades.

This film is unlike any other films made about Anna Politkovskaya, because it gives her an opportunity to tell her story in her own words.


Ohjaajan videotervehdys/Director´s video statement/обращение режиссера на видео

Новая газета выложила в 30.08.2012 весь фильм в день рождения Анни Политковской на своей сайте без англ. субтитров.

Vapaa pääsy!
Free entry!
Вход бесплатный!

28.2.2011

Kirjailija Ljudmila Ulitskaja Helsingissä 02.03.2011




Aleksanteri-listalta:

Kirjailija Ljudmila Ulitskaja esiintyy ke 2.3. Helsingin yliopistossa klo 12-14 ja Pasilan kirjastossa klo 18



VENÄLÄINEN KIRJAILIJA LJUDMILA ULITSKAJA VIERAILEE SUOMESSA

Ljudmila Ulitskaja on tämän päivän kuuluisimpia venäläisiä kirjailijoita. Hän on tunnettu myös kansainvälisesti ja hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. Suomeksi on ilmestynyt romaani Iloiset hautajaiset (2002). Ulitskajan uusi romaanisuomennos Naisten valheet julkistetaan tiistaina 1. maaliskuuta.

Suomen vierailunsa aikana Ljudmila Ulitskaja esiintyy keskiviikkona 2. maaliskuuta kahdessa tilaisuudessa:

Klo 12-14 Helsingin yliopistossa, Topelia A 205, Unioninkatu 38 A, 2 krs. Tilaisuus on venäjänkielinen. Sen järjestävät venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaine ja Helsingin yliopiston Venäjä-seura.

Klo 18 Pasilan kirjaston auditoriossa Helsingissä (osoite: Kellosilta 9, Helsinki). Haastattelijana ja tulkkina toimii suomentaja Jukka Mallinen. Tiedot Pasilan kirjaston yleisötapahtumasta: sinikka.m.koskinen@hel.fi, 050 340 3621, www.lib.hel.fi/pasila.

Kotimaassaan
Ulitskaja on saanut muun muassa Venäjän Booker-palkinnon ja suuren Bolshaja Kniga -palkinnon. Isoista ulkomaalaisista palkinnoista hän vastaanotti viimeksi Pariisissa tammikuussa kansainvälisen Simone de Beauvoir -ihmisoikeuspalkinnon sukupuolten tasa-arvoisuuden edistämisestä. Ulitskajan kirjat ovat myös myyntimenestyksiä Venäjällä. Hänen romaaniaan Daniel Stein (2006) on myyty liki miljoona kappaletta, ja viime vuonna ilmestynyttä Imago-romaania jo 200 000 kappaletta.

Naisten valheet -romaanin on suomentanut Arja Pikkupeura ja sen julkaisee Siltala. Romaanin eri-ikäiset henkilöt ovat pyyteettömiä valehtelijoita. He kertovat tarinoita elämästään Zenjalle, alttiille kuuntelijalle ja ymmärtäjälle. Kuten tässäkin romaanissa kuvaa Ulitskaja tuotannossaan usein perhe-elämää, ihmissuhteita ja arkea. Monissa saksalaisissa ja ranskalaisissa arvosteluissa Ulitskajaa onkin verrattu Tsehoviin paitsi nyansoidun, täsmällisen proosansa tähden, myös juuri teostensa näennäisesti vähäpätöisten, mutta tehokkaasti syvenevien teemojen vuoksi.

Moskovalainen Ulitskaja (s. 1943) on koulutukseltaan biologi, erikoisalanaan genetiikka. Novellien ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on lisäksi pari vuotta sitten julkaissut teoksen kirjeenvaihdostaan Siperiassa pitkää vankeustuomiota kärsivän liikemies Mihail Hodorkovskin kanssa.

Tervetuloa tilaisuuksiin!

Irma Reijonen
--
Irma Reijonen
Helsingin yliopiston Venäjä-seura
puh. (09) 191 22885

20.1.2010

Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja 1/2 ; Gunilla Bresky's documentaries about Russia, Part one

Klikkaa kuva suuremmaksi!kuvalähde: Gunilla Breskyn arkisto

25.01.2010 klo 18.00-20.00 , Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldink. 1, 3 kerros, Kinosali
Vapaa pääsy.
Tervetuloa!

Kevään 2010 aikana DOKKLUB esittää Kinosalin uusitulla laitteistolla ruotsalaisen Gunilla Breskyn 4 - 5 Venäjä-aiheista dokumenttia, jotka kaikki on tehty 2000-luvulla. Breskyn dokumenttituotanto on lähes tuntematonta Suomessa. Tiettävästi vai yksi teos on esitetty Suomessa.Hänen elokuvissaan, joista valtaosa käsittelee toista maailmansotaa, aihetta käsitellään voimakkaasti ja emotionaalisesti ihmisten kautta, ei suuria sotilaallisia strategioita spekuloiden. Breskylle ominaista on taitava musiikin käyttö ja aina runsaan arkistomateriaalin viimeisen päälle hyödyntäminen.
Esitettävissä elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.

Breskyn elokuvista näemme 25. tammikuuta kaksi varhaisinta:

These two films start the retrospective of a swedish director Gunilla Bresky from Lulea. Most of her docs are about WWII.

1) BLOOD ROAD - Verinen tie
( Blodsvägen), 54 min., 2000, original languages russian, swedish and norwegian. English subtitles.

”I saw his photo, and I couldn't
forget his eyes. Who was he?”

Director Gunilla G Bresky started
to look for one man, but she found
a hundred thousand. They were
Russian prisoners of war, forced to
build Hitler’s Arctic Railway in
Norway.

Thousands died. For those who
survived a new shock was waiting back
home. Stalin considered them as
traitors and they were sent to
new camps.

Only a few are still alive and can
tell about their fate.

An original and beautiful film about
the cruelty of war, but also about
the dignity of man, and loving Russia
in spite of all...

Gunilla Breskyn retrospektiivin ensimmäinen elokuva "Kuoleman tie" on vuodelta 2000. Se kertoo noin sadantuhannen neuvostoliittolaisen sotavangin kohtaloista saksalaisten sotavankeudessa Norjassa ja vankeudesta elossa selvinneiden katkerasta paluusta Stalinin Neuvostoliittoon.

Blodsvägen-
genom ett himmelskt landskap med en djävulsk historia
En flerfaldigt prisbelönad film om ryska krigsfångar, som
tvingades till Norge under andra världskriget för att förverkliga Hitlers dröm om en arktiska järnväg. Tusentals dog av svält och misshandel i koncentrationsläger alldeles nära den svenska gränsen. Några få lyckades fly.
Dokumentärfilmaren Gunilla G Bresky har hittat sju av de överlevande, som berättar om tyskarnas grymheter, men också om chocken som väntade när de återvände till Sovjetunionen.
Blodsvägen är första delen i en trilogi om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.

Klikkaa kuva suuremmaksi!Gunilla Bresky ja Veraa muistellut entinen partisaani Anatoli Golubev. Photo by Hilde Korsaeth


2) Dear Vera-IN MEMORY OF YOU - Rakas Vera-SINUN MUISTOLLESI
( Kära Vera - Till ditt minne), 28 min., 2002, original language russian. English subtitles.

She was young when she died. And very beautiful.
There are many unanswered questions about her death.
It was forbidden to mention her name. All photos of her are disappeared. Michail never met her, but he spent several years of his life trying to find out why she was supposed to be forgotten.
"Dear Vera" is Gunilla G Breskys third documentary film about the war in the Arctic.

Gunilla Breskyn kolmas toisesta maailmansodasta kertova dokumenttielokuva on traaginen kuvaus nuoresta partisaanista Vera Poljaninasta. Toisin kuin partisaanitoverinsa, kaunis Vera ei päässyt koskaan mukaan Pohjois-Suomeen tehdyille iskuille. Veran elämä päättyi 22-vuotiaana.

Kära Vera- till ditt minne
Djupt inne i de ryska skogarna ligger en ensam kvinna begravd.
Hon var ung när hon dog 1944. Och mycket vacker.
Det finns många frågor kring hennes död. Alla bilder av henne har försvunnit. Det var förbjudet att nämna hennes namn.
Michail har aldrig träffat henne, men han har använt år av sitt liv för att ta reda på varför hon skulle raderas ut ur historien.
Kära Vera är Gunilla G Breskys tredje film om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.


Leif Furhammar
Dagens Nyheter:
- Gunilla Breskys levande bilder om döden – hennes dokumentärsvit om lämningarna från andra världskrigets oglamorösa norra front – hör till det märkligaste, hemskaste och mest gripande som producerats i svensk tv på senare tid.

Gunder Andersson Aftonbladet:
- Med Kära Vera – till ditt minne har Gunilla Bresky slutfört en historik fresk över en okänd samtidshistoria. Fem år har hon ägnat åt att hitta berättelser om vad som hände under andra världskriget i nordnorge och norra Ryssland.
De två tidigare filmerna Blodsvägen och Under en rostig stjärna har fått flera internationella priser.


Den tredje filmen i trilogin är ny och tillägnad en ung, vacker kvinna, Vera Poljanina. Vera gick ut i andra världskriget som frivillig. Hon blev partisan och tillhörde en grupp som gjorde räder mot tyska trupper i Finland. Partisanerna var unga och hängivna. Men Vera blev sviken av den man hon älskade och tog sitt liv. Därför betraktades hon som en förrädare, som skulle raderas ut ur historien. Alla bilder av henne förstördes. Det var till och med förbjudet att nämna hennes namn.

Men historikern Michail Oresjeta fick höra talas om henne. Tack vare honom, som aldrig träffat henne, har hon räddats tillbaka ur glömskan.
Filmen är inspelad på partisanernas ö i norra Ryssland. Där träffas varje sommar de partisaner som ännu lever. Men aldrig tidigare har de talat om Vera. Först nu vågar de berätta vad som hände när hon dog.





Reijo Nikkilä
DOKKLUB:in vetäjä
Host of DOKKLUB
Veduschi DOKKLUBa

23.1.2009

Viikonlopun venäläiselokuvatapaus Helsingissä


Vitali Manskin kiistelty dokumentti DEVSTVENNOST' - VIRGINITY - NEITSYYS, 2008, 86 min., egl.kielinen tekstitys, esitetään lauantaina 24.01.2009 klo 15.00 Bristolissa meneillään olevan DocPoint-festivaalin ohjelmassa. Ohjaaja on altavastaamassa paikalla.
Lisätietoja suomeksi
In english

Vitali Manski ja hänen yhteistyökumppaninsa 90-luvulta (YLE:n Itäprojekti), ohjaaja Ilona Laurikainen Neitsyyden näytöksen jälkeen Bristolin ulkopuolella 24.01.2009, photo by Reijo Nikkilä.

Facebookin DOKKLUB-ryhmässä kaksi lyhyttä äänitettä venäjäksi ja suomeksi Bristolin keskustelusta esityksen jälkeen sekä viisiminuuttinen Manskin haastattelu venäjäksi videolla.

17.11.2008

ZOLOTOI VEK — KULTAINEN VUOSISATA - ЗОЛОТОЙ ВЕК


Klikkaa kuva suuremmaksi!Hажмите на изображениe для увеличения картинки!

Aleksanteri-listalta:

Zolotoi vek — Kultainen vuosisata

29.- 30.11. 2008, Andorra (Eerikinkatu 11, Helsinki)

Dokumenttikilta ry. järjestää marraskuun lopussa harvinaislaatuisen Kultainen vuosisata – elokuvatapahtuman. Tapahtumassa esitetään venäläisiä ja neuvostoliittolaisia dokumenttielokuvia, joista monet ovat olleet kiellettyjä valmistumisaikanaan ja joista monia ei tätä ennen ole nähty myöskään Suomessa. Esitettävistä elokuvista kymmenen on ensimmäistä kertaa nähtävissä Suomessa. Venäjältä tapahtumaan saapuu neljä dokumenttielokuvantekijää.

Molempina päivinä keskustellaan venäläisten ja suomalaisten elokuva-asiantuntijoiden johdolla sensuurista ja sananvapaudesta.
Lauantaina keskustelun aiheena on Elokuvapropaganda ennen ja nyt, sunnuntaina aiheena on Dokumentaristin vapaus ennen ja nyt.

Ks. tarkempi ohjelma täällä.


Liput:
1-päivän lippu: 10€ (sisältää kaikki päivän elokuvanäytökset
sekä seminaarin)
2-päivän lippu: 15€ (kaikki elokuvanäytökset ja seminaarit molempina
päivinä)
yksittäisliput: 3€/näytös

Andorran lipunmyynti aukeaa molempina päivinä puolta tuntia ennen ensimmäistä näytöstä.

Ennakkomyynti:
Yhden ja kahden päivän lippuja myydään myös ennakkoon. Varmista pääsysi tapahtumaan maksamalla lippu Dokumenttikilta ry:n tilille Nordea
101230-210557 (muista kirjoittaa viestikenttään nimesi sekä haluamasi lippu). Printtaa maksukuitti! Lippusi voit lunastaa maksukuittia vastaan Andorran lipunmyynnistä tapahtumapäivinä 29.-30.11.


T E R V E T U L O A!

Dokumenttikilta ry.

Tapahtumaa tukevat:
Matka-Prima Oy
Tuotantoyhtiö Sputnik Oy
Voima
Lähialuematkat
--
Ystävällisin terveisin,

Paula Korva
Sihteeri
Dokumenttikilta ry.
PL 20, 00501 Helsinki
info@dokumenttikilta.fi
www.dokumenttikilta.fi

----

Kultainen vuosisata-tapahtumaan saapuu nelihenkinen Venäjän dokumenttikillan valtuuskunta. Kolme moskovalaista miestä Vladimir Gertshikov, Aleksei Hanjutin ja Grigori Libergal sekä yksi siperialainen nainen, Ljubov Kornejeva.


Klikkaa kuva suuremmaksi! Hажмите на изображениe для увеличения картинки!

Photo by Reijo Nikkilä

Tapasin Ljuba Kornejevan ensimmäisen kerran tasan kaksi vuotta sitten, kun olimme IX Euraasialaisen telefoorumin tuomaristossa Moskovassa.


Video by Reijo Nikkilä
Festivaalin johtaja Ljubov Kornejeva avaa (po-russki) 14. Kansainvälisen Hanti-Mansijskin tv-festivaalin 21.09.2008 .( Per Enerudin kuvia 2008 festarista ja Hanti-Mansijskista Facebookissa )

Edit 18.11.2008 klo 22.45
Sain illalla Kultaista vuosisataa järjestävältä Dokumenttikillan Leena Kilpeläiseltä tiedon, että Ljubov Kornejeva ei tulekaan, mutta jätetään kuva ja videot paikalleen.
Sääli, sillä hänen oli tarkoitus kartoittaa täällä suomalaisten naisdokumentaristien töitä. Ideoimme hänen kanssaan syyskuussa Hanti-Mansijskissa, että ensi syksyn HM-festarilla on erikoisohjelma, johon kutsutaan viisi suomalaista naisdokumentaristia. Ljuban matkan peruuntuminen ei kaada hanketta.
RN

Edit 20.11.2008 klo 11.00
Ljubov Kornejevan tilalle tulee Suomessa ennenkin käynyt, kansainvälisesti tunnettu moskovalaisohjaaja Marina Razbezhkina.
RN


ЗОЛОТОЙ ВЕК – KULTAINEN VUOSISАTA


Ретроспектива советского и русского документального кино
29.—30.11.08
Культурный комплекс «Андорра», Эерикинкату 11

Программа: СУББОТА 29.11.2008

10.00 К.Ш.Э. ( Эсфирь Шуб, 1932, 58 мин.)

11.05 КОЛЫБЕЛЬНАЯ ( Дзига Вертов, 1937, 58 мин.)

12.10 ОБЫКНОВЕННЫЙ ФАШИЗМ (Михаил Ромм, 1965, 138 мин.)

14.35 ВЗГЛЯНИТЕ НА ЛИЦО ( Павел Коган, 1966, 10 мин.)

14.55 ЛУЧШИЕ ДНИ НАШЕЙ ЖИЗНИ ( Борис Галантер, 1967, 49 мин.)

15.50 НАША МАМА ГЕРОЙ ( Николая Обуховича, 1979, 45 мин.)

16.40 ДЛИННЫЙ ДЕНЬ (Евгений Пашкевич, 1981, 18 мин.).

17.15 – 18.45 Семинар: Кинопропаганда вчера и сегодня



Программа: ВОСКРЕСЕНЬЕ 30.11.2008


11.00 МАРИЯ (Александр Сокуров, 1978-1988, 41 мин.).

11.50 ПРЕДСТАВЛЕНИЕ (Сергей Лозница, 2008, 82 мин.).

13.20 ДМБ-91 (Алексей Ханютин, 1991, 77 мин).

14.45 ЧИСТЫЙ ЧЕТВЕРГ (Александр Расторгуев, 2003, 45 мин.).

15.40 МАТЬ (Павел Костомаров, Антуан Каттен, 2007, 80 мин.).

17.10 РЕАКЦИЯ (Владимир Герчиков, 2005, 42 мин.)

18.15 – 19.30 Семинар: Свобода выражения в кино


О фильмах и о семинарах больше (по-фински):


ДОБРО ПОЖАЛОВАТЬ !

Документальная гилдия Финляндии


Klikkaa kuvat suuremmiksi! Hажмите на изображениe для увеличения картинки!


Vladimir Gertshikov, photo by Leena Kilpeläinen


Marina Razbezhkina, photo sent by Alexei Khanyutin


Grigori Libergal, photo sent by Alexei Khanyutin


Aleksei Hanjutin, photo sent by Alexei Khanyutin


Aleksei Hanjutin ja kuvaaja Alisher Hamidhodzhajev Almatyssa 2005, photo sent by Alexei Khanyutin

3.9.2008

Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa3: Balalaikka

Keskiajalla mongolimiehittäjät ottivat vangikseen muuan venäläisen. Tämä oli kuitenkin hyvin musikaalinen ja valloittajapaimentolaiset antoivat tälle mielellään erilaisia soittimia soitettavaksi. Venäläismies soitti kerran saamallaan kitaralla niin taidokkaasti, että liikuttunut kaani vapautti tämän ja antoi kitaran mukaan lahjaksi. Venäläisveitikka jätti kitaraan vain kolme kieltä ja jätti loput varalle.

Kyseinen kertomukseni balalaikan synnystä on kuitenkin vain kaunis legenda. Tarinalla saattaa olla kuitenkin hyvin pientä kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Soitin saattoi polveutua keski-aasialaisesta domrasta, tai tataarien vastaavanlaisista rimputtimista. Kun otetaan huomioon, että slaavin kielen sanat balakatj, balabonitj ja balaguritj tarkoittavat kaikki tyhjänpäivästä pälätystä, ja tataarin bala tarkoittaa lasta, niin nimitys rupeaa tuntumaan jo loogiselta. Mutta sepä siitä etymologiasta.

Balalaikka, alkujaan talonpoikien hupiväline, vakiintui keskiaikaisten skomorohien, kiertävien narri-ilveilijöiden, soittimeksi siinä missä domrakin ja kaikki muutkin siihen aikaan kovaa ääntä päästävät instrumentit. Vaikka nykyisten rock-muusikoiden esi-isät viihdyttivät menestyksellisesti rahvasta, kirkko ja tsaari alkoivat saada rettelöitsijöistä tarpeekseen. 1600-luvun puolivälissä suurruhtinas Aleksei Mihailovitsh pani pisteen irstaille huveille kieltämällä kiertelevät konsertoijat ja polttamalla kaikki mokomat desibelipölkyt. Niskuroijat piestiin ja lähetettiin Valko-Venäjälle. Silti oli tapauksia, kun maajussit rimputtivat vekottimella salaa kiellosta riippumatta. Kuulostaako tutulle, Ray Bradbury?

Aleksein kuoltua balalaikka koki vähän väliä pieniä uudelleensyntymiä, mutta jäi edelleen valtaosalle kansasta tuntemattomaksi. Vasta 1800-luvun lopulla aatelinen musiikkifani Vasili Andrejev päätti palauttaa sen muiden slaavilaisten puhallussarvien ja kanteleiden tavoin kansan syviin riveihin, sen jälkeen kun kuuli renkinsä soittavan sillä. Soitinta käytettiin ensin viulunvalmistajalla parantaakseen akustisia ominaisuuksia, jonka jälkeen sitä levitettiin kotiutuvien sotilaiden mukana kansan keskuuteen. Andrejev puolestaan loi ylhäältäpäin balalaikkaorkestereita ja kehitteli soittimesta priima-, sekunda-, altto-, basso-, kuin kontrabassoversiot. Kokokin alkoi vaihdella ”tavallisesta” miltei ihmismittaiseksi. Balalaikka löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 nimenomaan A:n konserttiryhmän taidonnäytteen jälkeen.

Venäläiset emigrantit veivät musiikkitaitoaan maailmalle ja moniin valtioihin perustettiin omat balalaikkayhteisöt. Neuvostojohtokin valjasti soittimen omien tarkoitusperiensä edistämiseen: balalaikka julistettiin kolhoosiväen lempisoittimeksi ja tuettiin alan harrastajia aina armeijan kuoroja myöten. Loogisesti kielisoittimesta tuli instrumentum non grata Natsi-Saksassa.

Tätä nykyä balalaikasta on saatavilla myös sähköversiota (ensimmäinen sähköinen rimputin ilmestyi 1989) ja kieliäkin näpytellään plektralla. Samoin repertuaarikin on laajentunut koko musiikkikarttaa kattavaksi.
´
- Venäläissoittaja antaa taidonnäytteen. (Katsokaa loppuun saakka!)
- Tämä linkki siltä varalta, jos edellinen ei riittänyt.

27.8.2008

Pietarin Zenit cup-jahdissa

Jatkan vielä urheiluteemaa.

Perjantaina jalkapallonälkäinen televisiokansa saa nauttiakseen harvinaista herkkua, kun UEFA Super Cupissa kohtaavat Mestareiden liigan voittaja Manchester United ja UEFA Cupin tuore omistaja Pietarin FK Zenit.

Ottelun näytetään Suomessa ainakin Viasat Sport 1 -kanavalla perjantaina klo 21:40 alkaen.

Peli näkyy myös netissä. Kyseiselle saitille kootaan linkit muille netti-TV -kanaville, joissa matsi näytetään. Ne siis ilmestyvät näkyviin pelipäivänä, puoli tuntia ennen ottelun alkua.
Antoisia katseluhetkiä!

18.5.2008

"Elävää" kuvaa Mallinen - Minkkinen-keskustelusta

Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Photo by Reijo Nikkilä

Kirjailija, kääntäjä ja Suomen PEN:in puheenjohtaja Jukka Mallinen oli Museoiden yössä lauantai-iltana 17. toukokuuta Lenin-museon johtajan YTT Aimo Minkkisen vieraana Tampereella keskustelemassa otsikolla Vakautta ja varastettua ilmaa Venäjästä, sen historiasta ja nykypäivästä.

Dialogi kesti lähes kaksi tuntia. Ensimmäinen tunti oli varsin sopuisa. Videoin digivalokuvakameralla suurimman osan ensimmäisestä tunnista, mutta siinä vaiheessa kun keskustelijat alkoivat olla enemmän eri mieltä asioista, loppui kamerani yhden gigan muistikortti - arvioin väärin keskustelun keston.

Esim. Minkkisen kriittinen kanta Mallisen Varastettua ilmaa- kirjassaan esittämistä yhtymäkohdista natsi-Saksasta (vuoteen 1938 asti) ja nyky-Venäjästä jäi videoimatta, samoin Mallisen vastaus, jossa hän selvitteli laajemmin kuin kirjassaan mitä hän tällä rinnastuksellaan tarkoitti. Kun en tehnyt muistiinpanoja tästä kuvan ulkopuolelle jääneestä osasta, toivoisin kummankin Moskovan yliopiston "päästökkään" nyt jälkikäteen tämän postauksen kommenttiosiossa referoivan niitä sanomisiaan, joita ei oheisissa videopätkissä ole.

Videokuva ei luonnollisesti ole laadukasta, mutta Sonyn kamera kun on, ääni on suhteellisen siedettävää.
Videopätkiä on paljon, koska kerralla voi ladata vain alle 100 megaa.


16.5.2008

Mitkat Hyvinkäällä 15.05. - 31.08.2008

Klikkaa kuvat suuremmiksi!Hажмите на изображениe для увеличения картинки!


Mitkojen Andrei Kusnetsov (mitka-paidassa) ja Aleksandr Gorjajev maalasivat avajaispäivänä teoksen juhlistamaan pietarilaisen jalkapallojoukkueen Zenitin edellispäivän UEFA-voittoa. Photo by Reijo Nikkilä

Turun ja Jyväskylän jälkeen pietarilainen taiteilijaryhmä Mitkat avasi torstaina 15.toukokuuta näyttelynsä Hyvinkään taidemuseossa.


Samanaikaisesti Mitkojen näyttelyn kanssa avattiin myös loppilaisen Seppo Tammisen Pietarin pihoilla-näyttely.

Molemmat näyttelyt ovat esillä elokuun loppuun asti.

Mitkoista ja Tammisesta lisää täällä.

Klikkaa kuva suuremmaksi!Hажмите на изображениe для увеличения картинки!

Oik. Hyvinkään taidemuseon johtaja Raisa Laurila-Hakulinen ja taiteilija Seppo Tamminen saivat Mitkoilta heidän "merkkituotteensa", merimiespaidat. Näyttelyn suomalainen sielu, SVS:n kulttuurisihteeri Merja Jokela (1. vas.) on saanut paitansa jo aikaisemmin. Mitkoista kuvassa on neljä. Puhujasta, Andrei Filippovista oikealle Aleksandr Gorjajev, Dmitri Shagin ja syntymäpäiväänsä viettänyt Tatjana Shagina.


Vas. Kusnetsov, Jokela, Shagin, Svetlana Badelina, Shagina ja Susiluoto.

Näyttelyt avasi VTT Ilmari Susiluoto.

.

25.2.2008

Oscarit liippasivat Venäjää läheltä

Hollywoodissa jaettiin Oscarit jo 80:nnen kerran. Tuo elokuvamaailman jokavuotinen suurhäppeninki jää minulta usein hieman muiden uutisten varjoon. Tänä vuonna jännitin kuitenkin eräiden pystien kohtaloa tavallista enemmän, sillä sen saajiksi oli tyrkyllä kolme venäläistä! Elokuva-akateemikot päätyivät valinnoissaan kuitenkin muihin ehdokkaisiin..
´
Venäläisten suurin palkintotoivo oli epäilemättä Nikita Mihalkovin elokuva 12, joka on löysä re-make yhdysvaltalaisesta filmistä 12 Angry Men. Itse Mihalkov on sanonut, ettei oikeastaan halunnutkaan elokuvasta alkuperäisen näköistä, vaan laajensi ja syvensi sen aihealueita.
´
Seuraavaksi vuoden 1957 ja Mihalkovin elokuvien saman kohtauksen vertailu:

Amerikkalaisessa versiossa jääräpäistä syyttelijää näyttelee Lee J. Cobb, venäläisessä sen roolin vetää Sergei Garmash. Hänen opponenttina on kaukasialaista lääkäriä näyttelevä Sergei Gazarov.



Toinen venäläisehdokas, ohjaaja Sergei Bodrov, edusti käsikirjoittamallaan ja ohjaamallaan Mongooli -elokuvallaan monikansallista projektia (elokuvan tekijöihin luetaan Saksa, Kazakstan, Mongolia ja Venäjä kun taas pääosa tapahtumista kuvattiin Kiinassa) samoin parhaan ulkomaalaisen elokuvan ehdokkuudessa.

Vielä yksi mielenkiintoinen seikka venäläisehdokkaisiin liittyen: suurimmat mahdollisuudet voittoisaan tuulettamiseen olivatkin Sergei Garmashilla, sillä hän näytteli 12 -elokuvan jääräpäisen syyttelijän ohessa myös pienen roolin venäläisupseerina puolalaisessa Katyn -elokuvassa, parhaaksi ulkomaalaiseksi elokuvaksi ehdolla ollut sekin. Kaiken kukkuraksi monia näyttelijäpalkintoja Venäjällä voittanut Garmash lainasi äänensä Stepan -rengille Aleksandr Petrovin piirretyssä.

Petrov oli ehdolla pienoispiirrettyjen sarjassa Minun Rakkauteni -öljyvärianimaatiollaan:

Kehotan ensin katsomaan Petrovin taideteoksen ajatuksen kanssa ja nauttia toisella katselukerralla vain ja ainoastaan taiteellisesta ilosanomasta. (Antamani linkki on surkea kuvalaadultaan. Tämä on taasen huippulaadukas, mutta tulkkaus puuttuu.)

Jo aikaisemmin Oscarin voittanut Petrov piirtää animaationsa sormin öljyväreillä lasilevylle ja muutteelee niitä hiukan joka otosta varten. Malttakaa katsoa loppuun asti, niin tajuatte millaisen työn Petrov tekee:


Katkeroiduin syvästi, kun Oscar matkasi mielestäni tässäkin ehdokkuudessa väärään osoitteeseen. Voittajaksi selviytyi monikansallinen Pekka ja Susi -animaatio:


Toki jotkut pienet detaljit olivat hyviä, mutta amerikkalaisten rakastama action ajoi siinäkin syvällisyyden ohitse. Voisin toki pitää Pyrrhoksen voittona sitä, että voittajatyön aihe on peräisin venäläissäveltäjän Prokofjevin nuottivohkosta. Sitä, kääntyikö Sergei Sergejevitsh haudassaan palkinnon myötä vaiko ei, voi vain arvailla.

Kaiken kaikkiaan venäläinen elokuvateollisuus näyttää elävän uutta nousukauttaan. Minä jään ainakin videovuokraajien ohella hieromaan tyytyväisenä käsiäni.

27.12.2007

Venäläisanimaatiot ja (nyky)vallan kritiikki

Venäjän animaatioteollisuus on huimassa nousussa - siitä osoituksina mm. hiljattain edesmenneen animaattorilegendan Aleksandr Tatarskin satuanimaatioprojekti, Oscar-voittaja Aleksandr Petrovin öljyvärianimaatiot Vahus ja meri ja Rakkauteni sekä lopultakin uusin Tri Bogatyrja -trilogia.

Viimeksimainittu kertoo bylinojen, muinaisvenäläisten (tosi)tarinoiden, soturisankareista Aljosha Popovitshista, Dobrynja Nikititshistä ja Ilja Muromilaisesta. Viimeksimainitusta sankarista kertova elokuva pyörii paraikaa Venäjän elokuvateattereissa. Arvostelukirjoitusten mukaan piirrettyyn on ujutettu taidokkaasti nykyvallan kritiikkiä. Seuraavassa pätkässä tsaarin ja tiedotussvälineiden (Tuohi-Sanomien) suhde käy loistavasti esiin:




Videopätkään ei päässyt se kohtaus, jossa nuori toimittajaneito on tuohtunut tsaarin teloitusuhkailulla julkaistuaan juttunsa ja lainaa venäläistä sananlaskua: "Mitä on sulalla kirjoitettu, sitä ei edes kirveellä ole poistaminen". Tsaari ei usko: "Älkäähän nyt! Teloittajani on hyvin taidokas!"

16.12.2007

Moskova - Москва 01.05.2007


Videoclips shot by Reijo Nikkilä.

Vologda, syyskuu 2005 - Вологда, сентябрь 2005



I shot this song with my Sony digital photo camera in Vologda, Russia, at the opening ceremony of the Finnish-Russian cultural forum in september 2005. Unfortunately I forgot the name of the local male choir. Perhaps somebody can add it.