30.11.2007

Spektr NEDELI 48/2007 ilmestynyt


нажмите на изображениe для увеличения картинки!
klikkaa sivu suuremmaksi!

Kommersant Vlast: "Suomi ei koskaan maksanut mitään"

vlast.jpgViikkolehti Kommersant Vlast julkaisee tuoreimmassa numerossaan Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi pitkän artikkelin Suomen historiasta 1700-luvulta itsenäistymiseen saakka. Alussa väitetään, että Suomi oli suurruhtinaskunta jo Ruotsin vallan aikana mutta ainakin näin nopeasti silmäiltynä juttu vaikuttaa muuten varsin asialliselta, vaikka otsikoksi onkin valittu "Финляндия ничего не платила целое столетие" eli "Suomi ei sataan vuoteen ole maksanut mitään".

Tämä mitäänmaksamattomuus on sitaatti kenraali Mihail Borodkinin vuonna 1909 julkaisemasta artikkelista, jossa hän valittaa ettei Suomi maksa veroja Venäjän valtion kassaan.

Artikkelin lopussa pääkaupungin siirto Pietarista Moskovaan kytketään Suomen itsenäistymiseen, mutta tuskinpa se ainoa tai edes tärkein syy oli.

Juttu on täällä: "Финляндия ничего не платила целое столетие"

27.11.2007

Venäjälle viennin ja Venäjälle tuonnin erityispiirteitä (Aleksanteri-listalta)

Riikka Nuutilainen: Peilitilastojen antama kuva Venäjän todellisesta tuonnista

Julkaisu on maksuton ja luettavissa BOFITin nettisivulla
http://www.suomenpankki.fi/NR/rdonlyres/BA9F856C-D2A5-453D-9608-C647A0F096E6/0/bon1007.pdf

Tiivistelmä:
Peilitilastovertailu osoittaa, että Venäjän tullin tuontiluvut poikkeavat huomattavasti sen kauppakumppaneiden tilastoimista Venäjän-vientiluvuista. Eräiden maiden - kuten EU-maiden ja Kiinan - kanssa Venäjän tullin tilastoima tuonnin arvo on huomattavasti viejämaiden viennin arvoa alhaisempi, kun taas toisten maiden - kuten Yhdysvaltojen ja Japanin - kohdalla erotus on vastakkaismerkkinen. Tässä vertailussa tarkastellaan, miten nämä erot jakautuvat maittain ja tavararyhmittäin. Venäjän tuonnin arvoa verrataan tavaraluokittain sen merkittävimpien kauppakumppaneiden viennin arvoihin. Tulosten mukaan tuonti- ja vientiarvot poikkeavat yhä toisistaan, mutta erot ovat kaventuneet viime vuosien aikana.
Asiasanat: Venäjä, ulkomaankauppa, tilastoerot

BOFIT Online - http://www.suomenpankki.fi/bofit/tutkimus/tutkimusjulkaisut/online/index.htm?year=2007

terveisin
BOFIT - http://www.bof.fi/bofit

25.11.2007

Ylireagointia Pietarissa - vai ylivoimaa?

Keltainen lehdistö näyttää olevan etunenässä raportoimaan Pietarin tämänpäiväisestä pamputus-, pidätys- ja kyyditysoperaatiosta. Kaakkois-Suomen sanomalehtien nettisivut ovat toiseksi aktiivisimmat. Muun Suomen medioissa puhutaan tärkeämmistä asioista, kuten heikoista jäistä. Venäjän media on täynnänsä erimielisten marssien tukahduttamisia, kun taas Länsi-Euroopan lehdistö näyttää nukahtaneen.

Helsingissä ilmestyy lehti nimeltä Ilta-Sanomat. Sen sivuilta sattui silmään Markku Kangaspuron lausunto, joka otsikoitiin:

"Suomalaistutkija: Poliisi ylireagoi Pietarin mielenosoituksessa"

No joo. Olen ihan samaa mieltä. Tulin äsken Luoteis-Venäjältä. Otin hytiseviltä nuorilta miehiltä Yhtenäisen Venäjän korttikalenterin (teksti sanoo: Plan Putina - pobeda Rossii) ja Luoteis-Venäjään sovelletun vaaliohjelman.

Olen tällä viikollakin heittänyt vitsiä Venäjän "suvereenista demokratiasta", mutta nyt ei naurata yhtään.

Vaikka en varmasti äänestäisi, jos äänioikeus olisi (mutta onneksi sitä ei ole), Oikeistovoimien liittoa, niin täytyy sanoa, että sen osakseen saama kohtelu kerää kyllä minulta sympatiapisteitä OVL:aa / SPS:ää kohtaan ja osoittaa, kuinka huteralla pohjalla vaalidemokratia Venäjällä todella on. Eli sitä ei ole lainkaan.

Minusta nykyisen presidentin koneiston toiminta on ylireagointia kaikkinensa. Siihen voi myös soveltaa muita yli-alkuisia sanoja: yliampuva, ylimielinen, ylikuumentunut, ylimyksellinen.

Kannattaa vilkaista Kyösti Karvosen kolumni Kalevasta. Lehti ilmestyy Oulussa. Ja netissä:

http://www.kaleva.fi/plus/osasto174_page0.htm

REN-TV: satoja pidätetty Pietarissa

REN-TV:n laaja uutiskatsaus Pietarin ja useiden muiden kaupunkien marssiyrityksiin.


Pidätetyt toimittajat olivat toimittaja-liiveissä.

24.11.2007

Oppositio marssii - Marsh nesoglasnyh

Iltapäivällä lauantaina on Moskovassa pidätetty useita oppositiojohtajia, Tapahtumien kulkua Moskovassa ja muuallakin maassa, mm. Tulassa ja Krasnojarskissa voi seurata teksteinä, kuvina ja videoina lähes reaaliajassa tässä.
Muutaman kerran päivän mittaan on ollut myös suoria kuvayhteyksiä nettiin osoitteessa:
http://kreml-tv.rutube.ru/. Muutaman minuutin pätkistä aina 36 minuuttiin on nähtävissä nauhoitettuina.

Huomenna sunnuntaina on vuorossa Pietari.

Москва, 14.48 [Nov. 24th, 2007|02:43 pm]

verka_hot
У памятника Грибоедову на Чистых прудах задерживают Гарри Каспарова, Эдуарда Лимонова, Льва Пономарева, Илью Яшина.
Всех, кто шел впереди, ОМОН взял в кольцо. Остались люди, которые небольшими группами продолжают движение в сторону ЦИКа - конечной точки Марша Несогласных.

Радиостанция «Эхо Москвы»: Лидер Объединенного Гражданского фронта Гарри Каспаров был задержан сегодня по окончании "Марша несогласных" в Москве. Сейчас он находится в автобусе ОМОНа вместе с другими задержанными. Об этом Каспаров рассказал в интервью "Эхо Москвы". "Митинг кончился, мы пошли в ЦИК отнести резолюцию митинга. На углу Бульварного кольца и Мясницкой нас очень плотно встретил ОМОН. Начали бить людей, оттеснять Нас погнали в другую сторону, потом все равно окружили и затащили в автобусы, рассказал Г.Каспаров. - На улице обращались очень грубо, в автобусе пока ничего не делают. На улице явно стремились нанести травму. ОМОН в полной экипировке врывался в толпу и бил. Я не знаю, есть ли там серьезные травмы, но в такой давке могли быть травмы, я не сомневаюсь".
Напомним, на митинг, который прошел на проспекте академика Сахарова, собралось, по данным корреспондента «Эхо Москвы», около 3 тысяч человек. Городские власти заявляют о тысяче участников. После окончания акции митингующие прорвали милицейское оцепление и двинулись по улице Мясницкой в сторону Центральной избирательной комиссии.

23.11.2007

Katseluvinkki

Kulttuuridokumentti: Piirrettyä propagandaa

Neuvostoliiton kulttuuriharvinaisuus löytyi kun Soyuzmult-yhtiö myi arkistonsa länteen. Niistä löytyi ainutlaatuisia piirrettyjä propagandafilmejä 60 vuoden ajalta. Osa 1/2: Amerikan imperialistit ja Riistäjäkapitalistit

Varsinainen lähetyspäivä oli jo keskiviikkona, mutta uusinta näytetään YLE Teemalla sunnuntaina 25.11. klo 15.10.

22.11.2007

Spektr NEDELI 47/2007: vaalit Venäjän tv-kanavilla

нажмите на изображениe для увеличения картинки!
klikkaa sivu suuremmaksi!
Tämän viikon Spektr NEDELI:ssä on jälleen paljon kiinnostavaa materiaalia. Kuudes sivu on omistettu kokonaan tuoreelle tutkimukselle miten Venäjän eri poliittiset ryhmät ovat saaneet lokakuussa tilaa viiden valtakunnallisen tv-kanavan prime time- uutislähetyksissä.
Monitorointia suorittaa Venäjän journalistiliiton alainen Ekstremaalisen journalismin keskus (Tsentr ekstremal'noi žurnalistiki); pääsivulta pääsee myös englanninkieliseen versioon, joka on suppeampi kuin venäjänkielinen.
Kymmenhenkisen työryhmän kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen analyysi grafiikkoineen on englanniksi tässä ja venäjäksi tässä.

21.11.2007

Yksi subjektiivinen näkemys

Tässäpä Fjodr Lukjanovin, Russia in Global Affairs -lehden päätoimittajan subjektiivinen näkemys Venäjän tulevien vaalien tarkkailun järjestämisestä.

Kulttuurien välinen vuoropuhelu jatkuu...

Jälleen yksi poiminta muilta postituslistoilta: (tämän keskustelusarjan jatkokehittely siirtyy nyt Vie-instituutissa minulle, mutta koska en tässä siirtymävaiheen hässäkässä ennätä kirjoittaa aiheesta mitään uutta ja omaperäistä, laitan nyt vain blogiin muistutukseksi edeltäjäni Olga Silfverin laatiman tiedotteen seuraavasta keskustelusta - joka siis pidetään huomenna torstaina 22.11. klo 18 alkaen.)


Tämä on muistutus Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin järjestämästä
keskustelusarjasta, jossa pohditaan suomalaisen ja venäläisen kulttuurien
erikoispiirteitä arkisten asioiden kautta.

Sarja alkoi 10.11 ja silloin keskusteltiin arkisesta vuorovaikutuksesta.
Tunnelmaa tapahtumasta välittää Helsingin Sanomien 14.10 Sunnuntai-osion
artikkeli "Venäjällä naiset eivät kättele"

Seuraava keskustelu tapahtuu instituutissa (Antinkatu 1) torstaina 22.11 klo
18. Tällä kertaa puhumme aiheesta Työ elämässäni: elämä työtä varten vai työ
elämää varten? Arvostetaanko Suomessa ihmistä työnsä kautta? Voiko pomolle
sanoa ei? Miten venäjänkieliset pärjäävät ilman työkalenteria? Mitä saa
aikaan suhteilla? Näihin ja omiin kysymyksiisi saat vastauksia rennossa
ilmapiirissä suoraan toisen kulttuurin edustajilta.

Keskustelun aloittavat molemmissa työkulttuureissa toimineet
erityisnuorisotyöntekijä Tuulia Saves ja pappi Erkki Jokinen.
Työskentelykielinä venäjä ja suomi. Järjestämissyistä pyydämme
ilmoittautumista s-postitse
hanna.koppelomaki@rusin.fi (Hanna jatkaa keskustelutilaisuuksien vetämistä
minun siirtyessäni uusiin tehtäviin).

Välittäkää tätä viestiä kaikille kulttuurien välisestä dialogista
kiinnostuneille.

Tervetuloa,
Olga Silfver
Suunnittelija
Venäjän ja Itä-Euroopan Insituutti
+358 9 228 54 446
http://www.rusin.fi

Здравствуйте,

это напоминание о серии дискуссий, где в форме диалога обсуждаются
особенности русской и финской культур.

Первая встреча состоялась 11.10 и о ней можно прочитать в статье Хельсингин
Саномат за воскресенье 14.10 под названием ""
Venäjällä naiset eivät kättele"

Следующая встреча пройдет в институте (Antinkatu 1) в четверг 22.11 в 18.00.
В этот раз темой обсуждения будет "Работа в моей жизни: жить чтобы работать
или работать чтобы жить?" Оценивают ли в Финляндии человека по результатам
его труда? Можно ли сказать начальнику "нет"? Как русскоязычные выживают без
календаря? Чего можно добиться при помощи связей? На эти и Ваши собственные
вопросы Вам в комфортной обстановке ответят представители другой культуры.

Обсуждение откроют Туулия Савес, работающая с русскоязычной молодежью, и
пастор Эркки Йокинен, долгое время живший и работавший в Ленинградской
области. Рабочие языки - русский и финский. По организационным причинам
просим вас сообщить до 20.11 о Вашем приходе по э-почте:
hanna.koppelomaki@rusin.fi (Ханна будет вести дискуссии, т.к. я перехожу на
новую работу).

Пожалуйста, разошлите это сообщение всем интересующимся межкультурным
диалогом.

Добро пожаловать!


20.11.2007

Muuttuva Venäjä - (Aleksanteri-listalta)

Tervetuloa Suomen Akatemian järjestämään Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman loppuseminaariin. Tiedeyhteisölle, rahoittajille, asiantuntijoille, päättäjille, tiedotusvälineiden edustajille ja yleisölle suunnattu loppuseminaari järjestetään Helsingissä kongressikeskus Paasitornissa(Paasivuorenkatu 5 A, Hakaniemi) 3.-4. joulukuuta 2007.

Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelma (2004-2007) pyrkii lisäämään tietoa Venäjästä valtiona, yhteiskuntana, luonnonympäristönä, talous- ja kulttuurialueena.
Tavoitteena on selkeyttää kuvaa vallitsevista olosuhteista, muutoksista,
muutosten syistä ja vaikutuksista. Ohjelmaan kuuluu 33 tutkimusprojektia.

Loppuseminaarissa ohjelman projektit esittelevät tutkimustuloksiaan lyhyin
esityksin ja posterein. Lisäksi kuullaan puheenvuoroja Venäjä-tutkimuksen
tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Seminaarin ohjelma on nähtävillä ohjelman
kotisivuilla www.aka.fi/russia.

Ilmoittautumiset 26.11. http://aka.etapahtuma.fi/ (tunnus: Venäjä),
s-postitse tuula.nyqvist@aka.fi tai puhelimitse 09-77488334.

Tervetuloa!

Mikko Ylikangas

******************************************************
Mikko Ylikangas
Ohjelmapäällikkö, FT
Suomen Akatemia
Ohjelmayksikkö
Vilhovuorenkatu 6 (PL 99)
00501 Helsinki
p. (09) 7748 8481
fax (09) 7748 83 95
mikko.ylikangas@aka.fi

Ты кто по национальности?

Katsoin eilen RenTV:lta ohjelmaa kiusaamisesta Venajan armeijassa. Dokumentti oli sinansa ansiokas, se mm. valaisi kiusaamisen taustoja, mutta itse kiinnitin eniten huomiota eraan nuoren kiusatun sotilaan tarinaan (joka menehtyi upseerien kidutukseen): hanen nimensa oli Sergei Sinkkonen. Niin noloa kuin se onkin, erityisesti minua kosketti suomalainen sukunimi. Nuoren miehen passissa siis lienee lukenut kansallisuuden kohdalla: finn.

Taalla Kaukasiassa kansallisuus on asia, jota kysytaan suunnilleen ensimmaisena nimen jalkeen. Oma suomalainen etunimi - ukrainalainen sukunimi - kombinaationi on herattanyt monia kysymyksia. Minua on luultu jopa azerbaidzhanilaiseksi (myonnettakoon, puhelinkeskustelun perusteella, lieneeko aksenttini azerbaidzhanilainen).

Venajan suurlahetyston ukrainalainen vastaanottovirkailija puolestaan kirjaimellisesti mylvi naurusta, kun kuuli etunimeni. Hanelle annetulla vierailijalistalla oli vain sukunimi, jonka perusteella han heti antoi minulle nimen "hahlushka" ("hahol" on venalainen ei-niin-imarteleva nimitys ukrainalaisille). Yritin piipittaa vastaan, etta en ole mikaan "hahluhska", mutta etunimeni aiheutti suorastaan primitiivisen naurureaktion. Sekin selittyy kielen perusteella: ukrainalaisten kansallisherkku, suolattu tai savustettu porsaankylki "salo" lausutaan venalaisittain melkein samalla tavalla kuin etunimeni.

Hiljan kokosin toimittajaryhmaa Abhasian-matkalle. Mukana oli useita Georgian kansalaisia, heidan joukossaan lupaava nuori naistoimittaja. Matka kuitenkin tyssasi paikallisten kollegojen vastustukseen: nuori nainen oli etninen armenialainen. Tarkeampaa on vieda Abhasiaan etnisia georgialaisia, vaikka tama, armenialaisvaltaisessa Samtskhe-Javakhetin maakunnassa kasvanut nainen on Georgian kansalainen, puhuu georgiaa ja syntynyt ja kasvanut taalla.

Azerbaidzhanissa kaydessani sain lisaa tietoa kansallisuuksista - Azerbaidzhanissa on muiden muassa legzinien ja talyshien vahemmisto, ja vaikka he kaikki puhuvat azeria ja venajaa, he muistuttivat, etta eivat ole "azereja" vaan lezgineja tai talysheja.

Armenia on Kaukasuksen maista vahiten monikulttuurinen. Leijonanosa Armenian asukkaista on etnisia armenialaisia. Armenian erikoisuus onkin se, etta suurin osa maailman armenialaisista asuu muualla kuin Armeniassa. Abhasian armenialaisvaesto on vakiluvultaan liki yhta suuri kuin abhasialaisvaesto, Georgian armenialaisyhteiso on suuri ja vaikutusvaltainen, puhumattakaan amerikanarmenialaisista, joilla on vaikutusvaltaa jopa kongressissa.

Olen usein joutunut kertomaan Suomesta, Ahvenanmaasta ja meidan ruotsinkielisistamme. En koskaan ole edes ajatellut, etta suomenruotsalaisia voisi kutsua nimityksella "shvedi", hehan ovat tasan niin suomalaisia kuin mekin. Kaukasialaisittain ajatellen he varmaan kuitenkin olisivat "shvedeja", jotka eroavat paitsi aidinkielensa puolesta, myos tavoiltaan ja kansanluonteeltaan meista.

Neuvostoliiton, tsaarin Venajan ja Kaukasian lukuisten sotien historia varmasti selittaa ilmion. Kansallisuuksien valiset erot - tai erottelut - elavat ja voivat hyvin Kaukasiassa. Itse kannattaisin ehdottomasti poliittista paatosta, jossa passeista poistetaan merkinta kansalaisuudesta. Se poistaisi ainakin syrjinnan viranomaistasolla, vaikkakin sukunimet kertovat paljon. Georgiassa muuten moni virkamiesurasta haaveileva etninen armenialainen on joutunut muuttamaan sukunimensa: Grigorjanista on tullut Grigorashvili tai Grigoradze.

Kansallisuuksien valisilla eroilla on helppo selittaa poliittisen tahdon puutetta. "Emme me voi noiden kanssa elaa, ne ovat niin erilaisia kuin me", kuuluu suosittu selitys. Stereotyypit kertovat, etta georgialaiset ovat mustavalkoisia, azerbaidzhanilaiset epaluotettavia, armenialaiset tyhmanylpeita, abhaasit primitiivisia, kurdit eparehellisia ja niin edelleen. Samaan aikaan kaikki rakastavat yli kaiken omaa, kaunista, yhteista Kaukasiaa vuoristoineen ja vanhoine, ylpeine kansoineen. Rauha ja yhteisymmarrys kukoistaa maljapuheissa ja ruohonjuuritason tapaamisissa, mutta poliittiseen rauhaan taalla on viela pelottavan pitka matka.

19.11.2007

Historian oppikirjoista Venäjällä ja Kerttu Nuortevasta

Historiaklubit Renvall-instituutin Venäjä-huoneessa
(Unioninkatu 38 A 1.krs):

Tiistaina 4.12. klo 17.00 prof. Ohto Manninen esittelee viime vuonna ilmestynyttä kirjaansa "Kerttu Nuorteva - neuvostokaunotar vakoilujohtajana".

Klikkaa sivut suuremmiksi!
Ensimmäiset kaksi sivua kirjailija Zahar Ditšarovin kirjoittamasta artikkelista hänen toimittamastaan kirjasta Raspjatye. Pisately - žertvy polititšeskih repressii. Vypusk 3. Palatšei sudit vremja. Istoriko-memorial'naja komissija Sojuza pisatelei Sankt-Peterburga. Sankt-Peterburg. Otdelenie izdatel'stva "Prosveštšenie" 1998,. s. 66-82.
Ditšarov kävi Nuortevan kanssa koulua Petroskoissa.
Lähde Reijo Nikkilän kokoelmat.



Maanantaina 17.12. klo 17.00 VTM Kari Kaunismaa alustaa tekeillä olevan
väitöskirjansa pohjalta nykyvenäläisten historian oppikirjojen
historiakuvasta otsikolla "Irti neuvostohistoriasta - mihin sitten"?

Tilaisuudet ovat kaikille avoimia, vapaa pääsy. Tervetuloa!
--
Kristiina Kalleinen
SVS:n Venäjän historian osaston pj
Poliittisen historian dosentti,Helsingin yliopisto
tel. 040 5452687

18.11.2007

Nepotismista, kaksoisveljistä ja Kekkosesta

Kohulehti Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paanasen mukaan Venäjällä on ”huhuiltu”, että Venäjän presidentti Putinin vaimosta Ljudmilasta oltaisiin joidenkin tahojen toimesta leipomassa maan seuraavaa presidenttiä.

Uutisesta voidaan helposti päätellä, että Venäjällä ollaan vihdoin tajuttu ottaa mallia maailman demokratian kehdosta, eli Yhdysvalloista, jossa ex-presidentti George Bushin pojasta George W. Bushista leivottiin maan nykyinen presidentti, ja jossa ex-presidentti Bill Clintonin puoliso Hillary Clintonista ollaan parasta aikaa leipomassa kovalla yrityksellä maan seuraavaa presidenttiä.

Putinin on arveltu myös jatkavan presidenttikautensa jälkeen pääministerinä. Tässä tapauksessa hän voisi ottaa kannustavaa esimerkkiä ja oppia EU-maa Puolasta, jossa Kaczynskin kaksoisveljet tekivät vallanjaosta taidetta, miehittämällä samanaikaisesti niin presidentin, kuin pääministerinkin pallit. Tosin päästääkseen Kaczynskien saavutukseen, Putinin tulisi valituttaa itsensä pääministeriksi ja samanaikasiesti äänestyttää vaimonsa Venäjän seuraavaksi presidentiksi.

Vai aikooko Putin kaikesta huolimatta jatkaa presidenttinä itse? Siinä tapauksessa Venäjällä voidaan ottaa demokratian mallia Suomesta, jossa maailmallakin hyvin tunnettu kansakunnan isä, eräiden poikkeuslakien ja muiden kikkailujen voimin, istui vallassa peräti neljännesvuosisadan, eli 18 vuotta pitempään, kuin mitä presidentti Putin on tähän mennessä tehnyt.

Minkä demokratian mallin Venäjä valitseekaan? Sen saamme nähdä pian...

Oli miten oli - nepotismista, kaksoisveljistä ja Kekkos-ilmiöstä lisää Wikipediassa.

17.11.2007

Venäläisbloggareiden määrä lähes kolminkertaistui

Venäjänkielisen internetin blogien määrä on tänä vuonna kasvanut 2,6 -kertaiseksi viime vuoteen verrattuna. Asiasta uutisoi venäläinen uutistoimisto Interfax.

Venäläisen hakukoneyrityksen Yandexin mukaan kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä internetissä oli noin 3,1 miljoonaa venäjänkielistä blogia. Kaikista maailman blogeista venäjänkielisiä on tällä hetkellä noin kolme prosenttia. Venäläiset ovatkin muiden maiden internetin käyttäjiin keskimääräistä aktiivisempia bloggaajia.

Yandexin mukaan myös venäläisten bloggaajien keski-ikä nousi tänä vuonna. Tällä hetkellä venäläisen bloggarin keski-ikä on 22 –vuotta, kun se vielä viime vuonna oli vuoden vähemmän.

Joka päivä venäläiset rekisteröivät noin seitsemän tuhatta uutta blogia ja lähettävät blogeihinsa noin 210 000 blogipostausta. Tähän mennessä venäjänkielisissä blogeissa on julkaistu yhteensä yli 120 miljoonaa kirjoitusta.

Moskova.info

Vielä Mannerheimista, Pietarista ja suurmieskulttuurista

Kirjoitin aikaisemmin siitä, että Pietarissa sai kuluneella viikolla ensiesityksensä Mannerheim –aiheinen sävellystyö. Kirjoittaessani edellistä postausta, en osannut vielä aavistaakaan, että törmäisin Mannerheimiin Pietarissa tällä viikolla vielä uudestaankin.

Viime keskiviikkoaamuna pietarilaisella hotellilla heräillessäni, laitoin vaatteita pukiessani pauhaamaan television taustalle. Suureksi yllätyksekseni, että Venäjän valtakunnallisella Pjatyij Kanal –televisiokanavalla näytettiin Mannerheim –aiheista dokumenttielokuvaa! Keskiviikkona aamulla 14.11. näytetty filmi oli uusinta edelliseltä illalta. Yritin seurailla dokumenttia mahdollisimman tarkasti sen, mitä pukemiseltani ja hampaiden tiskaamiselta ehdin. Valitettavasti noin kolmasosa dokumentista jäi kuitenkin kokonaan näkemättä.

Venäläisellä televisiokanavalla näytetty Mannerheim dokumentti oli venäläisvoimin tehty ja siinä haastateltiin mm. historioitsijoita, Mannerheimin aikalaisia ja jopa hänen alaisina palvelleita suomalaisia upseereita. ”Mannerheim – Oma vieraiden joukossa ja vieras omien joukossa” –niminen 40-minuuttinen dokumenttifilmi oli osa pietarilaisen, nykyään valtakunnallisesti näkyvän Pjatyij Kanal –televisiokanavan tuottamaa Elävä Historia –nimistä dokumenttisarjaa.

Dokumentti antoi kattavan kuvan Mannerheimin elämästä ja hänen urastaan. Suurmiehestä annettiin dokumentissa myönteinen kuva henkilönä, joka osasi tehdä oikeita valintoja erittäin vaikeissa tilanteissa. Aihealueiltaan dokumentti keskittyi erityisesti Mannerheimin upseerivuosiin Venäjällä, hänen rooliinsa Suomen itsenäisyyden rakentajana sekä itsenäisyyden puolustajana Talvisodassa ja toisessa maailmansodassa. Dokumentissa käsiteltiin objektiivisesti niin Mainilan laukaukset, Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen kuin Leningradin piirityskin. Dokumentti mm. kertoi, että Mannerheim pelasti kaupungin, koska ei suostunut hyökkäämään piiritettyyn Leningradiin.

Samalla reissulla mukana ollut ja saman filmin sattumalta nähnyt suomalainen Mannerheimia ihaileva ystäväni oli dokumentista todella otettu. Myös itse olin lähes hämmästynyt siitä, miten myönteisessä ja lähes ylistävässä suurmieshengessä Mannerheimia dokumentissa käsittelikään.

Parin vuoden takainen Mannerheim suurnäyttely Pietarissa, Mannerheim-patsas keskustelut Petroskoissa, Mannerheim-aiheinen sävellystyö Venäjällä ja viimeisimpänä tämä dokumentti - ajat ovat totisesti muuttuneet.

15.11.2007

Revisiting Perestroika (Aleksanteri-listalta)

Venäjän merivoimien kuoron ja yleisön performanssi Kiasmassa*

Perjantaina 16. marraskuuta Kiasmassa Venäjän merivoimien "Gardes-Marine"-kuoron ja yleisön "another cage" – performanssissa jaksottuvat neuvostokuorolaulu ja John Cagen 4'33". Yleisön ja kuoron välittäjinä toimivat taitelija Sergei Bugaev ja kuraattorit Ivor Stodolsky ja Marita Muukkonen. Yleisö on tervetullut osallistumaan performanssiin kännyköidensä avulla!
Performanssi alkaa kello 13.30.

"another cage" -performanssi liittyy 30. marraskuuta 2007 Kiasmassa avautuvaan RAAKA, KÄSITELTY JA PAKETOITU – Perestroika-taiteen arkistot-näyttelyyn. Näyttely on osa Helsingissä järjestettävää tapahtumien sarjaa,joka on omistettu Perestroikalle: sen historialle, perinnölle ja impulsseille, joita se voisi antaa tulevaisuuden kehityskuluille.

Tapahtumien keskiössä on Aleksanteri-instituutin kansainvälinen konferenssi
REVISITING PERESTROIKA – Processes and Alternatives 29. marraskuuta – 1.joulukuuta 2007. Konferenssissa pureudutaan laajoihin kysymyksiin: Oliko perestroika vallankumous? Vai oliko se vastavallankumous? Mikä on sen tämänhetkinen perintö entisellä Neuvostoalueella, niin kutsutussa lännessä
ja alueilla, jotka tunnettiin joskus "sitoutumattomina"? Onko uuden perestroikan aika?


OHJELMA:

*I Aleksanteri -instituutti*
7. vuosittainen Aleksanteri-konferenssi:
REVISITING PERESTROIKA – Processes and Alternatives 29. marraskuuta – 1. joulukuuta 2007
www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007


*II Nykytaiteen museo KIASMA*
"another cage" – performanssi
16. marraskuuta 2007, klo. 13.30

RAAKA, KÄSITELTY JA PAKETOITU – Perestroika-taiteen arkisto
-näyttely
30. marraskuuta 2007 – 6. tammikuuta 2008

"Raw Materials" –kulttuuripaaneli
1. joulukuuta 2007, klo. 18.00 – 20.00
Paneeliin osallistuvat muun muassa konferenssin pääpuhujat. Yleisölle
avoimessa keskustelussa pureudutaan Kiasman näyttelyyn sekä perestroika-ajan
taiteeseen ja kulttuuriin.
www.kiasma.fi

Yhteyshenkilö: Jari-Pekka Vanhala, p. (09) 1733 6517.


*III Suomen Elokuva-arkisto*, Elokuvateatteri Orion
Perestroika-ajan elokuvia
24. marraskuuta – 12. joulukuuta 2007
www.sea.fi

* IV Slaavilainen kirjasto*, Kansalliskirjasto
Glasnostin ajan sanomalehtiä -näyttely
29. marraskuuta 2007 – 30. huhtikuuta 2008
www.kansalliskirjasto.fi


*V FRAMEWORK*: The Finnish Art Review
Lehden teemanumero 08/08 keskittyy Aleksanteri Kulttuurifoorumin nostamiin
laajempiin kysymyksiin. Lehti ilmestyy keväällä 2008.
www.framework.fi


Kulttuurifoorumin tapahtumissa jaetaan ilmaista sanomalehteä "Raaka,
käsitelty ja paketoitu"
, jossa on konferenssin ohjelma, Orionin
elokuvaohjelma sekä tarkempaa tietoa muista tapahtumista. Lehti toimii myös
muistikirjana sekä uudelleen muotoiltavana näyttelykatalogina.


Lisätietoa tapahtumista:
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/conference2007/cultural_fora.htm


Ohjelman kuraattorit Ivor Stodolsky ja Marita Muukkonen
Puh. 050-5758504
S-posti: ivor.stodolsky@gmail.com, maritamuukkonen@gmail.com


Projektia ovat tukeneet Pohjoismainen kulttuurirahasto
Näyttelyvaihtokeskus
FRAME ja Pohjoismainen kulttuuripiste.

--
Niina Into
Information Specialist
Aleksanteri Institute
Finnish Center for Russian and Eastern European Studies
P.O. Box 42 (Unioninkatu 33)
FI-00014 University of Helsinki
Gsm: +358 50 3106 677
Fax: +358 9 191 23615
Email: niina.into@helsinki.fi
www.helsinki.fi/aleksanteri

14.11.2007

Jyrki Saarikosken tv-dokumentteja

Neuvostoliittoa/Venäjää käsittelevien Yleisradion tv-dokumenttien retrospektiivi jatkuu pienen tauon jälkeen Leppävaaran Sellossa.
Vuorossa on kaksi Jyrki Saarikosken 90-luvulla tekemää tv-dokumenttia Tshetsheniasta.

27.11. ti klo 18-20
DOKUMENTTI-ILTA JYRKI SAARIKOSKEN KANSSA
Akseli-salissa Sellossa, Espoossa.

Liiton loppu 1999, Groznyi 1995

Liiton loppu on loppuvuonna 1999 kuvattu ykkösdokumentti ( 50') uuden Venäjän ehkä
synkimmästä vaiheesta. Moskovassa kerrostaloräjähdykset olivat romauttaneet
taloja ja ihmisten luottamuksen, Tshetsheniassa käydyn sodan jäljiltä
pakolaiset valmistautuivat kylmään talveen Ingushetiassa ja kurjistuvan
Kaliningradin asema Venäjän sillanpäänä oli muodostumassa kansainväliseksi
ongelmaksi.
Dokumentti on viluinen kiertomatka Moskovasta Ingushetiaan ja
Kaliningradiin. Venäjän ja Suomen suhteita arvioivat ministeri Max
Jakobson
, kirjailija Hannu Salama ja tutkija Christer Pursiainen.
Toimittaja Jyrki Saarikoski, kuvaus Kari Ahola.

Alkukuvana nähdään puolituntinen, Ykkösjuttu-sarjassa esitetty raportti
Groznyi 1995. Se on kuvattu Tshetshenian ensimmäisen sodan loppuvaiheessa
tuhotussa Groznyissa, jossa epätoivoiset ihmiset kulkevat raunioiden
keskellä ja punalipuin koristetut panssarit partioivat kaduilla. Toimittaja
Jyrki Saarikoski, kuvaus Ivar Heinmaa.
Vapaa pääsy.

Tapahtuman järjestää: Suomi-Venäjä-Seura
Lisätiedot: Merja Jokela/kulttuurisihteeri, (09) 693 8628
merja.jokela@venajaseura.com

Spektr NEDELI 46/2007


Perevod: Eilina GusatinskajaHажмите на изображениe для увеличения картинoк! Klikkaa sivut suuremmaksi!

Edellinen artikkeli suomeksi:
Tulin vuoden 1958 syksyllä Leningradiin, asukasmäärältään koko Suomen kokoiseen suurkaupunkiin suoraan maalta, parinkolmen tuhannen asukkaan taajamasta. Oppikoulun, 8 vuotta tosin olin käynyt Lahdessa, tunnin junamatkan päässä Järvelästä.

Muutos oli raju. Leningrad kiehui ihmisiä ja elämää. Ei kuitenkaan paljon autoja. Pääkatu Nevskilläkään ei koskaan ollut ruuhkia.
Katukuva oli harmaa. Kirkasvärisiä vaatteita ei näkynyt missään. Niin kuin Suomea ehkä joskus 30-luvulla.
Mutta värikylläisyys olikin ihmisten sisällä. Elettiin Suojasään huippua. Sitä emme silloin tienneet, nämä eri kaudethan historiassa saavat nimensä vasta myöhemmin.
Suojasää näkyi ihmisten käyttäytymisessä. Vaikka Stalinin kuolemasta oli kulunut jo vuosia, minusta näytti siltä, että vasta nyt uskallettiin uskoa muutokseen.

Asuntolassamme oli toisaalta tiukka komento; kuurasimme huoneidemme lattioita sosialistisen kilpailun hengessä, mutta toisaalta viikonloppuisin Punanurkassa tanssittiin viimeisen päälle. Eikä kuivin suin. Kioskista aivan asuntolan pääoven vierestä kävimme hakemassa neljänneslitran votkapulloja; ikärajaa ei kyselty. Henkilökohtaisesti minulle se oli iso juttu, sillä Suomessa olisin joutunut odottamaan vielä runsaat kaksi vuotta ennen kuin olisin saanut ostoksiin oikeuttavan viinakortin, ikäraja kun oli 21 vuotta.

Asuntola nro 6:ssa olimme me kuusi suomalaista ainoat länsimaalaiset. Siihen aikaan oli vielä paljon kiinalaisia – koko kaupungissa 700 opiskelijaa – ja albanialaisia. Runsaasti oli myös itäsaksalaisia.

Samassa huoneessa meitä oli kolme suomalaista ja kaksi venäläistä. He molemmat olivat vanhempia miehiä, jo sodassa mukana olleita. Ei johtunut pelkästä ikäerosta, että emme oikein osanneet ystävystyä heidän kanssaan. Toista heistä en onnistunut kuvaamaan koskaan.

Asuntolamme sijaitsi heti ensimmäisessä talossa Most stroitelein - Rakentajien sillan jälkeen Petrogradskaja storonalla eli siis melkein keskustassa. Vasilin saarella sijaitsevaan Ždanoville omistettuun LGU:hun (Leningradin valtiollinen yliopisto) oli vain lyhyt kävelymatka, jonka teimme talvella Nevan yli polkua pitkin.

Opetus oli tehokasta ja sen tehokkuutta lisäsi se, että ryhmämme oli niin pieni, vain viisi suomalaista. Kuudes meistä Muusa Vahros-Pertamo (myöhemmin Ojanen) oli kielen jatko-opinnoilla.

Opintosuunnitelmaan kuuluivat säännölliset käynnit kaupungin loistavissa museoissa. Enemmän kuin myöhemmin yhteensä koko elämässäni kävin oopperassa ja baletissa.
Stipendi oli mahtava, peräti 900 ruplaa, elettiin aikaa ennen rahanvaihdosta. Stipendipäiviä juhlimme joko shamppanjalla, votkalla ja kaviaarilla Astoriassa tai Jevropeiskajassa.Joskus suuntasimme Nevskin alapäässä olleeseen kaukaasialaiseeen ravintolaan herkuttelemaan lammasshaslikeilla.

Tammikuussa kävimme Moskovassa äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Silloin ei Leningradissa ollut vielä konsulaattia.

Talvilomalla 25.1. matkasimme Moskova-Leningrad-Helsinki-junalla kotiin. Junalla ei ollut vielä Tolstoi-nimeä eikä ollut vielä erikseen Helsinki-Leningrad-junaa. Kotiintuliaslahjoja varten oli myytävä trokareille kaikki liikenevät vaatteet.

Kesällä opiskelun päätyttyä teimme me suomalaiset opiskelijat neuvostovaltion piikkiin kolmen viikon laajan tutustumismatkan: Volgaa pitkin monta päivää mm. Stalingrad ja Rostov (Donin), sitten Mustameren rannikkoa, Sotshi Suhumi, Batumi. Junalla Tbilisiin ja sieltä Goriin. Paluumatkalla Jalta, Odessa, Kiova ja Moskova.

Kyllä se oli hienoa aikaa! Saimme lyhyessä ajassa melko vahvan kielitaidon ja näimme paljon maailmaa (maata).




Photo by Reijo Nikkilä

Igor Vahros - Aleksanteri-listalta

Perjantaina 23. marraskuuta Helsingissä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6)
salissa 309 järjestetään perinteinen Suomen Slavistipiiri ry:n
slavistipäivä. Tänä vuonna se on omistettu Igor Vahrosille, yhdelle
Suomen tunnetuimmista slavisteista. Teemana on viime vuosina Suomen
slavistiikan alalta laadittujen pro-gradu-opinnäytteiden parhaimmiston
esittely.

Päivän ohjelma on seuraava (ohjelma myös liitteenä):

10.00-10.15 Alkusanat (Slavistipiirin puheenjohtaja Juhani Nuorluoto)

10.15-10.45 Anna Sahlan (Sanastolliset käännösongelmat Darj'ja Doncovan
dekkarin suomennostyössä)

10.45-11.15 Milaja Nuutinen (Moskovan ja Helsingin ravintoloiden nimien
kielellinen rakenne)

11.15-11.45 Hanna Kärkkäinen (Painon osoittimet venäjänkielisessä
spontaanissa puheessa)

11.45-12.45 Lounas

12.45-13.15 Sonja Kortelainen (Maailma venäläisten räppärien silmin)

13.15-13.30 Hanna Rinne (Tauon täyttäjien funktiot venäjänkielisessä
keskustelussa)

13.30-14.00 Ira Österberg (Analyysi Aleksei Balabanovin elokuvasta Brat)

14.00-14.30 Kahvi

14.30-15.00 Nina Isolahti (Monimerkityksellisten ja arvostusta edellyttävien
juridisten käsitteiden tulkinnan ja termien kääntämisen ongelmia)

15.00-15.30 Outi Jäppinen (Nainen pianon ääressä - Musiikki ja naiseus
uhkana Leo Tolstoin novellissa "Kreutzersonaatti")

15.30-16.00 Kolmen pro-gradu - tunnustuspalkinnon julkistaminen ja
loppukeskustelu

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Ystävällisin terveisin, Suomen Slavistipiiri ry:n
puolesta

Jussi Lassila
sihteeri

Oma lisäykseni:

Jo olikin aika muistaa Igor Vahrosta (alk. Vahromejev).
Olin hänen oppilaanaan 1960 - 1968 (miinus kaksi vuotta Tshekkoslovakiassa ja lukuvuosi armeijassa). Laudatur-seminaarissaan kävin 2-3 vuotta - piti saada ryhmän minimimäärä täyteen. Ehkä tein useampia seminaaritöitä. Yhden ainakin muistan, se oli Sofia Kijevskajan rappausten alta löytyneistä uusista graffiteista.
Sodan aikana muistaakseni päämajan tiedustelussa toiminut Vahros oli mukava, inhimillinen, lämmin ihminen.

12.11.2007

Brežnev -anekdootteja II

Kiitokset Reijolle mainioista Brezhnev –vitseistä. Omista kokoelmistani löytyi pari lisää:

¤¤¤

Brezhnev kuoli ja joutui helvettiin. Pirut ottivat ja laittoivat hänet suureen pataan kiehumaan. Brezhnev huomaa, että vähän matkan päässä istuu Hitler ja lueskelee kirjaa. Brezhnev kysyy piruilta:
- Olenko minä muka tehnyt enemmän syntiä kuin Hitler? Miksi minua keitetään ja hän vain lueskelee kirjaa?
- Ymmärsitte väärin. Hänen rangaistuksensa on kääntää Marxin Kommunistista Manifestia heprean kielelle.

¤¤¤

Moskovan olympialaiset vuonna 1980. Puoluesihteeri Brezhnev aloittaa juhlapuheen:
- Ooooooo. Ooooooo. Ooooooo....
Adjutantti:
- Psssst... Arvoisa puoluesihteeri. Aloittakaa lukeminen hieman alempaa. Nuo ovat olympiarenkaat...

¤¤¤

Vietettiin vallankumouksen vuosipäivää. Ivanoville annettiin kannettavaksi puoluesihteeri Tshernenkon juliste.
- Mutta hyvät toverit. Kuinka minä voisin sen tehdä? Pari vuotta sitten kannoin Brezhnevin kuvaa ja hän kuoli. Viime vuonna kannoin Andropovin kuvaa ja hänkin kuoli...
- Toveri Ivanov. Siksipä me luotammekin juuri teihin.

¤¤¤

NKP:n keskuskomitean kokous. Brezhnev puhuu:
- Toverit! Televisiolle täytyy tehdä jotakin. Olin eilen menossa nukkumaan ja mitä minä näinkään kun avasin television! Siellä näytettiin pornografiaa!
- Moraalitonta, moraalitonta! huusivat muut.
- Niin minunkin mielestäni, yhtyy Brezhnev. Yöllä ihmisten täytyy nukkua. Ilmoittakaa televisioon, että rupeavat tästä lähtien näyttämään pornografiaa aamupäivisin!

¤¤¤

Lenin todisti, että keittiöapulainen voi johtaa maata
Stalin todisti, että henkilö voi yksinään johtaa maata
Hrustshev todisti, että idioottikin voi johtaa maata
Brezhnev todisti, että maata voi olla johtamatta kukaan

¤¤¤

Lisää neuvostoaiheisia vitsejä Moskova.Infossa.

Brežnev -anekdootteja



Viime lauantaina tuli kuluneeksi neljännesvuosisata Leonid Brežnevin kuolemasta. Brežnevin kunnon huonontuessa 70-luvulla syntyi kansan keskuudessa jo runsaasti vitsejä hänen kuolemastaan. Kun hän sitten vuonna 1982 kuoli, vitsien määrä kasvoi entisestään. Andropovin kuolema vähän ajan kuluttua toi lisäelementtejä vanhoihin vitseihin. Ja lisää keksittiin odoteltaessa Tšernenkon vuoroa..



¤¤¤

Brežnev menee puhujapönttöön, kaivaa povitaskustaan paperin ja alkaa lukea:
”Koko neuvostokansa suree syvästi unohtumattoman Leonid Iljitšin kuolemaa…”. Brežnev keskeyttää änkyttäen lukemisen ja ja kaivaa toisesta povitaskusta uuden paperin:”Koko neuvostokansa suree syvästi unohtumattoman Leonid…”. Hämmentyneenä puhuja heittää paperin menemään ja kaivaa rintataskusta kolmannen paperin:”Koko neuvostokansa…”. Brežnev tuijottaa paperia kädessään, vilkaisee sitten takkiaan:
- Anteeksi toverit, otin näköjään taas toverin Andropovin takin.



¤¤¤

Kuolinvuoteellaan Brežnev kutsui luokseen Andropovin.
- Jura, tiedätkö jo kenestä tulee seuraajani?
- Minusta.
- Entä jos kansa ei lähde taaksesi?
- Sitten se lähtee teidän mukananne

¤¤¤

Mitkä olivat Brežnevin viimeiset sanat?
- Jura älä revi niitä letkuja!

¤¤¤

Miksi Brežneville annettiin viides Neuvostoliiton sankarin tähti ?
- Kremlin vapauttamisesta. Se annettiin heti kuoleman jälkeen .

¤¤¤

Brežneviltä kysytään kuoleman jälkeen mihin hän haluaa, paratiisiin vai helvettiin.
- Saisiko vähän vilkaista kumpaakin?
Paratiisissa istuu profeettoja, ja enkelit lukevat heille Pravdaa. Helvetissä ilo on ylimmillään: votka virtaa, korttia pelataan, menossa on rajut orgiat.
- Helvettiin minä haluan.
Samassa hänet heitettiin kiehuvaan tervaan.
- Tehän näytitte minulle ihan muuta!
- No se oli meidän agitaatiopisteemme (agitpunkt).

¤¤¤

Andropov soittaa Brežneville tuonpuoleiseen.
- Kylläpä perinnön minulle jätit!
- Tästä ei voi puhua puhelimessa. Jutellaan sitten kun tulet tänne. (Eto ne telefonnyi razgovor. Pribudeš’ – pogovorim).

¤¤¤

Tässä ehkä suosituin tuon ajan anekdootti, joka tosin ei aukea helposti venäläistä juomakulttuuria tuntemattomalle:
¤¤¤
Brežnev tapaa tuonpuoleisessa Andropovin.
- No niin, otetaanko paukut?
- Ei, odotetaan nyt sentään kolmatta...

¤¤¤

Yksi ytimekkäimmistä, jo 70-luvulla kuulemistani anekdooteista:


Brežnev saapuu vierailulle erääseen Keski-Aasian tasavalloista.
Lentokentällä työtätekevät tervehtivät:
- salam aleikum !
- aleikum salam! ,B. vastaa
Vastaanottajaien joukosta hyppää esiin dissidentti:
- arhipelag gulag!
- gulag arhipelag! B. vastaa

KERTOKAA LISÄÄ!

Mannerheimista, Pietarista ja suurmieskulttuurista

Helsingin sanomien verkkoliite uutisoi tänään Pietarissa kantaesityksensä saaneesta Mannerheim-kantaatista. Sävellys on Pietarin kaupungin lahja Helsingille ja sen kantaesityskonsertti pidettiin Mannerheimin ja Helsinki-päivien kunniaksi.

Kantaatin säveltäneen Juri Falikin mielestä Mannerheim oli suurenmoinen suomalainen valtiomies ja sotapäällikkö, HS kirjoittaa.
- Nyt hänen hahmonsa avautuu täällä aivan uudessa valossa. Arvostamme hyvin paljon hänen toimintaansa Venäjällä ennen vallankumousta. Sodassa hän kieltäytyi Leningradin valtauksesta, kertoo Falik.

Teoksen kantaesityksessä esiintyneen klarinetisti Kari Kriikun mielestä Mannerheim-kantaatti on hyvin epäsuomalainen teos.
- Suomessa voitaisiin tehdä kriittinen Mannerheim-ooppera, mutta ei tällaista. Meillä ei ole samanlaista suurmieskulttuuria, toteaa Kriikku.

HS 11.11.2007: ”Venäläissävellyksessä Mannerheim on suurmies”

10.11.2007

Venäjä-juttuja Uudessa Suomessa

Mainioita juttuja, hyvä Jarmo ja Pena!

9.11.2007

Четверт века без Брежнева - Neljännesvuosisata ilman Brežneviä 10.11.2007



Hажмите на изображениe для увеличения картинoк!

Klikkaa lehden sivu suuremmaksi!

Spektr Nedeli 09.11.2007, perevod Polina Kopylova


10.11.2007 NELJÄNNESVUOSISATA ILMAN BREŽNEVIÄ

kuvalähde: Reijo Nikkilän arkisto.

Kukaan muu läntinen valtiopäämies ei päässyt suutelemaan ja halaamaan Leonid Iljitš Brežneviä niin usein kuin meidän Urkkimme, Urho Kaleva Kekkonen.

En ole ottanut selville milloin he tapasivat ensi kerran, mutta Spektr NEDELI:n kuvassa nähdään kahden raavaan miehen , 54-vuotiaan Brežnevin ja 60-vuotiaan Kekkosen voimakas syleily Moskovassa Ystävyyden talossa vuonna 1960. Brežnev oli juuri valittu NL:n korkeimman neuvoston puhemieheksi eli länsimaisessa hierarkiassa maan presidentiksi (Nikita Hruštšov oli samaan aikaan maan todellinen johtaja) ja Kekkonen oli ollut vasta neljä vuotta Suomen presidenttinä.

Brežnev eli LIB, kuten me kirjeenvaihtajaslangissa Moskovassa häntä kutsuimme, kävi Suomessa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran puoluevaltuuskunnan johdossa (ennen presidenttikauttaan), toisen kerran jo seuraavana vuonna presidenttinä ja kolmannen kerran sitten NKP:n pääsihteerinä v. 1975 ETYK:issä.

Kirjeenvaihtajilla ei Brežnevin (eikä hänen seuraajiensa Andropovin ja Tšernenkon) aikana ollut paljonkaan mahdollisuuksia päästä lähelle neuvostojohtajaa. Kukaan näistä kolmesta ei pitänyt koskaan yhtä ainutta kansainvälistä lehdistötilaisuutta. Valtiovierailujen yhteydessä saatoimme päästä seuraamaan muutaman minuutin ajan neuvottelujen alkamista tai todistamaan jonkin sopimuksen allekirjoittamista. Yksi ainoa poikkeus sattui kohdalleni. Pääsin kättelemään LIB:iä!

19.12.1976 LIB täytti 70 vuotta. Viisi päivää aiemmin UKK kysyi Moskovasta voisiko hän tulla onnittelemaan. Lupa annettiin ja suomalainen vieras saapui lentäen ainoana läntisenä valtion päämiehenä Moskovaan syntymäpäivän aamulla.

Meitä oli kolme suomalaista kirjeenvaihtajaa odottamassa Brežnevin työhuoneessa. Isäntä astui kabinettiinsa ja tervehti meitä jokaista kädestä. Sitten hän istahti työpöytänsä ääreen ja kurotti kätensä kohti kirjoituspöytänsä ylintä laatikkoa, huitaisi kädellään ja sanoi jotakin lääkärien ankarasta kiellosta, tupakkaa ei enää polteta!

Brežnev käveli hetken huoneessaan edestakaisin ja samassa Kekkonen johdatettiin huoneeseen, ja saimme todistaa kahden johtajan sydämelliseltä näyttäneen tapaamisen. (Kansan uutisten silloinen kirjeenvaihtaja Uolevi Mattila tosin on kertonut julkisesti olleensa ainoa kirjeenvaihtaja paikalla; muistimme on hyvin valitsevaa).

Työhuoneesta siirryimme isompaan tilaan, jossa UKK ojensi LIB:ille maamme korkeimman kunniamerkin, Suomen Valkoisen ruusun suurristin. ”En usko tekeväni kenellekään vääryttä, kun totean, ettei nyt elävien valtiomiesten joukossa ole toista, joka olisi yhtä suuressa määrin vaikuttanut maansa ja koko maailman kohtaloihin kuin te olette tehnyt”, Kekkonen sanoi onnittelupuheessaan.

Kekkosen vierailu oli ennätyslyhyt, sillä pidettyään Lenin-vuorten vierasasunnossaan meille kirjeenvaihtajille tiedostustilaisuuden hän suunnisti Vnukovon lentokentälle, josta hänen koneensa lähti Suomeen jo 14.30. Hän ei jäänyt Kremlin suureen iltajuhlaan, jossa olivat mukana veljespuolueiden johtajat Romanian Nicolae Ceausescusta Kuuban Raúl Castroon. Juhlien huipentumana päivänsankari leivottiin marsalkaksi ja hänelle ojennettiin harvinainen, kultaisella NL:n vaakunalla varustettu kunniamiekka (ks. kuva).

Viimeisen kerran näimme LIB:in 7.marraskuuta 1982 mausoleumin päällä ottamassa vastaan vallankumousparaatin. Hänen kävelynsä hyisessä säässä oli silminnähtävän vaikeaa. 10. marraskuuta klo 8.30 hän kuoli, mutta siitä ei neuvostoliittolaiseen tapaan kerrottu välittömästi. Ensimmäiset merkit siitä, että jotakin vakavaa oli tapahtunut, näkyivät illalla televisiossa. Pääuutislähetys Vremjan lukijat olivat tummissa puvuissa ja suosittu miliisinpäivän konsertti televisiossa peruutettiin. Mutta vielä seuraavan päivän Pravdassakaan ei ollut kuolinuutista.

Kollegani Yrjö Länsipuro teki kuitenkin radion aamun peiliin kommentin, jossa hän uumoili maan johtajan kuolleen.

Klo 9.30 minulle soitti tuttavani, APN:n varapääjohtaja Anatolij Bogomolov, joka kehoitti kuuntelemaan klo 10.00 uutislähetystä. Tilasin saman tien puhelun Yleisradioon.

Kun uutislukija Igor Kirillov alkoi lukea haudanvakavalla äänellä:” Ot Tsentralnogo komiteta kommunistitšeskoi partii Sovetskogo sojuza, Prezidiuma verhovnogo…” pidin puhelinta kiinni radiossa, otin sitten pienen riskin ja jatkoin raporttia suomeksi. Kävi niin, että virallisen kuolinuutisen kertoi Neuvostoliiton ulkopuolella ensimmäisenä Yleisradio; esim. uutistoimisto Reuter sai uutisen ilmoille vasta 20 minuuttia myöhemmin!

15.marraskuuta Yleisradiolla oli televisiossa suora lähetys hautajaisista. Selostimme Yrjön kanssa niitä Ostankinon studiosta käsin. Puheosuudet käänsi simultaanisti välissämme istunut moskovalaistoimittaja Rudolf Sykiäinen. Meillä oli ajoittain vaikeuksia saada selvää, mitä Punaisella torilla tapahtui, koska monitorit, joista tapahtumaa seurasimme, olivat varsin pienikokoisia. Sitä paitsi meillä ei ollut minkäänlaista käsikirjoitusta tapahtumien kulusta. Kotikatsomoissa Suomessa ihmiset näkivät kaiken paljon paremmin normaaleista televisioistaan kuin me ”paikan päältä”.

Nopeassa tahdissa seuranneet Andropovin ja Tšernenkon hautajaiset selostimmekin sitten Yrjön kanssa jo rutiinilla.

Tamperelaiskulttuuria Pietariin


Kuinka väärässä ovatkaan ne, joiden mielestä pohjoismaiden suurimmalla sisämaakaupungilla Tampereella ei olisi Kummelin ja mustan makkaran lisäksi mitään vakavasti otettavia vientituotteita. Tällaisen käsityksen todistaa vääräksi viimeistään Pietarissa 15.11.-1.12.2007 järjestettävä tamperelaistaiteilijoiden Klub Tampere LIGHTS ON! –taidenäyttely.

Luova Tampere -ohjelman käynnistämä Klub Tampere on tamperelaisten luovien alojen yritysverkosto, joka vie maailmalle paikallisen taiteen, musiikin, taidekäsityön, muotoilun ja designin parhaimmistoa uudenlaisella konseptilla.

Klub Tampereen kunnianhimoisena tavoitteena on ylittää rajoja sekä eri toimialojen, että eri maiden välillä. Marraskuussa Klub Tampereen näyttämönä toimii Pietarin Bulthaup Design Gallery.

15.11.-1.12.2007 järjestettävä Klub Tampere LIGHTS ON! -näyttely esittelee pietarilaisille taiteen ja taidekäsityön ystäville grafiikkaa, lasitaidetta, pukusuunnittelua, arkkitehtuuria sekä valaistussuunnittelua.

Eturivin tamperelaisista taiteilijoista näyttelyssä esittäytyvät lasitaiteilija Vesa Varrela, Grafiikanpaja Himmelblaun taiteilijat Outi Heiskanen, Janne Laine, Osmo Rauhala ja taiteilija Charles Sandison. Mukana ovat myös uniikkeja designasuja valmistava Villimetsä, Arkkitehtitoimisto Pekka Lassila ja valosuunnittelutoimisto Valoa Design Oy. Näyttelyarkkitehtina toimii Vesa Varrela.

Näyttelyyn pääsee tutustumaan 15.11.-1.12.2007 Design Gallery / Bulthaupissa osoitteessa Bolshaya Konjushennaya, 2. Galleria on avoinna viikon jokaisena päivänä klo 11.00 - 20.00.

Eikä tässä vielä kaikki! Joulukuun ensimmäisenä päivänä 1.12.2007 samaisessa Pietarissa jyrähtää käyntiin tamperelaisbändien (tosin joukossa myös yksi vantaalainen) äärimmäinen konserttispektaakkeli. Keikkapaikkana toimii kaupungin keskustassa, osoitteessa Sadovaja 28, sijaitseva Club Revolution. Bändit alkavat konsertointinsa noin kello 21.00 ja DJ-setti kuullaan puolen yön jälkeen.

Lämpimästi tervetuloa sekä näyttelyyn, että konserttiin!

www.klubtampere.fi

Joko olet hankkinut?


Juri Džibladze, Anna Sevortjan, Airi Leppänen (toim.)
VENÄJÄN IHMISOIKEUSLIIKE
1. p. lokakuu 2007 • ISBN 978-951-570-748-2 • Nid. A5, 250 s. • Suositushinta 29 e

Kirja on ajankohtainen katsaus Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien nykytilaan.
Tarkastelun kohteena ovat erityisesti ihmisoikeusjärjestöt ja riippumaton poliittinen, kulttuurinen, uskonnollinen ja sosiaalinen kansalaisaloitteellisuus.
Teoksessa keskeiset venäläiset ihmisoikeusaktivistit – muiden muassa Sergei Kovaljov, Aleksei Simonov, Tatjana Lokšina ja Aleksandr Golts – tutustuttavat lukijan Neuvostoliiton ja Venäjän ihmisoikeusliikkeeseen, sananvapauden tilaan, nationalismin ja etnisen syrjinnän ilmenemismuotoihin, Tšetšenian tilanteeseen, armeijan rappioon, ympäristöliikkeen haasteisiin ja kansalaisten sosiaalis-taloudelliseen oikeudettomuuteen nyky-Venäjällä.
Teoksessa esitellään myös Venäjän keskeisimmät ihmisoikeusjärjestöt ja niiden aktivistit legendaarisesta Moskova–Helsinki-ryhmästä ja sen puheenjohtaja Ljudmila Aleksejevasta Sotilaiden äiteihin ja Memorialiin unohtamatta myöskään Venäjän alueilla tapahtuvaa aktiivista
ihmisoikeustyötä. Näitä järjestöjä ei perustettu ylhäältä käsin, vaan ne syntyivät spontaanisti demokraattisiksi vaihtoehdoiksi totalitaariselle menneisyydelle.
Kirja on välttämätön tietopaketti kaikille uuden Venäjän yhteiskuntakehityksestä kiinnostuneille.

sitaatti 1

"Neuvostoyhteiskunnassa yleisesti tunnettuna, vaikkakaan ei julkilausuttuna päämääränä oli sitoa ihmiset suoraan osaksi valtavaa hierarkkista aineellisten, sosiaalisten ja henkisten hyödykkeiden tuotanto- ja jakelujärjestelmää. Siinä ei ollut sijaa minkäänlaisille välittäjäryhmille, jotka edustavat ja puolustavat yksittäisten kansalaisten ja kansanryhmien laillisia oikeuksia ja etuja yhteiskunnallisissa prosesseissa. Tällainen totalitaarinen utopia ei kuitenkaan koskaan täydellisesti toteutunut, sillä se oli jo lähtökohdiltaan täysin elinkelvoton."

sitaatti 2

"Tällä hetkellä ympyrä on taas sulkeutunut ja Venäjän valtaapitävät ovat jälleen omaksuneet neuvostoajan dissidenttivastaisen propagandan sanankäänteet. Suorat
hallinnolliset painostustoimet ihmisoikeusjärjestöjä vastaan ovat kuitenkin toistaiseksi olleet yksittäistapauksia lähinnä Venäjän provinsseissa eikä ketään aktivistia ole vielä pidätetty rikossyytteen nojalla. Sopiikin toivoa, ettei näin edes käy, onhan nykyinen aikakausi kuitenkin täysin toisenlainen kuin neuvostoaika"

KYLLÄ!
Tilaan seuraavat kirjat tarjoushintaan ilman toimituskuluja:
[ ] Juri Džibladze, Anna Sevortjan, Airi Leppänen (toim.): Venäjän ihmisoikeusliike
TARJOUS 24 e (Ovh 29 e) ______ kpl
Voit tehdä tilauksesi myös sähköpostitse (tilukset@gaudeamus.fi) tai verkossa www.gaudeamus.fi.
Merkitse tilaukseen kampanjatunnus VENÄJÄ07.
[ ] Lähettäkää minulle Gaudeamuksen julkaisuluettelo
[ ] Liityn Gaudeamuksen sähköpostilistalle
Nimi, puhelin/sähköpostiosoite _____________________________________________________________________
Katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka _____________________________________________________________
__________________________________________________________________________________________
Päiväys ja allekirjoitus ___________________________________________________________________________
Gaudeamus
PL 1099
00101 Helsinki

Gaudeamus
PL 1099
00101 Helsinki
VASTAUSLÄHETYS
Sopimus
5007845
00003 HELSINKI

Gaudeamus
maksaa postimaksun

8.11.2007

Kumpi oli ensin?

Yhdyn Sallan sanoihin ja jatkan Georgialla.

Venäjä karkottaa georgialaisdiplomaatteja julisti Hesari.fi.

Samoin painottaa YLE:n teksti-TV:



Huutavien otsikoiden takaa paljastuu vasta lukemalla itse pääjuttu - että Venäjän karkotukset ovat vain vastatoimia. Karkotusrallin aloite tuli Tbilisistä.

Mutta eihän uutinen olisi yhtään houkutteleva, jos siinä lukisi "Georgia ja Venäjä karkottivat diplomaatteja" tai "Venäjän ja Georgian diplomaattisota kiihtyy", tai totuudenmukaisimmin: "Georgia karkotti diplomaatit - Venäjä seurasi perässä".

Dokumenttielokuvia Uralin takaa - DOKKLUB avataan 12.11.2007


DOKKLUB aloittaa jo ensi maanantaina 12.11.2007 klo 18.00 tiede- ja kulttuurikeskuksen musiikkisalissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Seuraava näytös on 10.12.2007

Syyskauden ensimmäisessä jäsentilaisuudessa VeNeOY (Neuvostoliitossa/Venäjällä opiskelleiden yhdistys) päätti aloittaa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa venäläisten dokumenttielokuvien esittämisen kerran kuussa. Nimeksi olemme kehitelleet tälle tapahtumalle DOKKLUB.Tarjouduin hankkimaan tuoreita dokumentteja Venäjältä. Tarkoitus oli aloittaa sellaisilla dokumenteilla, joissa olisi myös tekstitys englanniksi. Se ei kuitenkaanvielä onnistunut, joten aloitamme kahdella palkitulla dokumentilla, jotka ovat vain venäjäksi.
Löysin ne syyskuussa Hanty-Mansiiskissa ollessani sikäläisen festivaalin tuomaristossa. Tämän sivun alaosassa on kummastakin elokuvasta lyhyt katalogiselostus venäjäksi ja englanniksi.
Kumpikin elokuva on tehty Uralin tuolla puolen, ja pyrimme jatkossakin löytämään esitettävää myös Moskovan ja Pietarin ulkopuolelta.

Bol'shoi vzryv. Delo proshloe…on 26-minuuttinen elokuva räjähdyksestä, joka järisytti miljoonakaupunki Sverdlovskia rajusti. Kuolonuhreja oli onneksi vain 11, mutta loukkaantuneita oli noin tuhat. Koko aseman seutu oli kuin sodan jäljiltä. Onnettomuudesta ei perestoikan glasnostista huolimatta v. 1988 juurikaan saatu tietoja; Sverdlovsk, nykyinen Jekaterinburg kun oli silloin vielä suljettu kaupunki.


Saga o poterjannom genii.
on 48-minuuttinen tv-dokumentti , joka kertoo mm.
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen taistelusta television keksimisessä 1920- ja 30-luvuilla. Dokumentti voitti Hanti-Mansiiskin 11. festivaalilla pääpalkinnon.



Olemme muodostaneet Facebookiin tapahtumalle oman ryhmän, jonka jäseneksi kuka tahansa voi ryhtyä. Alla kopio Facebookista.
Reijo Nikkilä
VeNeOY:n puheenjohtaja



DOKKLUB
Global
Name:
DOKKLUB
Type:
Entertainment & Arts - Movies
Description:
The first ever possibility in Finland to watch regularly russian documentary films. New ones and sometimes older classics. TV-documentaries too. Monthly every second monday.
DOKKLUB was founded by VeNeOY (NL:ssa ja Venäjällä opiskelleiden yhdistys).
Often the films have english subtitles.
DOKKLUB is cooperating with russian documentary film festivals, Russian Guild of Documentary Film and Television and individual directors. The place of screenings is Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, Musiikkisali. Free entry.
Contact Info
Email:
reijo.nikkila@gmail.com
Website:
www.veneoy.fi
City/Town:
Helsinki, Finland

Recent News:
Monday 12th of November at 6.00 pm.
Two pricewinners from The eleventh festival of television programs and films "The Golden Drum", Khanty-Mansiysk, 16-20 of September 2007.
1) The big explosion. Past event...(Bol'shoi vzryv. Delo proshloe...) 26' dir. Lydia Kotelnikova, Yekaterinburg, 2006 (honorary mention)
2) The saga about the lost genius (Saga o poterjannom genii) 48', dir.Vera Fjodorova, Tjumen , 2006 (Grande Prix).
These films are without english subtitles.



Klikkaa teksti suuremmaksi!
Hажмите на изображениe для увеличения!

Ajankohtainen tutkimus venäläisnuorisosta

Aleksanteri-listalta tänään 08.11.2007:


Tutkimus Venäjän nuorisoliikkeistä, nuorison arvoista ja mediasta nyt

saatavilla

Sisältää suomalaisten ja venäläisten nuorisotutkijoiden katsauksia

mm.seuraavista kuumista aiheista:

- nuorison suhde mediaan, onko media luotettava? (Gnevasheva-Namlinskaja)

- nuorison ideologiset suunnat, sosiaaliset ja kulttuuriarvot

(Lukov-Zaharov)

- valtiollisuus-käsite (gosudarstvennost') venäläisessä mediassa (Pyykkö)

- Euroopa-kuva venäläisessä mediassa (Vanhala-Aniszewski)

- ääriliike NASHI:n ("meikäläiset") retoriikka (Lassila)

- /Shokki/-suklaapatukan brändin rakentaminen (Pesonen)

- hengelliset arvot ortodoksinuorten mediassa (Siilin)

- fasismi- ja antifasismin mielikuvat uuspakananoiden nettifoorumissa

Marjatta Vanhala-Aniszewski and Lea Siilin (eds.): Voices and Values of

Young People Representations in Russian Media

Ilmestynyt Aleksanteri-sarjassa, 229 s. 20 euroa.

Tilaukset: kikimora-publications@helsinki.fi, puh.09 191 24175

Elina Kahla

Aleksanteri-instituutti

FT, toimituspäällikkö

+358 9 191 23678

+358 50 563 63 08

video
Videoclip by Reijo Nikkilä
01.05.2007 A Rally organised by Jevraziiskij sojuz molodjozhi (Евразийский союз молодежи)

Tbilisin poikkeustila

Tbilisin kadut ovat nyt jo hiljaiset. Vain sotilaat, joita keskustassa riittaa, seisovat tiesulkujen luona ja valvovat jarjestysta. Sotilaiden kaytoksessa tosin on toivomisen varaa. Aamulla nain keski-ikaisen naisen kantavan leipakasaa, han oli toissa laheisessa hotellissa, ja murisi ohi mennessaan, etta "edes fasistit eivat suhtautuneet meihin nain". Itse kuljin eilen illalla kollegani kanssa sotilaiden ohi, ja he huorittelivat meita georgiaksi. Nain siis taalla pidetaan jarjestysta.

Eilinen oli musta paiva seka koti-Suomessa etta Georgiassa. Mielenosoitusten hajoittaminen huipentui ihmisten hakkaamiseen kumipampuilla, kyynelkaasupilviin keskustassa ja 500 ihmisen joutumiseen sairaalahoitoon. Azerbaidzhanilainen kollegani, osa tanne tuomaani toimittajaryhmaa, sai myos osansa pamputuksesta, huolimatta nakyvasta lehdistokortistaan ja siita, etta georgialaiskollegat puolustivat hanta sanoen, etta han on kollega naapurimaasta.

Myohaan illalla ei-valtiolliset televisioasemat pakotettiin lopettamaan lahetyksensa, ja Saakashvili julisti poikkeustilan. Pitkassa ja paatoksellisessa televisiopuheessaan han syytti kaikesta Venajaa - jo aiemmin paivalla televisiossa pyori epamaaraisia nauhoitettuja puhelinkeskusteluja, jossa oppositiojohtajat ikaankuin sopivat Moskovan kanssa vallankaappauksesta. Saakashvili vetosi kansaan, muistuttaen vuoden 1991 sisallissodasta ja siita, etta "nyt me emme tarvitse tallaista". Han puhui Georgian alueiden palauttamisesta, Kosovosta ja paljosta paljosta muusta, muistuttaen etta elamme vaarallisia aikoja Georgialle. Puhe - jossa muuten mainitaan myos Suomi esimerkkina maasta, jossa "poliisi myos kayttaa tallaisia metodeja" - loytyy kokonaisuudessaan englanniksi taalta. Georgian Venajan-suurlahettilas palaa Tbilisiin, ja Tbilisin Venajan-suurlahetyston tyontekijoista ainakin kolme, suurlahettilas mukaanlukien, on julistettu ei-toivotuiksi henkiloiksi.

Eras asiantuntija sanoi minulle eilen, etta ei tama nyt sen kummempaa kuin kuumentunutta vaalikampanjaa. Valitettavasti kaytossa ovat naapurimaan, totalitaarisen Azerbaidzhanin metodit: oppositiojohtajien syyttaminen huumeiden hallussapidosta, paranoidiset syytokset ulkomaiden tiedustelupalvelujen roolista, ja ennen muuta varsinaisen dialogin puuttuminen. Moni kansalainen on sita mielta, etta jos vain mielenosoitusten olisi annettu jatkua, routa olisi porsaan kotiin ajanut jossakin vaiheessa, silla Ruusujen vallankumoukseen verrattavaa yksimielista kansanliiketta ei kuitenkaan ollut syntynyt.

Kun erikoisjoukot eilen tunkeutuivat Imedi TV:seen ja sulkivat sen kesken lahetyksen, kollegani itkivat. Eivat yksin television puolesta, vaan koko maan. Tallaista ei taalla ole nahty, ja Saakashvilin pisteet ovat laskeneet pakkasen puolelle. Omat puhelimeni kayvat kuumana: ystavia eri puolilla maailmaa kiinnostaa lahinna, joko matkalaukut on pakattu. Johon mina, etta ei tietenkaan. Sisallissotaa ei ilmassa ole, mutta vakava poliittinen kriisi kylla, kriisi, joka ei varmasti paaty 15 paivan poikkeustilan paatyttya.

7.11.2007

Tbilisin tapahtumista

Kirjoitan tata toimistossa, voimatta poistua kaduille, jossa mellakkapoliisit hajottavat mielenosoittajajoukkoja kumipampuin ja kaasulla. Kurkistimme ulos, yrittaen valokuvata poliiseja, ja meita uhkailtiin sanallisesti ja kansainvalisin kasimerkein.

Rauhallisina alkaneet mielenosoitukset ovat muuttumassa joksikin aivan muuksi. Halytyssireenit, ihmisten huudot, mellakkapoliisit naamiot kasvoillaan. Paaministeri Zurab
Nogaideli kutsuu naita "asianmukaiseksi toimenpiteiksi".

Kukaan ei tieda, mihin tama paattyy. Ja mista tama alkoi? Vaatimuksesta aientaa parlamenttivaaleja ja uudistaa keskusvaalikomissiota.

Demokratian rakentaminen on toki vaikeaa, mutta yhden asian tiedan varmaksi, kun istun toimistossa nena vuotaen ja silmat kirvellen kaasusta: nain se ei ainakaan tapahdu.

Yritan lahettaa kuvia myohemmin, jos saan kamerani takaisin kollegalta, joka on jumissa toisella puolen kaupunkia.

6.11.2007

Venäjän hotelleissa uusi rekisteröintimaksu

Kollegaltani kuulin, että Venäjällä joutuu nyt maksamaan hotelleissa 150 ruplan rekisteröimismaksun. Matkatoimistojen kotisivuilla asia vahvistetaan. Ne kertovat, että Venäjältä päin on 30.10.2007 (eli hyvissä ajoin etukäteen) ilmoitettu suomalaisille matkatoimistoille tällaista:

"1. marraskuuta 2007 alkaen Venäjän hotellit alkavat periä ulkomaalaisilta turisteilta määrältään noin 5 euron suuruista rekisteröintimaksua. Maksu peritään liike- ja yksityisasiakkailta käteisellä hotellin tiskillä majoittautumisen yhteydessä."

Kuten tiedämme, ulkomaalaiset ovat potentiaalinen uhka ja ilmeinen vaara suurvallan elossa pysymiselle, puhumattakaan sen vahvistumisesta. Ehkä tällä veronkantoverolla ulkomaalaisten turistien aiheuttama vaara saadaan minimoiduksi. Jäljelle jää tosin muutama ongelma:

1) Entä jos ulkomaalainen ei olekaan turisti, vaan viisumissa lukee 'kulttuurisuhteet' tai 'business'? Ei muuta kuin kaiva kuvetta!

2) Viime kesäkuusta asti on noudatettu molemmin puolin hyväksyttyä käytäntöä, että maahantulokortin rekisteröinti on ilmainen monikertaviisumien yhteydessä. Onko tälle menettelylle Suomen tai EU:n hyväksyntä?

3) Miten suurvallan pitäisi kohdella vapaamuurareita ja juutalaisia? Niillähän on ne kansainväliset maailmanlaajuiset salaliittonsa suurvallan kaatamiseksi.

2.11.2007

Putin muisti Stalinin uhrit

putinbutovo.jpgVenäjällä ei ole historiassaan mitään häpeämistä. Näin on Vladimir Putin todennut. Tai ainakin vähemmän kuin monilla muilla mailla, hän sitten lisäsi.

Aika monet yllättyivätkin, kun presidentti Putin tiistaina, Venäjän poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä, vieraili Butovon joukkohautojen muistomerkillä, aivan Moskovan kehätien tuntumassa. Butovossa teloitettiin elkouun 1937 ja lokakuun 1938 välillä vähintään 20.761 ihmistä - niin monen nimet tunnetaan. Kaiken kaikkiaan pelkästään Butovon joukkohaudoissa saattaa maata yli sata tuhatta uhria.

Butovossa entinen KGB:n agentti Vladimir Putin osallistui muistojumalanpalvelukseen, sytytti kirkossa kynttilän ja laski kukkia ristin juurelle, kaikkien niiden miljoonien ihmisten muistoksi, jotka KGB ja sen edeltäjät neuvostoaikana tappoivat.

1.11.2007

Vallankumousjuhlilla Moskovassa ja Uljanovskissa - Октябрской революции 50 > 90 лет

(Juttu ilmestyi hieman lyhennettynä tänään 01.11.2007 Spektr Nedelissä)

Ensimmäistä kertaa vallankumousjuhlilla olin vasta vuonna 1967; vallankumouksesta oli kulunut tasan 50 vuotta. Olin silloin suomalaisen turistiryhmän matkanjohtajana, ja asuimme hienosti hotelli Nationalissa, aivan Punaisen torin tuntumassa. Kuvasin 8-milliselle kaitafilmille suoraan huoneeni ikkunasta, kun valtavat mannertenväliset ohjukset jymisivät Maneesin aukion yli Historiallisen museon kummaltakin puolelta Punaiselle torille.

Turistiryhmästäni muistan ainoastaan Helsingin Sanomien toimittajan Veikko Pajusen, jonka kanssa kävimme ottamassa votkapaukut hotelli Metropolin ravintolan keittiössä; Veikko tunsi muistaakseni ravintolan kassarouvan.

Ensimmäisen kerran itse paikan päälle mausoleumin viereiseen kutsuvierasaitioon pääsin kymmenen vuotta myöhemmin aloitettuani juuri kirjeenvaihtajakomennukseni Moskovassa.
60-vuotisjuhlallisuudet olivat käsittääkseni vielä suuremmat kuin 50-vuotisjuhlat.
Juhlallisuudet alkoivat jo 2.marraskuuta kaksipäiväisellä juhlaistunnolla Kremlin kongressipalatsissa. Suomesta oli molemmista työväenpuolueista edustava troikka. Suomi noteerattiin niin korkealle, että vaikka osanottajia oli 104:sta maasta, presidiumiin mahtui peräti kolme suomalaista, SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa, SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen ja varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo. Järjestely oli ainutlaatuinen, koska SKP oli jakautunut kahti. Istui puhemiehistössä neljäskin suomalainen, Yhdysvaltain kommunistisen puolueen pääsihteeri Gus(tav) Hall(berg)!

Raportoin puhelinjutussani Yleisradioon, että juhlapuheensa lopussa Leonid Brežnev ennusti aikakautta, jolloin sosialismista tulee muodossa tai toisessa vallitseva yhteiskuntajärjestelmä koko maailmassa.

Juhlaistunnon jälkeen suomalaiset, Saarisen ja Sinisalon lisäksi nuoret demarit Ulf Sundqvist ja Matti Ahde sekä kommunistikonkari Ville Pessi lähtivät kohti pohjoista esiintymään paikallisissa vallankumousjuhlissa. Kommunistit matkasivat Petroskoihin, demarit Leningradiin. Sorsa tapasi vielä kahden kesken pääministeri Nikolai Kosyginin ja lähti sitten Suomeen, jotta presidentti Kekkonen pääsi matkustamaan varsinaisille vallankumousjuhille.

Kekkonen saapui Falcon-koneella niin ajoissa Moskovaan, että hän ehti seurueineen ( mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen ja Suomi-Neuvosto-liittoseuran puheenjohtaja, entinen pääministeri Martti Miettunen sekä minä Yleisradion kirjeenvaihtajana) pistäytyä ennen juhlia Volgan varrella neuvostovaltion perustajan Vladimir Lenin syntymäkaupungissa Uljanovskissa, entisessä Simbirskissä.

Kekkonen piti siellä 6. marraskuuta varsin kiinnostavan, nykyisin täysin unhoon jääneen puheen.
Lainaan arkistostani osan puheesta:
”Minä annan erityisen suuren arvon sille, että Neuvostoliiton hallitus ja puolue ovat kutsuneet meidät nimenomaan Uljanovskiin. Me olemme hyvin tietoisia siitä minkä merkityksen Suomen kansa nyttemmin antaa Leninin pyrkimyksille, On totta, että Tampereelle vuonna 1946 perustettu Lenin-museo oli ensimmäinen ulkopuolella Neuvostoliiton. Emme voi kuitenkaan tällä seikalla paljon kerskua sen vuoksi, että meidän olisi pitänyt perustaa tämä museo jo 20 vuotta aikaisemmin.
Nyt me tiedämme mikä merkitys Leninillä oli Suomen kansan kohtaloihin. Jo vuosisadan alussa Lenin puolusti voimakkaasti Suomen asemaa tsaarin vallan sortoa vastaan. Ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän oli valmis tunnustamaan Suomelle puolueettomuuden ja itsenäisyyden. Suomalaiset valtiomiehet pelkäsivät silloin ottaa vastaan tätä tunnustusta, koska se olisi loitontanut heidän käsityksensä mukaan Suomen Saksasta, joka silloin oli suomalaisten poliitikkojen pyhä vaelluspaikka. Ja on kyllä todella järkyttävää ajatella, että silloin Suomen johdossa oli itse asiassa varsin viisaita miehiä - ainakin omasta mielestään – joille piti kolme viikkoa saarnata: menkää pyytämään Leniniltä itsenäisyyttä, muuten mikään valtio ei tällaista tunnustusta anna. Ja sitten vasta Suomen hallitus suostui menemään Leninin luo pyytämään tunnustamista ja se sai sen samana päivänä. Itse asiassa on meillä ollut hyvääkin tuuria, kun silloin osattiin kääntyä Leninin puoleen asiassa, jossa tiesimme Leninin olevan Suomelle myötämielinen”
.


Seuraavaksi päiväksi kaikki suomalaiset palasivat Moskovaan seuraamaan Punaisen torin paraatia ja Kremlin juhlavastaanotolle.

Seuraavat kymmenen vuotta palelin joka marraskuun 7. päivänä ( usein satoi lunta ) Punaisella torilla ja yritin kertoa Suomen kansalle mitä uusia aseita paraatissa näytettiin ja millaisia uusia iskulauseita Punaisella torilla nähtiin ja kuultiin. Vuodesta 1981 lähtien sain onneksi työparikseni Yrjö Länsipuron, joka upseerimiehenä tunsi aseistusta minua, it-lääkintämiestä paremmin.

Neuvostoliiton viimeiseksi jääneen vallankumousparaatin vuonna 1990 selostivat Hannu Vilpponen ja Jyrki Saarikoski.



Hannu Vilpponen Punaisella torilla 07.11.1990.
Pysäytetty kuva tv-dokumentista Moskovan kirjeenvaihtaja, YLE/TV1/dokumenttitoimitus, 1997, 163 min., ohj. Reijo Nikkilä

Первый раз я был на праздновании годовщины Октябрьской революции в 1967 году. Я был руководителем группы финских туристов, и мы шиковали в гостинице «Националь» возле Красной площади. Прямо из окна моего номера я снимал на 8-миллиметровую пленку огромные межконтинентальные ракеты, которые громыхали через Манежную мимо Исторического музея, направляясь на Красную площадь, чтобы показать силу 50-летней советской власти.

Собственно на парад, на гостевую трибуну рядом с Мавзолеем, я попал только десять лет спустя, когда начал работать корреспондентом Москве.

В 1977 году шестидесятую годовщину отмечали еще шире, чем пятидесятую.

Праздничные мероприятия начались за много дней до самой даты двухдневным торжественным заседанием в Кремлевском дворце съездов. Обе финских партии, защищающие интересы рабочих, отправили Москву свою руководящую тройку. Финляндия имела такое значение, что, хотя почетные гости прибыли из 104 стран, в президиум вошли аж три финна — председатель Социал-демократической партии Калеви Сорса, председатель Коммунистической партии Финляндии Аарне Сааринен и заместитель последнего Тайсто Синисало. Беспрецедентный порядок — ведь Компартия Финляндии переживала раскол. Был в президиуме и четвертый финн, генеральный секретарь Коммунистической партии США Гэс Холл (Gustav Hallberg)!

Я передал по телефону на «Юлейсрадио», что в конце своей торжественной речи Леонид Брежнев заявил: настанет время, когда социализм в той или иной форме станет преобладающей общественно-политической системой во всем мире.

После торжественного заседания финны, среди которых, помимо Сааринена и Синисало были молодые социал-демократы Улв Сундквист и Матти Ахде, а также испытанный коммунист Вилле Песси отправились на север — выступать на праздничных мероприятиях. Коммунистов ждал Петрозаводск, социал-демократов — Ленинград. Сорса также провел встречу с премьер-министром Николаем Косыгиным, после чего вернулся в Финляндию, чтобы у президента Кекконена была возможность присутствовать на собственном празднике.

Кекконен прибыл в Москву так рано, что успел, вместе с сопровождающими (в их числе были министр иностранных дел Пааво Вяюрюнен, председатель Общества дружбы Финляндия — СССР, бывший премьер Мартти Миеттунен и я, в качестве корреспондента «Юлейсрадио») посетить расположенный на берегу Волги Ульяновск (бывш. Симбирск), родной город основателя советской державы В. И. Ленина.

6 ноября Кекконен произнес там очень интересную, но сейчас совершенно забытую речь. Позволю себе процитировать несколько строк:

«Теперь мы знаем, как много значил Ленин в судьбе народа Финляндии. Еще на рубеже веков Ленин решительно защищал Финляндию, притесняемую царизмом. А по окончании Первой мировой войны он выразил готовность признать нейтралитет и независимость Финляндии. Тогда государственные деятели побоялись принимать это признание, потому что, по их представлениям, это оттолкнуло бы Финляндию от Германии, которая была тогда святыней для финских политиков. Это тем более поразительно, что тогда во главе Финляндии были, на самом деле, весьма умудренные мужи — по крайней мере, по их собственному мнению — которым надо было твердить на протяжении трех недель: просите Ленина о предоставлении независимости, потому что до этого никакое другое государство ее не признает. И только тогда правительство Финляндии согласилось отправиться к Ленину с визитом и просьбой о признании, и получило признание в тот же день. На самом деле, это было большой удачей для нас, что мы сумели встать на сторону Ленина в вопросе, в котором, как было известно, Ленин был благожелательно настроен в отношении Финляндии». (источник — мой личный архив — Р. Н.)

На следующий день все финские гости вернулись в Москву, чтобы побывать на параде и на торжественном приеме в Кремле.

Следующие десять лет я мерз на Красной площади (нередко уже шел снег) каждое 7 ноября, и старался рассказать финским телезрителям и радиослушателям какие новинки вооружения учaствовали в параде и какие новые лозунги украшали Красную площадь и звучали над ней.

Последний советский парад в честь 7 ноября в 1990 году комментировали тогдашние корреспонденты Ханну Вилппонен и Юрки Саарикоски.

Perevod Polina Kopylova