Moskovan jouluaatto

Viime lauantaina Moskovassa järjestettiin jo kolmas kuluneita parlamenttivaaleja epärehellisiksi syyttänyt mielenosoitus. Etukäteen kovasti odotettu päivä ei kuitenkaan tuonut tullessaan mitään varsinaista jytkyä. Jo useita päiviä etukäteen oli nimittäin selvää, että lauantainen mielenosoitus keräisi tähän mennessä suurimman osallistujajoukon. Siinä mielessä odotukset toki täyttyivätkin: Neuvostoliittolaisen akateemikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin kunniaksi nimetylle Moskovan keskustan tuntumassa sijaitsevalle leveälle kadulle kerääntyi lauantaina erään puolueettoman arvion mukaan lähes 60 000 protestoijaa. Määrä oli tiettävästi suurempi kuin yhdessäkään aikaisemmassa nykyhallintoa vastustaneessa mielenosoituksessa.

Lauantainen mielenosoitus oli osa syksyllä käynnistynyttä Venäjän sisäpoliittista jytkyä, jonka myötä kansalaisaktiivisuus näyttää palanneen Venäjän politiikkaan. Prosessin voidaan ajatella käynnistyneen valtapuolue Yhtenäisen Venäjän XII puoluekokouksen jälkeen, kun presidentti Dmitri Medvedev ja pääministeri Vladimir Putin olivat ilmoittaneet aikeistaan vaihtaa keskenään virkojaan. Jälkikäteen tarkasteltuna päätös oli nykyhallinnolta varsin vakava strateginen virhe. Vallanpitäjät nimittäin menettivät kertarysäyksellä ainakin kaksi varsin merkittävää kannattajaryhmää – ne liberaalit, jotka vielä ennen puoluekokousta näkivät Dmitri Medvedevissä järjestelmän reformoimisen mahdollistavan henkilön, sekä ne, jotka olivat suhtautuneet pääministeri Vladimir Putinin 2000-luvun hallintoon myönteisesti, mutta jotka olisivat halunneet 2010-luvulla nähdä jo uusia kasvoja vallan kasvogalleriassa. Ja lopulta päätös yksinkertaisesti loukkasi myös kaikkia niitä, joiden mielestä tällainen nykyisen vallan omavaltainen vahvistaminen kansalaisilta kysymättä on yksinkertaisesti väärin.

Vaikka Saharovin valtakadun protestitapahtuma olikin jatkoa jo aiemmin käynnistyneelle liikehdinnälle, oli siinä havaittavissa joitain uusia nyansseja.

Jouluaaton mielenosoitus näytti osoittaneen sen, että kansalaiset vaikuttavat olevan kyllästyneitä perinteisiin ammattipoliitikkoihin. Ennen tapahtumaa Internetissä järjestettiin samanaikaisesti kaksi äänestystä, jossa kansalaisia pyydettiin nimeämään henkilöitä, joiden he haluaisivat puhuvan tapahtumassa. Sen sijaan että kärkeen olisi noussut 2000-luvulla oppositioliikehdinnälle kasvonsa antaneita ammattipoliitikkoja, eniten ääniä keräsivätkin viime kuukausien liikehdinnän myötä tutuiksi tulleet uuden aallon kansalaisaktivistit, esimerkiksi juristi/nettiaktivisti Aleksei Navalnyi, muusikko Juri Shevtshuk, toimittaja Leonid Parfenov, kirjailija Boris Akunin sekä runoilija Dmitri Bykov. Näiden uuden aallon kansalaisaktivistien esiintymiset tuntuivat saavan Saharovin valtakadulla myös kaikista myönteisimmän vastaanoton. Sen sijaan aiemmilta vuosilta tutut ammattipoliitikot, esimerkiksi Boris Nemtsov ja Garri Kasparov, joutuivat puheidensa aikana sietämään myös tyytymättömien kuulijoiden vihellyskonserttia. Poliitikkojen esiintymistä vastustettiin myös tilaisuuden järjestelyihin osallistuneiden kansalaisaktivistien taholta. Esimerkiksi eräs uuden aallon kansalaisaktivisteista, toimittaja Bozhena Rynski totesi, että hänen mielestään ammattipoliitikkoja ei olisi pitänyt päästää lavalle lainkaan. Kuullessaan yleisön reaktion Boris Nemtsovin puheeseen, totesi Rynska kaapelikanava Dozhd´in suorassa lähetyksessä, että Nemtsovin olisi pitänyt ryömiä esiintymislavan alle häpeämään. Samoilla linjoilla oli myös Kommersantin toimittaja Oleg Kashin, joka summaili ajatuksiaan blogissaan näin: ”Vaikka Akunin päästetään puhujankorokkeelle, hän jää silti Akuniniksi ja hänen merkityksensä yleisölle on paljon suurempi kuin kenen tahansa ammattipoliitikon, joka edustaa vain niitä oman organisaationsa noin viittätoista jäsentä.”

Läsnäolijoiden arvioiden mukaan voimakkaimman vihellyskonsertin kohteeksi joutuivat kuitenkin puhujalavalta esiintyneet televisiojulkkis Ksenia Sobtshak sekä ex-talousministeri Aleksei Kudrin, jonka pääministeri Vladimir Putin vielä pari päivää ennen tapahtumaa nimesi ”omaan topparoikkaan” kuuluvaksi poliitikoksi. Vaikka sekä Sobtshak että Kudrin puhuivatkin oikeastaan samoista asioista kuin muutkin esiintyjät, protestoi osa yleisöstä voimakkaasti heidän esiintymistään. Tämä on toisaalta harmi, koska molemmat ottivat varsin rohkean askeleen kansalaismielipiteensä ilmaisemiseksi. Esiintyjien ristiriitainen vastaanotto yleisön taholta oli selitettävissä sillä, että Saharovin valtakadulle oli lauantaina kerääntynyt aiempiin tilaisuuksiin verrattuna poliittisilta kannoiltaan värikkäämpi osallistujajoukko – joukossa oli niin liberaaleja, kommunisteja kuin nationalistejakin. Mielenosoitukseen otti osaa myös presidenttiehdokas Mihail Prohorov, joka tällä kertaa tyytyi kuitenkin seuraamaan tapahtumia yleisön joukosta.

Viheltelyistä huolimatta itse tapahtuma sujui kuitenkin varsin rauhallisissa merkeissä. Minkäänlaisia suurempia provokaatioita ei tilaisuudessa lukuisista ennakkohuhuista huolimatta ollut. Erona parlamenttivaalien jälkeisiin tapahtumarikkaisiin päiviin oli myös se, että kaikki Internet-mediat pelasivat ongelmitta eivätkä sivustot kaatuilleet palvelunestohyökkäysten tai sivustojen kävijämäärien aiheuttamien ylikuormituksen seurauksena. Viranomaiset ja järjestäjät toimivat maltillisesti ja järjestäjät äityivät jopa kiittelemään poliisia hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Äänentoisto pelasi hyvin ja esiintymislavan viereen pystytetyn videoscreenin avulla myös kauimpana seisoneet osallistujat näkivät lavan tapahtumat. Tapahtumasta esitettiin suoraa videokuvaa muun muassa kaapelikanava Dozhd´illa, sekä uutistoimisto RIA Novostin, sanomalehti Novaya Gazetan sekä kansalaisjournalismisivusto Ridusin kotisivuilla. Se, että mielenosoitus sujui rauhallisesti ja ilman väkivaltaa, saattaa houkutella seuraaviin mielenosoituksiin mukaan myös sellaisia ihmisiä, jotka aiemmin ovat esimerkiksi pidätysten pelossa pelänneet osallistua tämänkaltaisiin tapahtumiin.

Saharovin valtakadulla oli läsnä myös satoja toimittajia. Tapahtuman ympärillä velloneessa mediahuomiossa yllättävintä oli se, että protestista uutisoitiin varsin objektiivisesti myös television valtakunnallisilla pääkanavilla sekä lauantaina että sunnuntaina. Olisikin ollut jo varsin absurdia, jos valtakunnalliset televisiokanavat olisivat jättäneet huomioimatta pääkaupungin keskustassa järjestetyn kymmeniä tuhansia ihmisiä yhteen koonneen tapahtuman. Eräässä Rossia-kanavan uutislähetyksessä tapahtumaa kuvattiin myös varsin kainostelematta Putin-vastaiseksi mielenosoitukseksi. Esimerkiksi Kommersantin televisiokriitikko Arina Borodina kertoi olleensa tästä melkoisen yllättynyt, vaikka muistuttikin, että televisiouutiskatsauksissa ei näytetty kaikista kärjekkäimpiä kommentteja tai banderolleja. Ei silti ihme, että eräs Novaya Gazetan toimittajista oli hihkaissut viikonloppuna kirjoittamassaan Facebook-statuspäivityksessään: ”Televisio on taas meidän!”

Vaikka Venäjän valtakunnalliset televisiokanavat näyttävätkin ottaneen kuluneiden parin viikon aikana askelia monipuolisemman tiedonvälityksen suuntaan, epäilevät skeptikot, ettei kyseessä kuitenkaan olisi mikään pysyvä trendi. ”Paluu arkeen” seuraisi sen jälkeen, kun toimittajat ja yleisö ovat saaneet päästellä tarpeeksi höyryjään. Kuitenkin jo se, että avointa Putin-kritiikkiäkin on valtakunnallisessa televisiossa ”vilautettu”, kertoo jotain.

Voisi tietysti kysyä, onko tällaisesta rauhanomaisesta protestoinnista lopulta mitään merkitystä poliittisen järjestelmän uudistumisen kannalta.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että myös edellinen suuri valtajärjestelmän muutos Venäjällä tapahtui varsin rauhanomaisesti. Vaikka Medvedevin presidenttikaudella julkilausutut tavoitteet järjestelmän epäkohtien korjaamisesta jäivät enimmäkseen puheiden kuin tekojen tasolle, oli hänen kautensa tärkein merkitys ehkä kuitenkin siinä, että hän ylipäätään otti esiin ja sitä kautta legitimisoi keskustelun järjestelmän muutostarpeista. Saman teki aikoinaan – toki suuremmassa mittakaavassa – myös Mihail Gorbatshov Glasnostin ja Perestroikan kautta. Vaikka valta ehkä haluaisikin pitää aloitteellisuuden muutosten toteuttamisessa itsellään, alkaa se käydä ajan myötä yhä hankalammaksi ja jossain vaiheessa kansalaismielipiteiden sivuuttaminen alkaa käydä liian vaikeaksi. Eräissä yhteyksissä tätä nykyistä liikehdintää onkin tästä syystä kutsuttu Perestroika 2.0:ksi. Tähän näkökulmaan peilaten voidaankin sanoa, että Venäjän nykyisen kansalaisliikehdinnän yhteiskunnallinen muutosvirta käynnistyi siitä, kun Vladimir Putin päätti vuonna 2007 olla jatkamatta kolmannelle perättäiselle presidenttikaudelle. Mahdollisia skenaarioita on nyt kolme: poliittisen järjestelmän uudistaminen nykyisten toimijoiden jäädessä valtaan, uudistamispyrkimysten pysäyttäminen totalitaristisin ottein, tai poliittisen järjestelmän uudistaminen uusin toimijoin. Kuten muistamme, kaikki nämä skenaariot käytiin läpi myös edellisen Perestroikan aikana.

Eräänlaisen vastauksen viime viikkojen protestiliikkeiden vaatimuksille Dmitri Medvedev antoi joulukuun 22. päivänä Venäjän duumalle pitämässään puheessaan, jossa hän esitteli suunnitelmiaan maan poliittisen järjestelmän uudistamiseksi. Kyseessä oli joidenkin mielestä Medvedevin poliittisen uran tärkein puhe – varsinkin, mikäli hän olisi pitänyt sen neljä vuotta sitten. Medvedev otti puheessaan lupauslistalleen mukaan monia sellaisia asioita, joita poliittinen oppositio on vaatinut Venäjälle jo useiden vuosien ajan. Puheen saamista reaktioista päätellen kansalaiset eivät kuitenkaan enää tunnu tyytyvän lupauksiin, vaan odottavat konkreettisia ja pikaisiakin toimia. Tyytymättömyyttä ei myöskään hälvennä se, että protestiliikkeiden kovasanaisimmat vaatimukset parlamenttivaalien uusimisesta sekä keskusvaalilautakunnan johtajan erottamisesta eivät ainakaan tähän mennessä ole saaneet vallanpitäjiltä vastakaikua. Tilannetta rauhoittaakseen Venäjän parlamentin tulisikin nyt saada hyväksytettyä ennätyksellisen lyhyessä ajassa - käytännössä jo ennen seuraavia presidentinvaaleja - edes osa Medvedevin lupauksista. Vain niiden avulla ainakin osa protestoijista voisi tyytyä tarjottuun ja palata barrikadeilta (tässä vaiheessa virtuaalisilta) koteihinsa.

Joka tapauksessa Venäjän kansalaisaktivismin kentällä on edellisiin parlamenttivaaleihin verrattuna nyt toinen ääni kellossa. Ne, jotka vielä viime kesänä uskoivat, että Yhtenäinen Venäjä tulisi säilyttämään tai jopa vahvistamaan asemansa parlamentissa, ja että Putinin uudelleenvalinta olisi vain läpihuutojuttu, joutuvat nyt korjailemaan ennusteitaan. Tilanne jää elämään, koska seuraavaan poliittiseen mittelöön, eli presidentinvaaleihin, on enää vain reilut kolme kuukautta aikaa.

Miltä kaikki näytti? Venäjän valtiollinen uutistoimisto RIA Novosti mahdollistaa virtuaalisen aikamatkan Saharovin kadulle 24. päivän tapahtumiin: http://ria.ru/files/tour/tour-ria.html

DOKKLUB - Syyskauden päättäjäiset/Закрытие сезона

Torstai 08.12.2011 klo 18-20
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, 3 krs, Kinosali
Nordenskiöldink. 1

Syksyn viimeinen Dokklub on poikkeuksellinen. Joulunaluskahvituksen kera nimittäin keskustellaan vakavasti mm. suomalaisen dokumenttielokuvan rahoituskriisistä ja maailmalla arvostetuista suomalaisista historiadokumenteista.

Näitä asioita pohtimassa on eturivin dokumenttiohjaajia, jotka kaikki palkittiin Murmanskissa äsken pidetyilä Pohjoinen luonne (Nothern Character/Severnyi harakter)-festivaaleilla.

Suomalaisten dokumentaristien menestys Murmanskissa oli kaikilla mittareilla mitattuna ennennäkemätön: kolmen tärkeimmän kategorian voitto ja kolme kunniamainintaa.

Paikalle tulevat:
-Peter von Bagh, kulttuuriohjelmien sarjan voittaja
-Ville Suhonen, dokumenttielokuvien sarjan voittaja
-Ari Lehikoinen, 1. kunniamaininta dokumenttielokuvien sarjassa
- Markku Tuurna, 2. kunniamaininta dokumenttielokuvien sarjassa

TV-ohjelmasarjan voittaja ja dokumenttisarjassa 3. kunniamaininnan saanut Erkki Määttänen haki palkintonsa jo paikan päällä Murmanskissa.

Illan päätteeksi nähdään useilla festivaaleilla palkittu pietarilaisen Murmanskissa masterclassin pitäneen Nikolai Volkovin dokumenttielokuva Napatutkija (Poljarnik/Polаr explorer), 2008/2010, 38 min., tuot. Pietarin dokumenttistudio, engl. tekstit.

Tervetuloa! Vapaa pääsy.

Закрытие сезона Докклуба необычно.
На этот раз беседуем о кризисе финансирования финских док.фильмов с группой ведущих финских режиссеров, которым в начале вечера присуждают призы недавнего мурманского фестиваля.

Успех финского док.кино на Северном Характере был огромным. Победа в трех категориях и три почетные диплома!

После дискуссии покажем док.фильм питерского режиссера Николая Волкова Полярник, 2008/2010, 38 мин., прод. Студия Документальных Фильмов Санкт- Петербурга. Волков провел на фестивале в Мурманске мастер-класс показывая этот фильм.

Полярник, призер многих российских и международных фестивалей.

Добро пожаловать! Вход бесплатный.

Pidetään mennyt mielessä

Kun sisäministeriön joukot ovat jälleen pitämässä yllä järjestystä Moskovan kaduilla, on hyvä muistaa, miten niitä pidetään Venäjällä arvossa. Moskovassa on yleisölle myytävänä luettelo, jossa ovat kaikki kaupungin museot, myös MVD:n. Se sijaitsee Krasnoarmeiskajan metroaseman lähellä - kuinkas muuten. Yritin kesällä 2010 käydä katsomassa kokoelmia, mutta jouduin palaamaan tyhjin toimin. Kaksi varusmiesvartijaa ja yksi luutnantti palauttivat suomalaistutkijan kohteliaan määrätietoisesti tallaamaan kuumaa asvalttia. Muodollisena syynä oli neuvostoajalta liiankin tuttu "remont". Läheisessä puistossa oli ranskalaisten lentäjien muistomerkki. Heidän kanssaan punalentäjät rökittivät saksalaisia Niemenin seudulla toisen maailmansodan loppuvaiheessa.
Mielenkiintoisempi oli kuitenkin tämä kuvassa näkyvä patsas, joka on omistettu niille asemiehille, jotka ovat saaneet surmansa kurittaessaan vallanpitäjien käskystä oman maansa kansalaisia. Jokainen voi vetää asiasta omat johtopäätöksensä.

Surkov: Venäjällä edessä ”uusi vakaus”

Nyt kun saatiin valtionduuman vaalit pidetyksi ja Neuvostoliiton perustuslain päivä (5.12.) juhlituksi, laitan tässä nähtäväksi pari pientä uutista Interfaxilta. Ensimmäisessä haastateltavana on Vladislav Surkov, siis se henkilö, jonka nimiin on pantu käsite управляемая демократия, toiselta nimeltään cуверенная демократия (ohjailtava demokratia; suvereeni demokratia). Käsite lanseerattiin julkisuuteen v. 2005-2006, kun Putinin kolmatta kautta alettiin valmistella, ja kun sitä ei uskallettu yrittää, piti kehittää ideologia, jonka varassa eletään näiden neljän kalsean vuoden yli.

.........................

Surkov: Venäjällä edessä ”uusi vakaus”
09:00 06.12.11 Москва, Россия Интерфакс

Vladislav Surkov, presidentinhallinnon ensimmäinen varapäällikkö katsoo, että äskeiset duuman vaalit vahvistivat Venäjän poliittisen järjestelmän kestävyyttä ja että sen horjuttamisyritykset ovat haaksirikkoon tuomittuja.
Surkov oli kirjailijan ja bloggarin Sergei Minajevin haastateltavana tämän Elävässä aikakauslehdessä (Živoi žurnal).
Minajev: Onko Surkov ”politteknologina” tyytyväinen vaalien tuloksiin?
Surkov: Järjestelmä toimii. Demokraattiset instituutiot toimivat. Se on pääasia. En pidä itseäni politteknologina. Politiikka on aina ollut ja tulee olemaan intohimojen piiriä, ei teknologian aluetta.
Surkov on vakuuttunut siitä, että Venäjällä on edessään ”uusi vakaus”.
Minajev: Miten selitätte Yhtenäisen Venäjän vaalitappion?
Surkov: Duumaan tuli valituksi jo neljäs hallitseva (=hallituksen saama) enemmistö. Yhtenäinen Venäjä säilytti ylivallan, joskin hieman vaatimattomammilla suosion indikaattoreilla, mutta silti poliittinen järjestelmä toimi keskeytyksettä.
”Niinpä nytkään ei ole epäilyksiä – valtion instituutiot ovat kestäviä ja vakaita. Yritykset horjuttaa tilannetta ja tulkita sitä negatiivisella ja provokatiivisella etumerkillä on tuomittu haaksirikkoon. Kaikki on kontrollissa.”

-------------------------------------

Sisäministeriön joukkoja lähetettiin turvaamaan yleistä järjestystä Moskovassa
13:34 06.12.11 Москва, Россия Интерфакс

Sisäasiainministeriön joukko-osaston määrääminen Moskovaan toteuttaa ministeriön päähallinnon tiedotteen mukaan ”toteuttaa vain yhtä päämäärää: kansalaisten turvallisuuden takaamista”. Näin ilmoitti tiistaina Interfaksille Venäjän sisäasiainministeriön sisäisten joukkojen lehdistöpalvelun päällikkö, eversti Vasili Pantšenkov.
Hän kommentoi ”blogosfäärissä” levitettyä tietoa siitä, että autokolonnat tuovat Moskovan keskustaan sisäisten joukojen sotilaita.
”Sisäisten joukkojen sotilaita voidaan käyttää yleisen järjestyksen ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseen. Näihin tarkoituksiin tarvittavien joukkojen pääluvun määrittelee sisäasiainministeriön Moskovan päähallinto.”
Pantšenkovin mukaan Moskovaan ei tuoda joukkoja muilta alueilta. – ”Pääkaupungin järjestyksenpitoon käytetään yleensä erillisen operatiivisen divisioonan sotilaita, jotka moskovalaiset tuntevat Dzeržinskin divisioonan nimellä”, sanoin Pantšenkov.

............

Että semmoista. Kaksi hyvin yhteensopivaa uutista. Valmistaudutaan seuraavaksi Venäjän federaation perustuslain päivään 12.12.2011.

Venäjän Duuman vaalit 2011

Gazeta.ru:n grafiikka vaaleista.
Yhtenäisen Venäjän suurin kannatus Tshetsheniassa ja Mordvassa, pienin Jaroslavlissa. Seitsemän prosentin äänikynnyksen alle selvästi jääneen Jablokon kannatus enimmillään Pietarissa.

Johan on Bäckman joka paikassa

Katsoinpa näin vaalien alla Venäjän ykköskanavan uutisia. Medvedev ja Putin ovat toki tehneet taas hienoja asioita koko Venäjän kansan hyväksi, muun muassa on tekeillä lakipykälä jonka avulla venäläisiä lapsia ulkomailla kaltoin kohtelevat adoptiovanhemmat saadaan kuriin ja herran nuhteeseen. Elleivät ulkomaat ilkeitä vanhempia rankaise, Venäjä tekee sen itse, Medvedev lupaa.
Ja sitten Venäjän keskusvaalilautakuntaan, jossa esitellään hienoja elektronisia vaaliuurnia, jotka jo ensi vaaleissa luvataan kaikille äänestyspaikoille. Sitten ei tarvitsekaan enää painaa ylimääräisiä vaalilippuja ja kuskata palkattuja äänestäjiä äänestyspaikalta toisella, kaikki hoituu huomattavasti helpommin.


Ulkomailtakin asti on tullut tarkkailijoita toteamaan Venäjän vaalien reiluuden, ja yhtä heistä pitää haastatella, pannaanpas silmät kiinni ja otetaan täältä pussista yksi nimi, kukahan se mahtaa olla. Kas vain, Suomen vaalitarkkailija Johan Bäckman.
- Nämä vaalit ovat saaneet äärettömästi huomiota lännessä, monissa Euroopan maissa näistä vaaleista puhutaan enemmän kuin meidän omista vaaleistamme, kertoo Bäckman venäläisille tv-katsojille.
Muuta ei sitten vaaleista kerrotakaan, ei esimerkiksi tästä sähkeestä, jonka Sahalinin rahtilaivavarustamon henkilöstöjohtaja Oleg Anužin äskettäin lähetti kaikille varustamon kapteeneille:

Joulukuun 4 päivän vaalikampanjan edellä pyydän kaikkia kapteeneja tekemään valistustyötä miehistön jäsenten keskuudessa jotta 100 prosenttia heistä osallistuisi äänestykseen laivojen uurnilla. Kaikkia kapteeneja pyydämme varmistamaan, että äänistä vähintään 85 prosenttia annetaan kohtaan 6 äänestyslipussa. Äänestyksen tulokset käsitellään erityiskokouksessa jossa parhaimman tuloksen saaneiden laivojen kapteenit palkitaan. Pyydän vahvistusta.

Ja tämähän ei siis ollut väärennös, Anužin vahvisti itse sähkeen aidoksi radioasema Eho Moskvyn uutisten puhelinhaastattelussa.
"Tästä keskusteltiin kokouksessa, ja tultiin siihen tulokseen että noin 85 prosenttia kannattaa Yhtenäistä Venäjää, mutta pääasia oli että kaikki äänestävät", kertoo Anužin hieman hämmentyneen oloisena.
No, eihän tämä oikein hyvältä näyttänyt, joten varustamon toimitusjohtaja A. Matsuk julkaisi myöhemmin lauantaina kirjeen, jossa hän sanoi että Anužinpa onkin lomalla, ja itse tämä Matsuk ei mitään sähkeitä ollut lähetellyt. Että silleen.

Alkuperäinen teksti täällä.

Ja vähän vaalijuttua ruotsiksikin:

• Sverige anklagas för inblandning i ryska valet
• Titta inte, bara lita på oss!
• Storebror har bra opinionssiffror

VIHREÄN JUNAN VIEMÄÄ

Rosa Liksomin romaani Hytti nro 6 on neuvostoarjen ensyklopedia. Samalla teos tarjoaa suomalaisen näkökulman jo historiaksi haihtuneeseen todellisuuteen. Erityisen herkullinen lukukokemus on niille, jotka voivat peilata kirjan kuvaukseen omaa kokemustaan Neuvostoliitosta. Vihreä juna vaunupalvelijoineen, helisevine teelaseineen, nytkähdyksineen sekä lainehtivalattiaisine vessoineen on Rosa Liksomin romaanin myötä kirjattu historiaan.

Hytti numero 6 on matkakertomus Moskovasta Siperian halki Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Matkan kertoja ja kokija on nuori suomalaisnainen, jota romaanissa kutsutaan yksinkertaiseksi tytöksi. Hänen matkalle lähtönsä motivoi yhtäältä tarve oman elämäntilanteen selkiyttämiseen, toisaalta halu matkustaa autonomian ajan suomalaisten tutkimusmatkailijoiden jalanjäljissä.

”Tyttö” opiskelee Moskovassa arkeologiaa. Hänen venäläinen poikaystävänsä on ”pelastautunut” mielisairaalaan välttääkseen joutumisen Afganistaniin sotimaan. Poikaystävän poissa ollessa poikaystävän äidin ja tytön välille on kehkeytynyt romanttinen suhde.

Kaikki tämä jää taustalle, kun matka alkaa ja alkaa tutustuminen matkatoveriin, itseään Teräs Rautavitšiksi kutsuvaan Vadim NIkolajevitš Ivanoviin. Tämä ”jäntevävartaloinen, kaalikorvainen, mustaan toppatakkiin ja valkoiseen kärpännahkalakkiin” pukeutunut mies on tytön vähiten itselleen toivoma matkatoveri. Mutta ilman tätä miestä matkakertomukselle ominainen päähenkilön kehittyminen ja maailmankuvan avartuminen ei olisi ollut mahdollista.

Useiden vuorokausien kestävä matka Siperian halki mahdollistaa Vadim Nikolajevitšin henkilökuvan laajentamisen ja syventämisen. Aluksi tämä juoppo murhamies ja naiset vittuun samastava, maata kiertävä vaimonhakkaaja sekä pelottaa että inhottaa tyttöä. Vähitellen miehestä avautuu muitakin puolia. Miehen traaginen lapsuus selittää moraalitonta elämänasennetta, vaikka toisaalta hän on myös raukka, joka ei kykene ottamaan vastuuta itsestään. Silti rivoimmankin röyhkeyden laskoksista löytyy hyvyyttä. Löytyy se, jota venäläiseksi sieluksi tavataan kutsua.

Tyttö inhoaa, pelkää miestä. Ja kuuntelee. Yhteiseen hyttiin vangittuna hän joutuu kuuntelemaan miehen toisinaan rivoja, toisinaan itsesäälisiä ja koskettavia kertomuksia elämästä. Hän ei kommentoi, vaan ilmaisee itseään piirtämällä vihkoonsa Siperian alakuloista maisemaa – tai oman käsityksensä asioista.

Muita henkilöitä teoksessa on vain vähän. ”Vormutakkiin itsensä tunkenut” vaunupalvelija Arisa on hyvin tunnistettava hahmo, maailmanjärjestystä ylläpitävä matroona. Matkalla tavattavat henkilöt eivät ole päässeet kirjaan, mutta heidän tarinansa voi lukea kirjailijan kotisivulta: http://www.rosaliksom.com/hytti-nro-6-extrat/

Hytti numero 6 vilisee viittauksia venäläiseen kirjallisuuteen alkaen teoksen nimestä, joka on viittaus Tšehovin novelliin Sali n:o 6. Tšehovin novelli kyseenalaistaa terveiden ja vapaiden ihmisten tilan; suljettu potilashuone on oikeastaan paikka, jossa voi olla vapaana hullusta yhteiskunnasta. Rosa Liksomin romaanissakin kysymys henkisestä sairaudesta ja terveydestä on tärkeä, sillä tytön poikaystävä on mielisairaalassa olematta kuitenkaan sairas. Romaanissa viitataan myös Vsevolod Garšinin kertomukseen Punainen kukka (suom. 1911), joka on venäläisen kirjallisuuden varhaisia ja tärkeitä ja mielen sairastumisen kuvauksia. Myös normaalin ja epänormaalin rajasta kiinnostunut Andrei Platonov on Rosa Liksomille tärkeä kirjailija.

Miespäähenkilö edustaa hyvin neuvostokansalaista, joka tuntee jonkin verran kirjallisuutta. Hän höystää puheensa kirjallisuudesta kumpuavilla syvämietteisillä lausahduksilla ja keittiöfilosofoinnilla – silloin kun ei latele rivouksia.

Kirjallisten viittausten lisäksi Rosa Liksomin teos vilisee viittauksia neuvostoarkeen, sen esineisiin, tapoihin ja miljöisiin. Ruuan, makujen ja hajujen kuvaus tuo vahvan elämyksen elämänmenosta Neuvostoliitossa. Olinkin jo melkein unohtanut kaiken tämän.

Suomalaistytön kokemus Venäjästä ja venäläismiehestä voidaan nostaa yleisemmälle tasolle: suomalaisen näkökulman kuvaukseksi. Venäjä on pelottava ja moraaliton, mutta pinnan alla on jotakin kiehtovaa. Matka erilaisuuteen on aina matka myös oman itsensä tuntemiseen. Eikä mikään ole niin vierasta ja luotaan työntävää etteikö myös jotakin yhteistä löytyisi. Miehen ja tytön välinen hauras yhteys löytyy Mongoliassa, jossa he molemmat ovat vieraita ja muukalaisia. Muistoksi yhteisestä junamatkasta mies lahjoittaa puukkonsa. Sen, jonka terän auki napsahtavaa ääntä tyttö oli aluksi pelästyt, sen saman, joka matkan kuluessa paljastui moninkertaiseksi murha-aseeksi – ja jonka luiseen kahvaan on upotettu hopeinen ortodoksiristi.

Neuvostokäytänteiden mieleen palauttaminen tuo suurta nautintoa, tunnistamisen iloa lukijalle, joka on ne joskus itse kokenut omalla kehollaan. Äänet, maut ja hajut on kuvattu niin, että jokin kauan sitten unohtunut palautuu mieleen. Uskon, että muistin palautumisen kokemus on yhteinen kaikille vihreän junan viemille suomalaisille. Kenelle tahansa Hytti nro 6 on Neuvostoliiton arkikulttuurin historia. Teoksen kuvaamaa aikaa ei toivo takaisin, mutta sen muistaminen ja ylös kirjaaminen on arvokasta.

Historiantulkinta kertoo nykyhetkestä?

Edellisessä M.A. Castrénin seuran jäsentiedotteessa 2/2011 ilmestyi Valentina Štšankinan kiinnostava artikkeli ”Mordva 1000-vuotisjuhlan kynnyksellä”. Artikkelissa valotetaan vuonna 2012 Mordvan pääkaupungissa Saranskissa vietettäväksi määrättyä juhlaa ja sen taustoja. On sinänsä myönteistä, että Mordva sekä ersäläiset ja mokšalaiset ovat huomion kohteena. Kulttuuritapahtumat ja vähemmistökielten ja -kulttuurien tukeminen kuulostavat mainioilta hankkeilta, jos ne eivät jää retoriikaksi. Mutta olen ymmälläni artikkelissa mainituista historiallisista faktoista, jotka lisäksi toistavat Venäjän ääni -nettilehden kesäkuun artikkelissa (http://finnish.ruvr.ru/2011/06/16/51913879.html) esitettyjä väitteitä lähes pilkulleen.

Miksi Štšankina kertoo epätarkkoja tietoja? Kaikkihan tiedämme, että mordvalaisten ja venäläisten yhteiselo alkoi – ei tuhat vuotta – vaan jo 10 000 vuotta sitten Atlantiksessa. Kun Jumala loi maailman, hän loi ensimmäisenä yhteenkietoutuneen venäläis-mordvalaisen verson, jonka sukurakkaus ja yhteistyö väräjöivät leppeässä tuulessa.

Vakavasti puhuen Štšankinan artikkeli sisältää virheellistä tietoa. Mordvalaiset eivät ole 1000 vuotta ”seisoneet Venäjän valtiojärjestelmän alkulähteillä” tai yhdessä venäläisten kanssa luoneet Venäjää. He eivät myöskään ole ”vapaaehtoisesti” liittyneet Venäjään ja sulautuneet ortodoksisuuteen. Tällainen neuvostoaikaista Venäjän ”konfliktittoman asuttamisen teoriaa” muistuttava historiankäsitys hautaa alleen kolonialistisen todellisuuden.

Sekä venäläisten, että mordvalaisten historiallisten lähteiden, kuten keskiaikaisten kronikoiden, mukaan mordvalaisheimot taistelivat venäläisten kanssa 900-luvulta lähtien. Läntiset mordvalaisheimot, jotka jäivät slaavilaisten ruhtinaskuntien valtaan jo tuolloin, ovat voineet tavallaan osallistua Kiovan Rusin muodostumiseen. Mutta on kiistanalaista onko Kiovan Rus ”Venäjän valtiollisuuden alku”. Kronikoiden mukaan venäläiset taistelivat Purgazin johtamia mordvalaisia vastaan jälleen 1220-luvulla. Vuosina 1236–1237 mordvalaiset olivat liitossa bolgaarien kanssa koettaen torjua mongolien hyökkäystä. Sittemmin mordvalaisheimot kuuluivat Kazanin kaanikuntaan.

Historiallinen tosiasia on, että pääosa mordvalaisista joutui Moskovan suuriruhtinaskunnan, myöhemmän Venäjän keisarikunnan, valtaan vasta Kazanin kaanikunnan kukistuttua 1550-luvulla.

Erityistä halua osallistua ”Venäjän valtion luomiseen” ei tunnu osoittavan sekään, että mordvalaiset kapinoivat Ivan Bolotnikovin kapinassa vuonna 1606–1607, Stepan Razinin kapinassa 1670-luvulla ja jälleen Pugatšovin kapinassa 1770-luvulla. Kronikoiden mukaan Razinin kapinassa ja sen tukahduttamistoimissa sai surmansa 10 prosenttia mordvalaisista. Vielä vuonna 1918 mordvalaiset olivat yhdessä udmurttien, marilaisten, tataarien ja baškiirien kanssa perustamassa vähemmistökansallisuuksien valtiota Idel-Uralia, jonka bolševikit kuitenkin murskasivat.

Kun tiedämme, että vähemmistökielten ja kulttuurien tukeminen on nyky-Venäjällä melko heikolla tasolla, voidaan esittää kysymys liittyykö mainittu ”mordvalaisten ja venäläisten ystävyydenjuhla” enemmänkin Kremlin viime vuosina masinoimaan suuntaukseen historian uudelleen tulkitsemiseksi. Tähän suuntaukseen on kuulunut esimerkiksi Baltian maiden neuvostomiehityksen kieltäminen ja yritys esittää tataarien vapaaehtoisesti sulautuneen Venäjän valtaan.

Ville Ropponen,

toimittaja, tietokirjailija

Kirjoitus on julkaistu myös M.A. Castrenin seuran jäsentiedotteessa 3/2011.

Christer Pursiaisen Trotski-klubi

Christer Pursiainen esittelee vasta ilmestyneen kirjansa Trotski (Gummerus, syyskuu 2011) ravintola Villi Wäinössä, Kalevankatu 4, Helsinki. Perjantaina 9.9. klo 19.

Jukka Mallinen juontaa.

Luvassa on paneeli globaalin kapitalismin vaihtoehdoista/vaihtoehdottomuudesta, mukana mm. kirjailija Jukka Koskelainen ja professori Heikki Patomäki.

Yleisö on tervetullut osallistumaan keskusteluun.

Angelica Matveeva ja Pelle Karlström esittävät väkevää ranskalaista chansonia - Aznavour, Brel, Piaf, Trenet...

Vapaa pääsy!

DOKKLUB tänään, maanantaina 23.05.2011 klo 18-19. MATKA ISÄN LUO, ohj. Ari Lehikoinen

Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldink. 1, 3. krs, Kinosali
Vapaa pääsy! Tervetuloa!

Kevään viimeinen näytös on Ari Lehikoisen ohjaama tuore dokumentti professori Arvo Myllymäen matkasta isänsä, entisen neuvostosotavangin luo kauas Uralin taakse Altaille.

Arvo Myllymäki on yksi arviolta sadoista Suomessa syntyneistä neuvostosotavankien lapsista.

Elokuvan ensiesitys oli talvella TV1:ssä. Sen venäjänkielisissä osuuksissa on suomenkielinen tekstitys.

Ari Lehikoisen dokumentin esittelee DOKKLUB:in vetäjä, sotavankitutkija Reijo Nikkilä, joka osallistui jonkin verran tämän dokumentin tekemiseen.

Täällä on lisätietoa dokumentista, jonka Suomi-Venäjä-seuran historiaosasto esitti maaliskuun alussa Kansan Arkistossa.

Tofik Shahverdijev "Ystäväni, tohtori Liza" DOKKLUBILLA 18.04.2011

Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3. krs, Kinosali

Aika: maanantaina 18.04.2011 klo 18 - 19

Vapaa pääsy! Tervetuloa!

Venäjällä jaettiin viime viikolla elokuva-alan 2010-vuosipalkinnot, Nikat (Venäjän Oscarit, Jussit).

Dokumenttielokuvien sarjan Nika-voittaja , veteraanitekijän Tofik Shahverdijevin Ystäväni tohtori Liza , 52 minuuttia nähdään huhtikuun DOKKLUB-näytöksenä. Elokuva valittiin myös Viipurin Ikkuna Eurooppaan-festivaalilla 2010 parhaaksi dokumenttielokuvaksi.

Shahverdijev on käsikirjoittanut, osittain kuvannut (toinen kuvaaja on Kazbek Kubatov) sekä leikannut elokuvan. Tuottaja on toimintaansa viime aikoina aktivoinut Venäjän dokumenttielokuvien keskusstudio.

Elokuvassa on engl.kielinen tekstitys.

Elokuva kertoo kiovalaisesta lääkäristä Jelizaveta Glinkasta, joka on perustanut Kiovaan kodittomien yömajan. Hän johtaa perustamaansa Oikeudenmukainen apu-säätiötä. Glinka tekee työtä palkatta - elämiseen riittää hänen mielestään lääkärimiehensä palkka.

Vuonna 1938 Bakussa syntynyt Tofik Shahverdijev valmistui radioinsinööriksi Taganrokissa, jossa työskenteli muutaman vuoden. Ukrainasta hän muutti Riikaan, jossa hän toimi äänittäjänä Riian elokuvastudiolla. Vuodesta 1969 alkaen hän oli vuosikymmeniä ohjaajana Keskustelevisiossa Moskovassa.

90-luvulta lähtien Shahverdijev on ollut freelancerinä. Nika-palkinnon hän sai ensimmäistä kertaa vuonna 2001 Voittajien marssi-elokuvastaan.

Hän on myös tunnettu valokuvaaja, tehnyt lukuisia kuvareportaaseja Novaja Gazetalle.

Тофик Шахвердиев родился в 1938 году в Баку, закончил радиотехнический завод в Таганроге, первое время работал инженером. Затем сделался звукооператором на Рижской киностудии, а с 1969 году стал режиссером на Центральном телевидении. Среди его фильмов - "Надувные шарики", "Два мальчика, которые не пьют", "Про зрение", "Он ругается матом", "Поиски ваххабитов в горах Дагестана". Уже получал "Нику" в 2001 году, за "Марш победы".

Доктор Лиза, героиня фильма, - Елизавета Петровна Глинка, основательница первого киевского хосписа, глава Фонда "Справедливая помощь", врач-реаниматолог, занимается помощью бездомным, бедным и умирающим.

Фильм о женщине, которая кормит и лечит отверженных и бездомных, не обращая внимания на их национальность, гражданство, наличие медицинского полиса. В организованном ею Фонде «Справедливая помощь» она — Президент Фонда — одна не получает зарплату. Для жизни ей хватает того, что зарабатывает муж. В её поведении нет ни капли от унылого работника службы милосердия и поборника высокой морали. Доктор Лиза — энергичный, весёлый и фантастически обаятельный человек.

Tofik Shahverdijevin vierailu VGIK:issä.

DOKKLUB tänään 28.03.2011, klo 18. NL 1985-1990/USSR 1985-1990/СССР 1985-1990

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus
Nordenskiöldinkatu 1, 3. krs., Kinosali
Helsinki
Vapaa pääsy!

Reijo Nikkilä:
1) Luostarielämää Neuvostoliitossa/Monastery life in Soviet Union/Монастырская жизнь в Советском Союзе, 1985, 52 min., camera Cristian Valdes.
russian/finnish, finnish subtitles

2) Shalom slaavit!/Shalom Slavs!/Шалом славяне!, 1990, 30 мин. camera Jevgeni Anisimov
orig. sound russian, english subtitles.

Kirjallinen ja musiikillinen Kiila 75-klubi Volga

Kirjallinen ja musiikillinen Kiila 75-klubi Volga starttaa 17. maaliskuuta klo 18.00 ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11, Helsinki). Tilaisuuden juontaa kääntäjä, Venäjän tuntija Jukka Mallinen. Tilaisuuden alussa jaetaan Kiilan aloitteesta perustettu Kansan Sivistysrahaston Katri Vala -palkinto.

Illan aluksi Kansan sivistysrahaston puheenjohtaja Arvo Ahlroos julkistaa ja esittelee Katri Vala -palkinnon saajan. Palkitun puheenvuoro.

Jukka Mallinen haastattelee Volga-antologian toimittaja Ville Ropposta. Kiilan käännösalbumi *Volga-antologia* (Savukeidas 2010) sisältää udmurttilaista, mordvalaista ja marilaista nykyrunoutta, -proosaa ja -esseistiikkaa.

Runoilija Valeri Mikor puhuu Marinmaan yhteiskunnallisesta tilanteesta ja esittää uusia runojaan, kuten suuren suosion saaneet runot Che Guevara Marinmaalla ja Elvis Volgalla . Julia Kuprina säestää marilaisella kanteleella.

Pietarilais-mordvalainen kirjailija Sergei Zavjalov puhuu yllätysaiheesta ja esittää runojaan. Jukka Mallinen tulkkaa ja lukee runot suomeksi.

Nouseva udmurttirunoilijatar Mua Nadi lukee runojaan. Ville Ropponen lukee runot suomeksi.

Jukka Mallinen lukee suomentamiaan Sergei Stratanovskyn runoja.

Vuorimarilaiset runoilijat Valeri Mikor ja Julia Kuprina lukevat ajankohtaista Tšeboksaryn padonlaajennusta, Volgan ekologista tuhoamista ja vuorimarilaisten pakkosiirtoa kritisoivia marilaisten kirjailijoiden runoja.

Dj duo Wonderlust goes Volga

Dj duo Wonderlust yhdistelee setissään itäisen Euroopan kansanmusiikin perinteitä ja niistä vaikutteita ammentavaa globaalia nykymusiikkia. Duo luo tanssittavan mixin, jossa yhdistyvät traditionaalinen ja pop sekä urbaani ja maalainen saundi. Tällä kertaa mm. Balkan Fever -klubeilla mainetta niittänyt DJ-duo syöksyy Volgalle. Johanna Ketola ja Reetta Sironen soittavat visuaalisen taustan ja koreografian tahdissa mm. mordvalaista, marilaista, udmurttilaista, venäläistä ja tataarilaista, sanalla sanoen volgalaista nykymusiikkia - hevistä tecnoon ja discopopista rokkiin ja folkiin.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy! (Dubrovnikin narikkamaksu 2,50 euroa).

Lisätietoja: Ville Ropponen, puh. 050 4015948, sähköposti ville.ropponen@gmail.com

"RAKASTAKAA MINUA, OLKAA HYVÄ", DOKKLUB 12.03.2011 klo 16 Tampereella

Rakastakaa minua, olkaa hyvä!/ Love me please!/Любите меня, пожалуйста!, Venäjä 2010, 75 min., ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja tuotanto: Valeri Balajan, leikkaus ja äänitys: Georgi Jermolenko.
English subtitles.

Paikka: Tampereen työväentalo, Tellervo-kabinetti, Hämeenpuisto 28
Aika: lauantaina 12.03.2011 klo 16.00-17.30
Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Järjestäjä: DOKKLUB


Valery Balayan: LOVE ME, PLEASE! is devoted to the talented young journalist from Sevastopol whose life was cut short by a bullet shot by a neo-Nazi killer. The film also examines how the few remaining human rights activists that are left in Russia can still be effective today.

“Good day comrades, parents! May I ask you for something: love me, please!” Anastasiya Baburova wrote these lines on January 13, 2009. Her parents read them two days later. Less than four days later, journalist Baburova, not yet 26 years old, was dead. She was shot in the streets of Moscow the same time as lawyer Stanislav Markelov, who was, in his own words “the legal front line against fascist influence in Russia”.


"Love me, please" - the so-called documentary film about the young journalist Anastasia Baburova, who made director Valery Balayan, "Love me, please" - is one of her last e-mails, which were her parents, a few days later she was murdered, together with Stanislav Markelov after the press conference. It happened on Jan. 19, 2009. This is considered a political assassination, and the verdict has yet been imposed. But Russian Nazis killed them. The film was an official program of festivals in St. Petersburg in July 2010 and in Leipzig in 2010 October.



Два года назад, 19 января 2009 года в центре Москвы на Пречистенке, среди бела дня, выстрелом в затылок был убит видный адвокат и правозащитник Станислав Маркелов. Маркелова сопровождала молодая журналистка "Новой газеты "Анастасия Бабурова, которая, пытаясь его защитить, повернулась в сторону стрелявшего, была ранена в голову и скончалась в тот же день в больнице. В этом преступлении обвинены Никита Тихонов и Евгения Хасис, члены экстремистской националистической группировки неонацистского толка. Судебное разбирательство над ними не начато и по сей день.[на днях началось, прим. РН]

Официальная версия и самое распространённое общественное мнение об этих событиях гласят, что киллеры охотились именно за Маркеловым, а девушка просто оказалась рядом и случайно "попала под раздачу".

Может, так оно и было, а может, и нет.

Валерий Балаян, кинодокументалист со стажем, автор десятков фильмов о русской литературе, кино, театре, религии, подвергает сомнению этот постулат в своём последнем фильме "Любите меня, пожалуйста". Балаян не был лично знаком с Настей: друзья попросили его заснять ее отпевание и похороны. Именно тогда он познакомился и позднее подружился с ее родителями, Эдуардом Федоровичем и Ларисой Ивановной. Целый год провели они в общении и в поиске ответа на вопрос: что привело к такому трагическому повороту в судьбе Насти. Наступило 19 января 2010 года, и российские СМИ гробовым молчанием отметили первую годовщину смерти Маркелова и Бабуровой. К этому времени у Валерия Балаяна уже сформировалось собственное мнение о том, почему погибла Анастасия Бабурова. Тотальное молчание в российском эфире возмутило Балаяна, и он решил все-таки сделать этот фильм.

В основу легла переписка Насти с родителями, интервью с ними и с Настиными друзьями, ее дневниковые записи. Но самое главное - рассказать, почему погибла молодая девушка, идеалистка, светлый, думающий человек, от рук людей, которые считают себя - так же как считала себя Бабурова, как это ни парадоксально - патриотами России.

Вот о чём фильм: в стране, которая полным ходом готовилась отмечать 65-летие победы на фашизмом, живёт и пышно процветает неонацизм. Они не мейнстрим, нет. Но ультра-консервативное националистическое движение существует, с очень сложной структурой, разветвлённое, многоликое - и совершенно законное.

В Германии законом запрещена нацистская символика, зато русские нацисты не стесняются "бросать зигу" и орать хайль. И расправляться с людьми, которых они считают врагами - евреями, кавказцами, вообще всеми "нерусскими".

Фильм смотреть непросто. У фильма много критиков: автора обвиняют в длиннотах, повторениях, говорят "фильм - не шедевр киноискусства", использованная неонацистская хроника не самой первой свежести, отсутствуют интервью с идеологами неонацизма и пр.

У многих зрителей реакция отторжения, что вполне понятно, это здоровая реакция на неприятные кадры. Но смотреть этот фильм - нужно и важно.

Фильм был закончен к марту 2010 года. Премьера состоялась в Киеве, а затем была показана в Москве, в Центре Сахарова.

Недавно вокруг фильма снова вспыхнули страсти. В Новосибирске студенты университета организовали показ фильма в своем киноклубе, в противовес "Русскому маршу", состоявшемуся в Москве 4 ноября. Неонацисты обстреляли зрителей из травматического оружия, один студент получил ранение. В результате два фестиваля поспешили удалить фильм из программ, несмотря на то, что фильм уже был включён в расписания обоих фестивалей, из соображений безопасности публики. Поднялся шум, за фильм заступились видные деятели оппозиции, в том числе Лев Пономарев и Людмила Алексеева. В результате фильм вернули в программу одного из фестивалей и, без всякого оповещения, показали в Московском Домжуре. Здание охранялось спецслужбами и ОМОНом, но все обошлось без инцидентов.

ссылки на Новую Газету и Радио Свобода.



Валерий Балаян, Valeri Balajan

TV1 sunnuntaina 06.03.2011 klo 13.30: tv-dokumentti Kuvia Gorbatshovista

Reijo Nikkilä Gorbatshovin opettajia haastattelemassa syyskuussa 1989 Privolnojen kylässä. Polaroid-kuva Anneli Pallas.
Gorbatshovin luokkatovereita Privolnojen kylänraitilla syyskuussa 1989. Kuva Reijo Nikkilä.

TV1 sunnuntaina 6.3. klo 13.30
Kuvia Gorbatshovista, TV1, 1989, 30'03". Ohjaus Reijo Nikkilä, kuvaus Vladimir Gusev, äänitys Boris Veliulov, leikkaus Asta Pylkkänen, kuvaussihteeri Anneli Pallas.

Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov täytti keskiviikkona 2. maaliskuuta 80 vuotta.

Gorbatshov oli vallassa vain vajaat kuusi vuotta, mutta hän ehti tuossa ajassa yhdessä kannattajiensa kanssa viedä omaa maataan kohti demokratiaa, vapauttaa Itä-Euroopan valtiot Neuvostoliiton herruudesta sekä tehdä lopun vuosikymmeniä kestäneestä kylmästä sodasta Yhdysvaltojen kanssa.

Vuonna 1989 Gorbatshov kävi myös Suomessa. Vierailun alla Yleisradion entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä teki dokumenttielokuvan neuvostojohtajan varhaisvuosista, koulu- ja opiskeluajoista.

Lapsuuden ystävät, opettajat sekä opiskelutoverit kertovat, miten Mihail Gorbatshovista kasvoi yksi aikamme merkittävimmistä valtiomiehistä.

Mihail Gorbatshov toimi viimeisenä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä 1985–1991 ja Neuvostoliiton presidenttinä vuosina 1988–1991.

-----

RN 04.03.2011
Loppukesästä 1989 sain tietää, että perestroikan isä Mihail Gorbatshov oli tulossa saman vuoden lokakuussa viralliselle vierailulle Suomeen. Ehdotin uudelle toimitukselleni tv-dokumenttia hänestä.
Sellaista ei ollut vielä kukaan tehnyt, eikä Gorbatshov minullekaan lupaa antanut. Kehittelimme NL:n yleisradioyhtiön Gosteleradion yhteystoimittajan Natalia Shpankon kanssa idean dokumentista Gorbatshov ilman Gorbatshovia. Siihen saimme Gorbatshovinkin suostumuksen. Lupia pyydellessä sovittiin myös, että dokumentti esitettäisiin syksyllä myös Neuvostoliiton televisiossa.
Vaikka elettiin perestroikan huippuhetkiä, kuvaaminen valtion ja puolueen päämiehen lähipiirissä oli vielä outoa.
Kuvausten edellytyksenä oli, että sen kuvasi Gosteleradion ryhmä.
Kuvasimme Gorbatshovin synnyinkylässä hänen luokkatovereitaan ja opettajiaan sekä hautausmaata, jossa oli hänen isänsä hauta sekä sankarihauta kymmenine Gorvatshovineen.
Gorbatshovin syntymäkotiin, jossa hänen iäkäs ja sairas äitinsä vielä asui, emme kuitenkaan puolittaisista lupauksista huolimatta päässeet. Äidin kunto ei sitä sallinut. Dokumenttiin sain Moskovassa pienen pätkän joskus aiemmin kuvattua äidin puhetta.
Läheisessä Stavropolissa kuvasimme sankarimme myöhempiin vaiheisiin liittyviä kohteita ja ihmisiä.
Moskovassa saimme kokoon iloisen joukon silloin alle kuusikymppisiä Gorbatshovin kurssitovereita. Vaikuttavin heistä oli Moskovan yliopiston oikeustieteellisen laitoksen naispuolinen professori. Minun annettiin ymmärtää, että hän oli Gorbatshovin ensimmäinen tyttöystävä. Moskovalaisen älymystöperheen tytär kuljetti niin kuin hän sanoi Mishaa museoissa, teattereissa ja konserteissa.
Kaikki haastattelemani ihmiset muistelivat Mishaa/Mihailia/Mihail Sergejevitshiä lämmöllä ilman minkäänlaista paatosta.
Ehkä kaikkein kiinnostavin haastateltava oli tshekki Zdeněk Mlynář. Hän asui Gorbatshovin kanssa samassa huoneessa asuntolassa Moskovassa opiskeluaikana. He olivat niin läheisiä, että tshekki toimi Gorbatshovien häissä tamadana, hääpöydän päämiehenä, maljapuheiden jakajana.
Kävimme Pariisista tulleen Moskovan-kirjeenvaihtajakauteni kuvaajan Cristian Valdesin kanssa tekemässä Mlynářin haastattelun Wienissä. Hän oli emigroitunut Itävaltaan pian Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen.
Mlynář tunnusti, että he olivat Gorbatshovin kanssa opiskellessaan stalinisteja ja pohtivat Stalinin kuoltua yhdessä kovasti sosialismin kohtaloa.
60-luvulla Mlynářista tuli yksi keskeisistä "ihmiskasvoisen sosialismin", Prahan kevään ideologian kehittelijöistä.
Haastattelussa hän kertoi käyneensä 60-luvulla tapaamassa kurssitoveriaan eteläisessä Stavropolissa, jossa Gorbatshov oli tuolloin jo kiivennyt korkealle puoluehierarkiassa.
Vanhat ystävykset keskustelivat yömyöhään.
Mlynář lähetti mukanani Helsingin kautta Gorbatshoville terveisiä, jotka välitinkin Natalia Shpankon kautta. Myöhemmin syksyllä Mlynář matkusti Gorbatshovin kutsusta Moskovaan. Miehet jatkoivat siitä mihin jäivät viimeksi tavatessaan neljännesvuosisata aiemmin.

Meillä lyhyt tv-dokumenttini esitettiin juuri Gorbatshovin Suomen-vierailun aattona, mutta Neuvostoliitossa sitä ei esitetty koskaan.
Sain kuulla, että Raisa ei erityisemmin pitänyt kohdasta, jossa keskikoulun opettajat kertoivat Mishalla olleen heiloja sielläsuntäällä...
Venäjän televisio RTR näytti Kuvia Gorbatshovista muistaakseni 1992 osana neljän tv-dokumenttini retrospektiiviä. Vähän sen jälkeen olin Moskovassa Dom kinossa pienimuotoisessa seminaarissa saman pöydän ääressä Gorbatshovien kanssa. Väliajalla menin sanomaan Raisalle, että minä olen se suomalainen, joka teki sen dokumenttielokuvan..
- Ai tekö, se elokuva kuuluu meidän perhekalleuksiimme, Misha tässä on suomalainen ...

Niin vaatimaton kuin dokkarini onkin, oli se jonkin aikaa ainoa Gorbatshov-dokumentti, ja sitä esitettiin useiden maiden (muistan ainakin Espanjan ja Japanin) televisioissa neuvostojohtajan vierailujen alla.

Tänään uudelleen katsottuna dokkari on kohteelleen kovin myötäkarvainen, mutta ei minua hävetä yhtään.