Sortavala. Sordavala. Сердоболь. Сортавала

Sortavala. Sordavala. Сердоболь. Сортавала. Itäisin kaupunki, mikä Ruotsiin on koskaan kuulunut, 30°40′ itäistä pituutta. (Pähkinälinna ei ollut kaupunki, joten sitä ei lasketa.) Kaupunki on entisellään, paitsi että paljon siellä on remontoitu ja kaunistettu. Keskusaukio esimerkiksi. Toki täytyy sanoa, kuten Venäjästä yleensäkin, että Sortavala ei ole vielä valmis, vaan paljon on rakennettava.

Tässä yksi purettavana, poltettavana tai rakenteilla oleva puutalo Kymölän kaupunginosassa.

Väinämöisen näköispatsas ent. Suomen Pankin, nyk. Venäjän Pankin rakennuksen edustalla keskuspuistossa.

Väinämöisenkadun kyltissä päähenkilön nimen kirjoittaminen on mennyt vituralleen. Kuvastanee sitä, etteivät miniatyyrikansojen kielet ole maailman mittakaavassa minkään arvoisia. Pitäisi olla ул. Вяйнямэйнена.

Sortavalan keskusaukio, entinen tori, on laitettu viimeisen päälle kuntoon. Kuva on toukokuulta, jolloin suihkulähdettä ei ollut laitettu toimimaan.

 Keskusaukiolta on tämäkin kuva.

 Näkymä Karjalankadun varrelta, se on Sortavalan keskustan halkaiseva pääkatu.

Arvid Genetz eli Arvi Jännes oli Sortavalan opettajaseminaarin näkyvimpiä lehtoreita, runoilija ja sanoittaja, suomalaisuusaatteen mies. Karjalankadun suuntainen katu, nykyinen Lokakuun katu, oli vanhaan hyvään aikaan nimeltään Jänneksenkatu. Joku paikallinen Serjoozha on käynyt ilmeisesti varaamassa hautapaikan Genetzien perhehautaan?

Luterilaisella hautuumaalla oli kaksi raivaussahamiestä niittämässä heinää, ja he tekivät hyvää jälkeä. Heinikko oli 50-100 sentin korkuista eli haittasi hautakivien näkemistä, varsinkin kun monet niistä on kaadettu nurin.

Rajavirkamiehiä on sattuneista syistä haudattuna monia. Tässä lepää rajaviskaali Alfred Hall. Mietittäväksi jäi, millainen se raja mahtoi olla ennen vuotta 1917. Se tarvitsi kuitenkin raja viskaalit ja tullimiehet ja pikkuesimiehet ihan kuten nytkin. Suomen ja Venäjän välillä ei ollut vapaakauppaa sanan nykyisessä merkityksessä, vaan ihan oikea tulliraja.

Muurari Erik Léander on haudattu ammattinimikkeen kera. Miltä kuulostaisi tai näyttäisi hautakivessään koulutuspäällikkö T. Kaakkuriniemi? Koomiselta, sanon mä. Vähän samalta kuin entisen kattilanpaikkaajan muistovärssy: Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni. Mutta se oli sen ajan tapa se.

Wegeliuksen sukua on haudattuna Sortavalaan. Siitä olisi sukukirjakin olemassa: Wegelius-sukukirja, Wegelius-sukuseura 2001. Christoffer Wegeliuksen moni muistanee SKOP-pankin ajalta. Tässä lienee kirkkoherra Josef Wegelius sukulaisineen.

Hautuumaalta löytyy myös apteekkari Jaakko Joukamo ja kymmeniä muita titteli-ihmisiä.

Mutta kauppamies Petter Berg kuulostaa myös vähän huvittavalta, vaikkei varmaan sitä olekaan.

Keltainen talo on Sortavalan yleisen sairaalan ylilääkärin Gustaf Winterin kaupunkiasumus, joka toimii vuodesta 1991 lähtien kaupunki- ja aluemuseona. Paitsi että on nyt suljettu peruskorjauksen vuoksi. Näimme oikein työmiehiä työnsä ääressä, eli totta se on: Sortavalassa tehdään rakennustöitä.

Sortavalan kaupunginmuseo on auki ma-pe klo 9-17, la-su klo 10-17, ja maanantaina se on kiinni, kuten museoilla on tapana.

Laatokan laivaston kadulla, ent. Rantakadulla, miltei museon naapurissa on tällainenkin kovin suomalaiselta näyttävä, viimeisen päälle peruskorjattu asuintalo. Mukava silmälle.

 
Piipun Piha on mainio majoituspaikka. Ihan kuten ennenkin, paitsi paljon halvempi. Edellispäivänä kun varasi, sai 2hh:n hintaan 54 euroa.

Rupla on niin alhaalla nykyisin, että matkustakaa hyvät tutut ja puolitutut Venäjälle nyt! Se kannattaa. Siellä on hyvää ruokaa, hyvää juomaa, vaihtelevaa asiakaspalvelua, sydämellisyyttä, lapsirakkautta, uteliaisuutta vieraita kohtaan (paitsi ei Moskovassa) ja inhimillisyyttä. Siellä on myös mutkaisia sora- ja asfalttiteitä, mutta eipä matkaaja voi välttyä uusilta autostradoiltakaan.