Ensin vietiin porno ja viinamainokset – nyt väkivaltakin?

Venäjän parlamentin perhe-, nais- ja lastenasiain valiokunnan (missä on muuten miesasiainvaliokunta?) valmistelema lakimuutos uhkaa tehdä elokuvien esittämisestä televisiossa käytännössä lähes mahdotonta kello 06.00 – 23.00 välisenä aikana. Venäläisten televisiopomojen mukaan lakiehdotus on niin tiukka, että vain harvat elokuvat läpäisisivät sen seulan, venäläinen talouslehti Vedomosti uutisoi.

Televisiopomot ennustavatkin synkkinä, että lakimuutos romahduttaisi television katsojalukuja ja korventaisi kanavien mainostuloja noin neljänneksellä. Harmin paikka!

Lakialoitteellaan valiokunta haluaa suojella alaikäisiä lapsia ”turmelevalta” televisiosisällöltä. Ehdotuksen mukaan sellaisia ohjelmia, jotka sisältävät alatyylistä kielenkäyttöä, väkivaltaa tai siihen yllyttämistä, huumeiden- ja alkoholinkäyttöä, tupakointia ja uhkapelaamista, ei saisi esittää alaikäisten lasten katseluaikaan kello 06.00 – 23.00 välisenä aikana.

Ehdotukseen ollaan ottamassa mukaan kuitenkin myös joitain lieviä huojennuksia: mikäli väkivallantekijät tuomitaan ja väkivallan uhreja kohtaan tunnetaan myötätuntoa ohjelmassa, sitä olisi mahdollista esittää jo kello 21.00 jälkeen, kirjoittaa Vedomosti.

Mikäpäs siinä. Kukapa vanhempi nyt soisi alaikäisten lastensa katselevan televisiosta esimerkiksi Syltty Stallonen tähdittämää machoväkivaltaviihdettä? Lakiehdotuksen moraalinen ongelma piilee kuitenkin siinä, että valtio on nyt ottamassa itselleen kasvattajan roolia. Se on rooli, joka kuuluu ensikädessä lasten vanhemmille itselleen. Järkevän televisiosensuurin pitäisi toimia ennen kaikkea perheiden sisällä, eikä valtion ohjaamana ylhäältä käsin.

Toisaalta on huomioitava myös se, että Venäjällä, erityisesti pitkien työmatkojen ja kauppareissujen rasittamissa suurkaupungeissa, vanhemmat palaavat arki-iltaisin kotiin varsin myöhään – usein vasta iltasella. Sitä, mitä lapset katselevat televisiosta yksin ollessaan, eivät vanhemmatkaan voi valvoa - muutoin kuin laittamalla television lukkojen taakse.

Venäläisen televisiosisällön siistiytyminen on 1990-luvun ”hullujen vuosien” ajan jälkeen ollut varsin tervetullut ilmiö. Muistan itsekin nimittäin varsin hyvin, kuinka vielä 1990-luvun puolivälissä monilla valtakunnallisillakin televisiokanavilla alkoi heti ilta-uutisten jälkeen pyöriä aito ja ehta porno. Eikä kyse ollut edes mistään sievistelevästä Playboy-erotiikasta, vaan peittelemättömästä ja rasvaisesta hardcore-pornosta. Porno poistui lopulta valtakunnallisten verkkojen ohjelmatarjonnasta vasta 2000-luvun alussa.

Hyvänä ja kaikkien tuntemana esimerkkinä prime-time aikaan esitetystä raa´asta väkivallasta noilta vuosilta voi puolestaan toimia vuosina 1987 – 1993 valtakunnallisessa televisioverkossa pyörinyt Aleksander Nevzorovin luotsaama legendaarinen ”600 Sekuntia” –ajankohtaisohjelma. Jokaisena arkipäivänä alkuillasta esitetyissä lähetyksissä näytettiin täysin sensuroimattomia, esimerkiksi murhapaikoilla tai tulipaloissa kuvattuja miliisin arkistovideoita. Väkivaltaisesti tapettujen tai tulipaloissa hiiltyneiden ruumiiden näyttäminen ei monen mielestä varmastikaan ole soveliasta katseltavaa, varsinkaan alaikäisille lapsille.

600 Sekuntia lakkautettiin viranomaisten toimesta vuonna 1993. Lakkauttaminen ei kuitenkaan johtunut ohjelman usein varsin brutaalista sisällöstä, vaan siitä, että ohjelmassa kritisoitiin voimakkaasti sen aikaista jeltsiniläistä valtaeliittiä.

Television alkoholi- ja tupakkamainontaa alettiin rajoittaa Venäjällä vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Alkoholi- ja tupakkamainokset televisiosta kieltävä laki hyväksyttiin vuonna 1996, mutta jo seuraavana vuonna mainostajien vahvan lobbauksen tuloksena, parlamentin hyväksymät lakimuutokset vapauttivat alkoholi- ja tupakkatuotteiden mainontaa joiltain osin. Lakia on sittemmin kiristetty uudelleen 2000-luvulla, muun muassa vuonna 2001. Myös tuolloin televisiojohtajat vastustivat kiristyksiä ja ennustivat venäläisten televisiokanavien mainostulojen romahtavan radikaalisti ja että kaikista kanavista tulee lakimuutoksen hyväksymisen myötä maksullisia.

Nykyään Venäjän televisiossa voi alkoholituotteista mainostaa ainoastaan olutta. Sitäkin tosin vain kello 23.00 jälkeen ja siten, että mainoksissa ei esiinny ihmisiä. Rajoitus on laittanut mainostoimistojen ideanikkareiden mielikuvituksen todella kovaan testiin.

Nykyinen lakiehdotus karsisi televisiosta siis myös väkivaltaiseksi tulkittavaa tarjontaa. Mikäli väkivaltaa tulkitaan erityisen tarkkaan, herää kysymys siitä, mitä materiaaleja televisiossa voi tulevaisuudessa oikeastaan edes esittää? Uutiset, dokumentit, visailut, reality-ohjelmat ja lastenohjelmat todennäköisesti säästyisivät sensuurilla, mutta miten kävisi elokuville, joista tiukasti tulkiten lähes kaikista voi löytää jonkin sortin ”turmelevaa” materiaalia?