4.3.2011

Ykkösdokumentti 06.03.2011: Sotavangin poika löysi isänsä Siperiasta

Mihail Kutšerenko ja hänen suomalainen poikansa Arvo Myllymäki

entinen sotavanki Mihail Kutšerenko


Ykkösdokumentti TV1/sunnuntai 6.3.2011 klo 21.10

MATKA ISÄN LUO, YLE/TV1, 2011, 46'07", ohjaus Ari Lehikoinen, kuvaus Marco Hyvärinen, leikkaus Markku Pulkkinen, äänitys Pekka Pylkkö, äänen jälkikäsittely Timo Hintikka, tuotantopäällikkö Maija Roivainen

Yksi sotiemme vaietuimmista aiheista on neuvostoliittolaisten sotavankien lapset. Heitä arvioidaan syntyneen 200-300. Tampereen yliopiston emeritusprofessori Arvo Myllymäki on yksi heistä.

Arvo Myllymäki vaikeni taustastaan kymmeniä vuosia, aivan kuten monet muutkin neuvostosotilaiden Suomessa syntyneet lapset. - Se oli perheen yhteinen salaisuus, mutta nyt minusta tuntui, että oli sopiva aika kertoa siitä tuskasta mitä kipeät lapsuuden muistot aiheuttivat ja samalla myös siitä riemusta mitä asioiden läpikäyminen on tuonut, kertoo Myllymäki.

Arvo Myllymäen tarina on ainutlaatuinen. Hän on yksi harvoista neuvostosotavankien lapsista, joka on myös löytänyt isänsä. Isän etsimisessä ratkaisevaa apua antoivat presidentti Urho Kekkonen ja silloinen Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Stepanov. Arvo Myllymäen isä löytyi Siperiasta vuonna 1978. Arvo pystyi luomaan läheiset suhteet isäänsä ja myös tämän uuteen perheeseen ja nuo siteet ovat yhä vahvat.
Dokumentissa matkustetaan Barnaulin kaupunkiin Etelä-Siperiaan, tapaamaan Arvon äitipuolta ja veli- ja sisarpuolia.

Arvo Myllymäen isä oli sotavankina muun muassa Riitasensuon kurileirillä Kerimäellä. Leirin olot olivat poikkeuksellisen ankarat ja kuolleisuus suurta. – Riitasensuo oli maanpäällinen helvetti. Onneksi hän pääsi sieltä Vaasaan aivan toisenlaisiin olosuhteisiin, toteaa Myllymäki.
-On merkillistä, että vaikka Vaasan Mustasaaressa vankeja kohdeltiin paljon paremmin niin leiristä tiedetään varsin vähän. Voidaan sanoa, että leiristä on vaiettu kahdella kielellä, toteaa Myllymäki.

Sota-aikana maataloustyöt olivat naisten harteilla, miehet olivat taistelemassa rintamalla. Tuhannet vangeiksi joutuneet neuvostosotilaat tekivät maatöitä pelloilla yhdessä suomalaisten siviilien kanssa. Näin myös Arvon isä, joka lähetettiin maalaistaloon Kuortaneelle. Arvon äiti oli tuon talon tytär. – Sodan aikana oli myös lämpöä ja rakkautta, muistuttaa Myllymäki.
teksti: Ari Lehikoinen

Arvo Myllymäki 2010

08.03.2011 klo 17.00 Arvo Myllymäki on Suomi-Venäjä-seuran Historia-osaston vieraana Kansan Arkistossa, Helsingissä, Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki
p. 09-753 6972. Kansan Arkisto sijaitsee lähellä Hakaniemen toria.
Paikalla on myös tv-dokumentin ohjaaja Ari Lehikoinen.
Keskustelutilaisuuteen on vapaa pääsy.
Tervetuloa!

15 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Mielenkiintoinen, tärkeä puheenvuoro tämä. Upeaa että Arvo Myllymäki on antanut kasvonsa asialle. Hän antoi meille Tampereen yliopiston julkisoikeuden opiskelijoille myös paljon muita tärkeitä elämän oppeja. Kiitos hänelle siitä. Maarit Hildén

Nimetön kirjoitti...

Kiitos ohjelmasta. Voimia ja rohkeutta puhua monille tärkeästä, mutta salatusta asiasta. Arvo Myllymäki, et ole yksin.

Nimetön kirjoitti...

Kiitos tästä koskettavasta dokumentista.
Myllymäki puhui todella kauniisti rankasta asiasta.
-Eija P.

Nimetön kirjoitti...

KIITOS ohjelmasta! Arvo oli tosi hyvä Virkamies- ja työoikeuden opettajani v.1984. Melko varman muistikuvani mukaan hän esitteli itsensä "mustalaisen pojaksi Kuortaneelta." Tausta oli silloinkin kivenä kengässä.
Minun kotini vangit saivat hyvän kohtelun. He kasvattivat tupakkaa ja olivat nauraneet mahorkan polttoni yskäkohtauksille.

Aaro Vaismaa Seinäjoki

Nimetön kirjoitti...

Kiitos Arvo! Itketti ja kosketti. Tv. Pirkko, koulukaverisi keskikoulun ajoilta

Nimetön kirjoitti...

Tunnen kotikuntaani kohtaan samoin kuin Arvo Kuortanetta kohtaan. Vähättely ja esim. kiusaaminen oli vielä voimissaan 60-luvulla Etelä-Pohjanmaalla. Joudun vähän pakotettuna käymään siellä kerran vuodessa. Alan voida huonosti jo Tampereen jälkeen ja matkan jälkeen kaksi viikkoa menee palautumiseen. Mikä tällä alueella oli vikana? Vai onko edelleen?

Nimetön kirjoitti...

Arvo Myllymäelle terveiset entisen naapurisi tyttäreltä.
Myllynurkka

Nimetön kirjoitti...

Kiitos tasta dokumentista. Arvo olit opettajani Tampereen yliopistossa 1980-luvulla -jait mieleen jo niilta ajoilta aitona ihmisena. T. Virkamies Lapista

Nimetön kirjoitti...

Kiitos ohjelmasta! Katsoin sen vasta Yle Areenasta ja sen jälkeen löysin netistä tiedon tiistai-illan tilaisuudesta. Olisin tullut, jos olisin tiennyt aikaisemmin.
Nimittäin äitini asui lapsuutensa Kerimäellä ja sota-aikana, nuorena naisena, teki sotavankien kanssa työtä Riitasensuolla. He nostivat turvetta suosta. Vangit ilmeisesti leikkasivat turvetta ja naiset latoivat ne laudoille kuivumaan.
Isäni taas oli Riitasensuon vankileirillä vartijana. Hän oli lähtenyt vapaaehtoisena sotaan, mutta koska ei ilman silmälaseja nähnyt käytännössä mitään, ei joutunut rintamalle. Isä ei paljoa sota-ajasta puhunut: "Sanoivat niitä vihollisiksi. Ei ne mitään vihollisia olleet. Ne oli samanlaisia nuoria miehiä kuin mekin." Isän pari vuotta vanhempi veli kuoli Lapin sodassa. Isä ei koskaan toipunut veljensä, parhaan ystävänsä kuolemasta.
Paula Kinnunen, Helsinki

Nimetön kirjoitti...

Kiitos hienosta, koskettavasta, ajatteluttavasta dokumentista 6.3. Matka Isän luo. Kertomus antaa rohkeutta muillekin isäänsä, äitiään, sukulaisiaan, katkenneita suhteitaan pohtiville: kannataa lähteä reissuun! siitä saa taatusti aina paljon. ainakin kypsymistä, elämän ymmärtämistä vaikka kaikkien "matkat isän" luo eivät aina pääty näin onnellisesti. Parasta Arvo on se, että eheydyit ja sait sielullesi rauhan. Iloisena puolestasi ja ohjelmasta jonka meille katsojille lahjoitit.

Marjatta Aalto
8. maaliskuuta 2011 16.15

Greta Ahlskog kirjoitti...

Hei.Olen Helsingbystä (Mustasaarta) kotoisin (s. 1933). totesin että Mihail
K. tunsi kyläämme. Oli vissin oleskellut täällä. Jännää! jatkan ruotsiksi. I mitt hem hade vi en krigsfånge Stepan Ivanowitsch Sjapovalenko, kotoisin Ukrainasta. Hos min mors farbror August Kull vistades en krigsfånge Mihail ? Vet inte hans efternamn. Han var mycket charmfull. Det är intressant att detta aktualiseras. Har grubblat över vad som hände Stepan. Han var en mycket duktig ung man som lärde sig med hjälp av en ordbok svenska fraser. På basen av hans kunskaper i finska han fått på Alakönni gård i Ilmajoki kunde han skriva tre begripliga brev på vägen bort från oss. De finns bevarade. I byn finns en inventeringsgrupp som forskar i byns historia. I nästa bok kommer krigstiden att beröras. Vänliga hälsningar: FM Greta Ahlskog. Pundarsv. 55 B 65520 Helsingby

Raimo kirjoitti...
Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.
Nimetön kirjoitti...

Kiitos Arvo!
Oli henkeä salpaavaa seurata ohjelmaa. On kuin olisin itse ollut mukana askel askeleelta tällä tuskallisten muistojen ja onnen hetkien matkalla. Aktivoituivatko samalla omat kokemukseni? Rohkea teko sinulta ja perheeltäsi tuoda asia meille katsojille ja asettua alttiiksi varsinkin, kun se ryssäviha ei ole mihinkään kadonnut. Pintaa tuskin tarvitsee edes raaputtaa, kun se pulpahtaa esiin ainakin minun entisillä kotikonnuillani.

Not Waving But Drowning kirjoitti...

I had written about a story that my father told me. During the war, a Russian prisoner stayed with them on the West coast of Finland (Dad speaks Swedish). There were 3 in their small town, and all were treated well and came and went as they wanted. My father tried to speak with the man, by drawing pictures and pointing at things. Dad was about 12 years old and he formed a strong bond with the man, whose name was Sergei. Dad recalled that he was about 40 years old. He too was from Siberia. He told Dad about how they used to hunt. One day, the officials came to take away the 3 prisoners. Dad had to tell Sergei. Sergei said that when the war was over, he would get in contact and he hated to leave. Sadly, Dad never heard from him again.

Nimetön kirjoitti...

Kyyneleet silmissä, pitkin poskia.. Kiitos.