17.12.2007

Limonov - Mallinen - Limonov

Toimin tässä jälleen Mallisen Jukan teknisenä avustajana eli välitän häneltä Minun Venäjääni tarkoitettua infoa (milloinkahan tämän blogin kirjoittajakaartiin kuuluva nuori mies oppii itse ripustamaan tänne omia tekstejään?):

Viitsitkö laittaa oheisen scannauksen Limonov.jpg Minun Venäjäni-blogiin?

Jukka

Hажмите на изображениe для увеличения картинки!
Klikkaa kirje suuremmaksi!



Viitsitkö laittaa tähän Limonovin kirjeeseen vaikka oheisen
selvityksen - JUkka?


LIMONOV

Kansallisbolshevikkien johtaja Eduard Limonov näkyy nykyään lähinnä
mielenosoitusuutisissa.
Hän on kuitenkin tehnyt itsestään suuren kertomuksen kohukirjailijana.
Hän syntyi 1944 Dzherzhinskissä NKVD:n upseerin perheessä. Alaikäisenä
hän osallistui nuorisorikollisten jengiin, josta luopui, kun hänen
paras ystävänsä sai kuolemantuomion ja ammuttiin. 1970-luvulla Limonov
eli arvostettuna epävirallisena runoilijana Moskovassa, kunnes hänet
1975 pakotettiin muuttamaan Amerikkaan. Siellä hän kääntyi
trotskilaiseksi. Hänen skandaalimainen tunnustusromaaninsa “Se olen
minä - Editshka
”, joka kertoo New Yorkin katuojaan vajoavasta
venäläisestä runoilijasta, sai emigranttiyhteisön raivoamaan.
Käänsin Weilin & Göösin antologiaan “Kalenteri-1986” Limonovin eräitä
äärivasemmistolaisia proosarunoja. Lähetin julkaisun kirjailijalle ja
sain ystävällisen vastauksen, joka on ohessa liitteenä. Olin myös
kääntänyt katkelman keskiluokan amerikkalaisille lujaa pottuilevasta
romaanista “Hänen palvelijansa historia”, jossa kirjailija haaveilee
riuhtaisevansa itsensä irti alentavasta palvelijan asemasta
sikarikkaasa talossa ja kaatuvansa kalashnikov kädessä Beirutissa
Al-Fatahin rinnalla.
Lupasin tarjota kirjaa suomalaisille kustantajille. “Venäläistä
kustantajaa minulla ei ole tälle kirjalle, enkä totta puhuen usko
sellaista löytävänikään“, Limonov kirjoitti minulle 1986.
Tarjosin “Palvelijan” katkelmaa Parnassoon, mutta Jarkko Laine hylkäsi
sen tylsänä ja “puberteettisena“. Se ilmestyi sittemmin antologiassa
Hauskat hautajaiset” (1991). Paavo Rintala kirjoitti minulle siitä
innostuneena ja vertasi Limonovia Kerouaciin.
Limonov on ennen kaikkea hurjimus miehekseen, shokeeraava runohahmo.
Hän keksi, että kaikki on sallittua, ja löi tällä keksinnöllään kaikki
älläkällä. Hän on maksimalisti ja seikkailija, joka elää joka hetki
täysillä taistellen oman elämänsä ehdottomuuden puolesta. Hän tekee
vastarintaa jokaiselle sosiaaliselle konventiolle, kuulostelee
nykyajan eskatologioita ja apokalypseja.
Limonov osallistui serbisolidaarisuuteen: kuuluisassa valokuvassa hän
sojottaa kalashnikovilla piiritettyyn Sarajevoon. Hän oli Ranskassa
Zhirinovskin kanssa rakentamassa “punaruskeaa” äärivasemmiston ja
-oikeiston liittoa, järjesti Zhirinovskin ja Le Penin tapaamisen ja
meni “sisäministeriksi” tämän varjohallitukseen. Pian hän katkaisi
välinsä “Zhirikiin” todettuaan tämän idiootiksi ja kiipijäksi.
Palattuaan Venäjälle Limonov perusti kaduilla rähinöivän
kansallisbolshevistisen puolueen. Vuonna 2001 hänet pidätettiin ja
tuomittiin vankileiriin Kazahstania vastaan suunnatusta aseellisesta
vallankaappausyrityksestä. Vapaaksi hän pääsi muutaman vuosi sitten.
Kansallisbolshevistinen “puolue”oli itse asiassa alun perin
teatralisoitu retroliike, joka tarjosi kanavan radikaalia toimintaa
etsiville nuorille. Mm. pietarilainen dadamuusikko Sergei Kurjohin ja
mediataiteilija Timur Novikov flirttailivat sen kanssa.
Nyt puolue on hylännyt inhottavat diktatoriset tunnukset löydettyään
oikean tehtävän: vastustaa uusautoritäärisyyttä. “Toisen Venäjän”
mielenosoituksissa ja “Erimielisten marsseissa” demokratian puolesta
kansallisbolshevikit ovat kantavana voimana. Niinpä puolue on nyt
kielletty ja monia sen jäseniä istuu vankilassa poliittisina vankeina.
Runoilijana Limonov on groteski ja primitivistinen “pysyvien
rakenteiden hajottaja”, karkean hyperbolisen ruumiillisuuden
sepittelijä. Tämä ikuinen protestantti ja toisinajattelija syyttää
katkerasti jokaista yhteiskuntaa, johon on sattunut joutumaan.
Teksteissä usein vilahtaa absurdi, hajottava, merkityksetön kuolema.
Runoissa “Heksametrejä Tshingis-kaanille“ ja “Oodi armeijalle
fantasoidaan sotaretkistä Eurooppaan. Kokoelmassa “Viime vuosien
runoja (2000 - 2003) ”kaaos, hajottaminen, aitous” on tietoista ja
hävittävää naiivisuuden jäljittelyä. Se antaa deformaatiolle tietyn
taiteellisen merkityksen, kultivoi brutaalin sankarin, joka elää
säälin ja hyvyyden ulottumattomissa.
Runoilija värittää yhä rankemmin elämäänsä antaakseen kuvan “rappiolle
joutumisen autuudesta”. Onko omaelämäkerrallinen myytti jo muuttunut
poliittis-kirjalliseksi naamioksi?
JUKKA MALLINEN

10 kommenttia:

Salla Nazarenko kirjoitti...

Olenkohan missannut jotakin - onko naita Limonovin runoja jossakin pain nettia luettavissa?

Anonyymi kirjoitti...

http://bookz.ru/authors/limonov-eduard/limonoved02.html

kj, praha kirjoitti...

Moro Prahasta. Vikislavijan eli Wikislavian moni taitaa jo tunteakin (postauksien sävyistä päätellen). Tulkoon kuitenkin kerratuksi.

Jos Limonov-osoitteet ei mahdu tähän, mutkan kautta suoraan löytyy oikotie http://sv.metapedia.org/wiki/Huvudsida ja siellä venään kieli.

Limonoviin suoraan:

http://ru.volgota.com/index.php/%D0%AD%D0%B4%D1%83%D0%B0%D1%80%D0%B4_%D0%92%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B0%D0%BC%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87_%D0%9B%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%B2_%28%D1%86%D0%B8%D1%82%D0%B0%D1%82%D1%8B%29

Virallinen pääsivu on tässä:

http://wikislavia.volgota.com/index.php/%D0%97%D0%B0%D0%B3%D0%BB%D0%B0%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%86%D0%B0

Vars. pääsivu ja siellä Taide, kirjallisuus; Kirjailijat; Limonov

http://ru.volgota.com/index.php/%D0%97%D0%B0%D0%B3%D0%BB%D0%B0%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%86%D0%B0

Limonovista varmasti löytyy Metan sivuilta muutakin. Muistan lukaisseeni yhden pitkän jutun, mutta en tullut merkanneeksi sitä hakuihin.

Asiasta viidenteen. Olen tarjonnut päivälehtiin juttua kv äärioikeiston nuoren polven uudesta järjestäytymisestä, mutta kovin heikosti ottaa tulta. Putinin haukkumisesta saisi helpommalla rahnaa. - Vanhaan tapaan minusta on vekkulimpaa samota syrjäpolkuja. Eikä epäilemättä (hengessä) vatsakaan kestäisi ihan kaikkea.

Sitruuna kirjoitti...

Kj, praha, kerro miten Limonov on äärioikeistolainen? Olen käsittänyt hänen olleen varhemmin enemmänkin äärivasemmalla.

Väitätkö tosiaan, että satunnaisella lehtiin senttailulla oikein "saisi rahaa", vaikka kuinka haukkuisi Putinia tai olisi haukkumatta? Miljooniako? Minusta lehtijutuissa ei ylipäänsä ole kysymys "haukkumisista" tai haukkumatta jättämisestä - moisen väittäminen on melkoista trivialisointia.

kj, praha kirjoitti...

Adventtirauhaa sinullekin, sitruuna. Palataan asiaan joskus tapanin tuntumissa. Limonovista en vielä sanonut mitään - mutta Vikislavija on vekkuli lähde, eikö?

Toisen kappaleen kysymyksiäsi en ymmärrä, suo anteeksi. Minusta vesi ON märkää, etenkin nyky Suomessa.

Rauhaa, myös omillesi!

Anonyymi kirjoitti...

Limonov on nationalisti, ei välttämättä äärioikeistolaine, vaikka hänen luomansa ja johtamansa puolueen tunnuksessa onkin selviä viitteitä Natsi-Saksasta. Hän kuitenkin johtaa puoluetta, jonka ohjelmassa on Venäjän rajojen kasvattaminen Neuvostoliiton aikojen rajoihin ja siitä ylikin.

Dmitri kirjoitti...

Toisaalta herää kysymys miksi tietyt piirit Suomessa niin kovasti huutavat Kansallisbolshevistisen puolueen tunnusten muistuttavan natsisymboleja, kun kyseessä on kuitenkin aika selkeästi performaatio, mutta eivät ole millänsäkään Yhtenäinen Venäjä-puolueen viittauksista neuvostosymboleihin ja Stalin-kulttiin. Hieman tekopyhää?

Anonyymi kirjoitti...

Kansallisbolshevistisen nationalistisymboliikan silottelu ja selittäminen ”performaatioksi” samalla kun syyttää Yhtenäistä Venäjää neuvostosymboliikkaan viittaamisesta, on ontuvinta mitä on vähään aikaan kuultu ja samalla äärimmäisen tekopyhää.

kj, praha kirjoitti...

Lienee korrektia pyytää hetki kärsivällisyyttä. Tämä vähän venyi.

Joulupyhien aika on siitä kiva, että havahtuu ajankulun suhteellisuuteen. Nytkin honasin parhaat palat kolmen vuoden takaisissa, „heti luettavissa“ eli siis lukematta jääneissä lahjakirjoissa.
Tämä vaan muuten vaan. - Ja pyhien nimissä sallittaneen ylistys myös Moravian puhtaille, alkuperäisistä kellareista ammenetuille viineille; niissä koen saman aitouden kuin joskus pentuudessa Ruoveden Kankaan sahdissa.
(Epäilemättä juuri Kankaan kievaritila olisi voitu merkitä koko Suomen perinteisimpien tuntojen keskiöön, lähtihän sieltä Kristiina-esiäidin ja sitten August Mäkipeskan jäljiltä moninaista kulttuurisukua, ei vähiten punaisen Tampereen puolustamisessa .
- ja siitäkin, nääs, tulee kohta 90 vuotta! ))

## Lupaukseni mukaan tarkistelin mielikuvat eli kooklasin Limonovin läpi.

Seikkailija, mikä seikkailija.

Joskus nuorna miesnä toivoin että juuri minun sukuhaarani olisi rikastunut 1800-luvun sodista sukuun tulleesta kornetista, mutta kissan viikset.
Muuten meitä on (olosuhteiden pakosta, sielun asennolta tai ruumiin rakenteesta) kovin montaa lahkoa, sukua ja lajia - jo von Linnaeus osoitti sen.
Omien polkujeni mutkissa olen toistuvasti törmännyt yli-lahjakkaisiin, hyper-aktiivisiin, poskettoman tuotteliaisiin, usein (sitten lopulta) raharikkaan menestyviin yksilöihin – tyyliin Limonov, Havel tai muut kenraalit h.c.
Heiltä useimmilta lienee lapsena tai myöhemmin jäänyt lukematta tai käsittämättä (käsi; käsittää) Nalle Puh, Kunnon soturi Svejk, Mistr Sun (tshekki Oldrich Kralin runomuotoon, alkuperäisten merkkien oletettavaan, esteettiseen, filosofiseen mieleen mestarillisesti tulkittuna käännöksenä; valitettavasti Kanerva tuskin on lukenut alkuperäistä, eikä siis ymmärrä mistään mitään.) Toki Bushillekin riittää vain yksi liuska, kunhan maksu korvaa.

# Mahdollisesti Limonov kuuluu kategoriaan: jos Limonvia ei olisi, Bush ja Putin olisivat joutuneet hänet keksimään“. Näissä sfääreissä ittellisen freelanssarin on vaikea liikkua.

# Jos kaukaa ymmärrän oikein, Jukka Mallinen et Co. pystyy tarkimmin laskuttamaan jokaisen vastauksen kysymyksiin joita en edes esittänyt.

jewsejka kirjoitti...

http://www.limonow.de/
+
http://community.livejournal.com/ed_limonov/