7.3.2009

Zjuganov ja Stalin

(Seuraava juttu Vesa Oittisen puolesta postattuna, kun Vesan kirjautuminen ei onnistunut):

5. maaliskuuta ei useimmille suomalaisille nykyään ole mikään erityinen muistopäivä, mutta tietyille piireille Venäjällä se on: Stalin kuoli 5. 3. 1953. Venäläisistä poliitikoista kaikkein näyttävimmin Stalinin muistoa on kunnioittanut sikäläisen kommunistipuolueen (VFKP) pitkäaikainen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov.Hän johti puolueen delegaatiota, joka marssi laskemaan punaisia neilikkakimppuja edesmenneen diktaattorin ja generalissimuksen haudalle Kremlin muurilla.

Puheessaan Stalinin haudalla Venäjän federaation kommunistipuolueen puheenjohtaja totesi mm.:

"Ihmiset, jotka unhohtavat historiansa, muuttuvat mankurteiksi (zombeiksi -- V.O.), ja heidän kanssaan voidaan menetellä mielen mukaan. Ei ole mikään sattuma, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kaikki ne, jotka vihaavat meidän maatamme, neuvostojärjestelmää, sosialismia, kaikki russofobit purkavat vihaansa ennen kaikkea stalinismin kauteen. Muistutan, että aikoinaan, kun Amerikkaa koetteli kriisi, neuvostomaa kehittyi 10 -- 20 %:n vuosikasvun tahtiin. Rakennettiin teollisuutta, yleisestä luku- ja kirjoitustaidosta tehtiin totta, luotiin uusia asiantuntijakaadereita. Silloin jopa USA:n presidentti Roosevelt tutki Neuvostoliiton kokemusta ja päätyi tulokseen: se, mitä Stalin teki taloudessa, oli ehdottoman oikein."

Zjuganov korosti myös Stalinin merkitystä Suuressa isänmaallisessa sodassa ja siinä, että USA:n ydinasemonopoli toisen maailmansodan jälkeen saatiin lyhyessä ajassa murrettua. Hän asetti Stalinin politiikan esikuvaksi ja vastapainoksi sille oligarkkien ja rikkaiden tukemiselle ja lännen pokkuroimiselle, jota Jeltsinin ja Putinin hallitukset ovat ajaneet:

"Siinä kaksi eri politiikkaa. Stalinin politiikka, joka kaikista ylilyönneistä, hankaluuksista ja esteistä huolimatta johti maan teollistamiseen, Voittoon Isänmaallisessa sodassa, ydinohjuskilven luontiin ja avaruuden vallotuksen ensiaskeliin, kansalaisten ehdottoman enemmistön ihmisarvoiseen elämään. Ja nykyisten Venäjän valtaapitävien politiikka, joka johti suurvallan luhistumiseen ja neljään mitä kärkevimpään kriisiin viimeisten 18 vuoden aikana".

Zjuganovin puheeseen, joka oli otsikoitu: "Stalinin politiikka oli absoluuttisen tehokasta", ja kukkien laskuun Stalinin haudalle voi tustustua VFKP:n virallisella nettisivulla, osoitteessa http://kprf.ru/rus_soc/64339.html.

Puoluejohtajan voimakas esiintyminen Stalinin puolesta tämän kuoleman muistopäivänä ei tietenkään ole mikään yllätys. Hän on jo jonkin aikaa antanut vastaavanlaisia lausuntoja ja puheita, mm. uutistoimisto Interfaxille keväällä 2008, jolloin hän totesi, että "Stalin oli ja tulee jäämään ihmiskunnan muistiin suurena poliitikkona" (ks. http://kprf.ru/rus_soc/55441.html). Eikä Zjuganovin kohdalla ole kyse suinkaan mistään puolueen peruskannattajakunnan asenteiden passiivisesta myötäilystä, vaan hän on itse tietoisesti ja aktiivisesti lähtenyt puhdistamaan Stalinin mainetta ja luomaan uutta, nykyoloihin sopivaa Stalin-myyttiä julkaisemalla viime vuoden lopulla kirjan "Stalin i sovremennost" (Stalin ja nykyaika), joka tietojen mukaan on myynyt varsin hyvin.

Vielä 1990-luvulla, jolloin Jeltsinin liberaalit olivat Venäjän politiikassa niskan päällä, ei Zjuganov retoriikassaan liputtanut lainkaan näin näkyvästi Stalinin puolesta. Tosin hän jo silloin painotti Stalinin kauden myönteisiä saavutuksia, ja huhut kertovat, että provinsseissa kielenkäyttö oli ronskimpaa, vaikka keskuslehtiin ei liikaa Stalin-sympatian ilmauksia päästettykään. Joka tapauksessa käänne avoimeen Stalin-myönteisyyteen on viime aikoina tullut ilmeiseksi kaikille Venäjän sisäpolitiikkaa seuraaville. Ja se herättää myös huolestuttavia kysymyksiä. Viime viikolla Aleksanteri-instituutissa vieraillut pietarilainen filosofian tutkija kertoi minulle suoraan pelkäävänsä, mihin Venäjä on menossa kasvavan Stalin-kultin myötä. Zjuganov on taitavasti hyödyntänyt talouskriisin herättämää tyytymättömyyttä ja nostanut nykymenon vastakohdaksi Stalinin ajan sosiaalipolitiikan ja tasa-arvoistamisen, samalla tietenkin tyystin vaieten siitä millä hinnalla ne ostettiin.

Vesa Oittinen

6 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Zjuganovin ja hänen kaltaistensa toiminta perustuu mm. siihen, että II maailmansodan historiaa ei edelleenkään Venäjällä kunnolla tunneta. Onhan selvää, että
1) Puna-armeijan johdon tuhoaminen 1937-38 ainakin 75%:sti huononsi valmistautumista sotaan. Erityisesti tuhottiin kaikki ne, jotka olivat Espanjan sisällissodassa saaneet tietoa fasistien aseista ja taktiikasta.
2) Repressioita seurannut nöyriä ja epäitsenäisiä suosinut kaaderipolitiikka vaikutti samoin;
3) Teollisuudessa tuhottiin suuri osa kokeneista johtajista ja parhaista teknisistä asiantuntijoista ja käytettiin laajasti ammattitaidotonta vanki(orja)työvoimaa;
4) rakennusprojektit perustuivat paljolti orjatyön käytölle, minkä vaikutuksesta tuotantovoimien kehitykseen marxilaisuus on tutkinut;
5) Stalin otti Molotovin-Ribbentropin sopimuksen niin todesta, ettei Natsi-Saksaa saanut kritisoida, keskitysleirejä puolusteltiin (toki niitä oli omassakin maassa) ja sotilastiedustelun raportit Saksan sotavalmisteluista julistettiin provokaatioiksi ja lähettäjiä vainottiin.
6) Armeijan johdossa oli ratsuväki-intoilijoita (Voroshilov, Budjonnyi), jotka jarruttivat armeijan nykyaikaistamista aina ns. talvisotaan saakka. Panssari- ja ilma-aseen kehittämistarpeesta keskuskomiteaan muistioita kirjoittanut Valentin Trifonov teloitettiin 1938.
7) Stalinin määräys, jonka mukaan sotavangit ovat maanpettureita, lisäsi loikkarien määrää ja kasvatti Hitlerille toimineen Vlasovin armeijan rivejä.
8) Sodankäynnin perusmenetelmä oli miehistön tapattaminen jääräpäisellä vyöryttämisellä pääesikuntaan lähetettäviä voitokkaita raportteja varten.
9) sodan jälkeen sotavankeudesta palanneet joutuivat keskitysleireille Itä-Siperiaan. Miehitetyillä alueilla eläneet siviilit - myös pikkulapset - luokiteltiin kollaborationisteiksi eivätkä päässeet esim. Moskovaan.

Nämä kommentteina sotaa koskeviin valheisiin.
Stalinin ajan sosiaalipolitiikkaa kuvannee esim. passien kieltäminen talonpojilta: ilman passia ei voinut matkustaa. He olivat siis turpeeseen sidottuja. Lähes koko 30-luvun ajan suuressa osassa Neuvostoliittoa käytössä olivat elintarvikekortit, samoin sodan jälkeen.
Vasta Hrushchevin aikana esim. annettiin talonpojille kotimaanpassit.

Miten ihmisten työhön ja yhteiskunnan toimivuuteen vaikutti pelko ilmiantajia, väärintulkintaa ja kirjoittamista kohtaan? Niistä seuraavan aloitekyvyn puutteen ja pelon ovat varmaan panneet merkille monet neuvostokollegojen kanssa työskennelleet.

Kaikkiaan olen sitä mieltä, että Stalin on tehnyt antikommunismille historian suurimmat palvelukset. Sikäli hän todella oli historiallinen poliitikko.

Anonyymi kirjoitti...

Meidän länkkäreiden suurin virhe on se, että luulemme tuntevamme venäläiset ja heidän historiansa paremmin kuin he itse. Siitä johtuen meillä on myös käsittämätön tarve yrittää opettaa venäläisille, mitä venäläisyys oikeastaan on.

Ranier

bunsen_lamp kirjoitti...

No, venäläiset itse tuntevat pakottavaa tarvetta opettaa ulkomaalaispiruille moraalia ja sivistystä. Kai sitten muillakin on oikeus tulkita Venäjänmaan tapoja ja tapahtumia. Varsinkin kun Venäjä on suuri ja tärkea maa jonka tapahtumat ovat valitettavan traagisesti koskettaneet meitä rajanaapureitakin.

Anonyymi kirjoitti...

En ole suomalaisena vielä koskaan törmännyt siihen, että Venäjä tai venäläiset yrittäisivät opettaa minulle yhtään mitään, varsinkaan moraalia tai sivistystä.

Sen sijaan erilaisia sormenheristelyjä, sekä opetuksia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin sekä sitä, millä tavalla venäläisten kuuluisi tulkita omaa historiaansa, näkee tehtävän täällä Suomessakin useammin kuin säännöllisesti.

Ehdottomasti suosituinta on kuitenkin saarnata siitä, että meidän demokratiamme ja muutkin yhteiskunnalliset järjestelmämme ovat on kaikista parhaita ja että venäläistenkin pitäisi se nyt vihdoin ymmärtää.

Ranier

bunsen_lamp kirjoitti...

Onhan Venäjällä nykyään tutkimuslaitoskin, jossa syynätään ihmisoikeustilannetta länsimaissa (on todettu varsin epätyydyttäväksi.) Muutenkin venäläisillä on yksityiskohtaisia mielipiteitä naapurimaiden hallitusten kokoonpanoista tai esim. missä minkäkin patsaan pitäisi sijaita ulkomaisissa kaupunkeissa. Kun taas muualla ruvetaan kyselemään missä oloissa joku toisinajattelijaplanttu on myrkkykahvinsa ryystänyt niin se taas on ilman muuta Venäjän sisäisiin asioihin puuttumista ja muutenkin, "не твоё собачье дело."

Anonyymi kirjoitti...

"Onhan Venäjällä nykyään tutkimuslaitoskin, jossa syynätään ihmisoikeustilannetta länsimaissa (on todettu varsin epätyydyttäväksi.)"

Meillä täällä lännessä vastaavanlaisia tutkimuslaitoksia on kolmetoista tusinassa ja kaikki ne ovat heristelleet Venäjälle sormiaan jo vuosia ennen kuin Venäjä keksi mitään omia laitoksia edes perustaa. Siihenkin hommaan on siis täältä meiltä malli haettu.

Ranier