Vierailinpa minäkin eilen elämäni ensimmäistä kertaa suomalaisessa ”akvaparkissa”, Serenassa. Ja koin hyvin samansuuntaisia kielivähemmistötuntemuksia kuin Taneli toisaalla täällä kuvailee.
Serenan saunassa ei oikeastaan muita ollutkaan kuin venäläisiä – ja minä. Noin puolet naisista oli taitellut jaossa olleen kertakäyttöisen pefletin päähänsä (kak kolpak, tiedättehän), ja sehän ei ole tyhmä idea ollenkaan, vaikka sellaiselta vähän näyttääkin. Kuumuus koettelee hiuksia, ja ainakin venäläiset itse uskovat vahvasti, että pään suojaamisella (vaikkapa sitten villaisella pipolla) tasoitetaan lämmön haitallista haihtumista.
Aika luonnollisesti päädyimme keskustelemaan suomalaisen ja venäläisen saunakulttuurin eroista – tai itse asiassa ennen kaikkea yhtäläisyyksistä. Löylykumppanini kun tuntuivat ihmettelevän, miksi Serenan sauna ei ole "suomalainen". Venäläisten mielikuvissa finskaja saunassa on nimittäin hyvin kuuma ja ehdottomasti täysin kuiva ilma. Kerroin, että kyllä me olemme hyvin tyypillisessä suomalaisessa julkisen tilan saunassa, mutta että olen ennenkin törmännyt virheelliseen venäläiseen stereotypiaan siitä, miten meidän saunamme muka eroaa heikäläisestä (vähän samalla tavalla kuin ainakin vielä 90-luvun puolella törmäsi jatkuvasti venäläisiin, jotka kuvittelivat että Suomessa on edelleen kieltolaki voimassa - mikähän kuivuuden symboliikka meihin oikein venäläisten mielissä kietoutuukaan: suhoi zakon i suhoi par...vot kakoi suhoi narod?!?)
En ole mikään saunafinessien tuntija, siksikö pidän saunomista ja banjomista pohjimmiltaan hyvin samankaltaisina asioina? Tässäkin tuntuisi pätevän, että erot lajityyppien sisällä ovat mahdollisesti jopa suuremmat kuin niiden välillä. Vai olenko ihan lauteiden väliin tipahtanut käsityksineni? Millaisia kokemuksia teillä muilla on suomalaisen ja venäläisen saunomisen eroista ja yhtäläisyyksistä?
En ole vieraillut uusissa käsittääkseni hyvinkin hienoissa venäläiskylpylöissä, mutta jäin kyllä Serenassa kaipaamaan edes pientä luksuksen tuntua. Lapsethan siellä toki viihtyvät, mutta aikuisia on muistettu käsittämättömän vähän. Allasbaari tarjoilee pikaruokaa pahvilautasilta, sisäänkäynnin yhteydessä sijaitseva ”ravintola” – isompia annoksia pikaruokaa. Muovituoppisiiderin seuraksi olisi voinut vaikka lueskella jotakin – mutta eihän koko hallissa myydä edes iltapäivälehtiä. Paikan yleisilmekin on loppujen lopuksi yllättävän kämäinen. Luulisi että sekä venäläiset että suomalaiset vesipuistovieraat tervehtäisivät ilolla ja rahoillaan erilaisia oheispalveluita, esim. hierontaa tai mahdollisuutta ruokailla sekä maku- että näköaistia miellyttävästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Ensikokemukseni venäläisestä saunasta oli mieleenpainuva. Asuin Mytninskajan opiskelija-asunnossa, josta huhtikuun alussa katkaistiin lämmin vesi. Hygieniasta oli huolehdittava yleisessä saunassa. Se ei sinänsä poikennut suomalaisesta, muistutti aikalailla Suomenlinnan rantakasarmin saunaa. Se mikä minua hätkähdytti oli tatuointien määrä ja laatu. Ne eivät olleet mitään teinityttötatskoja. Minulle ne olivat mitä selkein todistus Gulagien olemassaolosta. Selkeästi vangin statusta ilmaisevien symbolien joukossa oli mitä monimuotoisemmiksi virttyneitä Lenineitä, Stalineita sekä kristillisiä symboleita. Sittemmin opin, että (varkaan) risti ja pyhän neitsyen kuva kertovat henkilön kuuluvan varkaiden yhteisöön. Varasyhteisöt olivat onnistuneet säilymään keskiaikaisessa muodossaan (ehkä Stalinin ansiosta). Ne ovat eri asia kuin mafia, joka edustaa moderniteettiä ja bizneztä. Varasyhteisöt muodostivat (muodostavat?)oman suljetun, yhteiskunnasta irrallisen kulttuurin. Tatuointeja ja varasyhteisöjä ovat kuvanneet unkarilaiset Kovács ja Sztrés suomennetussa teoksessaan "Venäjän alamaailma ja taide". Teoksen eri vankiloissa otetut valokuvat tatuoinneista ovat dramaattisia. Nykyiset kylpylöissä ja uimarannoilla näkyvät venäläisten tatoinnit, ikävä kyllä, ovat muuttumassa yhtä tylsiksi kuin muuallakin. Luulisi, että pirunsarvinen Brezhnev olisi aika kova sana nahkaliiviporukoissakin.
Lähetä kommentti