Mustat laatikot Venäjän vesivoimaloihin?

Tänään valtionduuman erikoisvaliokunta päätti suositella ns. mustien laatikoiden asentamista kaikkiin Venäjän vesivoimalaitoksiin. Aiemmin samaa oli ehdottanut pääministeri Vladimir Putin. Insinöörikielellä kyse on teknisten prosession automaattisista hallintajärjestelmistä, joiden tarkoitus olisi varmistaa, että mahdollisissa tukkeutumistilanteissa olisi varajärjestelmä, joka takaa voimalan laitteiston turvallisen toiminnan.

Valiokunta vaati myös hätätilanteita simuloivien matemaattisten mallien soveltamista voimaloiden toiminnan ohjaukseen.

Mistä tällainen innostut voimalaturvallisuuden parantamiseen? Kyse on elokuun 17. päivänä sattuneesta uhkaavasta onnettomuudesta Jenisein yläjuoksulla toimivassa (P. S. Neporožnin kunniaksi nimetyssä) Sajano-Šušenskajan vesivoimalassa. Tarkempi osoite on Hakassian tasavallan Sajanogorskin kaupunkiin kuuluva kylä nimeltä Tšerjomuški eli Muuraiskylä, ja voimalan postiosoite on postilokero 39. Voimalaitos on vuodesta 2007 ollut osana РусГидро-yhtiötä.

Kyse ei ole mistään mitättömästä perifeerisestä pikkulaitoksesta, vaan Venäjän suurimmasta vesivoimalasta, joka tuottaa 15 % maan vesivoimasähköstä ja 2 % koko sähkötuotannosta. Voimalan teho on 6400 MW, ja se tuotetaan kymmenellä 640 megawatin generaattorilla tyyppiä СВФ-1285/275-42У4. Putouskorkeus on huimat 245 metriä ja padon pituus 1074 metriä. Veden virtaama on 10х358,5 m3/s. Vastaavanlaista laitosta ei Venäjällä ole.

Tässä voimalassa siis sattui jotakin odottamatonta viime elokuussa. Kakkos-hydroaggregaatille (siis turbiini+generaattori) oli alkuvuonna 2009 tehty keskiasteen remontti ("средний ремонт"). Kaikki ei mennyt hyvin, koska neljän kuukauden käytön jälkeen siinä alkoi ilmetä värinää. Voimalan johto ei kuitenkaan määrännyt aggregaatille uutta remonttia, vaan se jätettiin vähemmälle kuormitukselle. Elokuun 16. päivän iltana automaattijärjestelmä pysäytti aggregaatin, koska viimeisen 13 minuutin aikana sen värinä ylitti sallitun yli viisinkertaisesti.

Liittovaltion sähköenergiantuotantolain 14 pykälän mukaan tuotantolaitoksessa ei saa suorittaa voimalan ohjauskomentoja eikä -toimenpiteitä, jos niistä aiheutuu uhkaa ihmisille ja laitteiston varmistukselle. Kuitenkin tätä pykälää rikottiin, koska tuotettu sähköenergia myydään säätöenergiana suoraan tukkumarkkinoille, ja näin suuren hydroaggregaatin lepuuttaminen olisi merkinnyt miinusta kassaan. Niinpä aggregaatti meni pikkuhiljaa pilalle ja lopulta särkyi. Se oli iältään 29 v 9 kk. Ohjeellinen käyttöikä tällaisille aggregaateille on 30 vuotta, joten ikää oli vielä hieman jäljellä. Kolmisen kuukautta.

Aggregaatin särkyessä veden virtaus pysähtyi äkillisesti, jolloin veden liike-energia ja paine rikkoivat padon yläosasta alas johtavan vesikanavan seinät. Tällöin vesi tulvi voimalan konehuoneeseen ja osa sen rakenteista räjähti tuusannuskaksi.
Pelastustöitä ja etsintöjä tehtiin satapäisen sukeltajajoukon voimin, ja loppusaldoksi tuli 75 kuolonuhria ja 13 loukkaantunutta. Paikalla oli ollut yli 300 ihmistä.

Mitä varten vesivoimalassa ylipäänsä oli niin paljon ihmisiä paikalla? Vaikea sanoa. Olen käynyt Imatrankosken ja Isohaaran vesivoimaloissa ja toimittanut tavaraa Vanttauskosken ja Taivalkosken voimaloille, mutta ei siellä generaattorihalleissa ole yleensä ketään eikä koskaan kahta enempää paikalla. Tietysti nyt puhutaan kokoluokassa kymmeniä numeroita isommasta laitoksesta. Ja onhan se niinkin, että kun ydinvoimalalle tehdään Suomessa määräaikaishuolto, mukana on kuulemma jopa 600 työntekijää. Voi olla, että osa kuolleista oli tekemässä joitakin korjaustöitä, mutta siihen ei duumalle luovutettu raportti anna selvitystä. Onhan se niinkin, että Venäjällä monet työprosessit tehdään aika runsaalla työntekijämäärällä.

Sajano-Šušenskajan vesivoimala on suurelta osin 1970-luvun komsomol-nuorten aikaansaannos. Sen rakentaminen alkoi v. 1972, ensimmäinen turbiini oli otettu käyttöön v. 1978 ja kymmenes v. 1985. Voimala oli lopullisesti valmis vuonna 1988.
Neuvostoliitossa ei ollut niin nöpönnuukaa, onko voimala teknisesti valmis vai ei: se sai jonkinlaisen käyttöönottoluvan. Kuitenkin onnettomuuden jälkeen nousi esille Anatoli Tšubaisin nimi: hän on v. 2000 allekirjoittanut Sajano-Šušenskajan vesivoimalan käyttöönottoluvan Venäjän federaation oloissa ja vaatimusten mukaisesti. Nyt suoritetut selvitykset osoittivat, että Tšubaisin oli ollut allekirjoitettava lupa, koska tuolloin voimala oli ollut käynnissä jo yli 20 vuotta.

Vaikka onnettomuudesta nostettiin syyte jo samana päivänä kuin se sattui, ei duuma syyttänyt sen paremmin Tšubaisia kuin voimalan johtoakaan tapahtuneesta. Lokakuun alussa Venäjän tekniikan valvontaviraston johtaja Nikolai Kutjin sanoi: "Meillä valtio on demokraattinen. Siksi tuomioistuin määritelköön, kuka on syypää."

Mutta Kutjin sanoi myös, että viime vuosina teknisiä tarkastuksia ei tehty, koska kontrolliakaan ei ollut, ja siksi riskien vakavuutta ei ymmärretty.

Suuronnettomuuden vaara oli tässä tapauksessa enemmän kuin lähellä. Sajano-Šušenskajan voimala avasi tulvaluukut ja käynnisti hätäjuoksutuksen. Alajuoksulla Krasnojarskin (väkiluku 950.000 asukasta) kaupungissa pelättiin, että vesi tulvii kaupunkiin, ja kaupungin lähes yhtä suuri voimalaitos (putouskorkeus 124 metriä, padon pituus 1065 m, tuotantoteho 12 x 615 MW) käynnisti myös hätäjuoksutuksen, joka kesti kolme päivää.

Mitä olisi tehty, jos patoon olisi tullut oikeasti reikä, kuten alussa pelättiin? Tätä kysymystä pohditaan useissa jokivarsitaajamissa ympäri maailman. Venäjän vastaus on mustat laatikot. Niillä pyrittäisiin ainakin estämään Tšernobyl-tyyppiset kokeilut voimalan laitteilla. Mutta sellaisestahan ei nyt ollut kysymys.

Turvallista uutta vuotta!