Sota ja sen syttymisjuhlat

Kuten lienette huomanneet, sota on syttynyt. Talvisota, vaikka lumi puuttuu ja pakkanen. Eilen rajaseutukaupungissa Helsingissä, johon vieraan vallan uhka kohdistuu ankarammin kuin sisämaan asutuskeskuksiin, oli kenraali puhumassa marsalkan hevosen jalkojen juuressa. Niin gosteleradio kuin moni kaupallinenkin medium on viikon varrella esitellyt, mistä mihin Mainilan laukaukset ammuttiin. Mainila on nyt tuotteistettu - voi vain kysyä, miksi vasta nyt? Tässä meille olisi oiva maatilamatkailuvaltti, kun sitä vain kehitettäisiin. Sinänsä valitettavaa toki on, että tällainen sota ylipäätään pääsi syttymään. Siis mediasota.

Rohkenen kuitenkin, hyvät mahdolliset lukijamme, kiinnittää huomiotanne siihen yksipuolisuuteen, mikä vallitsee sotien syttymisen noteeraamisessa. Onko hallitus tietoinen, ja jos on, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt seuraavan epäkohdan korjaamiseksi: Tähän saakka on viimeisten 20 vuoden aikana innostuttu talvisodan syttymisestä ja sen kunniaksi on järjestetty juhlia, vaikka samalla on koko ajan toisesta suupielestä ladeltu, että meillä ei ollut siinä asiassa osaa eikä arpaa. Mutta jatkosodan alkamista ei ole vastaavasti juhlittu!

Hallituksen ja sen asettaman tasavallan brandytyöryhmän on ryhdyttävä päättäväisten toimenpiteiden alustavaan valmisteluun ja budjetointiin! Asiaa tosin mutkistaa se, että yksimielisyyttä ei vallitse siitä, milloin jatkosota oikein alkoi. Arvaukset vaihtelevat välillä 22.-26.6.1941. Yksituumaisesti jatkosodan hengessä voitaisiin viimeistään vuoden 2011 juhannuksen aikoihin vetää 70-vuotisjuhlan kunniaksi sotaliput tankoihin ja saada näin ylevää isänmaallista sisältöä perinteiseen juhannusjuopotteluun!

Sopivasti tämän jatkoksi voidaan ja suorastaan pitää juhlia Sarajevon laukauksia, jotka periaatteen mies Gavrilo Princip ampui 28.6.1914 liikkuvaan maaliin, kohti Itävallan kaiserlich und königlich arkkiherttuaa Franz Ferdinandia ja tämän mielitiettyä Sophie Chotekia, jotka kumpainenkin näin kohtasivat matkansa pään. Tuo päivä oli paitsi Bosnia-Herzegovinan kaiserlich und königlich käskynhaltijan Feldzeugmeister Oskar Potiorekin järjestämän sotanäytöksen päivä, myös vuonna 1389 käydyn Kosovon kentän (Kosovo polje, Mustarastaskenttä) taistelun 525-vuotispäivä. Suomen kannalta tämän päivän merkitys tulee vain korostumaan, koska juuri kruununjalokivemme Martti Ahtisaari pystytti kosovolaisille oman kansallisvaltion.

Varsinaiset sodanjulistukset ensimmäisessä maailmansodassa ajoittuvat heinäkuun loppuun ja elokuuhun (1914), joten 27.7. voitaisiin vaikkapa juhlia sitä, että Itävalta-Unkari julisti Serbialle sodan. Olemmehan sentään nyttemmin Itävalta-Unkarin kanssa samassa liitossa, mutta emme Serbian.

Vjatšeslav Mihailovitš Molotovin ja Joachim von Ribbentropin solmimalle sopimukselle on osoitettu jonkin verran huomiota, muttei juhlintaa. Omalta osaltani paikkasin tätä siten, että kilistimme maljoja pienesä piirissä Tartossa 23.8., tosin vain suomalaisvoimin. Tätä sopimusta sietäisi juhlia laajojen kansanjoukkojen toimesta, mikä tietysti vaatisi hallitukselta päättäväisen kehotuksen ja punaisen merkinnän kalenteriin.

Lisäksi kotimaan kamaralla Lapin sodan alkaminen on jäänyt aivan liian vähälle, vaikka se kesti huomattavasti kauemmin kuin talvisota. Senkin alkamispäivä voidaan vapaasti sijoittaa välille 15.-28.9.

Venäjän joukkojen hyökkäys Kymijoen (silloisen rajajoen) yli 21.2.1808 on kaikesta juhlinnasta huolimatta päässyt sivuuttumaan liian vähällä huomiolla. Aivan liiaksi on keskitytty Porvoon ns. valtiopäivien juhlintaan. Tästedes helmikuussa pitäisi olla "Suomen sodan" syttymisen johdosta liput tangoissa, sillä eihän Suomea olisi syntynyt ilman tätä episodia, ei myöskään Fänrik Ståls sägner -nimistä runoelmaa.

Sentään oman sisällissotamme alkamista tammikuun lopulla on muistettu muistella asianmukaisella tavalla. Tosin muistelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle sodan hävinnyt osapuoli, mutta muisti ja muistelohan toimii voittajien ehdoilla.

Kertauksen vuoksi ehdottamani sotiensyttymiskalenteri:

27.1. Suomen sisällissota, kansalaissota, veljessota, luokkasota, vallankumous, punakapina
21.2. Suomen sota 1808
22.6. Jatkosodan alkaminen 1941
28.6. Sarajevon laukaukset 1914
27.7. Itävalta-Unkarin sodanjulistus Serbialle
23.8. Molotov-Ribbentrop-sopimus 1939
28.9. Lapin sodan sotatoimien alkaminen (Pudasjärvellä) 1944
27.11. Mainilan laukaukset 1939
30.11. Talvisodan alkaminen 1939

Hyvää on (olisi) muistella sotia siinä hengessä, ettei niitä enää pääsisi syttymään. Eikö siis myös sotien päättymistä aselepoon, väliaikaiseen rauhansopimukseen ja/tai
viralliseen rauhansopimukseen olisi syytä juhlia?

[Tämä tähänastinen juttu on aleksanteri-listalla 30.11.2009 julkaistun tekstin hieman laajennettu versio.] Professori Timo Vihavaihen kiinnitti kommentissaan aivan oikeutetusti huomiota siihen, että edellä mainittujen lisäksi tulisi 2.12. juhlia Suomen alueidentiteettiä muuttamaan tarkoitetun esisopimuksen solmimista. Tässä suora lainaus:

"Täysin unhoon on jäänyt muuan merkkipäivä, joulukuun toinen, jolloin tulee kuluneeksi 70 vuotta Sosialististen neuvostotrasavaltain liiton ja Suomen kjansanvaltaisen tasavallan välillä allekirjoitetusta valtiosopimuksesta. Tämä Avunanto- ja ystävyyssopimus (AY-sopimus) astui heti voimaan ja sisälsi periaatteellisesti tärkeitä kannanottoja.

"...ottaakseen huomioon Suomen kansan kansallisen tahdon Karjalan kansan ja Suomen kansan jälleenyhdistämisestä yhtenäisessä ja itsenäisessä Suomen valtiossa, Neuvostoliitto ilmoittaa suostuvansa luovuttamaan Suomen kansanvaltaiselle tasavallalle ne Neuvosto-Karjalan alueet, jotka ovat voittopuolisesti karjalaisia, yhteensä pinta-alaltaan 70.000 neliökilometriä..."

Aluehan ulottui Aunukselta Uhtualle ja kyseessä siis oli nimenomaan tuo paljon puhuttu Suur-Suomi. Sopimuksen preambulassa mainittiin Suomen kansan jo vuosisatoja haaveilleen tästä jälleenyhdistymisestä sukukansan kanssa. Tämä yli 70.000 neliökilometrin alue vaihdettiin etelä-Kannaksen 3.900 neliökilometriin. Korvausta sinne jäävistä rautateistä annettiin 120 miljoonaa markkaa. Suomenlahden saaret myytiin 300 miljoonasta markasta ja Hanko vuokrattiin 30 vuodeksi.

Maan myyntiä ja hintaa voi arvostella tai sen hyväksyä. Joka tapauksessa on merkittävää, että Suur-Suomen idean oikeutusta ei pelkästään tunnustettu, vaan se suorastaan toteutettiin sopimuksella, jonka ilmoitettiin astuvan heti voimaan. Ratifiointiasiakirjojen vaihto Suomen pääkaupungissa Helsingissä piti toteuttaa mahdollisimman pian, mutta kun se yhäkin on tekemättä, lienee katsottava, että koko sopimuskin on nyttemmin mitätön.

Tärkeää ei kuitenkaan ole vain se, mitä juridisia sopimuksia on parin sukupolven jälkeen voimassa, yhtä tärkeänä voidaan pitää periaattellisia kannanilmaisuja, joita valtiot antavat kaikkein korkeimpien valtioelintensä nimissä. Tässä tapauksessahan Neuvostoliiton puolelta sopimuksen allekijoittanut Molotov kertoi edustavansa Korkeimman neuvosto presidiumia eli siis yleisellä ja yhteäisellä äänioikeudella valittua valtioelintä, jonka takana oli peräti yli 98 oprosenttia äänestäjistä.

Eräiden tulkintojen mukaan Suur-Suomen säilymisen historian lehdillä esti nimenomaan Suomen kansan legendaarinen tyhmyys. Toinen tulkintalinja painottaa sitä epäluottamusta, jota meillä tunnettiin toveri Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa ja sen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan.

Koska mainittu aluelahjoitus joka tapauksessa oli tosiasia, se kannattaisi ottaa merkkipäivänä huomioon eikä jatkuvasti tuijottaa Moskovan rauhaan, joka oli Stalinillekin enemmän tai vähemmän pakkorauha."