Viime viikolla Oshin kaupungissa surmattiin nuori journalisti Alisher Saipov. Hän oli ensimmäinen selkeästi ammattinsa takia murhattu journalisti Kirgisiassa. Hän päätoimitti uzbekinkielistä sanomalehteä, ja kirjoitti paljon naapurimaan asioista: korruptiosta sekä Andizhanin verilöylystä. Alisher tiesi itse, että hänen työtään seuraavat muutkin kuin pyyteettömät lukijat - netissä julkaistiin paljon häntä mustamaalaavia juttuja - mutta kukaan ei uskonut, että koittaisi päivä, jolloin hän menettää henkensä työnsä takia. Tarkempaa tietoa murhaajista ei ole, mutta moni epäilee nimenomaan Uzbekistanin turvallisuuspalveluja. Alisher oli etninen uzbekki, kuten suuri osa Etelä-Kirgisian asukkaista.
Tunsin Alisherin jo vuosien takaa, jolloin työskentelin International Federation of Journalists'ssa Kirgisiassa. Muistan nuoren, lupaavan, elämäniloisen journalistin, joka osallistui koulutustilaisuuksiimme, ja istui kanssamme iltaa Oshin yössä.
Kuollessaan 26-vuotias Alisher oli kolmikuisen tyttären isä. Häikäilemätön ampuminen keskikaupungilla, suhteellisen väkirikkaalla paikalla, kertoo murhaajien kylmäverisyydestä ja siitä, että he eivät usko jäävänsä kiinni.
Oshissa Alisherin murha on aiheuttanut hätää ja levottomuutta. Ystäväni Almaz, paikallisen journalistijärjestön työntekijä, kirjoitti pitkän mailin, jossa hän kertoi tilanteesta. Monien journalistien perheet ovat pyytäneet heitä luopumaan ammatistaan. Suru, epäusko ja pelko vallitsevat. "Meitä on uhkailtu, meitä on peloteltu, siihen olimme jo tottuneet", kirjoittaa Almaz.
"Olemme pyytäneet apua kansainvälisiltä järjestöiltä, mutta kukaan ei auta: rahaa ei kuulemma ole. Tarvitsemme juristin tutkimaan Alisherin murhaa, emme tiedä, kenen puoleen kääntyä ja mitä tehdä".
Kirgisialaisjournalistit aloittivat itsenäisesti rahankeruun Alisherin nuoren perheen auttamiseksi. Toivon, että muutkin tahot ymmärtävät, että myös pienessä kaukaisessa Kirgisiassa journalistin murha on tragedia, yhtä suuri kuin Politkovskajan tai kenen tahansa länsimaisen toimittajan murha. Alisherin kuolema on vaarallinen ennakkotapaus.
20.10.2007
Venäjän ymmärtämiseksi III
Moskovalainen ystäväni Nikita lähetti äsken linkin, jonka hän oli otsikoinut "Eto my", "Tällaisia me olemme".
Venäjän ymmärtämiseksi II
Yleisradion Matti Laitisen radio-ohjelma 19.10.2007
Miten ymmärtää venäläisyyttä?
Tietokirjailija – tohtori Esa Seppänen sanoi, että avain Venäjän ja venäläisyyden ymmärtämiseen sekä tutkimiseen on ´venäläinen prisma´. Sen läpi asioita on aina katsottava, jotta niitä ymmärtäisi.
Mikä sitten on tämä ´venäläinen prisma´ ? Lainaan sanatarkasti, mitä Seppänen sanoi Vallan vaiheilla – ohjelmassani 19.10. 2007: (sen voi kuunnella myös YLE Radio 1:n tai YLE areenan nettisivuilta)
”Se on pähkinänkuoressa se ihmisen ymmärrys, mitä venäläisyys ja venäläiset ihmiset on.Sitähän ei voi mistään kirjoista oppia, se on kokemusperäinen asia.”
”Ensimmäinen särmä on se, että pitää ymmrtää sitä ilmapiiriä, missä poliittiset tapahtumat ovat pyörineet. Venäjällä on oma ilmapiirinsä, joka vaikuttaa kaikkiin asioihin.”
”Toinen särmä on venäläinen systeemi. Se on venäläinen elämänjärjestys, joka on ainutlaatuista maailmassa. Se on hyvin omaperäinen ja vaikeaselkoinen ulkomaalaiselle. Tietyt asiat hoidetaan tietyllä tavalla. Ei niin kuin luulis, että ne hoidetaan vaan jollakin muulla tavalla. Siihenkin vaaditaan kokemusta ja näkemystä, että näinhän se on.”
”Kolmas särmä on venäläinen kansanluonne, ne ihmiset, jotka toimii, jotka järjestää keskenään suhteita, jotka järjestää asioita. Venäläinen kansanluonnekin on ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, slaavilaisuus, se mitä siihen sisältyy. Esimerkiksi se, että tunteilla on suuri valta ihmisen käyttäytymisessä.”
Mieleeni tuli, että tämähän on yleispätevä ´prisma´, jonka avulla pitäisi ymmärtää mitä tahansa kansakuntaa. Edellyttäen, että tällä kansakunnalla olisi riittävästi yhteisiä ominaisuuksia.
Voisiko tällaista prismaa käyttää sitten vaikka amerikkalaisten, amerikkalaisuuden ymmärtämiseen? Osittain. Amerikka vain sattuu olemaan siirtolaisten tilkkutäkki. Ei amerikkalainen ole mikään stereotyyppi, vaikka se sellaiseksi usein luokitellaankin.
Yhtä hyvin Venäjä koostuu hyvin monista kansalaisuuksista, mutta slaavilaisuus on hallitseva elementti etenkin valtaa pitävien keskuudessa.
Kuinka hyvin me sitten tunnemme venäläisyyttä? Tuskin kovinkaan hyvin. Se vaatii maan, tsaarien Venäjän ja kommunistisen Neuvostoliiton historian tuntemista. Eikä vain historian vaan venäläisen kansanluonteen ymmärtämistä kuten Seppänen toteaa.
Toinen ohjelmani keskustelijoista, kirjailija – tohtori, ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto sanoi, että hän pääsi sisään venäläisyyden ymmärtämiseen vasta sen jälkeen kun hänet oli komennettu opiskelemaan Venäjällä. Elämään reaalielämää ja tutustuttuaan ihmisiin.
Venäjänkielen taito on tietysti avain venäläisyyden ja Venäjän ymmärtämiseen. Muuten jää ulkopuoliseksi kuten minä, joka en osaa venäjää, mutta jota kiinnostaa venäläisyyden ymmärtäminen. Siksi kuuntelenkin mielenkiinnolla, mitä minua viisaammat kertovat.
Korviini jäi esimerkiksi se, että venäläisistä arkistoista saataviin neuvostoajan muistioihin on suhtauduttava hyvin lähdekriittisesti. Miksikö? Siksi, että kulttuuriin kuului tehdä raportteja, jotka miellyttivät esimiestä ja korostivat raportin tekijän omia saavutuksia. Mikä on totta ja mikä kuviteltua?
Nykyisen Venäjän ymmärtäminen on ´haasteellinen´ tehtävä kuten muotoutumassa olevan historian ymmärtäminen yleensä. Itse voin sanoa, että yleispyrkimykset ymmärrän, mutta aina en sen logiikkaa. Mutta kuten Esa Seppästä vapaasti tulkiten sanoisin, että se on oma logiikan lajinsa.
Vaikkapa nyt se kuinka Venäjän lähetystön edustaja Vladimir Kozin heristeli uhkaavasti ja näyttävästi sormeaan sille, jos Suomi liittyisi Natoon.
Suomalaisuuden ymmärtämisestä olisi voinut olla apua. Näinhän suomalaiset saadaan ajattelemaan, että kyllä sinne Natoon taitaa olla parempi pian mennä, jos ison naapurin diplomaatti tällä tavalla puhuu. Mitä tuleekaan seuraavaksi?
Ohjelman voi kuunnella tästä
Miten ymmärtää venäläisyyttä?
Tietokirjailija – tohtori Esa Seppänen sanoi, että avain Venäjän ja venäläisyyden ymmärtämiseen sekä tutkimiseen on ´venäläinen prisma´. Sen läpi asioita on aina katsottava, jotta niitä ymmärtäisi.
Mikä sitten on tämä ´venäläinen prisma´ ? Lainaan sanatarkasti, mitä Seppänen sanoi Vallan vaiheilla – ohjelmassani 19.10. 2007: (sen voi kuunnella myös YLE Radio 1:n tai YLE areenan nettisivuilta)
”Se on pähkinänkuoressa se ihmisen ymmärrys, mitä venäläisyys ja venäläiset ihmiset on.Sitähän ei voi mistään kirjoista oppia, se on kokemusperäinen asia.”
”Ensimmäinen särmä on se, että pitää ymmrtää sitä ilmapiiriä, missä poliittiset tapahtumat ovat pyörineet. Venäjällä on oma ilmapiirinsä, joka vaikuttaa kaikkiin asioihin.”
”Toinen särmä on venäläinen systeemi. Se on venäläinen elämänjärjestys, joka on ainutlaatuista maailmassa. Se on hyvin omaperäinen ja vaikeaselkoinen ulkomaalaiselle. Tietyt asiat hoidetaan tietyllä tavalla. Ei niin kuin luulis, että ne hoidetaan vaan jollakin muulla tavalla. Siihenkin vaaditaan kokemusta ja näkemystä, että näinhän se on.”
”Kolmas särmä on venäläinen kansanluonne, ne ihmiset, jotka toimii, jotka järjestää keskenään suhteita, jotka järjestää asioita. Venäläinen kansanluonnekin on ainutlaatuinen ilmiö maailmassa, slaavilaisuus, se mitä siihen sisältyy. Esimerkiksi se, että tunteilla on suuri valta ihmisen käyttäytymisessä.”
Mieleeni tuli, että tämähän on yleispätevä ´prisma´, jonka avulla pitäisi ymmärtää mitä tahansa kansakuntaa. Edellyttäen, että tällä kansakunnalla olisi riittävästi yhteisiä ominaisuuksia.
Voisiko tällaista prismaa käyttää sitten vaikka amerikkalaisten, amerikkalaisuuden ymmärtämiseen? Osittain. Amerikka vain sattuu olemaan siirtolaisten tilkkutäkki. Ei amerikkalainen ole mikään stereotyyppi, vaikka se sellaiseksi usein luokitellaankin.
Yhtä hyvin Venäjä koostuu hyvin monista kansalaisuuksista, mutta slaavilaisuus on hallitseva elementti etenkin valtaa pitävien keskuudessa.
Kuinka hyvin me sitten tunnemme venäläisyyttä? Tuskin kovinkaan hyvin. Se vaatii maan, tsaarien Venäjän ja kommunistisen Neuvostoliiton historian tuntemista. Eikä vain historian vaan venäläisen kansanluonteen ymmärtämistä kuten Seppänen toteaa.
Toinen ohjelmani keskustelijoista, kirjailija – tohtori, ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto sanoi, että hän pääsi sisään venäläisyyden ymmärtämiseen vasta sen jälkeen kun hänet oli komennettu opiskelemaan Venäjällä. Elämään reaalielämää ja tutustuttuaan ihmisiin.
Venäjänkielen taito on tietysti avain venäläisyyden ja Venäjän ymmärtämiseen. Muuten jää ulkopuoliseksi kuten minä, joka en osaa venäjää, mutta jota kiinnostaa venäläisyyden ymmärtäminen. Siksi kuuntelenkin mielenkiinnolla, mitä minua viisaammat kertovat.
Korviini jäi esimerkiksi se, että venäläisistä arkistoista saataviin neuvostoajan muistioihin on suhtauduttava hyvin lähdekriittisesti. Miksikö? Siksi, että kulttuuriin kuului tehdä raportteja, jotka miellyttivät esimiestä ja korostivat raportin tekijän omia saavutuksia. Mikä on totta ja mikä kuviteltua?
Nykyisen Venäjän ymmärtäminen on ´haasteellinen´ tehtävä kuten muotoutumassa olevan historian ymmärtäminen yleensä. Itse voin sanoa, että yleispyrkimykset ymmärrän, mutta aina en sen logiikkaa. Mutta kuten Esa Seppästä vapaasti tulkiten sanoisin, että se on oma logiikan lajinsa.
Vaikkapa nyt se kuinka Venäjän lähetystön edustaja Vladimir Kozin heristeli uhkaavasti ja näyttävästi sormeaan sille, jos Suomi liittyisi Natoon.
Suomalaisuuden ymmärtämisestä olisi voinut olla apua. Näinhän suomalaiset saadaan ajattelemaan, että kyllä sinne Natoon taitaa olla parempi pian mennä, jos ison naapurin diplomaatti tällä tavalla puhuu. Mitä tuleekaan seuraavaksi?
Ohjelman voi kuunnella tästä
17.10.2007
Putin päivänpaisteessa
Eilen tiistaina, hyvissä ajoin ennen määräaikaa ja ensimmäisenä puolueena, Yhtenäinen Venäjä jätti vaaliasiakirjansa Venäjän keskusvaalilautakuntaan. Lieneekö tapahtumaan liittyvä sirkusmeininki tahallista vai tahatonta, mutta papereiden toimittajina olivat Zapashnyin veljekset, Moskovan sirkuksen tiikerinkouluttajat ja päätoimensa ohella puolueen vaaliasiamiehet. He ilmoittivat, että he nyt jättävät nämä duumanvaaliasiakirjat, vaikka olisihan pääehdokkaalle toki muitakin tehtäviä. Mukana olleet yhtenäisvenäjäläiset täsmensivät:
"Meidän täytyy rukoilla Vladimir Vladimirovitshia pysymään [presidentin] virassa vielä yhden kauden. Sellaista johtajaa Jumala ei joka päivä lahjoita maalle. Emme halua, että lapsemme jäisivät heitteille. Yhtenäinen Venäjä on tekojen, ei sanojen puolue. Ja me haluamme saada aikaan tulevaisuuden yhdessä sen kanssa."
Mukana papereita jättämässä mainitaan olleen myös Yhtenäisen Venäjän vaalipäällikkö Andrei Vorobjev ja Yleisvenäläisen monilapsisten perheiden neuvoston puheenjohtaja Tatjana Borovikova, joka on tullut tunnetuksi sloganillaan "Mnogo detok - horošo!" (Monta lasta - hyvä juttu!)
Ehdokaslistoja ei näytetty paikalla kärkkyneille journalisteille. Joulukuun 2. pnä pidettävissä vaaleissa Yhtenäisen Venäjän listoilla kuuluu olevan ohjaaja Fjodor Bondartšuk [mm. Yhdeksäs komppania, 2004] http://www.fbondarchuk.ru/movies/plaing/, laulaja Lev Leštšenko http://www.leschenko.ru/ ja viihdeyhtye Ljuben laulusolisti Nikolai Rastorgujev http://www.nikolay-rastorguev.ru/.
Se, että Putinin http://www.kremlin.ru/articles/V_Putin.shtml on tiedetty olevan ehdokaslistalla ykkösenä, on tuonut Yhtenäiselle Venäjälle kannatuksen kasvua.
Levada-keskuksen kysely, joka julkaistiin 10.10.2007, kertoo tärkeimmät:
Yhtenäinen Venäjä 68 % 369 paikkaa
VF:n kommunistinen puolue 15 % 81 paikkaa
Liberaalidemokraatit 6 %
Oikeudenmukainen Venäjä 5 %
Jabloko 1 %
Oikeistovoimien liitto 1 %
Tänään 17.10. Ylen radiouutiset kertoi Venäjän Helsingin-suurlähetystön lähetystöneuvoksen Vladimir Kozinin terveisistä Suomen uuden ulkopolitiikan uudenkarheille, mutta innokkaille johtajille: Venäjä ei sanele eikä painosta, mutta Suomen liittyminen Natoon olisi Venäjälle sotilaallinen uhka. Jutun skuuppi olikin Suomen johdolle ehdotetun harkinta-ajan pituus:
"Suomen pitäisi Kozinin mukaan lykätä mahdollisia Nato-halujaan ainakin runsaan 15 vuoden ajan eli pitkälle 2020-luvulle. Kozinin arvion mukaan Putinin valtakausi voi kestää niin pitkälle. Kozin puhuu avoimesti siitä, että Putin voisi siirtyä takaisin presidentiksi käväistyään ensin pääministerinä."
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id72563.html
Näinhän on loogista menetellä Putinin suhteen. Hänen uransa olisi johdonmukainen:
2000-2004 presidentti, 1. kausi
2004-2008 presidentti, 2. kausi
2008-2012 pääministeri
2012-2016 presidentti, 1. kausi ikään kuin uutena viran haltijana
2016-2020 presidentti, 2. kausi
2020-2024 pääministeri,
2024-2028 presidentti, 1. kausi uutena viran haltijana
2028-2032 presidentti, 2. kausi
Vasta tämän kauden aikana Putin tulisi ikään, jossa Urho Kekkonen joutui eroamaan terveydellisistä syistä. Tänä aikana Venäjä ehtii pitkälle. Ehkä Kuuhun asti.
"Meidän täytyy rukoilla Vladimir Vladimirovitshia pysymään [presidentin] virassa vielä yhden kauden. Sellaista johtajaa Jumala ei joka päivä lahjoita maalle. Emme halua, että lapsemme jäisivät heitteille. Yhtenäinen Venäjä on tekojen, ei sanojen puolue. Ja me haluamme saada aikaan tulevaisuuden yhdessä sen kanssa."
Mukana papereita jättämässä mainitaan olleen myös Yhtenäisen Venäjän vaalipäällikkö Andrei Vorobjev ja Yleisvenäläisen monilapsisten perheiden neuvoston puheenjohtaja Tatjana Borovikova, joka on tullut tunnetuksi sloganillaan "Mnogo detok - horošo!" (Monta lasta - hyvä juttu!)
Ehdokaslistoja ei näytetty paikalla kärkkyneille journalisteille. Joulukuun 2. pnä pidettävissä vaaleissa Yhtenäisen Venäjän listoilla kuuluu olevan ohjaaja Fjodor Bondartšuk [mm. Yhdeksäs komppania, 2004] http://www.fbondarchuk.ru/movies/plaing/, laulaja Lev Leštšenko http://www.leschenko.ru/ ja viihdeyhtye Ljuben laulusolisti Nikolai Rastorgujev http://www.nikolay-rastorguev.ru/.
Se, että Putinin http://www.kremlin.ru/articles/V_Putin.shtml on tiedetty olevan ehdokaslistalla ykkösenä, on tuonut Yhtenäiselle Venäjälle kannatuksen kasvua.
Levada-keskuksen kysely, joka julkaistiin 10.10.2007, kertoo tärkeimmät:
Yhtenäinen Venäjä 68 % 369 paikkaa
VF:n kommunistinen puolue 15 % 81 paikkaa
Liberaalidemokraatit 6 %
Oikeudenmukainen Venäjä 5 %
Jabloko 1 %
Oikeistovoimien liitto 1 %
Tänään 17.10. Ylen radiouutiset kertoi Venäjän Helsingin-suurlähetystön lähetystöneuvoksen Vladimir Kozinin terveisistä Suomen uuden ulkopolitiikan uudenkarheille, mutta innokkaille johtajille: Venäjä ei sanele eikä painosta, mutta Suomen liittyminen Natoon olisi Venäjälle sotilaallinen uhka. Jutun skuuppi olikin Suomen johdolle ehdotetun harkinta-ajan pituus:
"Suomen pitäisi Kozinin mukaan lykätä mahdollisia Nato-halujaan ainakin runsaan 15 vuoden ajan eli pitkälle 2020-luvulle. Kozinin arvion mukaan Putinin valtakausi voi kestää niin pitkälle. Kozin puhuu avoimesti siitä, että Putin voisi siirtyä takaisin presidentiksi käväistyään ensin pääministerinä."
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id72563.html
Näinhän on loogista menetellä Putinin suhteen. Hänen uransa olisi johdonmukainen:
2000-2004 presidentti, 1. kausi
2004-2008 presidentti, 2. kausi
2008-2012 pääministeri
2012-2016 presidentti, 1. kausi ikään kuin uutena viran haltijana
2016-2020 presidentti, 2. kausi
2020-2024 pääministeri,
2024-2028 presidentti, 1. kausi uutena viran haltijana
2028-2032 presidentti, 2. kausi
Vasta tämän kauden aikana Putin tulisi ikään, jossa Urho Kekkonen joutui eroamaan terveydellisistä syistä. Tänä aikana Venäjä ehtii pitkälle. Ehkä Kuuhun asti.
15.10.2007
Moraalin vartijat
Parempaa mainosta voi taideteos tuskin saada.Kaksi venäläisiin miliisivormuihin puettua miestä seisoo lumihangessa koivumetsässä Novosibirskin lähellä ja suutelee toisiaan. Venäjän kulttuuriministerin Aleksandr Sokolovin mukaan tällainen on täysin sopimatonta pornografiaa, kuvaa ei missään tapauksessa saa panna esille Pariisissa.
Miliisipusu ja vielä ainakin 15 muuta moraalisesti arveluttavaa taideteosta, jotka kyllä ovat saaneet olla esillä Tretjakovin galleriassa Moskovassa, pysäytettiin rajalla, eivätkä ne näin ollen saa olla mukana Pariisissa alkavassa venäläisen nykytaiteen näyttelyssä.
Puhuessaan taulujen sopimattomuudesta kulttuuriministeri otti tuekseen Moskovan patriarkan Aleksin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen edessä Strasbourgissa äskettäin pitämän homofobisen puheen:
14.10.2007
Onko kansalaisten Venäjä vain projekti?!
Minun on pitänyt blogata Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston toiminnan päättymisestä jo monen monituista kertaa, mutta ehkä asia on minulle (verkoston pitkäaikaisena työntekijänä) liiankin läheinen ja kipeä jotta olisin kyennyt tässä pettymyksen ja turhautuneisuuden keskellä tuottamaan aiheesta julkaisukelpoista tekstiä.
Siksi nostan asian keskusteluun toisen ihmisen kirjoituksen avulla: seuraava teksti on lähetetty Helsingin Sanomien mielipideosastolle viikko sitten. Ihmettelen, ettei sitä tähän päivään mennessä ole Hesarissa julkaistu – mutta tulkoon nyt luettavaksi (kirjoittajan luvalla) ainakin Minun Venäjässäni:
Avaan vielä hieman tuota rahoituksen perusongelmaa: nykyisten käytäntöjen mukaan valtio rahoittaa kansalaisjärjestöjen lähialueyhteistyötä vain ja ainoastaan projektimuotoisesti (toisinhan on esimerkiksi kehitysyhteistyöpuolella, jossa on jo pitkään tunnustettu, että yksittäiset projektit tarvitsevat tuekseen pysyvämpiäkin rakenteita).
Laaja-alaisen Venäjä-osaamisen perään kyllä huudellaan yhdellä jos toisella foorumilla, mutta kun jollain alalla yritetään pitkäjänteisesti luoda infrastruktuuria tälle osaamiselle, niin se ei sitten näemmä olekaan suotavaa…
Siksi nostan asian keskusteluun toisen ihmisen kirjoituksen avulla: seuraava teksti on lähetetty Helsingin Sanomien mielipideosastolle viikko sitten. Ihmettelen, ettei sitä tähän päivään mennessä ole Hesarissa julkaistu – mutta tulkoon nyt luettavaksi (kirjoittajan luvalla) ainakin Minun Venäjässäni:
Mielipide-sivulle Helsingin Sanomiin:
Suomen valtio on tehnyt ratkaisun, joka on otettu vastaan monissa sosiaali- ja terveysjärjestöissä, alan oppilaitoksissa ja muiden toimijoiden joukossa epäuskon, tyrmistyksen ja pettymyksen tuntein. Ratkaisun seurauksena Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston toiminta päättyy lokakuun lopussa monen tuloksekkaan vuoden jälkeen. Mistä oikein on kysymys?
Kansalaisjärjestöillä on ollut tärkeä asema Suomen lähialueyhteistyön toteutuksessa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyö venäläisten kumppanijärjestöjen ja julkisen
sektorin toimijoiden kanssa on ollut vilkasta ja tuloksekasta runsaan 10 vuoden ajan. Hankeyhteistyössä on keskitytty erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestönosien aseman ja olojen parantamiseen. Toiminnassa on ollut mukana noin 50 suomalaista ja lähes sata venäläistä järjestöä Pietarissa, Karjalan tasavallassa sekä muilla Luoteis-Venäjän alueilla.
Tämän yhteistyön tukena, kehittäjänä ja mahdollistajana, on toiminut Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkosto. Sen palvelutoimistot Helsingissä (kaksi työntekijää), Pietarissa (kaksi työntekijää) ja Petroskoissa (osa-aikainen työntekijä) ovat antaneet käytännön ohjeita, auttaneet löytämään sopivia kumppaneita hankkeitten suunnitteluun ja toteutukseen, ottaneet yhteyksiä venäläisiin avainhenkilöihin meidän suomalaisten puolesta, järjestäneet monta käytännön pulmaa ja ehkäisseet monen pulman syntymisen ennalta. Tärkein apu lienee kuitenkin se kulttuurin, toimintaympäristön ja kielen tuntemus, jonka he meidän suomalaisten käyttöön ovat antaneet.
Tässä kirjoituksessa on mahdotonta kuvata kaikkea sitä, missä Verkoston työntekijät ovat olleet lisäämässä Venäjä-tietoa. Tiedotustoiminnan piiriin on kuulunut satoja sosiaali- ja terveysalan toimijoita, ei yksin järjestöjä vaan mm. oppilaitoksia ja viranomaistahoja. SosterVenäjä-uutiskatsaus on ollut ainoa alan venäläisiä uutisia suomeksi tuottava julkaisu, ja suomalais-venäläisen internetsivuston informaatioarvo on ollut huomattava. Myös venäjänkielinen sosiaali- ja terveysalaa kansalaisjärjestönäkökulmasta käsitellyt verkkolehti on ollut hyödyllinen monille.
Helsingin ensikoti ry on saanut olla mukana noin kymmenen vuoden ajan yhteistyössä pietarilaisten vauvaperhetyön toimijoiden kanssa. Olemme ulkoasiainministeriön ja muiden tahojen avustusten turvin voineet jakaa kokemuksiamme ja näkemyksiämme pietarilaisten kumppaneiden kanssa. Pietarissa on aloittanut toimintansa Pikku äiti –ensikoti, jonka toiminnan tavoitteena on tukea alaikäisiä äitejä selviytymään lastensa kanssa. Olemme voineet olla mukana uusien ajatusten, asenteiden ja toimintakäytäntöjen synnyttämisessä. Oman yhdistyksemme alkuvuosien tunnuslauseena oli ”Jokainen lapsi on pelastettava elämälle!” Tämä vaatimus on ohjannut meitä myös tähän kansainväliseen toimintaan.
Ensikotiyhdistys on pieni järjestö, jonka oma osaaminen ja resurssit eivät olisi riittäneet lähialueyhteistyöhön ilman Venäjä-verkoston apua ja tukea. Yhteistyö on ollut pienimuotoista; työntekijämme ovat viettäneet Pikku äiti –kodissa muutaman päivän kerrallaan pari kertaa vuodessa. Mukanamme olemme vieneet erilaisia asiakastyön menetelmiä, toimintakäytäntöjä ja sitä vauvatyön osaamista, jota ensikotiyhdistyksessä on kerätty vuosikymmenten aikana. Olemme jakaneet kokemuksiamme niin, että yhteistyökumppanimme on voinut arvioida, millaiset käytännöt voivat toimia heillä ja miten niitä tulisi muokata paikallisiin oloihin ja toimintaympäristöön sopiviksi. Nuorten äitien mahdollisuudet huolehtia lapsistaan ovat parantuneet, ja näiden lasten tulevaisuus on valoisampi.
Mukana olon myötä myös oma toimintamme on kehittynyt ja ymmärryksemme on lisääntynyt. Olemme nähneet, miten vaatimattomissa oloissa ja pienillä resursseilla voi saada aikaan suuria, kun toimijoilla on tahtoa, taitoa ja sitkeyttä. Suhteellisuuden tajumme on totisesti kehittynyt!
Oma roolimme lähialueyhteistyössä on ollut pieni, mutta nähdäkseni silti merkittävä. Juhlapuheissa myös ministerit ovat eri tilaisuuksissa sekä Suomessa että Pietarissa korostaneet järjestöjen roolia hyvien naapuruussuhteiden vaalijoina, sosiaalisen turvallisuuden lisääjinä lähialueilla ja kansalaisyhteiskunnan rakentajina. Vain suurimmat järjestöt pystyvät omin voimin toteuttamaan kansainvälistä yhteistyötä. Ainakin meille hankkeiden käynnistäminen ja toteuttaminen Venäjällä olisi ollut täysin mahdotonta ilman Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston osaamista,
kontakteja ja konkreettista apua.
Venäjä-verkoston toimintaa on rahoitettu Raha-automaattiyhdistyksen (toiminta Suomessa) ja ulkoasianministeriön (toiminta Venäjällä) avustuksilla. Raha-automaattiyhdistys on ollut valmis jatkamaan rahoitusta omalta osaltaan, mutta se on edellyttänyt, että Venäjän-toiminnan rahoituksen tulee tulla muualta. Tähän asti UM on myöntänyt vuosittain projektiavustusta verkostolle, mutta sitä ei enää jatketa, kun kyseessä ei ole projekti vaan jatkuva toiminta. Verkoston johtoryhmä on käynyt vuosia neuvotteluja eri tahojen kanssa rahoituksen järjestymiseksi. Nykyiset rahoitusmallit eivät käy. Viimeisimmässä verkoston hanketukipäätöksessään UM katsoi, että se ei voi myöntää tukea ”vakiintuneeseen toimintaan”. Kun uusia ratkaisumalleja ei ole löydetty, merkitsee se nyt tämän ”vakiintuneen” toiminnan tosiasiallista päättymistä.
Viitisenkymmentä valtakunnallista järjestöä vetosi toukokuussa valtionjohtoon Venäjä-verkoston toiminnan turvaamiseksi. Järjestöjen edustajat ovat useaan otteeseen pyytäneet audienssia lähialuemäärärahoista vastavalta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryseltä ja aivan viime päivinä lähettäneet hänelle kirjeen ilmaisten huolensa järjestöjen lähialuetyön tulevaisuuden suhteen. Verkoston tilanteeseen pyrittiin aktiivisesti löytämään ratkaisua jo edellisen hallituksen ministereiden kanssa.
Helsingin ensikoti ry ei siis ole yksin huolensa ja pettymyksensä kanssa. Mietin: onko Suomen valtiolla oikeasti varaa heittää hukkaan isolla työllä syntynyt, toimivaksi ja tuloksekkaaksi osoittautunut toimintamalli? Kiitos juhlapuheista, ministerit, mutta niiden voimin ja avulla ei tätä vaativaa ja haastavaa työtä tehdä!
Kirsi-Maria Manninen
Helsingin ensikoti ry
toiminnanjohtaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkoston
johtoryhmän jäsen
Avaan vielä hieman tuota rahoituksen perusongelmaa: nykyisten käytäntöjen mukaan valtio rahoittaa kansalaisjärjestöjen lähialueyhteistyötä vain ja ainoastaan projektimuotoisesti (toisinhan on esimerkiksi kehitysyhteistyöpuolella, jossa on jo pitkään tunnustettu, että yksittäiset projektit tarvitsevat tuekseen pysyvämpiäkin rakenteita).
Laaja-alaisen Venäjä-osaamisen perään kyllä huudellaan yhdellä jos toisella foorumilla, mutta kun jollain alalla yritetään pitkäjänteisesti luoda infrastruktuuria tälle osaamiselle, niin se ei sitten näemmä olekaan suotavaa…
12.10.2007
VIIME HETKEN MUISTUTUS!
>
Tänään, perjantaina 12.10. ko 16.00 Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, 3. kerros, musiikkisali Neuvostoliitossa/Venäjällä opiskelleiden yhdistyksen (VeNeOY) tilaisuus, jossa kuullaan selostus 1-3.10.2007 Moskovassa pidetystä vastaavanlaisten kansallisten yhdistysten Maailman Foorumista.
Lisäksi suunnitellaan yhdistyksen toimintaa. Tilaisuuden lopuksi nähdään tuore uralilainen tv-reportaasi Venäjän pisimmästä kapearaiteisesta, matkustajaliikenteessä olevasta rautatiestä "Doroga zhizni - elämän tie", 14 min, ohj. Robert Karapetjan ja Jekaterina Timoshenko sekä Sergei Loznitsan runsaasti palkitusta Blokada-dokumentista parin minuutin fragmentti. (ks kuva yllä!)
Elokuvailtaa voi jäädä jatkamaan katsomalla samassa talossa Arbat-salissa klo 18.00 uuden venäläisen fiktioelokuvan "Naturshtshitsa- Malli". Ohjaaja Tatjana Voronetskaja on paikalla, samoin Kinotavr-festivaalin ohjelmistojohtaja Sitora Alijeva. Esitettävä elokuva on osa tämän viikon Kino Lokakuu toista venäläisen elokuvan festivaalia. Esitykseen liput maksavat 5 euroa.
Tänään, perjantaina 12.10. ko 16.00 Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, 3. kerros, musiikkisali Neuvostoliitossa/Venäjällä opiskelleiden yhdistyksen (VeNeOY) tilaisuus, jossa kuullaan selostus 1-3.10.2007 Moskovassa pidetystä vastaavanlaisten kansallisten yhdistysten Maailman Foorumista.
Lisäksi suunnitellaan yhdistyksen toimintaa. Tilaisuuden lopuksi nähdään tuore uralilainen tv-reportaasi Venäjän pisimmästä kapearaiteisesta, matkustajaliikenteessä olevasta rautatiestä "Doroga zhizni - elämän tie", 14 min, ohj. Robert Karapetjan ja Jekaterina Timoshenko sekä Sergei Loznitsan runsaasti palkitusta Blokada-dokumentista parin minuutin fragmentti. (ks kuva yllä!)
Elokuvailtaa voi jäädä jatkamaan katsomalla samassa talossa Arbat-salissa klo 18.00 uuden venäläisen fiktioelokuvan "Naturshtshitsa- Malli". Ohjaaja Tatjana Voronetskaja on paikalla, samoin Kinotavr-festivaalin ohjelmistojohtaja Sitora Alijeva. Esitettävä elokuva on osa tämän viikon Kino Lokakuu toista venäläisen elokuvan festivaalia. Esitykseen liput maksavat 5 euroa.
Mironov esittää ankarampia rangaistuksia korruptiosta
Venäjän parlamentin ylähuoneen puhemies Sergei Mironov vaatii kovempia rangaistuksia korruptiosta tuomituille. Puolueensa Oikeudenmukainen Venäjä –perustamassa korruptionvastaisessa työryhmässä Mironov esitti, että korruptio olisi rinnastettava rikoksena maanpetokseen, josta tuomittu voi saada jopa elinkautisen rangaistuksen.
Asiasta lisää Moskova.Infossa…
Asiasta lisää Moskova.Infossa…
11.10.2007
Venäjän suurlähettiläs vastustaa pakkoruotsia?
Venäjän suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev taisi vahingossa sohaista kusiaispesään kommentoidessaan verkkolehti Uuden Suomen haastattelussa venäjän kielen asemaa Suomessa:Venäjän kielen asemaa on parannettava Suomessa ja suomen kielen asemaa Venäjällä. Suomalaisyritysten enemmistö haluaisi palkata venäjän kieltä taitavia, mutta heistä on pulaa. Tiedämme tämän johtuvan siitä, että Suomessa on kaksi virallista kieltä. Globalisaation vahvistuessa jokaisen pitää osata jotain eurooppalaista kieltä. Neljännen kielen opiskeluun jää vähän mahdollisuuksia.
Rumjantsevin logiikassa on kuitenkin pieni aukko: eikö venäjä muka ole eurooppalainen kieli? Ja ruotsi? Mutta Rumjantsev taisikin tarkoittaa että jokaisen on osattava englantia, ei vain halunnut sanoa sitä suoraan.
Kysy Zhores Alfjorovilta
Olen kiinnittänyt vasta hiljattain huomiota Gazeta.Ru:n -uutissivuston harjoittamaan online -kyselyhaastatteluihin, joissa venäläiset (ja mikseivät joskus ulkomaalaisetkin) julkisuuden henkilöt vastailevat internetin suurkuluttajien lähettämiin sähköposteihin.
15. lokakuuta tenttivuorossa on venäläinen fyysikko, Nobel-palkittu Zhores Alferov. Jo kolmesti duumaan valittu maailmankuulu tutkija lähtee vaaleihin kommunistien listalta, vaikka onkin puolueeton. Kysymyksenne voitte jättää täällä.
Koetan ilmoittaa jatkossakin kiinnostavista online- tenteistä.
15. lokakuuta tenttivuorossa on venäläinen fyysikko, Nobel-palkittu Zhores Alferov. Jo kolmesti duumaan valittu maailmankuulu tutkija lähtee vaaleihin kommunistien listalta, vaikka onkin puolueeton. Kysymyksenne voitte jättää täällä.
Koetan ilmoittaa jatkossakin kiinnostavista online- tenteistä.
YLE Supo:n reviirillä?
Kuinka onkin jäänyt huomaamatta arvostetun kollegan uusi parin viikon takainen aluevaltaus?
Hyvää jatkoa vaan Jarmo!
Valvottu maa ja Moskovassa tuuletetaan Imatralla
Klikkaa kuva suuremmaksi!Pysäytetty kuva tv-dokumentista Moskovassa tuuletetaan.
Venäläisten rakastama näyttelijä Jevgenij Leonov Lenkom-teatterin näytelmässä Omantunnon diktatuuri, dram. Mihail Šatrov.
13.10.2007 klo 13:00-15:00
Venäjää käsittelevien dokumenttiohjelmien esittely
Avoin yleisötilaisuus.
Tutkija Reijo Nikkilä saapuu esittämään Venäjää käsittelevät dokumenttiohjelmansa Valvottu maa sekä Moskovassa tuuletetaan. Dokumentit esitetään DVD:ltä ja sen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun Reijo Nikkilän kanssa.
Vapaa pääsy
Paikka: Imatran kaupungintalo, valtuustosali, Virastokatu 2, Virastokatu 2, 55100 Imatra
Järjestäjä: Suomi-Venäjä-Seuran Imatran osasto ry
Yhteystiedot: Kari Salmela 040-732 5713
VALVOTTU MAA. NKP JA SUOMI, tv-dokumentti, 1992, 55 min., ohjaus Ria Karhila
Dokumentti tehtiin hetkellä, jolloin Venäjän arkistot avattiin hetkeksi
lähes kokonaan. Työryhmä, johon Karhilan lisäksi kuuluivat Nils Torvalds,
Jarmo Virmavirta ja Timo Vihavainen, esittää paljastavassa dokumentissa
uskomattomia faktoja siitä, miten koko Suomea johdettiin ns. Suomi-huoneesta
Kremlin kupeesta..
Kuvaussihteeri Ilona Laurikainen
Tuottaja Reijo Nikkilä
YLE/TV1/Itäprojekti
MOSKOVASSA TUULETETAAN, tv-dokumentti, 1987, 32 min.,ohjaus Reijo Nikkilä.
Vuonna 1986 kuvattu tv-dokumentti kertoo perestroikasta kulttuurin alueella.
Tuottaja Lisa Hovinheimo
YLE/TV2
Aleksei German tänään Andorrassa
Photo VP MakkonenAleksei German 10.10.2007 Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Helsingissä.
Klikkaa kuvat suuremmiksi!Photo Reijo Nikkilä
San Francisco 1999. Aleksei Germanin tapaaminen amerikkalaisten (= lähes sataprosenttisesti venäläisiä emigrantteja) kanssa elokuvan jälkeen. Oikealla Svetlana Karmalita,
Milla Aution laajahko artikkeli Aleksei Germanista, Алексей Юрьевич Герман, Hrustaljov, mashinu! - Hrustaljov, autoni!- elokuvasta ja noin vuoden päästä valmistuvasta uudesta elokuvasta «Трудно быть богом» Jumalalla on vaikeaa tänään Hesarin kulttuurisivuilla.
German kertoo Hrustaljov, autoni! elokuvasta tänään lyhyesti ennen Andorran esitystä klo 18.00.
Ainutlaatuinen tilaisuus kuulla ja nähdä, miten Stalinin aikana "koko maa raiskattiin".
Paikalla myös ohjaajan moneen kertaan palkittu puoliso, käskirjoittaja Svetlana Karmalita - Светланa Кармалитa.
9.10.2007
Erkki Tuomiojan Venäjä - Россия глазами Эркки Туомиоя
Hyvät ystävät
MINUN VENÄJÄNI. Kansanedustaja Erkki Tuomioja kertoo omasta Venäjä-kuvastaan
tiistaina 9.10. klo 18-20 Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksen
musiikkisalissa, Nordenskiöldinkatu1. Järjestää Suomi-Venäjä-Seuran
Ruoholahden osasto yhdessä Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksen kanssa.
Vapaa pääsy ja mahdollisuus kysymyksiin.
Tervetuloa!
Markku
Markku Kärkkäinen
Suomi-Venäjä-Seura
projektipäällikkö
tel.+358 9 693 86 10
gsm +358 50 626 76
fax +358 9 693 86 30
Haapaniemenkatu 7-9 B, 12.kerros
PL 194, 00531 Helsinki
mailto:markku.karkkainen@venajaseura.com
www.venajaseura.com
Уважаемые коллеги!
В ФАРО поступила, сожалению, с опозданием, информация о встрече с народным депутатом, бывшим министром иностранных дел Финляндии Эркки Туомиоя.
Встреча состоится сегодя, во вторник, 9.10.2007 в Российском центре науки и культуры, в музыкальной гостиной, по адресу Nordenskiöldinkatu1. Организаторы - Руохолахтинское отделение Общества дружбы "Финляндия-Россия" и РЦНК.
Тема встречи - Россия глазами Эркки Туомиоя. Также будет возможность задать ему вопросы.
Вход свободный.
Контактное лицо:
Markku Kärkkäinen
Suomi-Venäjä-Seura
projektipäällikkö
tel.+358 9 693 86 10
gsm +358 50 626 76
fax +358 9 693 86 30
Haapaniemenkatu 7-9 B, 12.kerros
PL 194, 00531 Helsinki
mailto:markku.karkkainen@venajaseura.com
www.venajaseura.com
MINUN VENÄJÄNI. Kansanedustaja Erkki Tuomioja kertoo omasta Venäjä-kuvastaan
tiistaina 9.10. klo 18-20 Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksen
musiikkisalissa, Nordenskiöldinkatu1. Järjestää Suomi-Venäjä-Seuran
Ruoholahden osasto yhdessä Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksen kanssa.
Vapaa pääsy ja mahdollisuus kysymyksiin.
Tervetuloa!
Markku
Markku Kärkkäinen
Suomi-Venäjä-Seura
projektipäällikkö
tel.+358 9 693 86 10
gsm +358 50 626 76
fax +358 9 693 86 30
Haapaniemenkatu 7-9 B, 12.kerros
PL 194, 00531 Helsinki
mailto:markku.karkkainen@venajaseura.com
www.venajaseura.com
Уважаемые коллеги!
В ФАРО поступила, сожалению, с опозданием, информация о встрече с народным депутатом, бывшим министром иностранных дел Финляндии Эркки Туомиоя.
Встреча состоится сегодя, во вторник, 9.10.2007 в Российском центре науки и культуры, в музыкальной гостиной, по адресу Nordenskiöldinkatu1. Организаторы - Руохолахтинское отделение Общества дружбы "Финляндия-Россия" и РЦНК.
Тема встречи - Россия глазами Эркки Туомиоя. Также будет возможность задать ему вопросы.
Вход свободный.
Контактное лицо:
Markku Kärkkäinen
Suomi-Venäjä-Seura
projektipäällikkö
tel.+358 9 693 86 10
gsm +358 50 626 76
fax +358 9 693 86 30
Haapaniemenkatu 7-9 B, 12.kerros
PL 194, 00531 Helsinki
mailto:markku.karkkainen@venajaseura.com
www.venajaseura.com
8.10.2007
Georgian poliittinen kriisi, vol. 2
Suuri oli hämmästys toimistossa, kun tänään iltapäivällä avasimme television ja siellä, suorassa lähetyksessä, vasta hiljan Shaakashvilin pataluhaksi haukkunut Irakli Okruashvili esiintyi. Tai no, esiintyi ja esiintyi - vankilan verkka-asussa, katse harhaillen, pussit silmien alla hän vastaili haastattelijan (ilmeisesti syyttäjänviraston edustajan) kysymyksiin.
Georgian kuohuva poliittinen kriisi päätyi (käytän tarkoituksella sanaa päätyi, ei suinkaan päättyi) siihen, että Okruashvili tunnusti TV-kameroiden edessä valehdelleensa ja kertakaikkiaan sanonensa kaikki skandaalinkäryiset paljastuksensa Shaakashvilista vain omaa poliittista uraa ajaakseen.
Oman työpöytäni ääreltä ei muuta kuulunut, kuin perin suomalainen iso HÄH.
Nyt olemme tilanteessa, jossa Okruashvili pääsee vapaalle jalalle maksettuaan 10 miljoonan larin (vajaat viisi miljoonaa euroa) vakuudet, joskin hänen tunnustuksensa vallan väärinkäyttö- ja muissakin syytteissä pysyvät voimassa. Puheet peruttiinn vain, mitä Shaakashviliin tuli.
Juttelin iltapäivällä Financial Timesin toimittajan kanssa, joka oli juuri haastatellut Shaakashvilia. Hänen mukaansa presidentti oli perin tyytyväinen ex-kollegansa Irakli Okruashvilin tämänpäiväisiin puheisiin. Journalisti ei muuta osannut kysyä, kuin että "Mitä te hänelle oikein teitte?!" johon Shaakashvili totesi, että vankila oli kyllä maan paras ja olosuhteet kaikinpuolin priimaa. Irakli vissiin tuli järkiinsä ihan muuten vaan.
Oppositio puolestaan jatkaa kampanjaansa, jossa vaaditaan aikaistettuja parlamenttivaaleja. Opposition edustajat uskovat, että Okruashvilia painostettiin - mikä on varmasti lievä ilmaisu. Okruashvilin tuttu liukkaan poliitikon itsevarmuus oli mennyttä, kun hän verkkatakissaan tänään televisiossa esiintyi. Vapisevin käsin hän sytytti savukkeen ja kertoi valehdelleensa oma puolueensa avajaistilaisuudessa niin, että korvat heiluivat.
Jossain hiljan lukemassani artikkelissa kirjoittaja vertasi Georgian poliittista elämää teatteriin. Itsellenikään ei muuta mieleen tule, kun täysin kaoottinen saippuaooppera, jonka käänteitä ei paatuneinkaan tv-kriitikko millään arvaisi - ja jotenkin ei tekisi mielenikään arvata. Prosessi kaikessa kummallisuudessaan ei kerro mistään muusta kuin vallan vahvasta sisäpiiriytymisestä, suosikkien noususta ja tuhosta Shaakashvilin hallinnossa. Demokratiasta Okruashvili-show ainakaan ei kerro.
Georgian kuohuva poliittinen kriisi päätyi (käytän tarkoituksella sanaa päätyi, ei suinkaan päättyi) siihen, että Okruashvili tunnusti TV-kameroiden edessä valehdelleensa ja kertakaikkiaan sanonensa kaikki skandaalinkäryiset paljastuksensa Shaakashvilista vain omaa poliittista uraa ajaakseen.
Oman työpöytäni ääreltä ei muuta kuulunut, kuin perin suomalainen iso HÄH.
Nyt olemme tilanteessa, jossa Okruashvili pääsee vapaalle jalalle maksettuaan 10 miljoonan larin (vajaat viisi miljoonaa euroa) vakuudet, joskin hänen tunnustuksensa vallan väärinkäyttö- ja muissakin syytteissä pysyvät voimassa. Puheet peruttiinn vain, mitä Shaakashviliin tuli.
Juttelin iltapäivällä Financial Timesin toimittajan kanssa, joka oli juuri haastatellut Shaakashvilia. Hänen mukaansa presidentti oli perin tyytyväinen ex-kollegansa Irakli Okruashvilin tämänpäiväisiin puheisiin. Journalisti ei muuta osannut kysyä, kuin että "Mitä te hänelle oikein teitte?!" johon Shaakashvili totesi, että vankila oli kyllä maan paras ja olosuhteet kaikinpuolin priimaa. Irakli vissiin tuli järkiinsä ihan muuten vaan.
Oppositio puolestaan jatkaa kampanjaansa, jossa vaaditaan aikaistettuja parlamenttivaaleja. Opposition edustajat uskovat, että Okruashvilia painostettiin - mikä on varmasti lievä ilmaisu. Okruashvilin tuttu liukkaan poliitikon itsevarmuus oli mennyttä, kun hän verkkatakissaan tänään televisiossa esiintyi. Vapisevin käsin hän sytytti savukkeen ja kertoi valehdelleensa oma puolueensa avajaistilaisuudessa niin, että korvat heiluivat.
Jossain hiljan lukemassani artikkelissa kirjoittaja vertasi Georgian poliittista elämää teatteriin. Itsellenikään ei muuta mieleen tule, kun täysin kaoottinen saippuaooppera, jonka käänteitä ei paatuneinkaan tv-kriitikko millään arvaisi - ja jotenkin ei tekisi mielenikään arvata. Prosessi kaikessa kummallisuudessaan ei kerro mistään muusta kuin vallan vahvasta sisäpiiriytymisestä, suosikkien noususta ja tuhosta Shaakashvilin hallinnossa. Demokratiasta Okruashvili-show ainakaan ei kerro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
