Sunnuntai 15.6. Troitsa eli pyhän kolmiyhteisyyden päivä. Kahdeksan viikkoa pääsiäisestä. Pelloille ei riennetä tänään. Venäjällä lääkintäalan työntekijöiden päivä.
Maanantai 16.6. Luk'janin (Lucianus ← lux) päivä. Luk'jan huutaa tuulelle ja pyytää sitä ajamaan sateita tänne. Maata möyhitään, rikkaruohoja kitketään ja kasvihuonekasveja lisälannoitetaan.
Tiistai 17.6. Mitrofanin päivä. Sumu Mitron päivänä tietää hyvää sienten kasvua. Silloin istutetaan viimeiset lehtivihannekset.
Keskiviikko 18.6. Dorofein (Dorotheus, Jumalan lahja) päivä. Runsas kaste on hyväksi kaalisadolle. Tänään ei saa nyppiä tomaateista varkaita [selitys ei-maalaisliittolaisille: sivuversoja]. Täysikuu antaa merkittävän energialisän. Olkaa varovaisia: tänään ihmiset aliarvioivat vaaroja, etenkin maanteillä.
Torstai 19.6. Illarionin (Hilarius) päivä. Pahat ruohot kitketään pois pellolta. Hedelmiä tekevien vihannesten viimeiset istutukset.
Perjantai 20.6. Fedotin (Theodotoksen) päivä. Kylmä sade Fedotina on huono tähkälle.
Lauantai 21.6. Fjodor Kolodeznikin eli Kaivonkaivajan päivä. Ukkonen aamulla mädättää heinät. Perunat mullataan.
Sunnuntai 22.6. Kesäpäivänseisaus. Aleksandrian arkkipiispan Kirillin muistopäivä. Kirill tuo oikean kesän.
Lehdistö on hyödyllinen asia
Kesäkuun puolivälissä yöt ovat kylmiä. Kasvit kärsivät epämukavista oloista, koska ravintoaineiden saanti maaperästä hidastuu. Tomaatit, paprikat, kurkut ja munakoisot kasvavat huonosti. Päivällähän lämpöä riittää, mutta yön jäähdyttämä maa palautuu hitaasti normin mukaisesti. Lämmöstä pitävien vihannesten juurien lämpötila pitäisi olla 16–18º. Kasvipenkkien kattaminen auttaa päiväsaikaan kertyneen lämmön säästämistä maassa. Yksinkertaisin keino on peittää maa iltaisin, kun maaperä on lämmennyt, vanhoilla sanomalehdillä, joita laitetaan kerroksittain. Kun tuotte kaupungista nipun lehtiä datšalle, säilyttäkää nippu kasvihuoneen porstuassa. Illalla peitätte niillä maan ja aamulla keräätte lehdet pois. Erityisesti kurkut ja tomaatit tykkäävät sanomalehdistöstä. Puutarhurit peittävät maan ruohonsilpulla ja harsolla. Silloin kylmä ilma ei laskeudu maahan eikä maasta tuleva kosteus vahingoita kasvien yölepoa.
Kuusama (Lonicera)
Sininen puutarhakuusama (Lonicera coerulea tai caerulea L.) valtaa Venäjää. Professori M. N. Plehanova omisti elämänsä sen yleistymiselle. Hän teki tieteellisiä tutkimusretkiä Siperiaan, Kamtšatkalle ja Kauko-itään. Hän keräsi villistä taigasta erittäin mielenkiintoisia kasvinäytteitä ja työskenteli sitten luodakseen uusia lajikkeita, jotka soveltuisivat puutarhaviljelyyn. Maria Nikolajevnan perintönä meille jäi kymmeniä lajikkeita tästä uudesta ja erittäin hyödyllisestä marjasta. Nyt kuusamaa voidaan viljellä kaikkialla, missä avomaaviljely on mahdollista. Mantelin näköiset siniset marjat kypsyvät viikkoa ennen mansikkaa. Niistä saadaan herkullisia mehuja, hilloja, marmeladeja, kompotteja, juomia ja hedelmäviinejä. Marjoista saatavat tuotteet suojelevat verisuonten kalkkeutumista vastaan ja vahvistavat immuniteettia. Hyviä lajikkeita ovat Morena, Fialka, Amfora, Viola, Nimfa ym. Parhaiten hedelmöinti onnistuu, kun lähekkäin viljellää kahden – kolmen eri lajikkeen pensaita.
http://flower.onego.ru/kustar/lonicera.html
http://puutarha.net/index.asp?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=358
http://www.viherlandia.fi/index.php?mode=products&prod_id=4036
Tekstit
3 kommenttia:
On korkea aika haudata nämä mietinnät "elämän aikainen painikaveri". (Etsikää sitä vaikka Mikkelistä jossa on tarjolla k_listä...
Tämä vuosi on osoittanut että O. Spenglerin lause pitää paikkansa, kuten myös Gumilevin.
Sprengerin lauseen olen henk koht kysynyt paikan päällä, ja näin se pitää paikkansa.
Eli kaiklle "asiantuntijoille, sanon edelleen, joko ampukaa itsenne riviin saunan taakse tai oppikaa tavoille (ensimmäinen helpompi).
Ns. asiantuntijuus Aleksanteri-instituutin osalta tapetaan kyllä myöhemmin muilla tavoilla.
Ja varjagit eivät myöskään missään tapauksessa tarkoita suomensukuisia kansoja, joten riittää historian "uudelleenkirjoitus".
Dostojevski on pyhimys, Tolstoi vain vallankumouksellinen. Hänestä yksin, Pietarin aidosta seuraajasta, on bolševismi lähtöisin. Se ei ole vastakohta, vaan pietarilaisuuden viimeinen seuraamus, jossa metafyysinen alennetaan äärimmäisyyteen asti sosiaalisen tasolle, ja juuri siksi se on vain pseudomorfoosin uusi muoto.
Jos Pietarin perustaminen oli Antikristuksen ensimmäinen teko, niin toinen teko oli Pietarista käsin muodostetun yhteiskunnan itsetuho: näin täytyy talonpoikaisuuden tuntea tämä sisäisesti. Tälle vallankumoukselle ei antanut voimaa intelliegenssin viha. Kansa itse, joka ilman vihaa tunsi tarvetta parantaa itsensä sairaudesta, tuhosi läntisen maailman sen omilla tähteillä, jotka se myös lähettää jäljestäpäin tuolle maailmalle takaisin. Se oli kaupungiton kansa, joka ikävöi omaa elämänmuotoansa, uskontoansa ja tulevaa historiaansa.
Tolstoin kristinusko oli väärinymmärrystä. Hän puhui Kristuksesta, mutta tarkoitti Marxia. Dostojevskin kristinuskolle kuuluu seuraava vuosituhat.
Also sprach und schrieb Spengler – tai Sprenger, kuten haluatte. Käyttämänne jälkimmäinen nimiversio on kyllä iskuvoimaisempi. Mutta lisää tulee, täältä siis pesee:
»Petersburg ist die abstrakteste und künstlichste Stadt, die es gibt«, bemerkt Dostojewski (1821-1881). Er hatte, obwohl er dort geboren war, ein Gefühl, als ob sie sich eines Morgens mit den Sumpfnebeln zugleich auflösen könnte. So geisterhaft, unglaubwürdig, lagen auch die hellenistischen Prunkstädte überall im aramäischen Bauernland.“
»Die erste Bedingung der Befreiung des russischen Volksgefühls ist: von ganzem Herzen und aus voller Seele Petersburg zu hassen«, schreibt Aksakow 1863 an Dostojewski. Moskau ist heilig, Petersburg ist der Satan; Peter der Große erscheint in einer verbreiteten Volkslegende als der Antichrist. Genau so redet es aus allen Apokalypsen, vom Buche Daniel und Henoch zur Makkabäerzeit bis auf die Offenbarung Johannis, Baruch und den IV. Esra nach der Zerstörung Jerusalems (70), gegen Antiochus, den Antichrist, gegen Rom, die babylonische Hure, gegen die Städte des Westens mit ihrem Geist und Pomp, gegen die gesamte antike Kultur. Alles, was entsteht, ist unwahr und unrein: diese verwöhnte Gesellschaft, die durchgeistigten Künste, die sozialen Stände, der fremde Staat mit seiner zivilisierten Diplomatie, Rechtsprechung und Verwaltung.“
Että mittee tämä merkihtee? No sitä että Dostojevski huomauttaa, että Pietari on abstraktisin ja keinotekoisin kaupunki, mitä on olemassa. Vaikka hän oli siellä syntynyt, hänestä tuntui, että se voisi jonain aamuna ikään kuin kerralla kadota jonnekin suousvaan. Niin aavemaisia, uskomattomia olivat myös hellenistiset ökykaupungit aramealaisessa peltomaisemassa.
"Venäjän kansantunteen vapauttamisen ensimmäinen ehto on se, että vihaa Pietarin kaupunkia täydestä sydämestä ja koko sielullaan", kirjoitti Aksakov vuonna 1863 Dostojevskille. Moskova on pyhä, Pietari on Saatanasta; Pietari Suuri ilmestyy levinneessä kansanlegendassa Antikristuksena. Juuri niin puhutaan myös kaikista maailmanlopuista, Danielin ja Eenokin kirjoista makkabealaisajan kautta aina Johanneksen, Baruchin ja Esran IV. kirjaan ja Jerusalemin tuhoon (v. 70), Antiokiusta vastaan, Antikristusta vastaan, Roomaa ja babylonialaisia huoria vastaan, lännen kaupunkeja vastaan kaikkine henkineen ja pöyhkeyksineen, koko yhteistä antiikin kulttuuria vastaan. Kaikki mikä kehkeytyy, on valheellista ja epäpuhdasta: tämä poispilattu yhteiskunta, läpeensä henkistyneet taiteet, yhteiskuntasäädyt, vieras valtio, jolla on sivilisoitunut diplomatia, lainkäyttö ja hallinto." – Jotenkin näin, s'il vous plâit.
Kannattaa muuten katsoa tarkemmin Länsimaiden perikadon, siis Untergang des Abendlandes, luku arabialaisen kulttuurin ongelmista ja historiallisista pseudomorfooseista.
Lähetä kommentti