7.7.2008

Hyvää juhannusta! Ivan Kupala / Ivanov den'

Anteeksi pitkä viesti, mutta nyt on kalenteri tällä mallilla:

Venäjälläkin vietetään juhannusta, Ivan Kupalan eli Johannes Kastajan päivää. Sitä voidaan viettää 24. kesäkuuta, kuten meilläkin ennen vuoden 1972 työmarkkinapoliittista muutosta – jolloin keksittiin keinojuhannus, jota ollaan viettävinään lauantaina, vaikka kaikki näkevät allakasta, että 23.6. nimipäivää viettää Aatto ja 24.6. Jussi – mutta toiset juhlivat sitä 24. kesäkuuta vanhan kalenterin mukaan, eli siis 7. heinäkuuta.

Aivan kuin Suomessa, myös Venäjällä Iivana Kastajan päivää on vietetty ennen kuin Kastajasta, kasteesta, muista sakramenteista tai ylipäänsä kristinuskosta kukaan tiesi täällä mitään. Vietto liitty kesäpäivänseisaukseen, jonka jälkeiset kolme päivää ovat yhtä pitkiä, ja niiden jälkeen päivät alkavat lyhetä. Viettoon liittyy myös esikristillinen jumala nimeltä Kupala. Liittyneekö tähän etymologiaa (kupat'sja = uida) sen verran, että siksi juhlaan liitetään veden äärellä oleminen ja kokon polttaminen, sitä en tiedä, mutta olipa oletukseni totuusarvo sitä tai tätä, juttuna se on omasta mielestäni hyvä. J

Kun Kupalan päivänä kieriskelet kasteisella nurmikolla, pysyt terveenä ja kauniina.

Kupalan päivänä on uitava, se on vanha perinne. Tosin kristinuskon tulkinnat ovat tuoneet epäilevän Tuomaan Venäjällekin: joillakin alueilla pidetään uintia vaarallisena, koska nimipäiväsankari Iivana ei tykkää siitä, että muut kuin hän läträä vedellä. Hänellä on privilegio ja monopoli upottaa ihmisiä veteen, ja hän saattaa kostaa niille, jotka ottavat oikeuden omiin käsiin.

Voimakas kaste Kupalan päivän aamuna tietää myös hyvää kurkkusatoa.

Kun Iivanan päivää juhlitaan perinteen mukaan, porukka valitsee keskuudestaan urjadnikan eli järjestysmiehen. Mukana voi olla myös virkavaltaa: pappeja, uhripappeja, tietäjiä, velhoja, kylänvanhin jne. Aamuvarhain tytöt keräävät yrttejä ja kukkia sekä solmivat seppeleitä. Kun yrtit ripustetaan vyötärölle ympäri kupeita, ne suojelevat kaikelta pahalta. Pojat menevät harventamaan koivuvesakkoa ja tuovat parimetrisiä koivuntaimia juhlapaikalle, lyövät rautakangella reiät ja laittavat koivut pystyyn luomaan juhlatunnelmaa. Koivuja koristellaan joskus myös kukkasin tai harsokankain.

Kasvien tuntijat tietävät, että on vain yksi yö vuodesta, jolloin saniaisen voi nähdä kukkivan, ja se on Iivanan aaton ja Iivanan päivän välinen yö. Ken sen näkee, elää lopun elämäänsä, joka ei ole lyhyt, rikkaana ja onnellisena.

Yrttikasvit ovat tärkeitä Venäjän Iivana Kupalan vietossa, kuten meillä juhannuksen vietossa. Heillä velhot kuhkivat yön kasteisessa heinikossa ja leikkelevät taikayrttejä, kuten hirvenjuurta (Inula), pirunkarkoitinta eli karhiaista (чертогон, чертополох, Carduus crispus), suomukkaa (Lathraea squamaria L.), pujoa (чернобыль, Artemis vulgaris), keltakannusruohoa (головная трава, Linaria vulgaris), mäkikuismaa (зверобой, Hypericum perforatum, josta käytetään monissa kielissä juhannukseen viittaavaa nimeä [ruots. Johannisört, engl. St. John´s Wort]), kangasajuruohoa eli Neitsyt Marian sänkyruohoa – siis timjamia (богородицкая трава, Thymus, jota polttamalla saatiin savu, joka hoiti äsken vasikoineen lehmän kuntoon), veselov koren' eli ilojuurta(?), piharatamoa (Plantago major), rehuvirnaa (Vicia sativa L.), hirvenjuurta (Inula helenium, Elias Lönnrot: "Juurta käytetään watsan ja rinnan lääkkeeksi, [se] erottaa lökää sulkutaudeissa [ahdistavassa yskässä] ja korjaa waimollisten [kuukautisten] puutetta. Siitä keitetyllä liemellä woidellaan lapsia ryyhelmässä ja ihottumissa. Myös käärmeenpistoon kiitetään sitä hywäksi ihrassa keitettynä. Sääsket pakenewat sen sawusta. Muutamat sekoittavat lehtejä tupakkaan ja sanowat terveelliseksi polttaa."), rantakukkaa (Lythrum salicaria), taikayrttiä yms. Vielä voi kuivata yrttiä nimeltä rasperst'itse, joka jauhetaan ja jauheella hierotaan kehon kipeitä paikkoja, haavoja, paiseita ja turvottumia.

Nämä kaikki kasvithan tehoavat vain Iivananpäivää edeltävänä yönä.

Kupalan päivän vietto alkaa jo iltapäivällä, siinä neljän maissa. Jotta päästäisiin tunnelmaan, porukan kesken kiertää mallasjuomatuoppi. (Monien lähteiden mukaan mallasjuoma ei ole tuntematon suomalaisessakaan juhannuksenvietossa.)

Myös Jarila-niminen nukke, semmoinen noin metrin mittainen olkiukko, saatetaan väsätä, koristaa kukkasin ja nauhoin ja sijoittaa koivun oksanhaaraan. Sen tehtävä on symboloida mieskuntoisuutta ja hedelmällisyyttä, minkä vuoksi se varustetaan muutamien lähteiden mukaan huomattavan kokoisella, tanassa olevalla miehisellä sukuelimellä, joka maalataan punaiseksi. Jarilan eteen tuodaan tarjottimella herkkuja, jotta hedelmällisyys säilyisi. Tämä osa Kupalan juhlaa on siis ilmiselvää perintöä esikristillisen ajan hedelmällisyysjuhlasta.

Koivujen ja Jarilan ympärillä pyöritään piirileikkiä, ja joku silloin "vahingossa" tönäisee Jarilaa niin, että se putoaa alas. Siitä syntyy tyttöjen kesken itku ja parku, että nysse kuoli, ja oli niin komeakin. Miehet nostavat esikuvansa ylös ja ravistelevat sen kuntoon. Sen kunniaksi juodaan hunajanektaria tai vastaavaa, syödään herkkuja ja puhutaan uudelleensyntymisestä, joka tapahtuu keväisin. Jossakin päin Venäjää Jarila lopuksi poltetaan, mutta toisaalla se heitetään jokeen tai haudataan maakuoppaan.

Ennen vanhaan tässä yhteydessä on myös puhuteltu jumalia: on leivottu iso ruislimppu, jota on kierrätetty kädestä käteen, ja jokainen on saanut esittää limppu kädessä toivomuksensa. Sama ruoan pyhittämisriitti on siirretty Kupalan ja Perunin puhuttelusta Jahven kanssa kommunikointiin. Toisen perinnetiedon mukaan nuotion äärellä pidetään kunnon kemut, jonka menyyllä pakollisia ruokalajeja ovat puuro, kananmunat, läski, blinit ja olut/kvassi. Jokainen saa käteensä palasen pyhitettyä ruokaa, ja sen voimin kerrotaan nuotion ääressä vanhoja tarinoita, bylinoita ja satuja.

Perinteinen venäläinen juhannustuli on erilainen kuin suomalainen risukasa ja pari veneenpuoliskoa pystyssä: Venäjällä tehdään noin 7–8-metrinen Kupalets, jonka rungoksi laitetaan puinen parru, täytteeksi olkia, kuivia oksia tms. ja pinnaksi mitä kylästä sattuu löytymään. Vasta Kupaletsin polttamisen jälkeen Iivananjuhla lähtee käyntiin, ja usein viritellään pienempiä nuotioita pitämään tunnelmaa korkealla. Nuotioiden ympärillä tanssitaan, niiden yli hypitään ja toivotaan, että ponnistusjalan ote pitää. Ken hyppää korkeimmalle, hän on seuraavan vuoden ajan onnellisin. Muitakin kilpailuja keksitään tilanteen mukaan, ja meno on meluisaa. Tytöt ja poikamiehet tykkäsivät olla leskisillä (igrat' na gorelki). Sitä varten arvottiin yksi osallistujista "polttajaksi". Muut jaettiin pareihin ja he hajaantuivat lähistölle. Polttaja yritti hajoittaa paria, sitä varten hänen piti vain saada kiinni yksi pari.

Veteen liittyy vieläkin elävä tapa, jonka mukaan tytöt heittävät koivuseppeleen veteen. Jos oma seppele uppoaa, se tietää heittäjälle kuolemaa, jos kelluu, heittäjä pääsee miehelään. Jos seppele ajautuu rantaan, on elettävä vanhanapiikana.

Tuli on karjallekin tärkeä, koska se pelastaa elikot ruton kiroukselta. Siksipä Mansikit saatetaan laittaa liekaan ja taluttaa ihmettelemään avotulta. Samoin lapsista saadaan takuuvarmasti poltetuksi taudit pois, etenkin sikotauti. (Älä ymmärrä väärin: Lapsia siis EI polteta.)

Tähän hauskanpitoon ja hedelmällisyysjuhlaan kristinusko toi sitten oman synkistelynsä. Kupala-yönä, joka siis on vuoden lyhin yö, ei saa nukkua, koska silloin pääsee valloilleen kaikenlainen epäpuhtaus ja iljettävyys, kuten noidat, noidutut olennot (siis se prinssi joka oli noiduttu sammakoksi tms.), velhot, keijut, käärmeet, kotitontut, vedenhenget ja metsänhaltijat. Kavahtakaamme siis niitä me, joissa sanankylvö on elävää!

Vielä pari riittiä: muurahaispesästä kerätään muurahaishappoa, joka auttaa kaikenlaisiin vaivoihin varsinkin Iivananpäivänä. Ja puolenyön aikaan neito käy poimimassa sokkona kukkia, asettaa ne tyynynsä alle ja aamulla katsoo, tuliko poimituksi 12 samanlaista yrttiä tai kukkaa. Jos onnistui, pääsee naimisiin. (Mutta kun Iivanan-yönä ei pitänyt nukkua lainkaan…)

Ivan Kupala on myös tummasävyinen rokkibändi: http://www.kupala.ru/

Muuta Kupala-tietoa:

http://oliav.boom.ru/prazdniki/ivan-kupala.html

http://godsbay.ru/slavs/kupala.html

http://www.durov.com/linguistics3/lukinova-86.htm

http://ura-inform.com/society/2007/07/07/kupala/

Nikolai Gogol: Вечер накануне Ивана Купала.

Kiitos Taina Saariselle keltakannusruohon tietämisestä!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Menee ohi kirjoituksen aiheen, mutta mielelläni kuulisin teidän blogiin kirjoittavien Venäjän asiantuntijoiden tuntemuksia tai näkemyksiä siitä, miksi EU ja Venäjä eivät ole sopineet, eivätkä kovin pikaisesti näytä sopivan, viisumivapaudesta keskenään. Pelkääkö länsi enemmän laitonta vakoilua vai Venäjä ihmisoikeusjärjestöjen vapaata pääsyä alueelleen?

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

EU:n ja erityisesti Suomen suurin pelko lienee, että viisumivapauden poistuttua Suomesta tulee Venäjältä tulevien kolmansien maiden laittomien siirtolaisten kauttakulkumaa. Eli että niiden maiden kansalaiset, jotka pääsevät rajojen olemattomuuden vuoksi suhteellisen helposti Venäjälle laittomasti (esimerkiksi Keski-Aasian maat), pääsisivät viisumivapauden turvin myös Suomeen ja sitä kautta muihin EU-maihin.

bernard n. shull kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Tanelin ehdotus on sikäli epäuskottava, että eihän Suomeen edelleenkään ilman tarkastusta pääsisi. Arviointi vaan tehtäisiin rajalla (konsulaatin sijaan) ja sormenjäljet kerättäisiin samalla tavalla talteen kuin nytkin.

Keskeinen kysymys siis on, mikä tekee viisumista paremman työkalun maahantulijoiden valvontaan kuin henkilötarkastuksen rajalla? Onko viisumissa joku sellainen ominaisuus, jota rajaltakäännyttämisessä ei ole?

Taneli Dobrowolski kirjoitti...

Siinä viisumissa on juuri sellainen ominaisuus, että konsulaatissa viisumin hakijan taustojen tutkimiseen selvittämiseen voidaan tarvittaessa käyttää vaikka useampi vuorokausi, kun taas rajalla päätös maahan päästämisestä on tehtävä huomattavasti suppeammalla kalustolla ja pienemmässä ajassa. Passien ja leimojen väärentäminen on edelleen melko yleistä, joskin väärentäminen saattaa vaikeutua uusien biopassien ja yhteinäisten tietokantojen myötä.

Itse kyllä uskoisin, että viisumipakko poistuu viiden vuoden sisällä. Esimerkiksi Israel, Thaimaa ja muistaaseni Brasilia ovat solmineet tai solmimassa Venäjän kanssa kahdenvälisiä viisumivapaussopimuksia.

Mutta onhan toki niinkin, että viisumien tekeminen on melko kannattava bisnes...

Anonyymi kirjoitti...

Ja onhan niinkin, etta viisumikaytanto on kateva tapa simputtaa poliittisesti tai muuten epaluotettavia ihmisia. BP:n johdolla varmaan tuoreimmat kokemukset.

pentti kirjoitti...

Juhannuksen ajankohta

Juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. kesäkuuta. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannus on vieläkin perinteisellä paikallaan. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 alkaen kesäkuun 19. päivää seuraavana ensimmäisenä lauantaina

EIKÄ KUTEN TÄSSÄ BLOGISSA KERROTAAN!
PENTTI