Ihmisoikeuksien päivä

Tänään 10. joulukuuta vietetään YK:n alulle panemaa kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää.

Hiljattain YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna aloittanut Navanethem Pillay kehottaa: "Meidän on ponnisteltava ihmisoikeuksien toteuttamiseksi sillä perustalla ja sellaisella tavalla, joka vaikuttaa parantavasti miesten, naisten ja lasten elämään; heillähän on riippumatta rodusta, sukupuolesta, uskonnosta, kansallisuudesta, varallisuudesta tai syntyperästä oikeus nauttia jokaisesta oikeudesta, jonka yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus mainitsee."

Venäjällä valtion virallinen äänitorvi Rossiiskaja gazeta julkaisi Venäjän ihmisoikeusvaltuutetun Vladimir Lukinin haastattelun ihmisoikeuksien toteutumisesta. Lukinin mukaan...

...kuluneet 15 vuotta Venäjän perustuslain voimassaoloa ovat tukeneet joitakin myönteisiä tendenssejä yhteiskunnassamme. Esimerkiksi kaikkine puutteineen ja rajoituksineen vapauden taso – mielipiteen-, liikkumis-, sanan- ja kokoontumisvapaus sekä vapaus valita asuinpaikkansa – ovat meillä nyt korkeammalla tasolla kuin kommunismin vuosina. Perustuslaki on tämän vahvistanut ja suojelee sitä. Toisaalta, en olisi valmis sanomaan, että Venäjällä noudatettaisiin tiukasti kaikkia perustuslain säännöksiä. Jo antiikin Kreikan suuri lainsäätäjä Solon sanoi: ”Lait ovat täydellisiä vain siinä määrin kuin kansalaisemme ovat halukkaita noudattamaan niitä.”

РГ: Pystyvätkö meikäläiset siihen?
Lukin: Tämä on jo kysymys oikeustajun juurtumisesta. Maassamme vain suhteellisen pieni joukko kansalaisia on halukas toimimaan miehuullisesti, päättäväisesti, joskus riskin ottaen sen hyväksi, että lain säännökset pantaisiin täytäntöön. Perustuslain ja julistusten noudattaminen riippuu meistä itsestämme. Oikeuksia täytyy puolustaa.

РГ: Mutta sosiologiset kyselyt osoittavat, että oikeusvaltion idea [sana oikeusvaltio on lainausmerkeissä alkutekstissä], jota jo Gorbatšov kuulutti, ei oikein lämmitä meidän kansalaistemme sielua.

Lukin: Ihmiset tietysti ensisijaisesti huolehtivat itsestään, perheestään, leipäpalastaan. Monille tekstit, niinkin tärkeät kuin perustuslain asiat, ovat pikkuasioita. Mutta silloin sivistyneillä, valistuneilla ihmisillä on oltava riittävästi voimia yleisen passiivisuuden murtamiseen. Jo suuri Goethe sanoi: ”Vain se on elämän ja vapauden arvoinen, ken joka päivä käy taisteluun niiden puolesta.”

Ja Kaakkuriniemi ihmettelee: miten voikin joku olla noin fiksu ihmisoikeusvaltuutettu, että nappaa lennosta sitaatteja Goethelta ja Solonilta? Tämä on kai neuvostosivilisaation aikaansaannos. Osaisipa meikäläinenkin tempaista jotain Leinoa tai Baudelairea tai Tuomas Akvinolaista ulkomuistista, mutta ei! Minulla ei ole edes read-only memory.

Toisenlaisia, pessimistisempiäkin äänenpainoja löytyy. Moskovan Helsinki-ryhmän johtaja Ljudmila Aleksejeva korosti Interfaxin haastattelussa, että Venäjällä kaikki elämänalueet ovat ihmisoikeusnäkökulmasta katsoen turvattomia.

Novaja gazeta seuraa sivuillaan yhtä ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvää "puutteen ja rajoitteen" ilmentymää ja seurausta, Anna Politkovskajan murhaoikeudenkäyntiä. Eilisessä istunnossa Politkovskajan puolustusasianajaja kysyi ties monennenko kerran, milloin lopetetaan se käytäntö, että syytetyt viedään selliin yömyöhällä, heitä ruokitaan kehnosti jos lainkaan eikä heidän anneta nukkua. Vastaus oli, että tästä asiasta on jo lähetetty kirje turvajoukkojen päällikölle. On siis helppo yhtyä Lukinin kaunokirjallis-kaunopuheiseen optimismiin, että oikeusvaltion kehitys kehittyy.