Minun Venäjäni onnittelee tänään 150 vuotta täyttävää Anton Tšehovia. Juhlahetkiin suosittelen Tommi Salosen laajaa Tšehov-sivustoa (jonka itsekin vasta löysin, mutta vaikuttaa hyvin kattavalta)
29.1.2010
Hyvää syntymäpäivää, Anton Pavlovitš!
Minun Venäjäni onnittelee tänään 150 vuotta täyttävää Anton Tšehovia. Juhlahetkiin suosittelen Tommi Salosen laajaa Tšehov-sivustoa (jonka itsekin vasta löysin, mutta vaikuttaa hyvin kattavalta)
26.1.2010
Venäläisiä dokumenttielokuvia DocPointissa - Russian Docs at DocPoint
kuvalähde: DocPointin katalogi17-oe Avgusta/Elokuun 17. päivä/17 August
Gutman Aleksandr
63 min, Venäjä, 2009
Sellin luukusta seurataan, kuinka Boris Bezotechestvo pyydystää kärpäsiä ruuaksi hämähäkille. Hänen ainoa seuralaisensa kiipeilee loisteputken valossa pitkin seinää. Kolmesta murhasta tuomittu Boris sovittaa rangaistustaan vankilassa, jonka kaikki asukkaat ovat elinkautisvankeja. Vankila sijaitsee saarella, jonne johtavan sillan ylittävät vain vartijat ja hevosvaunut, joiden lastina on ruumisarkku.
Venäläinen dokumenttielokuvan mestari Alexander Gutman tutkii uusimmassa teoksessaan sitä, mitä tapahtuu silloin, kun ei tapahdu mitään. Rikoksen ja rangaistuksen tematiikka on läsnä teoksen jokaisessa hetkessä. Kun kuolemantuomiota ei enää ole, jäljelle jää vain aikaa. Koska hämähäkistä ei ole juttuseuraksi, ajan voi käyttää keskusteluihin Jumalan kanssa – tai ehkä sittenkin Saatanan. Boris kysyy itseltään, pitäisikö yrittää seota. Sitä hän ei olekaan yrittänyt vähään aikaan.
Taina Vuokko/DocPointin katalogi
Esitysformaatti: Video
Käsikirjoitus: Gutman Aleksandr
Kuvaus: Efros Maksim, Gutman Aleksandr, Volkov Nikolai
Leikkaus: Gutman Aleksandr
Ääni: Lerner Leonid
Tuotanto: Gutman Aleksandr, Kopczynski Krzysztof
Ke 27.1.2010
18:30
Ateneum
17 August
Gutman Alexander
63 min, Russia, 2009
Through the hatch of his cell door, we see Boris Bezotechestvo catch flies to feed a spider. Climbing up and down the wall under a fluorescent light, the spider is his sole companion. Boris, convicted of three murders, expiates his crimes in a prison where everyone is serving a life sentence. The prison is on an island and only guards cross the bridge leading there. And a horse carriage loaded with a coffin.
In his latest film, the Russian master of documentary Alexander Gutman explores what happens when nothing happens. The theme of crime and punishment is present in every moment. When there is no death sentence, there is only time. Since the spider cannot speak, time can be spent conversing with God – or maybe with the Devil. Boris asks himself whether he should try to go insane. That's something he hasn’t tried for a while.
Taina Vuokko | Translation by Anna Volmari/Catalogue of DocPoint
Format: Video
Script: Gutman Alexander
Photography: Efros Maxim, Gutman Alexander, Volkov Nikolai
Editor: Gutman Alexander
Sound: Lerner Leonid
Production: Gutman Alexander, Kopczynski Krzysztof
Wed 27.1.2010
18:30
Ateneum
kuvalähde: DocPointin katalogiGlubinka/Syrjäseutu/Countryside 35x45
Solomin Jevgeni
43 min, Venäjä, 2009
Valokuvaaja Ljutikov kiertää siperialaisia kyliä valokuvaamassa kansalaisia, sillä viranomaiset ovat päättäneet vaihtaa vanhat neuvostopassit uusiin venäläispasseihin. Hän marssittaa miehet ladon seinään naulatun lakanan eteen ja virittää sen kulttuuritalon juhlasaliin naisväen taustaksi. Passiton ihminen ei ole ihminen Venäjällä, junalippuakaan ei voi ilman sitä ostaa. Tosin minne lähteä, jos ei ole nähnyt rahapalkkaa kahdeksaan vuoteen?
Countryside 35 x 45 on hienon kuvaustyön ja dramaturgian satuttavaa, huumorilla höystettyä elokuvaa kahden aikakauden murroksessa elävistä ihmisistä. Aamun äänet kertovat ihmisten ja eläinten arkaaisesta yhteiselosta, jossa maalaiset sinnittelevät. Hääjuhlassa he heittäytyvät tanssin valtaan. Elokuvan vertauskuvallinen voima huipentuu kuviin polttouunissa roihuavista neuvostopasseista, joiden sivuilta valokuvat katsovat kuin kysyen: ”Mitä nyt, Venäjä?”
Elizabeth Marschan/DocPointin katalogi
Esitysformaatti: Video
Alkuperäinen nimi: Glubinka 35x45
Käsikirjoitus: Solomin Jevgeni
Kuvaus: Ponomarjov Vladimir
Leikkaus: Solomin Jevgeni
Ääni: Popov Andrei
Tuotanto: Pavlov Konstantin, Solomina Jelizaveta
Su 31.1.2010
17:00
Maxim 2
Countryside 35x45
Solomin Evgeny
43min, Russia, 2009
Lyutikov travels in Siberian villages photographing people, for the authorities have decided to replace old Soviet passports with new Russian ones. He shoots men in front of a sheet nailed to a barn wall and hangs the sheet in the village hall for women. In Russia, a person without a passport isn't really a person; you can't even buy a train ticket. Then again, if you haven't been paid in money in eight years, where would you go?
Countryside 35 x 45 is a cinematographically and dramaturgically wonderful, touching and humorous film about people living between two eras. The sounds of early morning tell of an archaic coexistence of people and farm animals that the country folk struggle with. At a wedding party they immerse themselves in dance. The metaphorical force of the film culminates in images of burning Soviet passports, with the old photos staring out, as if asking “What now, Russia?”
Elizabeth Marschan │ Translation by Maria Koistinen/Catalogue of DocPoint
Format: Video
Original title: Glubinka 35x45
Script: Solomin Evgeny
Photography: Ponomaryov Vladimir
Editor: Solomin Evgeny
Sound: Popov Andrey
Production: Pavlov Konstantin, Solomina Elizaveta
Sun 31.1.2010
17:00
Maxim 2
20.1.2010
Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja 1/2 ; Gunilla Bresky's documentaries about Russia, Part one
Klikkaa kuva suuremmaksi!
kuvalähde: Gunilla Breskyn arkisto
25.01.2010 klo 18.00-20.00 , Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldink. 1, 3 kerros, Kinosali
Vapaa pääsy.
Tervetuloa!
Kevään 2010 aikana DOKKLUB esittää Kinosalin uusitulla laitteistolla ruotsalaisen Gunilla Breskyn 4 - 5 Venäjä-aiheista dokumenttia, jotka kaikki on tehty 2000-luvulla. Breskyn dokumenttituotanto on lähes tuntematonta Suomessa. Tiettävästi vai yksi teos on esitetty Suomessa.Hänen elokuvissaan, joista valtaosa käsittelee toista maailmansotaa, aihetta käsitellään voimakkaasti ja emotionaalisesti ihmisten kautta, ei suuria sotilaallisia strategioita spekuloiden. Breskylle ominaista on taitava musiikin käyttö ja aina runsaan arkistomateriaalin viimeisen päälle hyödyntäminen.
Esitettävissä elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.
Breskyn elokuvista näemme 25. tammikuuta kaksi varhaisinta:
These two films start the retrospective of a swedish director Gunilla Bresky from Lulea. Most of her docs are about WWII.
1) BLOOD ROAD - Verinen tie
( Blodsvägen), 54 min., 2000, original languages russian, swedish and norwegian. English subtitles.
”I saw his photo, and I couldn't
forget his eyes. Who was he?”
Director Gunilla G Bresky started
to look for one man, but she found
a hundred thousand. They were
Russian prisoners of war, forced to
build Hitler’s Arctic Railway in
Norway.
Thousands died. For those who
survived a new shock was waiting back
home. Stalin considered them as
traitors and they were sent to
new camps.
Only a few are still alive and can
tell about their fate.
An original and beautiful film about
the cruelty of war, but also about
the dignity of man, and loving Russia
in spite of all...
Gunilla Breskyn retrospektiivin ensimmäinen elokuva "Kuoleman tie" on vuodelta 2000. Se kertoo noin sadantuhannen neuvostoliittolaisen sotavangin kohtaloista saksalaisten sotavankeudessa Norjassa ja vankeudesta elossa selvinneiden katkerasta paluusta Stalinin Neuvostoliittoon.
Blodsvägen-
genom ett himmelskt landskap med en djävulsk historia
En flerfaldigt prisbelönad film om ryska krigsfångar, som
tvingades till Norge under andra världskriget för att förverkliga Hitlers dröm om en arktiska järnväg. Tusentals dog av svält och misshandel i koncentrationsläger alldeles nära den svenska gränsen. Några få lyckades fly.
Dokumentärfilmaren Gunilla G Bresky har hittat sju av de överlevande, som berättar om tyskarnas grymheter, men också om chocken som väntade när de återvände till Sovjetunionen.
Blodsvägen är första delen i en trilogi om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.
Klikkaa kuva suuremmaksi!
Gunilla Bresky ja Veraa muistellut entinen partisaani Anatoli Golubev. Photo by Hilde Korsaeth
2) Dear Vera-IN MEMORY OF YOU - Rakas Vera-SINUN MUISTOLLESI
( Kära Vera - Till ditt minne), 28 min., 2002, original language russian. English subtitles.
She was young when she died. And very beautiful.
There are many unanswered questions about her death.
It was forbidden to mention her name. All photos of her are disappeared. Michail never met her, but he spent several years of his life trying to find out why she was supposed to be forgotten.
"Dear Vera" is Gunilla G Breskys third documentary film about the war in the Arctic.
Gunilla Breskyn kolmas toisesta maailmansodasta kertova dokumenttielokuva on traaginen kuvaus nuoresta partisaanista Vera Poljaninasta. Toisin kuin partisaanitoverinsa, kaunis Vera ei päässyt koskaan mukaan Pohjois-Suomeen tehdyille iskuille. Veran elämä päättyi 22-vuotiaana.
Kära Vera- till ditt minne
Djupt inne i de ryska skogarna ligger en ensam kvinna begravd.
Hon var ung när hon dog 1944. Och mycket vacker.
Det finns många frågor kring hennes död. Alla bilder av henne har försvunnit. Det var förbjudet att nämna hennes namn.
Michail har aldrig träffat henne, men han har använt år av sitt liv för att ta reda på varför hon skulle raderas ut ur historien.
Kära Vera är Gunilla G Breskys tredje film om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.
Leif Furhammar Dagens Nyheter:
- Gunilla Breskys levande bilder om döden – hennes dokumentärsvit om lämningarna från andra världskrigets oglamorösa norra front – hör till det märkligaste, hemskaste och mest gripande som producerats i svensk tv på senare tid.
Gunder Andersson Aftonbladet:
- Med Kära Vera – till ditt minne har Gunilla Bresky slutfört en historik fresk över en okänd samtidshistoria. Fem år har hon ägnat åt att hitta berättelser om vad som hände under andra världskriget i nordnorge och norra Ryssland.
De två tidigare filmerna Blodsvägen och Under en rostig stjärna har fått flera internationella priser.
Den tredje filmen i trilogin är ny och tillägnad en ung, vacker kvinna, Vera Poljanina. Vera gick ut i andra världskriget som frivillig. Hon blev partisan och tillhörde en grupp som gjorde räder mot tyska trupper i Finland. Partisanerna var unga och hängivna. Men Vera blev sviken av den man hon älskade och tog sitt liv. Därför betraktades hon som en förrädare, som skulle raderas ut ur historien. Alla bilder av henne förstördes. Det var till och med förbjudet att nämna hennes namn.
Men historikern Michail Oresjeta fick höra talas om henne. Tack vare honom, som aldrig träffat henne, har hon räddats tillbaka ur glömskan.
Filmen är inspelad på partisanernas ö i norra Ryssland. Där träffas varje sommar de partisaner som ännu lever. Men aldrig tidigare har de talat om Vera. Först nu vågar de berätta vad som hände när hon dog.
Reijo Nikkilä
DOKKLUB:in vetäjä
Host of DOKKLUB
Veduschi DOKKLUBa
kuvalähde: Gunilla Breskyn arkisto25.01.2010 klo 18.00-20.00 , Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldink. 1, 3 kerros, Kinosali
Vapaa pääsy.
Tervetuloa!
Kevään 2010 aikana DOKKLUB esittää Kinosalin uusitulla laitteistolla ruotsalaisen Gunilla Breskyn 4 - 5 Venäjä-aiheista dokumenttia, jotka kaikki on tehty 2000-luvulla. Breskyn dokumenttituotanto on lähes tuntematonta Suomessa. Tiettävästi vai yksi teos on esitetty Suomessa.Hänen elokuvissaan, joista valtaosa käsittelee toista maailmansotaa, aihetta käsitellään voimakkaasti ja emotionaalisesti ihmisten kautta, ei suuria sotilaallisia strategioita spekuloiden. Breskylle ominaista on taitava musiikin käyttö ja aina runsaan arkistomateriaalin viimeisen päälle hyödyntäminen.
Esitettävissä elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.
Breskyn elokuvista näemme 25. tammikuuta kaksi varhaisinta:
These two films start the retrospective of a swedish director Gunilla Bresky from Lulea. Most of her docs are about WWII.
1) BLOOD ROAD - Verinen tie
( Blodsvägen), 54 min., 2000, original languages russian, swedish and norwegian. English subtitles.
”I saw his photo, and I couldn't
forget his eyes. Who was he?”
Director Gunilla G Bresky started
to look for one man, but she found
a hundred thousand. They were
Russian prisoners of war, forced to
build Hitler’s Arctic Railway in
Norway.
Thousands died. For those who
survived a new shock was waiting back
home. Stalin considered them as
traitors and they were sent to
new camps.
Only a few are still alive and can
tell about their fate.
An original and beautiful film about
the cruelty of war, but also about
the dignity of man, and loving Russia
in spite of all...
Gunilla Breskyn retrospektiivin ensimmäinen elokuva "Kuoleman tie" on vuodelta 2000. Se kertoo noin sadantuhannen neuvostoliittolaisen sotavangin kohtaloista saksalaisten sotavankeudessa Norjassa ja vankeudesta elossa selvinneiden katkerasta paluusta Stalinin Neuvostoliittoon.
Blodsvägen-
genom ett himmelskt landskap med en djävulsk historia
En flerfaldigt prisbelönad film om ryska krigsfångar, som
tvingades till Norge under andra världskriget för att förverkliga Hitlers dröm om en arktiska järnväg. Tusentals dog av svält och misshandel i koncentrationsläger alldeles nära den svenska gränsen. Några få lyckades fly.
Dokumentärfilmaren Gunilla G Bresky har hittat sju av de överlevande, som berättar om tyskarnas grymheter, men också om chocken som väntade när de återvände till Sovjetunionen.
Blodsvägen är första delen i en trilogi om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.
Klikkaa kuva suuremmaksi!
Gunilla Bresky ja Veraa muistellut entinen partisaani Anatoli Golubev. Photo by Hilde Korsaeth2) Dear Vera-IN MEMORY OF YOU - Rakas Vera-SINUN MUISTOLLESI
( Kära Vera - Till ditt minne), 28 min., 2002, original language russian. English subtitles.
She was young when she died. And very beautiful.
There are many unanswered questions about her death.
It was forbidden to mention her name. All photos of her are disappeared. Michail never met her, but he spent several years of his life trying to find out why she was supposed to be forgotten.
"Dear Vera" is Gunilla G Breskys third documentary film about the war in the Arctic.
Gunilla Breskyn kolmas toisesta maailmansodasta kertova dokumenttielokuva on traaginen kuvaus nuoresta partisaanista Vera Poljaninasta. Toisin kuin partisaanitoverinsa, kaunis Vera ei päässyt koskaan mukaan Pohjois-Suomeen tehdyille iskuille. Veran elämä päättyi 22-vuotiaana.
Kära Vera- till ditt minne
Djupt inne i de ryska skogarna ligger en ensam kvinna begravd.
Hon var ung när hon dog 1944. Och mycket vacker.
Det finns många frågor kring hennes död. Alla bilder av henne har försvunnit. Det var förbjudet att nämna hennes namn.
Michail har aldrig träffat henne, men han har använt år av sitt liv för att ta reda på varför hon skulle raderas ut ur historien.
Kära Vera är Gunilla G Breskys tredje film om bortglömda öden vid andra världskrigets norra front.
Leif Furhammar Dagens Nyheter:
- Gunilla Breskys levande bilder om döden – hennes dokumentärsvit om lämningarna från andra världskrigets oglamorösa norra front – hör till det märkligaste, hemskaste och mest gripande som producerats i svensk tv på senare tid.
Gunder Andersson Aftonbladet:
- Med Kära Vera – till ditt minne har Gunilla Bresky slutfört en historik fresk över en okänd samtidshistoria. Fem år har hon ägnat åt att hitta berättelser om vad som hände under andra världskriget i nordnorge och norra Ryssland.
De två tidigare filmerna Blodsvägen och Under en rostig stjärna har fått flera internationella priser.
Den tredje filmen i trilogin är ny och tillägnad en ung, vacker kvinna, Vera Poljanina. Vera gick ut i andra världskriget som frivillig. Hon blev partisan och tillhörde en grupp som gjorde räder mot tyska trupper i Finland. Partisanerna var unga och hängivna. Men Vera blev sviken av den man hon älskade och tog sitt liv. Därför betraktades hon som en förrädare, som skulle raderas ut ur historien. Alla bilder av henne förstördes. Det var till och med förbjudet att nämna hennes namn.
Men historikern Michail Oresjeta fick höra talas om henne. Tack vare honom, som aldrig träffat henne, har hon räddats tillbaka ur glömskan.
Filmen är inspelad på partisanernas ö i norra Ryssland. Där träffas varje sommar de partisaner som ännu lever. Men aldrig tidigare har de talat om Vera. Först nu vågar de berätta vad som hände när hon dog.
Reijo Nikkilä
DOKKLUB:in vetäjä
Host of DOKKLUB
Veduschi DOKKLUBa
18.1.2010
Alexei Parshcikov Commemorative at Stanford University
Jukka Mallinen pyysi postaamaan blogiin seuraavan:
Standfordin yliopiston Slavistiikan, Englannin kielen sekä Luovan kirjoittamisen tiedekunnat pitävät 21. tammikuuta muistoseminaarin tunnetulle venäläiselle metarealisti-runoilijalle Aleksei Parshtshikoville (1954 - 2009). Parshtshikov teki tutkimusta Standfordissa 1991 - 1993 ja oli yhteistyössä kalifornialaisen Language Schoolin kanssa. Hän esiintyi useasti Suomessakin 1990-luvun vaihteessa. Hänen runojaan oli Kulttuurivihkoissa 1982 sekä antologiassa "Päämäärä vie meitä ympyrää" (1989). Englanniksi häneltä tuli käännösvalikoima ”Blue Vitriol” (Avec Books, 1994), jonka esipuhe on tunnetun Standfordin professorin Marjorie Perloffin.
Seminaarissa esiintyvät Michael Palmer, Lyn Hejinian, Marjorie Perloff, Ilya Kutik, Mihail Epshtein, Andrew Wachtel, Jevgeni Ostashevski, Igor Ganikovski, Jukka Mallinen, Aleksandr Davydov, Darlene Reddaway. Musical Reflection: Larry Ochs of the Rova Saxophone Quartet. Paintings: Light by Igor Ganikovski
Seminaarissa esitetään Reijo Nikkilän dokumentti “Hyvästi, slaavit” (1990), jossa Parshtshikov esiintyi.”
(Photo: Reijo Nikkilä)
Standfordin yliopiston Slavistiikan, Englannin kielen sekä Luovan kirjoittamisen tiedekunnat pitävät 21. tammikuuta muistoseminaarin tunnetulle venäläiselle metarealisti-runoilijalle Aleksei Parshtshikoville (1954 - 2009). Parshtshikov teki tutkimusta Standfordissa 1991 - 1993 ja oli yhteistyössä kalifornialaisen Language Schoolin kanssa. Hän esiintyi useasti Suomessakin 1990-luvun vaihteessa. Hänen runojaan oli Kulttuurivihkoissa 1982 sekä antologiassa "Päämäärä vie meitä ympyrää" (1989). Englanniksi häneltä tuli käännösvalikoima ”Blue Vitriol” (Avec Books, 1994), jonka esipuhe on tunnetun Standfordin professorin Marjorie Perloffin.
Seminaarissa esiintyvät Michael Palmer, Lyn Hejinian, Marjorie Perloff, Ilya Kutik, Mihail Epshtein, Andrew Wachtel, Jevgeni Ostashevski, Igor Ganikovski, Jukka Mallinen, Aleksandr Davydov, Darlene Reddaway. Musical Reflection: Larry Ochs of the Rova Saxophone Quartet. Paintings: Light by Igor Ganikovski
Seminaarissa esitetään Reijo Nikkilän dokumentti “Hyvästi, slaavit” (1990), jossa Parshtshikov esiintyi.”
(Photo: Reijo Nikkilä)
17.1.2010
Kino Lokakuu Klassikot I: Anton Tshehov 150 vuotta
Arkadin-elokuvakerhon, Suomi-Venäjä-seuran ja Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen Klassikko-sarjan avajaisnäytös on omistettu 150 vuotta täyttävälle Anton Tshehoville.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat akateemikko, ohjaaja ja Kohtaamisia Tshehovin kanssa-klassikon kirjoittanut Ralf Långbacka ja viimeksi Kansallisteatterin Platonovilla Tshehovia lähestynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Baran.
Heidän, ja toivon mukaan yleisön, mielipiteistä yritämme löytää vastauksen siihen, miksi Tshehovin sivut ovat pölylle immuuneja ja ajatuksensa ja unelmansa ajasta toiseen siirtyviä.
Illan elokuvana esitämme Nikita Mihalkovin Platonov-sovituksen Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle.
”Jättiläisten maailmassa on hyödyllistä lukea heikosta Daavidista. Suosittelenkin koko sydämestäni, että mahdollisimman usein tartutte Tshehoviin ja hänen uniensa läpi elätte omat unelmanne.”
- Vladimir Nabokov: Eseji (Beograd, 2006)
Aika: Ke 27.01.2010, kello 18.00.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus ((Nordenskiöldinkatu 11)
Elokuva on tekstitetty englanniksi ja keskustelu tulkataan venäjäksi.
Vapaa pääsy.
Elokuvien lisukkeeksi tarjolla on nesteytystä ja pikkupurtavaa - ilmaiseksi, totta kai!
Kino Lokakuu Klassikot:
Ke 27.01.2010: Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min.)
Ke 17.02.2010: Elem Klimov: Tule ja katso (1985, 142 min)
Ke 31.03.2010: Elem Klimov: Agonia (1974, 152 min)
Ke 28.04.2010: Andrei Kontshalovski: Aateliskoti (1969, 111 min)
Ke 26.05.2010: Mihail Kalatozov: Kurjet lentävät (1957, 97 min)
Lisätietoja:
Kari Pirhonen, Arkadin ry:n pj
0504688713
karipirhonen@luukku.com
www.kinolokakuu.com
Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min.)
Mihalkov tavoittaa kohtalaisen hyvin Tshehovin tekstien hengen kuvatessaan viikonlopun viettoon maalle kokoontuvia ihmisiä, jotka eivät tee mitään mutta puhuvat paljon. Kaikki on jollain tavalla latteata, naurussa on teennäinen sointi, ihanteet ovat lahonneet ja nuoruus haihtunut. “Olenko minä pelkkä pelle, olenko minä pelkkä pelle?”, toistelee ohjauksessaan Triletskiä näyttelevä Mihalkov ja on myöhemmällä urallaan ja politisoitumisellaan antanut varsin yksiselitteisen vastauksen Tshehovin kuolemattomuudesta todistavaan kysymykseen.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat akateemikko, ohjaaja ja Kohtaamisia Tshehovin kanssa-klassikon kirjoittanut Ralf Långbacka ja viimeksi Kansallisteatterin Platonovilla Tshehovia lähestynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Baran.
Heidän, ja toivon mukaan yleisön, mielipiteistä yritämme löytää vastauksen siihen, miksi Tshehovin sivut ovat pölylle immuuneja ja ajatuksensa ja unelmansa ajasta toiseen siirtyviä.
Illan elokuvana esitämme Nikita Mihalkovin Platonov-sovituksen Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle.
”Jättiläisten maailmassa on hyödyllistä lukea heikosta Daavidista. Suosittelenkin koko sydämestäni, että mahdollisimman usein tartutte Tshehoviin ja hänen uniensa läpi elätte omat unelmanne.”
- Vladimir Nabokov: Eseji (Beograd, 2006)
Aika: Ke 27.01.2010, kello 18.00.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus ((Nordenskiöldinkatu 11)
Elokuva on tekstitetty englanniksi ja keskustelu tulkataan venäjäksi.
Vapaa pääsy.
Elokuvien lisukkeeksi tarjolla on nesteytystä ja pikkupurtavaa - ilmaiseksi, totta kai!
Kino Lokakuu Klassikot:
Ke 27.01.2010: Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min.)
Ke 17.02.2010: Elem Klimov: Tule ja katso (1985, 142 min)
Ke 31.03.2010: Elem Klimov: Agonia (1974, 152 min)
Ke 28.04.2010: Andrei Kontshalovski: Aateliskoti (1969, 111 min)
Ke 26.05.2010: Mihail Kalatozov: Kurjet lentävät (1957, 97 min)
Lisätietoja:
Kari Pirhonen, Arkadin ry:n pj
0504688713
karipirhonen@luukku.com
www.kinolokakuu.com
Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min.)
Mihalkov tavoittaa kohtalaisen hyvin Tshehovin tekstien hengen kuvatessaan viikonlopun viettoon maalle kokoontuvia ihmisiä, jotka eivät tee mitään mutta puhuvat paljon. Kaikki on jollain tavalla latteata, naurussa on teennäinen sointi, ihanteet ovat lahonneet ja nuoruus haihtunut. “Olenko minä pelkkä pelle, olenko minä pelkkä pelle?”, toistelee ohjauksessaan Triletskiä näyttelevä Mihalkov ja on myöhemmällä urallaan ja politisoitumisellaan antanut varsin yksiselitteisen vastauksen Tshehovin kuolemattomuudesta todistavaan kysymykseen.
Arbatin lapset: sarja Ylen Teemalla
Eilen alkoi Ylen Teemalla Anatoli Rybakovin romaanin mukaan tehty tv-sarja Arbatin lapset.
Lauantaisin klo 19:10-20:00, ja jos et malta jättää Avaraa luontoa katsomatta, tämä tulee myös uusintana sunnuntaisin klo 22:05-22:55.
Eli ensimmäinen osa tulee tänä iltana uusintana, ja se on myös viikon näkyvissä Yle Areenassa.
Luvassa on vielä seitsemän jaksoa lisää.
Edit 26.01.2010:
ks. YLE:n kommentti eli osia on yhteensä 16.
*
Kukako oli Anatoli Rybakov? Miksi Arbatin lapset on jotenkin erikoinen romaani?
Anatoli Naumovitš Rybakovin (1911–1998) kolmiosainen romaani Arbatin lapset on kirjoitettu 1960-luvulla, mutta julkaistiin vasta v. 1987. Se kertoo 1930-luvun Moskovasta, eikä mistä tahansa paikasta Moskovassa, vaan erään suuren talon elämästä:
”Arbatin suurin talo jää kahden poikkikadun, Nikolain- ja Rahakujan väliin, nykyisin niitä kutsutaan Plotnikovinkujaksi ja Vesnininkaduksi. Kolme kahdeksankerroksista rakennusta kohoaa perä perää, ensimmäisen julkisivua peittävät vaaleiksi lasitetut laatat. Kadun varrella roikkuu kylttejä: ”Reikäompelua”, ”Irti änkytyksestä”, ”Veneeriset ja urologiset taudit”. Peltilevyillä kulmistaan vahvistetut, matalat holvimaiset porttikäytävät yhdistävät kaksi pimeää pihakuilua toisiinsa.
Saša Pankratov astui ovesta ulos ja lähti vasemmalle, Smolenskin aukiolle päin. (…)”
Arbatin lapset on nuorisoromaani, jonka keskiössä on neljä koululaista, Saša Pankratov, Maksim Kostin ja Inna Ivanova. Heidän kavereitaan olivat Lena Budjagin ja Jura Šarok ja muutamat muut – siis tavallisia moskovalaisia nuoria. Mutta juttu kulkee vallan sisäpiirissä, Stalinin esikunnassa. Alussa eletään vuoden 1933 loppua ja sen vaihtumista vuodeksi 1934. Lukija pääsee tutustumaan erilaisiin sisätiloihin, niin Kremlin työhuoneisiin kuin yhteisasumuksen huoneistoon, unohtamatta instituutin luokkia tai vankilan sellejäkään. Yksi merkittävä piirre on se, että kirjassa puhutaan seksistä – sitähän ei Neuvostoliitossa tiettävästi juuri harrastettu. Ai puhumista vai seksiä? No, vitsi piileekin juuri vastauksen moniselitteisyydessä.
Amerikkalaisen venäjänkielisen kirjallisuuslehden Чайка (Seagull magazine) sivuilla on Solomon Volkovin vuonna 1996 - pari vuotta ennen Rybakovin kuolemaa - tekemä kirjailijahaastattelu. Rybakov kertoo kirjoittaneensa teostaan 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun loppupuolelle.
Aikakauslehti Novyi mir teki hänen kanssaan kustannussopimuksen ja maksoi ennakkomaksun, mutta sensuurin vuoksi julkaisemisesta ei tullut mitään. Antistalinistista romaania ei saanut julkaistuksi Hruštšovin ajan suojasäässä eikä Brežnevin ajan konservatismissa. Rybakov kertoo kysyneensä kustannustoimittajalta, milloin julkaiseminen olisi mahdollista. "Vasta kun meidän sukupolvemme on kuollut pois", oli vastaus. Ja silloin elettiin vuotta 1983.
Kustannusyhtiö Tammi oli ajan hermolla. Kun Družba narodov julkaisi romaanin vuonna 1987, se oli salakuljetettu Suomeen ja Ranskaan siltä varalta, että jos neuvostosensuuri yhä jarruttaisi hanketta, romaani tulisi ensin ulos lännessä. Marja-Leena Jaakkola käänsi tekstin, ja kolmiosainen romaani voitiin julkaista vain parin kuukauden viiveellä alkuperäiseen nähden.
Valtio omistaa Venäjän, kuka omistaa valtion?
På svenska
Venäjällä ei juuri ole todellisen yksityisomistuksen perinnettä, ja senkin vähän mitä on ollut ovat tsaarit ja kommunistit tuhonneet. Hodorkovski pantiin telkien taakse koska hän haastoi valtion ehdottoman ylivallan. Näin muut oligarkit saatiin ymmärtämään kuka määrää kaapin paikan, ja Putin päättää mitä sitten tapahtuu.
Jotakuinkin näin menee Arto Luukkasen teesi kirjassa Kuka omistaa Venäjän? Kiinnostava kysymys, kuka osaisi vastata?
Kirja alkaa hurjalla väitteellä siitä, että presidentti Dmitri Medvedev olisi helmikuussa 2009 Siperiassa käydessään kuljettanut Mihail Hodorkovskin mukanaan uuteen oikeudenkäyntiin Moskovaan, omalla lentokoneellaan. Hieno vertauskuva, mutta tuskin totta. Englanninkielinen nettisivu johon Luukkanen viittaa kertoo asiasta lähinnä huhuna, ja viittaa edelleen venäläiseen nettilehteen, joka samoin kyseenalaistaa väitteen.
Ei oikein hyvä avaus jos tarkoituksena on esittää tieteellistä tutkimusta.
Yhtä hurjalta tuntuu tämä muutama sivua myöhemmin itsestäänselvyytenä esitetty heitto:
Miten niin "tapana"? Bolsevikkejä toki oli telkien takana ennen lokakuun kaappausta, mutta löytyykö muita esimerkkejä tästä venäläisestä tavasta?
Muutenkin kirja tuntuu hieman huolimattomasti kokoon kyhätyltä, tekstissä on toistoja ja kummalliset virheet venäjänkielisissä termeissä panevat miettimään kuinka hyvin tekijä oikeastaan venäjää hallitsee.
Ei silti etteikö tekstissä olisi kiinnostaviakin kohtia, esimerkiksi vertaukset Stalinin ja nykyisen "sekurokratian" maailmankuvien välillä. Varteenotettava on myös tämä lähtökohta, jonka Luukkanen esittää kirjan ensimmäisen luvun lopussa, sivulla 31:
Luukkanen ei kuitenkaan onnistu kovin vakuuttavasti selittämään miten hänen mainitsemansa erilaiset omistusjärjestelmät suhtautuvat toisiinsa. Yli puolet kirjasta on - sinänsä osin kiinnostavaakin - yhteenvetoa valtiollisen omistusoikeuden noususta ja yksityisomistuksen tuhosta Venäjällä, Kiovan Venäjästä nykyaikaan saakka. Neuvostoaikaan siirtyessään kirja keskittyy yhä enemmän erilaisiin teknisiin muutoksiin valtiollisen omistamisen muodoissa, ja Neuvostoliiton romahtamista seurannut "ota kiinni mistä saat"-vaihe kuvataan jotakuinkin samoin kuin se jo kymmeniä kertoja aikaisemmin on kerrottu.
Sivulla 173 Luukkanen vihdoin pääsee takaisin siihen mistä aloitti - omistamisen eri kerroksiin Venäjällä. Juuri mitään uutta ei matkan varrella tunnu ilmenneen:
Mitä siis opimme kaikesta tästä? Sivulla 191 Luukkanen tiivistää johtopäätöksensä näin:
Tarvittiinko siis koko kirja tähän toteamukseen pääsemiseksi? Kaikki riippuu Putinista? Eikö siis Putin riipu mistään? Hamlet vai Paljon melua tyhjästä?
Venäjällä ei juuri ole todellisen yksityisomistuksen perinnettä, ja senkin vähän mitä on ollut ovat tsaarit ja kommunistit tuhonneet. Hodorkovski pantiin telkien taakse koska hän haastoi valtion ehdottoman ylivallan. Näin muut oligarkit saatiin ymmärtämään kuka määrää kaapin paikan, ja Putin päättää mitä sitten tapahtuu.Jotakuinkin näin menee Arto Luukkasen teesi kirjassa Kuka omistaa Venäjän? Kiinnostava kysymys, kuka osaisi vastata?
Kirja alkaa hurjalla väitteellä siitä, että presidentti Dmitri Medvedev olisi helmikuussa 2009 Siperiassa käydessään kuljettanut Mihail Hodorkovskin mukanaan uuteen oikeudenkäyntiin Moskovaan, omalla lentokoneellaan. Hieno vertauskuva, mutta tuskin totta. Englanninkielinen nettisivu johon Luukkanen viittaa kertoo asiasta lähinnä huhuna, ja viittaa edelleen venäläiseen nettilehteen, joka samoin kyseenalaistaa väitteen.
Ei oikein hyvä avaus jos tarkoituksena on esittää tieteellistä tutkimusta.
Yhtä hurjalta tuntuu tämä muutama sivua myöhemmin itsestäänselvyytenä esitetty heitto:
Venäjällä on tapana käydä niin, että vankiloissa vuosikaupalla viruneet ihmiset ovat järjestelmän vaihtuessa päätyneet vallanpitäjiksi.
Miten niin "tapana"? Bolsevikkejä toki oli telkien takana ennen lokakuun kaappausta, mutta löytyykö muita esimerkkejä tästä venäläisestä tavasta?
Muutenkin kirja tuntuu hieman huolimattomasti kokoon kyhätyltä, tekstissä on toistoja ja kummalliset virheet venäjänkielisissä termeissä panevat miettimään kuinka hyvin tekijä oikeastaan venäjää hallitsee.
Ei silti etteikö tekstissä olisi kiinnostaviakin kohtia, esimerkiksi vertaukset Stalinin ja nykyisen "sekurokratian" maailmankuvien välillä. Varteenotettava on myös tämä lähtökohta, jonka Luukkanen esittää kirjan ensimmäisen luvun lopussa, sivulla 31:
Nyky-Venäjän polittiisen todellisuuden selittämisen haasteellisuus on siinä, että siellä vallitsee päällekkäin monenlaisia omistusjärjestelmiä, jotka eivät sulje toisiaan pois. Heikkojen lakien ja heikon omistussuojan takia varsinainen kapitalismi on Venäjällä jakaantunut kolmeen eri lohkoon: markkinakapitalismiin, oligarkki-kapitalismiin ja siloviki-kapitalismiin. Venäjän pienyritysten 4-6 miljoonaa yrittäjää sinnittelevät markkinakapitalismin, korruption ja viranomaisvalvonnan mielivallan välissä, kun taas Venäjän suuren ja keskisuuren teollisuuden omistus on keskittynyttä - se on itse asiassa pienen, hyvin verkostoituneen tai "klaaniutuneen" miesjoukon hallinnassa. Hallitseva "sekurokratia" puolestaan muodostaa oman kastinsa, jonka hallussa ovat talouden "komentokorkeudet".
Luukkanen ei kuitenkaan onnistu kovin vakuuttavasti selittämään miten hänen mainitsemansa erilaiset omistusjärjestelmät suhtautuvat toisiinsa. Yli puolet kirjasta on - sinänsä osin kiinnostavaakin - yhteenvetoa valtiollisen omistusoikeuden noususta ja yksityisomistuksen tuhosta Venäjällä, Kiovan Venäjästä nykyaikaan saakka. Neuvostoaikaan siirtyessään kirja keskittyy yhä enemmän erilaisiin teknisiin muutoksiin valtiollisen omistamisen muodoissa, ja Neuvostoliiton romahtamista seurannut "ota kiinni mistä saat"-vaihe kuvataan jotakuinkin samoin kuin se jo kymmeniä kertoja aikaisemmin on kerrottu.
Sivulla 173 Luukkanen vihdoin pääsee takaisin siihen mistä aloitti - omistamisen eri kerroksiin Venäjällä. Juuri mitään uutta ei matkan varrella tunnu ilmenneen:
Valtion johtavan roolin korostaminen, strategisiin uhkiin valmistautuminen, yhteiskunnallisen rauhan varmistaminen ja sekurokratian sisäinen motivaatio selittyvät Neuvostoliiton hajoamisen jättämällä uhalla, samoin kuin se, miksi valtio pyrki vuosina 2004-2008 tiivistämään omistustaan. Yksityisen talouselämän ainoana mahdollisuutena on sopeutua tilanteeseen ja järjestäytyä klaaneiksi hakemaan suojelusta vallanpitäjiltä. Valtion kasvava rooli, yksityisen omistuksen keskittyminen ja riippuvuus sekurokratiasta merkitsevät sitä, että Venäjällä vallitsee "kahden kerroksen" omistusjärjestelmä.
Mitä siis opimme kaikesta tästä? Sivulla 191 Luukkanen tiivistää johtopäätöksensä näin:
Ainoa taho, joka Venäjällä voi omistaa absoluuttisesti ja vahvasti, on valtio. Nyt valtiota hallitsee regiimi, joka ei usko omistusoikeuteen sinänsä. Sekurokratian dilemma liittyy kuitenkin suoraan omistusoikeuden ja epäsuorasti poliittisen moniarvoisuuden tunnustamiseen.
Reformeja voi tehdä autoritäärisesti, mutta ei ilman omistusoikeuden tunnustamista. Omistusoikeuden tunnustaminen johtaa pitkällä tähtäimellä käytännössä myös poliittisten monopolien murtumiseen. Tämän kirjan tekijän mielestä tämä valinta on edessä kaikissa autoritäärisissä maissa, niin Kiinassa kuin myös Venäjällä. Putin on tässä mielessä historian traaginen Hamlet. Hänen on valittava Venäjän tie. Ollako vai eikö olla? Demokraatti vai tsaari?
Tarvittiinko siis koko kirja tähän toteamukseen pääsemiseksi? Kaikki riippuu Putinista? Eikö siis Putin riipu mistään? Hamlet vai Paljon melua tyhjästä?
14.1.2010
Putin sanoo juopottelulle ”Njet!”
Venäjän pääministeri Vladimir Putinin johtama Venäjän hallitus on esitellyt toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on venäläisten alkoholinkulutuksen vähentäminen alle puoleen vuoteen 2020 mennessä. Toimenpideohjelmaluonnos on saanut pääministeri Putinin siunauksen, venäläisviestimet uutisoivat torstaina.
Ohjelmalla pyritään vastaamaan viime vuonna käynnistyneeseen keskusteluun venäläisten alkoholinkäytön voimakkaasta kasvusta.
Hallituksen esittelemä ohjelma on luultavasti kunnianhimoisin alkoholinkäytön vastainen hanke presidentti Dmitri Medvedevin aikana. Tähän mennessä alkoholinkäytön hillitsemiseen tähtäävistä yksittäisistä toimenpiteistä näkyvimpiä ovat olleet lähinnä alkoholin yömyyntikielto, vuoden alusta voimaan astunut viinapullon minimihinnan määritteleminen sekä ehdotus olutpullojen koon pienentämisestä. Myös oluen mainonnalle on viime vuosien aikana asetettu rajoituksia.
Putinin hallituksen ohjelma asettaa kuitenkin jo konkreettisiakin tavoitteita.
Toimenpideohjelman ensimmäisen etapin tavoitteena on laskea alkoholinkulutusta 15 prosentilla seuraavien kahden vuoden aikana ja vuoteen 2020 mennessä alkoholinkulutusta on tarkoitus laskea 55 prosentilla. Lisäksi hallitus lupaa kitkeä kaiken markkinoilla myytavan laittoman alkoholin. Näiden tavoitteiden lisäksi Venäjälle luvataan avata toimenpideohjelman puitteissa alkoholistiparantoloita sekä ennaltaehkäisevää alkoholinkäytönvastaista työtä tekeviä keskuksia.
Toimenpideohjelman tekijät toteavat, että vuosina 1914-1917 Venäjällä oli Euroopan maista pienin alkoholinkulutus: vain noin 0,83 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa. Alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä Neuvostoliitossa räjähdysmäisesti 1970-luvun puolivälissä. 1990-luvun alkuun mennessä Neuvostoliitossa käytettiin jo 5,4 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa.
Tällä hetkellä alkoholin käyttö on noussut jo huikeaan 18 litraan, mikä on kaksi kertaa enemmän verrattuna maailman terveysjärjestön asettamaan normeihin. Lisäksi markkinoilla liikkuu myös runsaasti huonolaatuista alkoholia, toimenpideohjelmassa todetaan.
Venäjän kuluttajaviraston mukaan Venäjällä on noin kaksi miljoonaa alkoholismista kärsivää henkilöä. Alkoholimyrkytyksiin kuolee noin 23 000 henkilöä ja alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin noin 75 000 ihmistä vuosittain.
Ohjelmalla pyritään vastaamaan viime vuonna käynnistyneeseen keskusteluun venäläisten alkoholinkäytön voimakkaasta kasvusta.
Hallituksen esittelemä ohjelma on luultavasti kunnianhimoisin alkoholinkäytön vastainen hanke presidentti Dmitri Medvedevin aikana. Tähän mennessä alkoholinkäytön hillitsemiseen tähtäävistä yksittäisistä toimenpiteistä näkyvimpiä ovat olleet lähinnä alkoholin yömyyntikielto, vuoden alusta voimaan astunut viinapullon minimihinnan määritteleminen sekä ehdotus olutpullojen koon pienentämisestä. Myös oluen mainonnalle on viime vuosien aikana asetettu rajoituksia.
Putinin hallituksen ohjelma asettaa kuitenkin jo konkreettisiakin tavoitteita.
Toimenpideohjelman ensimmäisen etapin tavoitteena on laskea alkoholinkulutusta 15 prosentilla seuraavien kahden vuoden aikana ja vuoteen 2020 mennessä alkoholinkulutusta on tarkoitus laskea 55 prosentilla. Lisäksi hallitus lupaa kitkeä kaiken markkinoilla myytavan laittoman alkoholin. Näiden tavoitteiden lisäksi Venäjälle luvataan avata toimenpideohjelman puitteissa alkoholistiparantoloita sekä ennaltaehkäisevää alkoholinkäytönvastaista työtä tekeviä keskuksia.
Toimenpideohjelman tekijät toteavat, että vuosina 1914-1917 Venäjällä oli Euroopan maista pienin alkoholinkulutus: vain noin 0,83 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa. Alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä Neuvostoliitossa räjähdysmäisesti 1970-luvun puolivälissä. 1990-luvun alkuun mennessä Neuvostoliitossa käytettiin jo 5,4 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden vuodessa.
Tällä hetkellä alkoholin käyttö on noussut jo huikeaan 18 litraan, mikä on kaksi kertaa enemmän verrattuna maailman terveysjärjestön asettamaan normeihin. Lisäksi markkinoilla liikkuu myös runsaasti huonolaatuista alkoholia, toimenpideohjelmassa todetaan.
Venäjän kuluttajaviraston mukaan Venäjällä on noin kaksi miljoonaa alkoholismista kärsivää henkilöä. Alkoholimyrkytyksiin kuolee noin 23 000 henkilöä ja alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin noin 75 000 ihmistä vuosittain.
13.1.2010
Putkistojoukkojen juhlapäivä
Kun tammikuun neljäntenätoista toivotamme toisillemme hyvää vanhaa uutta vuotta, on syytä muistaa myös samana päivänä vietettävä toinen merkittävä juhlapäivä, nimittäin Venäjän polttoaineputkisotajoukkojen päivä.
"Putkisoturit" ovat kenttäolosuhteissa toimivia vesi- ja polttoaineputkistojen asiantuntijoita.
Vuoden 1951 lopulla ministerineuvoston puheenjohtaja I. V. Stalin allekirjoitti asetuksen uuden sukupolven polttoaineputkistojen valmistamisesta. Sotaministeriölle ja öljyteollisuusministeriölle annettiin tehtäväksi käynnistää kenttäoloissa tehtävät kokeet eri putkimateriaaleilla.
Tammikuun 14. päivänä 1952 marsalkka A. M. Vasiljevski allekirjoitti sotaministeriön asetukseen perustuvan direktiivin, jolla määrättiin perustettavaksi ensimmäinen erillinen polttoaineen pumppauspataljoona. Tämän direktiivin kunniaksi siis juhlaa nyt vietetään.
Vähitellen ensimmäiset erilliset putkistojoukkoyksiköt muuttuivat tavanomaisiksi sotajoukoiksi, ja 1980-luvun loppuun tultaessa oli saatu tuotetuksi maailman parhaat suuret kenttäolosuhteisiin sopivat koottavat polttoaineiden runkoputkistot. Nykyisin putkistojoukot kuuluvat puolustusministeriön alaisen rakettipolttoaine- ja polttoainekeskushallinnon alaisuuteen. Sen johtajana on vuodesta 2007 toiminut kenraalimajuri V. V. Kauk.
Muutamassa vuosikymmenessä suunnittelijoiden, insinöörien, polttoaineputkisotilaiden ja työntekijöiden oli onnistunut ankarasti ponnistellen, voimia säästämättä, vapaapäivät unohtaen ja työtunteja laskematta toteuttaa jotakin, mille ei maailmassa löydy vertauskohtaa: he olivat luoneet, kehittäneet ja ottaneet käyttöön erilaisia kenttäolosuhteisiin sopivia koottavia polttoainerunkoputkistoja ja kehittäneet niille asennuskoneet ja pumppumekanismit.
Yksi tunnettu tuli- tai oikeammin vesikoe putkistosotajoukoille oli Tšernobylin atomivoimalaonnettomuus, jossa nämä joukot turvasivat jopa 4000 vesikuutiometrin keskeytymättömän pumppauksen lähiseudun vesistöistä atomivoimalan alueen betonitehtaan toiminnan tukemiseksi.
Toinen pitkäkestoisempi urakka putkisotajoukoilla oli Afganistanin miehitys, jolloin rintamatehtävissä olleiden sotajoukkojen polttoainetarvetta tyydytettiin kahdella kenttärunkojohtolinjalla, joiden yhteispituus oli 1200 kilometriä.
Yhdeksän vuoden ajan polttoainetta kuljetettiin pumpatuista varastoista kenttätarpeisiin autoilla, ja putkilinjojen ja kuljetuksen yhteispelistä syntyi uusi yhteistyömuoto. Runkoputkiston kautta kulki kaikkiaan 5,4 miljoonaa tonnia polttoainetta eli 80 % koko polttoaineen kuljetusmäärästä. Afganistanin kokemukset osoittivat sen, että tällä aselajilla on tärkeä rooli ja paikka joukkojen huoltojärjestelmässä.
* * *
Venäjän asevoimien polttoainepalvelun alaisuuteen kuuluvat myös
• eri aselajien, sotilaspiirien, laivastojen, armeijoiden, joukko-osastojen, divisioonien, prikaatien ja muiden yksiköiden polttoainehallinto;
• puolustusministeriön tieteellis-tekninen tutkimuslaitos n:o 25 (sen toimialasta käytetään uudistermiä chemmotology, mikä tarkoittaa polttoaineiden, öljyjen ja rasvojen laadun ja käyttöominaisuuksien tutkimista);
• puolustusministeriön polttoainetekninen ja polttoainepalvelun teknisten välineiden huolto- ja varmuuskeskukset;
• polttoaine- ja rakettipolttoainetukikohdat ja -varastot;
• vesijohtoyhtymät ja -osastot: autovaraosa- ja polttoaineen kuljetusalayksiköt;
• sotilasedustustot tehtaissa, runkoöljytuotantoputkilinjoilla ja tieteellisissä laitoksissa;
• selustan ja kuljetusalan sota-akatemian filiaali Uljanovskissa;
• Venäjän federaation puolustusvoimien polttoainepalvelun museo, sekä
• muita laitoksia ja joukko-osastoja.
Tämän juhlapäivän kunniaksi kaivamme toimistopöydän alalaatikosta sen Finka-vodkapullon, joka on vain odottanut sopivaa juhlapäivää, korkkaamme sen ja lirautamme 50 gramman annoksen lasiin, jotta voimme kohottaa maljan putkistoille ja putkisotajoukoille. Ура! Ура! Ура! Налей мне ещё сто грамм!
"Putkisoturit" ovat kenttäolosuhteissa toimivia vesi- ja polttoaineputkistojen asiantuntijoita.
Vuoden 1951 lopulla ministerineuvoston puheenjohtaja I. V. Stalin allekirjoitti asetuksen uuden sukupolven polttoaineputkistojen valmistamisesta. Sotaministeriölle ja öljyteollisuusministeriölle annettiin tehtäväksi käynnistää kenttäoloissa tehtävät kokeet eri putkimateriaaleilla.
Tammikuun 14. päivänä 1952 marsalkka A. M. Vasiljevski allekirjoitti sotaministeriön asetukseen perustuvan direktiivin, jolla määrättiin perustettavaksi ensimmäinen erillinen polttoaineen pumppauspataljoona. Tämän direktiivin kunniaksi siis juhlaa nyt vietetään.
Vähitellen ensimmäiset erilliset putkistojoukkoyksiköt muuttuivat tavanomaisiksi sotajoukoiksi, ja 1980-luvun loppuun tultaessa oli saatu tuotetuksi maailman parhaat suuret kenttäolosuhteisiin sopivat koottavat polttoaineiden runkoputkistot. Nykyisin putkistojoukot kuuluvat puolustusministeriön alaisen rakettipolttoaine- ja polttoainekeskushallinnon alaisuuteen. Sen johtajana on vuodesta 2007 toiminut kenraalimajuri V. V. Kauk.
Muutamassa vuosikymmenessä suunnittelijoiden, insinöörien, polttoaineputkisotilaiden ja työntekijöiden oli onnistunut ankarasti ponnistellen, voimia säästämättä, vapaapäivät unohtaen ja työtunteja laskematta toteuttaa jotakin, mille ei maailmassa löydy vertauskohtaa: he olivat luoneet, kehittäneet ja ottaneet käyttöön erilaisia kenttäolosuhteisiin sopivia koottavia polttoainerunkoputkistoja ja kehittäneet niille asennuskoneet ja pumppumekanismit.
Yksi tunnettu tuli- tai oikeammin vesikoe putkistosotajoukoille oli Tšernobylin atomivoimalaonnettomuus, jossa nämä joukot turvasivat jopa 4000 vesikuutiometrin keskeytymättömän pumppauksen lähiseudun vesistöistä atomivoimalan alueen betonitehtaan toiminnan tukemiseksi.
Toinen pitkäkestoisempi urakka putkisotajoukoilla oli Afganistanin miehitys, jolloin rintamatehtävissä olleiden sotajoukkojen polttoainetarvetta tyydytettiin kahdella kenttärunkojohtolinjalla, joiden yhteispituus oli 1200 kilometriä.
Yhdeksän vuoden ajan polttoainetta kuljetettiin pumpatuista varastoista kenttätarpeisiin autoilla, ja putkilinjojen ja kuljetuksen yhteispelistä syntyi uusi yhteistyömuoto. Runkoputkiston kautta kulki kaikkiaan 5,4 miljoonaa tonnia polttoainetta eli 80 % koko polttoaineen kuljetusmäärästä. Afganistanin kokemukset osoittivat sen, että tällä aselajilla on tärkeä rooli ja paikka joukkojen huoltojärjestelmässä.* * *
Venäjän asevoimien polttoainepalvelun alaisuuteen kuuluvat myös
• eri aselajien, sotilaspiirien, laivastojen, armeijoiden, joukko-osastojen, divisioonien, prikaatien ja muiden yksiköiden polttoainehallinto;
• puolustusministeriön tieteellis-tekninen tutkimuslaitos n:o 25 (sen toimialasta käytetään uudistermiä chemmotology, mikä tarkoittaa polttoaineiden, öljyjen ja rasvojen laadun ja käyttöominaisuuksien tutkimista);
• puolustusministeriön polttoainetekninen ja polttoainepalvelun teknisten välineiden huolto- ja varmuuskeskukset;
• polttoaine- ja rakettipolttoainetukikohdat ja -varastot;
• vesijohtoyhtymät ja -osastot: autovaraosa- ja polttoaineen kuljetusalayksiköt;
• sotilasedustustot tehtaissa, runkoöljytuotantoputkilinjoilla ja tieteellisissä laitoksissa;
• selustan ja kuljetusalan sota-akatemian filiaali Uljanovskissa;
• Venäjän federaation puolustusvoimien polttoainepalvelun museo, sekä
• muita laitoksia ja joukko-osastoja.
Tämän juhlapäivän kunniaksi kaivamme toimistopöydän alalaatikosta sen Finka-vodkapullon, joka on vain odottanut sopivaa juhlapäivää, korkkaamme sen ja lirautamme 50 gramman annoksen lasiin, jotta voimme kohottaa maljan putkistoille ja putkisotajoukoille. Ура! Ура! Ура! Налей мне ещё сто грамм!
Kino Lokakuu Klassikot I: Anton Tšehov 150 vuotta
Arkadin-elokuvakerhon, Suomi-Venäjä-seuran ja Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen Klassikko-sarjan avajaisnäytös on omistettu 150 vuotta täyttävälle Anton Tšehoville.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat akateemikko, ohjaaja ja Kohtaamisia Tšehovin kanssa -klassikon kirjoittanut Ralf Långbacka ja viimeksi Kansallisteatterin Platonovilla Tšehovia lähestynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Baran.
Heidän, ja toivon mukaan yleisön, mielipiteistä yritämme löytää vastauksen siihen, miksi Tšehovin sivut ovat pölylle immuuneja ja ajatuksensa ja unelmansa ajasta toiseen siirtyviä.
Illan elokuvana esitetään Nikita Mihalkovin Platonov-sovituksen Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle.
”Jättiläisten maailmassa on hyödyllistä lukea heikosta Daavidista. Suosittelenkin koko sydämestäni, että mahdollisimman usein tartutte Tšehoviin ja hänen uniensa läpi elätte omat unelmanne.”
- Vladimir Nabokov: Eseji (Beograd, 2006)
Aika: Ke 27.01.2010, kello 18:00.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus (Nordenskiöldinkatu 11)
Elokuva on tekstitetty englanniksi ja keskustelu tulkataan venäjäksi.
Vapaa pääsy.
Elokuvien lisukkeeksi tarjolla on nesteytystä ja pikkupurtavaa - ilmaiseksi, totta kai!
Kuten huomaatte, lokakuu onkin keväällä:
Kino Lokakuu Klassikot:
Ke 27.01.2010: Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min)
Ke 17.02.2010: Elem Klimov: Tule ja katso (1985, 142 min)
Ke 31.03.2010: Elem Klimov: Agonia (1974, 152 min)
Ke 28.04.2010: Andrei Kontšalovski: Aateliskoti (1969, 111 min)
Ke 26.05.2010: Mihail Kalatozov: Kurjet lentävät (1957, 97 min)
Lisätietoja:
Kari Pirhonen, Arkadin ry:n pj
0504688713
karipirhonen@luukku.com
www.kinolokakuu.com
Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976)
Mihalkov tavoittaa kohtalaisen hyvin Tšehovin tekstien hengen kuvatessaan viikonlopun viettoon maalle kokoontuvia ihmisiä, jotka eivät tee mitään mutta puhuvat paljon. Kaikki on jollain tavalla latteata, naurussa on teennäinen sointi, ihanteet ovat lahonneet ja nuoruus haihtunut. “Olenko minä pelkkä pelle, olenko minä pelkkä pelle?”, toistelee ohjauksessaan Triletskiä näyttelevä Mihalkov ja on myöhemmällä urallaan ja politisoitumisellaan antanut varsin yksiselitteisen vastauksen Tšehovin kuolemattomuudesta todistavaan kysymykseen.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat akateemikko, ohjaaja ja Kohtaamisia Tšehovin kanssa -klassikon kirjoittanut Ralf Långbacka ja viimeksi Kansallisteatterin Platonovilla Tšehovia lähestynyt ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Baran.
Heidän, ja toivon mukaan yleisön, mielipiteistä yritämme löytää vastauksen siihen, miksi Tšehovin sivut ovat pölylle immuuneja ja ajatuksensa ja unelmansa ajasta toiseen siirtyviä.
Illan elokuvana esitetään Nikita Mihalkovin Platonov-sovituksen Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle.
”Jättiläisten maailmassa on hyödyllistä lukea heikosta Daavidista. Suosittelenkin koko sydämestäni, että mahdollisimman usein tartutte Tšehoviin ja hänen uniensa läpi elätte omat unelmanne.”
- Vladimir Nabokov: Eseji (Beograd, 2006)
Aika: Ke 27.01.2010, kello 18:00.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus (Nordenskiöldinkatu 11)
Elokuva on tekstitetty englanniksi ja keskustelu tulkataan venäjäksi.
Vapaa pääsy.
Elokuvien lisukkeeksi tarjolla on nesteytystä ja pikkupurtavaa - ilmaiseksi, totta kai!
Kuten huomaatte, lokakuu onkin keväällä:
Kino Lokakuu Klassikot:
Ke 27.01.2010: Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976, 103 min)
Ke 17.02.2010: Elem Klimov: Tule ja katso (1985, 142 min)
Ke 31.03.2010: Elem Klimov: Agonia (1974, 152 min)
Ke 28.04.2010: Andrei Kontšalovski: Aateliskoti (1969, 111 min)
Ke 26.05.2010: Mihail Kalatozov: Kurjet lentävät (1957, 97 min)
Lisätietoja:
Kari Pirhonen, Arkadin ry:n pj
0504688713
karipirhonen@luukku.com
www.kinolokakuu.com
Nikita Mihalkov: Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1976)
Mihalkov tavoittaa kohtalaisen hyvin Tšehovin tekstien hengen kuvatessaan viikonlopun viettoon maalle kokoontuvia ihmisiä, jotka eivät tee mitään mutta puhuvat paljon. Kaikki on jollain tavalla latteata, naurussa on teennäinen sointi, ihanteet ovat lahonneet ja nuoruus haihtunut. “Olenko minä pelkkä pelle, olenko minä pelkkä pelle?”, toistelee ohjauksessaan Triletskiä näyttelevä Mihalkov ja on myöhemmällä urallaan ja politisoitumisellaan antanut varsin yksiselitteisen vastauksen Tšehovin kuolemattomuudesta todistavaan kysymykseen.
DOKKLUB 25.01.2010 klo 18-20 Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja
Klikkaa kuva suuremmaksi! Click to the picture!
Gunilla Bresky in Murmansk, NOV 2009, photo by Reijo Nikkilä.
Hyviä uutisia! Vernäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana
Klejerova kertoi, että esityspaikkaamme, Kinosaliin on vihdoin saatu
uusi videotykki! ( Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3 krs, Kinosali).
Horoshie novosti! Direktor Doma nauki i kultury Rossii Tatjana Klejerova rasskazala, chto v Kinozale nakonets novaja videopushka!
Good news! Director of Russian house of science and culture, Tatyana
Kleerova told me, that they have finally got in the Kinozal a new video
equipment.
Alustavasti 25.01. klo 18.00 ohjelmassa on ruotsalaisen Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja.Odottelen tänään keskiviikkona Luulajasta vastausta mitä niistä näytetään nyt ja mitä myöhemmin keväällä, jolloin yritämme saada myös ohjaajan itsensä paikalle. Oman linjansa kulkija Gunilla on saanut koskettavista, etupäässä toista maaimansotaa käsittelevistä elokuvistaan lukuisia palkintoja alkaen Berlinalesta ja viimeksi Murmanskissa.
Tarkempi ohjelma selviä tänään-huomenna, keskiviikkona-torstaina.
O programme sledujushtshevo DOKKLUBa mozhno predvaritel'no skazat', chto my namereny nachinat' pokaz fil'mov o Rossii izvestnogo shvedskogo rezhissera Gunilla Bresky. Podrobnee programma budet objavlena segodnia-zavtra.
We are planning to start in two parts the screenings of the films about Russia made by a prize-winning swedish director Gunilla Bresky. The details will be known later today or tomorrow, thursday.
Gunilla Bresky in Murmansk, NOV 2009, photo by Reijo Nikkilä.Hyviä uutisia! Vernäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana
Klejerova kertoi, että esityspaikkaamme, Kinosaliin on vihdoin saatu
uusi videotykki! ( Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3 krs, Kinosali).
Horoshie novosti! Direktor Doma nauki i kultury Rossii Tatjana Klejerova rasskazala, chto v Kinozale nakonets novaja videopushka!
Good news! Director of Russian house of science and culture, Tatyana
Kleerova told me, that they have finally got in the Kinozal a new video
equipment.
Alustavasti 25.01. klo 18.00 ohjelmassa on ruotsalaisen Gunilla Breskyn Venäjä-dokumentteja.Odottelen tänään keskiviikkona Luulajasta vastausta mitä niistä näytetään nyt ja mitä myöhemmin keväällä, jolloin yritämme saada myös ohjaajan itsensä paikalle. Oman linjansa kulkija Gunilla on saanut koskettavista, etupäässä toista maaimansotaa käsittelevistä elokuvistaan lukuisia palkintoja alkaen Berlinalesta ja viimeksi Murmanskissa.
Tarkempi ohjelma selviä tänään-huomenna, keskiviikkona-torstaina.
O programme sledujushtshevo DOKKLUBa mozhno predvaritel'no skazat', chto my namereny nachinat' pokaz fil'mov o Rossii izvestnogo shvedskogo rezhissera Gunilla Bresky. Podrobnee programma budet objavlena segodnia-zavtra.
We are planning to start in two parts the screenings of the films about Russia made by a prize-winning swedish director Gunilla Bresky. The details will be known later today or tomorrow, thursday.
12.1.2010
Jakutian pakkasessa vuonna 1978 - Morozi v Jakutii v 1978-om godu
Klikkaa kuvat suuremmiksi!.bmp)
.bmp)
Maaliskuussa 1978 kävin Moskovasta kuvaamassa ulkomaanraportin BAM:illa (Baikalin-Amurin rautatie).
16-millinen kamera toimi jotenkuten silloin kun pakkanen hellitti -50C lämpimämmälle puolelle.
Jääpallomatsipäivänä, jolloin oli -49 C, onnistuin kuvaamaan vain stillejä. Hotellihuoneessa Berkakitin taajamassa oli miinusasteita; nukuimme kuvausryhmän kanssa päällysvaatteissa, karvalakeissa ja huopikkaissa.
V 1978-om godu v marte mesjatse ja snimal vmeste s moskovskoi s'iomochnoi gruppoi Gosteleradio televizionnyi dok. fil'm o BAMe. Kamera rabotala s trudom pri moroze -48 gradusov.
.bmp)
.bmp)
Maaliskuussa 1978 kävin Moskovasta kuvaamassa ulkomaanraportin BAM:illa (Baikalin-Amurin rautatie).
16-millinen kamera toimi jotenkuten silloin kun pakkanen hellitti -50C lämpimämmälle puolelle.
Jääpallomatsipäivänä, jolloin oli -49 C, onnistuin kuvaamaan vain stillejä. Hotellihuoneessa Berkakitin taajamassa oli miinusasteita; nukuimme kuvausryhmän kanssa päällysvaatteissa, karvalakeissa ja huopikkaissa.
V 1978-om godu v marte mesjatse ja snimal vmeste s moskovskoi s'iomochnoi gruppoi Gosteleradio televizionnyi dok. fil'm o BAMe. Kamera rabotala s trudom pri moroze -48 gradusov.
9.1.2010
Kylmyys yllätti?
Minua jotenkin häiritsevät ja kyllästyttävät nämä uutisraportit, joiden mukaan "deep freeze", syväpakastus on iskenyt Eurooppaan. Pakkasta näyttäisi olevan jopa 7 astetta, ja miten kävi? La Manchen junatunnelin liikenne jumittuu, Wienin metro lakkasi toimimasta, Rheinin/Mainin-Tonavan kanava suljettiin kun se jäätyi, ja brittien kuumavesipullot eivät oikein pidä riittävää lämpöä yllä. Jopa Moskovassa on kuollut yli 20 ihmistä kylmyyden takia. Ikävää semmoinen. Oslossa kuulemma lamaantui kaupungin paikallisbussiliikenne, kun nafta jäätyi. Hitto, kesälaadullako ne ihan oikeasti ovat yrittäneet! Tumpelot.
Onhan meillä Suomessakin jokunen juna ollut vaikeuksissa, mutta sen siitä saa kun tilaa vaunut Etelä-Euroopasta. Onneksi linja-autot toimivat.
Jos nyt ihan henkilökohtaisesti ajattelen ja kokemukseeni tukeudun, niin kyllä tuonne 40 miinusasteeseen saakka pystytään elämään varsin normaalisti, kun pukeudutaan kunnolla ja pidetään huolta siitä, ettei tekniikka pääse jäätymään. Vesijohtoja tietenkin jämähtää jäähän siellä täällä, mutta niiden sulattamiseen on konstit olemassa.
Jakutskissa on tultu 52 asteen pakkasista jo -35 asteeseen, mitä voi pitää merkittävänä lauhtumisena. Verhojanskissa paukkuu 47 asteen pakkanen, ja vaikka se lähipäivinä lauhtuukin -35 asteeseen, luvassa on tuonnempana taas yli 50 asteen kylmyys.
Myönnän: nämä viimemainitut paikkakunnat eivät ole Eurooppaa, vaan sijaitsevat Aasiassa. Siellä ovat tottuneet kylmään, sanoo joku. Eikä Jakutiassa ole rautateitä. No, se Euroopan ja Aasian välinen raja on kuviteltu. Samaa mannerta tässä ollaan, ja Eurooppa on Aasian luoteinen niemimaa. Sama homo sapiens siellä asuu kuten täälläkin.
Minusta talveen kuuluu pakkanen, ja talvi ilman pakkasta on argumentum ad absurdum. Olen pitkästä aikaa ihan nauttinut talvesta, joka on niin kuin talven pitääkin. Toivottavasti muutkin nauttivat.
Lopuksi vihje VR:lle. Se voisi myydä sinisiä vaunujaan länsieurooppalaisille rautatieyhtiöille. Ne vaunuthan pelaavat pakkasessakin.
Onhan meillä Suomessakin jokunen juna ollut vaikeuksissa, mutta sen siitä saa kun tilaa vaunut Etelä-Euroopasta. Onneksi linja-autot toimivat.
Jos nyt ihan henkilökohtaisesti ajattelen ja kokemukseeni tukeudun, niin kyllä tuonne 40 miinusasteeseen saakka pystytään elämään varsin normaalisti, kun pukeudutaan kunnolla ja pidetään huolta siitä, ettei tekniikka pääse jäätymään. Vesijohtoja tietenkin jämähtää jäähän siellä täällä, mutta niiden sulattamiseen on konstit olemassa.
Jakutskissa on tultu 52 asteen pakkasista jo -35 asteeseen, mitä voi pitää merkittävänä lauhtumisena. Verhojanskissa paukkuu 47 asteen pakkanen, ja vaikka se lähipäivinä lauhtuukin -35 asteeseen, luvassa on tuonnempana taas yli 50 asteen kylmyys.
Myönnän: nämä viimemainitut paikkakunnat eivät ole Eurooppaa, vaan sijaitsevat Aasiassa. Siellä ovat tottuneet kylmään, sanoo joku. Eikä Jakutiassa ole rautateitä. No, se Euroopan ja Aasian välinen raja on kuviteltu. Samaa mannerta tässä ollaan, ja Eurooppa on Aasian luoteinen niemimaa. Sama homo sapiens siellä asuu kuten täälläkin.
Minusta talveen kuuluu pakkanen, ja talvi ilman pakkasta on argumentum ad absurdum. Olen pitkästä aikaa ihan nauttinut talvesta, joka on niin kuin talven pitääkin. Toivottavasti muutkin nauttivat.
Lopuksi vihje VR:lle. Se voisi myydä sinisiä vaunujaan länsieurooppalaisille rautatieyhtiöille. Ne vaunuthan pelaavat pakkasessakin.
7.1.2010
Vetoomus Gatajevien puolesta - Appeal for the Gataevs
VETOOMUS GATAJEVIEN PUOLESTA
Oheinen vetoomus on lähetetty 7.1. 2010 seuraaville henkilöille. Jos allekirjoituksia tulee yli 500, toimitamme heille uuden vetoomuksen - KÄY SIIS ALLEKIRJOITTAMASSA TÄÄLLÄ.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen, oikeusministeri Tuija Brax, sisäministeri Anne Holmlund, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, ulkoministeri Alexander Stubb, pääministeri Matti Vanhanen.
Me allekirjoittaneet vetoamme Suomen viranomaisiin, jotta Hadizhat ja Malik Gatajevia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti ja heille myönnettäisiin turvapaikka Suomesta. He ovat tehneet ansiokasta työtä pelastaessaan pieniä lapsia ja nuoria aikuisia Tshetshenian sodan jaloista, ja tätä työtä he haluavat edelleen jatkaa. Yhtä lailla Gatajevien lapset haluavat elää vanhempiensa kanssa. Tämän pitää olla mahdollista, etenkin nyky-Euroopassa.
Gatajevit ovat joutuneet viimeisessä kotimaassaan Liettuassa käsittämättömän ja epäinhimillisen vainon uhreiksi. Oikeuslaitos ja turvallisuuspalvelu eivät ole toimineet rehellisesti, vaan systemaattisesti vaikeuttaneet heidän mahdollisuuksiaan saada avointa, rehellistä ja oikeudenmukaista kohtelua.
Myös Gatajevien kasvatuslapsia on häiritty ja uhkailtu. Näin on tehty myös sinä aikana, kun vanhemmat ovat olleet Suomessa.
Tällainen piinaaminen ei kuulu demokraattiseen oikeusvaltioon. Se ei saa toistua Suomessa, eikä Gatajevien palauttaminen tule kysymykseenkään.
Lisätietoa Gatajevien tapauksesta:
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/Kolme-kohtaloa/2839
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Tšetšenian-enkeli-vai-Kaunasin-vakooja/2782
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Gatajevit-vapaiksi-odottamaan-tuomiota/3230
Ministereille toimitetun vetoomuksen allekirjoitti:
Aki Kaurismäki, akateemikko, elokuvaohjaaja
Pirjo Honkasalo, elokuvaohjaaja
Hannu Paloviita, toimitusjohtaja, Rosebud Books
Teemu Matinpuro, toiminnanjohtaja, Suomen Rauhanpuolustajat
Virve Weckström, agrologi
Oksana Tshelysheva, toimittaja
Kirsti Palonen, psykologi, Psykologien Sosiaalinen Vastuu
Jaana Airaksinen, kirjailija, toimitusjohtaja, Into Kustannus
Risto Isomäki, kirjailija
Kimmo Jylhämö, päätoimittaja, Voima-lehti
Iida Simes, toimittaja, Rosebud Books
Anu Harju, puheenjohtaja, Zhima Ditt - Pieni Puu
********
APPEAL FOR THE GATAEVS
This appeal has been sent to these persons on 7 January, 2010. If we get 500 or more signatures, we will send them another appeal.
President of the Republic of Finland Tarja Halonen
Minister of Justice Tuija Brax
Minister of the Interior Anne Holmlund
Minister of Migration and European Affairs Astrid Thors
Foreign Minister Alexander Stubb
Prime Minister Matti Vanhanen
We appeal to the Finnish authorities so that Khadizat and Malik Gataev would be treated justly and humanely and that they would get an asylum in Finland. They have done extremely good work rescueing small children and young adults into their home during the Chechen wars, and they wish to continue to do so. Also the Gataev children want to live with their parents. This must be possible, especially in the Europe we live in today.
The Gataev couple have experienced incomprehensible and inhuman persecution on the country they have recently lived in, Lithuania. The judicial system and the Security Service have not acted honestly. Instead, they have hampered the Gataevs' chances of being treated openly, honestly and fairly.
Also the foster children of Gataevs have been harassed and threatened. This has continued during the time their parents have been in Finland. This kind of tormenting behaviour should not be part of the democratic state procedures. It must not happen in Finland, and deporting Khadizat and Malik Gataev to Lithuania or to Chechnya is out of the question.
Aki Kaurismäki, Academic, Film Director
Pirjo Honkasalo, Film Director
Hannu Paloviita, CEO, Rosebud Books
Teemu Matinpuro, General Secretary, Finnish Peace Committee
Oksana Tshelysheva, Journalist
Kirsti Palonen, Psychologist, PSV
Jaana Airaksinen, writer, CEO, Into Publishing
Risto Isomäki, writer
Kimmo Jylhämö, Editor-in-Chief, Voima magazine
Iida Simes, Journalist, Rosebud Books
Anu Harju, Director, Zhima Ditt - Little Tree
Oheinen vetoomus on lähetetty 7.1. 2010 seuraaville henkilöille. Jos allekirjoituksia tulee yli 500, toimitamme heille uuden vetoomuksen - KÄY SIIS ALLEKIRJOITTAMASSA TÄÄLLÄ.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen, oikeusministeri Tuija Brax, sisäministeri Anne Holmlund, maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors, ulkoministeri Alexander Stubb, pääministeri Matti Vanhanen.
Me allekirjoittaneet vetoamme Suomen viranomaisiin, jotta Hadizhat ja Malik Gatajevia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti ja heille myönnettäisiin turvapaikka Suomesta. He ovat tehneet ansiokasta työtä pelastaessaan pieniä lapsia ja nuoria aikuisia Tshetshenian sodan jaloista, ja tätä työtä he haluavat edelleen jatkaa. Yhtä lailla Gatajevien lapset haluavat elää vanhempiensa kanssa. Tämän pitää olla mahdollista, etenkin nyky-Euroopassa.
Gatajevit ovat joutuneet viimeisessä kotimaassaan Liettuassa käsittämättömän ja epäinhimillisen vainon uhreiksi. Oikeuslaitos ja turvallisuuspalvelu eivät ole toimineet rehellisesti, vaan systemaattisesti vaikeuttaneet heidän mahdollisuuksiaan saada avointa, rehellistä ja oikeudenmukaista kohtelua.
Myös Gatajevien kasvatuslapsia on häiritty ja uhkailtu. Näin on tehty myös sinä aikana, kun vanhemmat ovat olleet Suomessa.
Tällainen piinaaminen ei kuulu demokraattiseen oikeusvaltioon. Se ei saa toistua Suomessa, eikä Gatajevien palauttaminen tule kysymykseenkään.
Lisätietoa Gatajevien tapauksesta:
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/Kolme-kohtaloa/2839
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Tšetšenian-enkeli-vai-Kaunasin-vakooja/2782
http://fifi.voima.fi/artikkeli/Gatajevit-vapaiksi-odottamaan-tuomiota/3230
Ministereille toimitetun vetoomuksen allekirjoitti:
Aki Kaurismäki, akateemikko, elokuvaohjaaja
Pirjo Honkasalo, elokuvaohjaaja
Hannu Paloviita, toimitusjohtaja, Rosebud Books
Teemu Matinpuro, toiminnanjohtaja, Suomen Rauhanpuolustajat
Virve Weckström, agrologi
Oksana Tshelysheva, toimittaja
Kirsti Palonen, psykologi, Psykologien Sosiaalinen Vastuu
Jaana Airaksinen, kirjailija, toimitusjohtaja, Into Kustannus
Risto Isomäki, kirjailija
Kimmo Jylhämö, päätoimittaja, Voima-lehti
Iida Simes, toimittaja, Rosebud Books
Anu Harju, puheenjohtaja, Zhima Ditt - Pieni Puu
********
APPEAL FOR THE GATAEVS
This appeal has been sent to these persons on 7 January, 2010. If we get 500 or more signatures, we will send them another appeal.
President of the Republic of Finland Tarja Halonen
Minister of Justice Tuija Brax
Minister of the Interior Anne Holmlund
Minister of Migration and European Affairs Astrid Thors
Foreign Minister Alexander Stubb
Prime Minister Matti Vanhanen
We appeal to the Finnish authorities so that Khadizat and Malik Gataev would be treated justly and humanely and that they would get an asylum in Finland. They have done extremely good work rescueing small children and young adults into their home during the Chechen wars, and they wish to continue to do so. Also the Gataev children want to live with their parents. This must be possible, especially in the Europe we live in today.
The Gataev couple have experienced incomprehensible and inhuman persecution on the country they have recently lived in, Lithuania. The judicial system and the Security Service have not acted honestly. Instead, they have hampered the Gataevs' chances of being treated openly, honestly and fairly.
Also the foster children of Gataevs have been harassed and threatened. This has continued during the time their parents have been in Finland. This kind of tormenting behaviour should not be part of the democratic state procedures. It must not happen in Finland, and deporting Khadizat and Malik Gataev to Lithuania or to Chechnya is out of the question.
Aki Kaurismäki, Academic, Film Director
Pirjo Honkasalo, Film Director
Hannu Paloviita, CEO, Rosebud Books
Teemu Matinpuro, General Secretary, Finnish Peace Committee
Oksana Tshelysheva, Journalist
Kirsti Palonen, Psychologist, PSV
Jaana Airaksinen, writer, CEO, Into Publishing
Risto Isomäki, writer
Kimmo Jylhämö, Editor-in-Chief, Voima magazine
Iida Simes, Journalist, Rosebud Books
Anu Harju, Director, Zhima Ditt - Little Tree
2.1.2010
Novaja gazetan vuoden henkilö: vesivoimalan pelastaja
Tämän viestin piti itse asiassa tulla oman joulukuisen vesivoimalajuttuni jatkokommentiksi, mutta olkoon nyt tässä eri tarinana.
Venäjän riippumaton laatulehti Novaja gazeta (tiedättehän ne mainiot suomenkieliset taskukirjat!) valitsi vuoden henkilöksi Svetlana Valentinovna Smel'nitskajan Tšerjomuhan kylästä Jenisein varrelta. Hän kunnostautui viime elokuussa Sajano-Šušenskajan vesivoimalassa sattuneen turbiinionnettomuuden pelastustöissä. Hänen lisäkseen mainitaan kahdeksan työntekijää, jotka pelastivat ihmisiä siinä vaiheessa kun turbiinisalin katto alkoi sortua, automatiikka lopetti toimintansa, voimala jäi ilman sähköä ja turbiinisali alkoi täyttyä vedellä.
Svetlana näkyy onnettomuudesta levitetyissä videoissa seisomassa voimalan parkkipaikalla pitämässä ajotien puomia ylhäällä, jotta työntekijät saivat autonsa ja itsensä turvaan. Siksi hän ei pidä itseään minään varsinaisena sankarina.
Lehden jutussa moititaan voimalan toimintakulttuuria: yhden onnettomuudessa kuolleen työmiehen isä valittaa, että hänen poikansa, jolla jo oli kaksi lasta, henki hinnoiteltiin miljoonan ruplan arvoiseksi, kuten muidenkin surmansa saaneiden. RusGidro-yhtiön liikevoitto vuodelta 2008 oli 17.700 miljoonaa ruplaa, ja yksinomaan 8-jäseniselle hallitukselle maksettiin 59.559.839 ruplaa. Selkokielellä 60 miljoonaa ruplaa. Ja kaksi voimalan kymmenestä turbiinista on vielä pitkään poissa käytöstä vaurioiden vuoksi.
Ei tämä nyt maailman (eikä Venäjän) isoin asia ole, mutta opettaahan se ainakin, että oikeudenmukaisuus ja liikkeenjohto harvoin kulkevat käsi kädessä.
Asiasta lisää täällä.
Venäjän riippumaton laatulehti Novaja gazeta (tiedättehän ne mainiot suomenkieliset taskukirjat!) valitsi vuoden henkilöksi Svetlana Valentinovna Smel'nitskajan Tšerjomuhan kylästä Jenisein varrelta. Hän kunnostautui viime elokuussa Sajano-Šušenskajan vesivoimalassa sattuneen turbiinionnettomuuden pelastustöissä. Hänen lisäkseen mainitaan kahdeksan työntekijää, jotka pelastivat ihmisiä siinä vaiheessa kun turbiinisalin katto alkoi sortua, automatiikka lopetti toimintansa, voimala jäi ilman sähköä ja turbiinisali alkoi täyttyä vedellä.
Svetlana näkyy onnettomuudesta levitetyissä videoissa seisomassa voimalan parkkipaikalla pitämässä ajotien puomia ylhäällä, jotta työntekijät saivat autonsa ja itsensä turvaan. Siksi hän ei pidä itseään minään varsinaisena sankarina.
Lehden jutussa moititaan voimalan toimintakulttuuria: yhden onnettomuudessa kuolleen työmiehen isä valittaa, että hänen poikansa, jolla jo oli kaksi lasta, henki hinnoiteltiin miljoonan ruplan arvoiseksi, kuten muidenkin surmansa saaneiden. RusGidro-yhtiön liikevoitto vuodelta 2008 oli 17.700 miljoonaa ruplaa, ja yksinomaan 8-jäseniselle hallitukselle maksettiin 59.559.839 ruplaa. Selkokielellä 60 miljoonaa ruplaa. Ja kaksi voimalan kymmenestä turbiinista on vielä pitkään poissa käytöstä vaurioiden vuoksi.
Ei tämä nyt maailman (eikä Venäjän) isoin asia ole, mutta opettaahan se ainakin, että oikeudenmukaisuus ja liikkeenjohto harvoin kulkevat käsi kädessä.
Asiasta lisää täällä.
1.1.2010
Aikamatka vanhoihin uusiin vuosiin
Koska kuva tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, käynnistyköön Minun Venäjänikin uusi vuosi(kymmen) vanhojen uudenvuodenkorttien kuvakimaralla:
Ja täältä löytyy paljon lisää...
Ja täältä löytyy paljon lisää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
