17.1.2010

Arbatin lapset: sarja Ylen Teemalla


Eilen alkoi Ylen Teemalla Anatoli Rybakovin romaanin mukaan tehty tv-sarja Arbatin lapset.

Lauantaisin klo 19:10-20:00, ja jos et malta jättää Avaraa luontoa katsomatta, tämä tulee myös uusintana sunnuntaisin klo 22:05-22:55.

Eli ensimmäinen osa tulee tänä iltana uusintana, ja se on myös viikon näkyvissä Yle Areenassa.

Luvassa on vielä seitsemän jaksoa lisää.
Edit 26.01.2010:
ks. YLE:n kommentti eli osia on yhteensä 16.


*

Kukako oli Anatoli Rybakov? Miksi Arbatin lapset on jotenkin erikoinen romaani?

Anatoli Naumovitš Rybakovin (1911–1998) kolmiosainen romaani Arbatin lapset on kirjoitettu 1960-luvulla, mutta julkaistiin vasta v. 1987. Se kertoo 1930-luvun Moskovasta, eikä mistä tahansa paikasta Moskovassa, vaan erään suuren talon elämästä:

”Arbatin suurin talo jää kahden poikkikadun, Nikolain- ja Rahakujan väliin, nykyisin niitä kutsutaan Plotnikovinkujaksi ja Vesnininkaduksi. Kolme kahdeksankerroksista rakennusta kohoaa perä perää, ensimmäisen julkisivua peittävät vaaleiksi lasitetut laatat. Kadun varrella roikkuu kylttejä: ”Reikäompelua”, ”Irti änkytyksestä”, ”Veneeriset ja urologiset taudit”. Peltilevyillä kulmistaan vahvistetut, matalat holvimaiset porttikäytävät yhdistävät kaksi pimeää pihakuilua toisiinsa.
Saša Pankratov astui ovesta ulos ja lähti vasemmalle, Smolenskin aukiolle päin. (…)”

Arbatin lapset on nuorisoromaani, jonka keskiössä on neljä koululaista, Saša Pankratov, Maksim Kostin ja Inna Ivanova. Heidän kavereitaan olivat Lena Budjagin ja Jura Šarok ja muutamat muut – siis tavallisia moskovalaisia nuoria. Mutta juttu kulkee vallan sisäpiirissä, Stalinin esikunnassa. Alussa eletään vuoden 1933 loppua ja sen vaihtumista vuodeksi 1934. Lukija pääsee tutustumaan erilaisiin sisätiloihin, niin Kremlin työhuoneisiin kuin yhteisasumuksen huoneistoon, unohtamatta instituutin luokkia tai vankilan sellejäkään. Yksi merkittävä piirre on se, että kirjassa puhutaan seksistä – sitähän ei Neuvostoliitossa tiettävästi juuri harrastettu. Ai puhumista vai seksiä? No, vitsi piileekin juuri vastauksen moniselitteisyydessä.

Amerikkalaisen venäjänkielisen kirjallisuuslehden Чайка (Seagull magazine) sivuilla on Solomon Volkovin vuonna 1996 - pari vuotta ennen Rybakovin kuolemaa - tekemä kirjailijahaastattelu. Rybakov kertoo kirjoittaneensa teostaan 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun loppupuolelle.

Aikakauslehti Novyi mir teki hänen kanssaan kustannussopimuksen ja maksoi ennakkomaksun, mutta sensuurin vuoksi julkaisemisesta ei tullut mitään. Antistalinistista romaania ei saanut julkaistuksi Hruštšovin ajan suojasäässä eikä Brežnevin ajan konservatismissa. Rybakov kertoo kysyneensä kustannustoimittajalta, milloin julkaiseminen olisi mahdollista. "Vasta kun meidän sukupolvemme on kuollut pois", oli vastaus. Ja silloin elettiin vuotta 1983.

Kustannusyhtiö Tammi oli ajan hermolla. Kun Družba narodov julkaisi romaanin vuonna 1987, se oli salakuljetettu Suomeen ja Ranskaan siltä varalta, että jos neuvostosensuuri yhä jarruttaisi hanketta, romaani tulisi ensin ulos lännessä. Marja-Leena Jaakkola käänsi tekstin, ja kolmiosainen romaani voitiin julkaista vain parin kuukauden viiveellä alkuperäiseen nähden.

12 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Oli laittanut Teeman sivuille kyselyn noista jaksojen määristä.

Esitämme sarjasta kaikki 16 osaa. Teknisestä ongelmasta johtuen tuossa automaattisessa ohjelmatiedossa on näkyvillä vain seuraavat 8 osaa, pahoittelen.

ystävällisin terveisin
Sandra Saulo
YLE Teema /monimdeiatoimittaja

Unknown kirjoitti...

Arbatin lapset -trilogiasta on suomennettu vain ensimmäinen osa, tosin kolmena kirjana. Rybakov kirjoitti viimeisen eli trilogian kolmannen osan 1991-94 ja sen kuvaama ajanjakso ulottuu noin vuoteen 1943. Oletan, että TV-sarja kattaa vain trilogian ensimmäisen osan eli ne kolme suomennettua kirjaa?

Helka Ahava

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Tarkistamatta asiaa näyttää kahden viimeksi esitetyn osan pohjalta siltä, että nyt katselemme Rybakovin 1991-94 kirjoittaman tekstin dramatisointia. Teksti on muuttunut paljon tiukemmaksi, ja selvästikin esille on nostettu Stalinin johtaman koneiston hirmuvallasta asioita, joiden yksityiskohdista kirjailija ei voinut tietää vielä 60-luvulla.

Unknown kirjoitti...

Eilen esitetyssä 12. osassa poikettiin ensimmäisen kerran trilogian juonesta. Kirjassa Varja ja Sasha tapaavat vasta viimeisillä sivuilla rintamalla. Sarjan dramatisointi on viimeisissä osissa ollut paljon onnistuneempi kuin ensimmäisissä, joissa erityisesti Arbatin nuorten ylinäytteleminen häiritsi.

Sarja innosti minut lukemaan koko trilogian ja myös Rybakovin omaelämäkerran Roman-vospominanija. Suosittelen! Kaikki löytyvät Helsingin kirjastosta.

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Samaa ylinäyttelemistä minäkin ihmettelin. Olisikohan ohjaaja yrittänyt sillä luoda eroa samojen näyttelijöiden myöhempään ikään, vanhenemishaarukka on noin 15 vuotta.

laterna kirjoitti...

No nyt se selvisi! Olen ihmetellyt, mihin sarjan viimeisimmät osat perustuvat, kun kirjan kolmannessa osassa Sasa on vielä Siperiassa, vaikka sarjassa hän on jo päässyt sieltä pois ja tavannut äitinsä ja Varjan. Milloinkahan trilogian kaksi muuta osaa suomennetaan?

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin innostuin Arbatin lapsista.
Aloitin katsomisen vasta Sashan jouduttua kuulusteluihin ja siitä asti sarja on ollut parasta katsottavaa tv.ssä tänä keväänä minulle. Lainasin Raskasta hiekkaaa-teoksen, sekin tempaisi mukaansa.
Tällainen kirjailija ollut piilossa minulta, ehkä muiltakin lukutoukilta.
Kirjastossa kerrottiin Arbatin lasten löytyvän- varastosta (!).
Jascha Golowanjuk lienee myös näitä
unohdettuja.

Anonyymi kirjoitti...

Minä ostin Raskasta hiekkaa-kirjan pari vuotta sitten kirjastomme poistokirjoista. Poistokirjakärrylle joutuvat käsittääkseni sellaiset kirjat, joita ei ole lainattu lainkaan viimeisen vuoden(?) aikana.

Unknown kirjoitti...

Minä luin Arbatin lapset silloin 80-luvun lopussa, kun se ilmestyi. TV-sarjan ansiosta löytyi sitten nämä trilogian kaksi uudempaakin osaa ja omaelämäkerta sekä Raskasta hiekkaa. Kerrassaan kelvollista luettavaa! Nyt sarjan lopun lähestyessä on yhä enemmän jätetty pois ja juonta muutettukin: Trotskin murha, Sharokin matka Pariisiin, Vikan vaiheet Pariisissa on jätetty pois. Varja menee kirjassa naimisiin Igor Vladimirovitshin (esimiehensä) kanssa eikä siis tapaa Sashaa ennen kuin rintamalla. Tuntuu, että filmatisoinnissa on yritetty parannella trilogian jälkimmäisten osien heikkouksia, mutta se ei kyllä minusta ole oikein kirjailijaa kohtaan.

Unknown kirjoitti...

Sarja päättyi. Pari viimeistä osaa ja erityisesti viimeinen olivat minulle pettymys. Dramatisointi ja toteutus olivat kautta koko sarjan kovin epätasaisia. Rybakov kuljetti trilogiassaan koko ajan kolmea linjaa: Varjan ja Moskovaan jääneiden arbatilaisten tarinaa, Sashan tarinaa ja Stalinin henkilökuvaa. Aika vaativa yhdistelmä: toisaalta yksittäisten ihmisten kohtaloiden kuvaus, toisaalta valtion korkeimmalla huipulla tapahtuva päätöksenteko ja sen seuraukset. Yksi syy, miksi Rybakovia ei haluttu julkaista, oli juuri Stalinin henkilökuva, se antoi "suuresta sotapäälliköstä" niin negatiivisen kuvan, ettei sitä siedetty vielä 80-luvullakaan eikä välttämättä siedetä taas Putinin-Medvedevin Venäjällä. Joka tapauksessa hieno ja rohkea kirjailija!

Annamari kirjoitti...

Olen eri mieltä toteutuksesta. Minusta tarina kulki hyvin. En kuitenkaan ole lukenut kirjaa, vielä. Mutta nyt kyllä luen.
Samoin olen eri mieltä ylinäyttelemisestä. Se oli minusta erittäin harkittua, taitavasti tehtyä, ja toi luonteisiin uusenlaisia ulottuvuuksia. Puhui erittäin paljon ilman dialogia. Super taitava siinä oli Varja. Neuvostoliitossa ja Baltiassa oli tämä plastisen näyttelemisen traditio, joka sai vaikutteita mykkäelokuvasta. Sillä pystyttiin kertomaan paljon, kun ei ollut lupa puhua. Ja tähän aiheeseen näyttelemistyyli sopi mielestäni hyvin. Veti sitä ehkä melodraaman suuntaan, mutta se taas vahvisti yksityisen tarinan avautumista yleiselle tasolle. Minulle sarja oli tarina niistä nuorista, Stalin ja Hitler olivat sivuhenkilöitä, vaikkakin heidän vaikutuksensa oli valtava. Silti, tarinassa sivuhenkilöitä. Se mitä nuorille tapahtui kerrottiin tarinassa hyvin. Jäin todella kaipaamaan sarjaa, kevään parasta antia.
Mutta kuten sanottu, en ole lukenut kirjaa, ja olen ehkä sen jälkeen eri mieltä.
PS. sarjan saisi uusia ykkösellä, että useampi sen näkisi.

Anonyymi kirjoitti...

Helka:

"eikä välttämättä siedetä taas Putinin-Medvedevin Venäjällä."

Jep jep. Varsinkin kun ottaa huomioon, että:

1. Kyseinen sarja on tehty Putinin-Medvedevin kaudella
2. Kyseinen sarja on näytetty valtio-omisteisilla teleaviokanavilla Putinin-Medvedevin kaudella
3. Kyseisen sarjan rahoitti valtio-omisteinen televisioyhtiö

Nämä väitteet stalinismin paluusta Nyky-Venäjälle ovat suorastaan naurettavia varsinkin, kun presidentti Medvedev on omin sanoin tuominnut stalinismin jo ties kuinka monta kertaa. Järki käteen ja kohutoimittajien puppujutut omaan arvoonsa.