Esittelyssä: eXile

Venäjänkielisen internetin, eli tuttavallisesti Runetin kehitys pääsi läntisiin sukulaisiinsa verrattuna käynnistymään vasta verrattain myöhässä. Nykyään venäläisen internetin sisältö ja tarjonta alkaa monessa suhteessa kuitenkin olla jo länsiserkkujaankin laajempaa ja monipuolisempaa.

Pelkästään erilaisia uutissivustoja voi Runetista löytää nykyään satoja, ellei jopa tuhansia. Myös yksityishenkilöiden sisällöntuotanto on lähtenyt internetin yleistymisen myötä viimeisten parin vuoden aikana räjähdysmäiseen kasvuun, mistä olkoon esimerkkinä se, että maailman kaikista 12 miljoonasta LiveJournal –blogista venäläisiä on tällä hetkellä joka kymmenes.

Valitettavasti tämä kehitys ei ole palvellut niitä, jotka joutuvat venäjänkielentaidon puutteen vuoksi turvautumaan muunkielisiin tietolähteisiin: englannin-, tai muunkielisiin lähteisiin Venäjän tapahtumista suodattuu edelleenkin vain kapea-alaisesti valikoitunut ja suppea murto-osa kaikesta siitä uutisvirrasta, jota venäjänkielinen internet tarjoaa. Mikäli siis haluaa saada kattavan kuvan jostain uutistapahtumasta, on venäjän kielen taito vieläkin lähes välttämätön.

Onneksi on kuitenkin olemassa sentään joitain englanninkielisiäkin lähteitä, jotka auttavat hahmottamaan Venäjää pintaa syvemmältä kansainväliseen levitykseen suodattuvaan uutisvirtaan verrattuna. Yksi tällaisista medioista on Moskovalainen sanomalehti ja sen verkkoversio eXile.ru.

Englanninkielinen sanomalehti eXile on Moskovassa asuvan amerikkalaisen toimittajan Mark Amesin perustama, kieli poskessa toimitettu, hulvaton ja anarkistinen, mutta tarvittaessa myös asiallinen ja realismissaan välillä jopa synkkäkin media. Sen paperiversio alkoi ilmestyä vuonna 1997 ja heti seuraavana vuonna lehti avasi verkkoon myös omat kotisivunsa, joissa myös paperiversion artikkelit julkaistaan kaikkien tiedonnälkäisten internetkäyttäjien luettavaksi.

Tutustuin eXileen sattumalta muutama vuosi sitten, kun siellä julkaistiin hupaisa ja sattuva moskovalaisista stereotyypeistä kertova piirrossarja ”Field Guide To Moscow”. Kuvasarjassa on humoristisella, oivaltavalla ja anarkistisella tavalla kuvattu Moskovan kaduilta tavattavia ihmistyyppejä, alkaen korruptoituneista miliisisestä ja kaukasialaissutenööreistä, aina rollikkarahastajiin ja ostoskeskuspissiksiin.

Samanlaista rajoja rikkovaa ja kuvia kumartamatonta sisältöä tarjoavat myös eXilen monipuoliset artikkelit, jotka yleisimmin käsittelevät venäläisen yhteiskunnan ilmiöitä, populaarikulttuuria, politiikkaa, kansainvälisiä suhteita ja läntisen median venäjäkuvaa.

Sivuston parhaita puolia on se, että eXile kykenee kritisoimaan tai silittelemään kaikkia yhteiskunnallisia ilmiöitä tai sen toimijoita tasapuolisesti. Artikkeleiden joukossa on esimerkiksi synkkiä kuvauksia venäläisestä arkitodellisuudesta tai Putinin itsevaltiudesta, mutta samalla sieltä voi löytää satiirista kritiikkiä esimerkiksi Venäjän oppositiota tai Venäjästä yksipuolisesti raportoivaa länsimediaa kohtaan.

Sivuston ideologisesta monipuolisuudesta, avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että eXilen vakiokolumnisteihin lukeutuu venäläinen toisinajattelija, Kremlin armoton ja analyyttinen kritisoija, oppositiojohtaja Eduard Limonov, joka on kirjoitellut lehteen ja sen verkkoversioon jo viitisen vuotta. Toisaalta taas esimerkiksi lehden perustaja ja eXileen edelleen tuotteliaasti ja hauskasti kirjoitteleva amerikkalainen Mark Ames kritisoi kärkkäästi esimerkiksi läntisen median yksipuolista Venäjä-kuvaa ja läntisten poliitikkojen venäjäfobioita.

Omalaatuinen ja uutisoinnissaan monipuolinen eXile tuo siis raikkaan tuulahduksen siihen venäjäuutisointitarjontaan, joka niin harmittavan usein on suuntaan tai toiseen joko tietoisesti puolueellista, tai sitten ”tiedostavien” lukijoiden ja kotisohvafilosofien toimesta erilaisiin blokkeihin lokeroitua.

Suosittelen tutustumista!