Tbilisilainen kotiinpaluu

Georgialainen kollega vietti vuoden Amerikassa ja palasi Tbilisiin. Vuodessa kaupunki oli kaunistunut: rahjaista vanhaa kaupunkia oli remontoitu, uusia suihkulahteita kaivettu pitkin matkaa, teitakin korjattu. Paateiden varsien talot on julkisivuremontoitu - tosin vain osittain, talojen takapuoli on edelleen suoraan 1960-luvulta.

Istuimme sitten eraana iltana Sharden-kadun trendikkaassa kahvilassa. Tbilisilaiset ovat kadusta ylpeita, minun mielestani se taas on tyypillinen mielikuvitukseton ravintolakatu, jollaisia loytyy kaikkialta maailmasta Marbellasta Tukholmaan. On espanjalaista tapas-ravintolaa, tusinapizzeriaa ja pakollinen neukkunostalgiabaari, taalla se on nimeltaan KGB. (itse muuten boikotoin ko. genrea, Sofi Oksasen sanoin: mita nostalgista on miljoonia surmanneessa totalitarismissa?)

Istuimme siella syomassa Caesar-salaattia ja juomassa Heinekenia, taustalla soi hillitty hissimusiikki, trendikkaasti pukeutunut nuoriso tarkkaili toinen toisiaan, kun yhtakkia, parin valonvalahdyksen saattelemana koko kadulta sammuivat valot. Sahkokatkos hiljensi koko kaupungin yli tunniksi. Tarjoilijat alkoivat kantaa poytiin kynttiloita, ruoanlaitto hiljeni ja olut lampeni.

Vaki alkoi vislata ja huutaa riemuissaan. Jostakin kuului murteellisella englannilla huuto: "Welcome to Georgia!"

Amerikasta kotiutuneen kollegani naama levisi onnelliseen hymyyn.
"NYT tiedan, etta olen kotona"...

Shaakashvilin nakyvimpiin saavutuksiin kuuluu sahkon ja kaasun jakelun palauttaminen normaaliksi. Yli kymmenen vuoden ajan georgialaiset tottuivat jatkuviin sahkokatkoksiin, mita erikoisimpiin kerosiini- ja muihin keittimiin ruoanlaiton avuksi, pihanuotioihin ja kynttilanvaloon. Nyt sahkoa on, mutta se on paikallisille luokattoman kallista: esimerkiksi me maksoimme kuukauden sahkosta kerrostaloasunnossa liki 50 euroa, mika on suhteessa palkkatasoon valtava summa. Eika sahkonjakelu aukotonta ole, kuten ravintolailtamme todisti.

Onneksi georgialaiset osaavat ottaa kaikesta ilon irti. Pian pimealla kavelykadulla tylsan lansimaisen musiikin korvasi iloisten kansalaisten moniaaninen laulu. Ja toki sakkipimeys tuo iltaan oman romantiikkansa. Olut kuohuaa lampimanakin.