18.3.2008

KENRAALI MANNERHEIMIN SOTILASPALVELIJA KARPATŠEV

Mannerheimin sotilaspalvelijana 1915-19 toiminut Ignat Kondratjevitš Karpatšev (1896-1943) on sattuneesta syystä juuri nyt mielenkiinnon kohteena. Hänen värikäs elämäntarinansa ansaitseekin kaiken asiallisen huomion.

Äskettäin ilmestynyt Leonid & Marina Vlasovin "Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit" (suom. Jukka Mallinen) kertoo Karpatševin vaiheet.

Divisioonankomentaja Mannerheim valitsi haavoittuneen sotilaspalvelijansa seuraajaksi Ignat Karpatševin, kotoisin Brjanskin alueelta. (Brjanskin sijainti on kenties parhaiten määritettävissä näin: jos lähtee Moskovasta lounaaseen M2-valtatietä ja ajaa sitä noin 500 km niin saavutaan Brjanskiin. Siitä on edelleen samaa tietä matkaa Ukrainan rajalle noin 150 km).

Vlasovien mukaan nuori husaari miellytti Mannerheimia huolitellulla ulkoasullaan, pidättyväisyydellään, toimeliaisuudellaan, hevosten tuntemuksellaan sekä tietyllä pedanttisuudellaan. Hän oppi nopeasti "päällikkönsä mieltymykset ja tarpeet", joita olivat mm. joka-aamuinen valkea paita tärkätyillä hihansuilla, yöpyjama sekä peilinkiiltävät saappaat ja univormun napit.

Pelkkä salonkimajuri hän ei ollut, vaan joutui seuraamaan päällikköään saksalaisen jalkaväen tuleen, kun "ympäriltä kaatui ihmisiä ja hevosia" Samoin ratsuhyökkäyksiin, joissa käytti keihästä ja sapelia - ei siis pelkkä perhonen mieheksi.

Suomessa Karpatšev kävi ensi kerran isäntänsä lomamatkalla helmikuussa 1917 ja toistamiseen joulukuun puolivälissä, jolloin tie vei heidät Vaasaan. Valkoisen armeijan pääesikunnassa vierastettiin venäjää puhunutta parivaljakkoa.

Voitonparaatissa Helsingissä 16.5.1918 Mannerheimin kenraaliryhmässä oli "lyhyt tumma mies, Karpatjev" [Suomessa käytetty muoto]. Erottuaan toukokuussa Mannerheim muutti sotilaspalvelijansa kanssa Tukholmaan, jossa ulaani oppi puhumaan ruotsia. Mannerheimin palattua joulukuussa 1918 Suomen valtionhoitajaksi seurasi Karpatšev häntä.Parjaus ja ilkeät hyökkäykset "tsaarin kenraalia" vastaan saivat Mannerheimin luopumaan Karpatševista.
Mannerheim osti tälle huoneiston, avasi pankkitilin ja kirjoitti suosituskirjeen. Myöhemmin Karpatšev palasi Venäjälle synnyinsseudulleen, avioitui ja sai kolme lasta. Työmatkalla 1937 Karpatšev katosi. Tiettävästi Ignat Karpatšev palasi Suomeen "Karjalan käytävää" pitkin ja kuoli täällä 1943.
Tämän mielenkiintoisen miehen elämässä riittää vielä tutkimista.

Katariina Lillqvistin
nukkeanimaatiota Uralin perhosta on aiheetta pidetty samannimisen kuunnelman visualisointina.
Kuunnelma, jonka toisena käsikirjoittajana Lillqvistin ohella oli Hannu Salama, tuli ainakin neljä kertaa radioateljeessa, lisäksi olen monien muiden mukana kokenut sen hypnoottisen lumoavana esityksenä Tahmelan lähteellä. Luin netissä olevan kuunnelmakäsikirjoituksen ja pidän sitä yhtenä nykyproosamme helmenä, lyyrisenä ja raadollisena, karheassa säihkeessään lyömättömänä tekstinä. Nukkeanimaatio, palkittuine avuineen, on oma, autonominen taideluomansa.

Veikko Huuska
Ikaalinen

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Onko tuo suora lainaus Vlasovin kirjasta vai referaattia?

Suora lainaus esitetään lainausmerkeillä.

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Minusta näyttää selkeältä referaatilta. En ole Vlasovin kirjaa lukenut, mutta ei hän varmaankaan kirjoittanut mitään Katariina Lillqvististä.
Ehkä Veikko Huuska huomaa kysymyksesi ja vastailee itse.