Pitäkäämme silmämme auki kirjakaupoissa ensi viikolla.
Tässä yksi uutinen Dostojevskin suomennoksesta:
Teksti kuin täyteen ladattu piippu (19.03.2008)
"Mahdottoman helteisenä päivänä heinäkuun alussa, illansuussa, poistui eräs nuori mies pienestä huoneestaan, jonka hän oli vuokrannut S:n kadulta, ja lähti hitaasti, kuin epäröiden, kävelemään K:n sillalle päin."
Näin kirja alkaa. Tutusti - mutta uudesti.
Nuori mies on nimeltään Raskolnikov. Kirja Dostojevskin tunnetuin romaani Rikos ja rangaistus. Ja uusi suomennos Olli Kuukasjärven käsialaa.
Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevä Kuukasjärvi on parinkymmenen vuoden aikana päätöidensä ohella suomentanut venäjän kielestä runsaat kymmenen teosta. Kolmisen vuotta sitten kustannusosakeyhtiö Otava tarjosi hänen tehtäväkseen uutta käännöstä Rikos ja rangaistus -teoksesta.
Kuukasjärvi sanoo, että hän on käännöstöissään edennyt askel askeleelta, teos teokselta, aina mutkikkaampia kohteita päin. Otavan tarjouksesta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä.
Dostojevski houkutti siksikin, että koko ikänsä kirjallisuutta harrastaneelle Kuukasjärvelle venäläinen mestari on aina ollut tärkeä ja läsnä.
- Niin kirjoina kuin usein myös omissa kirjoitelmissa.
Dostojevskin henkilöiden ja etenkin tekstin omalaatuinen hengästyneisyys tuli entistä selvemmäksi suomentamisen aikana.
- Teksti kuin täyteen ladattu piippu. Niin, ja siinä latauksessa on uskomattoman paljon myös tilkettä, välillä jopa likimain rikkaruohoja... Miten välittää kaikki tekstin pakahtuneisuus niin, että lukija ei tikahdu kesken matkan?
Läkähdyttävä urakka
Kuukasjärvi teki koko käännöstyön romaanin tapahtumakaupungissa Pietarissa. Päätyön ohella, iltaisin, öisin, viikonloppuisin, loma-aikoina. Se johti lopulta läkähtymiseen, suorastaan ylirasitukseen.
- Jota tiedän vastedes varoa. Mutta kaikkineen tiedän nyt myös aiempaa selvemmin, mitä suomentaminen parhaimmillaan on, mikä on se luova imu, joka lähtee vetämään.
- Samalla tosin tulee armotta esiin oman äidinkielen taidon riittämättömyys, kaikki puutteet, joista ei välttämättä aiemmin ole ollut tietoakaan.
Kirja on nyt painotuoreena Kuukasjärven kädessä.
- Tuntuu hyvältä. Ja lukijoiden ynnä arvostelijoiden reaktiot jännittävät.
Vertailun vuoksi voi lukea vanhaa käännöstä rinnan uuden kanssa. Kuinkas se J. A. Hollon suomennos romaanin alusta menikään:
"Tavattoman helteisenä päivänä heinäkuun alussa, iltapuolella, lähti eräs nuori mies syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella verkalleen kuin epäröiden, K:n sillalle päin."
Uutislähde: STT
---
Lisäksi Hesari kertoi viikkoja sitten, että Dostojevskin esikoisromaanin Köyhää väkeä on suomentanut uudelleen Martti Anhava, joka on jo aloittanut myös Karamazovin veljesten suomentamisen.
Myös Minerva-kustannus julkaisee uuden Dostojevski-suomennoksen, Veikko Koivumäen uudelleen kääntämän Netotška Nezvanovan.
Tekstit
3 kommenttia:
Hienoa että venäläisiä klassikoita käännetään uudestaan - suomalaisten käännösten kieli on vanhentunut paljon nopeammin kuin alkuperäisteosten, osin kai siksi että suomi on kirjakielenä niin nuori.
Rikoksen ja rangaistuksen olen muistaakseni lukenut vain venäjäksi. Huvin vuoksi kaivoin kirjan esiin ja katsoin kuinka se alkaa alkukielellä. Näinhän se menee:
В начале июля, в чрезвычайно жаркое время под вечер один молодой человек вышел из своей каморки, которую нанимал от жильцов в С-м переулке, на улицу и медленно, как бы в нерешимости, отправился к К-ну мосту.
Pilkkujen paikat ovat nimenomaan näin, enempää pilkkuja ei ainakaan minun vuoden 1980 laitokseen perustuvassa painoksessani vuodelta 1988 ole, tarkistin parikin kertaa. Molemmat STT:n tekstissä siteeratut käännökset ovat ihan hyviä, mutta kumpikin jättää kertomatta, että nuori mies oli alivuokralainen (нанимал от жильцов). En ole myöskään ihan varma, tarkoittaako Dostojevski nimenomaan, että juuri kyseinen päivä oli harvinaisen helteinen, vaiko kenties vuodenaika, tai ehkä vuorokaudenaika. Saman lauseen voisi kääntää näinkin:
Heinäkuun alussa, kovin helteiseen aikaan illansuussa, nuori mies tuli ulos alivuokralaiskopperostaan S-kujalla, ja lähti hitaasti, kuin päättämättömänä, kulkemaan kohti K-siltaa.
Muita ehdotuksia? ;-)
Toissa syksynä käppäilin muuten juuri näillä nurkilla Fjodor Mihailovitšin pojanpojanpojan Dmitrin kanssa. Siitä juttua täällä: I Dostojevskijs fotspår.
Lähetä kommentti