Hажмите на изображениe для увеличения картинки!Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Tällä piinaviikolla luen vuorotellen kahta kirjaa, jotka sain haltuuni viime viikolla.
Vanha ystäväni Jukka Mallinen lahjoitti pehmeäkantisen esseekirjansa Varastettua ilmaa (254 s.) kahvila Rytmissä, ja samassa paikassa pietarilaisen Dmitri Orehovin suomalaiset ystävät ojensivat minulle Orehovin juuri Pietarissa ilmestyneen ulkomitoiltaan Jukan kirjaa kaksi kertaa kookkaamman Operativnoe napravlenie: Finljandija...Toimintasuunta: Suomi... (593 s.). Kirjan mukana minulle tuli henkilökohtainen saatekirje, moitteettomalla suomen kielellä, käsin kirjoitettuna. Orehoviin tutustuin Leningradissa 1989, kun hän ja pari muuta Suomi-entusiastia järjestivät muistaakseni jossakin yksityisasunnossa neukkustandarteista poikkeavan talvisota-näyttelyn. Olisikohan tuolloin ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin ja näin NL:ssa käytettävän talvisodasta sen suomalaista nimeä eikä Finskaja kampania.
Jukan kirjaa on käsitelty jo suomalaisessa mediassa mm. radiossa, ja kustantajan esittely on tässä.
Orehovin kirjasta sen sijaan en ole löytänyt mitään arvioita. Ei välttämättä ole vielä ollutkaan, sillä tuhannen kappaleen painoksena tehty kirja on mennyt painoon 17.12.2007, ja Orehovin saatekirje on päivätty 11.02.2008.
Mallisen kirjan lopussa on parin sivun verran selvitetty kirjan termistöä tyyppiä "metarealismi" sekä 11 sivua kirjan henkilöitä - kuitenkin ilman esiintymissivujen mainitsemista. Esseekokoelmasta kun on kysymys ei sitä niin kaipaakaan, hyvä näinkin.
Orehovilla näyttää olevan täydellinen nimiluettelo (tosin kaikissa sivunumeroissa on harmittavasti parin sivun heitto) ja erikseen jopa paikkakuntaluettelo. Lähdekirjallisuus hänellä on ollut ainakin luettelosta päätellen aika suppea, 62 kirjaa ja lehtiartikkelia. Valitettavsti lähdeviitteet puuttuvat.
Orehovin kirjan saatavuudesta en ole ottanyt selvää.
Kummankin kirjan sisältöön palailen luettuani ne.
Tekstit
6 kommenttia:
Orehovin kirja on saatavissa Ozon.ru-nettikirjakaupasta, hinta 682 ruplaa. Pientä keskustelunpoikasta kirjasta löytyy täältä.
YLE:n venäjänkielisen toimituksen Heli Jormanainen haastattelee Jukka Mallista venäjäksi ensi maanantaina 31.3. klo 18.00 VeNeOY:n juhlassa Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.
Tlaisuuden muukin ohjelma on kiinnostaavaa. Sen verran se on elänyt - siis ohjelma - että se voidaan julkaista vasta huomenna 26.3. näillä sivuilla.
Straniuksen Pentti pyysi ripustamaan juuri kirjoittamansa arvion Jukan kirjasta. Kas tässä:
ervehdys kaikki (ja TIEDOKSI: Mallinen)
kiitos Nikkilän Reijolle VeNeOY-juhlainfosta 31.3..
Kun siellä haastatellaan myös ystävääni Jukka Mallista,
tiedoksi juuri kirjoittelemani lyhytarvio Jukan kirjasta.
Ok - myönnetään, olen jäävi ja sillai...
PenaS
--------
VENÄJÄN IDEA JA ARJEN VENÄJÄ
Mallinen, Jukka: /Varastettua ilmaa/. Savukeidas Kustannus. Turku 2008,
255 s.
/ /
/Varastettua ilmaa/ on suomentaja ja Venäjä-tuntija Jukka Mallisen
esikoisteos. Sen alaotsikko /Vapaita esseitä Venäjästä/ kertoo mistä on
kysymys. Esseitä on kymmenkunta ja monet niistä ovat pieniä helmiä
Venäjä-kirjoittelun moninaisessa viidakossa. Mallinen on pätevä
sisältäpäin näkijä ja esseet kaukana Punaisen torin maisemiin
keskittyvästä eliittitutkimuksesta. Itse asiassa, monien
historioitsijoiden, politologien ja erityisesti journalistien harrastama
”Putinin ja Medvedevin Venäjä” ei ole aikoihin antanut mitään uutta
tiederintamalla. Mieluummin luen Mallista!
Esseet vaativat aika tavalla Venäjä-tietoutta, vaikka ovatkin
helppolukuisia: pieniä painovirheitä vilahtelee siellä täällä, mutta
viis niistä!. Kirjoittaja sijoittaa tekstiin joskus myös itsensä – ei
mahtaillen eikä kaikkitietävästi. Mallinen yksinkertaisesti tuntee asiat
ja monet henkilöt , joista kirjoittaa. Se on suuri etu venäläistä
intelligentsijaa ja kulttuuria esitellessä. Tosin, erään keskeisen
esseensä otsikossa tekijä kysyy ihan aiheellisesti /Intelligentsija –
onko sitä? /Vastaan omasta puolestani lyhyesti: on, yhä löytyy
/lihatsovilaista /"yhteiskunnan omatuntoa". Mutta aikamoisessa murroksen
myllerryksessä eletään ja myös uudenlainen /professionals
-/zapadnik-sivistyneistö on kovaa vauhtia tulossa, vaikkapa esimerkiksi
Eurooppa-yliopiston siipien suojissa Pietarissa. Niin, se ikuinen ikkuna
Eurooppaan...
Miellyttävää on huomata, että Mallinen ei kuvia kumartele.
Kirjallisuuspuolen suurmiehistä, Dostojevskistä ja Tolstoista kertova
essee /Kaksi patriarkkaa /on 50-sivuinen ja kokoelman pisin. Mallisen
huomio siitä miten Dostojevski kirjallisuudessa ennakoi Freudia ja
tavallaan myös Nietscheä, tulee tekstissä hyvin perustelluksi. Olen itse
joskus käyttänyt sellaista vertausta, että Andrei Tarkovski pääsi
parhaimmillaan kamerallaan kuvattaviensa pään sisälle lähimain samalla
syvyyspsykologialla kuin Fjodor Dostojevski kynällään. Mutta edes
Dostojevski ei ollut jumala: Mallinen muistuttaa terävästi Suuren
Kirjailijan juutalaisvastaisuudesta. Juutalainen oli Dostojevskille aina
”zid” eli ”jutku” eikä yhtään enempää.
Essee tuo hienosti esiin niin Dostojevskin kuin Tolstoinkin romaanien
taustat ja yllättävät yhteydet aikalaistapahtumiin. Lev Tolstoin hieno
/Hadzi Murat /pitäisi mielestäni pakkoluettaa tämän päivän
venäläiskouluissa, jotta kansalaiskasvatus - klassikkojen kautta - toisi
jotakin olennaista esiin myös Tsetsenian ja Moskovan konfliktista./
Hadzi Muratin /tapahtumapaikat ovat kuin suoraan Tsetsenian sotien
TV-uutisoinnista: konflikti elää samanlaisena draamana kuin Tolstoin
pienoisromaanissa toista sataa vuotta sitten!
Jukka Mallinen pistää lusikkansa myös ns. Venäjän idean selittämiseen
esseessä /Venäjän idea Iivana Julmasta Vladimir Putiniin/. Siinäkin
noustaan yllättävän kepeästi sellaisen historiatietoisuuden ja
Venäjä-ymmärtämisen tasolle, johon Suomessa ovat pystyneet kai lähinnä
vain Vesa Oittinen ja Christer Pursiainen. Toki Mallinen myös pistää
mutkat suoriksi eikä kätke anti- tai sympatioitaan. Hänellä on siihen
täysi oikeus. Sen verran kaltoin miestä on joskus julkisuudessa kohdeltu
– hyvä ettei ole saanut CIA:n agentin leimaa kun sattuu vielä johtamaan
Suomen PEN-klubia. Jatkuva Venäjä-viisumi Mallisella taitaa silti
taskussaan olla. Onneksi.
Pentti Stranius
Venäjä-tutkija, Joensuu
HBL:n arvio Jukka Mallisen kirjasta:
För Jukka Mallinen tycks S:t Petersburg endast betyda jazzklubbar, Politkovskaja, Brodsky och ”motståndskultur” – motstånd mot vad då? Ungefär så uttryckte professor Matti Klinge sin bestörtning inför skillnaden mellan sin egen syn på Petersburg och Mallinens i en reserapport till utrikesministeriet.
Herrarna ingick båda i en officiell delegation finländare på besök i Petersburg. Klinges rapport hamnade sedermera i Jukka Mallinens händer och citeras nu i hans nyutkomna bok Varastettua ilmaa. Vapaita esseitä Venäjästä (Stulen luft. Fria essäer om Ryssland).
I den mån Klinge vill vidga sin syn på dagens Ryssland hade det kanske inte varit så dumt att följa med på någon av Mallinens exkursioner. Jag tror inte att det finns någon annan finländare med en lika långvarig, intensiv och bred kontakt med vårt grannland som just Jukka Mallinen.
Alltsedan sjuttiotalet har han studerat, umgåtts och arbetat inom de mest skiftande kretsar i Ryssland, än klädd i kritrandigt än i jeans. Samtidigt har Mallinen troligen gjort mer än någon annan för att introducera den nya ryska litteraturen i vårt land. Han har själv översatt ett otal böcker, både prosa och poesi, och dessutom flitigt rapporterat om samhällsutvecklingen, bland annat i Hbl.
När nu Jukka Mallinen ger sin bild av dagens Ryssland blir det en rörlig och impulsiv text som är späckad med information. Men det gäller minsann inte bara jazzklubbar och underground. Mallinen rör sig lika fritt i historien som i artonhundratalslitteraturen och drar sig inte för snabba klipp i förhoppningen att vi finländare ska fatta något av det väldiga landets motsägelser.
Ibland blir farten lite väl hög som till exempel i det kapitel där Mallinen diskuterar rysk identitet och Rysslands genetiska karta. Det dyker upp finskbesläktade ättlingar mest överallt, om inte Pusjkin själv så hans berömda njanja. Och enligt en citerad rysk befolkningsexpert fungerar storstäderna som mörka hål dit det ryska genetiska arvet sugs in och förstörs. Här hade det platsat med några fotnötter.
Själva titeln syftar på det allt mer åtstramade politiska klimatet i Ryssland. Människor som under några år kunde dra djupa, syremättade andetag har nu bestulits på frisk luft. Jukka Mallinen är så hård i sin kritik att han upprepade gånger jämför Putins Ryssland med förkrigstidens Tyskland. Till detta kommer sedan ytterligare den specifikt ryska korruptionen, kyrkans oheliga förbund med statsmakten och främlingshatet.
När den unge Mallinen i tiden kom till Moskva blev det poeterna som öppnade landet för honom. Idag säger han att demokratin blivit en Potemkin-kuliss i ett landskap där diktarna står vid den yttersta randen och intelligentian ser ner i klyftan. Detta kan inte fortsätta i längden, skriver Mallinen avslutningsvis i ett försök till optimism. Men kommer hans vänner att åter få andas frisk luft under sin livstid?
Kristina Rotkirch
Jukka Mallinen: Varastettua ilmaa. Vapaita esseitä Venäjästä. Savukeidas.
Kristina Rotkirchin kirja-arvostelu Hbl:ssä oli sunnuntaina 30.03.2008.
Straniuksen kirja-arvostelu myös Agricolassa: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde=&jarjestys=&haku=&sivu=49&vps=25&arvostelu=1337
Lähetä kommentti