Näytetään tekstit, joissa on tunniste murha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste murha. Näytä kaikki tekstit

22.2.2013

Dokklub maanantaina 25.2.2013 klo 18:00


Juri Shtshekotshihin/Yuri Shchekochikhin/Юрий Щекочихин.

Helmikuun Dokklubilla Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa esitetään kaksi Venäjällä äskettäin tehtyä ihmisoikeuselokuvaa,
molemmissa elokuvissa on engl.kielinen tekstitys.
Dokumentteja ei ole aiemmin esitetty Suomessa.

1) Juri Shtshekotshihin. Kerran olin.../Юрий Щекочихин. Однажды я был.../Yury Shchekochikhin. Once There Was Me...
2010/2012, 39 min., ohj. Jevgenia Golovnja, käsikirj. Nadezhda Azhgihina.

Juri Shtshekotshihin oli tutkiva journalisti jo ennen perestroikaa.
Venäjän aikana hän julkaisi useita kriittisiä kirjoja, joista viimeisin oli KGB:n ilmiantajista.
Hänen mystistä kuolemaansa kesällä 2003 ei ole vieläkään selvitetty.

In english.


По-русски.


2) Teloitettu perhe/Расстрелянная семья/The Executed Family. 2012, 30 min. Ohj. Andrei Sytshev. Aleksandr Stepanenkon samannimisen kirjan, 2002, mukaan.

Ensimmäinen dokumenttielokuva Kuolan niemimaan saamelaisten vainoista 1937-38.
Elokuva palkittiin Murmanskin Pohjoinen luonne-festivaalilla marraskuussa 2012.

Показ документального фильма Андрея Сычева "Расстрелянная семья" по книге Александра Степаненко.
Это первый документальный фильм о судьбе Кольских саамов во время большого террора 1937-1938 гг. в примере семьи Чапоровых из Шонгуя.
Фильм занял второе место среди документальных фильмов на фестивале "Северный характер" в Мурманске в ноябре 2012 г.

Tervetuloa! Добро пожаловать!
Vapaa pääsy. Вход бесплатный.

25.1.2013

Anna Politkovskaja-dokumentti 28.01.2013


.
Photo: DIXIT INTERNATIONAL AB

28.1. DOKKLUB 18:00 - 20:00

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Nordenskiöldink. 1, 3 kerros, Kinosali

Vapauden katkera maku/ A bitter taste of freedom/Горький вкус свободы, 2011, 86 min. dir. Marina Goldovskaja, prod. Malcolm Dixelius.
Russian with English subtitles.

Merkittävä dokumenttielokuva Anna Politkovskajasta.
Palkittu parhaana dokumenttina Varsovan, Montrealin ja Toronton festivaaleilla.
Venäjällä esitetty ensimmäisen kerran joulukuussa 2011 ArtDokFestissa.

Elokuvaa ei ole esitetty ennen Suomessa.

Док.фильм об Анне Политковской впервые в Финляндии.
Режиссер Марина Гольдовская



World famous Russian Cinematographer Marina Goldovskaya was a friend of journalist Anna Politkovskaya from her student years in the 1980’s. The documentary film ”A Bitter Taste of Freedom” is based on intimate conversations recorded on camera over a fifteen-year period, in which Anna Politkovskaya talks of the dramatic events that made her an icon in the world of investigative journalism. Five years after Anna Politkovksya was murdered, this unique material has now been made into a film where also family and friends contribute to a remarkable portrait of one of the most admired women of our time.
(London Film Festival 2011)




ALMA MATER PRODUCTIONS, MOSCOW
DIXIT INTERNATIONAL, STOCKHOLM

Director, Writer and Cinematographer; MARINA GOLDOVSKAYA
Producer; MALCOLM DIXELIUS
Co-Producer; MARINA GOLDOVSKAYA
Line-Producer; GEORGE HERZFELD
Editor; DMITRY SUSHEV
Music and Sound Design; BRUCE HANIFAN



The Director’s personal statement
Anna Politkovskaya and her husband, Sasha, were my students at Moscow State University. In 1990, I made a film about them, “A Taste of Freedom”. I kept close contact with Anna all these years, recording our intimate conversations. When I learned about the murder, it hurt me so much that to make a film about her was unthinkable to me. However, five months after her violent death, her granddaughter was born, the little Anna Politkovskaya. Then I felt compelled to make the film.

This film shows the tragedy of not just one family. It is the tragedy of the whole nation that has fallen victim to the State. Together with Anna we revisit the main tragic moments of contemporary Russian history: the acts of terror in the Dubrovka Theater and the No 1 School in Beslan. She gives voice to refugees from Chechnya and other former Soviet republics. Anna was more than a journalist; she was a defender of human rights.

After Anna’s death, her family and friends all assumed certain roles, as if casted for a film. They have all shared their inner thoughts with my camera, as if talking to Anna herself. I have tried to maintain the intimacy of these conversations when we finally edited the vast material that I had filmed over almost two decades.

This film is unlike any other films made about Anna Politkovskaya, because it gives her an opportunity to tell her story in her own words.


Ohjaajan videotervehdys/Director´s video statement/обращение режиссера на видео

Новая газета выложила в 30.08.2012 весь фильм в день рождения Анни Политковской на своей сайте без англ. субтитров.

Vapaa pääsy!
Free entry!
Вход бесплатный!

21.7.2009

Useimmat uhrit eivät pääse otsikoihin

Svenska

Natalja EstemirovaYhden aikaan aamulla, tiistaina 7. heinäkuuta, kaksi autoa ajoi Ahkintšu-Borzoin kylään, viitisenkymmentä kilometriä itään Groznystä. Ensin autot kiersivät kylää, kuin herättääkseen huomiota tai pelotellakseen. Sitten ne pysähtyivät kylän keskustaan kerääntyneiden nuorten miesten viereen.

Autoissa istui maastopukuisia aseistautuneita miehiä. Mukanaan heillä oli saman kylän asukas Rizvan Albekov, jonka poliisi oli pidättänyt edellisenä iltana. Myös hänen 17-vuotias poikansa Adis oli pidätetty, mutta häntä ei autoissa näkynyt.

Rizvan Albekovilla oli yllään vain alusvaatteet, ja hän näytti vakavasti pahoinpidellyltä.

Maastopukuiset miehet heittivät hänet autosta ja alkoivat kuulustella häntä muiden kyläläisten edessä:

- Sinähän annoit kapinallisille lampaan?

Rizvan Albekov pudisti päätään ja pyysi miehiä päästämään hänen poikansa vapaaksi. Silloin miehet ampuivat hänet.

- Näin käy kaikille jotka auttavat kapinallisia, sanoi yksi miehistä, ennen kuin autot ajoivat pois paikalta.

Rizvan Albekovin ruumis jäi makaamaan kylän raitille. Kukaan ei tiedä mitä hänen pojallen Adisille on tapahtunut.

Välikohtaus ei päässyt otsikoihin Venäjällä, eikä varsinkaan Ruotsissa.

Tapaus on vain yksi siinä loputtomassa katoamisten sarjassa, jota ihmisoikeusaktivisti Natalja Estemirova oli tutkimassa, kun hänet tiistaiaamuna siepattiin läheltä kotiaan Groznyssä.

Natalja Estemirova oli äskettäin tavannut useita virkamiehiä Groznyn syyttäjänvirastossa ja sisäministeriössä antaakseen tietoja Rizvan Albekovin teloituksesta sekä hänen poikansa ja useiden muiden henkilöiden katoamisesta.

Hän välitti tapansa mukaan tiedot myös useille ihmisoikeusjärjestöille. Human Rights Watch julkaisi yksityiskohtaisen raportin päivää ennen Estemirovan katoamista.

Harvat välittivät raportista.

Omaiset eivät useinkaan uskalla kääntyä poliisin puoleen. Vaikka Rizvan Albekovin ruumiissa oli selvät luodinreiät, tšetšeenipoliisit pakottivat hänen omaisensa allekirjoittamaan lausunnon, jonka mukaan hän oli kuollut sydänkohtaukseen.

He saivat myös kuulla, että Rizvanin poika Adis tapettaisiin, ja että sukulaiset itse joutuisivat suuriin vaikeuksiin, jos he eivät pitäisi suutaan kiinni.

Venäjän keskusvallan viranomaisilla ei viime vuosina ole ollut paljoakaan sananvaltaa siihen, mitä Tšetšeniassa tapahtuu. Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov sai entistäkin vapaammat kädet, kun Venäjä kolme kuukautta sitten virallisesti lopetti liittovaltion kymmenen vuotta kestäneen terrorisminvastaisen operaation.

Tämän vuoksi myöskään Natalja Estemirovan naapurit eivät nähneet mitään syytä soittaa polisiille, kun hänet siepattiin. He kuulivat tosin hänen huutavan, että hänet vietiin vastoin tahtoaan, mutta arvelivat että asialla oli poliisi.

On hyvin mahdollista, että he olivat oikeassa.

Mahdollista on myös, että Natalja Estemirovan siepanneiden miesten tarkoituksena ei ollut tappaa häntä. Ehkä he aikoivat antaa hänelle viimeisen varoituksen, tai viedä hänet jonnekin aivan muualle.

Mutta jotain tuli väliin - terroriteko joka hädin tuskin ylitti uutiskynnyksen.

Tšetšenian naapuritasavallassa Ingušiassa, jonka presidentti Junus-Bek Jevkurov yhä makaa sairaalassa kesäkuisen attentaatin jäljiltä, henkilöautoa ammuttiin käsiaseilla. Yksi paikallisen tuomioistuimen virkamies menehtyi ja kaksi muuta henkilöä loukkaantui.

Natalja Estemirovan kaapanneet miehet ajoivat samaa tietä maastoautollaan. He olivat jo ohittaneet useita tiesulkuja ongelmitta, mutta nyt he eivät enää olleet Tšetšeniassa. Ehkä heidän kulkuluvansa eivät olleet voimassa tällä puolen rajaa.

Kun he näkivät poliisiautot ja attentaattipaikalle syntyneen pitkän autojonon, he kääntyivät heinäpellolle vievälle, pienelle ja epätasaiselle sivutille.

Siellä he ampuivat Natalja Estemirovan. Ensin sydämeen, sitten päähän.

Sysdvenskan 2009-07-19

Lisää Natalja Estemirovasta: