Lähetä toiveesi Radio Suomen Slaavilaiseen yöhön

Slaavilainen yö toteuttaa kuulijoiden toiveita lauantain vastaisena yönä 31.10.2009 aina aamuneljään asti.

Syyskuussa YLE Radio Suomessa pidettyyn slaavilaisen musiikin toivekonserttiin tuli satoja musiikkitoivetta. ”Kuulijoiden valtava toiveryöppy poiki idean koko yön kestävästä kaihoilusta”, toimittaja Tarja Närhi kertoo. Näitä varastoon jääneitä ja uusia toiveita toteuttavat neljän tunnin ajan toimittajat Tarja Närhi ja Kalevi Pollari.

Slaavilainen yö alkaa lauantaiyönä 31.10. alkaen kello 00.05. Kappaleita voi toivoa etukäteen sähköpostilla radio.suomi@yle.fi, tai soittamalla suoraan lähetykseen 0203-17600. Puhelun hinta on lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu plus 2 snt. minuutilta, matkapuhelimesta soitettuna hinta on 8.21/puhelu+14,9 snt/minuutilta.

Balalaikkoja kuuntelemaan sunnuntaina 06.09.2009

Helsingin Balalaikkaorkesterin konsertti Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12, Helsinki) su 6. syyskuuta klo19.00. Orkesteria johtaa Gennadi Klykov. Ohjelmassa mm. kauneimpia kansanlaulusovituksia ja balalaikkaorkesterille sävellettyä musiikkia.
Solistit:
Heli Jormanainen ja Slava Druzhinin, laulu
Jani Jeskanen, balalaikka
Pentti Yrjänäinen, domra
Andrei Gogolev, harmonikka

Liput 10 euroa Lippupalvelusta tai tuntia ennen ovelta. Lisätietoja info@balalaikka.fi tai 040-7511257.

Konsertin järjestää Helsingin Balalaikkaorkesteriyhdistys ry

Kansainvälinen trubaduuritapahtuma Vaajakoskella 27.6.

Kesäkuun lopulla on tarjolla ainut-laatuinen tapahtuma Vaaja-koskella Keski-Suomessa. Voitteko kuvitella! Ei, ette varmaan voi, mutta silti:

В конце июня вам соблюдается исклучительное событие в Вааякосках в Центральной Финляндии. Представляйте! Не, это наверно невозможно, но всё же:

Kolme Venäjä-seuran osastoa järjestää yhdessä Monikko-yhdistyksen kanssa Trubaduuritapahtuman Vaajakoskella lauantaina 27.6.2009 klo 12-19. Paikka on n. 6 km Jyväskylästä itään, Kuopioon päin.

Три ассоциации Общества Финляндия-России организуют вместе с ассоциации Моникко (= множество) международное меропртятие трубадуров в Вааякосках сб 27.6.2009 в 12-19 часов. Место находится са. 6 км в восток от Ювяскюля. Значит, по направлению Куопио.

Pietarin alueelta on näillä näkymin tulossa n. 30 trubaduuria esiintymään ja tutustumaan suomalaisiin musiikin ystäviin. Tarkoituksena on viettää koko viikonloppu musisoiden ja ystävystyen.

Из Питера и Ленинградской области приезжают около 30 трубадуров не только чтобы выступать, а также чтобы познакомиться с финскими друзями музыки. Цель события - проводить уйкенд музицировая (есть-ли такое слово?) и подруживаясь.

Tapahtuma on avoin ja ilmainen kaikille.

Событие всем открыто и бесплатно.

Tapahtumapaikkana toimii Paloaseman viereinen nurmikenttä. Kentälle pystytetään teltat esiintymistä varten. Tarjolla on myös keittolounas, blinejä, pikkupitsoja, makkaraa sekä alkoholittomia juomia.

Местьо меропрятия - травное поле у пожарной станции. В поле строят палаты для выступающих. Продают суп-ланч, блины, пиццы, сосиски и безалкогольные напитки.

Mikäli haluat mukaan esiintymään tai auttamaan järjestelyissä, ota yhteyttä!

Если тебе хочется выступать или помогать в усьройстве, сообщи организаторам!

Lisätietoja, подробная информация: kaija.hanninen@svsvaajakoski.com

P.S. Tapahtumaan kannattaa tulla myös Vaajakosken kauniiden maisemien vuoksi. Ihan vieressä on mm. Keiteleen-Päijänteen kanavan Vaajakosken alimmainen sulku.

P.S. Стоит приехать и ради прикрасних пейзажов Вааякоски. Совсем рядом между прочим - самий нижний шлюз канала Кейтеле-Пяйянне.

Ovi on puoliksi auki - Anna Ahmatovan runoja ja venäläisiä romansseja 28.05.2009

Ahmatova-museo Pietarissa, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

Maija Jurva, Tuija Kanerva, Marja Hakola ja Timo Lampinen, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

Pianisti Kaisa Kulmala ja laulaja Leo Khirug, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

28. toukokuuta 2009, klo 19.00-21.00

Aino Acktén huvilassa
Tullisaari
Helsinki

Anna Ahmatovan runoja Marja-Leena Mikkolan käännöksinä
esittävät Marja Hakola, Maija Jurva, Tuija Kanerva ja Timo Lampinen
Musiikki: Sergei Sokolov, Vasilij Solovjev-Sedoi
Piano: Kaisa Kulmala

Venäläisiä romansseja
Laulu: Leonard Khirug
Piano: Kaisa Kulmala

Anna Ahmatova (1889–1966) on tunnetuin venäläinen naisrunoilija. Hän asui suurimman osan elämästään Pietarissa ja monet hänen runonsa kuvaavat Pietarin kaupunkia. Hänen runoissaan kuvastuvat myös suuret yhteiskunnalliset muutokset ja henkilökohtaiset menetykset.

Venäläiset romanssit pohjautuvat kolmeen traditioon. Klassiset säveltäjät kuten Glinka, Rahmaninov ja Tšaikovski sävelsivät romansseja aikalaisrunoilijoiden, esimerkiksi Puškinin teksteihin. Kiertävät mustalaiset sävelsivät omia viihteellisiä romanssejaan, joita esitettiin juhlissa. Romanssien kolmas tradition pohjautuu urbaaniin musiikkiin.
Leonard Khirug ja Kaisa Kulmala esittävät kaikkiin traditioihin pohjautuvia romansseja sekä Sergei Sokolovin sävellyksiä.

Liput 10 euroa
Lippuja voi varata ennakkoon Kulttuurikahvila Aino Acktén kautta, puh. 09 698 0349 (huom. vain ti–to klo 12–17) tai sähköpostitse: kulttuurikahvila.ainoackte@kolumbus.fi Lippuja voi varata ennakkoon 5.5. lähtien
http://kulttuuri.hel.fi/ainoackte/
Järjestäjä:
Sirpa Pääkkönen, Sergei Sokolov

Televizor ei näy Venäjän telkkarissa

Svenska: Televizor syns inte i rysk tv
Esperanto: Televizor ne videblas en rusia televido



Pietarilainen rockbändi Televizor täyttää näinä päivinä neljännesvuosisadan.

Kun Neukkulan supertähti Alla Pugatšova täytti vuosia toissa viikolla, telkkari oli haljeta juhlakonserteista. Televizorin porukkaa ruutuun ei sen sijaan päästetä. Bändi ja sen johtaja Mihail Borzykin eivät nimittäin tee mitään kompromisseja vallanpitäjien kanssa. He laulavat mitä tahtovat. Nykypäivän Venäjällä se tarkoittaa sitä, että virallisissa tiedotusvälineissä Televizorista ei tiedetä mitään.

14.01.2009 DOKKLUB: Josif Pasternakin "Genii zla - Pahuuden nero"

Aleksandr Lokšin















Josif Pasternak








Aika: keskiviikko 14.01.2009, klo 18 - 20
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3 krs. Kinosali
Vapaa pääsy.

DOKKLUB:in uuden vuoden avaus on Josif Pasternakin v. 2003 valmistunut täyspitkä dokumenttielokuva Genii zla - Pahuuden nero, Venäjä - Ranska, 85 minuuttia. Esityskieli venäjä, elokuvan hasstatteluissa tekstitys ranskaksi.
Elokuva palkittiin parhaana dokumenttielokuvana Stalker-festivaalilla Moskovassa v. 2003.

Dokumentti kertoo säveltäjä Aleksandr Lokšinin (1920 - 1987) kohtalosta. Samassa osoitteessa on sekä venäjän- että englanninkielinen tiedosto; sieltä voi ladata runsaasti myös Lokshinin musiikkia.

Dokumentin esittelee käsikirjoitukseen osallistunut moskovalainen kulturologi, matemaatikko, taidehistorioitsija Sergei Tšesnokov, joka kertoo myös Suomessa lähes tuntemattomasta ohjaajasta, v. 1950 syntyneestä Josif Pasternakista.

Pasternakista venäjäksi

Tšesnokovista suomeksi ja venäjäksi:


SLEDUJUSHTSHII DOKKLUB SOSTOITSIA V SREDU 14.01.2009. V 18.00 TSHASOV v Dome nauki i kultury Rossii, Nordenskiöldinkatu 1, 3. etazh, Kinozal.
Vhod bezplatnyi.

V programme polnometrazhnyi dok. fil'm Josifa Pasternaka Genii Zla, 2003, Rossija-Frantsija, 85 min.
Film poluchil priz "Za luchshij neigrovoj film" na festivale STALKER v dekabre 2003 goda.

Tema fil'ma sud'ba kompozitora A.L.Lokšina.
С музыкой Александра Лазаревича Локшина Вы можете ознакомиться на англоязычной части сайта, следуя линкам в навигационной колонке слева.

Film predstavit Sergei Valerianovitš Tšesnokov, moskovski sotsiolog, matematik, gitarist, kulturolog, iskusstvoved.

EDIT 13.01.2009.
Valitettavasti alla oleva joulukuun ohjelman uusinta joudutaan esitystilan kaksoisbuukkauksen takia peruuttamaan.

UUSINTANA JOULURUUHKAAN HUKKUNUT JOULUKUUN DOKKLUB-PAKETTI NÄHDÄÄN SAMANA PÄIVÄNÄ, SIIS 14.01.2009 KLO 16.15. KATSO UUSITTAVAT ELOKUVAT JOULUKUUN ILMOITUKSESTA.


Tässä näyte joulukuussa esitetystä ja nyt uusittavasta elokuvasta "Otbytye - Departure - Lähtö":

Vnimanie! K sozhaleniju povtor programmy ot dekabrja otmenjaetsja iz-za double booking Kinozala.

POVTOR DEKABRSKOGO DOKKLUBA 14.01.2009 V 16.15 TSHASOV. SM. PROGRAMMU:


Fragment iz fil'ma "Otbytye":

Balalaikkakonsertti tänään 04.11.2008

Aleksanteri-listalta:

Helsingin Balalaikkaorkesteriyhdistys ry
LEHDISTÖTIEDOTE 3.11.08

Helsingin Balalaikkaorkesteri konsertoi Malmitalolla

Malmitalon konsertissa tiistaina 4. marraskuuta Helsingin Balalaikkaorkesteri soittaa kauneimpia kansanlaulusovituksia ja balalaikkaorkesterille sävellettyä musiikkia. Lisäksi orkesteri esittää Theodorakiksen, Piazzollan ja Shostakovitshin teoksia. Luvassa on monipuolinen ja mukaansatempaava konsertti.

Solistit Heli Jormanainen ja Slava Druzhinin laulavat tuttuja ja rakastettuja venäläisiä ikivihreitä laulelmia ja romansseja kuten Yksinäinen harmonikka sekä Vanha Vaahtera. Balalaikkasolisti Jani Jeskanen soittaa Shalovin sovituksen venäläisestä kansanlaulusta Valenki ja domristi Pentti Yrjänäinen romanisävelmän Mardjandja, johon domrataituri Alexander Tsygankov on tehnyt upean orkesterisovituksen. Harmonikkataiteilija Andrei Gogolev loihtii konserttiin virtuoosimaisia säveliä soittaessaan variaatioita ukrainalaisesta kansansävelmästä Ajoi kasakka Tonavan taa, joka tunnetaan myös nimellä Minka.

Gennadi Klykov, kapellimestari ja Venäjän ansioitunut taidevaikuttaja, johtaa Helsingin Balalaikkaorkesteria ja vastaa ohjelmiston suunnittelusta. Helsingin Balalaikkaorkesteri on toiminut vuodesta 1910 ja se on pietarilaisen Andrejevin orkesterin (joka on perustettu v. 1888) jälkeen toiseksi vanhin balalaikkaorkesteri maailmassa.

Kohta 100-vuotias Helsingin Balalaikkaorkesteri on konsertoinut pitkän historiansa aikana eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Orkesteri on esiintynyt useita kertoja Venäjällä, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa. Portugalissa Helsingin Balalaikkaorkesteri on ollut jo kolmesti kiertueella, viimeksi heinäkuussa 2008. Orkesteri on tehnyt myös muutamia levytyksiä. Ensimmäinen savikiekko julkaistiin vuonna 1929 ja uusin cd-levy Taru Venäjästä keväällä 2004.
Orkesterin kotisivut avautuvat pian osoitteessa www.balalaikka.fi

Helsingin Balalaikkaorkesterin konsertti Malmitalolla (Ala-Malmin tori 1, Helsinki) ti 4.11. klo 19.00. Liput 10 euroa Lippupalvelusta ja Malmitalolta.



--
Eila Hatakka, sihteeri
Helsingin Balalaikkaorkesteriyhdistys ry
eila.hatakka@kolumbus.fi
gsm +358503499119

Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa4: Baletti

Pitkä aika on kulunut viimeisestä Venäjän Symbolit –postauksestani. Teemasarjani ei ole kuitenkaan suinkaan loppunut, vaan syksyn kiireiden loputtua aikomukseni on jatkaa venäläisten ilmiöiden tarkastelua. Jatkankin heti ylevällä aiheella, baletilla.

Baletti ei ole suinkaan venäläinen keksintö, vaan se on alkujaan renessanssiajan Italiasta. Suuren suosion baletti saavutti Ranskan hovissa, josta sen ei ollut vaikeaa levitä muun ranskalaisen hovirihkaman mukana muuhun Eurooppaan. Venäjällä ensimmäinen balettinäytös sai ensi-iltansa 1673 tsaari Aleksei Mihailovitshin hovissa. Muistakaamme, että juuri tämä hallitsija kielsi aikoinaan balalaikan siveettömänä soittimena.

Uusi tanssimuoto löikin itsensä läpi vasta kun Pietari Suuri juurrutti sen hovietikettiin 1730-luvulla. Baletin yleistyttyä hovitanssina sen osaamista edellytettiin aatelisilta, mikä loi kysyntää balettikouluille. Koska isokenkäiset eivät harrastaneet tanssimista seurapiirielämän ulkopuolella, perustettiin balettikouluja keskiluokan vesoille, jotka voisivat jatkossa ammattilaisina viihdyttää hovia. Kaikki nämä uudistukset olivat Venäjän ranskalaisten koreografien ansiota, jotka olivat hallitsijoiden suosiossa.

Venäläinen baletti ammensi muiden maiden teknistä taitoa palkkaamalla ulkomaisia ohjaajakoreografeja (kuuluisampana Marius Petipa), kehittäen oman tyylinsä. Tsaikovskin massiivisten sävellysten, kuten Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän, myötä venäläisestä baletista tuli musikaalisesti yhtenäisempää, juonellisesti syvempää ja dramaattisempaa. Yhdestä ainoasta venäläisestä balettisuuntauksesta puhuminen on kuitenkin väärin, sillä 1870-luvulta alkaen Pietarin ja Moskovan balettikoulut käyvät tyylillistä kamppailua keskenään.

1900-luvulle tultaessa valtionjohto menetti kiinnostusta balettia kohtaan. Aurinkokuninkaiden tapaista suosionosoitusta ei enää herunut, joten taidesuunnan tärkeimmiksi mesenaateiksi nousivat yksityishenkilöt. Neuvostojohto halusi valjastaa tanssin ideologiansa propagandan tarpeisiin tuomalla näyttämölle moderneja baletteja mutta vastaanotto oli laimeaa, jolloin Stalin palautti sen vanhoihin uumiin, muuttamalla kuitenkin joidenkin esitysten juonia sosialismi-myönteisimmiksi.

Venäläisen baletin suuria nimiä ovat 1900-luvun vaihteen Anna Pavlova ja tämän kuuluisa Kuoleva joutsen –tulkintansa ja Vaslav Nijinski. Jälkimmäisen Eurooppa-kiertueen rohkea ja rajoja rikkova koreografia buuattiin maanrakoon, mutta tämän tekniikkaa jumaloitiin.

Venäjän keisarikunnan hajottua osa venäläistanssijoista loikkasi länteen, tai jäivät sinne kiertueineen, jättäen syvän vaikutuksen paikallisiin balettikouluihin. Neuvostokoulun suurnimiä nimiä olivat Maja Plisetskaja ja myöhemmin loikannut Rudolf Nurejev.

Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa3: Balalaikka

Keskiajalla mongolimiehittäjät ottivat vangikseen muuan venäläisen. Tämä oli kuitenkin hyvin musikaalinen ja valloittajapaimentolaiset antoivat tälle mielellään erilaisia soittimia soitettavaksi. Venäläismies soitti kerran saamallaan kitaralla niin taidokkaasti, että liikuttunut kaani vapautti tämän ja antoi kitaran mukaan lahjaksi. Venäläisveitikka jätti kitaraan vain kolme kieltä ja jätti loput varalle.

Kyseinen kertomukseni balalaikan synnystä on kuitenkin vain kaunis legenda. Tarinalla saattaa olla kuitenkin hyvin pientä kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Soitin saattoi polveutua keski-aasialaisesta domrasta, tai tataarien vastaavanlaisista rimputtimista. Kun otetaan huomioon, että slaavin kielen sanat balakatj, balabonitj ja balaguritj tarkoittavat kaikki tyhjänpäivästä pälätystä, ja tataarin bala tarkoittaa lasta, niin nimitys rupeaa tuntumaan jo loogiselta. Mutta sepä siitä etymologiasta.

Balalaikka, alkujaan talonpoikien hupiväline, vakiintui keskiaikaisten skomorohien, kiertävien narri-ilveilijöiden, soittimeksi siinä missä domrakin ja kaikki muutkin siihen aikaan kovaa ääntä päästävät instrumentit. Vaikka nykyisten rock-muusikoiden esi-isät viihdyttivät menestyksellisesti rahvasta, kirkko ja tsaari alkoivat saada rettelöitsijöistä tarpeekseen. 1600-luvun puolivälissä suurruhtinas Aleksei Mihailovitsh pani pisteen irstaille huveille kieltämällä kiertelevät konsertoijat ja polttamalla kaikki mokomat desibelipölkyt. Niskuroijat piestiin ja lähetettiin Valko-Venäjälle. Silti oli tapauksia, kun maajussit rimputtivat vekottimella salaa kiellosta riippumatta. Kuulostaako tutulle, Ray Bradbury?

Aleksein kuoltua balalaikka koki vähän väliä pieniä uudelleensyntymiä, mutta jäi edelleen valtaosalle kansasta tuntemattomaksi. Vasta 1800-luvun lopulla aatelinen musiikkifani Vasili Andrejev päätti palauttaa sen muiden slaavilaisten puhallussarvien ja kanteleiden tavoin kansan syviin riveihin, sen jälkeen kun kuuli renkinsä soittavan sillä. Soitinta käytettiin ensin viulunvalmistajalla parantaakseen akustisia ominaisuuksia, jonka jälkeen sitä levitettiin kotiutuvien sotilaiden mukana kansan keskuuteen. Andrejev puolestaan loi ylhäältäpäin balalaikkaorkestereita ja kehitteli soittimesta priima-, sekunda-, altto-, basso-, kuin kontrabassoversiot. Kokokin alkoi vaihdella ”tavallisesta” miltei ihmismittaiseksi. Balalaikka löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 nimenomaan A:n konserttiryhmän taidonnäytteen jälkeen.

Venäläiset emigrantit veivät musiikkitaitoaan maailmalle ja moniin valtioihin perustettiin omat balalaikkayhteisöt. Neuvostojohtokin valjasti soittimen omien tarkoitusperiensä edistämiseen: balalaikka julistettiin kolhoosiväen lempisoittimeksi ja tuettiin alan harrastajia aina armeijan kuoroja myöten. Loogisesti kielisoittimesta tuli instrumentum non grata Natsi-Saksassa.

Tätä nykyä balalaikasta on saatavilla myös sähköversiota (ensimmäinen sähköinen rimputin ilmestyi 1989) ja kieliäkin näpytellään plektralla. Samoin repertuaarikin on laajentunut koko musiikkikarttaa kattavaksi.

´

- Venäläissoittaja antaa taidonnäytteen. (Katsokaa loppuun saakka!)

- Tämä linkki siltä varalta, jos edellinen ei riittänyt.