21.7.2009

Useimmat uhrit eivät pääse otsikoihin

Svenska

Natalja EstemirovaYhden aikaan aamulla, tiistaina 7. heinäkuuta, kaksi autoa ajoi Ahkintšu-Borzoin kylään, viitisenkymmentä kilometriä itään Groznystä. Ensin autot kiersivät kylää, kuin herättääkseen huomiota tai pelotellakseen. Sitten ne pysähtyivät kylän keskustaan kerääntyneiden nuorten miesten viereen.

Autoissa istui maastopukuisia aseistautuneita miehiä. Mukanaan heillä oli saman kylän asukas Rizvan Albekov, jonka poliisi oli pidättänyt edellisenä iltana. Myös hänen 17-vuotias poikansa Adis oli pidätetty, mutta häntä ei autoissa näkynyt.

Rizvan Albekovilla oli yllään vain alusvaatteet, ja hän näytti vakavasti pahoinpidellyltä.

Maastopukuiset miehet heittivät hänet autosta ja alkoivat kuulustella häntä muiden kyläläisten edessä:

- Sinähän annoit kapinallisille lampaan?

Rizvan Albekov pudisti päätään ja pyysi miehiä päästämään hänen poikansa vapaaksi. Silloin miehet ampuivat hänet.

- Näin käy kaikille jotka auttavat kapinallisia, sanoi yksi miehistä, ennen kuin autot ajoivat pois paikalta.

Rizvan Albekovin ruumis jäi makaamaan kylän raitille. Kukaan ei tiedä mitä hänen pojallen Adisille on tapahtunut.

Välikohtaus ei päässyt otsikoihin Venäjällä, eikä varsinkaan Ruotsissa.

Tapaus on vain yksi siinä loputtomassa katoamisten sarjassa, jota ihmisoikeusaktivisti Natalja Estemirova oli tutkimassa, kun hänet tiistaiaamuna siepattiin läheltä kotiaan Groznyssä.

Natalja Estemirova oli äskettäin tavannut useita virkamiehiä Groznyn syyttäjänvirastossa ja sisäministeriössä antaakseen tietoja Rizvan Albekovin teloituksesta sekä hänen poikansa ja useiden muiden henkilöiden katoamisesta.

Hän välitti tapansa mukaan tiedot myös useille ihmisoikeusjärjestöille. Human Rights Watch julkaisi yksityiskohtaisen raportin päivää ennen Estemirovan katoamista.

Harvat välittivät raportista.

Omaiset eivät useinkaan uskalla kääntyä poliisin puoleen. Vaikka Rizvan Albekovin ruumiissa oli selvät luodinreiät, tšetšeenipoliisit pakottivat hänen omaisensa allekirjoittamaan lausunnon, jonka mukaan hän oli kuollut sydänkohtaukseen.

He saivat myös kuulla, että Rizvanin poika Adis tapettaisiin, ja että sukulaiset itse joutuisivat suuriin vaikeuksiin, jos he eivät pitäisi suutaan kiinni.

Venäjän keskusvallan viranomaisilla ei viime vuosina ole ollut paljoakaan sananvaltaa siihen, mitä Tšetšeniassa tapahtuu. Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov sai entistäkin vapaammat kädet, kun Venäjä kolme kuukautta sitten virallisesti lopetti liittovaltion kymmenen vuotta kestäneen terrorisminvastaisen operaation.

Tämän vuoksi myöskään Natalja Estemirovan naapurit eivät nähneet mitään syytä soittaa polisiille, kun hänet siepattiin. He kuulivat tosin hänen huutavan, että hänet vietiin vastoin tahtoaan, mutta arvelivat että asialla oli poliisi.

On hyvin mahdollista, että he olivat oikeassa.

Mahdollista on myös, että Natalja Estemirovan siepanneiden miesten tarkoituksena ei ollut tappaa häntä. Ehkä he aikoivat antaa hänelle viimeisen varoituksen, tai viedä hänet jonnekin aivan muualle.

Mutta jotain tuli väliin - terroriteko joka hädin tuskin ylitti uutiskynnyksen.

Tšetšenian naapuritasavallassa Ingušiassa, jonka presidentti Junus-Bek Jevkurov yhä makaa sairaalassa kesäkuisen attentaatin jäljiltä, henkilöautoa ammuttiin käsiaseilla. Yksi paikallisen tuomioistuimen virkamies menehtyi ja kaksi muuta henkilöä loukkaantui.

Natalja Estemirovan kaapanneet miehet ajoivat samaa tietä maastoautollaan. He olivat jo ohittaneet useita tiesulkuja ongelmitta, mutta nyt he eivät enää olleet Tšetšeniassa. Ehkä heidän kulkuluvansa eivät olleet voimassa tällä puolen rajaa.

Kun he näkivät poliisiautot ja attentaattipaikalle syntyneen pitkän autojonon, he kääntyivät heinäpellolle vievälle, pienelle ja epätasaiselle sivutille.

Siellä he ampuivat Natalja Estemirovan. Ensin sydämeen, sitten päähän.

Sysdvenskan 2009-07-19

Lisää Natalja Estemirovasta:

20.7.2009

Kvassia kesäjanoon


Kesä. Helle. Jano. Olut. Pöhnä. - Miten välttää tämä kierre, turvotus ja työtehon lasku? Vastaus on kvassi, venäläinen leipäkalja. Jokainen suomalainenhan osaa silmät ummessakin laittaa kotikaljan ja siman käymään, joten kvassin valmistuskaan ei voi olla kovin kummoinen juttu. Tässä vähän taustoitusta ja pari valmistusohjetta.

Venäjällä kansallinen historia esitetään mieluusti ikivanhana, niin että monet arkiset asiat juontuvat vähintään keskiajalta. Niin myös kvassi. Juoman historiasta kertoo erityinen nettisivu, että Kiovan ruhtinas Vladimir olisi vuonna 989, kun hän käännytti rusjilaisia kristinuskoon, kehottanut jakamaan kansalle ruokaa, hunajaa ja kvassia. Näin kertoo Nestorin kronikka juomasta myönteisessä sävyssä. Ja mikäs ettei: kvassi ei mene päähän, ja ainakin juoman puolustajien mukaan se on elimistölle samaan tapaan hyödyllistä kuin kefiiri, kumissi (tammanmaito) ja asidophilus-tuotteet. Lisäksi se säilyy hyvin.

Kun uutta Venäjää pystytettiin 1990-luvulla, kvassin talonpoikainen image tuntui sopivan huonosti post-neuvostoajan avantgardismiin, mutta kun uuden Venäjän rakennuspuita jouduttiinkin etsimään menneistä ajoista, myös kvassi palasi ravintoloiden ruokalistoille. Kaupoista löytyy kvas-tiivistettä, jolla seos saadaan käymään helpommin kuin vanhan hyvän ajan resepteillä. Kadullakin saattaa kesäisin nähdä kvas-kärryjä – ei toki Moskovassa, joka pitää etäisyyttä maalaiskulttuuriin, mutta kylläkin Kiovassa.

Mainoskampanjassaan Nikola-kvassin valmistaja Deka-yhtiö joutui noin v. 2005 erään amerikkalaisen sokerijuomatavaramerkin haltijayhtiön hampaisiin, kun se mainosti tuotettaan:
Квас не кола, пей "Николу"!
Всякой химии бойкот, пей "Николу" круглый год!

Venäjälläkin toimivan amerikkalaisyhtiön sekaantumisen jälkeen Dekan mainoslause näyttää olevan muotoa Нет коланизации, квас – здоровье нации!

Leipäkvassi, klassinen valmistustapa

Ainekset: ruislimpun puolisko
3 litraa kiehuvaa vettä
25–30 g hiivaa
puoli lasia (125 g) sokeria
rusinoita

● Ruisleipä leikataan viipaleiksi, jotka jaetaan neljään osaan. Ne ladotaan pellille ja laitetaan mietoon uuninlämpöön. Leivänpalat on saatava kuiviksi, mikä käy antamalla uunin olla päällä 15 minuuttia ja sitten jättämällä palat jäähtyvään uuniin. Kuivatut leipäpalat (suharikit) laitetaan isoon kattilaan tai vastaavaan, ja niiden päälle kaadetaan kiehautettua vettä. Lisätään 3 rkl sokeria ja jätetään jäähtymään. Jäähdytetään puoli desiä vettä 37 asteeseen ja liuotetaan hiiva siihen. Kun koko vesimäärä on jäähtynyt 37-asteiseksi, hiivaliuos sekoitetaan siihen.
● Kattila tai pänikkä peitetään kannella ja jätetään lämpimään paikkaan kahdeksi päiväksi. Näiden päivien aikana käymisprosessissa sokeri ja hiiva tuottavat alkoholia, hiilidioksidia ja maitohappoa. Valmis kvassi sisältää siksi 1–2 % alkoholia.
● Käymisen jälkeen liemi siivilöidään huolellisesti hyvin hienon sihdin tai sideharson läpi, ja saos laitetaan eri astiaan. Saos laitetaan talteen lasiastiaan ja pannaan jääkaappiin. Tämä on valmista hapatetta, jota voidaan käyttää (4 rkl) hiivan asemesta seuraavaa kvassierää valmistettaessa.
● Siivilöityyn liemeen sekoitetaan loput sokerit. Sitten lisätään pestyt rusinat, ja liemi jätetään huoneenlämpöön puoleksi päiväksi. Sitten kvassi kaadetaan muovipulloihin, jotka suljetaan tiiviisti korkein. Pullot laitetaan jääkaappiin. Vuorokauden kuluttua kvassi on valmista juotavaksi. Ei muuta kuin zum Wohl!

Isompaan erään käytetään aineksia seuraavasti:
10 l vettä
1,5 kg ruisleipää
3 juomalasia = 750 g sokeria
2 rkl rusinoita
paketti hiivaa


Piparjuurikvassi

Ainekset:
8 l vettä
1 kg ruisleipää
25 g hiivaa
200 g sokeria
50 g rusinaa
100 g piparjuurta
3 rkl hunajaa

Kuivatut leipäviipaleet laitetaan kiehautettuun veteen 3 tunniksi. Näin saatu tökötti siivilöidään, lisätään hienosokeri ja haaleaan veteen liuotettu hiiva, ja liemi laitetaan 4–5 tunniksi jäähtymään. Haaleaan kvassiin sekoitetaan raastettu piparjuuri, rusinat ja hunaja.

Lähteet: http://www.kvas.ru
http://www.good-cook.ru/proth/proth_004.shtml
http://mirsovetov.ru/a/housing/cookery/kvass.html
Народный календарь 2009. ОАО Кострома, 2008.

15.7.2009

Ensin vietiin porno ja viinamainokset – nyt väkivaltakin?

Venäjän parlamentin perhe-, nais- ja lastenasiain valiokunnan (missä on muuten miesasiainvaliokunta?) valmistelema lakimuutos uhkaa tehdä elokuvien esittämisestä televisiossa käytännössä lähes mahdotonta kello 06.00 – 23.00 välisenä aikana. Venäläisten televisiopomojen mukaan lakiehdotus on niin tiukka, että vain harvat elokuvat läpäisisivät sen seulan, venäläinen talouslehti Vedomosti uutisoi.

Televisiopomot ennustavatkin synkkinä, että lakimuutos romahduttaisi television katsojalukuja ja korventaisi kanavien mainostuloja noin neljänneksellä. Harmin paikka!

Lakialoitteellaan valiokunta haluaa suojella alaikäisiä lapsia ”turmelevalta” televisiosisällöltä. Ehdotuksen mukaan sellaisia ohjelmia, jotka sisältävät alatyylistä kielenkäyttöä, väkivaltaa tai siihen yllyttämistä, huumeiden- ja alkoholinkäyttöä, tupakointia ja uhkapelaamista, ei saisi esittää alaikäisten lasten katseluaikaan kello 06.00 – 23.00 välisenä aikana.

Ehdotukseen ollaan ottamassa mukaan kuitenkin myös joitain lieviä huojennuksia: mikäli väkivallantekijät tuomitaan ja väkivallan uhreja kohtaan tunnetaan myötätuntoa ohjelmassa, sitä olisi mahdollista esittää jo kello 21.00 jälkeen, kirjoittaa Vedomosti.

Mikäpäs siinä. Kukapa vanhempi nyt soisi alaikäisten lastensa katselevan televisiosta esimerkiksi Syltty Stallonen tähdittämää machoväkivaltaviihdettä? Lakiehdotuksen moraalinen ongelma piilee kuitenkin siinä, että valtio on nyt ottamassa itselleen kasvattajan roolia. Se on rooli, joka kuuluu ensikädessä lasten vanhemmille itselleen. Järkevän televisiosensuurin pitäisi toimia ennen kaikkea perheiden sisällä, eikä valtion ohjaamana ylhäältä käsin.

Toisaalta on huomioitava myös se, että Venäjällä, erityisesti pitkien työmatkojen ja kauppareissujen rasittamissa suurkaupungeissa, vanhemmat palaavat arki-iltaisin kotiin varsin myöhään – usein vasta iltasella. Sitä, mitä lapset katselevat televisiosta yksin ollessaan, eivät vanhemmatkaan voi valvoa - muutoin kuin laittamalla television lukkojen taakse.

Venäläisen televisiosisällön siistiytyminen on 1990-luvun ”hullujen vuosien” ajan jälkeen ollut varsin tervetullut ilmiö. Muistan itsekin nimittäin varsin hyvin, kuinka vielä 1990-luvun puolivälissä monilla valtakunnallisillakin televisiokanavilla alkoi heti ilta-uutisten jälkeen pyöriä aito ja ehta porno. Eikä kyse ollut edes mistään sievistelevästä Playboy-erotiikasta, vaan peittelemättömästä ja rasvaisesta hardcore-pornosta. Porno poistui lopulta valtakunnallisten verkkojen ohjelmatarjonnasta vasta 2000-luvun alussa.

Hyvänä ja kaikkien tuntemana esimerkkinä prime-time aikaan esitetystä raa´asta väkivallasta noilta vuosilta voi puolestaan toimia vuosina 1987 – 1993 valtakunnallisessa televisioverkossa pyörinyt Aleksander Nevzorovin luotsaama legendaarinen ”600 Sekuntia” –ajankohtaisohjelma. Jokaisena arkipäivänä alkuillasta esitetyissä lähetyksissä näytettiin täysin sensuroimattomia, esimerkiksi murhapaikoilla tai tulipaloissa kuvattuja miliisin arkistovideoita. Väkivaltaisesti tapettujen tai tulipaloissa hiiltyneiden ruumiiden näyttäminen ei monen mielestä varmastikaan ole soveliasta katseltavaa, varsinkaan alaikäisille lapsille.

600 Sekuntia lakkautettiin viranomaisten toimesta vuonna 1993. Lakkauttaminen ei kuitenkaan johtunut ohjelman usein varsin brutaalista sisällöstä, vaan siitä, että ohjelmassa kritisoitiin voimakkaasti sen aikaista jeltsiniläistä valtaeliittiä.

Television alkoholi- ja tupakkamainontaa alettiin rajoittaa Venäjällä vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Alkoholi- ja tupakkamainokset televisiosta kieltävä laki hyväksyttiin vuonna 1996, mutta jo seuraavana vuonna mainostajien vahvan lobbauksen tuloksena, parlamentin hyväksymät lakimuutokset vapauttivat alkoholi- ja tupakkatuotteiden mainontaa joiltain osin. Lakia on sittemmin kiristetty uudelleen 2000-luvulla, muun muassa vuonna 2001. Myös tuolloin televisiojohtajat vastustivat kiristyksiä ja ennustivat venäläisten televisiokanavien mainostulojen romahtavan radikaalisti ja että kaikista kanavista tulee lakimuutoksen hyväksymisen myötä maksullisia.

Nykyään Venäjän televisiossa voi alkoholituotteista mainostaa ainoastaan olutta. Sitäkin tosin vain kello 23.00 jälkeen ja siten, että mainoksissa ei esiinny ihmisiä. Rajoitus on laittanut mainostoimistojen ideanikkareiden mielikuvituksen todella kovaan testiin.

Nykyinen lakiehdotus karsisi televisiosta siis myös väkivaltaiseksi tulkittavaa tarjontaa. Mikäli väkivaltaa tulkitaan erityisen tarkkaan, herää kysymys siitä, mitä materiaaleja televisiossa voi tulevaisuudessa oikeastaan edes esittää? Uutiset, dokumentit, visailut, reality-ohjelmat ja lastenohjelmat todennäköisesti säästyisivät sensuurilla, mutta miten kävisi elokuville, joista tiukasti tulkiten lähes kaikista voi löytää jonkin sortin ”turmelevaa” materiaalia?

13.7.2009

Kiista neljästä saaresta

Etelä-Kuriilien neljän saaren omistuskysymys on viime viikkoina ollut esillä sekä Japanissa että Venäjällä.

Japanin parlamentin ylähuone hyväksyi 03.07.2009 lain, jonka mukaan neljä Etelä-Kuriilien saarta, jotka Neuvostoliitto miehitti toisen maailmansodan loppuvaiheessa – Iturup (jap. Etorofu), Šikotan (Shikotan), Kunašir (Kunasiri) ja Habomai-saariryhmä – ovat Japanin "ikivanhoja alueita". Japanin laissa saarista puhuttaessa ei käytetä nimitystä Etelä-Kuriilit, vaan niistä puhutaan nimellä pohjoiset alueet.

Neuvostoliitto otti haltuunsa saaret toisen maailmansodan lopussa, ja ratkaisemattoman kiistan vuoksi Japani on kieltäytynyt allekirjoittamasta rauhansopimusta Neuvostoliiton/Venäjän kanssa. Se pitää saaria laittomasti miehitettyinä.

Venäjän niin sanotun liberaalidemokraattisen puolueen – joka ei ole sen paremmin liberaali kuin demokraattinenkaan – kansanedustajat Vladimir Žirinovski, Igor Lebedev ja Sergei Ivanov ovat tuoneet valtionduuman käsiteltäväksi lakialoitteen Venäjän aluevaatimuksista Japaniin nähden. Aloitteen mukaan Kuriilien saaret julistetaan erottamattomaksi osaksi Venäjää, ja tämä julistaminen vaatisi erillislain.

Valtionduuman kansainvälisten asiain valiokunnan puheenjohtaja Konstantin Kosatšev (Yhtenäinen Venäjä) on eri mieltä: tällainen lakialoite antaisi toteutuessaan Kuriileille erityisaseman verrattuna muihin Venäjän alueisiin. Silloin voitaisiin mistä tahansa Venäjän alueesta säätää oma laki. Moni muukaan Venäjän liittokokouksen edustaja ei innostu lakialoitteesta, koska se antaisi liian suuren merkityksen Japanin aluevaatimuksille. Uutistoimisto regions.ru haastatteli viittä kansanedustajaa asiasta.

Liittoneuvoston kansainvälisten asiain valiokunnan varapuheenjohtaja Vasili Lihatšov: Lakia ei tarvita. Se herättäisi epäilyksiä Venäjän oikeudesta Kuriilien saarijonon hallinnasta. Tämä puolestaan voisi tuoda jollekulle mieleen, että Venäjän kanta kysymyksessä ei ole moitteeton.

Liittoneuvoston IVY-valiokunnan jäsen Oleg Pantelejev: Japanin laki on populistinen eikä ulotu sen rajojen ulkopuolelle. Japanin lainkäyttöalue kattaa neljä pääsaarta – Hokkaidon, Shikokun, Honshun ja Kyushun. Kiistakysymykset voidaan ratkaista vain rauhansopimuksilla, joten Japanin vaatimuksiin ei pidä kiinnittää huomiota.

Liittoneuvoston puolustus- ja turvallisuusvaliokunnan jäsen Nikolai Tulajev: Laki kyseenalaistaisi perustuslakimme, joka määrittelee Venäjä federaation rajat ja suvereeniuden. Ei Venäjän parlamentaarikoilla eikä venäjäläisillä ole minkäänlaisia epäilyksiä Kuriilien saarten kuulumisesta Venäjään.

Valtionduuman kansainvälisten asioiden valiokunnan varapuheenjohtaja Andrei Klimov (Yhtenäinen Venäjä): Perustuslain mukaan koko Venäjän federaation alue kuuluu Venäjälle, ja siksi ei ehdottomasti pidä "kehystää" erillislailla jokaista saarta, niemeä, jokea tai pusikkoa. "Annetaan heidän aluksi kumota typerä lakinsa, ja sitten neuvotteluja voidaan jatkaa."

Valtionduuman perustuslaki- ja valtionrakennevaliokunnan varapuheenjohtaja Viktor Iljuhin (KPRF): Strateginen virhelaskelma. Kuriileille annettaisiin erityisstatus ja samalla kysymys saarten kuulumisesta Venäjälle julistettaisiin kiistakysymykseksi. "Vaikka Venäjän ja Japanin välillä ei ole eikä voi olla aluekiistaa." Neuvostoliiton aikana tällaista ei voinut sattua. Valtiomme johdon on sanottava kategorinen ei Japanille.

*

Johnsonin Venäjä-lista kertoo seikkaperäisesti Venäjän ulkoasiainministeriön lausunnosta, joka on hyvin samansuuntainen edellä haastateltujen poliitikkojen lausuntojen kanssa.

Kuriilien viranomaiset ovat myös toimineet. Iturupin saarella Kurilskin rajonin viranomaiset päättivät keskeyttää vuodesta 1992 voimassa olleen viisuvapaussopimuksen täytäntöönpanon. Japanilaiset ja Keski- ja Etelä-Kuriileilla asuvat venäläiset ovat voineet matkustaa rajan yli pelkän passin turvin.

Japanin puolella ei liene toistaiseksi reagoitu Venäjällä esitettyihin lausuntoihin. Parin vuoden takainen mielipidetiedustelu Kuriilien kysymysten ratkaisemisesta tuotti tällaisen tuloksen.

• Kaikki neljä saarta pitäisi palauttaa välittömästi: 40%
• Kaikki neljä saarta pitäisi tunnustaa Japanin alueeksi, mutta niitä ei tarvitse palauttaa heti: 27%
• Ensin pitäisi ratkaista Habomain ja Shikotanin palautus ja keskustella kahdesta muusta: 19%
• Habomain ja Shikotanin palauttaminen ratkaisisi asian: 3%

Pro-Karelian point of view to the dispute is to be found here.

Kenen saaria?

Kuinka japanilaisia tai venäläisiä Etelä-Kuriilit / Japanin pohjoisalueet sitten ovat? Faktaa suurimmasta saaresta pienimpään:

Iturup on pinta-alaltaan (3139 km²) suurin Kuriilien saarista. Asukasluku on 2200 henkeä. Saari on vuoristoinen ja bambumetsän peitossa. Asutuskeskus on nimeltään Kurilsk, japaniksi Sjana, ja vuonna 1945 siellä asui 6000 ihmistä.

Kunashir (jap. Kunasiri), "musta saari" on väkiluvultaan suurin, sen kaupunkityyppisessä yhdyskunnassa Južno-Kurilskissa (jap. Furukamappu) asuu 7800 ihmistä. Saaren pinta-ala on 1490 km², se on muodostunut neljästä tulivuoresta.

Kunashirilla on historiallisesti tärkeä rooli: 1400-luvulla japanilaiset laajensivat valtaansa Etelä-Hokkaidolle ja painostivat ainuja, Niihonin saarten aboriginaaleja. Ainut kävivät kolme taistelua ja hävisivät jokaikisen: 1457, 1669 ja 1789 eli samaan aikaan, kun Pariisissa vallattiin Bastiljia. Tämän jälkeen ainut olivat japanilaisten alaisia. Anton Pavlovitš Tšehovin kirja Sahalin (Suom. ja toim. Valdemar Melanko, WSOY 1972) kertoo, että Sahalinillakin asui ainuja reilut sata vuotta sitten.

Venäjän (lue tässä: Neuvostoliiton) historiankirjoituksen mukaan Kunashir "vapautettiin" 01.09.1945 Kuriilien desanttioperaatiossa. Toisen Kaukoidän rintaman 87. kiväärijalkaväen armeijakunnan 113. tarkka-ampujaprikaatin konekiväärikomppania [meniköhän oikein?] nousi maihin Furukamappussa, jolloin japanilaisjoukot antautuivat taistelutta. Vuoden 1946 alussa Furu-jne. nimettiin Južno-Kurilskiksi. Oliko tämä maihinnousu ja miehitys oikeutettu, kas siinäpä kysymys. [Kartta]

Shikotan on pienempi saari: 225 km² ja siellä on kaksi taajamaa, hallinnollinen keskus Malokurilskoje ja sitten Krabozavodskoje, ravunjalostamo. Asukkaita saarella noin 2100.

Habomai koostuu kuudesta pienestä, matalasta puuttomasta saaresta. Siellä ei asu ketään, mutta valtion rajojen ja aluevesien määrittelyn kannalta nämä ovat Venäjälle tärkeitä.

*

Syttyykö sota? Radio Jerevan vastaa: Ei syytä huoleen. Sotaa ei tule. Päinvastoin, pian syttyy niin kova taistelu rauhasta, ettei jää kiveä kiven päälle.

2.7.2009

Venäläiset aktiivisimpia internetin sosiaalisten verkostojen kuluttajia

Kansainvälisen ComScore –tutkimuslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan aktiivisimmat sosiaalisten verkkoyhteisöjen käyttäjät löytyvät Venäjältä. Tutkimuksen mukaan venäläiset viettivät toukokuun aikana verkkoyhteisöissä keskimäärin 6,6 tuntia vieraillen kyseisenä aikana keskimäärin 1307 sivulla.

Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista internetin käyttäjät viettävät verkkoyhteisöjen parissa toukokuun aikana keskimäärin noin 3,7 tuntia vieraillen yhteensä 525 sivulla, ComScoren tiedotteessa todetaan.

ComScoren mukaan suosituimmat venäläiset verkkoyhteisöt ovat Facebook.comin analogi Vkontakte.ru sekä koulukavereita yhdistävä Odnoklassniki.ru. Muualla maailmassa äärimmäisen suosittu Facebook.com tavoittaa Venäjällä kymmenen kertaa vähemmän käyttäjiä kuin sen venäläisversio, Vkontakte.ru.

Tutkimukseen osallistuneista maista Venäjän jälkeen toiseksi aktiivisimmat verkkoyhteisöjen käyttäjät löytyvät Brasiliasta ja kolmanneksi aktiivisimmat Kanadasta. Suomalaiset internetin käyttäjät sijoittuivat vertailussa kuudennelle sijalle. Selvityksen mukaan suomalaiset viettivät toukokuussa keskimäärin 4,7 tuntia sosiaalisissa verkkoyhteisöissä.

Lähde: Comscore.com