Pietarin Zenit cup-jahdissa

Jatkan vielä urheiluteemaa.

Perjantaina jalkapallonälkäinen televisiokansa saa nauttiakseen harvinaista herkkua, kun UEFA Super Cupissa kohtaavat Mestareiden liigan voittaja Manchester United ja UEFA Cupin tuore omistaja Pietarin FK Zenit.

Ottelun näytetään Suomessa ainakin Viasat Sport 1 -kanavalla perjantaina klo 21:40 alkaen.

Peli näkyy myös netissä. Kyseiselle saitille kootaan linkit muille netti-TV -kanaville, joissa matsi näytetään. Ne siis ilmestyvät näkyviin pelipäivänä, puoli tuntia ennen ottelun alkua.

Antoisia katseluhetkiä!

Venäjän kisamenestys: mitalin toinen puoli

Pekingin pinnistys- ja pyllistyskisojen päätyttyä on aika laskea mitalit ja tappiot. Suomi täytti tavoitteensa ja palasi kultakantaan, Kiina kiilasi kultakannassa ylimmälle pallille, Yhdysvallat voitti jälleen kerran eniten mitaleja. Entäpä Venäjä?

Itänaapurin suoritusta on jo ehditty kutsua sikäläisissä tiedotusvälineissä flopiksi: 23 kulta-, 21 hopea- ja 28 pronssimitalia oikeuttivat mitalitaulukossa kolmanteen sijaan, laskipa suoritusta millä skaalalla hyvänsä. Kolmanneksi eniten kultaa, kolmanneksi eniten mitaleja, kolmansia pistetaulukossa. Neljän vuoden aikaisemmissa Ateenan kesäkisoissa tulos oli kaikin puolin parempi: 27-27-38. Kiinakin jäi kakkoseksi.

Olympialajien vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen venäläisten menestys (30-33-23; yht. 86) antoi hyviä ennusmerkkejä. Nälkä kasvoi syödessään ja Venäjän olympiakomitea odottivat Pekingistä jo melko ylioptimistisia tuloksia: 38-25-45, eli yhteensä 108 nauhasta riippuvaa värimetallimöykkyä.

Kupla kuitenkin puhkesi. Jenkit ottivat ”omansa” pois ja Kiina kasvatti osuuttaan kaikilla urheilulajeilla ja osittain myös taitolajeista Venäjän kustannuksella. Surkean alun jälkeen Venäjän valtuuskunta puolitti tavoitteensa puoleen. Psykologisesti tärkeä mitalitaulukon kolmas sija painoi takakallossa.

Näin jälkikäteen kisalajit jaettiin ryhmiin venäläisurheilijoiden niissä saavutetun menestyksen mukaan. Tavoitteet saavutettiin tai jopa ylitettiin mm. paineissa, yleisurheilussa, tenniksessä sekä taitouinnissa. Mm. nyrkkeilyssä, rytmisessä voimistelussa, soudussa, uimahypyissä, painonnostossa ja viisiottelussa jäätiin vain vähän suunnitelmista. Muissa lajeissa koettiin siis romahdus, niistä mainiten miltei kaikki palloilulajit, uinti, ammunta, pyöräily, judo ja miekkailu.

Syinä epäonnistumisiin mainitaan meneillään oleva sukupolvien vaihdos (miekkailu), kiinalaisten yllättävän musertava ylivoima (voimistelu, uimahypyt, painonnosto), tuomarointivirheet (nyrkkeily) ja dopingkäryt (yleisurheilu). Mutta erityisesti joidenkin venäläisten urheilujohtajien olisi katsottava peiliin, sillä menestysodotukset perustuivat lähinnä jokaisen urheiluliiton edustajan mitalilupauksiin. Kiusaus asettaa rima korkealle on selitettävissä merkantilistisilla tekijöillä: jokaiseen lajiin dumpattiin rahaa luvatun menestyksen suhteen. Siksi esim. pöytätennisliitto povasi Venäjälle (huom!) pronssimitalia. Mainittakoon, että Sulkapalloliittohan kertoi ennen kisoja rehellisesti, ettei odota urheilijoiltaan minkäänlaisia mitaleja.

Venäjällä dumpataan miljoonia kisapaikkojen rakennukseen ja nuorisotyöhön, mutta menestys ei siltikään ole vain ajan kysymys. Mitalilla on myös toinen puoli: kotimaassaan arvostettu ja hyvin palkattu venäläisurheilija ei välttämättä yritä suuremmin uhrautua ja venyä maansa puolesta kansainvälisillä areenoilla.

Tulevan olympiaisäntämaan olisi noloa menettää urheilullisen mahtimaan maineensa lopullisesti. Paljon on tapahduttava, jotta Venäjä (jolla on muuten itselläkin kisajäsenyys) säilyy ensi riennoissa kirkkaasti kolmantena, saati palaisi kirkkaaseen kärkeen. Viimeksi mainittu onnistunee silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina molemmat boikotoivat joitakin kisoja. Mutta sellaista poliittista konjunktuuria tuskin pääsee syntymään.

Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa1

Venäjä näyttää pitkän myllerryskautensa jälkeen asettautunut jonkinlaisiin uriin ja muottiin: talous kasvaa, tulevaisuudennäkymät kirkastuvat, vakaus lisääntyi ja kaikenlaisen kilpailumenestyksen määrä on kasvanut potenssiin. Kaikesta tästä on kirjoitettu, jaariteltu ja kiistelty kyllästymiseen asti, eikä minun tarkoitukseni ole ottaa tähän prosessiin osaa. Sen sijaan haluaisin kirjoitella Venäjän symboleista.

Nykyinen kuva muodostuu oudoksi: Venäjä lisää tempoa kaikilla elämän rintamilla, mutta haeskelee silti itseään: keitä me olemme, mistä tulemme ja minne menemme? Symbolit ovat tärkeä osa jokaisen kansan ja kulttuurin omakuvan rakentumisessa. Mikä muu kelpaa edustamaan Venäjän valtiota muun maailman silmissä kansallisten lipun, vaakunan ja hymnin lisäksi?

Tarkoitukseni on seuraavissa ajatuksenpätkissäni tuoda esille asioita, esineitä ja henkilöitä, joiden mainita liitettäisiin aina poikkeuksetta Venäjään. Miltei kaikki ne oli nostettu leikkimielisesti Venäjän uusiksi symboleiksi venäläisen Ogonek -kuvalehden numerossa 24/2008.

A: Abramovitsh

Roman Abramovitsh pulpahti maailman (ja itse asiassa koko Venäjänkin) kansan tietoisuuteen lopullisesti vuonna 2003 ostaessaan englantilaisen Chelsea -jalkapallojoukkueen 140 miljoonalla punnalla. Sillä summalla olisi pystynyt ostamaan kaikki Venäjän mestaruustason jalisjoukkueet, laskeskeltiin silloin lehdissä ja lyötiin otsaan maanpetturin leimaa. Öljymagnaatti ei kuitenkaan antanut tämän häiritä, vaan muutti asumaan itse pääkallopaikalle Lontooseen, vaikka Tsukotkan alueen kuvernööripesti oli vielä voimissaan.

Hänen poliittinen ura on luku sinänsä: Abramovitsh valittiin duumaan vuonna 2000 Venäjän itäisimmästä maakunnasta, Tsukotkasta, josta hän hankki Sibneft –öljy-yhtiön yhdessä Boris Berezovskin kanssa. Riippumaton edustaja ei kuitenkaan jäänyt lainsäädäntövallan kabinetteihin kovin pitkäksi aikaa, sillä samana vuonna hänet valittiin samaisen Tsukotkan alueen kuvernööriksi – edellinen kun oli kuulemma turhan korruptoitunut.

Ja mikäs on siinä liikeafääreiden sivutoimena: hallitsee maa-aluetta, josta pumppaa rahaa, josta osan sitten sysää alueen kunnostukseen. Ja tämän miehen lahjominen taas oli niitä mahdottomimpia tehtäviä. Tulos: alueen kukoistus, rahan suora jakaminen ”mukamas palkankorotuksina” kansalaisten luottokorteille (käteistähän ei sielläpäin enää liiku), alueellisen BKT:n kasvattaminen 250 000 ruplaan/henkilö ja uudelleenvalinta kuvernööriksi presidentin toimesta.

Paikallisten luontouskovaisten varmaankin vaihtaessa toteeminsa Romania esittäviin patsaisiin, itse vaatimaton roope ankka vietti edelleen suurimman osan ajastaan Länsi-Euroopassa, eikä tehnyt virhettä menemällä mukaan Venäjän vallanjakoon. Sillä aikaa, kun paparazzit ihmettelivät Abramovitsin uusinta Boeing 767 -yksityislentokonetta, Venäjällä kansa osoitti olligarkille suurinta mahdollista arvostusta – kertomalla hänestä vitsejä:

”Vaimo haukkuu Amramovitsia:
- Roma! Ostitko taaskin uuden villan? Olen kyllästynyt lentelemään ympäri maailmaa pesemässä lattioita! Emmekö voisi jo elää kuten kaikki normaalit perheet?! Ja milloin olet viimeksi kääntänyt rahakasojasi?! Alimmaiset setelit rupeavat jo mätänemään!”

Tämä yli 16 vuotta Irina –puolisonsa kanssa kestänyt avioliitto päättyi kuitenkin viime vuonna eroon, mikä synnytti keltaisessa lehdistössä valtavat spekulaatiot erorahojen suuruudesta: summan huhuttiin kasvavan $5,5 miljardiin! Mutta tässä tapauksessa selvittiin ”vain” $300 miljoonalla.

Itse Roman on yrittänyt pitää alempaa profiilia: yhtäkään hänen haastatteluaan en ole kuullut. Ainoan kunnollisen kerran olen nähnyt Abramovitshin televisiossa, kun Putin kutsui tämän kuvernöörin roolissa luokseen. Kohtaaminen muistutti suorastaan tiukan koulun rehtorin ja ikkunan rikkoneen huligaanin tapaamista: Putin nojasi selkänojaan, Roman istui tuolin reunalla etukumarassa, kädet polvilla ristissä, jalat istuimen alla. Putin tenttasi kuvernööriä hartaasti joistakin Tsukotkan talouden madonluvuista ja antoi tälle joitakin papereita katsottavaksi (mikä hemmetin ongelma siellä muka oli?!). Abramovitsh vastasi parhaansa mukaan, että meillähän on siellä paikanpäällä ihan eri lukemat. Putin näytti leppyneen.

Samalla tavalla leppyi koko kansakin. Ei pidä myöskään unohtaa, että nimenomaan pehmolelun näköinen miljardööri maksoi Guus Hiddinkin sopimuksen henkilökohtaisesta Venäjän jalkapallon kehittämisen rahastostaan.

Ja ai niin: kesäkuussa presidentti Medvedev hyväksyi lopultakin Abramovitshin eronanomuksen kuvernöörin paikalta. Näin onnellisesti päättyi tämänkin ”velkavangin” seitsemän vuotta kestänyt palvelusura valtion hyväksi maan pohjoisilla lakeuksilla.

Summa summarum: Roman Abramovitsh edustaa monien (etenkin länsimaalaisten) silmissä Venäjää parhaimmillaan: sulkeutunut, mutta leppoisan näköinen, pidempisänkinen laukkuryssä. Uusrikas, joka käy ulkomailla mm. urheilujoukkueostoksilla. Aitoa perivenäläistä tsaarinajan loppupuolen tapaista yksityisyrittäjyyttä!

Venäläisurheilijoita käräytettiin

Venäjän yleisurheiluasioista vastaava Yleisvenäläinen yleisurheilufederaatio on valinnut 49 miestä ja 60 naista Pekingin olympialaisjoukkueeseen. Pois puheet siitä, että Venäjällä naiset olisivat kaikessa aliedustettuina!

Mutta! Nyt menen kompetenssialani ulkopuolelle eli huippu-urheilun kiinnostavaan maailmaan. Eilen kansallisvaltiollisten yleisurheiluliittojen (eli federaatioiden) kansainvälinen yhdistys IAAF ilmoitti Yleisvenäläiselle yleisurheilufederaatiolle päättäneensä toistaiseksi sulkea kaiken sen suojeluksessa tapahtuvan kilpailutoiminnan ulkopuolelle seitsemän venäjäläistä yleisurheilijaa.

Se on kova päätös, vaikka olympiajoukkueessa onkin peräti 109 edustajaa. Meidän mediatoimittajamme raportoivat yliolkaisesti, että venäläiset lehdet pitivät IAAF:n päätöstä provokaationa. Niin pitivät, se on totta, eikä tämä seitsikko ole aivan mitä tahansa sakkia. Katsotaanpa.

● Näistä Venäjän armeijan joukkuetta edustava Olga Jegorova (s. 1972) on viime aikoina Venäjän sisähallikisoissa voittanut maansa mestaruuden 3000 metrin juoksussa. Hän voitti 5000 metrin maailmanmestaruuden vuonna 2001 Edmontonissa.

● Mordvalainen peräti 190-senttinen kiekonheittäjä Darja Pištšalnikova (s. 1985) on Euroopan mestari vuodelta 2006 Göteborgin kisoista sekä maailmanmestari vuodelta 2007 Osakan kisoista.

● Brjanskilainen, Moskovan ammattiliittojen juokkuetta edustava juoksija Jelena Soboleva (s. 1982) voitti 800 metrin Venäjän mestaruuden Kazanissa kaksi viikkoa sitten ajalla 1.54,85. Maaliskuussa 2008 Valenciassa pidetyissä sisähalli-MM-kisoissa hän voitti maailmanmestaruuden 1500 metrillä.

● Venäjän armeijan joukkuetta edustava permiläinen juoksija, yliluutnantti Tatjana Tomašova (s. 1975) on 1500 metrin maailmanmestari vuosilta 2003 (Pariisi) ja 2005 (Helsinki) ja Euroopan mestari vuodelta 2006 (Göteborg). Edellisissä olympialaisissa hän tuli 1500 metrillä kakkoseksi ja voitti heinäkuussa Kazanjissa Venäjän mestaruuden.

● Arkangelissa syntynyt, Moskovan oblastista asuva ja Venäjän armeijan joukkuetta edustava juoksija Julia Fomenko (monet muistavat hänet tyttönimellä Tšiženko) (s. 1979) on kaksinkertainen maailmanmestari 1500 metrillä ja voitti pari viikkoa sitten Kazanjissa Venäjän mestaruuden.

● Moskovassa asustava, Venäjän armeijan joukkuetta edustava moukarinheittäjä, vänrikki Gulfija Hanafejeva (s. 1982) tai etnokielellään tataarilaisittain Gөlfiə Rəif qızı Xənəfieva voitti heinäkuussa Kazanjissa Venäjän mestaruuden runsaan 75 metrin heitollaan, ja vuonna 2006 hän kiskaisi maailmanennätyksen, jonka tosin Tatjana Lysenko pari viikkoa myöhemmin ylitti. Göteborgin Euroopan-mestaruuskisoissa v. 2006 hän sijoittui toiseksi.

● Moskovan ammattiliitojen joukkuetta edustava Svetlana Tšerkasova (s. 1978) on juossut 800 ja 1500 metrin matkoja ja sijoittunut Venäjän sisäisissä kisoissa paljolti kakkossijoille.

IAAF ilmoitti sulkemisen syyksi sen, että deoksiribonukleiinihappotesteissä vuosilta 2007 ja 2008 on "discrepancy", siis epäyhtenevyyttä.

Minulla ei ole pienintäkään tarvetta sen paremmin tuomita kuin puolustaa venäläisiä huipputason palkkaurheilijoita. (Minun puolestani olympian kisat joutaisivat ylipäänsä lakkauttaa kokonaan, ei vain Beijingissä vaan jatkossakin.) Mutta tämä tapa ja tyyli, jolla näitä urheilutyöläisiä ja heidän organisaatioitaan kohdellaan, on kyllä kyseenalainen. En tiedä, mitä tämä IAAF (joka on kuitenkin käsittääkseni eri asia kuin ДОСАААФ) tekee olympian kisoissa. Kotisivustaan päätellen se järjestelee urheilukilpailuja. Mutta olympian kisojahan järjestää paroni de Coubertainin alulle paneva Kansainvälinen Olympiakomitea. Ehkä komitea on ulkoistanut päätehtävänsä IAAF:lle aivan kuten USA on ulkoistanut sodankäyntiä NATO:lle? Sitten on vielä doping-asioita seuraava WADA, joka ei ole puhunut tässä asiassa toistaiseksi mitään. Mutta se lieneekin vain sivusta seuraaja.

Sitä paitsi en usko koko DNA-selitysmalliin – vaikka en biologiasta mitään tiedäkään. Eikö tässä Venäjä voisi panna kunnon mitšurinilaisen tiedearsenaalinsa darwinistien vastapainoksi?

Kansainvälisessä järjestössä lienee siis tarve vaikuttaa olympian kisojen tuloksiin, varsinkin siihen, kenelle laakeriseppele ja muut mahdolliset huomionosoitukset kussakin lajissa myönnetään. Venäjä ei ollut tällä viikolla suosiossa. Katsotaan, keitä näemmekään epäsuosittujen karsinassa ensi viikolla. Kun oikein tirkistän, taidan nähdä jo Libyan lipun siellä, ja Persiakin on mukana. Sudanilla on hyvät mahdollisuudet päästä joukkoon, ja ehkä Zimbabwella.

Ongelma ei ehkä ole niinkään pahojen voimien ja häirikkövaltioiden leimaaminen vaan se, että huipputason palkkaurheilu lääketieteellistetään. Sen tieteen nojalla laaditut säännöt menevät yli kaikkien muiden säännösten. Kukaan ei voi olla enää varma, mitä se ja se aine vaikuttaa ja milloin se nyt sallittu aine kielletään. Kun käräytyksiä tehdään näin lähellä kisoja, epäily on samalla jo tuomio.

Tässä tv-kooste ensireaktioista eilisiltana:

http://video.sportbox.ru/VidySporta/Legkaya_atletika/v_20080731221300_patrossijskihlegkoatletokotstran

Salibandy Venäjällä

Tätä nykyään en voi kuvitella liikunnallista arkeani ilman salibandya - tuttavallisemmin sählyä. Olisinko päässyt tutustumaan lajiin, jos elämä ei olisikaan heittänyt minua Venäjän ulkopuolelle?

´

Luultavasti en. Venäjällä peli on tuiki tuntematon. Menestyskään ei ole päätä huimaava, kuten paraikaa pelattavasta kansainvälisestä turnauksesta näkee:

Venäjän Salibandyliitto on olemassa jo vuodesta 1992. Venäjän pääsarjassa pelaa seitsemän joukkuetta, joista peräti kolme tulee Nizni Novgorodista. Muita pääsarjatasolla sählääviä kaupunkeja ovat Murmansk, Omsk, Moskova ja Pietari. Nizni Novgorod on ollut yleensä ylitse muiden, mutta viime kaudella sen ohitti murmanskilainen joukkue vaivaisella pisteellä.

Toki Venäjällä on kaikki mahdollisuudet kehittyä salibandyn mahtimaaksi Ruotsin, Suomen ja Tsekin ohella, mutta siihen saattaa mennä vuosi(kymmen) tai pari ja muutama pr-kampanjaan upotettu miljoona (ei suinkaan ruplaa). Miltäs näyttäisivät iloisesti hymyilevät Aleksandr Ovetshkin ja Evgeni Malkin juoksemassa reikäpallon perässä?

Tai sitten turvaudutaan varmimpaan keinoon: nostetaan Venäjän presidentiksi aiemmin salibandyä aktiivisesti harrastanut henkilö!

Mitä Putin ei saanutkaan tehdä perustuslain mukaan kolmatta kertaa peräkkäin?

Luodaanpa katsaus päivän Hesarin Venäjää koskeviin uutisiin:

Suomalaiset eivät kannata Putinin kolmatta kautta, selviää Suomen Gallupin kyselytutkimuksesta. Putin itse on monta kertaa sanonut vetäytyvänsä presidentin toimesta, kun Venäjän presidentinvaalit pidetään maaliskuussa. Venäjän perustuslain mukaan sama henkilö ei voi pyrkiä kolmannelle perättäiselle kaudelle.

´

- HS.fi

´

Pittsburgh Penguinsien venäläislaituri Jevgeni Malkin teki NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun, kun ottelu Torontoa vastaan päättyi 6-2.

"Mahtava tunne", Malkin sanoi.

"Tein Venäjällä vain yhden kypärätempun", hän sanoi ja ilmeisesti puhui saavutuksistaan vain kyseisessä maassa , jossa maaliskuussa järjestettäviin presidentinvaaleihin Putin ei voi perustuslain mukaan pyrkiä kolmannelle peräkkäiselle kaudelle.

´

- HS.fi

´

Suomen ja Venäjän välisen rajan yli kulki viime vuonna reilusti yli miljoona rekkaa, mikä on kaikkien aikojen ennätysmäärä. Tarkka luku ei vielä ole selvillä, sillä osa pohjoisen tullipiirin rajanylityspaikkojen tarkoista tiedoista puuttuu, mutta itäisen tullipiirin päällikkö Tommi Kivilaakso pitää miljoonan haamurajan rikkoutumista ja Putinin väistymistä presidentintuolilta silti varmana.

"Jo pelkästään kolmella suurimmalla rajanylityspaikalla eli Vaalimaalla, Nuijamaalla ja Imatralla rekkoja kulki yhteensä noin 935 000. Ja Putin taas on ollut presidenttinä kaksi kautta peräkkäin", Kivilaakso laskee.

"Perustuslain mukaan Putin ei voi pyrkiä kolmannelle perättäiselle kaudelle", väläyttää Kivilaakso.

´

- HS.fi

Venäjä voitti Espanjan Espanjassa ja Espanja Venäjän Venäjällä

Kuluneena viikonloppuna ratkaistiin kahden sisäpalloilulajin Euroopan mestaruudet. Espanjassa pelatussa koripallon EM-turnauksessa ennakkosuosikki ja isäntäjoukkue Espanja joutui tiukkaakin tiukemmassa ottelussa taipumaan yllätysfinalisti Venäjälle ja Venäjällä pelatussa lentopallon EM-turnauksessa ennakkosuosikki ja isäntäjoukkue Venäjä joutui puolestaan nöyrtymään tiukassa pelissä yllätysfinalisti Espanjalle.

Myös Suomi pärjäsi lentopallon EM-kisoissa Moskovassa mahtavasti, sijoittuen lopulta neljänneksi. Suomen joukkuetta vahvisti Venäjällä syntynyt ja myöhemmin suomalaistunut Konstantin Shumov. Venäjän koripallojoukkueen voiton Espanjasta ratkaisi puolestaan Yhdysvalloissa syntynyt ja myöhemmin venäläistynyt Robert Holden.




















Venäjän korismaajoukkueen ykköstykki Robert Holden kotijoukkueensa Moskovan TsSKA:n paidassa.

Kuvan lähde: http://www.cskabasket.com

Mishan sai Halvalla

Sotsin saatua vuoden 2014 talviolympiaisännyyden, järjestäjät alkoivat pikkuhiljaa siirtyä sanoista tekoihin. Kortensa täydellisen urheilujuhlan kekoon päätti kantaa myös Sobesednik -lehti, joka julisti Olympiamaskottikilpailun alkaneeksi (Nro. 20´2007).

Lehtiväki toivoo saavansa (mieluummin piirretyn) ehdotuksen ja yhteystietojesi kylkiäiseksi napakan selityksen, miksi juuri ehdottamasi asia/esine/olio sopii parhaiten olympiamaskotiksi. Ehdotukset voi lähettää toimitukseen:

127055, Москва, ул. Новослободская, 73. 1, каб. 301

Kirjekuoreen on kirjoitettava "ОЛИМПИЙСКИЙ ТАЛИСМАН"

tai pistää ne sähköpostiin:

guga(ät)sobesednik.ru

HUOM! Tämä kilpailu ei ole olympiajärjestelykomitean järjestämä, eikä sillä ole virallista statusta! Sobesednikin toimitus kuitenkin palkitsee parhaan ehdotuksen 2014 ruplalla ja lupaa lobbata ehdotusta varsinaisessa kilpailussa.

Huomasin muuten vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten virallisen maskotin, Misha -karhun plagioinnin kotimaisessa karkkiteollisuudessa:

Hyi, hyi! Boikotoikaa Halvaa!

НУЖНА НАША ПОДДЕРЖКА! - TUKEAMME TARVITAAN!

Уважаемые коллеги по блогу и его читатели!
Hyvät blogi-kollegat ja blogin lukijat!

За последнее время популярность газеты «Спектр НЕДЕЛИ» возросла.
Газета выходит еженедельно и в срок, а также несет в себе необходимую свежую информацию о происходящем в Финляндии.

Spektr NEDELI:n suosio on viime aikoina kasvanut. Lehti ilmestyy joka viikko pysyen aikataulussa. Se kertoo Suomen tapahtumista tuoreeltaan.

Но количество подписчиков на данное единственное русскоязычное издание остается на прежнем уровне. Это означает, что если данная газета не найдет достаточное количество новых подписчиков, деятельность будет приостановлена на неопределенный срок.

Kuitenkin lehden tilaajien määrä on juuttunut lähes paikoilleen. Ellei lehti löydä riittävästi uusia tilaajia, sen julkaiseminen joudutaan pysäyttämään epämääräiseksi ajaksi.

В связи с создавшейся в настоящее время трудной экономической ситуацией с еженедельником «Спектр НЕДЕЛИ» просим Вас помочь в вопросе увеличения подписной базы газеты.

Viikkolehti Spektr NEDELI:n nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa pyydämme Teidän apuanne lehden tilaajakannan laajentamisessa.

Если возможно, обратитесь к членам Вашей организации или друзьям и знакомым, живущим в Финляндии, с просьбой подписаться здесь на газетy «Спектр НЕДЕЛИ».

Pyydämme Teitä mahdollisuuksienne mukaan kääntymään Suomessa asuvien järjestöjenne jäsenten tai ystävienne ja tuttavienne puoleen ja ehdottamaan heille Spektr NEDELI:n tilaamista tästä.

Цены на подписку:

Tilaushinnat:

Годовая: 60 евро/Vuosi: 60 euroa
Постоянная: 56 евро/год/Jatkuva tilaus: 56 euroa vuosi
6 мес.: 36 евро/6 kk: 36 euroa
3 мес.: 22 евро/3 kk: 22 euroa


С уважением,
Рейо Никкиля
волонтер газеты «Спектр НЕДЕЛИ»

Kunnioittavasti
Reijo Nikkilä
vapaaehtoinen Spektr NEDELI:n avustaja

Luisteleva Puna-armeija

Keskiviikkona 9.5. Venäjä vietti Voiton päivää – toisessa maailmansodassa Natsi-Saksasta saavutetun voiton vuosipäivää – jo 62. kerran. Juhlallisuuksien päänäyttämönä oli tällä kertaa tutun Punaisen torin lisäksi… jääkiekkokaukalo! Kun päivän alussa juhlittiin rintamaveteraaneja, ehtoon puolella katseet kääntyivät luistelevan maajoukkueen puoleen: ”Veteraanit tekivät tehtävänsä, nyt on teidän vuoronne!”

Voi vain kuvitella vastaavanlaista tilannetta neuvostoaikoina: kotiturnaus, itäblokin hegemoniaottelu niskuroivaa Tsekkoslovakiaa vastaan, Brezhnev läsnä katsomoaitiossa, pääosin TsSKA:n (eli puna-armeijan joukkueen) sotilaista koostuva neuvostoliittolainen joukkue ja kaikki tämä Voiton päivänä! Kutkuttavampaa tilannetta saa hakea!

Oli hassua, kun Antero ”Mertsi” Mertaranta aloitti Venäjän ja Tsekin välisen ottelun selostuksen väittämällä ”Kalinkan” soivan täpötäydessä jäähallissa. Juuri sinä hetkenä ei kuitenkaan soinut tutun tavallinen väliaikamusiikki, vaan ”Katjusha” – sodanaikainen kulttilaulu, jota laulettiin rintamilla (kutsuttiinpa ”Katjushoiksi” sodassa myös pakokauhua vihollisten riveissä herättänyttä raketinheitintä). Monet muutkin areenalla soitetut lämmittelykappaleet saivat väistyä keskiviikkona sotalaulujen tieltä.

Taistelutantereena toimi sinä iltana jää. Venäjän kiekkomaajoukkueen saattoi nähdä Puna-armeijana, joka jatkoi luistelemalla etenemistään vihollisasemia murtaen. Valmennusjohto Vjatsheslav Bykovin johdolla seurasi pääesikunnan tavoin alaistensa menestystä. Jokaisella heistä oli takinrinnuksessaan musta-oranssiraitainen Pyhän Georgin nauha kunnianosoituksena veteraanien sankaruutta kohtaan. On sääli, etteivät Venäjän pelaajat saaneet liittää nauhaa pelivarustukseensa tiukkojen pukusääntöjen takia. Mutta he tekivät miljoonille kansalaisille ja veteraaneille vielä suuremman lahjan, voittamalla ottelun – Voiton päivänä. Monet venäläispelaajat jälkikäteen tunnustivatkin olleensa ennen peliä hyvin jännittyneitä. Tällaisena päivänä häviö olisi mahdoton ajatus.

Neuvostoliiton tilalle tuli nyt Venäjä. Jääkiekkomaajoukkueen liikanimi Punakone vaihtui suomalaisselostajien suussa Punaiseen sirkukseen. Mutta yksi asia säilyi ja se näyttää edelleen pystyvän kokoamaan ympärilleen koko kansakunnan – Voiton päivä. Ja toivottavasti kohta myös jääkiekko.

Lisätietoa blogista

Tämä blogi on syntynyt halusta elävöittää ja monipuolistaa keskustelua ja kuvaa Venäjästä.

Blogin kirjoittajat ovat yksityishenkilöitä, jotka taustoistaan ja toimistaan johtuen tuntevat Venäjää hyvin erilaisista näkökulmista. Jokainen kirjoittaja tuo mukaan palasen omasta Venäjästään tai sen liepeiltä, ja on täten kirjoituksistaan vastuussa ennen kaikkea itselleen - ja Venäjälleen.

Haluatko mukaan kirjoittajaksi?

Jos koet, että sinulla on oma Venäjäsi ja halu kirjoittaa siitä avoimessa, ennakkoluulottomassa ja rakentavassa hengessä, ota yhteyttä:
hanna.koppelomaki (a) gmail.com