Ville Ropponen
Öljynporaus laajenee Jugran eli Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa. Länsi-Siperian alueella porataan lähes 60 prosenttia Venäjän öljystä. Asia koskettaa meitäkin: Suomi ostaa valtaosan tuontiöljystään Venäjältä.
Öljyteollisuus vahingoittaa ympäristöä ja Jugran alkuperäiskansojen elämää. Hantien, mansien ja nenetsien 1990-luvun aktivismin tuloksena Jugrassa luotiin asetuksia säätelemään öljyteollisuuden ja alkuperäiskansojen suhteita.
Viime vuosina tilanne on jälleen
kärjistynyt. Kyse on paitsi taigaluonnosta ja sen asukkaiden
elinkeinoista myös hantien uskonnon pyhistä paikoista.
– Sukumme mailta on alettu porata
öljyä. Jos tämä jatkuu, emme voi elää alueella. Olemme
joutuneet vaihtamaan asuinseutua jo viisi kertaa, nyt saa riittää,
sanoo Aleksandr Aipin, 28.
Nuori mies asuu perheineen Varjoganin
lähellä Aganjoen varrella kasvattaen poroja. Hän ja seudun hantit
pysäyttivät huhtikuussa 2014 Varjoganneft- ja Lukoil-yhtiöiden
tiehankkeen.
Hantien mukaan tietä tehtiin ilman virallista lupaa. Tietä oltiin vetämässä Martillovskojen öljyesiintymälle, jonka porausoikeudet yhtiöt olivat ostaneet. Maansiirtokoneiden eteen pystytettiin kota, jossa hantiaktivistit päivystivät. Öljy-yhtiöt veivät asian oikeuteen.
Pyhät jäkäliköt
Aipin on tullut Varjoganin kylään seuraamaan perinteisiä melontakilpailuja, ”Oblasin päivää”. Oblas on hantilainen vene, joka vastaa haapiota. Puhuessaan päivettynyt mies kääntelee käsissään jäkälätuppoa, eikä syyttä.
Aganjoen jäkäliköt ovat hanteille
pyhiä, sillä niissä palvotaan Aganin haltijatarta. Aipinin suvun
jäsenten katsotaan olevan haltijattaren vartijoita. Jäkälä on
elintärkeää tietenkin myös poroille.
Aipin on suunnitellut rakentavansa
etnoturistireitin läpi alueen pyhien paikkojen. Näin turistit
voisivat oppia hantien kulttuurista.
– Moderni sivilisaatio on tullut
kriittiseen kääntöpisteeseen, uskoo Aipin.
Hänestä öljynkäytöstä tulisi
kokonaan luopua.
Velvoitteita öljy-yhtiöille
Varjogan on paikka, josta sai alkunsa Jugran alkuperäiskansojen aktivismi. Syksyllä 1991 varjoganilaiset järjestivät kirjailija Juri Vellan (Aivaseda, 1948–2013) johdolla mielenosoituksen. Öljytuhoihin kyllästyneet kyläläiset sulkivat tien Radužnyin kaupunkiin, eivätkä hätkähtäneet viranomaisten uhkailuista.
Öljy-yhtiöt suostuivat viimein
neuvotteluihin. Vuonna 1992 Hanti-Mansiassa säädettiin asetus
energiateollisuuden alkuperäisväestölle aiheuttamien vahinkojen
korvaamisesta. Tämä on Venäjällä ainutlaatuista. Muilla maan
alueilla energiateollisuutta ei ole velvoitettu korvauksiin.
Vuonna 1992 säädettiin myös asetus
sukumaista, joka takaa seudun alkuperäisasukkaille erikokoisten
alueiden – alkaen 20 000 hehtaaria perhettä kohti –
käyttöoikeuden perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.
Asetusten ansiosta osa neuvostoaikoina
kyliin pakotetuista hanteista palasi asumaan erämaahan. Monet elävät
lisäksi osan vuotta erämaassa, vaikka asuisivatkin kylässä.
Maa kuuluu valtiolle
Sukumaa-asetus ei kuitenkaan ole omistusoikeus, vaan maa kuuluu valtiolle. Tämä on Aleksandr Aipinin mukaan ongelma. Maan teollista käyttöä on vaikea estää.
Öljy-yhtiöt toki maksavat
alkuperäiskansan jäsenille maan käytöstä korvauksena esimerkiksi
moottorikelkkoja, veneitä, bensiiniä ja rahallisen kertakorvauksen.
Joskus yhtiöt rakennuttavat ihmisille taloja kyliin. Yhtiöiden
öljytuloihin nähden tämä on pikkurahaa.
Kyliin muuttaneet hantit repeytyvät
usein irti juuriltaan. He joutuvat myös riippuvaisiksi
öljy-yhtiöiden ja paikallishallinnon hyväntekeväisyydestä, joka
tuskin jatkuu ikuisesti. Työttömyys on kylissä suurta, sillä
öljy-yhtiöihin ei juuri palkata alkuasukkaita. Heille on tarjolla
lähinnä rooli turismiteollisuudessa.
Kulttuurin ryöstöviljely
– Hantien kulttuuria ryöstöviljellään. Heidät laitetaan esittämään kulttuuriaan turisteille, jolloin jäljelle ei jää paljon mitään aitoa, kritisoi elokuvaohjaaja Olga Kornijenko, 54.
Kornijenko on 17 vuoden aikana tehnyt
lukuisia dokumenttielokuvia seudun alkuperäiskansoista. Hänen
esikoisohjauksensa K putjom hozjaiki Agana (”Aganjoen
haltijattaren jäljillä”, 1998) kuvaa Aipinin sukua sen vaeltaessa
talvi- ja kesäasumusten välillä Aganjoella. Dokumentissa vilahtaa
myös Aleksander Aipin – tuolloin vielä lapsi.
Varjoganista on kotoisin myös Aipinin
suvun suuri poika, kirjailija ja kansanedustaja Jeremei Aipin.
Hän on istunut vuosia Hanti-mansian duumassa, puhunut
alkuperäiskansojen puolesta, pohtinut hanteille omaa öljy-yhtiötä
ja koettanut ajaa läpi selkeämpiä sääntöjä öljy-yhtiöiden
maksamista korvauksista.
Kornijenkolta Aipin saa myös
kritiikkiä.
– Jeremei Aipin pyrki kyllä ensin
tukemaan sukulaisiaan öljy-yhtiöitä vastaan. Sen jälkeen kun
hänelle soitettiin yhtiöistä, hän pesi kätensä.
Kornijenko myöntää, että
duumaedustajana Aipin on sidottu poliittiseen järjestelmään:
öljy-yhtiöiden maksamien verojen osuus piirikunnan budjetissa
painaa paljon.
Suora toiminta vaikeaa
Estääkseen öljynporauksen sukumaallaan Aleksandr Aipin on ollut yhteydessä Venäjän Greenpeaceen ja Obinugrilaisten nuorten järjestöön. Greenpeace on levittänyt tietoa tapahtumista ympäri Venäjää.
– Järjestömme on valmis auttamaan
kamppailussa, sanoo Obinugrilaisten nuorten järjestön aktiivi
Korina Prasina, 20, kaukaisesta Korlikin kylästä.
Suorasta toiminnasta tuskin kuitenkaan
voi olla kysymys, sillä se on tehty Venäjällä vaikeaksi. Teiden
katkaisusta tai öljytöiden pysäyttämisestä voidaan määrätä
kovia rangaistuksia. Mielenosoituksiin tarvitaan Venäjällä lupa,
eivätkä Hanti-Mansian vallanpitäjät luultavasti myönnä lupaa,
epäilee Prasina.
Psykologista painostusta
Aipinin mukaan valtaelimet ovat myös kohdistaneet häntä auttaneisiin henkilöihin ankaraa psykologista painostusta.
Obinugrilaisissa nuorissa vaikuttaa
useita lainopillisen koulutuksen saaneita. Kamppailua pyritäänkin
jatkamaan juridisin keinoin oikeussaleissa. Pyritään löytämään
lainkohtia, joiden avulla hantien käyttämä alue saataisiin
varjeltua öljymiehiltä.
Aipinin mailla on juuri käynyt
biologeja arvioimassa öljyteollisuuden tuhoja. Biologit koettavat
myös löytää harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Jos harvinaisia
lajeja löytyisi, voitaisiin paikallisduumassa koettaa ajaa läpi
asetus alueen suojelemisesta.
Pyhän järven
puolustaja
Varjoganin
kamppailua enemmän Venäjällä on saanut julkisuutta hanteille
pyhän Imlor-järven puolustajan, šamaani Sergei Ketšimovin
tapaus. Venäläiset mediat ovat kirjoittaneet tapauksesta, ja
valtakunnalliseen tietoisuuteen se nousi elokuussa, kun tv-kanava
Dožd esitti aiheesta dokumentin.
Ketšimovia uhkaa jopa kahden vuoden
vankeusrangaistus oikeudenkäynnissä, joka alkoi elokuussa Surgutin
kaupungissa. Šamaanin väitetään esittäneen tappouhkauksia
Surgutneftegaz-öljy-yhtiön työntekijöille. Surgutneftegaz on
aloittanut poraukset Imlor-järvellä, jonka alueella on tutkimusten
mukaan jopa miljoona tonnia öljyä.
Muut alkuperäisasukkaat ovat muuttaneet
pois seudulta, vain Ketšimov on jäänyt kasvattamaan poroja. Hän
ei ole suostunut sopimuksiin yhtiöiden kanssa, vaan arvostellut
laitonta öljynporausta ja ympäristötuhoja alueella.
Tiettävästi Ketšimov piestiin pahoin
jo noin vuosi sitten, kun hän pullikoi öljy-yhtiölle. Oppi ei
mennyt perille. Nyt jugralaisen šamaanin taipumattomuus joutuu
oikeusistuimen mitattavaksi. Šamaanin puolella ovat toistaiseksi
olleet vain Obinugrilaisten nuorten järjestö ja Venäjän
Greenpeace.
Hantien mytologiassa Imlor on paikka,
jossa kaikki elämä alkoi. Imlor-järven saaressa tapahtui myös
tärkeä kamppailu: jättimäinen karhu, taivaan jumalan Torumin
sanansaattaja, taisteli Jugan-jumalan kanssa ja haavoittui
kuolettavasti.
Seudun eri hantisuvuilla on ollut tapana
kokoontua järven rannalle uhraamaan taivaan ja maan jumalille.
Fakta
Länsi-Siperiassa
sijaitsevalla Hanti-Mansian (Jugra) autonomisessa piirikunnassa on
noin 1,45 miljoonaa asukasta. Heistä hanteja on on 0,9 prosenttia,
manseja 0,5 prosenttia ja metsänenetsejä 0,1 prosenttia.
Alkuperäiskielet ovat etäistä sukua suomelle. Surgutneftegaz ja
Lukoil ovat Venäjän suurimpia öljy-yhtiöitä. Suurin esiintymä
on Nižnevartovskin
kaupungin pohjoispuolella oleva Samotlorin öljykenttä. Myös
Samotlor-järvi on hanteille pyhä.
Öljy-yhtiöiden
maksamien verojen osuus Jugran budjetista on noin 85 prosenttia.
Viime vuosina
Venäjällä on raportoitu keskimäärin 10 000 öljyvuotoa
vuosittain. Tuorein vahinko sattui Rosneftille, kun öljyä vuosi
kesäkuussa Objokeen lähellä Neftejuganskia. Venäjän
Hydrometerologisen keskuksen arvion mukaan noin 4,5 miljoonaa tonnia
öljyä menetetään vuosittain putkien vuotaessa.
Artikkeli on
ilmestynyt Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.10.2015 ja lehden
nettiversiossa täällä ja täällä.