28.6.2008
Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi Radio Svobodassa
Prague 12.6.2008. Radio Free Europe/Radio Liberty, photo by Reijo Nikkilä
Viettäessäni äskettäin viikon Prahassa, käväisin myös Radio Svobodan venäjänkielisessä toimituksessa. Se sijaitsee aivan Prahan keskustassa, Václavské Náměstín tuntumassa Kansallismuseon vasemmalla puolella (ks.kuva!) Valtava kolossi on nykyään kokonaan Munchenistä Prahaan muuttaneen, Yhdysvaltain kongressin rahoittaman Radio Free Europen/Radio Libertyn hallussa.
Ollessani Prahassa elokuun 1968 miehityspäivien aikana talo oli vielä rakenteilla. Kuvasin silloin sen ohi kohti radiotaloa kolistelleita neuvostopanssareita (ks.kuva!).
Kuvatessamme vuonna 1990 pian samettivallankumouksen jälkeen Arto Kaivannon kanssa tv-dokumenttia Lieko Záchovalovásta Lieko Z. Prahasta rakennus oli valmis, ja siinä toimi Tshekkoslovakian liittoparlamentti. Tshekin ja Slovakian erottua kahdeksi itsenäiseksi valtioksi vuoden 1993 alussa, RFE/RL muutti taloon vuonna 1995.
Neuvostoliiton aikana Svobodaa kuunneltiin sekä keskipitkiltä että lyhyiltä aaltopituuksilta salaa ympäri Neuvostoliittoa niin paljon kuin voimakkaalta häirinnältä saatiin kuunnelluksi. Neuvostoliiton kaaduttua Svoboda legalisoi itsensä ja loi Venäjälle kattavan kirjeenvaihtajaverkon useimmiten kokeneista venäläisistä toimittajista. Svoboda sai Jeltsinin aikana myös ula(FM)-taajuudet Venäjällä ja monet tuttavani ja ystäväni kuuntelivat sitä mieluummin kuin omia radioasemiaan. Ainoastaan Eho Moskvy - Moskovan kaiku kilpaili Svobodan kanssa aikaansa normaalia tarkemmin seuraavien kansalaisten suosiosta. Joskus viime vuoden lopulla ainakin Pietarissa FM-taajuudet katosivat.
Käydessäni perjantaina 13. päivä kesäkuuta RFE:n venäjänkielisessä toimituksessa eli siis Radio Svobodassa, Suomesta juuri palannut toimittaja Andrei Babitskij editoi kiireellä Suomenlinnan Toinen Venäjä-seminaarin materiaalia. Työn alla oli Jukka Mallisen haastattelun lyhentäminen. Seminaariraportissa haastateltiin myös dokumenttiohjaaja Andrei Nekrasovia.
Liitän tähän kymmenminuuttisen lähetyksen poimitun tekstin samalla vienosti toivoen, että sille löytyisi joku näppärä suomentaja.
Raportti oli osa Irina Laguninan juontamasta tunnin Aika ja Maailma-blokista.
Jutun voi myös kuunnella tältä sivulta.
Время и Мир
Финско-российский гражданский форум. Почему европейские политики не говорят о России честно
Ирина Лагунина: В начале этой недели в Хельсинки прошел российско-финский гражданский форум, который проводится раз в год. В организации этого мероприятия приняли участие общественные организации Финляндии, а среди выступавших были финские политики, ученые, деятели культуры. Из России приехали правозащитники, представители оппозиционных партий, юристы, активисты неправительственных организаций. На форуме побывал наш корреспондент Андрей Бабицкий.
Андрей Бабицкий: Одной из наиболее обсуждаемых на форуме была проблема все возрастающей зависимости Запада от российских энергоносителей. Выступавшие российские и финские эксперты, политики, правозащитники говорили о том, что нефть и газ сегодня превратились в мощное оружие давления и многие западные политики боятся раздражать России, потому уклоняются от всякой критики в ее адрес. Кинорежиссер Андрей Некрасов, открывая форум, сказал, что сервилизм западных политических деятелей очень помогает российскому руководству распространять мифы и ложь о происходящем в России. Я попросил Андрея Некрасова высказаться на эту темы.
Андрей Некрасов: Мне кажется, что проблема отношения к России - это проблема в какой-то степени внутриполитическая западной жизни, она не громкая, потому что Россия в каком-то смысле не громкая страна, ее незаметно. Русский газ, а проблема России невелика. Западные элиты не совсем честны со своими собственными обществами, со своими собственными народами в отношении России. То есть не договариваются, не ставятся точки над i . Совершенно очевидно, что проблема Чечни, она вопиющая, потому что существуют некие числа страшные - двести тысяч плюс.., которые гуляют, цитируются в отношении нескольких геноцидов, то есть Дарфур, Судан. Да, об этом нужно говорить, об этом говорят, но сколько погибло у нас в Чечне, с каким результатом, с каким отношением Запада к нашим деятелям, которые несут ответственность.
Мне кажется, что права человека и вообще гуманизм, потому что права человека становятся все более и более затертым понятием, мы уже не понимаем, как Бродский говорил, не Ленинград, а сосиска, не Ленин не град, а права человека. Человек, гуманизм не только являются ценностью западного общества моральные, но они являются основанием успеха западного общества, в том числе и экономического. И об этом надо говорить.
Еще хотел сказать, что уникальность России в том, что о многих проблемах говорят открытым текстом, о России говорят закрытым текстом. Элиты западные имеют полную информацию и предпочитают не говорить. Газовая зависимость да, но даже об этом надо говорить открыто. Запад должен сказать, что прагматически он вынужден идти на сговор с Россией. Но так же не говорится. Когда лидер Финляндии, лидеры Западной Европы едут в Москву, они же не говорят, что мы во имя процветания, во имя того, чтобы в ваших домах, господа европейцы, было тепло, я пошла на заклание и жертвуя своими принципами. Нет, выдумывается всякого рода предлоги, всякого рода объяснения благовидные и это ведет ко лжи.
Андрей Бабицкий: Один из организаторов форума председатель финского ПЕН-центра писатель Юка Малинен уверен, что демократическая свободная успешная Россия была бы лучшим партнером для Финляндии.
Юка Малинен: Современная Финляндия страна довольно стабильная, развитая экономика, устойчивые социальные связи. То есть в этом плане наша экономика обеспечивает возможность быть нам независимыми. Мы можем всегда построить дополнительные электростанции, есть альтернативные формы. То есть при желании мы можем совместно с Европой обеспечить энергоснабжение независимо от России. Почему так не происходит? Я думаю, это от нашей истории. Все-таки наши ведущие политики воспитаны в тот период. То есть они научились тому, что Советский Союз – это большой страшный партнер, с мнением которого надо считаться. Естественно Советский Союз нельзя критиковать. И то, что Советский Союз диктует, это надо как-то принять и какими-то хитросплетениями облегчить свою участь. Осталось такой ментальный осадок у нашей политической элиты. Я имею в виду, что сейчас мы ориентируемся на Европу, на Евросоюз и не секрет, что мы довольно успешный член Евросоюза, наше слово довольно весомо во всех институциях Евросоюза. И в этом плане мы могли разговаривать совместно с Европой, вести переговоры с Россией на равных. Так, чтобы Россия не диктовала свои условия, которые способствуют возникновению энергосупердержавы. Видно, что цель Кремля это все-таки создание энергетического Советского Союза, внешняя политика которого напоминает внешнюю политику Советского Союза, просто ядерное оружие, красную армию заменяют нефть и газ. Я считаю, что такой разговор мы должны принять. И как член Евросоюза может обеспечить такую независимую позицию, если хотим. Финский народ хочет, как вы видели на форуме. Но к сожалению, большая часть готовы встать под команду Кремля. Я не считаю, что это соответствует долгосрочным интересам Финляндии, финской экономики и так далее. В советское время было такое понятие, как кремлевская карта. Человек мог ускорить свою карьеру, сотрудничая с Советским Союзом. То же наша экономика успешно торговала с Советским Союзом, экономика была московская или кремлевская карта. Все это кончилось экономическим и политическим крахом в конце 80 годов, когда Советский Союз не оказался таким сильным и вечным как думали наши политики. Сейчас Россия не такой страшный партнер, то есть войны, оккупации мы не боимся. Нам явно надо бороться своего рабского прошлого.
Андрей Бабицкий: В кулуарах форума я не раз слышал высказывания о бессмысленности подобных мероприятий, поскольку никуда за пределы данной конкретной аудитории информация о происходящем в России, нарушениях прав человека, контроле над медиа, продолжающейся кавказской войне не выйдет. Я спросил председателя организации «Голос Беслана» Эллу Кесаеву, действительно ли это так?
Элла Кесаева: Даже если не всегда приносит пользу такую, на какую мы рассчитываем, мы рассчитываем на понимание, на то, что мы правы. То, что наши права нарушили, кощунственно убили детей и чтобы люди об этом знали. Другие варианты достучаться до общественности, у нас свободной прессы в России маловато, а выезжать самим и вживую рассказывать о том, что случилось, я полагаю, что это правильно и это необходимо делать. Я думаю, что когда слушают очевидца того, что случилось, гораздо больший эффект, чем прочитать это и гадать действительно, это так было или нет.
Андрей Бабицкий: Вы думаете, что в вашей ситуации, вы сказали, что нет свободных СМИ в России, правда может придти в Россию извне?
Элла Кесаева: Я думаю, в нашей ситуации надо работать всесторонне, комплексно. Как говорят врачи: лечение нужно принимать комплексно. Надо использовать максимально внутриорссийские возможности, внероссийские, выезжать, говорить, судиться, заниматься расследованием, собирать материалы, свидетелей. Максимально все, что можно делать, пока мы можем это делать, мы должны это делать.
Андрей Бабицкий: Отдельное обсуждение было посвящено событиям на Кавказе. Чеченский историк Майрбек Вачагаев, проживающий ныне в Париже, считает, что разговоры об окончательном усмирении чеченцев несколько преждевременны.
Майрбек Вачагаев: Наблюдая за тем и читая о том, что пишут на Западе, удивляешься таким смелым выводам, что все закончилось, Чечня покорилась. Дело в том, что это не впервой для Чечни. В свое время я занимался периодом 19 века, периодом завоеваний и эти моменты мне сильно напоминают то, что происходило в 50-60 годах 19 века, когда стал вопрос о том, стоит ли нам продолжать борьбу с оружием или мы уходим внутрь себя. Это была философия Кунта Хаджи, который призвал для самосохранения нации принять форму внутренней борьбы, борьбы сердцем, как он говорил, и умом, но не с оружием. В тот период это было актуально, численность населения достигла катастрофического минимума, 98 тысяч, которые давали на тот период русские архивные данные. Сегодня происходит чуть-чуть по-другому, но в генеральной линии то же самое практически, то, что предлагается, чеченцы приняли в силу жесткого давления со стороны России. Не потому что полюбили Россию за уничтоженный Грозный, республику, за тысячи убитых и за десятки тысяч похищенных людей. Нет, это не любовь, резко проявленная любовь к государству. Здесь происходит исключительно замыкание, якобы формальное признание: хорошо, делайте, что хотите, мы согласны делать вид, что принимаем. Но на самом деле все продолжается в том смысле, что люди не воспринимают. Это элементарно можно наблюдать на настроениях молодых людей.
Lisäys 03.07.2008
Pyyntööni reagoi bloggarimme Tapani Kaakkuriniemi. Kiitos Tapani käännöksestä!
Aika ja Maailma
Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi. Miksi Euroopan poliitikot eivät puhu Venäjästä rehellisesti.
Irina Lagunina: Tämän viikon alussa Helsingissä järjestettiin venäläis-suomalainen kansalaisfoorumi, jollainen pidetään kerran vuodessa. Tämän tapahtuman järjestämiseen osallistui suomalaisia kansalaisjärjestöjä, ja esiintyjien joukossa oli suomalaisia poliitikkoja, tieteenharjoittajia ja kulttuurihenkilöitä. Venäjältä mukaan oli tullut ihmisoikeusaktivisteja, oppositiopuolueiden edustajia, juristeja, kansalaisjärjestöjen aktivisteja. Foorumissa oli mukana kirjeenvaihtajamme Andrei Babitski.
Andrei Babitski: Yksi foorumia eniten keskusteluttaneita ongelmia oli lännen yhä kasvava riippuvuus Venäjän energiatoimituksista. Foorumissa puhuneet venäläiset ja suomalaiset asiantuntijat, poliitikot ja ihmisoikeusaktivistit puhuivat siitä, että öljystä ja kaasusta on nykyisin tullut mahtava painostusase, eivätkä monet länsimaiden poliitikot uskalla ärsyttää Venäjää, koska he haluavat välttää joutumasta millään muotoa sen kritiikin kohteeksi. Elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov sanoi foorumia avatessaan, että läntisten poliitikkojen orjailu auttaa suuresti Venäjän johtoa levittämään myyttejä ja valheita siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Pyysin Andrei Nekrasovia kertomaan mielipiteensä asiasta.
Andrei Nekrasov: Minusta tuntuu, että ongelma siitä, miten suhtautua Venäjään, on länsimaisessa elämässä jossakin määrin sisäpoliittinen. Siitä ei pidetä meteliä, koska Venäjä ei jossakin mielessä ole rymistelevä maa, vaan toimii huomaamattomasti. Venäjän kaasu, ja Venäjä ongelmana on pieni. Länsimaiden eliitit yhteiskuntineen ja kansoineen eivät ole aivan rehellisiä suhteessa Venäjään. Toisin sanoen he eivät neuvottele, he eivät halua, että toinen panee pisteen i:n päälle. Aivan ilmeisesti Tšetšenian ongelma on huutava, koska on joitakin kauheita lukuja – kaksisataa tuhatta plus…, jotka osoittavat mieltään ja heitä siteerataan muutamien kansanmurhien, kuten Darfurin, Sudanin yhteydessä. Niin, tästä on tarpeen puhua, tästä puhutaan, mutta kuinka paljon meillä on kuollut ihmisiä Tšetšeniassa, millaisin tuloksin, millaisissa suhteissa länsi on meidän poliitikkojemme kanssa, jotka kantavat vastuuta.
Minusta tuntuu, että ihmisoikeuksia ja humanismia yleensäkin – koska ihmisoikeudet muuttuvat yhä enemmän maahan poljetuksi käsitteeksi – emme enää ymmärrä, kuten Brodski sanoi: ei Leningrad, vaan makkara, ei Lenin eikä grad (kaupunki), vaan ihmisoikeudet. Ihminen ja humanismi eivät ole ainoastaan länsimaisen yhteiskunnan moraalinen arvo, vaan ne ovat länsimaisen yhteiskunnan menestymisen, myös taloudellisen, perusta. Ja tästä on puhuttava.
Haluaisin vielä sanoa, että Venäjän ainutlaatuisuus on siinä, että kun monista ongelmista puhutaan avoimin tekstein, niin Venäjästä puhutaan suljetulla tekstillä. Läntisillä eliiteillä on täydellinen informaatio, mutta ne pitävät parempana vaieta. Kaasuriippuvuus kyllä, mutta siitäkin pitää puhua avoimesti. Lännen on sanottava, että sen on pakko solmia pragmaattisesti sopimus Venäjän kanssa. Mutta sitäpä se ei sano. Kun Suomen johtaja, Länsi-Euroopan johtajat matkustavat Moskovaan, he eivät puhu, että tulimme menestyksen nimissä, sen puolesta, että teidän kodeissanne, herrat eurooppalaiset, olisi lämmintä, vaan että minä astun kohti kuoloa ja uhraan omat periaatteeni. Ei, mieleen tulee kaikenlaisia verukkeita, kaikenlaisia sopivia selityksiä, ja tämä johtaa valheeseen.
Andrei Babitski: Yksi foorumin organisaattoreista, Suomen PEN-keskuksen puheenjohtaja, kirjailija Jukka Mallinen on varma siitä, että demokraattinen, vapaa, menestyvä Venäjä olisi Suomelle paras kumppani.
Jukka Mallinen: Tämän päivän Suomi on melko vapaa maa, sen talous on kehittynyt, yhteiskuntasuhteet ovat vakaat. Siis tässä mitassa taloutemme antaa meille mahdollisuuden olla riippumattomia. Voimme aina rakentaa uuden voimalaitoksen, siihen on vaihtoehtoisia muotoja. Se tarkoittaa, että jos haluamme, voimme yhdessä Euroopan kanssa taata energiatoimitukset ilman Venäjää. Miksi niin ei käy? Luulen, että selitys löytyy historiastamme. Johtavat poliitikkommehan ovat kasvaneet tuona aikana. Toisin sanoen he ovat oppineet siihen, että Neuvostoliitto on suuri kauhea kumppani, jonka mielipide on otettava huomioon. Tietenkään Neuvostoliittoa ei saa arvostella. Ja se mitä Neuvostoliitto sanelee, se täytyy jotenkin hyväksyä, ja omaa osaansa voi helpottaa jonkinlaisilla ovelilla taka-ajatuksilla. Poliittiseen eliittiimme on jäänyt sellainen mentaalinen kerrostuma. Tarkoitan, että nyt suuntaudumme Eurooppaan, Euroopan unioniin, eikä ole salaisuus, että olemme melko menestyksekäs unionin jäsen. Meidän sanamme on melko vaikutusvaltainen Euroopan unionin kaikissa instituutioissa. Ja tässä mitassa voisimme puhua yhdessä Euroopan kanssa, käydä neuvotteluja Venäjän kanssa tasavertaisina. Sillä tavalla, että Venäjä ei sanelisi omia ehtojaan, jotka luovat energiasupervallan. Näköjään Kremlin päämäärä joka tapauksessa on muodostaa sellainen energia-Neuvostoliitto, jonka ulkopolitiikka muistuttaa Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa, jossa ydinase ja puna-armeija vain korvataan öljyllä ja kaasulla. Mielestäni meidän on hyväksyttävä tällainen keskustelu. Ja Euroopan unionin jäsenenä voimme varmistaa sellaisen riippumattoman aseman, jos vain haluamme. Suomen kansa haluaa, kuten olemme foorumissa nähneet. Mutta valitettavasti suuri osa on valmis alistumaan Kremlin komentoon. Tämä ei mielestäni vastaa Suomen, sen talouden jne. pitkäaikaisia etuja. Neuvostoaikana oli olemassa käsite nimeltä Kremlin kortti. Ihminen saattoi nopeuttaa uraansa, jos teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Niinpä tämä meidän taloutemme kävi kannattavaa kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Talous oli Moskovan tai Kremlin kortti. Kaikki tämä päättyi 1980-luvun lopussa taloudelliseen ja poliittiseen romahdukseen, kun Neuvostoliitto ei osoittautunutkaan niin voimakkaaksi ja ikuiseksi kuin poliitikkomme olivat luulleet. Nykyisin Venäjä ei ole sellainen kauhea kumppani. Emme siis pelkää sotaa emmekä miehitystä. Selvästikin meidän täytyy ravistautua irti orjailevasta menneisyydestämme.
Andrei Babitski: Foorumin käytävillä kuulin useasti lausuntoja samanlaisten toimenpiteiden mielettömyydestä, koska tieto siitä, mitä Venäjällä tapahtuu, kuten ihmisoikeuksien loukkaamisiset, median kontrolli, Kaukasiassa jatkuva sota, ei leviä minnekään tämän rajatun yleisön ulkopuolelle. Niinpä kysyin Beslanin ääni -järjestön puheenjohtajalta Ella Kesajevalta, onko asia todella näin?
Ella Kesajeva: Vaikka aina ei saataisikaan sellaista hyötyä, mitä laskeskelemme, me toimimme sen käsityksen varassa, että olemme oikeassa. Sen varassa, että meidän oikeuksiamme on loukattu, että lapsia on häpäisty ja tapettu, ja siksi että ihmiset saisivat tietää tästä. Toiset vaihtoehdot ovat kolkutella suurta yleisöä, meillä on vähänlaisesti vapaata lehdistöä Venäjällä, ja lähteä itse liikkeelle kertomaan "livenä" siitä, mitä on tapahtunut, oletan, että tämä on oikein ja välttämätöntä. Minusta sillä, että he kuuntelevat silminnäkijän kertomusta siitä, mitä on tapahtunut, on paljon suurempi vaikutus kuin jos he lukisivat tästä ja arvailisivat sitten, onko todella käynyt näin vai ei.
Andrei Babitski: Ajatteletteko, että teidän tilanteessanne, sanoitteko, että Venäjällä ei ole vapaita tiedotusvälineitä, totuus voi tulla Venäjälle ulkoapäin?
Ella Kesajeva: Ajattelen, että meidän tilanteessamme on tehtävä työtä kaikin puolin, kokonaisvaltaisesti. Kuten lääkärit sanovat: lääkettä on otettava kokonaisvaltaisesti. On käytettävä maksimaalisesti hyväksi Venäjän sisäiset ja ulkoiset mahdollisuudet, on mentävä, puhuttava, käytävä oikeutta, tehtävä tutkimusta, koottava aineistoa ja todistajia. Tehtävä maksimaalisesti kaikki mitä on tehtävissä, kunnes voimme tämän tehdä. Meidän täytyy tehdä tämä.
Andrei Babitski: Kaukasuksen tapahtumille omistettiin erillinen keskustelu. Tšetšenialainen historioitsija Majrbek Vatšagajev, joka asuu nykyisin Pariisissa, katsoo, että keskustelut tšetšeenien lopullisesta taltuttamisesta ovat jokseenkin ennenaikaisia.
Majrbek Vatšagajev: Kun seuraa sitä ja lukee siitä, mitä lännessä kirjoitetaan, hämmästyy niistä rohkeista johtopäätöksistä, että kaikki on jo päättynyt, Tšetšenia on alistunut. Tämä ei nimittäin ole ensi kerta Tšetšenian kohdalla. Tutkin aikoinani 1800-lukua, valloitusten aikaa, ja nykyhetket muistuttavat minua kovasti siitä, mitä tapahtui 1850- ja 1860-luvuilla, kun oli päätettävä, kannattaako jatkaa aseellista taistelua vai suuntaudummeko sisäänpäin. Filosofi Kunta Hadži kehotti omaksumaan sisäisen taistelun kansakunnan säilyttämismuodoksi, taistelemisen sydämellä, kuten hän sanoi, järjellä muttei aseilla. Tuona aikana tämä oli ajankohtaista, kun meidän väkilukumme oli pudonnut katastrofaaliseen minimiin, 98.000:een, kuten tuon ajan venäläiset arkistotiedot kertovat. Nykyisin asia on hieman toisin, mutta yleisesti katsoen kyse on käytännössä samasta asiasta eli siitä, että esitetään, että tšetšeenit itse ovat saattaneet voimaan Venäjän puolelta tulevan julman painostuksen. Ei siksi, että he olisivat rakastaneet Venäjää Groznyin ja tasavallan tuhoamisesta, tuhansista tapetuista ja kymmenistä tuhansista raiskatuista ihmisistä. Ei, tämä ei ole rakkautta, rajusti ilmenevää rakkautta valtiota kohtaan. Tässä on käynnissä yksinomaan sulkeminen, muka muodollinen tunnustaminen: hyvä on, tehkää mitä haluatte, me vastaavasti teemme omaksumallamme tavalla. Mutta itse asiassa kaikki jatkuu siinä mielessä, että ihmiset eivät ymmärrä. Tämän voi perustasolla nähdä nuorten mielialoissa.
Pikainen käännös, valaa tekemättä
© Tapani Kaakkuriniemi
25.6.2008
Artemi Troitski Venäjän kulttuurijulkkiksista nettiteeveessä
Artemi (Artjom) Troitski luonnehtii venäläisessä netti-tv:ssä varsin suorasukaisesti tämän hetken venäläisiä kulttuurijulkkiksia.
Grani.tv:n toimittaja ojensi Artjomille tämän kotona parinkolmenkymmenen hengen nimilistan, jonka Artjom käy läpi kolmessa noin 15 minuutin videoklipissä. Suurin osa listan henkilöistä on Artjomille sympaattisia - moni toki eri asteisilla varauksilla, mutta varsinkin Nikita Mihalkov, Iosif Kobzon ja Aleksandr Rozenbaum tyrmätään täysin.
Mukana ovat esim. kirjailijat Vladimir Solovjov ja Zahar Prilepin ja tietenkin Edik Limonov. Ja on siellä maineikas tv-juontaja Vladimir Pozner ja galleristi Marat Gelman, ex-aviopari Pugatshova-Kirkorov, BG ja Shevtsuk ja jopa Dima Bilan. Naiset ovat selkeästi vähemmistössä, mistä syy kai lankeaa Grani.tv:n toimittajalle.
Jokaiseen 15 minuutin pätkään on oma linkkinsä:
http://grani-tv.ru/entries/349/
http://grani-tv.ru/entries/350/
http://grani-tv.ru/entries/351/
24.6.2008
Aimo Ruusunen väittelee KD-lehdistö&Neuvostoliitto 1964-1973
Photo by Tarja Vänskä-Kauhanen, Jy-arkisto.
Klikkaa kuva suuremmaksi!
Kansan Uutisten entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Aimo Ruusunen väittelee kiinnostavasta aiheesta.
Aleksanteri-listalta:
Väitös
FL Aimo Ruusunen väittelee lauantaina 28. kesäkuuta Jyväskylän yliopistossa.
Väitöstilaisuus alkaa klo 12 ja paikka on Seminaarinmäki Villa Rana, Paulaharjun sali
Aimo Ruususen journalistiikan väitöskirjan nimi on "Todella uskottua.
Kansandemokraattinen Neuvostoliitto-journalismi rajapinnan tulkkina vuosina 1964-1973"
Vastaväittäjänä toimii tutkimusjohtaja, YTT Pentti Raittila (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Raimo Salokangas (Jyväskylän yliopisto)
Väitöstiedote löytyy osoitteesta:
http://www.jyu.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote-2008-06-18-13-06-57-182883/
-----
Jukka Pietiläinen
Tutkija / Researcher / Esploristo
Aleksanteri-instituutti
00014 Helsingin yliopisto
Puh./ Tel. (+358 9) 1912 3648
jukka.pietilainen (a) helsinki.fi
http://www.uta.fi/~jukka.pietilainen
lisää/more:
22.6.2008
Finrosforumin pressikooste
Jukka>>
Näillä sanoilla katson blogin taustalla alusta asti vaikuttaneen Mallisen Jukan vihdoinkin sitoutuneen lunastamaan ikiaikaisen lupauksensa opetella kirjautumaan blogiin ja tuomaan tänne itse omat postauksensa. Mutta siis, "viimeisen kerran" - tällä kertaa Suomenlinnassa pari viikkoa sitten järjestetyn Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin pressikooste Minun Venäjäni lukijoille tiedoksi:
http://www.finrosforum.fi/?p
toimeksisaaneena,
Hanna (huomisesta viisi päivää Pitkärannassa ja Petroskoissa; katsotaan saanko paikallisnuorison pysymään aloillaan, vai onko taas jotain pikettejä luvassa...)
Timofeista Tiihoniin. Pinaattiresepti.
Ma 23.6. Timofein päivä. Pilvet kiirehtivät etelään – hyvän sään perässä. Puutarhuri lannoittaa vihannespenkkejään lannoiteliuoksilla ja ruohosilpulla.
Ti 24.6. Vaikka meillä Suomessa Jussinpäivä on vanhastaan (pakanallinen) keskikesän juhla, Venäjällä siihen ei sisälly mitään erikoista. Paitsi puutarhurilla: jos hän on syntynyt ravun merkeissä, hän on lahjakas kaikessa. Hänellä vihannekset kasvavat reippaammin kuin naapurilla, ja omenat saavat herkullisemman maun. – Suolaheinän poimintaan ja säilömiseen aika on otollinen.
Ke 25.6. Pjotr Povorot eli Kääntäjä-Petja. Aurinko kääntyy talveen päin ja kesä helteeseen päin. Puutarhuri valmistelee hedelmäpuiden ja marjapensaiden sadettamista. – Slaavien ystävyyden ja yhtenäisyyden päivä. Maailman 270 miljoonaa slaavia juhlivat yhteenkuuluvuuttaan. Slovenia ja Kroatia juhlivat samalla myös eroamistaan slaaviliittovaltiosta ja siis korostavat itsenäisyyttään.
To 26.6. Akuliinan päivä. Akuli(i)na tekee käyriä kurkkuja: joka istuttaa kurkkuja Akuliinana, huomaa että niistä tulee käyriä. Nimihenkilö on marttyyri Akulina Nuorempi, joka joutui teljetyksi vankitorniin, koska oli paennut kotoaan rakastettunsa kanssa ja uhmannut isänsä kieltoa. Akuliina on kiihkeä, rakastava, päättäväinen ja itsepäinen. Hänelle on tärkeintä menestys rakkaudessa, muttei käytännön asioissa. Siksi siis käyrät kurkut.
Pe 27.6. Venäjän nuorison päivä. Puutarhuri voi vaikkapa nyppiä tomaatti- ja paprikavarkaita. – Aleksanterin päivä. Koska nimi koostuu kahdesta osasta, 'aleks' = puolustaja ja 'andros' = mies, ihminen, niin nimen kantaja saa merkityksen 'ihmisten puolustaja'. Tosin joku on laskenut, että venäläisessä kalenterissa on peräti 94 päivää, jotka omistetaan jollekulle Aleksanterille. Siis joka neljäs päivä. Kesäkuun 27. päivään liitetään kansankalenterissa erityisesti tsaari Aleksanteri I.
La 28.6. Modest pelastaa karjan joukkokuolemalta ja Amos auttaa kauran kasvuun. Puutarhuri rentoutuu tänään ja valitsee CD-hyllystään Modest Musorgskin oopperan Boris Godunov kuunneltavaksi. Jos se tuntuu liian raskaalta, niin sitten voi kuunnella Näyttelykuvia. – Modest oli 300-luvun alussa tapettu marttyyri, ja Amos puolestaan profeetta, joka vaikutti 800–700 luvulla e.a.a.
Su 29.6. Tiihonin päivä. Aurinko kulkee hissukseen (tiho = hitaasti, hiljaa). Maapallolla on hitaimman vauhdin päivä koko vuotena. Laululinnut lakkaavat laulamasta, paitsi käki ja satakieli. Kevätkylvöt lopetetaan Tiihonina. Peruna mullataan ja tarkistetaan, ettei varsissa näy coloradokuoriaisia. Kellari siivotaan ja tuuletetaan. Päivän motto: "Kun lantaa on paksusti, ei aittakaan ole tyhjä".
Kaali juo vettä kuin hevonen, varsinkin jos kuivuus on saanut sen jo lurpalleen. Ja kuinka isoja lehdet ovatkaan! Kun se saa runsaasti vettä, lehdet ovat isoja kuin jalkarätit – mutta isot lehdet myös haihduttavat kuin jalkarätit. Koiralla on helteellä kylmä kuono, kaalilla puolestaan lehti. Mutta ei kaalia pidä kastella loputtomiin, sillä sen lehdet alkavat lakastua, kun juurilla ei enää ole tarpeeksi kosteutta. Siksi se tarvitsee runsasta maaperän syväkastelua. Kuivuus on paha kukkakaalille, koska niillä on kompakti juuristo. Jos kaalinpäätä varta vasten varjostetaan liikaa jollakin ja jos sitä kastellaan sairauksien pelossa, se ei kuki. Myös keräkaalia on kohdeltava hellävaroen. Jos se saa tottua kuivuuteen, niin se on vaikeuksissa sitten, kun sade valuu virtanaan: kaalinpäätä särkee ja se alkaa halkeilla. Jotta kaalipenkkien maa ei kuivuisi liikaa, ne katetaan ruohoilla, ja kaalinpäiden alustat kastellaan ruohosilpun läpi. Sitten penkit peitetään uudella silppukerroksella. Ruoho maatuu ja ravitsee maata. Jos ruoho levitetään turpeen kanssa, haluttuun tulokseen päästään vielä varmemmin.
Pinaattia hampurilaisittain: Ainekset: 1 kg tuoretta pinaattia, 2 viipaletta valkeaa leipää, 2 valkosipulin kynttä, 50 g jauhettua mantelia, 4 rkl oliiviöljyä, 50 g rusinoita.
Pinaatti huuhdellaan, siivotaan ja kuivataan. Leikkaa leipä palasiksi. Paista mantelit kuivassa paistinpannussa kullanväriseksi. Kaada 2 rkl oliiviöljyä kuumalle paistinpannulle, laita levylle ja paista leipäkuutiot rapeiksi. Pilko valkosipulin kynnet. Sekoita leipä, manteli ja valkosipuli ja tee niistä tehosekoittimella mössöä. Kaada kattilaan 2 rkl oliiviöljyä, laita se kuumenemaan ja kaada sekaan pinaatti ja rusinat, peitä kannella ja hämmennä aika ajoin 3–4 minuutin ajan, niin ettei pinaatin vihreä väri katoa. Ota pois tulelta. Lisää leipä-, manteli- ja valkosipulimössö pinaatin sekaan. Mausta pippurilla ja suolalla kuten haluat. Tarjoile kalan tai linnunlihan kera. Sitä paitsi tämä zakuska on herkullista myös sellaisenaan.
18.6.2008
Petroskoissa säikäytettin ja säikähdettiin
Mukana on myös vastalauseen esittäminen suomalaisfirmoille, jotka käärivät voittonsa Karjalan luonnonrikkauksia riistämällä. Ja vastalauseen saavat päin naamaa myös suomalaisviranomaiset, jotka sallivat revanšististen järjestöjen toiminnan.
Tempaus oli määrä toteuttaa eilen klo 11. Piketti peruutettiin, kun järjestö rosbalt.ru-sivuston mukaan säikähti viranomaisten mahdollisia otteita.
Patriotismi on hieno asia, ei epäilystäkään. Tässä muodossaan se vain on kovin paternalistista (kun pitäisi olla maternalististakin), militanttia, suvaitsematonta ja xenofobista eli vieraspelkoista. Trikolorien ja kaksipääkotkien seassa olisi ehkä liehunut mustia lippuja, eikä kyseessä olisi ollut heavybändien kannattajajoukko. Puutullit hoitanevat luonnonrikkauksista nousseen huolen pois päiväjärjestyksestä kaikissa Venäjän naapurimaissa Kiinaa myöten. Aluevaatimuksia Karjalan suuntaan on toki Suomessa esitetty, mutta voisi kysyä kuin Josif Vissarionovitš aikanaan kysyi roomalaiskatolisen kirkon vallasta: montako divisioonaa revanšisteilla on?
Mutta ei hätää: verkkolehti regions.ru raportoi, että Karjalan sisäministeriö ja Suomen poliisi järjestivät tänään yhteisen operaation rajarikollisuuden kitkemiseksi. Rajarikollisuutta lienee myös yritys saada omaksi raja-aidan takana sijaitsevia maa-alueita.
http://www.rosbalt.ru/2008/06/16/494397.html
15.6.2008
Suvi ja vuodentulo
Sunnuntai 15.6. Troitsa eli pyhän kolmiyhteisyyden päivä. Kahdeksan viikkoa pääsiäisestä. Pelloille ei riennetä tänään. Venäjällä lääkintäalan työntekijöiden päivä.
Maanantai 16.6. Luk'janin (Lucianus ← lux) päivä. Luk'jan huutaa tuulelle ja pyytää sitä ajamaan sateita tänne. Maata möyhitään, rikkaruohoja kitketään ja kasvihuonekasveja lisälannoitetaan.
Tiistai 17.6. Mitrofanin päivä. Sumu Mitron päivänä tietää hyvää sienten kasvua. Silloin istutetaan viimeiset lehtivihannekset.
Keskiviikko 18.6. Dorofein (Dorotheus, Jumalan lahja) päivä. Runsas kaste on hyväksi kaalisadolle. Tänään ei saa nyppiä tomaateista varkaita [selitys ei-maalaisliittolaisille: sivuversoja]. Täysikuu antaa merkittävän energialisän. Olkaa varovaisia: tänään ihmiset aliarvioivat vaaroja, etenkin maanteillä.
Torstai 19.6. Illarionin (Hilarius) päivä. Pahat ruohot kitketään pois pellolta. Hedelmiä tekevien vihannesten viimeiset istutukset.
Perjantai 20.6. Fedotin (Theodotoksen) päivä. Kylmä sade Fedotina on huono tähkälle.
Lauantai 21.6. Fjodor Kolodeznikin eli Kaivonkaivajan päivä. Ukkonen aamulla mädättää heinät. Perunat mullataan.
Sunnuntai 22.6. Kesäpäivänseisaus. Aleksandrian arkkipiispan Kirillin muistopäivä. Kirill tuo oikean kesän.
Lehdistö on hyödyllinen asia
Kesäkuun puolivälissä yöt ovat kylmiä. Kasvit kärsivät epämukavista oloista, koska ravintoaineiden saanti maaperästä hidastuu. Tomaatit, paprikat, kurkut ja munakoisot kasvavat huonosti. Päivällähän lämpöä riittää, mutta yön jäähdyttämä maa palautuu hitaasti normin mukaisesti. Lämmöstä pitävien vihannesten juurien lämpötila pitäisi olla 16–18º. Kasvipenkkien kattaminen auttaa päiväsaikaan kertyneen lämmön säästämistä maassa. Yksinkertaisin keino on peittää maa iltaisin, kun maaperä on lämmennyt, vanhoilla sanomalehdillä, joita laitetaan kerroksittain. Kun tuotte kaupungista nipun lehtiä datšalle, säilyttäkää nippu kasvihuoneen porstuassa. Illalla peitätte niillä maan ja aamulla keräätte lehdet pois. Erityisesti kurkut ja tomaatit tykkäävät sanomalehdistöstä. Puutarhurit peittävät maan ruohonsilpulla ja harsolla. Silloin kylmä ilma ei laskeudu maahan eikä maasta tuleva kosteus vahingoita kasvien yölepoa.
Kuusama (Lonicera)
Sininen puutarhakuusama (Lonicera coerulea tai caerulea L.) valtaa Venäjää. Professori M. N. Plehanova omisti elämänsä sen yleistymiselle. Hän teki tieteellisiä tutkimusretkiä Siperiaan, Kamtšatkalle ja Kauko-itään. Hän keräsi villistä taigasta erittäin mielenkiintoisia kasvinäytteitä ja työskenteli sitten luodakseen uusia lajikkeita, jotka soveltuisivat puutarhaviljelyyn. Maria Nikolajevnan perintönä meille jäi kymmeniä lajikkeita tästä uudesta ja erittäin hyödyllisestä marjasta. Nyt kuusamaa voidaan viljellä kaikkialla, missä avomaaviljely on mahdollista. Mantelin näköiset siniset marjat kypsyvät viikkoa ennen mansikkaa. Niistä saadaan herkullisia mehuja, hilloja, marmeladeja, kompotteja, juomia ja hedelmäviinejä. Marjoista saatavat tuotteet suojelevat verisuonten kalkkeutumista vastaan ja vahvistavat immuniteettia. Hyviä lajikkeita ovat Morena, Fialka, Amfora, Viola, Nimfa ym. Parhaiten hedelmöinti onnistuu, kun lähekkäin viljellää kahden – kolmen eri lajikkeen pensaita.
http://flower.onego.ru/kustar/lonicera.html
http://puutarha.net/index.asp?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=358
http://www.viherlandia.fi/index.php?mode=products&prod_id=4036
11.6.2008
Voisiko suomalainen Alko menestyä Pietarissa?
Suomea kehuttiin vuolaasti ja venäläiset kertoivat kunnioittavansa erityisesti maamme rauhallisuutta, turvallisuutta ja luontomme kauneutta. Monet jutustelukumppanit korostivat myös sitä, että Suomi on venäläisille lomailun lisäksi nykyään myös otollinen shoppailukohde. Eräs pietarilaisrouva esimerkiksi kertoi vierailevansa ostosmatkoilla Lappeenrannassa vähintään kerran kuukaudessa. Hän kertoi keskittäneensä muun muassa myös kaikki alkoholiostoksensa Lappeenrannan Alkoon. Alkoholituotteita hän ei kuulemma enää Venäjältä osta.
Stop, stop - mitä ihmettä! Venäläiset viinanhakumatkoilla Suomessa? Vielä muutama vuosi sittenhän tilanne oli lähes poikkeuksetta päinvastainen: iso osa Suomeen saapuvista venäläisturisteista toi mukanaan Suomeen halpaa venäläistä alkoholia – useimmiten juuri myyntitarkoituksissa. Olisiko suunta siis ainakin joiltain osin kääntymässä päinvastaiseksi?
Ilmiön selittäviä tekijöitä ovat tietysti laatu ja hinta. Pimeä alkoholintuotanto rehottaa Venäjällä valitettavasti edelleen melko voimakkaana ja kuluttaja ei voi koskaan tietää, saako hän rahojensa vastineeksi korkealaatuista alkoholia vai huonolaatuista väärennöstä. Nykyään hän mitä todennäköisimmin saa sitä mitä oli ostamassakin, mutta venäläistä on tässä asiassa vaikea vakuuttaa – vuosien kauhukertomukset väärennetyn viinan tuhoista pitävät tiedostavat venäläiskuluttajat edelleen varpaillaan.
Varsinaisten alkoholimyrkytysten määrä on Venäjällä laskenut, mutta edelleen markkinoilta tavataan usein esimerkiksi viinipulloja, joiden etiketit on vaihdettu tai vodkapulloja, jotka veronkierrollisista syistä on valmistettu ”harmaiden työvuorojen” aikana – laatukontrollin ollessa olematon.
Toinen syy venäläisten kiinnostukselle Alkoamme kohtaan on hinta. Vaikka vodkapullon saakin Venäjältä vielä noin kolmasosalla suomalaisen Alkon hinnasta, ovat laadukkaammat alkoholituotteet – laatuviinit esimerkkinä – Venäjällä monissa tapauksissa jo huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Lisäksi suomalaisten Alkojen viinivalikoima ja henkilökunnan asiantuntemus ovat aivan toista luokkaa kuin venäläisissä alkoholiliikkeissä. Varsinaisia alkoholijuomiin keskittyneitä liikkeitähän ei esimerkiksi Pietarissa ole kovinkaan montaa.
Kun suomalaista Alkoa tunnutaan venäläisten keskuudessa arvostavan, niin herääkin kysymys: voisiko suomalainen Alko menestyä esimerkiksi Pietarissa?
Olen aivan varma, että kysyntää laadukkaalle ja korkeatasoiselle alkoholiliikkeelle löytyisi tarpeeksi. Kysynnän takaisivat suomalaistuotteiden laadukas maine, pietarilaisten kasvava ostovoima sekä venäläisten kuluttajien asteittainen siirtyminen vodkan juojista mietojen alkoholijuomien nautiskelijoiksi. Suomalainen Alkon myymälä Pietarissa voisi keskittyä erityisesti laadukkaisiin viineihin sekä ulkomaisiin tuontioluisiin. Tuotteet rahdattaisiin Suomesta, mikä poistaisi pienimmätkin epäilyt huonolaatuisten tuotteiden joutumisesta myyntitiskeille.
Ajatusleikkinä idea on mielenkiintoinen, vaikka tuntuukin näin pintapuolisesti ajateltuna lähes mahdottomalta toteuttaa - suomalainen alkoholimonopoli kun kohtaisi Venäjälle laajentumisessaan varmasti lukuisia byrokratian ja lainsäädännön esteitä niin Venäjällä kuin täällä Suomessakin. Sanansa voisi olla sanottavana myös EU-byrokratialla.
Toisaalta – mikäpä nykyään on enää mahdotonta? Kukapa olisi vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi uskonut, että Pietarissa tulee toimimaan suomalaisia katsastusasemia, sairaaloita, hotelleita tai esimerkiksi Prisma -automarketteja? Melkoisen utopistisia ajatuksia nämäkin ovat aikoinaan olleet.
7.6.2008
Barbaarinen karkotus Suomesta Venäjälle
Mitä siis on päätetty? Maahanmuuttovirasto on hylännyt Kirbasovan oleskelulupahakemuksen. Tällainen sukulaisuussuhde ei kuulemma riitä perusteeksi Suomessa asumiseen.
Koska Maria Kirbasova ja koko Sotilaiden Äitien Komitea vastustaa ensi sijassa Tšetšenian kampanjaa (joka siis ei ole sota), hän on Venäjällä toisinajattelijan asemassa. Hänelle ei hoitoa eikä sosiaaliavustuksia ole tarjolla. Siksi karkotus lähes rinnastuu kurdipakolaisen Naze Aghain tapaukseen. Helsingin hallinto-oikeushan kumosi ulkomaalaisviraston karkotuspäätöksen viime syksynä. Ilman täytäntöönpanokieltoa hänet olisi karkotettu Iraniin. Sen jälkeen hän ei olisi saanut tulla Suomeen eikä muihin Schengen-maihin kahteen vuoteen. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen Aghai pääsi saman tien vapauteen.
Kuitenkaan Kirbasovalla ei ole pakolaisen statusta. Siksi Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi käännytyksestä tehdyn valituksen, ja Kirbasovan karkotus pannaan toimeen maanantaina 9.6.2008.
Karkottajan ei tarvitse perustella päätöstään, mutta ilmeisesti nyt vedotaan EU:n vaatimuksesta aikoinaan käyttöön otettuun oleskelusääntöön: Euroopan Toivonliiton ja Venäjän keskusjohtoisen liittovaltion välinen sopimus kutsu-ja puoltoviisumeista rajoittaa oleskelun enintään 90 päivään 180 päivän jaksossa. http://www.rusembassy.fi/RU-EU-fin.htm
Sopimuksen 4. artiklan kolmas momentti säätää:
Tämän artiklan 1 kohdassa mainittuihin ryhmiin kuuluville Euroopan unionin tai Venäjän Federaation kansalaisille myönnetään kaikentyyppisiä viisumeja yksinkertaistetun menettelyn mukaan ilman muita osapuolten lainsäädännössä säädettyjä, matkan tarkoitusta koskevia perusteluja, kutsuja tai vahvistuksia.
Sukulaisuussuhteista säädetään viisumisopimuksen 5. artiklan 1. momentin kohdassa b:
Venäjän Federaation tai jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien Euroopan unionin tai Venäjän Federaation kansalaisten luona vierailevat puolisot ja alle 21-vuotiaat tai huollettavana olevat lapset (myös adoptiolapset), siten että viisumin voimassaoloaika on rajoitettu laillisen oleskelun voimassaoloaikaan.
Äitiä ei tässä kohdassa mainita, ei myöskään muualla sopimuksessa. Kotimaassaan Kirbasovalla ei kuulemma ole sukulaisia.
Ulkomaalaislain (301/2004) 50. pykälän 3. momentti
Jatkuva oleskelulupa myönnetään Suomessa asuvan Suomen kansalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Muun omaisen on odotettava lupahakemuksen käsittelyä ulkomailla.
Aivoinfarktin halvaannuttaman naisen asema ei ole ulkomaalaisviraston tulosaluejohtajan Olli Koskipirtin mukaan täysin riippuvainen tyttärestään.
Suomihan on oikeusvaltio, jossa pykälien noudattaminen on hyve ja sääli on sairautta.
5.6.2008
Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa 10.06.2008 klo 10.00
(Huom. ennakkoilmoittautuminen!)
Tervetuloa Aleksanteri- instituuttiin
10. kesäkuuta 2008 klo 10.
Raportin julkistamistilaisuus
”Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa” kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin.
Ohjelma
Avaussanat: Johtaja, professori Markku Kivinen
”Venäläiset emigrantit maailmalla ja Suomessa”
ulkoministeriön erikoistutkija, VT, Ilmari Susiluoto
Raportin esittely: FT, tutkija Veronica Shenshin
Osoite: Aleksanteri-instituutti
Unioninkatu 33, 3 kerros
R.S.V. P
9.6.08 mennessä email: essi.lindroos@helsinki.fi
puh. 09-19124175/050-5614923
3.6.2008
FOLKSWAGEN SENAATINTORILLA PERJANTAINA 13.6.
Senaatintorilla ei kuulla perjantaina 13.6. ihan Puna-armeijan kuoroa, mutta slaavilaista musiikkia kuitenkin - ison kirkon torikeikalle saapuu nimittäin joensuulainen Folkswagen-yhtye. Folkswagen on joensuulainen folkrock-kvartetti, jonka musiikissa on elementtejä myös laulelmasta, folkista, venäläisestä bardimusiikista, laulaja-lauluntekijä-genren musiikista ja country & westernistä. Folkswagenin musiikkia sitoo yhteen laulujen aihepiiri, joka käsittelee Venäjää, Karjalaa ja Itä-Suomea. Yhtye on puhunut itsestään teemabändinä tai "country & easterninä", jonka musiikki tulee "Joensuun, Petroskoin ja Pietarin Bermudan kolmiosta".
Folkswagenin perustivat vuonna 2000 laulaja-kitaristit Timo Munne ja Suonna Kononen. Kokoonpano kasvoi kvartetiksi vuonna 2004, kun Matkaselän asemalla -levyn arvostelumenestys kasvatti yhtyeen keikkatahdin aiemmasta. Yhtye on esiintynyt säännöllisesti suomalaisissa kansanmusiikkitapahtumissa ja Petroskoin kansanmusiikkiyhteyksissä.
Senaatintorille Folkswagenin tuo "Pohjois-Karjala Helsingissä" -maakuntatapahtuma. Folskin esiintymisaika on kello 15.00-15.45. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tapahtuman muita esiintyjiä voi bongailla Internet-sivulta http://pohjois-karjalafi.virtualserver18.nebula.fi/rakkaus.pdf .
"Minun Venäjäni"-bloggarit kokoontuvat taas eturiviin laulamaan mukana venäjäksi mm. "Ah Arbat, moj Arbat"... Pakko nähdä! Ja sen jälkeen kaljalle Tervasaaren aittaan?
Nähdään siellä, Jukka