Suomalaiset tutkijat ovat liikkuneet Venäjän sydänmailla ja
entisessä Neuvostoliitossa kenttätöissä, aina. Näyttelijä Ville Haapasalon
retkissä näkee, kuinka reissussa rähjääntyy, mutta kohtaamiset ihmisten kanssa
ovat sydämellisiä. Tästä olivat kaikki yhtä mieltä, kun idässä tutkimustyötä
tehneet jakoivat kokemuksiaan Kansalliskirjaston auditoriossa
tammikuussa.
Helsingin
yliopiston Venäjä-seura, Vietti ry, Slaavilainen kirjasto ja Aleksanteri-instituutti
järjestivät tilaisuuden, jossa muisteltiin menneitä ja puhuttiin tutkijoiden työstä
naapurissa. Ajat ovat muuttuneet M.A. Castrenin matkoista: suomalaisilla ei ole
erityisvapauksia Venäjän alamaisina eikä hyviä valtion maksamia stipendejä
jatko-opintoihin, mutta kenttätöitä tehdään kuten ennenkin.
Tutkijan työn vaikeuksien voittamisen ilosta kertoi
monikymmenpäiselle yleisölle kymmenen ammattilaista. Heidän joukossaan oli
useampi professori. Jaettavia kokemuksia oli kertynyt 1970-luvun alusta viime
vuosiin asti.
Politiikkaa joka pelottaa
Neuvostoliitto sulkeutui itseensä. Rauhanomaisen tutkimuksen
puute hiersi tutkijainkin mieltä. Erot tuntuivat. Meteorologi Laura Rontu
selvitti, kuinka Helsingissä muutoksia ilmakehässä selvitettiin laskemalla,
Neuvostoliitossa teorian avulla.
Myöhemmin tästä painotuksesta on kuitenkin ollut hyötyä.
Sosiologian professori Risto Alapuro muisteli olleensa
tutkimassa maata sen suuren murroksen aikana 1990-luvun alussa, integrum-vaiheessa,
jolloin valta ei tuntunut olevan kenelläkään.
Aineistoa kertyi paljon. Kun Alapurolta kysyttiin, mitä hänen mielestään
pitäisi tutkia juuri nyt, professori vastasi, että varmaan hän tutkisi
autoritaarisuuden murrosta ja oppositiota. Mutta olisiko tutkimuksen tekeminen
helpompaa tänään?
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila
muistutti, että huolimatta siitä, ettei hän enää vähään aikaan pääse Venäjälle
työhön, tavoite Itämeren suojelemiseksi on edistynyt. Knuuttila tuli laajan yleisön
tuntemaksi, kun hänet pidätettiin Kingisseppissä EuroChemin lannoitetehtaalle
tunkeutumisesta. Knuuttila kertoi olleensa sovitusti alueella, mutta hänet
pidätettiin kuin rikollinen: hänelle ei annettu sellissä syötävää eikä juotavaa
eikä hänelle kerrottu, kuinka kauan pidätys kestää.
Knuuttilan mukaan merkittävintä lopputuloksessa on se, että koko Suomen yhdyskuntajätteen
suuruinen fosforivuoto Kingisseppin tuotantolaitoksesta saatiin tukittua.
Auditoriossa
istuneille jäi varmasti mieleen myös ikävä sivumaku hyssyttelystä, johon
moni Knuuttilan kollega ja muutkin suomalaiset sortuivat. Knuuttila kertoi
saaneensa tukea ympäristöministeriltä ja SYKE:n ylimmältä johdolta, mutta
alemmat virkamiehet supattivat tapahtuneesta pahansuopaisesti.
On mahdollista,
ettei SYKE ole saanut Knuuttilan vuoksi mahdollisuutta jatkaa Venäjän kanssa
yhteisiä hankkeita, mutta hinta siitä on ollut kohtuullinen. EuroChem korjasi
virheensä. Se ohjasi kipsivuoren valumavedet puhdistamoon. Näin arviolta puolen
miljoonan euron kustannuksilla vähennettiin Itämeren kuormitusta valtavasti.
Pitää muistaa, että samaan aikaan Pietarin jätevesien puhdistustekniikkaan on
käytetty miljardi.
Työ on fyysistä
Ensimmäistä paneelikeskustelua vetänyt emeritus-professori
Pekka Pesonen muisteli kohtaamistaan Moskovassa Akademitsheskaja-hotellissa Juha Pentikäisen kanssa. Nukkumassa
ollut Pesonen sai huoneeseensa yöllä yllätysvieraan. Ovesta kirjaimellisesti kaatui
huoneeseen vahvasti lemahtanut mies, joka pyysi anteeksi. Tämä sanoi haluavansa
vain nukkua ja tekikin näin kolme päivää putkeen. Siperia oli imenyt mehut
tutkijasta.
Vaikka nykyään tutkija saisikin asua kaupunkiasunnossa,
jossa on lämmin vesi, voivat olosuhteet olla haaste, kuten tutkimusta
Saratovissa tehnyt, tohtorikoulutusohjelmassa oleva Maija Jäppinen kertoi. Jäppinen on nähnyt, kuinka lumi voi lamauttaa
suurkaupungin liikenteen viikoiksi.
Tutkijan on osattava mukautua yhteisöön, jonka kanssa työtä
tehdään. Jäppinen on saanut tehdä osallistuvaa havainnointiaan, törmännyt
tilanteisiin, jossa venäläiset kollegat ovat hetkeksi pysähtyneet miettimään
esimerkiksi sitä, onko vastaanottotilojen valokuvaamisen salliminen epäisänmaallista.
Syynä pohdintaan on se, ettei tiloissa ole tehty kunnon remonttia eli
venäläisittäin euroremonttia.
Äitiys yhdistää
Jäppinen kertoi havainnoineensa perheväkivallan uhrien
auttamista kolmessa kaupungissa: sattumalta tutkimuskohteet Saratov, Izhevsk ja
Petroskoi olivat suljettuja kaupunkeja Neuvostoliitossa. Vaikka Jäppisen tiedolla
ei ollut mitään erityistä merkitystä, se paitsi säväytti kuulijakuntaa, niin se
muistutti, että kaikkiin paikkoihin ei ole aina voinut mennä.
Kansanperinteen ”rättitutkija”, Suomen kansallismuseon
intendentti Ildiko Lehtinen muisteli joutuneensa nuorena tutkijana luopumaan
kiinnostuksestaan hantien tutkimiseen, koska häntä ei päästetty Siperiaan.
Vuosikymmenten odotus palkittiin 1990-luvulla siten, että hän pääsi paneutumaan
marien elämään. Retkistä syntyi tutkimus, johon liittyi arvokas naisen
kaulakoru. Korua oli piiloteltu yli pahimpien vainojen eikä sitä vieläkään
myydä mistään hinnasta.
Helppoa ei matkailu tiettömissä kylissä ole ollut eikä
ennakkovalmistelujakaan ole voinut tehdä. Pulmat ovat kuitenkin aina tulleet
ratkaistuiksi ja kielen kannatkin yleensä lauenneet viimeistään silloin, kun haastateltavat
ovat kuulleet Lehtisen olevan kolmen lapsen äiti. Monta kertaa haastateltavat
ovat lopulta löytyneet kuin itsestään, kun on tavattu ensimmäinen henkilö. Usein
tämä on ollut kylän päällikön isoäiti, jonka kohtaaminen on järjestynyt sen
jälkeen, kun tutkijat ovat ensi töikseen hakeutuneet merkittävimmän kyläläisen
pakeille. Tämä on suositellut tietäjäksi yleensä omaa isoäitiään.
Medvedevin metallimusiikki
Virallisuus kuuluu yhteydenpitoon naapurin kanssa, mutta
pysyviä suhteita on luotu epävirallisessa hengessä. Monet muistivat illanvietot ja jo opiskelijana
mahdollisuuden päästä etuoikeutettujen lukusaleihin kirjastoissa. Olipa mieleen
jäänyt vanha tarina siitä, että arkiston johtaja oli opastanut virkailijaa
tuomaan suomalaistutkijalle, jotain toisarvoista aineistoa. Professori
Timo Vihavainen kertoi naurahtaen, että olihan se kiva, kun oli aina
etuoikeutettu.
Helsingin yliopiston dekaani Arto Mustajoki muisti kuitenkin
myös sen, ettei kaikki ollut sitä mitä uskoteltiin. Hän kertoi tietävänsä
ainakin yhden välikäden, joka mahdollisti sen, että pääministeri Dmitri
Medvedev sai nuoruudessaan kuunneltavakseen Deep Purplen ja Led Zeppelinin
musiikkia. Mustajoen levyt olivat kuuluisia. Tämän tiedon Mustajoki kertoi saaneensa
myöhemmin kun kävi ilmi, mitä KGB:n informantit, ulkomaisia opiskelijoita
seuranneet toverit, olivat raportoineet.
Yleinen asenne kaikilla opiskeluaan ja tutkimuksiaan
muistelleilla on, että asiat rullaavat naapurissa omalla tavallaan mutta
järjestyvät.
Aerosolitutkimuksia liikkuvassa junassa halki Siperian vuonna
2009 tehnyt Eija Asmi kertoi, miten työ on sujunut ilman venäjän taitoa. Toimeen
on tultu, vaikka aina ei ole löytynyt paikalle englantia puhuvia. Silti ovet
ovat avautuneet ja varsinainen työ on tullut tehtyä. Kun pienhiukkastutkimuksiin
Tiksin kaupungissa mittalaitteita varten ei tahdottu saada sähköä, ei mennyt
aikaakaan, kun kaapelirulla löytyi jostain paikallisten pihalta, ja pelasti
työn jatkumisen.
Asmin matkat ovat saaneet myös seuraajia, kuten hän veijarimaisesti
muistutti. Asmi ehti niin Siperian
junamatkalle kuin Jakutiaan ennen Ville Haapasaloa. Ensin Haapasalo matkusti
perässä pitkin Siperian rataa ja nyt uusimmissa seikkailuissaan Jakutian
Tiksiin.
Tekstit
