.bmp)
.bmp)
.bmp)
.bmp)
.bmp)
.bmp)
(julkaistu venäjäksi Spektr Nedelissä № 10 09.03.2007, ylhäältä kolmannen kuvan on ottanut Markku Repo, muut ovat pysäytettyjä kuvia tv-dokumentista Moskovan koulussa)
Klikkaamalla kuvia saat ne hieman paremmiksi!
Vakinaiset Spektr Nedelin lukijat ehkä muistavat, että opiskelin 50-luvulla Leningradissa. Tuolloin, syksyllä 1958 meitä matkusti ensimmäinen suuri ryhmä ns. virallista tietä Neuvostoliittoon opiskelemaan. Meitä sanottiin Unesco-stipendiaateiksi. Noin puolet 20 hengen ryhmästä jäi junasta pois Leningradissa ja toinen puolikas jatkoi Moskovaan. Jo sitä ennen oli Stalinin kuoleman jälkeen neuvostokorkeakouluissa opiskellut muutamia suomalaisia, joiden matka oli järjestynyt joko Suomi-Neuvostoliitto-seuran, SKP:n tai VKDL:n (Venäläinen kulttuuridemokraattinen liitto) kautta.
Opiskelijamäärät pysyivät 60-luvun ajan suunnilleen samansuuruisina, siis aika vaatimattomina. 70-luvulle tultaessa tapahtui kuitenkin maamme nuorison parissa suuria poliittisia muutoksia: Neuvostoliitosta tuli hyvin suosittu opiskelupaikka. Moskovassa oli parhaina vuosina yhtaikaa jopa toistasataa suomalaisopiskelijaa, ja kun Moskovaan ei enää järjestynyt lisäpaikkoja, suomalaisia lähetettiin myös Ukrainaan, Kiovaan ja Harkovaan. Leningradissa koulutettiin satoja suomalaisnuoria lääkäreiksi.
Sirkka-Liisa Lindqvist, joka oli perustamassa ja johti pitkään Neuvostoliitossa opiskelleiden suomalaisten yhdistystä, NVOY:a sekä myös kansainvälistä liittoa, Incorvuzia, kertoi minulle, että venäläisten tietojen mukaan noin 50 vuoden aikana Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjällä on eri oppilaitoksissa opiskellut noin 6000 suomalaista. Tässä luvussa lienevät mukana myös ne sadat suomalaiset, jotka vuodesta 1954 lähtien opiskelivat puoluekoulussa ja myöhemmin myös Komsomol-koulussa. Nämä instituutithan lopettivat toimintansa Neuvostoliiton kaaduttua. Arvelin, että Suomi olisi ollut ykköstilalla länsimaiden joukossa, mutta Sirkka-Liisa Lindqvist kertoi, että vielä enemmän opiskelijoita tuli Italiasta ja Ranskasta. Mutta Sirkka-Liisan mukaan suomalaiset olivat kaikkein aktiivisimpia.
Suomalaisilla oli Moskovassa sekä osakunta ( zemljatshestvo) että poliittinen järjestö, Moskovan akateeminen sosialistiseura, MASS. Järjestötoimintaa oli myös Leningradissa.
Vaikka suomalaisopiskelijoita on itänaapurissamme ollut näin paljon, ei aiheesta ole tehty yhtään akateemista tutkimusta. Se on todella ihmeellistä, sillä näiden tuhansien naapurimaastamme Suomeen tuoma tietomäärä on melkoinen ja monista heistä on tullut johtavia alojensa asiantuntijoita Suomessa.
Tein kymmenisen vuotta sitten pitkän tv-dokumenttielokuvan Moskovan koulussa, mutta käsittelin siinä etupäässä puoluekoululaisia, komsomol-koululaisia ja vain jonkinverran 70-luvun korkeakouluissa poliittista linjaa pitkin opiskelleita vasemmistolaisnuoria. Pienoiseksi hämmästelyn aiheeksi nousi se, että 70-luvun alussa yksi puoluekoulun vuosikurssi sai parin viikon ajan myös asekoulutusta. Asiasta kertoi dokumentissani avoimesti Timo Karvonen.
Stipendit suomalaisopiskelijoilla olivat moninkertaiset oman maan opiskelijoihin verrattuna. Moskovassa kymmenet suomalaisopiskelijat saivat myös melkoisia lisäansioita toimimalla tulkkeina messuilla ja myyntinäyttelyissa, joita bilateraalikaupan huippuvuosina oli tiheään tahtiin.
Reijo Nikkilä