7.10.2008

Aleksandr Duginin Gruusia-aiheinen haastattelu

Venäläisen nationalismin kärkipään edustaja ja jonkinlaisen pääideologin asemaan noussut Aleksandr Dugin herättää Venäjällä innostusta ja ulkomailla närkästystä. Hänen nimensä mainitaan usein, mutta hänen omia lausuntojaa ja tekstejään ei juurikaan ole levityksessä venäjänkielisen alueen ulkopuolella. Tilannetta paikkaamaan laitan nähtäväksi käännöksen Los Angeles Timesin julkaisemasta haastattelusta. Mukana ovat lehden hakasulkeisiin laittamat presidenttien etunimet ja tittelit sellaisenaan.

Anteeksi pitkähkö juttu!

........

Venäläinen nationalisti kannattaa euraasialaista liittoa Yhdysvaltoja vastaan

Aleksandr Dugin, kovan linjan piirien suosittu teoreetikko, kannattaa liittoa entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän välillä. Hän sanoo, että Gruusian (Georgian) kriisi saattaisi olla alku todelliselle konfliktille Yhdysvaltoja vastaan.

Megan Stack, Los Angeles Timesin toimittaja
4. 9. 2008

MOSKOVA – Kirjailija, poliittinen aktivisti ja nykyisen venäläisen nationalismin isähahmo Aleksandr Dugin on Venäjän kansainvälisen euraasialaisliikkeen perustaja ja suosittu teoreetikko Venäjän kovan linjan eliitin keskuudessa. Hän hahmottelee strategista blokkia, joka sisältäisi entisen Neuvostoliiton ja Lähi-idän ja haastaisi Yhdysvaltojen dominoiman atlanttisen liittoutuman. The Times haastatteli Duginia tällä viikolla (=syyskuun alkupäivinä 2008. Suom. huom.) hänen Moskovan toimistossaan, jonka seinällä riippui lippu, johon oli kirjoitettu iskulause "Pax Russica". Seuraavassa on katkelmia haastattelusta.

KYSYMYS: Mikä on arvionne Venäjän paikasta maailmassa nyt, ja miten Venäjän pitäisi toimia suhteessa länteen?

Ensinnäkin puolustan voimakkaasti moninapaista maailmanjärjestystä. Mielestäni Yhdysvaltojen pyrkimys päästä maailman ainoaksi navaksi on täysin väärä, moraaliton ja muille suurille valtakeskuksille mahdoton hyväksyä.

Tuemme laajan tilan luomista, muutamien suurten tilojen, sen sijaan että olisi vain yksi päätös, joka on Yhdysvaltojen tekemä. Mielestämme Venäjän ei pidä olla tässä prosessissa etujoukkona.

Katsomme – enkä puhu vain itsestäni, vaan poliittista päälliköistämme – katsomme, että Gruusiassa [Presidentti Mikheil] Saakashvili on tehnyt paitsi moraalisen rikoksen, myös testannut, mitä piilee Venäjän sanojen takana, Venäjän amerikkalaista ylivaltaa vastaan esittämien protestien takana. He halusivat kokeilla, mihin asti tämä on vain sanailua ja mitä Venäjä voisi vastustaa suoraan, konkreettisin toimin.

KYSYMYS: Monet lännessä uskovat, että Moskova on tahallaan provosoinut vastakkainasettelun Gruusiasta eroon pyrkivien tasavaltojen ympärillä. Kuka on mielestänne vastuussa aseellisen konfliktin puhkeamisesta?

Meille sen aloittaminen oli liian riskialtista. Ja luulen myös, että niin kauan kuin olen tuntenut [Venäjän pääministerin Vladimir] Putinin ja [presidentti Dmitri] Medvedevin, he ovat halunneet välttää suoran vastakkainasettelun Yhdysvaltojen kanssa mihin hintaan tahansa.

Heidän ajatuksensa oli, että heidän pitäisi saada aikaa valmistellakseen Venäjää hyökkämään tai kestämään mahdollinen Yhdysvaltojen hyökkäys, ja he tarvitsivat 10 vuotta. Putinin reaktio – tai Putinin ja Medvedevin reaktio – oli sellainen kuin oli vain, koska he pitivät tätä hyökkäyksenä, joka oli mahdoton ja gruusialaisten puolelta mahdoton yväksyä. Ja tämä oli reaktio, ei suunniteltu strateginen hyökkäys… [Putin ja Medvedev] eivät oleet valmiita aloittamaan itse, omasta tahdostaan, sellaista vaikeaa tilannetta ja sellaista sotaa, jolle ei loppua näy. Me politiikan analyytikot, me katsomme, että voisimme aloittaa sellaisen sodan, muttemme lopettaa sitä.

Se on hyvin kaukana lopusta. Se on vain alku todelliselle, ja ehkä hyvin vakavalle ja kaikkien osapuolten kannalta vaaralliselle vastakkainasettelulle meidän ja amerikkalaisten välillä.

KYSYMYS: Mikä oli strateginen tarkoitus Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyyden tunnustamisessa? Venäjä on toistaiseksi täysin yksin tunnustamisessa.

Ensinnäkin tällä askeleela Venäjä varmisti tahtonsa mennä loppuun saakka tässä konfliktissa… Se oli eräänlainen osoitus vakaasta ja perusteellisesta tahdostamme jatkaa.

Toiseksi tarvitsemme, ja nyt olemme saaneet, juridisen selityksen siitä, mitä asevoimamme olivat tekemässä Gruusian alueella. Nyt se on enemmän tai vähemmän selvää.

Mitä tulee tunnustamiseen, katson että jos Venäjä aikoo pysyä tässä vastakkainasettelussa, jos Venäjä jatkaa tätä lujan päätöksentekonsa ja voimansa näyttöä, toiset maat liittyvät vähitellen, askel askeleelta asenteeseen kohti Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa.

Ei ole sääntö, että tästedes tunnustaisimme kaikki separatistialueet. Ehdottomasti ei. Me tunnustamme ne separatistien alueet, jotka olisivat geopoliittisesti meidän puolellamme – joko meidän tai meidän ystäviemme puolella – ja vastaustaisivat Yhdysvaltoja.

Yhdysvallat osoitti meillä tämän kaksoismoraaline. He tunnustivat pro-amerikkalaisen Kosovon, mutteivät tunnusta anti-amerikkalaisia, pro-venäläisiä Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa. He eivät tunnusta Serbian integriteettiä, mutta he tunnustavat Gruusian integriteetin.

KYSYMYS: Miten Venäjä näkee ystävällisten suhteiden kehittymismahdollisuuden Yhdysvaltojen ja entisten neuvostotasavaltojen, kuten Ukrainan ja Gruusian, välille?

Sodanjulistuksena. Psykologisen, geopoliittisen, taloudellisen ja avoimen sodan julistuksena.

Putin oli länsimielinen alussa. Hän oli pro-amerikkalainen. Tämä oli syy hänen toimintaansa kohtaan esittämäämme kritiikkiin. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän jälkeen me vastustimme hänen apuaan Yhdysvalloille ja hänen askeleitaan Yhdysvaltoja kohti.

Mutta vähitellen hän joutui vastakkain kaikkien venäläisten etujen täydellisen laiminlyönnin kanssa. Näiden uuskonservatiivien, Richard Perlen tai Dick Cheneyn kanssa, olemme aina auttavaisia. “Allekirjoitamme tähän, niin se on.”

Askel askeleelta energiaresurssitalouden ja kaupan myötä löysimme lopulta voiman ja tahdon suhtautua tähän sotaan. Koska me emme toivoneet tätä sotaa. Se oli haaste. Yhdysvallat sen meille tyrkytti.

Mielestämme koko entisen Neuvostoliiton alueella, lukuunottamatta Baltian valtioita – olemme tekemisissä euraasialaisen sivilisaation kanssa. Ei eurooppalaisen, ei läntisen. Ja jos yritetään saada nämä tilat pois meidän kontrollistamme, tai pois meidän dialogistamme, tai pois historiaan perustuvista erityissuhteista meidän kanssamme, se on eräänlainen hyökkäys, sodanjulistus. Se ei ole, kuten amerikkalaiset mielellään sanovat, kilpailu… Se ymmärrettiin ei kilpailuksi vaan aggressiotoimeksi, kuten Napoleon tai Hitler, eikä mitään muuta.

KYSYMYS: Kun Venäjällä oli vastassaan Tšetšenian separatistiliike, se reagoi suurimittaisella sotilaallisella hyökkäyksellä ja ilmaiskulla, joka raunioitti [Tšetšenian pääkaupungin] Groznyin kivimurskaksi. Silti Moskova on kärkkäästi arvostellut [Gruusian pääkaupunkia] Tbilisiä sotilasoperaation käynnistämisestä eroon pyrkivässä tasavallassaan. Eikö tässä ole kaksoisstandardi käytössä?

Kyllä. Kyllä… Se oli reagoimista kaksoisstandardiin kaksoisstandardilla. Olen samaa mieltä.

KYSYMYS: Jos jatkossakin reagoidaan kaksoisstandardiin toisella kaksoisstandardilla, mihin tämä kierto päätyy?

Yhdysvallat käyttäytyy kuin ainoa napa, joka voisi määritellä, mikä on hyvää ja mikä pahaa… Se ei pääty koskaan, ellei joku sano: pysäyttäkää se. Niinpä meidän pitäisi demonstroida, että pysäyttäkää se tai joudutte katumaan. Ehkä mekin tuemme katumaan, mutta te ainakin. Pysäyttäkää se.

KYSYMYS: Teitä on kielletty vierailemasta Ukrainassa. Luuletteko, että Ukraina liittyy NATOon ja jos liittyy, miten Venäjä tulee reagoimaan?

Luulen, että valtaosa Ukrainan väestöstä ei halua NATOon. Väestön enemmistö Gruusian tapauksen jälkeen enemmän kuin ennen, haluaa pitää hyvän suhteen Venäjän kasnsa. Pääsy NATOon kuvastaa kaikenlaisten Venäjä-suhteiden täydellistä hylkämistä ja todellista, kovaa vastakkainasettelua.

Puolet Ukrainan väestöstä pitää itseään venäläisinä – poliittisesti, geopoliittisesti, kulttuurisesti, etnisesti ja niin edelleen.

Emme voisi säilyttää Ukrainaa ilman joko maan jakautumista tai kahden osapuolen välistä kompromissia.

Presidentti [Viktor] Juštšenko huusi panevansa minut ulos Ukrainasta ja estävänsä minua saapumasta tähän valtioon. Luulen, että hänellä on oikeus siihen. Se on suvereeni valtio. … Mutta luulen että niin tekemällä hän vähensi kunnioitustaan erilaisten ukrainalaisten ihmisten keskuudessa. Koska, tiedättehän, että ajatukseni ovat hyvin suosittuja Itä-Ukrainassa ja Krimillä, ja siellä on monia, monia satoja tuhansia ihmisiä, jotka tukevat euraasialaista liikettä.

KYSYMYS: Jos Ukraina liittyisi NATOon, miten luulette Venäjän reagoivan?

Luulen, että Venäjän reaktio olisi tukea kapinaa itäosissa ja Krimillä, enkä voi sulkea pois sotavoimien saapumista sinne, kuten kävi Ossetian skenaariossa.

Mutta ero on siinä, että puolet Ukrainan väestöstä on venäläisiä, on suoraan venäläisiä, ja tämä puolikas väestöstä pitää itseään alistettuna arvojensa, kielensä, geopoliittisten asioiden osalta, vastoin tahtoaan. Niinpä en usko, että tässä tapauksessa tarvittaisiin Venäjän asevoimien suoraa interventiota. Luulen, että NATOon liittymisen aattona Ukrainassa tulee olemaan julkisia mellakoita ja maa jakautuu kahteen osaan.

KYSYMYS: Mitä luulette tapahtuvan, jos Ukraina pakottaisi Venäjän Mustanmeren laivaston lähtemään Sevastopolista?

Luullakseni siellä syttyisi aseistettu konflikti, koska nyt tunnemme olomme enemmän tai vähemmän mukavaksi.

Olemme valmiit jatkamaan Gruusiassa. Mutta samaan aikaan emme ole lopettaneet Gruusiassa. Tilanne siellä on kaukana lopusta. Tarvitsemme Saakashvilin pään. Pidämme häntä aggressorina ja sotarikosten suunnittelijana.

Luulen, että armeijamme ja poliittiset johtajamme ovat moraalisesti valmiita pelaamaan kovaa peliä, pelaamaan tiukasti Ukrainan johtajan kanssa, koska pidämme häntä Saakashvilin rikoskumppanina.

KYSYMYS: Olette puhunut Iranista vaihtoehtona Yhdysvaltojen voimalle. Ajatteletteko edellen Teheranista tässä valossa?

Mielestäni Iranin pitäisi ja se voisi olla Venäjän liittolainen . . . Voisimme luoda todellisen voiman, jolla vaikutettaisiin koko Lähi-itään, jos toimisimme yhteistyössä Iranin kanssa, vaihtaisimme aseita, tarjoaisimme luonnonvaroja ja perustaisimme tukikohdan luonnonvarojen kuljettamiseksi Euraasiasta Iraniin. Näin voisimme yhdistää ponnistuksemme strategiassa, sotavoimissa, taloudessa ja energia-alalla.

Meillä on yhteisiä etuja Iranilaisten kanssa . . . koska mielestäni tärkein asia, absoluuttinen asia on Yhdysvaltojen yksinapaisuuden pysäyttäminen . . . Nämä puolueet, nämä länsimieliset täällä Venäjän hallituksessa, he väittivät, että jos Iranista tulisi fundamentalistinen, se voisi joskus olla meitä kohtaan aggressiivinen. Mutta . . . tämä oli eräänlaista Moskovassa toimivien pro-amerikkalaisten, länsimielisten voimien tekemää propagandaa Irania vastaan.

KYSYMYS: Näkemyksenne Vladimir Putinista ovat vaihdelleet.

Arvostin erittäin paljon hänen konkreetteja askeleitaan poliittisen järjestyksen vahvistamiseksi Venäjällä, hänen askeleitaan oligarkeista eroon pääsemiseksi, länsimaalaisten vaikutusvallan pienentämiseksi ja Venäjän alueellisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi Tšetšenian tilanteessa.

Mutta näin myös, että häntä ympäröi länsimieliset, liberaalis-mieliset poliitikot, neuvonantajat ja asiantuntijat . . . ja se oli pääasiallinen syy häntä kohtaan kohdistamaani arvosteluun.

Mutta nyt olen sitä mieltä, että elokuun 8. päivän [Venäjän Gruusiaan tekemän sotilaallisen intervention] Putin ja Medvedev ovat ohittaneet peruuttamattoman kohdan. He ovat näyttäneet, että halu ja päätös panna sanat käytäntöön ovat tosiasiassa peruuttamattomat. Niinpä tukeni Putinille ja Medvedeville on nyt ehdoton.

Nämä piirit huijasivat minua. Mutta samalla ne ehkä pettivät myös länttä.

Ja Medvedevkin huijasi! Koska pidin Medvedeviä liberaalien kostona, protestoin. Luulen, että Washington ja Brysselkin näkivät asian samoin, ja meitä kaikkia huijattiin. Medvedev on osoittautunut peräänantamattomaksi venäläisekti patriootiksi ja valtiomiehiksi. Niinpä ihailen sellaista huijausta – vaikka olin itse sen uhri.

KYSYMYS: Yliarvioiko Venäjä mahdollisuutensa? Monet analyytikot epäilevät, onko Venäjällä sotilaallista voimaa ja talouden vakautta, jotta se voi ottaa riskin eristäytymisestä.

Ei Venäjä joudu eristyksiin sen paremmin Euroopasta kuin Aasiastakaan. Yhdysvalloista se voi joutua, mutta se ei merkitse meille mitään.

megan.stack@latimes.com

Käännös: © Tapani Kaakkuriniemi

4 kommenttia:

Buji kirjoitti...

Aika selkeää ja loogista tekstiä. Tämän perusteella tuntematta Duginia enempää, hän tyytyy pienempään Venäjän etupiiriin kuin Neuvostoliitto. Baltia ja Ukrainan länsiosat eivät siihen kuulu.

Yksinapaista maailmaa ei tarvitse erikseen haastaa. Se on jo mennyt.

Anonyymi kirjoitti...

Dugin on kova jätkä. Puhuu suoraan ja asiaa eikä lässytä diplomatiaa.

Valtteri

Jurri kirjoitti...

Hä? Selkeää ja loogista tekstiä?

Kerrataanpa mielipuolen argumentaatio: Venäjä teki mitä teki koska USAkin teki niin, ja Venäjä teki sen osoittaakseen, että niin ei saa tehdä, vaikka joutuisi itsekin katumaan mitä teki. Mutta vastuu tällaisten tekojen pysäyttämisestä on sitten niillä, jotka eivät tekoja ole tehneet.

Jos Venäjällä todellakin ajatellaan näin, niin eipä tässä muulla maailmalla ole paljoa muuta tehtävissä kuin odotella Venäjän käynnistämää maailman loppua.

Voi Kristus auta.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos Venäjällä todellakin ajatellaan näin, niin eipä tässä muulla maailmalla ole paljoa muuta tehtävissä kuin odotella Venäjän käynnistämää maailman loppua."

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin Dugin EI ole koko Venäjä ja hän EI edusta koko Venäjän ajattelutapaa.

Venäjän käynnistämän maailmanlopun maalailijoita löytyy Suomesta hämmästyttävän paljon. Tässä yksi tragikoomisimmista:

http://wwnet.fi/users/veijone/