Pietarin tämän vuoden työlupakiintiö käytetty

Syyskuun lopussa St. Petersburg Timesin toimittaja Shura Collinson kirjoitti mielenkiintoisen jutun, joka kertoo, kuinka vaikeaa hyvin toimivasta suunnitelmataloudesta luopuminen on. Pietarin kaupunki ja Leningradin oblasti ovat jo elokuussa käyttäneet tämän vuoden ulkomaalaistyöntekijöiden työlupakiintiön. Asianlaita kävi ilmi, kun yhdysvaltalainen kauppakamari järjesti asiaa käsittelevän tilaisuuden syyskuun lopulla.

Tilaisuudessa kaupungin ja läänin maahanmuutto"palvelun" varajohtaja Sergei Smirnov valitteli, että maahanmuutto"palvelut" (службы), eivät voi auttaa firmojen johtajia ja head-huntereita, jotka jonottavat niiden tiskeillä, koska federaation maahanmuutto"palvelu" Moskovassa on nähnyt parhaaksi asettaa kiintiöt kuhunkin federaation subjektiin eli alueeseen, eikä määriä voida helposti nostaa. Korotustarve olisi Smirnovin mukaan 105 000 työlupaa.

Miksi tähän on jouduttu? Syyksi kerrotaan, että IVY-maista, etenkin Ukrainasta, Tadžikistanista ja Uzbekistanista on tullut sen verran työvoimaa, että muista maista tuleville – joille on tietysti eri säännöt – ei löydy tilaa.

Jos yhtiö haluaa pestata muusta kuin IVY-maasta olean henkilön, sen täytyy anoa kaupungin työvoimakeskuksesta työhönottolupaa, jossa kerrotaan seuraavana vuonna tarvittavien työntekijöiden työnimikkeet, kansallisuudet ja lukumäärät. IVY-maiden kansalaisten kohdalla hakumenettely on yksinkertainen, koska työntekijä itsekin voi hakea ja saada luvan. Muiden maiden kansalaisille tämä ei ole mahdollista, vaan työvoimaa tarvitsevan yhtiön on tehtävä hakemus.

Pyöreän pöydän keskustelussa kritisoitiin lukuisia byrokratian aiheuttamia ongelmia, joita työlupien hakemiseen liittyy. Jos yhtiö hakee lupaa palkata ulkolainen генеральный директор предприятия, yrityksen pääjohtaja, ja vapaiden työlupien työnimikkeiden listalla ei ole juuri tällä sanamuodolla mitään tarjolla, vaan vaikkapa pelkkä генеральный директор, lupa ei heltiä.

Loistohotelli Nevskij Palacen henkilöstöjohtaja Tamara Mihailova vetosi maahanmuuttoviranomaisiin: Jos minulla on ranskalainen tai saksalainen pääkokki ja olen saanut luvan palkata ranskalaisen tai saksalaisen pääkokin, kaikki OK. Mutta jos hän lähtee pois, meidän on rekrytoitava uusi. Jos se uusi ei tulekaan Ranskasta tai Saksasta, sitten meidän on tehtävä kokonaan uusi hakemus. Hän pyysi, että tämä kansalaisuuteen liittyvä rajoite tai velvoite hakuvaiheessa voitaisiin poistaa. Vastaus oli, että ei voida.

Toinen ongelma on Venäjän heikko ja epäselvä työlainsäädäntö. Työlupa on voimassa korkeintaan vuoden. Yrityksillä olisi tarve solmia jopa viisivuotisia sopimuksia. Niinpä työntekijän työsopimus on purettava vuoden kuluttua kun työlupa lakkaa, ja hänet on palkattava sitten saman tien uutena työntekijänä, mikä aiheuttaa paljon turhaa paperityötä.

Yleensä firmojen henkilöstöjohdon on vaikea ennustaa tuleviin työntekijöihin liittyviä tarkkoja yksityiskohtia työlupia haettaessa. Esimerkiksi perhetilanne pitäisi tietää puolitoista–pari vuotta etukäteen, mikä on aika mahdotonta.

Jotkin yhtiöt on puolestaan vapautettu velvollisuudesta suorittaa tarkat lääkärintarkastukset työluvan myöntämisen ehtona. Mitään logiikkaa ei näytä olevan siinä, keneltä nämä vaaditaan ja keneltä ei. Ulkomaalaistyövoimalta on tähän asti vaadittu vain HIV-testi, mutta tänä vuonna vaaditaan testit spitaalin, tuberkuloosin, kupan, klamydian, syövän ja huumeiden väärinkäytön paljastamiseksi. Joissakin tapauksissa on vaadittu myös psykiatrin haastattelu.

Viime vuonna rajattiin niiden klinikoiden määrää, joilla on oikeus myöntää lääkärintodistuksia. Pietarissa listalla on viisi valtiollista klinikkaa. Monien länkkärien suosimien modernimpien yksityisklinikoiden antamat todistukset ovat mitättömiä.