Pitkä aika on kulunut viimeisestä Venäjän Symbolit –postauksestani. Teemasarjani ei ole kuitenkaan suinkaan loppunut, vaan syksyn kiireiden loputtua aikomukseni on jatkaa venäläisten ilmiöiden tarkastelua. Jatkankin heti ylevällä aiheella, baletilla.
Baletti ei ole suinkaan venäläinen keksintö, vaan se on alkujaan renessanssiajan Italiasta. Suuren suosion baletti saavutti Ranskan hovissa, josta sen ei ollut vaikeaa levitä muun ranskalaisen hovirihkaman mukana muuhun Eurooppaan. Venäjällä ensimmäinen balettinäytös sai ensi-iltansa 1673 tsaari Aleksei Mihailovitshin hovissa. Muistakaamme, että juuri tämä hallitsija kielsi aikoinaan balalaikan siveettömänä soittimena.
Uusi tanssimuoto löikin itsensä läpi vasta kun Pietari Suuri juurrutti sen hovietikettiin 1730-luvulla. Baletin yleistyttyä hovitanssina sen osaamista edellytettiin aatelisilta, mikä loi kysyntää balettikouluille. Koska isokenkäiset eivät harrastaneet tanssimista seurapiirielämän ulkopuolella, perustettiin balettikouluja keskiluokan vesoille, jotka voisivat jatkossa ammattilaisina viihdyttää hovia. Kaikki nämä uudistukset olivat Venäjän ranskalaisten koreografien ansiota, jotka olivat hallitsijoiden suosiossa.
Venäläinen baletti ammensi muiden maiden teknistä taitoa palkkaamalla ulkomaisia ohjaajakoreografeja (kuuluisampana Marius Petipa), kehittäen oman tyylinsä. Tsaikovskin massiivisten sävellysten, kuten Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän, myötä venäläisestä baletista tuli musikaalisesti yhtenäisempää, juonellisesti syvempää ja dramaattisempaa. Yhdestä ainoasta venäläisestä balettisuuntauksesta puhuminen on kuitenkin väärin, sillä 1870-luvulta alkaen Pietarin ja Moskovan balettikoulut käyvät tyylillistä kamppailua keskenään.
1900-luvulle tultaessa valtionjohto menetti kiinnostusta balettia kohtaan. Aurinkokuninkaiden tapaista suosionosoitusta ei enää herunut, joten taidesuunnan tärkeimmiksi mesenaateiksi nousivat yksityishenkilöt. Neuvostojohto halusi valjastaa tanssin ideologiansa propagandan tarpeisiin tuomalla näyttämölle moderneja baletteja mutta vastaanotto oli laimeaa, jolloin Stalin palautti sen vanhoihin uumiin, muuttamalla kuitenkin joidenkin esitysten juonia sosialismi-myönteisimmiksi.
Venäläisen baletin suuria nimiä ovat 1900-luvun vaihteen Anna Pavlova ja tämän kuuluisa Kuoleva joutsen –tulkintansa ja Vaslav Nijinski. Jälkimmäisen Eurooppa-kiertueen rohkea ja rajoja rikkova koreografia buuattiin maanrakoon, mutta tämän tekniikkaa jumaloitiin.
Venäjän keisarikunnan hajottua osa venäläistanssijoista loikkasi länteen, tai jäivät sinne kiertueineen, jättäen syvän vaikutuksen paikallisiin balettikouluihin. Neuvostokoulun suurnimiä nimiä olivat Maja Plisetskaja ja myöhemmin loikannut Rudolf Nurejev.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti