5.10.2008

III Kino Lokakuu Helsingissä 14.-19.10.

Kärnän Päivi Venäjä-seurasta pyysi välittämään seuraavan viestin:

Huolimatta yhteisestä historiasta ja siitä, että venäläiset ovat Suomen suurin etninen vähemmistö, rajoittuu venäläisen kulttuurin tuntemuksemme usein kirjallisuuden ja musiikin suurmiehiin.
Venäläistä nykykulttuuria, esim. elokuvaa, tunnetaan ja esitetään Suomessa vähän.
Kino Lokakuu -festivaalin tarkoituksena on korjata tilannetta ja tarjota laaja ja monipuolinen kattaus venäläistä nykyelokuvaa ja sitä kautta tehdä Venäjää tutuksi. Katso festivaalin ohjelma nettisivuilta http://www.kinolokakuu.com/

Tekijöistä tunnetuin on Andrei Kontshalovski, joka on vuosien harharetkien
jälkeen löytänyt halun sanoa jotakin. Tästä todistaa jet set -ihmiskauppaa
analysoiva teos Gloss.

Kontshalovskin jälkeen sarjan ohjaajista nimekkäin on jo Neuvostoliiton
aikana maineensa vakiinnuttanut Kira Muratova, jonka Two in One on Muratovan
tekemäksi yllättävän hauska ja helppo elokuva niinkin vakavista aiheista
kuin rakkaus ja kuolema. Sarjan kaksi muuta naisohjaajaa ovat Travelling
with Pets-elokuvallaan Cottbus-festivaalin palkintopöydän putsannut Vera
Storozheva ja Sergei Jeseninin Abyss-novellin pohjalta venäläisyyden
metafysiikkaa tarkasteleva Marina Razbezhkina (Hollow).

Juurakon Hulda-tarinat ovat keskeinen osa venäläistä elokuvahistoriaa.
Aleksander Kasatkinin Listening to the Silencen teemana onkin maalaistytön
unelma opiskella Moskovassa suureksi säveltäjäksi. Klassinen on aihe myös
Karen Oganesianin komediassa Time out, jossa Andrei Kraskon upeasti
näyttelemä vanha tohtori joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja. Stanislav
Mitinin Family Name puolestaan muistuttaa siitä, että perheen perustaminen
ei koskaan ole mikään helppo juttu, eikä isyyskään.

Kino Lokakuu-festivaali on aina tunnettu synkistä ja lohduttomista
elokuvista, elokuvista ilman valoa ja toivoa. Tätä linjaa jatkaa Aleksender
Melnikin megabudjetilla toteuttama antiutopia Terra Nova, jossa
sivistysvaltiot ratkaisevat vankeinhuolto-ongelman varsin järkyttävällä
tavalla. Vähintään yhtä pessimistisen kuvauksen maailmasta ihmisyyden
kaatopaikkana tarjoaa Konstantin Lopushanskin Strugatski-filmatisointi Ugly
Swans.

Kino Lokakuu III-sarjan klassikko on Vladimir Khotinenkon vuonna 1995
ohjaama A Moslem, eli sorokinilaisella huumorilla maustettu tarina islamin
uskoon kääntyneestä venäläissotilaasta ja yksilöllisestä ja
yhteiskunnallisesta rappiosta, josta on pitkä matka tämänpäiväiseen Kremlin
kellojen kilinään.

Koska tätä venäläisen elokuvan mestariteosta katsoessa ei tiedä itkeä vaiko
nauraa, sen jälkeen järjestetään seminaari “Venäjä - rappiosta
ylösnousemukseen?” (Andorra 18.10. klo 18.30). Seminaarissa yritetään
parhain käytettävissä olevin voimin löytää vastauksia A Moslem-elokuvan
esiin nostamiin kysymyksiin.

5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Siis ihan oikeesti. Venäläiset elokuvat tekotaiteellista paskaa, ei kukaan voi oikeesti niita haluta katsoa. T. Tape

Nimetön kirjoitti...

Riippuu leffasta. Samaa voisi sanoa suomalaisista, italialaisista, japanislaisista, ihan minkämaalaisista leffoista tahansa. bunsen_lamp

Nimetön kirjoitti...

Tape on oikeassa. Eiköhän tätä taiteellista lumisadetta ja päätalomaista junnaavaa tylsyyttä tullut 70-luvulla ihan tarpeeksi televisiosta. Kuka tällaisia festivaaleja rahoittaa? Miksi ei ole vaikkapa tanskalaisen tai amerikkalaisen elokuvan viikkoja?

Nimetön kirjoitti...

Voithan lähteä Moskovaan - siellä kohta järjestetään amerikkalaisen elokuvan festarit. Lisätietoja tässä: http://amfest.ru/

Kim kirjoitti...

Kyllä siellä venäläisten leffojen joukossa on ihan hyviä (ja toki huonojakin) komedioita, actionia jne. Ei se kaikki ole taiteellista eikä myöskään paskaa.