Putin saa syöda hattunsa

Svenska: Putins skägg i brevlådan
Esperanto: Putin devos manĝi sian ĉapelon

Torstaina Venäjän pääesikunnan puhemies, kenraali Anatoli Nogovitsyn, esitteli raskauttavan asiakirjan Moskovassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Kopion Yhdysvaltain passista, joka hänen mukaansa oli löydetty eteläossetialaisesta kylästä. Selkeä merkki siitä, että koko Etelä-Ossetian sota oli Yhdysvaltain suunnittelema, arveli pääministeri Vladimir Putin CNN:n haastattelussa samana päivänä:

Meillä on vakavat perusteet olettaa, että suoranaisella sotatoimialueella oli Yhdysvaltain kansalaisia. Ja jos asia on näin, jos tämä voidaan vahvistaa, se on erittäin paha asia. Tämä on hyvin vaarallista, ja tämä on virheellistä politiikkaa.

Muita todisteita amerikkalaisten osuudesta kuin kylästä löydetty passi venäläisillä ei tähän mennessä ole ollut esittää. Ellei parempaa löydy, Putin saa pian syödä hattunsa. Passin oikea omistaja on nimittäin löydetty, eikä suinkaan venäläisestä tyrmästä tai nimettömästä haudasta Tshinvalin liepeiltä.

Michael Lee White Austinista Teksasista ei todistettavasti ollut Tshinvalissa 8. elokuuta kun taistelut alkoivat. Sen sijaan hän oli Austinissa huolehtimassa sairaasta isästään. Hänen isänsä Philip White on University of Texasin historian emeritusprofessori. Michael Lee itse opettaa Guangzhoun eli Kantonin kauppakorkeakoulussa Kiinassa.

Austinilainen paikallislehti Austin American - Statesman onnistui saamaan Michael Lee Whiteen sähköpostiyhteyden, ja sai tietää, että hänen passinsa oli kadonnut joulukuussa 2005, kun hän lensi Yhdysvalloista Moskovaan.

"Olin silloin hirveän väsynyt ja uninen", kertoo White, joka ilmoitti passin katoamisesta lentokentän viranomaisille heti saavuttuaan Moskovan. "Lentokoneessa oli tietysti venäläisiä. En tiedä kuka se oli, mutta vaikuttaa siltä, että hän jäi mukavasti voiton puolelle."

Venäjän propagandakoneisto näyttää tehneen vähän turhan hurjia johtopäätöksiä yhdestä varastetusta passista.

Lisää aiheesta:

• Putin blir konspirolog
• Антон Носик - Майкл Ли Уайт: человек, который начал войну

Puolen vuoden takainen artikkeli Georgian armeijasta

Jatkan vielä Georgian teemaa.

Sattuman kaupalla sain käsiini venäläisen Ogonjok -lehden toukokuun numeron, jossa kerrottiin Georgian armeijan varustautumisesta.

Jutun kirjoittaja on kuuluisa valkovenäläinen toimittaja Pavel Sheremet, joka tunnetaan Lukashenkon ankarana arvostelijana, toimittajamurhien tutkijana ja ansioituneena dokumenttituottajana. Sheremet sai ETYJin palkinnon ihmisoikeuksien puolustamisesta journalistiikan saralla 2002.

Sivut saa isommaksi klikkaamalla:

Upea kirja Karjalan luonnosta ilmestynyt

Lappeenrantalainen luontoaktiivi Pertti Siilahti on kirjoittanut ainutlaatuisen ja ensimmäisen kokonaisesityksen Laatokan Karjalan ja Karjalan kannaksen luonnosta.

Tämä Karjalan Luonto -nimisenä julkaistu teos luotaa Karjalan maaperän muodostumishistoriaa ennen jääkautta ja sen jälkeistä kohoamista nykyisiin rikkaisiin muotoihin sekä ihmisen vaikutusta kehitykseen. Luontotyypit käydään läpi, nykyisen luonnon monimuotoisuutta verrataan Suomen puolen tehohyödynnettyyn Karjalaan.

Eläin- ja kasvilajien runsaus vertautuu suomalaiseen 1800-luvulta nykypäivään, uhanalaisia lajeja puolin ja toisin Suomen ja Venäjän rajaa käydään läpi ja niiden esiintymisen vaihtelua seurataan toista maailmansotaa edeltävältä ajalta nykypäivään.

Retkeilyvihjeinä arvokkaita luonto- ja maisemakohteita luetellaan joka kolkasta ja kaikista luontotyypeistä.

20 vuotta pitkin Karjalaa matkanneena Pertti on hurjan kirjallisen tiedon lisäksi ladannut teokseen oman kokemuksensa.

Eräs päiväkirja

Ystäväni lähetti eräänlaisen kollektiivisen päiväkirjan etelän konfliktista. Hän sanoi, että venäjänkielinen juttu on aika pitkä mutta kannattaa lukea.
Itse en ehdi "tarkistaa" sisältöä, on käytävä tsekkaamassa maalla kuulevatko sienikorvani oikein kutsuhuudon: "me herkkutatit (belye) olemme vielä pieniä ja odotamme sinua. Haluamme viettää talven sinun spesiaalimarinaadissasi!".

Pietarin Zenit cup-jahdissa

Jatkan vielä urheiluteemaa.

Perjantaina jalkapallonälkäinen televisiokansa saa nauttiakseen harvinaista herkkua, kun UEFA Super Cupissa kohtaavat Mestareiden liigan voittaja Manchester United ja UEFA Cupin tuore omistaja Pietarin FK Zenit.

Ottelun näytetään Suomessa ainakin Viasat Sport 1 -kanavalla perjantaina klo 21:40 alkaen.

Peli näkyy myös netissä. Kyseiselle saitille kootaan linkit muille netti-TV -kanaville, joissa matsi näytetään. Ne siis ilmestyvät näkyviin pelipäivänä, puoli tuntia ennen ottelun alkua.

Antoisia katseluhetkiä!

Venäjän kisamenestys: mitalin toinen puoli

Pekingin pinnistys- ja pyllistyskisojen päätyttyä on aika laskea mitalit ja tappiot. Suomi täytti tavoitteensa ja palasi kultakantaan, Kiina kiilasi kultakannassa ylimmälle pallille, Yhdysvallat voitti jälleen kerran eniten mitaleja. Entäpä Venäjä?

Itänaapurin suoritusta on jo ehditty kutsua sikäläisissä tiedotusvälineissä flopiksi: 23 kulta-, 21 hopea- ja 28 pronssimitalia oikeuttivat mitalitaulukossa kolmanteen sijaan, laskipa suoritusta millä skaalalla hyvänsä. Kolmanneksi eniten kultaa, kolmanneksi eniten mitaleja, kolmansia pistetaulukossa. Neljän vuoden aikaisemmissa Ateenan kesäkisoissa tulos oli kaikin puolin parempi: 27-27-38. Kiinakin jäi kakkoseksi.

Olympialajien vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen venäläisten menestys (30-33-23; yht. 86) antoi hyviä ennusmerkkejä. Nälkä kasvoi syödessään ja Venäjän olympiakomitea odottivat Pekingistä jo melko ylioptimistisia tuloksia: 38-25-45, eli yhteensä 108 nauhasta riippuvaa värimetallimöykkyä.

Kupla kuitenkin puhkesi. Jenkit ottivat ”omansa” pois ja Kiina kasvatti osuuttaan kaikilla urheilulajeilla ja osittain myös taitolajeista Venäjän kustannuksella. Surkean alun jälkeen Venäjän valtuuskunta puolitti tavoitteensa puoleen. Psykologisesti tärkeä mitalitaulukon kolmas sija painoi takakallossa.

Näin jälkikäteen kisalajit jaettiin ryhmiin venäläisurheilijoiden niissä saavutetun menestyksen mukaan. Tavoitteet saavutettiin tai jopa ylitettiin mm. paineissa, yleisurheilussa, tenniksessä sekä taitouinnissa. Mm. nyrkkeilyssä, rytmisessä voimistelussa, soudussa, uimahypyissä, painonnostossa ja viisiottelussa jäätiin vain vähän suunnitelmista. Muissa lajeissa koettiin siis romahdus, niistä mainiten miltei kaikki palloilulajit, uinti, ammunta, pyöräily, judo ja miekkailu.

Syinä epäonnistumisiin mainitaan meneillään oleva sukupolvien vaihdos (miekkailu), kiinalaisten yllättävän musertava ylivoima (voimistelu, uimahypyt, painonnosto), tuomarointivirheet (nyrkkeily) ja dopingkäryt (yleisurheilu). Mutta erityisesti joidenkin venäläisten urheilujohtajien olisi katsottava peiliin, sillä menestysodotukset perustuivat lähinnä jokaisen urheiluliiton edustajan mitalilupauksiin. Kiusaus asettaa rima korkealle on selitettävissä merkantilistisilla tekijöillä: jokaiseen lajiin dumpattiin rahaa luvatun menestyksen suhteen. Siksi esim. pöytätennisliitto povasi Venäjälle (huom!) pronssimitalia. Mainittakoon, että Sulkapalloliittohan kertoi ennen kisoja rehellisesti, ettei odota urheilijoiltaan minkäänlaisia mitaleja.

Venäjällä dumpataan miljoonia kisapaikkojen rakennukseen ja nuorisotyöhön, mutta menestys ei siltikään ole vain ajan kysymys. Mitalilla on myös toinen puoli: kotimaassaan arvostettu ja hyvin palkattu venäläisurheilija ei välttämättä yritä suuremmin uhrautua ja venyä maansa puolesta kansainvälisillä areenoilla.

Tulevan olympiaisäntämaan olisi noloa menettää urheilullisen mahtimaan maineensa lopullisesti. Paljon on tapahduttava, jotta Venäjä (jolla on muuten itselläkin kisajäsenyys) säilyy ensi riennoissa kirkkaasti kolmantena, saati palaisi kirkkaaseen kärkeen. Viimeksi mainittu onnistunee silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina molemmat boikotoivat joitakin kisoja. Mutta sellaista poliittista konjunktuuria tuskin pääsee syntymään.

Elokuun 1991 kaappaus uusintana

Aika tarkkaan 17 vuotta sitten ilmestyi tämä allaoleva juttu. Vuoden 1991 kaappauksesta on taas keskusteltu paljon ainakin Eho Moskvyssä, joka muuten puolestaan viettää 18-vuotissyntymäpäiväänsä näinä päivinä. Eli radioasema tulee aikuisikään. Kiinnostavin Ehon kaappausjutuista oli ehkä tämä keskusteluohjelma Jevgeni Jasinin kanssa.

Omia muistoja kaappauspäivistä kirjoittelin täällä vuosi sitten. Mitähän muistoja muilla on?

Juu, ja muistoista vielä tämä huhtikuulta 1991: Mainosradiota Moskovassa - glasnost elää!

Kansan Uutisten Viikkolehti 23.8.1991:

Aurinko paistaa jälleen Moskovassa. Pahaenteisenä keskiviikonvastaisena yönä alkanut sade lakkasi keskiviikkona iltapäivällä kuin taikaiskusta samoihin aikoihin kun vallan kaapanneen "poikkeustilakomitean" jäsenten ilmoitettiin pakenevan Vnukovon lentokentälle.

Venäjän parlamenttirakennuksen - eli moskovalaisittain Valkoisen talon - eteen kokoontuneet kansanjoukot hurrasivat joka kerta, kun vasta lähetyksensä uudelleen aloittanut Venäjän radio kertoi lisää hyviä uutisia. Matkaradioiden ympärille kerääntyi Valkoisen talon ympärillä hetkessä suuria ihmisrypäleitä, ihmiset roikkuivat ikkunoista hengenvaarallisen näköisesti saadakseen selville, mitä parlamentin edessä tapahtuu, eikä radio kädessä voinut keskiviikkona muuallakaan kaupungissa kulkea hetkeäkään, ilman että tiedonjanoiset moskovalaiset olisivat pysäyttäneet ohikulkijan kuullakseen viimeiset uutiset.

- Onko ne syöpäläiset jo saatu kiinni, kyseli ilman radiota jäänyt keski-ikäinen mies kolmen aikaan iltapäivällä.

(Koko juttu täällä.)

Venäjän televisio väärensi Fox Newsin haastattelun

Svenska: Rysk stats-tv förfalskade inslag från Fox News
Esperanto: Rusia ŝtata televido falsis intervjuon de Fox News

Lännen tiedotusvälineet vääristelevät totuutta. Saadakseen tämän viestin menemään kunnolla perille Venäjän tv-propagandistit leikkasivat ja liimasivat konservatiivisen amerikkalaisen tv-kanavan lähettämää haastattelua kunnes se sopi kuvaan.

Fox News-kanavan lähettämässä haastattelussa ovat mukana 12-vuotias Amanda Kokojeva sekä hänen tätinsä. Molemmat asuvat Kaliforniassa, mutta Amanda Kokojeva oli käymässä sukulaistensa luona Tshinvalissa Etelä-Ossetiassa kun sota alkoi.

Suorana lähetetty haastattelu kopioitiin pian YouTubeen, jossa se on jo saanyt yli miljoona katsojaa. Venäläisessä blogosfäärissä Fox Newsin haastattelusta Amanda Kokojevan kanssa on tullut läntisten tiedotusvälineiden tendenssimäisyyden symboli - Amanda ja hänen tätinsä kun saivat vain 3 minuuttia ja 47 sekuntia aikaa Venäjän kiittämiseen ja Micheil Saakashvilin eron vaatimiseen.

Myös Venäjän valtiollinen uutiskanava Vesti huomasi haastattelun, mutta venäläiset televisiotoimittajat eivät olleet siihen aivan tyytyväisiä. Siksi he tekivät oman version, jossa kaksi kolmasosaa alkuperäisestä haastattelusta puuttuu, ja loput on sovitettu entistä ehommaksi. Tältä kuulosti puolueeton ja objektiivinen alkujuonto Venäjän valtiontelevisiossa:

Yhdysvalloissa tiedotussotaa Etelä-Ossetian tapahtumien ympärillä käydään kaikilla rintamilla. Amerikkalaiset ovat käyttäneet hyväkseen kaikki mahdollisuudet desinformaation levittämiseen. Mutta aina siinä ei onnistuta. 12-vuotias ossetialainen tyttö ja hänen äitinsä, jotka molemmat ovat jo useita vuosia asuneet Yhdysvalloissa, ja jotka joutuivat pommitukseen ollessaan vierailulla kotimaassa, kutsuttiin televisiokanava Fox Newsin suoraan lähetykseen. Kaikesta päätellen toimittajat uskoivat, että keskustelu kulkisi Yhdysvalloille sopivissa uomissa. Mutta he olivat väärässä.

Tämän jälkeen Vesti näyttää oman, vääristellyn versionsa haastattelusta. Kaikki, mitä Amanda Kokojeva sanoo, on leikattu pois. Eniten kuullaan hänen asemestaan juontaja Shepard Smithiä, mutta venäjäksi päällepuhuttuna hänen äänensä kuulostaa pilkalliselta.

Kun Amandan täti (joka muuten itse ei ollut mukana Etelä-Ossetiassa) kertoo, että sodan aloitti Saakašvili, hänen äänensä peittyy kovaääniseen yskänkohtaukseen ja kummalliseen ynisevään ääneen. Kumpaakaan näistä äänistä ei alkuperäisessä haastattelussa ole. Tämän jälkeen haastattelu keskeytetään mainoskatkolla, joka vaikuttaa tulevan aivan odottamatta, heti haastattelun alettua - onhan kaksi minuuttia saksittu pois.

Mainoskatkon jälkeen Vestin versio on vielä kummallisempi. Englanniksi juontaja sanoo: "This program ends in less than a minute, but I want to give you thirty seconds to complete your thougt." Venäjäksi tämä kääntyy yllättäen näin: "Эта программа кончилась минуту назад, но я хочу дать вам тридцать секунд чтобы закончить Вашу мысль". ("Tämä ohjelma loppui jo minuutti sitten, mutta haluan antaa teille vielä kolmekymmentä sekuntia, että voitte sanoa ajatuksenne loppuun.") Heti kun Amandan täti alkaa puhua, juontaja sanoo "kymmenen sekuntia", mikä sekin on varsin kummallista - ellei tiedä, että tästäkin kohden venäläiset ovat saksineet palan pois.

Amandan täti päättää puheenvuoronsa vaatimalla Saakašvilin eroa. Juontaja sanoo: "Well, that's certainly what the Russians want." Venäjäksi tämä kääntyy näin: "Ну да, это как раз то чего хотят слышать русские." ("No jaa, juuri tällaistahan venäläiset haluavat kuulla.")

Venäjän valtiontelevisio tietää kuten tavallista parhaiten, mitä venäläiset haluavat kuulla.

Lisää aiheesta

• Falskt om falska foton
• Fox Newsin alkuperäinen haastattelu
• Vestin vääristelty versio
• Anton Nosik haastatteluista (venäjäksi)
• Walnut Creek girl returns from war-torn Ossetia
• NYT - Russia Prevailed on the Ground, but Not in the Media
• Columbia Journalism Review - Getting Russia v. Georgia Right
• Вести - Лора Тадеева: нужно было рассказать правду за секунды

Kuvia Georgiasta

Tein matkan Georgiaan todetakseni, että toimittajan pitää raportoida paikan päällä vain siitä, mitä itse näkee ja kuulee. Kansainvälinen media toimii, kerää tietoja ja raportoi samoilla tutuilla ehdoilla kuin vaikkapa Kosovon kriisin kärjistyessä miltei kymmenen vuotta sitten. Tuolloin olin Montenegrossa. Huhuilta yritetään leikata siivet lennosta, kiihtyneiden asianosaisten puheista suodattuu vain osa jutuiksi. Pakolaisten tarinat ovat koskettavia,sotilaat tekevät velvollisuutensa. Kansainvälinen politiikka on kaukana Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin johtavilta teiltä ja evakoiden mielistä.



Lisää kuvia täältä
http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/uuden-suomen-kuvat-georgiasta

Kun ruma sana sanotaan niinkuse on

Keskiviikkona 20. pnä elokuuta 2008 n. klo 14 Jussi Konttinen kirjoitti aleksanteri-listalla:

Leningrad-yhtyettä käsittelevää lehtijuttua varten julistetaan käännöskilpailu. Eli kuinka sanoisit suomeksi:

-vot takaja huinja
-vyjebat mozgi
-razpizdjai

Vastaukset viimeistään huomenna to kello 16 mennessä.
Palkintona lippu yhtyeen konserttiin perjantaina.
JK

Tehtävän tarttui heti Pentti Stranius :

Hienoa Jussi!
laitan omia ehdotuksia *** merkin jälkeen, enkä katso sanakirjaa (=turhaan!?)

-vot takaja huinja
***johan on mulkkua!
-vyjebat mozgi
***nussia aivot pellolle
-razpizdjai
***...no joo , listalla saattaa olla naisiakin..., antaa olla..

PenaS
Joensuun virall. Öisinajattelija

Jussi Konttinen yritti hillitä:

Wed, 20 Aug 2008 16:08:36 +0300

Jussi Konttinen

Listan kuormittamisen vähentämiseksi pyydän lähettämään ehdotukset suoraan allekirjoittaneelle. Julkaistaan sitten parhaat. Eiks niin?

JK

Wed, 20 Aug 2008 17:29:12 +0300

Jussi Lassila

No niin, nyt on kyllä pakko ottaa osaa tähän keskusteluun kielipurismista kiinnostuneena, sitä ajoittain tutkivana ja aktiivisesti vastustavana kansalaisena.

En nyt ota kantaa siihen onko erilaisten genitaali-ilmausten huumorihenkinen pohdinta soveliasta tälle foorumille, mutta tällainen selektiivinen "poissa meileistä, poissa mielestä"-asenne ei kyllä sovi akateemis-sävytteiseen ja myös tutkimuksellis-henkiseen portaaliin, jota tiettääkseni AI-listakin edustaa, ja haluaa edustaa.

Kieli elää, alapäässäkin, eikä sitä pysytytä kahlitsemaan millään moraalisilla postuloinneilla. Yhteisön sosiaalinen kontrolli määrittäköön mistä mitenkin sopii kulloinkin puhua, mutta todellisuuden kieltäminen (tässä tapauksessa siis venäläisen kulttuurin rujot ilmaukset) on kyllä sen luokan naivismia, jota ei tule hyväksyä. Eritoten, jos tällaisella naivismilla tehdään politiikkaa, niinkuin muun muassa Venäjällä tehdään. Sen ovat saaneet Shnurov, Leningrad ja lukuisat muut rohkeasti konformismia vastustavat tahot rankasti kokea.

En ymmärrä miten on millään muotoa kulttuurisesti kestävää elää jossain pumpuloidussa ihannemailmassa, joka täyttyy täyttymistään kaikenlaisilla tabuilla ja valheellisuudella. Se, jos mikä on surullista.

Jussi Lassila,
Aleksanteri Institute
FIN-00014 University of Helsinki

Wed, 20 Aug 2008 14:42:37 +0200

Kalle Kniivilä

20.8.2008 14:13 Pentti Stranius kirjoitti:
>> -vot takaja huinja
> ***johan on mulkkua!

ei välttämättä. voisi olla pikemminkin "...ttu että näin on marjat"
tämä huinja löytyy muuten leningradin kotisivun http://shnur.de/ alarenunasta, jossa lukee
За перепечатку инфы и прочей ХУЙни с сайта без соглашения аффтора найдём и оторвём яйца.
kieltämättä luovaa kielenkäyttöä.
suosittelenpa vielä mielikappalettani
http://www.sovest.org/elements/shnur.htm

--
Kalle Kniivilä

Wed, 20 Aug 2008 15:01:05 +0200 (CEST)

Kalle Kniivilä

20.8.2008 14:33 Vallaste Katri kirjoitti:
> minusta ei itse asiassa ole kovin "hienoa". Kokevatko muut listalaiset
> tällaisten ilmaisujen analysoinnin tähän foorumiin sopivaksi?

minusta olisi hienoa, jos tällaiselle vähemmän muodolliselle ja epätieteellisellekin keskustelulle olisi jokin foorumi. ellei aleksanteri-lista ole se oikea foorumi, ehkä joku voisi kertoa missä se oikea paikka on? tai luoda sellaisen paikan?

ikävintä aleksanteri-listassa on minusta se, ettei täällä juurikaan käydä keskustelua. mutta ehkä lista ei ole keskustelua varten tarkoitettukaan?

--
Kalle Kniivilä

Wed, 20 Aug 2008 18:05:03 +0300

Elina Viljanen

:D

Minäkin olen sitä mieltä, ettei edellämainittu sensuuri ole tarpeen. Listalla toimii hyvin yhteisön yleinen eettinen vastuu kommentoida ja ottaa kantaa esitettyihin asioihin ja se toimii samalla myös ns. kaikille avoimena ja rehellisesti aukikirjoitettuna sensuurina mikäli osoittautuu kestäväksi. Sitä paitsi – ja viimeiseen yhtyen, olisihan se tosiaan kurjaa (näin naisena) joutua järkyttymään astuessaan ovesta ulos. :D

On siis mielestäni huomattavasti eettisempää tiedottaa ulkona rehottavista ilmiöistä kuin kiistää niiden olemassaolo.

Mielenkiintoistahan edellä olevassa keskustelussa on se, kuka ne liput loppujen lopuksi saa..

Yst.terv.
Elina Viljanen
--
Researcher
Aleksanteri Institute: Finnish Centre for Russian and Eastern European Studies/
University of Helsinki

------------------------------

Wed, 20 Aug 2008 16:25:26 +0300

Jussi Jalonen

Lainaus Vallaste Katri :
> Minusta ei itse asiassa ole kovin "hienoa". Kokevatko muut
> listalaiset tällaisten ilmaisujen analysoinnin tähän foorumiin
> sopivaksi?

Kun nyt kerran kysyit, niin ihmettelin sitä, miksi Stranius iski jarrut päälle vasta kolmannen ilmaisun kohdalla. Ikään kuin ne kaksi edellistä olisivat vielä olleet muka jotenkin salonkikelpoisia.

Ja miksi sukupuolipainotteinen kommentti: "listalla saattaa olla naisiakin"? Stranius ei ilmeisesti pahemmin ole kuunnellut nykyajan naisten kielenkäyttöä.

Mutta vastaus lyhyesti: juu, en koe sopivaksi. Forumin ylläpitäjät saisivat ainakin omasta puolestani laittaa sulun kyseiselle diskurssille.

Vesirajan alapuolelta olevien sloganien sijasta voisi muuten heittää paljon kekseliäämpiäkin populaarikulttuurista repäistyjä sanaleikkejä. Niistä voisi olla oikeastikin hyötyä sopivissa tilanteissa.

Esimerkiksi mitä olisi Pulp Fictionista tuttu "Bring out the Gimp" venäjäksi? Tai "Royale with Cheese"? Tai "I'ma get medieval on your ass"? Tällaisissa käännöstehtävissä voisi todella hyödyntää sekä kielitaitoa että yleistä verbaalista lahjakkuutta.

Cheers,

Jussi Jalonen

-----------------------------------------------

Wed, 20 Aug 2008 18:51:41 +0300

Tarja Tolonen

Yritänpä uudestaan kun en äsken osannut käyttää tätä listaosoitetta:

Hei listalaiset,

Minua eivät alatyylin sanat pelota eivätkä ellota, ne ovat osa kielen rikkautta, ja haluaisin mielelläni nähdä kaikki Jussille tulevat ehdotukset, jotta voin valita niistä parhaat mahdollista tulevaisuuden tarvetta varten. Joten jos Jussi pystyt tällaista postitusjaottelua tekemään, laita minut listalle.

Olen ollut aktiivitulkkina ja -kääntäjänä jo 25 vuotta ja oppinut, että alatyylin ilmaisut eivät kuulu Venäjällä ollenkaan asiaan niissä piireissä, missä olen työskennellyt eli ns. sivistyneiden ihmisten parissa. Kieltäydyn tulkkaamasta härskejä vitsejä, jos joku suomalainen sellaisen jostain syystä haluaisi kertoa, koska se ei kerta kaikkiaan sovi, jos on sekä miehiä että naisia läsnä. Venäläiset eivät sellaista edes yritä. Miespuoliset tulkit kääntäkööt ne sitten miesporukassa. Osaamani venäläiset kirosanat olen oppinut suomalaisilta, mutta uusia versioita kirjoitin ylös vuosi sitten eräältä nuoremmanpuoleiselta venäläiseltä mieheltä, joka Suomen käyntinsä aikana halusi ehdottomasti opetella suomalaisia ilmaisuja. Niinpä järjestimme pienen epävirallisen "seminaarin" kokouspaikan taukotilassa, mihin kaikki osapuolet tuntuivat olevat tyytyväisiä.

Pidän hyvistä härskeistä vitseistä ja kerron niitä mielläni sopivassa (suomalaisessa) seurassa ja harmittelen että en muista kaikkia kuulemiani; hyvyyden ja sopivuuden määrittelee tietysti jokainen itse. Olen huomannut, että naiset taitavat olla ronskimpia kielenkäytössään kuin miehet, tai sitten miehet eivät vain kestä ronskia puhetta naisten suusta.

Eläköön kaikentasoinen kulttuuri!

Tarja

Wed, 20 Aug 2008 19:47:03 +0300

Tapani Kaakkuriniemi

Kunnioitettavat aleksanteri-listan lukijakollegat!

Ei ihmiselossa mielen pidä sortuman alhaiseen, ei! Jos kulttuurin siveelliset arvot sisäistänyt sivistynyt henkilö päättää ryhtyä, äkisti päähänpistosta tai vähitellen huonon seuran vaikutuksesta, käyttämään katukieltä, silloinhan koko vaivalla hankittu sivistys ja kulttuurin mukanaan tuoma tapojen patina valuu viemäriin kuin vesi hanhen selästä. Mitä muuta on tällainen henkilö kuin valistuksen valapatto?

Alhaisia asioita tapahtuu, se on totta, mutta niit' ei pidä kulttuurihenkilön märehtimän, vaan hänen tehtävänsä on kurottaa kohti ihmismielen korkeuksia, jalostaa vanhoja aatteita ja hioa uusia, käyttää älyn sivalluksia vääräoppisia vastaan, kohteliaasti totta kai, ei henkilöön mennen, vaan dialektisesti vastustajan väitteet purkaen kehittää vastaväitteet ja saada niistä vahvistus omalle näkökannalleen.

Vyön alle ei pidä mennä, paitsi kun kengännauhat solmitaan!

Vaikka ihminen on hyvää tarkoittava olento, hänessä on hämärät ja pimeätkin puolensa. Sotia käydään, naisille tehdään epäsiveellistä väkivaltaa, uroshenkilöt pullistelevat omaa mahtavuuttaan. Voi meitä! Näistäkin toki voidaan puhua siveelliset mitat täyttävällä tavalla, vaikkapa näin:

"Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa
välirauhan jo päättynehen.
No, mut syökää! Kastint', ah, suvatkaa
Kun syöty on, ratsaillen!
-- Täss' ottaa täytyvi minkä sai,--
margootahan juotte kai?"

Ehkä Leningrad-yhtyeen iskusävelmien sanatkin voisi pukea suomen kieleen tällä tavalla tyylikkäästi?

-vot takaja huinja
***voi mieli surkastua alhaiseen
-vyjebat mozgi
***kyll' aivomyrsky avartaa
-razpizdjai
***kas, hameen helmapa tuulessa heilahtaa

Tunnustan tosin, etten ole valaa tehnyt kielenkääntäjä. Voi olla, että alkuperäinen tyyli ei viimeisiä vivahteitaan myöten välity käännöksissä, mutta niin asia vain usein on ollut sen jälkeen kun Baabelin torni rakennettiin ja kaadettiin.

Siispä kaikki kaikk' ylös yhtenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan!
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
Isänmaahan ja maailmaan.

Rakentavaisin terveisin,

Tapani Kaakkuriniemi

Wed, 20 Aug 2008 19:58:17 +0300

Pentti Stranius

Spasibo Tarja!,
tämä oli hyvin kulttuuritietoinen selvennys. Kun itsekin olen venäjää puhunut, kääntänyt, suomentanut, tulkannut 70-luvulta, ymmärrän ja kannatan kaikenlaisten ilmaisujen pohdintaa, erikielisiä versioita. Ne ovat kääntäjille kultaa – ja TUTKIJAT, jotka eivät seminaaritaustansa takia yleensä puhekieltä osaa, voi jättää omaan akateemiseen arvoonsa.

Tottakai, tämä mies-nais-näkökulma, jota Tarja tässä tarjoaa, on aina Venäjä-kontekstissa huomioitava.

Tosin, minusta intelligentit ovat aina olleet Venäjälläkin aika ronskeja, (kaikki haastattelemani naiset ovat puhuneet tosi vapautuneen vivahteikkaasti, yksikin kertoi 10 abortistaan semmosen tarinan että enpä uskoisi Suomessa kuulevani, onneksi ei tarvitsekaan...) ja erityisen kieli-ihmisiä ovat 70-lukulaiset dissidenttinaiset. Niin no, tämän pv Venäjällä kieli kehittyy niin kovaa vauhtia ettei perässä pysy, esim. nämä sukupuolisidonnaisuudet eivät ole ollenkaan enää samoja kuin ennen. Kun istuin viimeksi elokuun alussa petroskoilaisessa kansankapakassa (huom! periferia vielä!) ja kuuntelin naisia, korvani punoittavat. Ymmärsin mitä ymmärsin ja parikymppinen naisporukka katsoi mua kuin halpaa makkaraa. Niin pitääkin olla!...
PenaS

Wed, 20 Aug 2008 20:43:32 +0300

Tarja Tolonen

Kyllä maailma muuttuu ja yli 5-kymppisenä kolmen nuoren ihmisen äitinä olen moneen kertaan huomannut kuuluvani fossiililuokkaan, myös kielen suhteen.

Uskon että myös venäläisten nuorten keskuudessa kielenkäyttö ja siihen liittyvät kirjoittamattomat säännöt ovat muuttuneet, mutta en juuri liiku heidän keskuudessaan, joten en tiedä. Olen joskus kysellyt neli-viisikymppisiltä venäläisiltä naisilta, puhuvatko he naisporukoissa uskallettuja juttuja tai kertovatko härskejä vitsejä, ja he ovat kyllä väittäneet, että eivät he juuri tällaisia puhu... Pitää varmaan joskus järjestää opintoretki yleiseen saunaan tai muuhun vastaavaan paikkaan. Olen Venäjän urani aikana kuullut yhden ainoan kerran miehisen elimen lentävän naisen suusta 70- ja 80-luvun vaihteessa, kun kävelin Moskovan raviradan tallien takapihalla ja siellä toppatakki-huopatossumummot kainostelematta kailottivat juttujaan.

Tiesittekö esim. että "pannuttaa" tarkoittaa kaatumista nykysuomeksi? Minä en tiennyt. Laattamisen sentään ymmärrän jo.

Ja Tapani, en voi kuin ihailla sanan säiläsi notkeutta ja herkkää piirtoa! Minun jälkeni on paljon paksumpaa ja suoraviivaisempaa.

Tarja

Wed, 20 Aug 2008 21:25:49 +0300

Pentti Stranius

Heps,
aika yllättävää Tarja & co, (jotka loukkaannuitte!). Siis että russkij mat tai russkaja fenja ei ole korviinne osunut. Ettekö ole Vysotskia, NINKAA? edes kuunnelleet sillä korvalla? Onhan näistä rivouksista olemassa jo tutkimuksia ja sanakirjoja ja kyl karjalaisnaisten saunoissa puhutaan rankat vitsit siitä oletko TSLEN PARTII vai et? Pitäskö tässä jo hakea Sorokinia, Jerofejevia...tai Mallista... Antaa olla! Siitähän tulee äkkiä kansainvälinen konflikti ja Heidi Hautala tekee eduskuntakyselyn, hehheh.
ps. muistan kun eka kertaa luin Anais Niniä - huh mikä nainen! Huonosti suomennettu!
PenaS

Wed, 20 Aug 2008 21:29:06 +0300

Tarja Tolonen

Tunnustan tietämättömyyteni, tunnen tietysti Vysotskin mutta en ole koskaan kuunnellut sillä korvalla, mainitsemasi kirjallisuus on myös tuntematonta, nekin kirjat mitä olisi kieli-instituutissa pitänyt lukea venäjäksi, luin suomeksi, eikä niissä kyllä mitään kirosanoja ollutkaan... Ja kun yritän kysellä natiiveilta tulkki- ja kääntäjäkollegoilta, reaktiot ovat aika vaivautuneita eikä asia oikein ota tulta. Katson osaavani hyvin venäjää, mutta vain 2/3-tasolla, koska puhekieli ja sen ilmaisut ovat melkein tuntemattomia. Olen siinä mielessä invalidi että en ole opiskellut Venäjällä vaan Suomessa. Mutta koskaan ei ole myöhäistä, vielä ehtii karjalaissaunaan ja muuallekin! Ura!!

Tarja

Thu 21 Aug 2008 09:13:00 +0300

Rajala Ratna

Lähetin eilen jo heti omat käännösvastineeni Konttiselle suoraan (ollakseni kuormittamatta listaa ihan viestien määrän puolesta) ja tänään taas listan pariin palattuani hämmästyin suuresti asiasta noussutta myrskyä vesilasissa. Onko siitä tehtävä johtopäätös, että akateemisissa piireissä ja Aleksanteri-listalla saa keskustella vain korkeakulttuurista? Ja jos Venäjällä on sensuuria, niin pitääkö se ulottaa jo Suomen Venäjä-piireihinkin?

Kielen ilmiöitä ovat rivot puheet ja kirosanatkin ja kyllä ne ainakin minua kääntäjänä kiinnostavat. Vaikka ei itse moista kieltä käyttäisikään, niin sekin on hyvä tuntea. Kaikkiin mainittuihin ilmauksiin olen törmännyt ja kyllä venäläiset niitä käyttävät.

Joten toivon rutkasti lisää keskustelua mm. venäjän kielen eri ilmiöistä. Jos Aleksanteri-lista ei ole siihen sovelias paikka, niin kertokoon joku, missä sellainen olisi, niin me vähemmän kultturellit voimme sitten siirtyä sinne toisten akateemista rauhaa häiritsemästä.

Ai niin ja vielä: Olen useasti kuullut sanan "huinja" venäläisen naisenkin sanomana tarkoittamassa mm. jotain ikävää sattumusta tai roinaa, huonoa tavaraa.

Eläköön rikas venäjän kieli, kaikissa muodoissaan!

Ratna Rajala

kielenkääntäjä

Thu, 21 Aug 2008 13:13:57 +0300

Jussi Jalonen

Quoting Pentti Stranius :
> Ne ovat kääntäjille kultaa – ja TUTKIJAT, jotka eivät
> seminaaritaustansa takia yleensä puhekieltä osaa, voi jättää omaan
> akateemiseen arvoonsa.

Ylläoleva akateemisessa norsunluutornissa elävän tutkijan luonnehdinta tuskin on suunnattu minuun, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Listalle on näemmä tullut muutenkin kolmisenkymmentä viestiä, joten kuormittamisesta ei tarvinne enää huolestua.

Mitä puhekielen osaamattomuuteen ja "kielen steriiliyteen" tulee, paiskoin aikoinani nelisen vuotta töitä Outokummun kupari- ja nikkelisulatoilla Harjavallassa, ja vietin erinäisiä kesiä raksahommissa. Kuten kahdeksan kymmenestä suomalaisesta miehestä, olen tietysti myös käynyt armeijan. Päälle päätteeksi olen viettänyt nuoruuteni satamakaupungissa, Raumalla, ja nykyään asustan Tampereella. Taustani turvin voin siis taata, että osaan tarpeen vaatiessa laukoa sellaisia suomen kielelle kunniaa tekeviä burlesco-grotescoja, että puolet tälläkin palstalla vastikään "moraalisia postulointeja", "todellisuuden kieltämistä" ja oletettua "sensuuria" kauhistelleista sivistyneistön edustajista suistuisi aivoverenvuodon partaalle.

Mahdollisia kansainvälisiä tehtäviä silmälläpitäen osaan heitellä karkeuksia myös muun muassa saksaksi, englanniksi, puolaksi ja jopa espanjaksi. Ainakin kielenkäyttöni perusteella saisin vaivatta kantakersantin pestin mainittuja kieliä käyttävien maiden asevoimissa. Espanjaksi en itse asiassa osaakaan kuin kiroilla.

Aiemmin tarjotut käännöstehtävät nyt vain eivät olleet mielestäni mitenkään kovin kekseliäitä. Tavallista, tylsää, puuduttavaa ja normatiivista markan katukieltä. Suomessa ei nykyajan nuoriso tunnetusti osaa enää edes kiroilla värikkäästi, ja sama pätee näemmä itänaapurissakin. Masentavaa.

Sitäkin voi miettiä, mikä on millekin oikea aika ja paikka; tätä kommentoitiin jo aiemminkin.

Mikäli yleinen mielipide nyt kuitenkin on se, että oheisen kielenkäytön läpikäyminen tällä palstalla on paitsi suotavaa, myös ehdottoman tarpeellista, niin selvä, vedän vastalauseeni nöyrästi takaisin. Ei muuta kuin patosulku auki vaan. Fuckin' a! Chingado cabrón, que carajo!

Sitä kylläkin ihmettelen, missä nämä tällä hetkellä "sensuuria" kammoksuvat yksilöt olivat viime vuonna, kun tällä palstalla taitettiin peistä siitä, onko rasististen ilmaisujen käyttö soveliasta tutkimuksissa edes sitaattien tai niiden analysoinnin yhteydessä. Toisaalta tässä pätee kaiketi sama kuin Yhdysvalloissa. Puoli vuosisataa sitten kaikki käyttivät julkisesti sanaa "nigger", mutta kukaan ei uskaltanut sanoa "fuck"; nykyään tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Joku näppärä lingvisti saisi kai tästäkin väittärin aikaiseksi.

Cheers,

Jussi Jalonen

Thu, 21 Aug 2008 14:18:38 +0300

Tarja Tolonen

Jussi Jalonen kirjoitti:

"Aiemmin tarjotut käännöstehtävät nyt vain eivät olleet mielestäni mitenkään kovin kekseliäitä. Tavallista, tylsää, puuduttavaa ja normatiivista markan katukieltä. Suomessa ei nykyajan nuoriso tunnetusti osaa enää edes kiroilla värikkäästi, ja sama pätee näemmä itänaapurissakin. Masentavaa."

No nythän meille tarjottiin mahdollisuutta iskeä viisaat päämme yhteen ja kannustaa runoratsu laukkaamaan ja kehittää värikkäitä suomenkielisiä ilmaisuja! Toivon edelleen että Jussi Konttinen kertoo jossain vaiheessa, missä kilpailun tulokset ovat nähtävissä!

Tarja

Thu, 21 Aug 2008 15:19:06 +0300

Elina Viljanen

Hei,

En ymmärtänyt ihan kaikkea tuosta Jussi J.:n viimeisimmästä viestistä, mutta toivon, ettei tule tarvetta syöstä "sivistyneistöä" aivoverenvuodon partaalle millään muotoa. Täysin varma en tosin ole, aiheuttaisiko kiroilu tällaisen riskin. Joka tapauksessa aivoverenvuoto olisi sangen kurjaa.

Minusta yhteinen konsensus oli, että monipuolinen ja laaja-alainen keskustelu kulttuurista kaikkine ilmiöineen on suotavaa. Jokainen olkoon itsensä sensori/makututuomari ja yhteisö ruotikoon loput. Millekään kiroilulle itsessään ei siis asetettu erityistoiveita.

Niin ja – Turku-Karjaa välillä kuulkee hyvinkin luovaa nuorisoa kielellisesti. Uusia voimasanoja ja ilmaisuja kuulee tuon tuostakin. Ainakin siis junassa istuessa valtaa epäilys, että Suomen nuorison luovuus kiroilussa olisi jotenkin vähentynyt. Sama pätee varmasti myös itänaapuriin En ole tosin asiaa tutkinut. Joku varmasti on?

Yst.terv.

Elina Viljanen

Thu, 21 Aug 2008 16:19:46 +0300

Elina Viljanen

Hei,

Laitan tähän listalle koska, koska Lea Hamaruksen viesti tuli ainoastaan minulle. Lukekaa siis alla oleva Lean viesti, siinä on erittäin hyvä linkki kaikille uusista slangeista kiinnostuneille. Kiitos Lea – tuli erään ohjattavan opiskelijan tarpeeseen!

Terv. Elina Viljanen

Lainaus Hamarus Lea :

”Tiedoksi, että varsin kiehtovasta uudesta slangista, jota viljeltiin aluksi Venäjän netissä mutta joka on nyt levinnyt laajemmalle, jopa (nuorisoa kosiskelevaan) politiikan ja mainosten kieleen asti, löytyy tietoa mm. osoitteesta http://www.netlore.ru/padonskij-yazyk/

Huom.! Mukana selittävä sanasto.

Tuskinpa luovuus on missään päin maailmaa nuorilta hukassa.”

Terv. Lea Hamarus

venäjän kääntäjä

Thu, 21 Aug 2008 16:56:15 +0300

Jussi Konttinen

Palkintolautakunta kiittää runsaslukuisista käännösehdotuksista. Voittajaksi selviytyi Pentti Stranius, jota pyydetään ottamaan yhteyttä lipun toimittamiseksi. Jos Pentti ei pääse konserttiin, varasijoilla ovat 2) Maija Sirkjärvi ja 3) Mika Lähteenmäki. Juryn kunniamaininta kuuluu eittämättä Tapani Kaakkuriniemelle.

Tässä vielä voittajakolmikon ehdotukset:
vot takaja huinja
Stranius:johan on mulkkua
Sirkjärvi: sellainen vittuloora
Lähteenmäki: aivan perseestä

vyjebat mozgi
Stranius: nussia aivot pellolle
Sirkjärvi: jörnii toisten bräinsii
Lähteenmäki: Straniuksen mainitsema kirjaimellinen merkitys on olemassa, mutta yleensä tällä tarkoitetaan ärsyttämistä, läksyttämistä, omien ajatusten tuputtamista toiselle "morkata", "aukoa päätään", "saarnata", "sekoittaa pää"

raspizdjai
Stranius: -
Sirkjärvi: löysä mulkero
Lähteenmäki: Vaikka sana on johdettu naisen sukuelintä tarkoittavasta sanasta ja on selkeän alatyylinen, sillä on usein humoristinen sävy. Tästä on osoituksena se, että henkilö voi viitata kyseisellä sanalla myös itseensä. Sana viittaa siis henkilöön, joka on täysin välinpitämätön tai kykenemätön huolehtimaan asioista.
"heittiö", "vetelys", "vetelehtijä".

Tällä listalla on keskusteltu, oliko tämä kilpailu hauska vai mauton. Syy kisan julistamiseen oli kuitenkin hyvin käytännöllinen: kyseiset termit piti kääntää huomenna Hesarin sivulla C3 ilmestyvään juttuun Leningrad-yhtyeestä. Kun oma mielikuvitus ei riittänyt, Aleksanteri-listan sanasepot ja –sailat tulivat apuun. Tältä listaltahan löytyisi selvästi asiantuntemusta vaikka venäläis-suomalaisen kirosanakirjan tekoon.

JK

Thu, 21 Aug 2008 17:04:42 +0300
Jussi Jalonen
Lainaus Elina Viljanen :
> En ymmärtänyt ihan kaikkea tuosta Jussi J.:n viimeisimmästä viestistä.

Viestissä oli mukana sitaatti, jota kommentoin. Lause käsitteli "TUTKIJOITA, jotka eivät seminaaritaustansa takia yleensä puhekieltä osaa" (sic; "tutkijat" oli kapitalisoitu myös alkuperäistekstissä), ja jotka "voi jättää omaan akateemiseen arvoonsa". Vastaavia pläjäyksiä oli ehditty esittää jo muiltakin tahoilta, ja siteerasin niitäkin palautteessani sana sanalta.

Kuten totesin, kommentti tuskin oli suunnattu minulle. Koska nyt kuitenkin sattumalta olen tutkija ja olin tullut ilmaisseeksi jo aiemmin hienoisen protestin, otin vihjauksen sen verran henkilökohtaisesti että päätin laittaa hieman palautetta. Voi olla, että ylireagoin, mutta sitähän sattuu.

> Minusta yhteinen konsensus oli, että monipuolinen ja laaja-alainen
> keskustelu kulttuurista kaikkine ilmiöineen on suotavaa.

Nasta juttu. Kirjoitan tämän muistiin tulevaisuutta varten.

Cheers,

J. J.

21 Aug 2008 19:47:00 +0300

Mikko Ylikangas

Terve!

Jos yleisön suosikkipalkinto jaettaisiin, niin se kuuluisi mielestäni Maija S:lle (sori Pena). Penan käännös oli konservatiivisin, Maijan kekseliäin ja tätä päivää, Tapanin humoristisin.

Terv.,

Ylikankaan Mikko

Thu, 21 Aug 2008 20:32:44 +0300

Pentti Stranius

Spasibo JussiK & co!

...sait Jussi stimuloitua mukavanvirkistävän kielikeskustelun, joka osoitti hienosti että aleksanteri-lista/venäjä-ihmiset ovat moniääninen jengi.

Vähän rienasin norsunluutornin TUTKIJOITA, minkä PyhäPietari ja tulevat akateemikot muistanevat. "Urani" (ja pätkätyöni) yliopistolla on kuitenkin ollut ohi jo yli vuoden, joten suurta merkitystä tällä seikalla tuskin on.

MUTTA VARSINAINEN ASIANI:

En tietenkään voi millään ilveellä t. omallatunnolla ottaa vastaan palkintoa kun en edes kehdannut yrittää (eikä ollut siinä välissä aikaa...) miettiä "raspizdjai"-termin käännöstä. Maija S:n ehdotus "löysä mulkero" on nappiin osuva – myös "veltto mulkero" varmaan kuvaava. Niinpä konserttilippu kuuluu MAIJA SIRKJÄRVELLE – onnea!

PenaS – Joensuun virallinen Öisinajattelija

Thu, 21 Aug 2008 20:34:18 +0300

Pentti Stranius

Hyvä Mikko!

Olet täsmälleen oikeassa – samaa mieltä!

PenaS

Fri, 22 Aug 2008 08:54:55 +0300

Timo Rantakaulio rantakau@mappi.helsinki.fi

Vanhana lingvistinä voisin tähän väliin sanoa, että ilmaisut tuntuvat vahvimmilta siinä kielessä, jonka parhaiten osaa. Tunneilmaisut ovat terävimmillään ja voimakkaimmillaan juuri äidinkielessä. Lähes aina ihmisen ominaisin tunnekieli on juuri äidiltä opittu kielimuoto - etenkin jos se on saanut tukea muusta kasvuympäristöstä. Kielissä, joita puhuu vain pienehkö määrä ihmisiä, oma kirosanat koetaan niin voimakkaiksi, että mieluummin kiroilu ulkoistetaan ja käytetään jonkun muun kielisiä kirosanoja, kuten nyt itäkarjalaiset kiroilevat musein venäjäksi ja suomenruotsalaiset suomeksi.

Kun nyt muistelen, miten olen venäjää oppinut, niin minusta taas venäjän kirosanat ja rivoudet vaikuttivat yksitoikkoisilta, valjuilta ja värittömiltä: aina vain toistuivat ne kolme ilmausta hieman eri järjestyksessä... Siinä venäjässä, jota nuorena vähän osasin ei juuri kiroiltu. Asia korjaantui ajan mittaan erinäisissä paremmin kiroilevissa seurapiireissä ja aloin kuulla muitakin laajempaa sanaston kirjoa ja erottaa vivahteita aina vain tarkemmin. Nyt olen tosin etääntynyt kiroilemisesta kaikilla kielillä murteilla.

Kiroileminen ja epätieteellisin termein seksistä puhuminen ovat oma taitolajinsa, johon täytyy harjaantua niihinkin. Toivottavasti käännöskilpailuun osallistuu aktiivikiroilijoita ja luontevia rivojen puhujia.

Eri kulttuuripiireissä elävien kielten kirosanat ja manaukset eivät ole suoraan käännettävissä. Kuten eivät ole nuo aloittajan käännöskilpailuun esittämät kolme esimerkkiäkään. Käännös riippuu asiayhteydestä.

Timo Rantakaulio

Fri, 22 Aug 2008 08:59:24 +0300

Sirkjärvi Maija

Kiitos kiitos tästä kunniasta! Valitettavasti en voi ihan yksin tätä glooriaa ottaa vastaan, sillä aivoriiheen osallistui myös venäjänkielinen työtoverini, joka näin rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa.

Maija

Viktor Jerofejev: Maa rakastaa yhä pyöveliään

Jukka Mallinen:
.
Kun heinäkuun alussa saatiin venäläisen suurmiesäänestyksen ”Venäjän nimi. Historiallinen valinta-2008” ensimmäisen vaiheen tulokset ja kävi ilmi, että Josif Stalin johtaa suurella etumatkalla, niin liberaali Venäjä järkyttyi. Tosin väitettiin, että vasemmisto oli spammannut äänestystä. Tällä hetkellä johtaa pyhä Sergei Radonezhilainen - hän sopiikin Venäjän eliitille hyvin, koska hän ei herätä Venäjällä ja ulkomailla sellaisia ristiriitoja kuin kilpailun kärkisijoilla keikkuneet Stalin, Lenin ja Nikolai II. Tosin väitetään, että Venäjän kirkko ja ”Yhtenäinen Venäjä” ovat saaneet tämän tuloksen aikaan spammaamalla.

Viktor Jerofejev julkaisi Ogonjokissa emotionaalisen artikkelin Stalinin voitosta äänestyksen ensi vaiheessa. Lehti laittoi etusivulleen artikkelista maininnan ”Maa rakastaa yhä pyöveliään”.

Laitan tähän Helsingin Sanomissa ilmestyneen käännökseni Viktor Jerofejevin artikkelista:

”Se, että Stalinista voi tulla maamme historian tärkein hahmo, ei ole mikään skandaali. Älä koskaan loukkaa ihmistä, joka rakastaa Stalinia. Älä huuda hänelle, älä tallaa jalkaasi, älä vaivu epätoivoon, älä vaadi häneltä mahdottomia. Hän on vaikeasti sairas ihminen, hänellä on epäinhimillinen tauti - hän on sijoiltaan henkisesti. Älä osoita häntä kohtaan myötätuntoa - hän vimmastuu myötätunnostasi. Älä yritä vakuuttaa häntä päinvastaisesta - et pysty vakuuttamaan häntä. Sulje kaikki emootiosi, sammuta silmäsi, luo häneen kylmä välinpitämätön katse - emootiosi vain ruokkivat hänen sairauttaan, hänen sielunsa janoaa sinun raivoasi. Osta ennemmin hänelle Stalinin muotokuva ja lyö sen lempeästi nauloilla seinään.

Miten hyvä, että puolet maasta rakastaa Stalinia! Paljon pahempaa olisi, jos koko maa rakastaisi häntä. Puolet maasta ei rakasta Stalinia - eikö se anna toivoa tulevaisuudesta?

En rakasta Stalinia. Puolet maasta rakastaa Stalinia. Mitä voin tehdä rakastavalle puolikkaalle?

Synnyinmaan puolikkaan rakkaus Staliniin on hyvä syy kääntää selkänsä moiselle maalle, vetää risti kansan yli. Te äänestätte Stalinia? Otan eron maastani! Sylkäisen kansaa naamalle ja tietäessäni, että tämä rakkaus on järkkymätön, alan suhtautua kansaan kyynisesti. Katson sitä kuin pölvästiä, jota voin käyttää hyväkseni omiin tarkoituksiini. Ja mitä enemmän vajoan kyynisyyteen, sitä lähemmäs Stalinia päädyn itse, alan muistuttaa häntä kaksimielisyydessä, muutun hänen kaltaisekseen. Voiton tähden minun ei ole sääli uhrata miljooniakaan ihmishenkiä, tiedän, että henkiin jääneet nuolevat saappaitani.

Pitkän aikaa halveksin kaikkia, jotka rakastavat Stalinia. Minusta näytti, että Stalinia voivat rakastaa vain idiootit. Mutta sitten muutin käsityksiäni. Muutin käsitystäni idiooteista. Idioottina olemisessa ei ole mitään hävettävää. Venäjän älymystö on aina suurennellut kevytmielisesti ihmisen merkitystä. Rakkaus Stalinia kohtaan on maksu tästä kevytmielisyydestä.

Kuka sanoi, että Stalin on kuollut? Stalin elää keskuudessamme. Hän elää oikeudenmukaisuudesta haaveilevien sairaiden mummojen sydämissä, hän elää sorretuissa ja solvatuissa, joilta on viety oikeus elämään, hän elää rosvoissa ja rikollisissa, jotka eivät pelkää murhata, hän elää miliiseissä ja virkamiehissä, jotka uskovat rankaisemattomuuteensa, hän elää vallan huippukerroksissa, jotka väittävät osaavansa hallita maata, hän elää vallan vertikaalissa ylhäältä alas asti. Hän elää nuorissa ihmisissä, jotka eivät tunne vastuullisuutta, hän elää nationalisteissa, jotka väittävät, että me olemme kaikkia muita parempia, ja fasisteissa, jotka monen vuoden ajan olivat Stalinin liittolaisia, hän elää niissä, jotka haaveilevat Venäjän imperiumin jälleensyntymästä ja suhtautuvat ylimielisesti naapureihin, ja järjestävät sitten hysteerisiä kohtauksia, kun naapurit kääntävät inhoten Stalinille selkänsä. Stalin elää - hän elää uudelleenkirjoitetussa neuvostohymnissä, ostetuissa toimittajissa, meidän kirkkoslaavilaisissa kommunisteissamme, munkkimaisessa nostalgiassa bysanttilaisia salajuonia kohtaan. Stalin elää - hän elää koulupojissa, jotka raiskaavat oman luokkansa tyttöjä, armeijan ja turvallisuuspalvelujen miehissä, jotka eivät usein pysty erottamaan järjestystä vankilan käyttäytymissäännöstöstä. Stalin elää, koska me olemme onnettoman historiamme uhreja, historian, jota emme ole koskaan halunneet tietää. Stalin elää, koska sadomasokismi on meidän kansanurheilumme. Miten paljon meihin onkaan kasaantunut Stalinia! Stalinin rakastaminen merkitsee ennen kaikkea herjaavaa kostoa niille, jotka eivät muistuta meitä. Stalin on löyhkäävä sammio, josta pulppuaa meidän paheitamme.

Tiedän, että en ikinä muuta käsitystäni Stalinista: se on minulla lopullinen. Jotkut kuitenkin ajattelevat, että Stalinia rakastavien ihmisten ylivoimainen enemmistö lakkaa rakastamasta häntä, jos heidät muutetaan perusteellisella tavalla: hävitetään heidän tietämättömyytensä, avataan heidän silmänsä, ruokitaan heidät ja opetetaan heidät kunnioittamaan ihmisiä. Tämä on naiivi erehdys. Ei voi lakata rakastamasta Stalinia, jos Stalin on meidän eheytemme takaaja, idiotismimme tukipiste. Stalin, joka tuli kaukaa ja edusti Venäjälle käsittämätöntä kulttuuria, ei tehnyt Venäjälle mitään hyvää. Ei mitään. Mikään siitä hyvästä, joka kansan suussa on kirjattu Stalinin nimiin, kylläisestä elämästä aina Saksan voittamiseen, ei pidä paikkaansa. Kuitenkaan me emme ole vain Stalin poikia ja tyttäriä, me olemme myös hänen historiallisia vanhempiaan. Stalin kasvatti juuret vain meidän maahamme, vain täällä hän kantoi hedelmää. Häntä rakastetaan siksi, että me emme itse pysty mihinkään. Me tarvitsemme milloin georgialaisen diktaattorin, milloin hollantilaisen valmentajan. Me emme osaa elää. Me tarvitsemme kirkonkellojen soittoa vodkan ja ruoskan kanssa, muuten menetämme omaperäisyytemme. Mutta ruoska ei vaivaa meitä, vodka jopa auttaa rakastamaan Vysotskia, Stalinin jälkeen seuraavaa kansan lemmikkiä. Älä koskaan loukkaa ihmistä, joka rakastaa Stalinia: hän on loukannut itse itseään koko elämänsä ajaksi".

Kynttilätilaisuus

Järjestämme hiljaisen kynttilätilaisuuden Etelä-Ossetian ja Gruusiansiviiliuhrien muistoksi Helsingissä perjantaina 15.8.2008 klo 18.00Senaatintorilla.
Järjestäjänä Suomen venäjänkieliset tiedotusvälineet.

Хроника грузино-югоосетинского конфликта

1988 год
Октябрь-ноябрь: в Тбилиси начинаются политические акции с требованием ликвидации всех автономных образований.

1989 год
Грузинские неформальные организации ведут антиосетинскую кампанию.
Сентябрь: на митинге в селе Эредви Звиад Гамсахурдиа пригрозил «вымести» осетин из Цхинвали «грузинской метлой» через Рокский тоннель.
20 сентября: опубликованы проекты законов Грузинской ССР, сильно ущемляющие права Юго-Осетинской автономной области.
Октябрь-ноябрь: грузино-югоосетинская напряженность постепенно перерастает в стычки, потасовки и погромы.
10 ноября: сессия Совета народных депутатов Юго-Осетинской АО принимает решение о преобразовании автономной области в автономную республику в составе ГССР.
16 ноября: Президиум Верховного Совета ГССР отменил решение областного совета ЮгоОсетинской АО о преобразовании в автономную республику.
23 ноября: по инициативе лидера грузинских националистов Звиада Гамсахурдиа начинается первая блокада Цхинвали, продлившаяся три месяца. Тогда же зафиксированы попытки проведения грузинскими боевиками этнических чисток.

1990 год
20 сентября: сессия Юго-Осетинского областного Совета приняла решение преобразовать ЮгоОсетинскую АО в Юго-Осетинскую Советскую Демократическую республику.
11 декабря: Верховный Совет Республики Грузия упраздняет автономию Южной Осетии.
12 декабря: Президиум Верховного Совета Грузии вводит в Цхинвали и Джавском районе чрезвычайное положение, начинается экономическая, транспортная и топливная блокада Южной Осетии.

1991 год
6 января: внутренние войска МВД СССР уходят в казармы, и в Цхинвали входит шеститысячный отряд грузинских боевиков, начинается террор против осетинского населения.
9 января: Звиад Гамсахурдиа призвал «защитить грузинскую землю от агрессии осетин и русских».
26 января: грузинская милиция покидает Цхинвали, но сам город остается в блокадном кольце, начинаются ракетно-артиллерийские обстрелы города, продолжавшиеся полтора года.
8 февраля: грузинские формирования предприняли попытку массированного штурма Цхинвали.
30–31 марта: очередная попытка штурма Цхинвали грузинскими формированиями. Вооруженные стычки между формированиями обеих сторон продолжаются весь 1991 год.

1992 год
20 апреля: Цхинвали подвергнут мощнейшему ракетно-артиллерийскому обстрелу.
25 апреля: внутренние войска бывшего МВД СССР, переведенные под юрисдикцию России, покинули Цхинвали.
9 мая: грузинские формирования, получившие тяжелое вооружение, начали круглосуточный обстрел Цхинвали.
5–7 июня: очередной штурм Цхинвали грузинскими формированиями.
24 июня: Борис Ельцин и Эдуард Шеварднадзе подписали в Дагомысе соглашение о принципах урегулирования грузино-осетинского конфликта.
28 июня: грузинские и югоосетинские представители достигли договоренности о прекращении огня. Соглашения не выполняются.
14 июля: в Южную Осетию введены миротворческие силы (российский, грузинский и осетинский батальоны), боевые действия прекращены. Всего с декабря 1990 по июль 1992 года в результате конфликта погибли от двух до четырех тысяч человек. В течение 12 лет ситуация заморожена.

2004 год
31 мая: грузинская сторона начала переброску в зону, где имеют право находиться только миротворческие силы и сотрудники полицейских органов. В этот же день генерал Святослав Набздоров, командующий Смешанными силами миротворцев в зоне грузино-югоосетинского конфликта, заявил о намерении ликвидировать блокпосты МВД Грузии вдоль автотрассы Гори — Цхинвали. С конца июня начинаются регулярные перестрелки между грузинскими подразделениями и югоосетинскими формированиями, обстрелы Цхинвали, грузинских и осетинских сел.
9–19 августа: очередное обострение противостояния с применением стрелкового оружия и артиллерии обеими сторонами. В конце августа противоборствующие стороны разъединены.

2008 год
Летом 2008 года начинается очередной виток конфронтации.
15 июня: Цхинвали подвергся сильному минометному обстрелу.
В ночь с 3 на 4 июля по Цхинвали нанесен новый удар из минометов и гранатометов.
8 июля: несколько российских самолетов совершили демонстративный полет над грузинскими позициями в Южной Осетии.
В ночь на 8 августа грузинская армия начала активные боевые действия в районе Цхинвали, предприняв массированный артиллерийский обстрел города. Под утро 8 августа грузинские танки вошли на окраину Цхинвали. Утром 8 августа в воздухе появилась грузинская штурмовая авиация. Днем 8 августа грузинские войска вошли в центр Цхинвали.

Владимир Воронов
журнал NewTimes

Sakartvelo, Gruusia vai Georgia?

Muuten ja ceterum censeo:

Missä on tämmöinen Georgia, josta nyt äkkiä niin kovasti puhutaan, ja mikä se on? Sen niminen (osa-)valtio on olemassa, siellä sijaitsee mm. olympiakaupunki Atlanta, joka on peräti sen pääkaupunki. Tämä on siis se Georgia on my mind, jossa jääkiekkoa pelaa ammattilaisyhtiö nimeltä Atlanta Thrashers. (Osa-)valtio on nimetty Englannin kuninkaan George II:n eli Ykäkakkosen mukaan.

Joidenkin mielestä Tbilisistä hallittu valtio onkin Georgia. Tähän asti se on ollut Gruusia. Gruusiasta voi varmuudella sanoa, että siellä on pääkaupunkina Tbilisi, mutta Georgioista ei koskaan tiedä, mistä on puhe. Jos Tbilisistä hallittua valtiota nimitetään Georgiaksi, siinä mennään harhaan. Roomalaista perua lienee se, että jotkin tahot nimittävät tätä valtiota Pyhän Yrjön eli Santctus Georgiuksen mukaan. Sen, joka keihästää lohikärmeen kuoliaaksi. Se on Gruusia-Georgia-valtion suojeluspyhimys.

Gruusialaiset eli kartvelit itse sanovat valtiotaan Sakartveloksi. Nämä nimet on kuulemma johdettu pakanauskonnon jumalasta Kartlosista, joka on kaikkien kartvelien isä. Suojelupyhimys ei Sakartvelolla välttämättä olekaan Pyhä Yrjänä. Jos kantti kesää, kirkko joutuisi julistamaan suojelupyhimykseksi julistamaan Kartlos. Sitä ei varmaankaan USA sallisi?

Eiköhän siis siirrytä puhumaan Sakartvelosta, jos siitä maasta tarvitsee puhua. Ja kartveleista, jos kansasta tarvitsee nimi mainita.

SOTA

Kommenttien runsaasta määrästä johtuen kirjoitus "nostettu" kirjoittajan pyynnöstä. Ylläpito.
Päivitetty 09.08.2008 klo 03.17

Venäläinen media ryhtyi perjantai-iltana nimittämään Etelä-Ossetian aseellisia yhteenottoja sodaksi. Englanninkielinen, ulkomaille suunnattu 24/7 uutiskanava Russia Today kertoi illalla tapahtumista logolla War is on. RT:n reaaliainen on-line tässä.

RT:n kanssa samaan RTR-mediataloon kuuluva Vesti-uutiskanava seuraa sotaa myös ympärivuorokautisesti. Vestin johtoon on äsken nimitetty Suomessa 90-luvun alussa kirjeenvaihtajana toiminut Dmitri Kiseljov.

Illalla puhelimessa jututtamani publisisti ja näytelmäkirjailija Aleksandr Gelman näkee Kosovon itsenäistymisen antaman esimerkin olevan syynä Etelä-Ossetian tilanteen kärjistymiseen sodaksi.

Sodasta YLEn nettisivuilla.
YLEstä venäjäksi, YLE po-russki.

Etelä-Kaukaasian maiden verkkolehti (venäjäksi)

MENOLIPPU LENINGRADIIN

JM:n pyynnöstä välitän tämän blogiin:

Suuresti fanittamani pietarilainen bändi Leningrad esiintyy Helsingin juhlaviikoilla Huvila-teltassa 22.8.2008 klo 19.
Leningradin laulaja Sergei Shnurov (Snur) on keskeinen osa kahlitsematonta nykyvenäläistä sielunmaisemaa - hänen tekstinsä ovat niin ronskeja, että Moskovan pormestari Luzhkov on kieltänyt bändin esiintymisen Moskovan kaupungissa ja oblastissa. Olen kuvaillut Shnuria niin, että hän on Irwin Goodmanin, Pate Mustajärven ja Matti Nykäsen karujen hahmojen leikkauspisteessä - ja korkealla!
Ostin lipun konsertiin jo keväällä. Nyt lähden kuitenkin 21.8 Kaliningradiin SLOWWW-runofestareille runoilijoiden Ville Hytönen ja Villejuhani Sutinen kanssa.
Jos joku haluaa ostaa lippuni hankintahintaan 22,- euroa, soittakoon minulle, puh: 09-1352791.

Jukka Mallinen

Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa2: Babushkat

”Baabushkat, baabushkat, baabushka-mummot.
baabushka-mummojen korvat ovat höröillä.”

Näin laulaa (tosin venäjäksi) venäläinen Murzilki International -ryhmä kuuluisassa parodialaulussaan eräästä merkittävästä venäläisestä voimavarasta: mummoista, eli venäläisittäin babushkoista. Tuntuu, että Venäjällä babushkoja on kaikkialla: kaduilla, metrossa, kaupoissa, pihapenkeillä, puistoissa ja toreilla. Asian voi selittää sillä, että virallisen statistiikan mukaan viidesosa Venäjän asukkaista on todellakin eläkeiässä. Tähän voi vielä ynnätä ne, jotka ovat varhaiseläkkeellä tilastollisesta työiästään huolimatta. Näin eläkeläisten kokonaismäärä pompahtaa helposti kolmasosaan kokonaisväestöstä.

Monet babushkat elävät köyhyysrajan alapuolella saaden minimaalista palkkaa, minkä takia he joutuvatkin keksimään rahansaantikeinoja. Kaikilla ei ole vuokrata ylimääräisiä huoneistojaan. Tästä johtuen vanhat naiset lähtevät toreille, kaduille ja metroasemiin myymään kukkia, vihanneksia, vastoja, harjoja tai muuta tilpehööriä. Onpa 90-luvun alun pahimpina aikoina myyty myös ukkovainaansa neuvostomitaleita. Muutamia vuosia sitten suomalaiset viinaturistit saattoivat nähdä tällaista kuvaa Viipurin torilla.

Tästä osin toivottamasta kuvasta huolimatta babushkoilla on paljon tärkeämpi ja syvempi merkitys venäläisessä yhteiskunnassa. Jotkut vanhukset pyrkivät useimmiten täyttämään työnjälkeistä elämäänsä uudella sisällöllä: Venäjällä he saattavat uppoutua seuraamaan politiikkaa, valittamaan virkamiehille huonosta infrastruktuurista tai kuokkimaan puutarhaansa.

Eniten eläkeläisiä tapaa yleensä poliittisissa mielenosoituksissa, jossa monet neuvostoaikaisen joukkovoiman näyttävyyden perään haikailevat romantikot ylläpitävät vaikuttamisen ja osallistumisen taitoansa. Toki monien poliittiset sitoumukset ovat kärsineet muutoksia, mutta nimenomaan vanhemman väestönosan mielipiteet ovat edelleen esteenä mm. Leninin kärräämiselle pois mausoleumista kaatopaik… siis hautausmaalle. Monet poliittiset järjestöt ovat myös huomanneet babushkojen merkityksen nimilistoja täytellessä - eikä tämän kansanosan äänet edes maksa kovin paljoakaan.

Klassinen venäläinen babushka –tilanne on kuitenkin seuraavanlainen: kahdesta neljään mummelia istuvat juttelemassa penkillä kerrostalonsa rapun luona. Ne saattavat samalla virkata, syödä auringonkukansiemeniä tai ruokkia puluja. Ovat kohteliaasti tervehtimässä ohitse käveleviä naapureita, mutta eivät muuten näytä kyyläävän ketään. Turha luulo! Herttaisilta babushkoilta ei jää huomaamatta yksikään arjesta poikkeava seikka: vastamuuttaneen perheen sisäinen skandaali, väärin parkkeerattu auto tai epäilyttävän näköinen nuori mies (selvästi rikostaustainen).

Ensimmäisessä tilanteessa vatvotaan pitkään riitaan mahdollisesti johtaneita syitä. Olisiko lautasten heittelyn taustalla kiista TV:n katseluajasta? Tai miehen töistä mukaan tarttunut promillemäärä perjantai-iltana? Vaiko lapsen tuoma lappu koulusta? Sietäisivät vähän ajatella julkisuuskuvaansa!

Mustaa, uutuuttaan hohtavaa, mutta röyhkeästi keskelle ajoväylää jätettyä citymaasturi-bemaria ei voida myöskään sivuuttaa keskusteluissa: uusi asukki? Tuskin… Miksi nyt uusrikas muuttaisi meidän kerrostalolähiöön? Jospa täällä asuukin hänen heilansa? Vai tuliko lähinnä verikostoa tunnustava liikemies perimään omansa takaisin? Mokomat nousukkaat!

Entäpä tuo poika tuolla? Juuri tuo joka yrittää piilottaa kasvonsa lippalakin ja liiaksi ylösnostetun verkkaritakin kauluksen taakse? Miksi hän kävelee noin kovaa ja tähyilee välillä ympäriinsä? Kovin määrätietoisesti näyttää astelevan, vaikkei häntä ole koskaan täällä ennen nähty (eli de facto hän ei ole koskaan käynytkään täällä). Tuliko hän kenties sauhuttamaan sinne nuorison suosimaan ullakon narkkariluolaan?

Kun vastuutietoinen babushkojen kansalaiskaarti on selvittänyt tarpeeksi miliisiä kiinnostavaa ensi käden tietoa, on jälleen aika puhua tutuista kuumista perunoista: jokohan niitä eläkkeitä nostetaan ja mitä tapahtuikaan sarjan eilisessä osassa?

Miljoonille muille venäläisille babushkat ovat kuitenkin ensisijaisesti rakkaita äitejä ja mummoja. Tuttu ja turvallinen suvun matriarkka (miehet ovat yleensä jo tässä vaiheessa vainaita) on suvun synnyinseudun (joka on tavallisesti maalla) kotilieden ylläpitäjä. Herkullisemmat piirakat, suolakurkut ja blinit tulevat yleensä mummojen käsistä. Samoin uudet villasukat lastenlapsille valmistuvat säännöllisesti. Ei pidä myöskään unohtaa mummujen merkitystä paikalliskulttuurin edustajana ja ylläpitäjänä: monet jaksavat ommella alueen kansallispukuja, laulaa kansanlauluja ja kertoa legendoja.

Ja säilyttääpä neuvostoliittolaisten piirrettyjen, lastenelokuvien ja satukirjojen herttainen mummokuva ajankohtaisuutensa vielä tämänkin päivän Venäjällä: kaksi huivipäistä mummoa puhumassa ajankohtaisista on vakionumerona monien huumoriohjelmien ohjelmistossa.

P.S. Vierailuni Murzilkien kotisivuilla poiki myös toisen mielenkiintoisen, edellisellä kerralla esittämääni henkilöön liittyvän pilalaulun.

Tietokirjailija Eila Lahti-Argutina 14.04.1937 - 10.08.2008

Neuvostoliitossa vainottujen suomalaisten kohtaloita perusteellisesti tutkinut toimittaja ja tietokirjailija Eila Lahti-Argutina kuoli varhain sunnuntaiaamuna aivoverenvuotoon Petroskoissa. Hänen oli määrä palata takaisin kotikaupunkiinsa Kuopioon juuri tänä sunnuntaina.

Petroskoissa 1937 syntynyt Lahti-Argutina työskenteli filologian maisteriksi valmistuttuaan pitkään toimittajana suomenkielisissä Punalippu- ja Neuvosto-Karjala – lehdissä. Vuodesta 1990 lähtien hän omistautui kokonaan Stalinin ajan suomalaisvainojen tutkimiseen julkaisten ensin yhdessä Jukka Rislakin kanssa Meillä ei kotia täällä : suomalaisten loikkareiden joukkotuho Uralilla 1938, Otava 1997 ja sitten yksinään Olimme joukko vieras vaan: venäjänsuomalaisten vainouhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, Siirtolaisinstituutti 2001. Viimemainitun suurteoksen matrikkelissa on yli 8000 suomalaisen nimet.

Kirjailija oli viimeistelemässä uusien arkistotietojen pohjalta jatkomatrikkelia, jossa on runsaasti myös inkeriläisnimiä.

Suomessa hän oli hartaasti kuunneltu luennoitsija mm. monissa sukututkijoiden tilaisuuksissa.

Eila Lahti-Argutina avusti useita dokumenttielokuvaohjaajia mm. kanadalaista Kelly Saxbergia (Letters from Karelia) Neuvosto-Karjalaa käsitelleissä teoksissa.

Hänen juurensa olivat Suomessa, sillä hänen isänsä Eino Lahti (ent. Norrena) muutti Neuvostoliittoon Kemistä 1930 ja äitinsä Aino Maria os. Jokela Oulusta pian sen jälkeen. Nuoret olivat tutustuneet toisiinsa jo Suomessa.

Saatuaan kaksoiskansalaisuuden neljä vuotta sitten kirjailija muutti pysyvästi Kuopioon.

Lahti-Argutina oli Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen.

Valitettavasti hän ei ehtinyt koskaan Suomessa saada tunnustuspalkintoja ainutlaatuisista tutkimuksistaan. Kerran, 1998 hän tosin oli ehdokkaana yhdessä Jukka Rislakin kanssa Tieto-Finlandian saajaksi.

Petroskoissa menehtynyttä Eilaa jäävät suremaan kaksi lasta ja neljä lastenlasta sekä suuri joukko meitä Eilan ystäviä Suomessa, Venäjällä, Ruotsissa, Latviassa, Virossa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Eila haudataan Petroskoihin torstaina 14.8.
Surunvalittelut Eilan omaisille voi lähettää osoitteella:
Argutinu P.I
Ul.Kirova 24/8, kv. 15
185000 Petrozavodsk
Rossija


muualla: Helsingin Sanomat

Eino Lahden kohtalosta mm. täällä.

Умерла писатель-исследователь Эйла Лахти-Аргутина

В Петрозаводске рано утром в воскресенье 10-ого августа умерла от кровоизлияния в мозг известная писатель-исследователь Эйла Лахти-Аргутина.
Она известна своими глубокими исследованиями судеб финнов, пострадавших от репрессий в Советском Союзе. В то воскресенье Эйла.Лахти-Аргутина должна была вернуться к себе домой в город Куопио.

Эйла Лахти-Аргутина родилась в 1937 году в г. Петрозаводск. После окончания филологического факультета она долгое время проработала в финскоязычных изданиях «Пуналиппу» (Красное знамя) и «Неувосто-Карьяла» (Советская Карелия).

С 1990 года она полностью посвятила себя исследованиям преследований финнов в сталинские времена и опубликовала вместе с Юккой Рислакки (Jukka Rislakki) книгу Meillä ei ole kotia täällä — Suomalaisten loikkareiden joukkotuho Uralilla 1938 (Нет дома здесь у нас — массовая гибель финских перебежчиков на Урале в 1938 году) (Отава, 1997), а затем сама книгу Olimme joukko vieras vaan — venäjänsuomalaisten vainouhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun (Siirtolaisinstituutti 2001) о финских жертвах сталинских преследований с начала 1930-х до начала 1950-х годов. В этом огромном исследовании приведены имена свыше 8000 финских жертв.

Писатель продолжала работать в архивах над новыми материалами с тем, чтобы дополнить список и включить в него кроме новых финских и большое количество ингерманландских фимилий.

Эйла Лахти-Аргутина пользовалась большой популярностью и как лектор, особенно среди исследователей генеологии.

Она помогала и многим режиссерам-документалистам, например канадке Келли Саксбергу (Kelly Saxberg) при съемках ее «Писем из Карелии» (Letters from Karelia).

Корни Эйлы Лахти-Аргутиной в Финляндии, ее отец Эйно Лахти (Eino Lahti) (в прошлом — Норрена) переехал из Кеми в 1930 году в Советский Союз, а ее мама Айно Мариа, в девичестве Йокела (Aino Maria Jokela), вскоре после него — из Оулу. Молодые познакомились друг с другом еще в Финляндии.

Эйла Лахти-Аргутина получила двойное гражданство четыре года назад и переехала на постоянное жительство в Куопио.

Она — член Ассоциации писателей нехудожественной литературы Финляндии.

К сожалению она не успела получить в Финляндии ни одной официальной премии за свои уникальные исследования. В 1998 году она вместе с Юкка Рислакки была выдвинута на премию Tieto-Finlandia (за популяризацию научных знаний).

В Петрозаводске скорбят об утрате своей матери и бабушки ее двое детей и четверо внуков, а также друзья Эйлы здесь в Финляндии, в России, Швеции, Латвии, Эстонии, США и в Канаде.

Эйлу похоронят 14 августа 2008 года в Петрозаводске.

(käännös suomesta venäjään Eila Honkasalo)

Komu voina- kuka tarvitsee sotaa? Sodan kuvia

Livejournalissa AP:n ja Reutersin kuvaajien otoksia otsikolla Komu voina - Kuka tarvitsee sotaa. Mitenkähän on copyrightien laita? Siitä epätietoisena en ripusta kuvia blogiimme, vaan katsomassa voi käydä täällä.
Ja täällä . Varoitus: rankkoja kuvia!

Pommeja odottava Tbilisi

Lähdin Tbilisistä viikko sitten perjantaina. Etelä-Ossetiassa oli ollut levotonta koko kesän, mutta siihen oli jo totuttu. Ampumavälikohtaukset olivat olleet konfliktialueen arkea jo kauan. Kyselijöille vastasin aina, että ei, en usko sotaan - vaikka merkit olivat ilmassa. Ihmiset ympäri Georgiaa, konfliktialueita lukuunottamatta, eivät uhranneet jäätyneille konflikteille ajatustakaan. Jännittyneeseen tilanteeseen oli totuttu.

En pysty sanomaan, miksi hiljaisella tulella kytenyt konflikti räjähti sodaksi niin pian. Vielä torstaina illalla juttelin ystävieni kanssa puhelimessa - perjantaiaamuun mennessä helvetti oli irti.

Johtuiko se olympialaisten avajaisista? Varoittiko Saakahsvili Venäjää siitä, mitä tuleman pitää, kun olympiatuli aikanaan saapuu Sotshiin, vain muutaman kymmenen kilometrin päähän Abhasiasta? Ja mitä todella tapahtui torstain ja perjantain välisenä yönä konfliktialueella? Näihin kysymyksiin odotamme vastauksia.

Tällä hetkellä nuoria miehiä kutsutaan riveihin. Asevelvollisten lisäksi suuri joukko vapaaehtoisia on ilmoittautunut olevansa valmiita sotimaan. Venäjä pitää operaatiota rauhanturvaamisena, Georgia käy sotaa.

Tbilisi, vilkas miljoonakaupunki, odottaa pahinta. Pankkiautomaatit eivät toimi, lentoja on peruttu, ihmiset istuvat liimautuneina televisioon. Kännyköihin on erittäin vaikea soittaa, paikalliset uutissivustot eivät toimi.

Suurin kysymys ei ole edes se, lentävätkö pommikoneet Tbilisiin saakka, vaan se, mitä seuraavaksi. Kestääkö Georgia tämänkin konfliktin? Miten käy talouskasvun ja eurointegraation? Palaako Etelä-Ossetia entiseen tilaansa vai liittyykö se lopullisesti osaksi Venäjää? Ja jos niin, miten käy Abhasian - Mustanmeren ranta-alue on aina ollut paljon kipeämpi piikki Georgian lihassa kuin Etelä-Ossetia. Ja onko kyse vain Venäjän halusta näpäyttää niskuroivaa naapurivaltiota, vai lähteekö tilanne täysin hallinnasta?

Eilisen ensimmäiset tunnit olin epäuskon vallassa. Yritin soittaa ystävilleni Tshinvaliin - kunnes tajusin, miten kaupungin oli käynyt. Nyt alan tajuta katastrofin laajuuden.

Georgia on käynyt läpi pahempaakin. Koko 1990-lukua muistellaan "pimeänä" - sekä sähköttömyyden että sotien ja rikollisuusaallon vuoksi. Saati sitten Georgian historia: se on jatkuvien sotien ja verenvuodatuksen historiaa.

Mutta jaksavatko ihmiset loputtomiin?

Tolstoita Taiteiden yössä aamukolmeen asti

Pe 22.8. LEO TOLSTOITA TAITEIDEN YÖSSÄ

Luemme yhdessä Tolstoin elämäkertaa Lapsuus, poikaikä, nuoruus Helsingin Taiteiden yössä 22.8. klo 16 - noin 03. Kaikki mukaan lukemaan! Luvassa myös yllätysvieraita! Karhupuisto klo 16-21 (Kallio). Klo 21 jälkeen (ja sateen sattuessa!) Elokolo, Toinen linja 31, Helsinki. Tiedustelut: Päivi Kärnä, 050 353 0268. Tervetuloa!

Järjestäjä: Etelä-Suomen piiri

Venäjää Taiteiden yön alkuillassa 22.08.2008

Aleksanterilistalta:

Venäjää Kampissa ja kauempana – kuvia, kirjoja, musiikkia

Taiteiden yön ilta 22.8.2008 klo 16.00 – 20.00 Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjastossa, Antinkatu 1, Helsinki

Taiteiden yön iltaa vietetään Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjastossa keskellä Kamppia. Illan aikana kuullaan tuoreita kokemuksia taitelijaryhmän ainutlaatuisesta tutkimusmatkasta Novosibirskin auringonpimennykseen. Lisäksi nähdään Vienanmeren matkakuvia, kuunnellaan elävää romanssimusiikkia ja tutustutaan instituutin kirjaston uutuuksiin. Mukana on myös pieni annos menneiden vuosikymmenien viehätystä.

Illan aikana ohjelmassa on :

16.00 Arjen kauneutta – neuvostoaikojen viihdettä vinyyleiltä. Esillä menneiden vuosikymmenien venäläistä muotia naistenlehtien sivuilta.

17.00 Valokuvia Vienanmereltä. Valokuvataiteilija Tommi Taipaleen näyttelyn avaus.

18.00 – 18.30 Larisa Tšurajeva laulaa venäläisiä romansseja kitaran säestyksellä.

18.30 – 19.30 Matkalla auringonpimennykseen. Novosibirskiin heinä-elokuussa suuntautuneen taiteellisen tutkimusmatkan kokemuksia ja vaikutelmia. Hankkeen kuraattori Ulla Taipale (Capsula) ja Siperiaan peukalokyydillä matkannut valokuvaaja Tommi Taipale kertovat sanoin ja kuvin taideprojektimatkan vaiheista.

19.30 Larisa Tšurajeva laulaa ja soittaa.

Kirjastossa on esillä suomen- ja venäjänkielisiä kauno- ja tietokirjallisuuden uutuuksia. Lisäksi järjestetään poistokirjojen myynti.

Tervetuloa tutustumaan ja seuraamaan ohjelmaa!

Lisätietoja

Kulttuurisihteeri Anneli Ojala

Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, puh. 09-2285 4436

etunimi.sukunimi@ rusin.fi

Пäлыдымы салтак - Tuntematon sotilas vuorimariksi

Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi kertoo uutissivuillaan, että vuorimarilainen kirjailija-kääntäjä Valeri Alikov on kääntänyt Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan omalle äidinkielelleen.

Aikaisemmin jo Aleksis Kiven Seitsemän veljestä vuorimariksi kääntänyt Alikov piti erityisenä haasteena Tuntemattoman eri murteiden kääntämistä. Tätähän ei Tuntemattoman surkeassa venäjännöksessä edes ole yritetty. (Sama koskee myös käännöstä englanniksi, kun taas sotaveteraani Nils-Börje Storbomin ruotsinnosta pidetään hyvänä)

Tuntemattoman sotilaan venäjännöksestä olen kirjoittanut joskus:

Kävin Moskovassa joskus 70-luvulla suomalaisen kirjallisuuden kääntäjän Vladimir Bogatshovin luona kotona kylässä. Muistelen, että hän kertoi kääntäneensä Tuntemattoman sotilaan venäjäksi, mutta hänellä ei ollut siitä yhtään kappaletta kotona. Myöhemmin kuulin huhuina, että kirja olisi ilmestynyt suppean piirin luettavaksi keskuskomitean Skandinavian osaston ns. Suomi-huoneen virkailijoiden rajusti sensuroimana ehkä noin 500 kappaleen painoksena.

Vuonna 1991, muutama kuukausi ennen elokuun putshia Tuntematon sotilas ilmestyi 50.000 kappaleen painoksena Progres-kustantamolta. Kääntäjiksi oli merkitty V.Smirnov ja I.Martsina. Internetistä löytyy Suomen kirjallisuuteen perehtynyt Irma Julievna Martsina, moskovalainen yliopiston opettaja ja mm. ”Finski jazyk dlia russkih” ( Suomea venäläisille)-kirjan kirjoittaja. Toisesta suomentajasta sen sijaan ei löydy mitään tietoja. Parin päivän ajan harjoitin ”tutkivaa journalismia” ja soittelin vanhan polven journalisteille ja tutkijoille Suomessa ja Venäjällä. Jotkut muistavat lukeneensa vuosikymmeniä sitten tuon suurelta yleisöltä piilossa pidetyn käännöksen ja mainitsevat sen kääntäjäksi juuri Bogatshovin. Viimein päätin soittaa ”pääkallonpaikalle” tai siis entiselle sellaiselle. Kaivoin vanhasta puhelinluettelostani "Koko Suomen kummisedän" Vladimir Fjodorovin puhelinumeron. 82-vuotias ”Roffi” kertoi auliisti osan arvoituksesta. Hän myönsi käyttäneensä aikoinaan Suomesta kirjoitellessaan salanimeä V.Smirnov, mutta hän vakuutti että Tuntemattoman kääntäjä ”V.Smirnov on toinen henkilö, sotilaskääntäjä, joka ei ole julkisuuden henkilö.” [ edit: minä olen tähän asti luullut, että salanimi V.Smirnov olisi ollut kahden Suomi-huoneen työntekijän, jo edesmenneen Stefan Smirnovin ja Vladimir Fjodorovin yhteinen peitenimi ]

Suomessa jo kauan asunut suomalaisen ja virolaisen kirjallisuuden venäjäntäjä Gennadi Muravin tyrmäsi huhtikuussa 1992 Helsingin sanomissa V.Smirnovin ja ja I.Martsinan käännöksen kurjana suorituksena. Ja hän oli täysin oikeassa.