Pähkinäsaaren rauhansopimus täyttää 690 vuotta

Rauhaa teille, Minun Venäjäni lukijat!

(...jos teitä vielä on)

Elokuun 12. päivänä 1323 Suur-Novgorodin ja Ruotsin välillä solmittiin ensimmäinen virallinen rauhansopimus Pähkinäsaaressa, Orešekin eli Orehovetsin eli Schlisselburgin linnakkeessa Nevan yläjuoksulla. 30 vuotta kestäneen sodan jälkeen ruhtinas Juri Danilovitš (1281-1325) ja Ruotsin alaikänen kuningas Magnus Eriksson (1313-1374) allekirjoittivat sopimuksen, joka on ensimmäinen virallinen rauhansopimus Suur-Novgorodin ja Ruotsin välillä. Juri Danielinpoika oli sen Aleksanteri Nevalaisen pojanpoika, jonka vähän robusti ratsastajapatsas pystytettiin Pietarissa hänen nimikkoaukiolleen vuonna 2003 ja joka voitti myös kyseenalaistetun äänestyksen kaikkien aikojen suurimmasta venäjäläisestä. Tuolloin alaikäisestä Magnus Eerikinpojasta tuli kaikista pohjoismaiden kuninkaista pisimmän aikaa hallinnut monarkki: hän istui valtaistuimella 44 vuotta 7 kuukautta.

Rauhansopimuksessa määriteltiin Ruotsin ja Novgorodin raja ensimmäistä kertaa. Etelässä se lähti Karjalan kannakselta, Siestarjoelta, ja pohjoisessa se päättyi mitä ilmeisimmin Raahen eteläpuolelle Pyhäjoen suistossa olevaan Hanhikiveen. Lieneekö sattumaa vai jokin master plan, että venäläinen Rosatom on nyt tarjoutumassa Fennovoiman kaveriksi rakentamaan atomivoimalaa tuolle samalle tienoolle? - Sopimuksen mukaan Kannaksen länsiosa, Viipuri siinä mukana, ja kolme venäläispogostaa, Äyräpää, Jääski ja Savo tulivat kuulumaan Ruotsille, ja Kannaksen itäosa sekä "Korela" jäivät Novgorodille.

Wikipediatiedon - jonka totuusarvoja pitää aina, öin ja päivin epäillä - mukaan raja määriteltiin sopimuksessa näin: "Landmerke æru: aff haffuino i aane Sestyr, aff Sestir i mosan, och myt i mosan ær itt bærg, tædan i aone Zay, aff Zaj i Sollsthen, aff Sollsten i Rødha hell, aff Rødha hall i Lamb träsk, af Lamboträsk i mosan Pecce, aff mosanom Pecce i Kangasjærffui, aff Kangasjærffui i Porwjærffui, aff Porwjærffui i Aythajærffue, aff Aytajærffue i Torsajærffui, aff Torsajærff[u]i i Særkilax, aff Särk[i]lax i Samusælæ, aff Samusælæ i Sithi, tædhan i Kærelekuski, sedhan i Kolomakuski, sedan i Pætejoki, tædhan oc nor i haffuit."

Eli: "…от Сестрее мох, середе мха гора, оттоле Сая река, от Сае Солнычныи камен, от Солнычнего камени на Чермьную Щелю, от Чермной Щелье на озеро Лембо, оттоле на мох на Пехкей, оттоле на озеро Кангас иерви, оттоле на Пурноярьви, оттоле… Янтоярви, оттоле Тержеярви, оттоле Сергилакши, оттоле Самосало, оттоле Жити, оттоле Кореломкошки, оттоле Колемакошки, оттоле Патсоеки, оттоле Каяно море…"

Tuosta Pætejoki- eli Патсоеки-maininnasta tosin on kiistelty. Joidenkin mukaan se viittaa Pattijokeen eli raja olisi päättynyt (tai alkanut, riippuu kummin päin katsoo) nykyisen Raahen kupeeseen. Yleisesti Pähkinäsaaren rauhan rajan on katsottu kulkeneen Varkauden Siitistä Kolimankoskelle ja edelleen Pyhäjärvelle ja Pyhäjoen eteläistä haaraa Petäjokea pitkin Pohjanlahden rantaan. Nykyisin kai Yppärin halki kulkeva oja on nimeltään Petäisoja tai Petäjäisoja. Akateemikko Kustaa Vilkuna on tukenut Pyhäjoki-tulkintaa, samoin Oulun yliopiston historian professorina vaikuttanut Kyösti Julku.

Alkuperäistekstiä ei ole ainakaan Ruotsissa tallessa, eikä sitä tietääkseni löydy mistään Venäjän arkistoistakaan. Tukholmassa se oli vielä 1600-luvulla, mutta ilmeisesti vuonna 1697 sattuneessa kuninkaanlinnan palossa sekin tuhoutui. Venäjänkielisestä tekstistä lienee kuitenkin jokin kopio säilynyt, koska joissakin lähteissä puhutaan "myöhäisestä" eli tuoreemmasta kopiosta.

Sopimuksessa vakuutettiin ikuisen rauhan vallitsevan sopijapuolten välillä, eikä se aivan huonoksi osoittautunut, koska seuraava ikuisen rauhan vakuutus täytyi tehdä vasta Täyssinän rauhassa vuonna 1595 ja sitä seuraava Stolbovassa vuonna 1617. Toki pienemmillä rauhansopimuksilla piti vähän säätää välejä Ruotsin ja Novgorodin kanssa; niitä solmittiin vuosina 1425, 1445 ja 1452.

Kun Novgorod vuonna 1478 viimein joutui taipumaan moskovalaisten hyökkäysten alla ja menetti itsenäisyytensä, Moskovan valtio ja sittemmin Venäjä ovat pitäneet Pähkinäsaaren rauhansopimusta myös itseään sitovana.

Kolme vuotta Pähkinäsaaren sopimuksen jälkeen Novgorod solmi rauhansopimuksen myös Norjan kanssa. Tällä sopimuksella Novgorod lupasi lopettaa hyökkäykset Kuolan niemimaalle, jota Norja silloin piti omanaan. Karjalainen sotapäällikkö Vallittu oli v. 1302 valloittanut pohjoisia alueita Varangin vuonoon saakka ja vahvistanut puheiden mukaan rajan Norjan ja sen eteläisen naapurin välillä, mikä ikinä se olikaan nimeltään. Joka tapauksessa vuoden 1326 sopimuksella vahvistettiin myös Norjan ja Novgorodin raja ja muodostettiin Ruijan verotusalue.