Ah, adzhikaa...

Piipahdin lomalla päiväseltään Saimaan kanavaa pitkin Viipurissa ja tuliaiskassiin tarttui monenlaista ruokakaapin täytettä: pinjan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä, ”korealaisittain marinoitua” porkkanaraastetta – ja muutama nätti purnukka adzhikaa.

Tunnetteko adzhikan, tuon punaisen tulisen mausteseoksen, jota itse muistan nähneeni kaupiteltavan jo neuvostoaikojen toreilla ja sittemmin metroasemien ympärille kasvaneessa myyntipöytien saaristossa? Itse tehtyjä kaikki tähän saakka kohtaamani adzhika-seokset ovat olleet, tarjolla milloin minkäkinlaisissa vähintään kertaalleen käytetyissä pulloissa ja purnukoissa. Mutta nyt havahduin siis Viipurissa siihen, että adzhikakin on astunut markkinatalousaikaan (varmaankin tämä on tapahtunut jo aikaa sitten, en vain ole itse tullut aiemmin huomanneeksi). Gastronom-kaupan hyllyllä oli kaunis rivi tuliaiseksisopivan tyylikkäästi purkitettua adzhikaa ”po-abhazki”.

Mitä adzhika siis on? En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta tuliaislöytöni sai sen verran vanhoja muistoja pintaan, että tein pientä ”netti- ja tuttu”-tutkimusta aiheen tiimoilta.

Tätä ilmeisesti georgialaisesta kansalliskeittiöstä laajempaan käyttöön levinnyttä maustetahnaa tai -kastiketta käytetään erityisesti lobion (eräänlainen papumuhennos) valmistuksessa, mutta myös erilaisten keittojen, liharuokien ja kastikkeiden ryydittäjänä.

Ilmeisesti yhtä oikeaa adzhika-reseptiä ei olekaan – tai ainakin netin perusteella on löydettävissä monenlaisia koulukuntia. Ehkä adzhikasta on aikaa myöten tullut yleisnimitys aika monenlaisille maustekastikkeille? ”Se on sellaista tulista ketsuppia, kyllä sitä meillä oli vähän kaikessa”, kommentoi yksikin ystäväni, neuvostoajan lapsi. Viipurista ostamani ”abhasialainen” adzhika koostuu tuoteselosteen mukaan seuraavista aineksista: chili, paprika, valkosipuli, korianteri, tilli, basilika, saksanpähkinä, käenminttu (? – чабер), suola ja vesi. – Mutta netistä löytää helposti kymmeniä erilaisia adzhika-reseptejä (monin eri tavoin georgialaisittain, armenialaisittain, kiovalaisittain, omena-adzhikaa, porkkana-adzhikaa jne). Kestoväittelynaihe tuntuisi olevan, kuuluuko ”oikeaan” adzhikaan tomaattia. Reseptejä löytyy esimerkiksi täältä.

Onko teillä muilla erityisiä adzhika-muistoja – ja erityisesti: mihin itse käytätte/käyttäisitte adzhikaa?