15.8.2007

UKK Neuvostoliitossa 17-25.05.1977

1. kuva, UKK ja Juhani Suomi
2. kuva
3. kuva
4. kuva
5. kuva
6. kuva, vas.ylh. 3. Jaakko Iloniemi
7. kuva
8. kuva
9. kuva Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

( Tämä juttu on julkaistu venäjäksi Spektr NEDELI:ssä № 11 16.03.2007 otsikolla Iz dnevnika spetsial'nogo korrespondenta = Toimittajan päiväkirjasta 17-25.05.1977 sekä 25.07.2007 tässä blogissa, mistä löytyy lisää kuvitusta. Siellä alimmaisessa kuvassa keskellä on nuori ulkoministerimme Paavo Väyrynen. Muuten, ketä muita kuvista tunnistatte? Osa kuvista on tv-dokumentista pysäytettyja kuvia, osa ottamiani dioja ).

UKK:n virallinen vierailu Neuvostoliittoon. Moskova, Kirgisia, Valko-Venäjä ja Leningrad. Mauri Jokelaisen ryhmän kanssa teimme sekä uutisjutut että dokumenttifilmin ”Mitä UKK näki Neuvostoliitossa?”.
Matkan ehkä suurin ongelma oli presidentin ensimmäinen adjutantti Anttila. Hän häiritsi toimittajien työtä pyrkien pitämään meidät kaukana presidentistä. Joku meistä arvosteli lehdessään jo matkan aikana Anttilan tyyliä.

Viimeisenä päivänä olimme joukolla ostamassa Leningradissa valuuttakauppa Berjozkassa tuliaisviinoja samaan aikaan entisen kollegamme ( Väyrynen oli ollut jonkin aikaa toimittajana Yleisradiossa ) ulkoministeri Paavo Väyrysen kanssa. – Pojat, ostakaa kerrankin kunnon satsit, matkustatte presidentin virallisessa junassa, jota ei tulli tarkasta, Paavo kannusti meitä. Ja mehän ostettiin. Minä varmaan eniten – 26 pulloa väkeviä. Matkalla ennen rajaa Paavo toi vielä äänimiehellemme Osmo Saarelle lahjaksi litran pullon valtion viskiä kuultuaan että Oskulle oli matkan aikana syntynyt poika.

Rajalla odotti yllätys. Adjutantti Anttila oli kutsunut paikalle erikoistullin Helsingistä. Meidän 16-paikkaista lehdistövaunuamme tarkastettiin rajalta Helsinkiin asti. Minä olin vaunun puolivälissä ja kesti kauan ennen kuin tullimiehet ehtivät sakkolappujensa kirjoittamiselta meidän hyttiimme. Tullin työskentelytapoja vuosikausia seuranneena päätin riskeerata: löin pöytään 11 pulloa ja pidin 15 pulloa matkalaukussa. Meni läpi. Sakkoja tietenkin tuli 11 pullosta, mutta säästyin raastuvalta, johon kaksi meistä joutui. Osku maksoi sakot Paavon lahjastakin.

Sitä ennen Leningradissa meille oli järjestetty mahtavat läksiäisillalliset hotelli Leningradissa risteilijä Auroraa vastapäätä. Rankka, runsaan viikon pituinen urakka oli takana ja koko seurue heittäytyi vapaalle. Ruokaa riitti ja viina virtasi. Kesken illallisen tuli tieto Moskovasta, että siellä oli tähän presidentin matkaan liittyen allekirjoitettu jättimäinen sopimus, jonka mukaan Valmet toimittaa Komin tasavaltaan kaksi paperikonetta. Aikaa tv-uutisten alkuun oli parikymmentä minuuttia. Kyhäsin nopeasti juttuni lautasliinalle ja reippaassa nousuhumalassa annoin sen takeltelematta puhelimella tv-uutisiin. Minulle silloin vielä tuntematon kaupunki Syktyvkar oli kuitenkin jutussani täysin väärin kirjoitettuna Tyksyvrak, oikeat kirjaimet, mutta väärässä järjestyksessä. Onneksi se oli tuntematon myös tv-katsojille, koska yhtään soittoa ei tv-uutisiin virheestäni tullut.

Koko vierailu päättyi minun osaltani onnellisesti: sain erikoisen palkinnon. Kirgisiassa presidentti kävi kalastamassa Issyk Kulin puhtailla vesillä. Lehdistöä ei päästetty mukaan. Saaliin suuruutta arvuuteltiin kovasti. Paikan päällä pidetyssä lehdistötilaisuudessa STT:n toimittaja Pirkko-Liisa Summa kysyi UKK:lta kalasaaliin suuruutta. Presidentti vastasi: ”Ai kalasaaliin luku? Siitä on monenlaisia tietoja!”. Toimittajat räjähtivät nauramaan ja tyytyivät tähän vähemmän eksaktiin vastaukseen. Myöhemmin kuulimme, ettei kalastusretkellä Issyk Kulin kuuluisa osman-kala syönyt lainkaan, ja siksi presidentille lahjoitettiin 500 kiloa jäädytettyä osmania. Siitä saimme mekin matkalla mukana olleet oman osuutemme – kukin ”ansioidensa” mukaan, yhdestä kolmeen kalaan. Presidentinlinnan auto kävi tuomassa vielä puolijäässä olevat osman-kalat heti vierailun jälkeen koteihimme, minullekin Westendiin, jossa asuimme muutaman vuoden pilkkahintaan vuokralla erään ystävämme vanhempien omistamassa talossa ennen Moskovan kymmenen vuoden komennustani.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

reijo,

työn puolesta olen monesti pikakelannut tuon ohjelman läpi. Se on aarreaitta jos pitää löytää urkki hassussa hatussa tai muuten epävirallisessa yhteydessä. Siitä ei huomaa että adjutantti olisi pyrkinyt pitämään median kaukana! Ainoa ihmetyksen aihe on, miten valtion päämiehellä on ollut aikaa kierrellä viikkokausia katselemassa ratsastuskilpailuja!

tervehtien, mlyyra

Reijo Nikkilä kirjoitti...

Mara,
huomasin toista vuotta vanhan kommenttisi vasta nyt.
Tosiaan minun kummallisesta repparistani ei huomaa adjutantin pitäneen meitä toimittajia loitolla. Välit olivat joka tapauksessa kireät hänen ja pressin välillä. UKK olisi muistaakseni pitkän reissun aikana halunnut infota meitä useammin kuin kerran Kirgiisiassa. Joku mukana ollut varmaan muistaan minua paremmin. Esim. Matti Laitinen, joka käsittääkseni on vielä sorvin ääressä YLE:ssä. Hyvä muistaja on myös Lasu Häggman; pitääkin kysellä häneltä.
Seppo Sarlund muuten pyysi juuri tänään esittämään 18.03.2009 UKK-perinneyhdityksessä tuon samaisen "Mitä UKK näki NL:ssa?"-jutun.
Sain äskettäin Moskovasta dvd:n siellä muistaakseninjoulukuussa jollakin pääkanavalla esitetystä UKK-ohjelmasta.