8.8.2007

Kuka muistaa puhdistuksia?


Stalinin suuren puhdistuksen teloitukset Moskovassa alkoivat 8. elokuuta 1937. Silloin Butovossa kaupungin etelälaidalla ammuttiin 91 ensimmäiseen vakavuusluokkaan kuulunutta "neuvostovastaista elementtiä".

KGB:n edeltäjän NKVD:n käsky numero 00447 "Operaatiosta entisten kulakkien, rikollisten ja muiden neuvostovastaisten elementtien rankaisemiseksi" oli allekirjoitettu jo 30. heinäkuuta, ja se astui voimaan 5. elokuuta. Käskyssä oli tarkkaan määrätty, kuinka paljon neuvostovastaisia elementtejä eri neuvostotasavalloista oli määrä löytää, ja pidätykset alkoivat välittömästi. Joillakin syrjäseuduilla käskyn voimaantuloa oli tosin käytännön syistä lykätty kymmenellä päivällä. Käskyn koko teksti venäjäksi on täällä.

Käskyssä 00447 "neuvostovastaiset elementit" jaettiin kahteen luokkaan. Ensimmäinen luokka tarkoitti niskalaukausta, toiseen luokkaan kuuluvat selvisivät vähintään kahdeksan vuoden työleirituomiolla. Esimerkiksi Valko-Venäjän neuvostotasavallasta piti käskyssä lukkoon lyödyn suunnitelman mukaan löytyä 12.000 neuvostovastaista henkilöä, joista 2.000 laskettiin kuuluvaksi ensimmäiseen vakavuusluokkaan.

Vuosi 1937 ei ollut neuvostovallan verisin - jo Stalinin tarkoituksella aiheuttama nälänhätä 1930-luvun alussa tappoi vähintään neljä miljoonaa neuvostokansalaista. Mutta nälänhätä kosketti lähinnä Ukrainaa, Pohjois-Kaukasiaa ja Kazakstania. Suurin osa neuvostokansalaisista saattoi jatkaa elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vuonna 1937 kaikkien oli pelättävä henkensä puolesta.

Pelkästään Butovossa ammuttiin elokuusta 1937 lokakuuhun 1938 vähintään 20.761 ihmistä - niin monta nimeä on tietokannassa, joka Butovon uhreista tältä ajalta on tehty. Yhteensä Butovon joukkohautoihin uskotaan haudatun vähintään 100.000 Stalinin terrorin uhria, kertoo RIAN.

Toukokuussa 2007 Butovon joukkohautojen tuntumassa avattiin Butovossa tapettujen muistolle omistettu ortodoksinen kirkko, ja 7. elokuuta kirkon tuntumaan pystytettiin jättiläismäinen muistoristi. Ristin valmistivat munkit Solovetskin luostarisaarilla, jotka jo Lenin muutti vankilasaariksi, ja se tuotiin Vienanmereltä pitin Stalinin kanavaa, jonka rakentamisessa vuosina 1931-33 vaatimattomimpienkin arvioiden mukaan kuoli vähintään 50.000 leirivankia.

Mutta Stalinin puhdistusten muistoa Venäjällä vaalivat kirkko ja kansalaisjärjestöt, jotka myös etsivät joukkohautoja ja keräävät tietoa puhdistusten uhreista. Valtio ei ole uhreilleen muistomerkkejä rakennellut, ja presidentinkanslian vastikään tilaamasta oppaasta historianopettajille käykin ilmi, etteivät Stalinin puhdistukset suinkaan olleet pelkästään huono asia. Puhdistusten seurauksena kun saatiin uutta väkeä - tai pitäisikö sanoa uutta verta - hallintokoneistoon.

Mitään erityistä häpeämistä Venäjällä ei historiassaan ole, sanoi entinen KGB-mies Putin kun hän kesäkuussa puhui juuri historianopettajille:

Mitä siten tulee eräisiin ongelmallisiin sivuihin historiassamme - kyllä, niitä on ollut. Mutta onhan niitä ollut minkä tahansa valtion historiassa! Ja meillä niitä on ollut vähemmän, kuin eräillä muilla. Kyllä, on meidänkin historiassamme ollut kauheita sivuja: muistetaanpa vuonna 1937 alkaneita tapahtumia, ei unohdeta sitä. Mutta muissakin maissa on ollut sellaista ja vielä kauheampaa. Me emme ainakaan ole käyttäneet ydinasetta siviiliväestöä vastaan. Emme ole kaataneet kemikaaleja tuhansien kilometrien matkalle emmekä pudottaneet pieneen maahan seitsemän kertaa enemmän pommeja kuin käytettiin koko Suuressa Isänmaallisessa sodassa, niin kuin vaikkapa Vietnamissa tehtiin. Eikä meillä ole ollut eräitä muitakaan historian mustia sivuja, sellaisia kuin esimerkiksi natsismi. Onhan sitä ollut kaikenlaista jokaisen valtion ja jokaisen kansan historiassa! Ja on mahdoton sallia sitä, että meille tuputetaan jotakin syyllisyydentunnetta - ajatelkoot itseään.

Tärkeintä Putinin Venäjällä ei ole totuus, vaan ylpeys isänmaasta, ja silloin ikävät asiat on mukava lakaista maton alle.

Kalle Kniivilä

Tämä juttu sekä hieman erilainen ruotsinkielinen versio ilmestyvät myös täällä. Ruotsinkielinen versio löytyy myös Rysk mosaik-sivuston kautta.

Asiaan liittyen:

An Orthodox shrine rises on a Russian killing field
Поклонный крест с Соловков доставили в Москву
Спецобъект «Бутовский полигон»
Почему в России забывают о репрессиях и говорят о «капитализме со сталинским лицом»

3 kommenttia:

Arvi Perttu kirjoitti...

Seitsemässä vuodessä Putin onnistui kasvattamaan sukupolven, joka hyväksyy stalinismin. Se, ettei vainoja haluta muistaa ja niille keksitään jonkinlaisia perusteluita ja selityksiä, on pelottavaa. Putinin sanat siitä, ettei Venäjällä ole ainakaan ollut natsismia, antavat venäläisille natseille vapaat kädet: ainoastaan saksalaisethan olivat natseja, emme me ole. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ensimmäisiä juutalaivihaa ohjelmallisesti lietsoneita "natseja" olivat venäläisen Mustan sotnjan jäsenet vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Vuoden 1937 vainoja Neuvosto-Karjalassa olen jonkin verran tutkinut romaanissani Papaninin retkikunta (2006). Karjalassakin järjestelmälliset likvidoinnit alkoivat syyskesällä 1937, ja ne koskivat etupäässä suomalaisia ja amerikansuomalaisia, joista joka kolmas oli vangittu ja noin joka kymmenes teloitettu.

Kalle Kniivilä kirjoitti...

Suuresta terrorista pitää ehdottomasti lukea myös Peter Englundin essee Invid ravinen, josta pieni pätkä löytyy Englundin blogista. En tiedä onko esseetä käännetty muille kielille, kannattaisi kyllä.

Jotkut sekopäät yrittävät kiistää, että juutalaisten joukkotuhoa olisi koskaan tapahtunutkaan. Mutta Venäjän vallanpitäjät eivät edes kiistä Stalinin joukkomurhia, kohauttavat vain olkapäitään ja sanovat että muualla on tapahtunut pahempaakin. Kumpi on moraalisesti paheksuttavampaa?

Anonyymi kirjoitti...

holocaustin kiistäminen on mielestäni paheksuttavampaa, hitlerin tappovauhti kun oli huomattavasti nopeampaa kuin stalinilla.

putin on tosin ihan oikeassa ainakin siinä, että stalin ei käristänyt vieraan maan siviilejä ydinpommein tai napalmilla.