Puolueen ja rakkauden soturi by Veikko Huuska

Ehdotin ikaalislaiselle tutkijakollegalleni Veikko Huuskalle (tehnyt viimeksi laajan tutkimuksen suomalaisista Espanjan sisällissodassa ja Pärmin pataljoonan miehistä) seuraavan Hesarin keskustelupalstalle lähettämänsä jutun julkaisemisesta myös tässä blogissa.


Kimmo Rentola: Neuvostodiplomaatin loikkaus Helsingissä 1930.
Supo. 60 s.

Veli-Pekka Leppänen esitteli (HS 19.8.) kiitettävän tuoreeltaan Kimmo Rentolan uusimman tutkimuksen, neuvostoliittolaisen loikkarin Suren Erzinkjanin tapauksen. Mielenkiintoista saada kuvaus Suomeen suuntautuneesta loikkauksesta, kerran näinkin päin.

Tuntematta vielä tässä vaiheessa prof. Rentolan työtä lähemmin toteaisin tutkimuksen kohteesta, että siinäpä mies monena. Paitsi "puolueen ja rakkauden soturina" Erzinkjan ehti eri tavoin kunnostautua mm. liikemiehenä ja kirjailijana, hän julkaisi jopa kaukasialaisia kansansatuja. Hän kirjoitti kolmella peitenimellä: Imam Raguza, Arzen Azatiani ja Lorelli.

Viimemainitulla nimellä hän julkaisi jo 1934 Helsingissä teoksen "Kamo - Lenins och Stalins vän och landsman". Tämä Kamo (oik. Simon Archakovich Ter-Petrosjan,1882-1922) oli psykopaatti, joka Stalinin lähimpänä toverina raivasi tälle tietä röyhkeillä pankkiryöstöillä: hän ratsasti kuin cowboy paikalle ja putsasi pankkiholvit ruumiita laskematta.

Berliinissä hän sai puolen vuoden tuomion kun asunnostaan löytyi helvetinkone ja pakka dynamiittia. Liukkaana miehenä hän ei pitkään Saksassa viipynyt vaan karkasi, ja piipahtipa hän Suomessakin ryöstörahoineen. Arvelen, että teospitkältie perustuu miesten kaukaasialaiseen tuttavuuteen. Tuohon kirjaimelliseen "veriveljeyteen" kuului että Stalinin vetovoima Kamon sisareen Dzhavaira Khutulashviliin. Kenties joku täkäläinen vielä kokoaa tästä bolshevismin hurjimuksesta toiminnallisen yhteenvedon, suomalaisesta näkökulmasta.

Suomeen Erzenkjan tuli NL:n kaupalliseksi edustajaksi 1927 laajoin valtuuksin,mutta joutui Moskovan kanssa ristiriitoihin viimeistään 1930. Liittyy Suomen teollisuushistoriaan, että Erzenkjan kuului Hella Wuolijoen ohella v. 1929 perustettuun "Suomalainen Nafta Oy":n hallitukseen - kyseinen yritys oli sotien välisenä aikana ainut Neuvostoliiton osaomistama firmaSuomen kaupparekisterissä.

Kiihkeäveristen toverien, Wuolijoen ja Erzenkjanin välit tulehtuivat pian, ja E. oli tammikuussa 1930 vakuttanut, ettei W. enää saa kauppoja aikaan Neuvostoliittoon. Ihan näin ei käynyt, rouva W. pyysi vielä 1931 sisäasiainministeriöltä lupaa saada uittaa neuvostohallitukselta (Edvard Gyllingiltä Karjalasta) ostamansa 110.000 tukkia Suomeen, Suojärvellä sijainneelle sahalle, joka seisoi täkäläisen laman iskemänä. Osa näistä Karjalan hongista oli tarkoitettu Englantiin.

Veikko Huuska