Leijonaleirin päälehden eli Helsingin Sanomien tuore Nyt-liite No. 9 (29.2.-6.3.) on tematiikaltaan "Suuri ja mahtava Venäjä-numero".
Kannessa komeilee suurella tekstillä "Venäjän nousu ja uho".
3-sivun pääkirjoitusta vastaavan Toimittajalta-palstan on kirjoittanut Ville Similä otsikolla "Venäjän haju".
Palstan vieressä on vihaisen tuntuisen nuoren kirjoittajan kuva, joka palstassaan käy läpi sangen vihaisen tuntuisesti Neuvostoliiton ja Venäjän "haisemista".
Tarkempi saman kirjoittajan 6-sivuinen Moskova-matkaraportti otsikolla "Venäjä haisee" löytyy sivulta 12.
Kehoitan tutustumaan kyseiseen julkaisuun omakohtaisesti ja muodostamaan siitä oma mielipide, koska matkaraportissa on asiallisiakin piirteitä.
Kyseiset otsikot ovat ainakin minun silmissäni epäasiallisia ja mauttomia: en ainakaan muista kyseisen mediakonsernin käyttäneen yhtä alatyylistä otsikointia mihinkään muuhun valtioon liittyen.
Vastaava negatiivisiin aistihavaintoihin liittyvä kielenkäyttö suurimman päivälehden viikkoliitteessä saattaisi olla ymmärrettävää esim. sotatilan taikka muun vakavan poliittisen vastakkainasettelun aikana, kun pyritään luomaan negatiivista viholliskuvaa.
Toisaalta, tällä viikolla televisiosta on tullut, näin Venäjän presidenttivaalien kynnyksellä, muutamia "objektiivisia" Venäjää käsitteleviä dokumenttiohjelma: keskiviikkona TV1 Ulkolinjan "Putinin perintö" ja torstaina TV2 Silminnäkijän "Putinin seitsemän syntiä".
Voimme siis innolla jäädä odottamaan seuraavia suomalaisen median "objektiivisia" ja "asiallisia" kannanottoja aiheesta "Venäjä".
Henkilökohtaisesti jään jännityksellä odottamaan valtamedian seuraava verbaalista pohjanoteerausta...
25.2.2008
Oscarit liippasivat Venäjää läheltä
Hollywoodissa jaettiin Oscarit jo 80:nnen kerran. Tuo elokuvamaailman jokavuotinen suurhäppeninki jää minulta usein hieman muiden uutisten varjoon. Tänä vuonna jännitin kuitenkin eräiden pystien kohtaloa tavallista enemmän, sillä sen saajiksi oli tyrkyllä kolme venäläistä! Elokuva-akateemikot päätyivät valinnoissaan kuitenkin muihin ehdokkaisiin..
´
´
Venäläisten suurin palkintotoivo oli epäilemättä Nikita Mihalkovin elokuva 12, joka on löysä re-make yhdysvaltalaisesta filmistä 12 Angry Men. Itse Mihalkov on sanonut, ettei oikeastaan halunnutkaan elokuvasta alkuperäisen näköistä, vaan laajensi ja syvensi sen aihealueita.
´
Seuraavaksi vuoden 1957 ja Mihalkovin elokuvien saman kohtauksen vertailu:
Amerikkalaisessa versiossa jääräpäistä syyttelijää näyttelee Lee J. Cobb, venäläisessä sen roolin vetää Sergei Garmash. Hänen opponenttina on kaukasialaista lääkäriä näyttelevä Sergei Gazarov.
Toinen venäläisehdokas, ohjaaja Sergei Bodrov, edusti käsikirjoittamallaan ja ohjaamallaan Mongooli -elokuvallaan monikansallista projektia (elokuvan tekijöihin luetaan Saksa, Kazakstan, Mongolia ja Venäjä kun taas pääosa tapahtumista kuvattiin Kiinassa) samoin parhaan ulkomaalaisen elokuvan ehdokkuudessa.
Vielä yksi mielenkiintoinen seikka venäläisehdokkaisiin liittyen: suurimmat mahdollisuudet voittoisaan tuulettamiseen olivatkin Sergei Garmashilla, sillä hän näytteli 12 -elokuvan jääräpäisen syyttelijän ohessa myös pienen roolin venäläisupseerina puolalaisessa Katyn -elokuvassa, parhaaksi ulkomaalaiseksi elokuvaksi ehdolla ollut sekin. Kaiken kukkuraksi monia näyttelijäpalkintoja Venäjällä voittanut Garmash lainasi äänensä Stepan -rengille Aleksandr Petrovin piirretyssä.
Petrov oli ehdolla pienoispiirrettyjen sarjassa Minun Rakkauteni -öljyvärianimaatiollaan:
Kehotan ensin katsomaan Petrovin taideteoksen ajatuksen kanssa ja nauttia toisella katselukerralla vain ja ainoastaan taiteellisesta ilosanomasta. (Antamani linkki on surkea kuvalaadultaan. Tämä on taasen huippulaadukas, mutta tulkkaus puuttuu.)
Jo aikaisemmin Oscarin voittanut Petrov piirtää animaationsa sormin öljyväreillä lasilevylle ja muutteelee niitä hiukan joka otosta varten. Malttakaa katsoa loppuun asti, niin tajuatte millaisen työn Petrov tekee:
Katkeroiduin syvästi, kun Oscar matkasi mielestäni tässäkin ehdokkuudessa väärään osoitteeseen. Voittajaksi selviytyi monikansallinen Pekka ja Susi -animaatio:
Toki jotkut pienet detaljit olivat hyviä, mutta amerikkalaisten rakastama action ajoi siinäkin syvällisyyden ohitse. Voisin toki pitää Pyrrhoksen voittona sitä, että voittajatyön aihe on peräisin venäläissäveltäjän Prokofjevin nuottivohkosta. Sitä, kääntyikö Sergei Sergejevitsh haudassaan palkinnon myötä vaiko ei, voi vain arvailla.
Kaiken kaikkiaan venäläinen elokuvateollisuus näyttää elävän uutta nousukauttaan. Minä jään ainakin videovuokraajien ohella hieromaan tyytyväisenä käsiäni.
22.2.2008
Ruumiita lastissa - Gruz 200
Esperanto: Kadavroj en kargoSvenska: Lik i lasten
Tämä on raskas elokuva. Pimeä, absurdi, makaaberi. Neuvostoyhteiskunta takaperin käännetyssä kiikarissa, naurupeilissä joka saa itkemään. Aleksei Balabanovin elokuvassa Gruz 200 ei ole positiivisia sankareita. Tai ehkä yksi, pienikasvuinen vietnamilainen vierastyöläinen, joka yrittää pysäyttää hullun murhamiehen ja raiskaajan. Vietnamilainen ammutaan. Raiskaaja on lain vartija.
Gruz 200 on suomeksi Lasti 200. Koodinimi ruumislasteille, joita lennätetään Afganistanin sodasta jonnekin Leningradin lähistölle, likaiseharmaaseen teollisuustaajamaan jonka nimi on Leninsk. Taajama on kuvitteellinen, ruumiit oikeita. On vuosi 1984. Andropov on kuollut. Tšernenko on puhuva ruumis. Neuvostoliitto on valheelle rakennettu elävien kuolleiden valtakunta.
18.2.2008
Pehtoorin paikka auki
Ilmoitus: TYÖPAIKAT
Moskovan talousalueelle vanhan ajan työhön osallistuva
PEHTOORI
Vaimon mahdollisuus osallistua tilan töihin.
Viljeltyä 130 ha. Kiinteä kuukausipalkka, mahdollisuus provisioon tilan tuotoista. Suomalainen omistaja. Venäjän kielen taito eduksi, mutta ei välttämätön.
Kysy lisää puh. 0400-800065, 050-5493545
-----
Lähde: Helsingin Sanomat 17.02.2008
Moskovan talousalueelle vanhan ajan työhön osallistuva
PEHTOORI
Vaimon mahdollisuus osallistua tilan töihin.
Viljeltyä 130 ha. Kiinteä kuukausipalkka, mahdollisuus provisioon tilan tuotoista. Suomalainen omistaja. Venäjän kielen taito eduksi, mutta ei välttämätön.
Kysy lisää puh. 0400-800065, 050-5493545
-----
Lähde: Helsingin Sanomat 17.02.2008
14.2.2008
Kaksi oppositiovaikuttajaa
Viikko on vasta puolivälissä, mutta jo tähän mennessä sekä Venäjän, että Georgian oppositiovoimat ovat kokeneet pahan kolauksen.
Ensimmäinen taka-isku liittyy Venäjän näkyvimpään oppositiovaikuttajaan Boris Nemtsoviin, joka ilmoitti melko yllättäen eroavansa oppositiopuolue Oikeistovoimien liitosta. Tarkemmin sanottuna Nemtsov kertoi ”jäädyttäneensä” jäsenyytensä – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Nemtsov ei itse ole päätöstään julkisuudessa kommentoinut, mutta puolueaktiivi Nikita Belyhin mukaan tapaukseen ei liity mitään dramatiikkaa.
Useimmat politiikan asiantuntijat arvelevat, että Nemtsov olisi lähdössä rakentamaan uutta poliittista liikettä. Toisaalta epäillään myös sitä, että Nemtsov olisi kadottanut kiinnostuksena politiikkaan ja siirtymässä liike-elämän palvelukseen.
Oli niin tai näin, tilanne on Venäjän opposition kannalta huono. Oikeistovoimien liitto menetti mielestäni yhden kirkkaimmista ja talenteimmista älymystö-opposition edustajista. Kun jäljelle jäävät pian vain lähinnä natsikommunistilippujaan heiluttelevat Kansallisbolshevikit, ei tilanne näytä todellakaan hyvältä.
Vielä surullisemmin kävi Georgian oppositiolle, joka menetti näkyvimmän tukijansa ja rahoittajansa Badri Patarkatsishvilin. Maanpaossa Lontoossa menehtyneen Patarkatsishvilin tapaus herättää runsaasti kysymyksiä. Vaikka virallisesti menehtymisen syyksi ilmoitetaan sydänkohtaus, niin Georgian oppositio on jo ehtinyt syyttää Patarkatsishvilin kuolemasta Tbilisiä. Scotland Yard tutkii tapausta ja tänään siihen on luvassa lisätietoja.
Tapaus Badri Patarkatsishvili on uutisoitu Suomessa jostain syystä melko huomaamattomasti. Jutun uutisoivat kotimaisista tiedotusvälineistä nettiversioissaan lähinnä HS, YLE, Iltalehti sekä Iltasanomat. Esimerkiksi Aamulehden printtiversiossa oli aiheesta tänään vain lyhyt parin lauseen pikkujuttu.
Seurasin eilen tiiviisti sekä venäläisten, brittiläisten, että suomalaisten medioiden uutisointia tästä tapauksesta. Uutisointia seuratessa silmille hyppäsi hämmästyttävä ristiriita molempien kotimaisten iltapäivälehtien ja lähes kaikkien muiden medioiden uutisoinnin välillä. Kun suurin osa vakavista tiedotusvälineistä uutisoi tapauksen lähes yhdenmukaisesti tyyliin: ”Georgialainen oppositiovaikuttaja kuollut Lontoossa”, lähtivät molemmat keltalehdet rohkeasti vetämään omia johtopäätöksiä vihjailemalla, että tapaukseen liittyisi ”Kremlin jälki”. Tämä keltalehtien asenne paljastuu hyvin vertaillessa esimerkiksi YLE:n ja Iltalehden otsikointia samaisesta uutisesta:
Valtakunnan toinen keltalehti Iltasanomat loikki vieläkin rohkeammin toden ja epätoden rajamaille otsikoimalla samaisen uutisen näin:
Iltasanomien jutun kirjoittaneelta toimittajalta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten Tbilisissä syntyneestä georgianjuutalaisesta, Tbilisissä opiskelleesta ja Georgiassa lähes koko elämänsä asuneesta, umpigeorgialaisen nimen omaavasta ja maan presidentinvaaleissa ehdokkaana olleesta Georgian nykyhallinnon kärkkäästä vastustajasta tulikin Iltasanomien toimittajan käsittelyssä mystisellä tavalla ”Putinia vastustanut VENÄLÄISliikemies”.
Minulle jäi myös epäselväksi, mihin lähteisiin keltalehtien toimittajat perustelevat otsikko- ja sisältötason oletuksensa siitä, että Patarkatsishvili olisi ollut tunnetumpi Putinin kuin Saakashvilin vastustajana ja kriitikkona? Kun tapauksesta lukee uutisia esimerkiksi brittimediasta, ylivoimaisesti suurin osa tapauksen uutisoineista tiedotusvälineistä toi lukuisten esimerkkien voimin esille ennen kaikkea Patarkatsishvilin oppositioroolin ja hänen lukuisat kahnauksensa Georgian nykyhallinnon edustajien kanssa.
Keltalehdet sen sijaan eivät kirjoita Patarkatsishvilin oppositioroolista mitään ja Iltalehti ei edes mainitse Patarkatsishvilin päävastustajaa Mihail Saakashviliä. Lehdet eivät myöskään tuo otsikoidensa tueksi esille ainoatakaan esimerkkiä siitä, miten Patarkatsishvili olisi Putinia julkisuudessa kritisoinut ja miten Putin olisi kritiikkiin suhtautunut. Tämä on ihmeellistä, koska molempien lehtien juttujen ydin näyttäisi nojaavan kyseisille väitteille. Kenelle väitteiden todistustaakka siis lopulta kuuluu? Lukijalleko?
Itse en lähde edes arvuuttelemaan sitä, onko Patarkatsishvilin kuoleman taustalla jotain epäselvää Tbilisin tai Kremlin jälkeä. En halua vetää asiassa mitään pitkälle vietyjä spekulaatioita tai johtopäätöksiä, koska minulla ei kuitenkaan olisi esittää niiden tueksi kuitenkaan mitään kylmiin faktoihin perustuvia todisteita. Kylmiä faktoja ja todisteita odottaisi myös spekulaatioita ja olettamuksia esittäviltä tiedotusvälineiltä. Niitä ei lukijalle kuitenkaan aina anneta ja se on suoraan sanottuna joskus melko surullista.
Ensimmäinen taka-isku liittyy Venäjän näkyvimpään oppositiovaikuttajaan Boris Nemtsoviin, joka ilmoitti melko yllättäen eroavansa oppositiopuolue Oikeistovoimien liitosta. Tarkemmin sanottuna Nemtsov kertoi ”jäädyttäneensä” jäsenyytensä – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Nemtsov ei itse ole päätöstään julkisuudessa kommentoinut, mutta puolueaktiivi Nikita Belyhin mukaan tapaukseen ei liity mitään dramatiikkaa.
Useimmat politiikan asiantuntijat arvelevat, että Nemtsov olisi lähdössä rakentamaan uutta poliittista liikettä. Toisaalta epäillään myös sitä, että Nemtsov olisi kadottanut kiinnostuksena politiikkaan ja siirtymässä liike-elämän palvelukseen.
Oli niin tai näin, tilanne on Venäjän opposition kannalta huono. Oikeistovoimien liitto menetti mielestäni yhden kirkkaimmista ja talenteimmista älymystö-opposition edustajista. Kun jäljelle jäävät pian vain lähinnä natsikommunistilippujaan heiluttelevat Kansallisbolshevikit, ei tilanne näytä todellakaan hyvältä.
Vielä surullisemmin kävi Georgian oppositiolle, joka menetti näkyvimmän tukijansa ja rahoittajansa Badri Patarkatsishvilin. Maanpaossa Lontoossa menehtyneen Patarkatsishvilin tapaus herättää runsaasti kysymyksiä. Vaikka virallisesti menehtymisen syyksi ilmoitetaan sydänkohtaus, niin Georgian oppositio on jo ehtinyt syyttää Patarkatsishvilin kuolemasta Tbilisiä. Scotland Yard tutkii tapausta ja tänään siihen on luvassa lisätietoja.
Tapaus Badri Patarkatsishvili on uutisoitu Suomessa jostain syystä melko huomaamattomasti. Jutun uutisoivat kotimaisista tiedotusvälineistä nettiversioissaan lähinnä HS, YLE, Iltalehti sekä Iltasanomat. Esimerkiksi Aamulehden printtiversiossa oli aiheesta tänään vain lyhyt parin lauseen pikkujuttu.
Seurasin eilen tiiviisti sekä venäläisten, brittiläisten, että suomalaisten medioiden uutisointia tästä tapauksesta. Uutisointia seuratessa silmille hyppäsi hämmästyttävä ristiriita molempien kotimaisten iltapäivälehtien ja lähes kaikkien muiden medioiden uutisoinnin välillä. Kun suurin osa vakavista tiedotusvälineistä uutisoi tapauksen lähes yhdenmukaisesti tyyliin: ”Georgialainen oppositiovaikuttaja kuollut Lontoossa”, lähtivät molemmat keltalehdet rohkeasti vetämään omia johtopäätöksiä vihjailemalla, että tapaukseen liittyisi ”Kremlin jälki”. Tämä keltalehtien asenne paljastuu hyvin vertaillessa esimerkiksi YLE:n ja Iltalehden otsikointia samaisesta uutisesta:
- YLE 13.2.2008: Georgian presidentin tiukka vastustaja Patarkatsishvili kuoli
- IL 13.2.2008: Putinin vastustaja kuoli Britanniassa
Valtakunnan toinen keltalehti Iltasanomat loikki vieläkin rohkeammin toden ja epätoden rajamaille otsikoimalla samaisen uutisen näin:
Iltasanomien jutun kirjoittaneelta toimittajalta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten Tbilisissä syntyneestä georgianjuutalaisesta, Tbilisissä opiskelleesta ja Georgiassa lähes koko elämänsä asuneesta, umpigeorgialaisen nimen omaavasta ja maan presidentinvaaleissa ehdokkaana olleesta Georgian nykyhallinnon kärkkäästä vastustajasta tulikin Iltasanomien toimittajan käsittelyssä mystisellä tavalla ”Putinia vastustanut VENÄLÄISliikemies”.
Minulle jäi myös epäselväksi, mihin lähteisiin keltalehtien toimittajat perustelevat otsikko- ja sisältötason oletuksensa siitä, että Patarkatsishvili olisi ollut tunnetumpi Putinin kuin Saakashvilin vastustajana ja kriitikkona? Kun tapauksesta lukee uutisia esimerkiksi brittimediasta, ylivoimaisesti suurin osa tapauksen uutisoineista tiedotusvälineistä toi lukuisten esimerkkien voimin esille ennen kaikkea Patarkatsishvilin oppositioroolin ja hänen lukuisat kahnauksensa Georgian nykyhallinnon edustajien kanssa.
Keltalehdet sen sijaan eivät kirjoita Patarkatsishvilin oppositioroolista mitään ja Iltalehti ei edes mainitse Patarkatsishvilin päävastustajaa Mihail Saakashviliä. Lehdet eivät myöskään tuo otsikoidensa tueksi esille ainoatakaan esimerkkiä siitä, miten Patarkatsishvili olisi Putinia julkisuudessa kritisoinut ja miten Putin olisi kritiikkiin suhtautunut. Tämä on ihmeellistä, koska molempien lehtien juttujen ydin näyttäisi nojaavan kyseisille väitteille. Kenelle väitteiden todistustaakka siis lopulta kuuluu? Lukijalleko?
Itse en lähde edes arvuuttelemaan sitä, onko Patarkatsishvilin kuoleman taustalla jotain epäselvää Tbilisin tai Kremlin jälkeä. En halua vetää asiassa mitään pitkälle vietyjä spekulaatioita tai johtopäätöksiä, koska minulla ei kuitenkaan olisi esittää niiden tueksi kuitenkaan mitään kylmiin faktoihin perustuvia todisteita. Kylmiä faktoja ja todisteita odottaisi myös spekulaatioita ja olettamuksia esittäviltä tiedotusvälineiltä. Niitä ei lukijalle kuitenkaan aina anneta ja se on suoraan sanottuna joskus melko surullista.
8.2.2008
Ehdokkaiden medianäkyvyys televisiossa
Aktiivibloggarimme Reijo Nikkilä on tällä hetkellä hitaiden nettiyhteyksien päässä ja pyysi minua siksi lisäämään blogiimme uuden postauksen koskien Venäjän presidentinvaaleja ja Venäjän televisiomediaa. Kyseessä on Ekstremaalisen journalistiikan keskuksen tekemä mediaseurantaraportti, jossa on vertailtu eri ehdokkaiden saamia lähetysaikoja Venäjän televisiokanavilla. Raportista on olemassa englanninkielinen versio, joka löytyy osoitteesta: www.memo98.cjes.ru
Koska raportti on melko pitkä, liitän tähän vain sen johtopäätelmät. Itse raportin voi siis kokonaisuudessaan käydä lukemassa yllämainitussa osoitteessa.
Koska raportti on melko pitkä, liitän tähän vain sen johtopäätelmät. Itse raportin voi siis kokonaisuudessaan käydä lukemassa yllämainitussa osoitteessa.
Since 10 January, the Center for Journalism in Extreme Situations has monitored five TV stations. The media unit analyzed the prime time[1] news programs assessing and producing findings on the time allocated to all potential candidates running in the 2 March presidential elections, as well as the time allocation given to the incumbent President. The tone of the coverage was also evaluated.
This is the first of reports that Center for Journalism in Extreme Situations will be issuing periodically throughout the elections. Data from the first month of monitoring by CJES reveals that there are wide differences in the amount of time and the way political subjects are portrayed. The data also shows that majority of the monitored media frequently neglects to offer Russian citizens opposing views on particular stories. Contrary to their public mandate, however, the state-funded media have so far demonstrated clear bias in favor of Mr. Medvedev. As recipients of public resources, state-funded media have an enhanced duty to ensure balanced and fair treatment of contestants. The next report will cover the official campaign period in the media with a special focus on the registered candidates.
- Ekstremaalisen journalistiikan keskuksen kotisivut
- Aiheesta uutinen Moskova.Infossa
6.2.2008
Greens went on a hunger strike against Aleksanyan's imprisonment
Postiini oli tullut toinenkin pyyntö välittää viestiä blogiin. Seuraavan tiedon on lähettänyt Jukka Airaksinen (Aleksanjanistahan oli juttua myös tämän päivän Helsingin sanomissa).
GREENS WENT ON A HUNGER STRIKE AGAINST ALEKSANYAN'S IMPRISONMENT
The activists of Green Alternative GROZA and Youth Human Rights Movementwent on a hunger strike as a public act of solidarity with VasiliyAleksanian - the former YUKOS vice-president, arrested in April 2006.
The activists demand:
- immediate change of the restraint to any other that is not connectedwith imprisonment (due to the pathology of organs of vision of thearrestee);
- the fulfillment of the European Court of Human Rights Direction by theRussian Federation;
- the adjournment of court proceedings until the results of Aleksanyan'smedical examination.
The co-chairperson of Green Alternative (GROZA) Alexey Kozlov (one ofthe participants of hunger-strike) said: We will continue public actions(pickets, meetings and appeals) but claim that what is happening withVasiliy Aleksanyan at the moment - is the slow murder. That's why weresort to such a drastic means as a hunger stake”.
More details on Vasiliy Aleksanyan case http://commentisfree.guardian.co.uk/mark_mcdonald/2008/02/ending_appeasement.html
Contacts:+79036503496 - Green Alternative (GROZA) green-red@yandex.ru
+79262068497 – Youth Human Rights Movement
GREENS WENT ON A HUNGER STRIKE AGAINST ALEKSANYAN'S IMPRISONMENT
The activists of Green Alternative GROZA and Youth Human Rights Movementwent on a hunger strike as a public act of solidarity with VasiliyAleksanian - the former YUKOS vice-president, arrested in April 2006.
The activists demand:
- immediate change of the restraint to any other that is not connectedwith imprisonment (due to the pathology of organs of vision of thearrestee);
- the fulfillment of the European Court of Human Rights Direction by theRussian Federation;
- the adjournment of court proceedings until the results of Aleksanyan'smedical examination.
The co-chairperson of Green Alternative (GROZA) Alexey Kozlov (one ofthe participants of hunger-strike) said: We will continue public actions(pickets, meetings and appeals) but claim that what is happening withVasiliy Aleksanyan at the moment - is the slow murder. That's why weresort to such a drastic means as a hunger stake”.
More details on Vasiliy Aleksanyan case http://commentisfree.guardian.co.uk/mark_mcdonald/2008/02/ending_appeasement.html
Contacts:+79036503496 - Green Alternative (GROZA) green-red@yandex.ru
+79262068497 – Youth Human Rights Movement
Petroskoilaistaiteilijapariskunnan hieno näyttely
Välitän tässä Markku Kaukorannan blogiin lähettämän viestin (valitettavasti en onnistunut saamaan kuvatiedostoja mukaan, ja tieto näyttelyn avajaisistakin tulee myöhässä, mutta itse näyttely jatkuu maaliskuulle)
Hei, tässä Minun Venäjäni -blogiin infoa Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksessa avautuvasta Georgievskien taiteilijapariskunnan mielenkiintoisesta näyttelystä. Olen aina välillä ajatellut blogiin kirjoittamista, olen nimittäin Moskovan elinkautisia pysähtyneisyyden ajan kukoistuskaudelta 1972-1982, mutta en ole vielä löytänyt tarmoa ja aikaa kirjoittamiseen. Ehkä tällä infolla on kuitenkin käyttöä. Avajaiset siis keskiviikkona 6.2. klo 18.
Tutustuin valokuvaaja Igor Georgievskiin, kun hän työskenteli vetämässäni Luoteis-Venäjän matkailun kehittämishankkeessa valokuvaajana. Nyt hän on tuomassa Helsinkiin valokuvanäyttelyä, joka kertoo Vienanmeren yli 6000 vuotta vanhoista kalliopiirroksista ja niiden dokumentointityöstä. Ensi kertaa on Suomessa esillä hänen tekemänsä yli viidestäsadasta kuvasta yhdistetty kuvakokonaisuus Belomorskin petroglyfeistä.Hänen vaimonsa, taidemaalari Svetlana Georgievskaja asettaa näytteille 40 öljyvärityötään, joista erityisen mielenkiintoinen on "Pohjolan mandala"-niminen noin kolmenkymmenen teoksen sarja. Mandala on alunperin Himalajan alueelle tyypillinen säteittäissymmetrinen maalaustapa. Svetlana on töissään käyttänyt aiheenaan pohjoista luontoa ja alueen mytologiaa. Lopputulos on tavattoman hieno ja kiintoisa. Kannattaa käydä katsomassa! Näyttely pidetään Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa 6.2.-3.3.2008 ja sinne on vapaa pääsy.
Markku Kaukoranta
PhD Markku Kaukoranta
Senior Fisheries Biologist
Finnish Game and Fisheries Research Institute
Hei, tässä Minun Venäjäni -blogiin infoa Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksessa avautuvasta Georgievskien taiteilijapariskunnan mielenkiintoisesta näyttelystä. Olen aina välillä ajatellut blogiin kirjoittamista, olen nimittäin Moskovan elinkautisia pysähtyneisyyden ajan kukoistuskaudelta 1972-1982, mutta en ole vielä löytänyt tarmoa ja aikaa kirjoittamiseen. Ehkä tällä infolla on kuitenkin käyttöä. Avajaiset siis keskiviikkona 6.2. klo 18.
Tutustuin valokuvaaja Igor Georgievskiin, kun hän työskenteli vetämässäni Luoteis-Venäjän matkailun kehittämishankkeessa valokuvaajana. Nyt hän on tuomassa Helsinkiin valokuvanäyttelyä, joka kertoo Vienanmeren yli 6000 vuotta vanhoista kalliopiirroksista ja niiden dokumentointityöstä. Ensi kertaa on Suomessa esillä hänen tekemänsä yli viidestäsadasta kuvasta yhdistetty kuvakokonaisuus Belomorskin petroglyfeistä.Hänen vaimonsa, taidemaalari Svetlana Georgievskaja asettaa näytteille 40 öljyvärityötään, joista erityisen mielenkiintoinen on "Pohjolan mandala"-niminen noin kolmenkymmenen teoksen sarja. Mandala on alunperin Himalajan alueelle tyypillinen säteittäissymmetrinen maalaustapa. Svetlana on töissään käyttänyt aiheenaan pohjoista luontoa ja alueen mytologiaa. Lopputulos on tavattoman hieno ja kiintoisa. Kannattaa käydä katsomassa! Näyttely pidetään Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa 6.2.-3.3.2008 ja sinne on vapaa pääsy.
Markku Kaukoranta
PhD Markku Kaukoranta
Senior Fisheries Biologist
Finnish Game and Fisheries Research Institute
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
