Hei!
Lukekaapa Stora Enson eläkkeellä olevan metsäpäällikön Voitto Pölkin puun Venäjältä tuonnin historiaa valottava kirja "Puun tuonnista puutulleihin"! Kirja antaa historiallista perspektiiviä tämän vuoden tapahtumiin ja valottaa asioita yli 30 vuotta mukana olleen vaikuttajan näkökulmasta.
Kirja on hyvin kirjoitettu ja se antaa tiiviin tietopaketin lisäksi käytännön kuvauksin elämän tuntuisia välähdyksiä kulttuurien kohtaamisesta niin Karjalan ja Kostamuksen metsissä kuin neuvottelupöytien ääressä ja sopimuksen syntyä juhlittaessa.
Itselleni suurimpia yllätyksiä ja avarruksia olivat, miten kauan puuta on tuotu Venäjältä, miten moninaisiin muotoihin se on laajentunut ja miten yhtäkkiä se nyt näyttää päättyvän.
27.9.2008
24.9.2008
Japanilaisarvio Sakartvelon-Gruusian-Georgian sodasta
Sen jälkeen kun Kaukasuksen lyhyttä sotaa koskeva väittely on kohdistunut siihen, kuka on syyllinen ja kenen kommentit myötäilevät jotakin osapuolta, on ehkä hyödyllistä vilkaista japanilaista arviota tapahtuneesta. Siinä katsotaan, että konfliktin alkusyy oli NATOn päätöksessä laajentaa aluettaan Kaukasukselle, mutta samalla todetaan, ettei Venäjän toiminnan olennainen merkitys ole Kaukasuksella, joten Venäjän toimet eivät ole kansainvälisoikeudellisesti hyväksyttäviä. Kirjoittaja penkoo vähän Putinin lähipiiriä ja sen toimintatapoja. Mutta sitten: hän rinnastaa Venäjän toiminnan Sakartvelo-Gruusia-Georgiassa Neuvostoliiton toimintaan Mantšuriassa vuonna 1931. – Lue lisää. Viisastut. Read more. You become wiser. Почитай дальше. Станешь умнее.
What Does Russia's Action Mean for Us?
by ITO Kenichi,
President of The Japan Forum on International Relations
The Japan Forum on International Relations (JFIR) E-Letter
"JFIR Commentary of the Month"
25 September 2008, Vol. 1, No. 7
Those who defend Russia's invasion of Georgia say that it was a necessary act by Russia to secure its sphere of influence, with the remote cause lying in NATO's eastward expansion, or that the international community is equally to blame because of ambiguous priorities between the right to national self-determination and the principle of noninterference in internal affairs. However, I cannot agree with them as either of the two arguments fail to pin down "the essential meaning of Russia's action."
It was not NATO but Central and East European countries that wanted to expand NATO. Having suffered Russia's aggression and repression in the past, these countries were eager to join the Western alliance to ensure their security in a post-Cold War environment. Ioan Mircea Pascu, former Defense Minister of Romania who worked hard to achieve Romania's entry into NATO, confided me about his relief by telling, "Romania has obtained its true security for the first time in its history." To decide with whom to ally is a matter of sovereignty for any country and should never be a matter of direction by Russia.
It is certainly true that the conflict between the right to national self-determination and the principle of noninterference in internal affairs is one of the major issues left unsettled in international law. It remains a cause of instability in international politics. This, however, does not justify Russia's military action against Georgia because "the essential meaning of Russia's action" does not lie there.
What then is "the essential meaning of Russia's action"? As a matter of fact, I anticipated the latest move of Russia. Considering the essence of Russia's political culture prevailing in the Czarist and Soviet regimes to be the "rule of force," I had long sensed a dangerous trend of Russia under Vladimir Putin to return to this essence.
In August 2000, just after the inauguration of the Putin administration, I was in Russia and predicted, "President Putin will make a name for himself in Russian history alongside Peter the Great and Stalin by taking the lead in building the reborn Russia over the next decade or two." The reason I made this prediction, which had come true, was the way Putin was building his power base. His reliance on force (or violence) was seen fit in the tradition of Russia's political culture, the "rule of force." Putin's friends from former KGB circles later known as siloviki were gathering around him. It was those siloviki that arrested the prominent Russian businessman Mikhail Khodorkovsky and dissolved his petroleum company Yukos in 2003. The "rule of force" by a political secret police, which exercises unlimited power, is the very embodiment of the political culture of Russia since Peter the Great and Stalin. When projected abroad, this becomes the basis on which Russian foreign policy is planned and implemented.
Russia's incursion was carried out on a well-prepared operational plan. After provoking Georgia into military action, Russia has behaved as a savior of the victims. This reminds us of the 1931 Manchurian Incident, which provided a pretext for Japan's invasion of Manchuria. The Imperial Army of Japan then dynamited the South Manchuria Railway and put the blame on Chinese dissidents.
At what, then, is Russia aiming its grand strategy? We cannot answer this question without taking into consideration the "rule of force," the persistent nature of Russia's political culture. Russia is no doubt aiming at controlling the world energy market, but the problem is that the country has a tendency to play the game disregarding its rules, often to the extent of mobilizing such extra-market forces as military and/or political.
Russia's "recognition of the independence" of South Ossetia and Abkhazia was "annexation" in substance, comparable in nature to the 1990 invasion of Kuwait by Iraq and the 1968 invasion of Czechoslovakia by the Soviet Union. Herein lies "the essential meaning of Russia's action."
The problem that the international community has come to face anew this time is how it should counter the threat posed by "rogue states," a major security challenge of the post-Cold War era, when it comes from such a big country as Russia. This requires the utmost care. Fortunately, however, we have the successful experience of having won a Cold War. Has Russia learned nothing from its defeat in the Cold War? Moscow has said, "Russia is not afraid of the prospect of a new Cold War." Under such circumstances, if the international community is afraid of such a prospect, the situation will not improve and could even be exacerbated. The international community must stand firm on the principle of never permitting a change of status quo by force, and be prepared to consider a drastic review of its fundamental relations with Russia, should the country continue pursing such a path. However, confrontation with Russia, if there must be any at all, should be kept at the level of a "cold war." We must be careful not to let it develop into a "hot war." History shows that a cold war alone is enough to win the big game.
This was posted on "AJISS Commentary" on 9 September 2008.
"AJISS Commentary" is an occasional op-ed type publication. The views expressed are the authors' own and should not be attributed to The Association of Japanese Institutes of Strategic Studies (AJISS). It aims to present a variety of Japanese views on international relations to readers abroad interested in Japanese thinking. The think tanks that have joined forces to form AJISS are: The Japan Forum on International Relations, The Japan Institute of International Affairs, Institute for International Policy Studies, and Research Institute for Peace and Security.
What Does Russia's Action Mean for Us?
by ITO Kenichi,
President of The Japan Forum on International Relations
The Japan Forum on International Relations (JFIR) E-Letter
"JFIR Commentary of the Month"
25 September 2008, Vol. 1, No. 7
Those who defend Russia's invasion of Georgia say that it was a necessary act by Russia to secure its sphere of influence, with the remote cause lying in NATO's eastward expansion, or that the international community is equally to blame because of ambiguous priorities between the right to national self-determination and the principle of noninterference in internal affairs. However, I cannot agree with them as either of the two arguments fail to pin down "the essential meaning of Russia's action."
It was not NATO but Central and East European countries that wanted to expand NATO. Having suffered Russia's aggression and repression in the past, these countries were eager to join the Western alliance to ensure their security in a post-Cold War environment. Ioan Mircea Pascu, former Defense Minister of Romania who worked hard to achieve Romania's entry into NATO, confided me about his relief by telling, "Romania has obtained its true security for the first time in its history." To decide with whom to ally is a matter of sovereignty for any country and should never be a matter of direction by Russia.
It is certainly true that the conflict between the right to national self-determination and the principle of noninterference in internal affairs is one of the major issues left unsettled in international law. It remains a cause of instability in international politics. This, however, does not justify Russia's military action against Georgia because "the essential meaning of Russia's action" does not lie there.
What then is "the essential meaning of Russia's action"? As a matter of fact, I anticipated the latest move of Russia. Considering the essence of Russia's political culture prevailing in the Czarist and Soviet regimes to be the "rule of force," I had long sensed a dangerous trend of Russia under Vladimir Putin to return to this essence.
In August 2000, just after the inauguration of the Putin administration, I was in Russia and predicted, "President Putin will make a name for himself in Russian history alongside Peter the Great and Stalin by taking the lead in building the reborn Russia over the next decade or two." The reason I made this prediction, which had come true, was the way Putin was building his power base. His reliance on force (or violence) was seen fit in the tradition of Russia's political culture, the "rule of force." Putin's friends from former KGB circles later known as siloviki were gathering around him. It was those siloviki that arrested the prominent Russian businessman Mikhail Khodorkovsky and dissolved his petroleum company Yukos in 2003. The "rule of force" by a political secret police, which exercises unlimited power, is the very embodiment of the political culture of Russia since Peter the Great and Stalin. When projected abroad, this becomes the basis on which Russian foreign policy is planned and implemented.
Russia's incursion was carried out on a well-prepared operational plan. After provoking Georgia into military action, Russia has behaved as a savior of the victims. This reminds us of the 1931 Manchurian Incident, which provided a pretext for Japan's invasion of Manchuria. The Imperial Army of Japan then dynamited the South Manchuria Railway and put the blame on Chinese dissidents.
At what, then, is Russia aiming its grand strategy? We cannot answer this question without taking into consideration the "rule of force," the persistent nature of Russia's political culture. Russia is no doubt aiming at controlling the world energy market, but the problem is that the country has a tendency to play the game disregarding its rules, often to the extent of mobilizing such extra-market forces as military and/or political.
Russia's "recognition of the independence" of South Ossetia and Abkhazia was "annexation" in substance, comparable in nature to the 1990 invasion of Kuwait by Iraq and the 1968 invasion of Czechoslovakia by the Soviet Union. Herein lies "the essential meaning of Russia's action."
The problem that the international community has come to face anew this time is how it should counter the threat posed by "rogue states," a major security challenge of the post-Cold War era, when it comes from such a big country as Russia. This requires the utmost care. Fortunately, however, we have the successful experience of having won a Cold War. Has Russia learned nothing from its defeat in the Cold War? Moscow has said, "Russia is not afraid of the prospect of a new Cold War." Under such circumstances, if the international community is afraid of such a prospect, the situation will not improve and could even be exacerbated. The international community must stand firm on the principle of never permitting a change of status quo by force, and be prepared to consider a drastic review of its fundamental relations with Russia, should the country continue pursing such a path. However, confrontation with Russia, if there must be any at all, should be kept at the level of a "cold war." We must be careful not to let it develop into a "hot war." History shows that a cold war alone is enough to win the big game.
This was posted on "AJISS Commentary" on 9 September 2008.
"AJISS Commentary" is an occasional op-ed type publication. The views expressed are the authors' own and should not be attributed to The Association of Japanese Institutes of Strategic Studies (AJISS). It aims to present a variety of Japanese views on international relations to readers abroad interested in Japanese thinking. The think tanks that have joined forces to form AJISS are: The Japan Forum on International Relations, The Japan Institute of International Affairs, Institute for International Policy Studies, and Research Institute for Peace and Security.
22.9.2008
Dugin puhepannaan
En ole koskaan kunnolla ymmärtänyt, miksi oikeisto-vasemmisto-populistifilosofi Aleksander Dugininin nimeen törmää täällä Suomessa niin usein. Jos joku osaisi asian selittää, niin otan mielelläni ehdotuksia vastaan.
Ymmärtämättömyydestäni huolimatta, alla oleva uutinen saattaisi olla kiinnostava kaikille ”Dugin-tietäjille”.
xxxxxxxxxxxxxx
Rosbalt, 22.9.2008 / Доренко запретил Александру Дугину выходить в эфир
Uutisen käännös:
Ymmärtämättömyydestäni huolimatta, alla oleva uutinen saattaisi olla kiinnostava kaikille ”Dugin-tietäjille”.
xxxxxxxxxxxxxx
Rosbalt, 22.9.2008 / Доренко запретил Александру Дугину выходить в эфир
Uutisen käännös:
”Venäjän tunnetuimmalta nationalistilta” kiellettiin radioesiintymisetLähde: http://www.rosbalt.ru/2008/09/22/525858.html
Venäjän tunnetuimpiin kansallismielisiin politiikantutkijoihin lukeutuva Aleksander Dugin on saanut porttikiellon venäläisen Russkaja Sluzhba Novostei (RSN) –radioaseman lähetyksiin. Aiemmin Duginilla oli kanavalla oma ohjelmansa, Russkaja vesh.
Porttikiellon määräsi Duginille radioaseman uusi toimitusjohtaja Sergei Dorenko.
- Aleksander Dugin käyttää ekstremististä retoriikkaa ja kehottaa käyttämään fyysistä väkivaltaa poliitikkoja ja toimittajia vastaan, Dorenko kommentoi päätöstään.
Dorenko on lisäksi kieltänyt Duginin kutsumisen vieraaksi tai kommentaattoriksi radiokanavan lähetyksiin.
- Duginin voi lähetyksissä mainita, mikäli syy on puhtaasi uutistoimituksellinen. Siinäkin tapauksessa vaadin, että tämän persoonan nimen mainitsemiselle lähetyksissämme tulee olla painavat ja perustellut syyt, jatkaa RSN:n toimitusjohtaja Dorenko.
Aleksander Dugin kommentoi porttikieltoaan mainitsemalla, että päätöksen taustalla ovat ”ideologiset syyt”, uutistoimisto Rosbalt uutisoi.
Aiemmin Aleksander Dugin sai porttikiellon myös moskovalaisen Ekho Moskvy –radioaseman lähetyksiin. Radioaseman päätoimittaja Aleksei Venediktov vahvisti uutistoimisto Rosbaltille, että Dugin on jo kuukauden ajan ollut Persona non-grata Ekho Moskvyn lähetyksissä.
13.9.2008
Moskovalaisia harmittaa
Pietarilainen hotellihuone. Nurkassa pauhaavassa televisiossa esitetään pari vuotta sitten valmistunutta elokuvaa Durotshka. Elokuva kertoo näyttelijättärestä, tämän vajaamielisestä siskosta sekä kirjailijasta, joka taistelee kustantajan vaatimusten ja omien ambitioidensa ristitulessa. Elokuva tarjoaa keskinkertaista ihmissuhdedraamaa seitinohuella huumorilla höystettynä. Valitettavasti leffan välittämä viesti on, että uusvenäläisen elokuvan läpimurtoa saa vieläkin odottaa.
Elokuvaa esitetään Rossija –kanavalla. Mainoskatkolla näytettiin Rossijan ja Radio Majakin järjestämän Imja Rossija –internetäänestyksen mainos. Äänestyksessä, josta tässä blogissa on aikaisemminkin kirjoitettu, valitaan maalle historiallista sankaria ja Venäjän historiaan eniten vaikuttanutta henkilöä.
Äänestys on kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa ehdokkaiden määrä karsittiin 50:een ja nyt käynnissä olevassa toisessa vaiheessa karsitaan vielä 12 henkilöä lopulliseen äänestykseen.
Historia limittyy nykyisyyteen ja on täällä Pietarissa läsnä kaikkialla. Siitä todistaa esimerkiksi se, että Imja Rossija -äänestyksen kärkipaikoilla olevilla henkilöillä on lähes kaikilla tiivis suhde Pietari-Leningradiin.
Äänestystä johtaa tällä hetkellä hallitsija ja pyhimys Aleksanteri Nevski. Nevskin pyhäinjäännöksiä säilytetään Aleksanteri Nevskin aukion laidalla sijaitsevassa Aleksanteri Nevskin lavrassa, jonne täältä hotellin parvekkeelta on näköyhteys.
Äänestyksen kakkossijalla on Aleksanteri Nevskin lavrasta viimeisen leposijansa saanut kirjailija Fedor Dostojevski. Pietarin kellareista kirjoitellut kirjailija asusteli ja vaelteli Fontanka-kanaalin rantakaduilla, tuolla kivenheiton päässä.
Kolmannella sijalla oleskelee poliitikko, reformaattori ja ”Stolypinin kravaateista” tunnettu Pjotr Stolypin. Tänään vierailin rakennuksessa, johon Stolypinilla oli tiivis yhteys. Rakennuksessa toimii nykyään Venäjän perustuslaillinen oikeus, joka muutti Pietariin kuluvan vuoden toukokuussa.
Neljännellä sijalla on hallitsija Pietari Suuri – tämän kaupungin perustaja. Huomenna vierailen paikalla, jolle yli 300 vuotta sitten laskeutui kotka ja johon Pietari päätti kotkan nähtyään perustaa Venäjän uuden pääkaupungin.
Viidettä sijaa hallitsee tsaari Aleksanteri II, joka murhattiin paikalla, johon myöhemmin rakennettiin Verikirkko. Vierailen siellä huomenna.
Kuudes sija kuuluu Lomonosoville. Hänen työpaikkansa näin eilen jokiristeilyaluksen ikkunasta.
Seitsemäs sija on Aleksanteri Nevskin kunniaksi nimensä saaneella sotapäälliköllä Aleksander Suvorovilla, jonka viimeinen leposija on Aleksanteri Nevskin lavrassa. Suvorovin patsaan näin hetki sitten ajaessani Kazanin katedraalin editse.
Myös kahdeksannen sijan on vallannut sotapäällikkö. Marsalkka Georgi Zhukov nimettiin Leningradin rintaman komentajaksi tilanteessa, jossa taistelu kolmimiljoonaisen kaupungin olemassaolosta näytti jo lähes hävityltä.
Yhdeksännellä sijalla on hallitsija Josif Stalin, joka harjoitti täällä tsaarin järjestelmän kritiikkiä ja lähetettiin sen vuoksi Siperiaan. Myöhemmin täältä joutui lähetetyksi Siperiaan, jos harjoitti Stalinin järjestelmän vastaista kritiikkiä. Stalin syntyi Gorissa, jossa sijaitseva Stalin-museo jouduttiin sulkemaan sen vuoksi, ja Stalinin kanssa samana päivänä syntymäpäiviään viettävällä presidentti Saakashvilillä ja Leningradissa syntyneellä presidentti Medvedevillä oli toisistaan poikkeavia käsityksiä Etelä-Ossetian statuksesta.
Kymmenennelle sijalle on lennähtänyt kosmonautti Juri Gagarin, jonka isoäiti eli Pietarissa ja jonka vanhemmat asuivat Leningrad –nimisen kadun varrella Gzhatskissa. Gagarin itse suoritti työharjoittelujaksonsa Leningradissa, tuolla lähellä sijainneella tehtaalla.
Äänestystä siis hallitsevat ylivoimaisesti pietarilaiset. Miltähän moskovalaisista mahtaa nyt tuntua?
Elokuvaa esitetään Rossija –kanavalla. Mainoskatkolla näytettiin Rossijan ja Radio Majakin järjestämän Imja Rossija –internetäänestyksen mainos. Äänestyksessä, josta tässä blogissa on aikaisemminkin kirjoitettu, valitaan maalle historiallista sankaria ja Venäjän historiaan eniten vaikuttanutta henkilöä.
Äänestys on kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa ehdokkaiden määrä karsittiin 50:een ja nyt käynnissä olevassa toisessa vaiheessa karsitaan vielä 12 henkilöä lopulliseen äänestykseen.
Historia limittyy nykyisyyteen ja on täällä Pietarissa läsnä kaikkialla. Siitä todistaa esimerkiksi se, että Imja Rossija -äänestyksen kärkipaikoilla olevilla henkilöillä on lähes kaikilla tiivis suhde Pietari-Leningradiin.
Äänestystä johtaa tällä hetkellä hallitsija ja pyhimys Aleksanteri Nevski. Nevskin pyhäinjäännöksiä säilytetään Aleksanteri Nevskin aukion laidalla sijaitsevassa Aleksanteri Nevskin lavrassa, jonne täältä hotellin parvekkeelta on näköyhteys.
Äänestyksen kakkossijalla on Aleksanteri Nevskin lavrasta viimeisen leposijansa saanut kirjailija Fedor Dostojevski. Pietarin kellareista kirjoitellut kirjailija asusteli ja vaelteli Fontanka-kanaalin rantakaduilla, tuolla kivenheiton päässä.
Kolmannella sijalla oleskelee poliitikko, reformaattori ja ”Stolypinin kravaateista” tunnettu Pjotr Stolypin. Tänään vierailin rakennuksessa, johon Stolypinilla oli tiivis yhteys. Rakennuksessa toimii nykyään Venäjän perustuslaillinen oikeus, joka muutti Pietariin kuluvan vuoden toukokuussa.
Neljännellä sijalla on hallitsija Pietari Suuri – tämän kaupungin perustaja. Huomenna vierailen paikalla, jolle yli 300 vuotta sitten laskeutui kotka ja johon Pietari päätti kotkan nähtyään perustaa Venäjän uuden pääkaupungin.
Viidettä sijaa hallitsee tsaari Aleksanteri II, joka murhattiin paikalla, johon myöhemmin rakennettiin Verikirkko. Vierailen siellä huomenna.
Kuudes sija kuuluu Lomonosoville. Hänen työpaikkansa näin eilen jokiristeilyaluksen ikkunasta.
Seitsemäs sija on Aleksanteri Nevskin kunniaksi nimensä saaneella sotapäälliköllä Aleksander Suvorovilla, jonka viimeinen leposija on Aleksanteri Nevskin lavrassa. Suvorovin patsaan näin hetki sitten ajaessani Kazanin katedraalin editse.
Myös kahdeksannen sijan on vallannut sotapäällikkö. Marsalkka Georgi Zhukov nimettiin Leningradin rintaman komentajaksi tilanteessa, jossa taistelu kolmimiljoonaisen kaupungin olemassaolosta näytti jo lähes hävityltä.
Yhdeksännellä sijalla on hallitsija Josif Stalin, joka harjoitti täällä tsaarin järjestelmän kritiikkiä ja lähetettiin sen vuoksi Siperiaan. Myöhemmin täältä joutui lähetetyksi Siperiaan, jos harjoitti Stalinin järjestelmän vastaista kritiikkiä. Stalin syntyi Gorissa, jossa sijaitseva Stalin-museo jouduttiin sulkemaan sen vuoksi, ja Stalinin kanssa samana päivänä syntymäpäiviään viettävällä presidentti Saakashvilillä ja Leningradissa syntyneellä presidentti Medvedevillä oli toisistaan poikkeavia käsityksiä Etelä-Ossetian statuksesta.
Kymmenennelle sijalle on lennähtänyt kosmonautti Juri Gagarin, jonka isoäiti eli Pietarissa ja jonka vanhemmat asuivat Leningrad –nimisen kadun varrella Gzhatskissa. Gagarin itse suoritti työharjoittelujaksonsa Leningradissa, tuolla lähellä sijainneella tehtaalla.
Äänestystä siis hallitsevat ylivoimaisesti pietarilaiset. Miltähän moskovalaisista mahtaa nyt tuntua?
Perustuslaillisen oikeuden komea koti
Venäläisessä oikeusjärjestelmässä on kolme korkeinta oikeusastetta: korkein arbitraasioikeus, korkein oikeus sekä perustuslaillinen oikeus. Korkein arbitraasioikeus ja korkein oikeus sijaitsevat Moskovassa, mutta perustuslaillinen oikeus muutti kuluvan vuoden toukokuussa Pietariin. Perustuslaillisen oikeuden muutto on osa federaation korkeimpien valtiollisten toimintojen hajauttamisprosessia, jonka tarkoituksena on siirtää osa Moskovan valtiollisesta vallasta Venäjän ”Pohjoiseen pääkaupunkiin”, eli Pietariin.
Perustuslaillisen oikeuden uudeksi kotipaikaksi valittiin tsaarinaikana Senaatin ja pyhän synodin, eli valtiollisen ja kirkollisen vallan keskuksena toiminut talokompleksi. Rakennuksen Neuvostoliiton aikainen vuokralainen oli puolestaan historiallinen valtionarkisto. Valtionarkistolle rakennettiin vastikään modernit ja nykyvaatimuksia vastaavat tilat keskustan ulkopuolelle ja arkiston poismuuton myötä senaatin rakennus laitettiin totaaliseen remonttiin.
Perustuslaillisen oikeuden muutto Moskovasta Pietariin ei suinkaan ollut kivuton: 600 kilometrin päähän pääkaupungin houkutuksista joutui muuttamaan kymmeniä kokonaisia perheitä sekä tietysti perustuslaillisen oikeuden 19 tuomaria. Tuomarit saatiin lopulta houkuteltua pohjolan perukoille lupaamalla heille sellaiset työtilat ja –edut, joista vain harva tohtii kieltäytyä. Lupaus toteutettiin, ja nyt Venäjän Federaation perustuslain pykäliä tulkitaan Pietarissa.
Saimme kunnian vierailla tänään tiettävästi ensimmäisenä suomalaisryhmänä Venäjän perustuslaillisen oikeuden uudessa rakennuksessa. Kuten Venäjällä on yleistä – kaikista mielenkiintoisimpiin paikkoihin pääsee (valitettavasti) vain suhteilla. Niin myös tänne.
Lukuisista uutisista ja lehtijutuista olin jo aikaisemmin saanut tuntuman rakennuksen loistosta ja siihen upotetuista resursseista. En muista, kuinka paljon remontti lopulta tuli maksamaan, mutta on selvä, että yksi jos toinenkin barreli öljyä on vaihtanut omistajaa, ennen kuin rahat on saatu kasaan.
Nykyinen kompleksi koostuu kolmesta osasta: 1700-luvulla rakennetusta, vanhalle aatelissuvulle kuuluneesta palatsista, 1800-luvulla arkkitehti Carlo Rossin suunnittelemasta senaatin rakennuksesta sekä vastikään sisäpihalle pystytetystä uudisrakennuksesta.
Vierailu rakennukseen oli häkellyttävä kokemus. Kokonaisuus on remontoitu suurella rahalla, mutta pieteetillä ja historiaa kunnioittaen. Senaatin rakennuksen sisätilojen minimalistisuus on säilytetty ennallaan ja palatsiosan loistelias muhkeus entisöity. Uudisrakennus puolestaan noudattaa kuuliaisesti senaatin rakennuksen selkeää linjaa.
Rakennuksen sisäkäytäviä peittävät paksut matot, joiden ansiosta 20 hengen ryhmä liikkui käytävillä hiiren hiljaa. Yleisin ja kuuluvin ryhmästä lähtenyt ääni oli lyhyt ja ytimekäs: ”oho!”.
Suurimman vaikutuksen minuun teki Pompeiji-aiheisin freskoin koristeltu Perustuslaillisen oikeuden toisen kamarin plenarium sali, joka sijaitsee kompleksin vanhimmassa palatsiosassa. Tsaarin aikana tämä sali toimi kulttuurisesti ja poliittisesti aktiivisten aatelisomistajiensa tanssiaissalina. Venäjän kulttuurin kultaisen kauden vaikuttajista salissa vierailivat lähes kaikki: täällä kansallisrunoilija Aleksander Pushkin lausui ensimmäisen kerran ääneen Jevgeni Onegin –runoelmansa säkeet ja täällä Nikolai Karamzin esitteli ensimmäisen kerran julkisesti merkkiteoksensa ”Istorija gosudarstva rossijiskago”.
Tässä palatsissa tuettiin myös dekabristeja ja täältä löydettiin vuoden 1825 dekabristikapinan kukistamisen jälkeisten kotietsintöjen jälkeen Venäjän kansalle laadittu manifesti sekä Venäjän ensimmäisen perustuslain hahmotelma. Noin 30 vuotta myöhemmin senaatti hahmotteli täällä kuuluisat reforminsa.
Hengästyttävä kierroksemme päättyi julkisten istuntojen saliin, joka on jalopuulajeilla kauttaaltaan vuorattu pyöreä huone, jossa korkeimman oikeuden tuomarit osallistuvat perustuslaillisen oikeuden julkisiin käsittelyihin.
Jos näkemämme paikat olivat hienoja, niin minkälaisia sitten mahtavatkaan olla rakennuksen ne kaikista edustavimmat paikat, esimerkiksi juhla- ja edustussali tai tuomarien kokous- ja oleskelutilat? Niitä me emme päässeet tällä kertaa näkemään. Ehkäpä sitten joskus toiste – kun on suhteita.
Perustuslaillisen oikeuden uudeksi kotipaikaksi valittiin tsaarinaikana Senaatin ja pyhän synodin, eli valtiollisen ja kirkollisen vallan keskuksena toiminut talokompleksi. Rakennuksen Neuvostoliiton aikainen vuokralainen oli puolestaan historiallinen valtionarkisto. Valtionarkistolle rakennettiin vastikään modernit ja nykyvaatimuksia vastaavat tilat keskustan ulkopuolelle ja arkiston poismuuton myötä senaatin rakennus laitettiin totaaliseen remonttiin.
Perustuslaillisen oikeuden muutto Moskovasta Pietariin ei suinkaan ollut kivuton: 600 kilometrin päähän pääkaupungin houkutuksista joutui muuttamaan kymmeniä kokonaisia perheitä sekä tietysti perustuslaillisen oikeuden 19 tuomaria. Tuomarit saatiin lopulta houkuteltua pohjolan perukoille lupaamalla heille sellaiset työtilat ja –edut, joista vain harva tohtii kieltäytyä. Lupaus toteutettiin, ja nyt Venäjän Federaation perustuslain pykäliä tulkitaan Pietarissa.
Saimme kunnian vierailla tänään tiettävästi ensimmäisenä suomalaisryhmänä Venäjän perustuslaillisen oikeuden uudessa rakennuksessa. Kuten Venäjällä on yleistä – kaikista mielenkiintoisimpiin paikkoihin pääsee (valitettavasti) vain suhteilla. Niin myös tänne.
Lukuisista uutisista ja lehtijutuista olin jo aikaisemmin saanut tuntuman rakennuksen loistosta ja siihen upotetuista resursseista. En muista, kuinka paljon remontti lopulta tuli maksamaan, mutta on selvä, että yksi jos toinenkin barreli öljyä on vaihtanut omistajaa, ennen kuin rahat on saatu kasaan.
Nykyinen kompleksi koostuu kolmesta osasta: 1700-luvulla rakennetusta, vanhalle aatelissuvulle kuuluneesta palatsista, 1800-luvulla arkkitehti Carlo Rossin suunnittelemasta senaatin rakennuksesta sekä vastikään sisäpihalle pystytetystä uudisrakennuksesta.
Vierailu rakennukseen oli häkellyttävä kokemus. Kokonaisuus on remontoitu suurella rahalla, mutta pieteetillä ja historiaa kunnioittaen. Senaatin rakennuksen sisätilojen minimalistisuus on säilytetty ennallaan ja palatsiosan loistelias muhkeus entisöity. Uudisrakennus puolestaan noudattaa kuuliaisesti senaatin rakennuksen selkeää linjaa.
Rakennuksen sisäkäytäviä peittävät paksut matot, joiden ansiosta 20 hengen ryhmä liikkui käytävillä hiiren hiljaa. Yleisin ja kuuluvin ryhmästä lähtenyt ääni oli lyhyt ja ytimekäs: ”oho!”.
Suurimman vaikutuksen minuun teki Pompeiji-aiheisin freskoin koristeltu Perustuslaillisen oikeuden toisen kamarin plenarium sali, joka sijaitsee kompleksin vanhimmassa palatsiosassa. Tsaarin aikana tämä sali toimi kulttuurisesti ja poliittisesti aktiivisten aatelisomistajiensa tanssiaissalina. Venäjän kulttuurin kultaisen kauden vaikuttajista salissa vierailivat lähes kaikki: täällä kansallisrunoilija Aleksander Pushkin lausui ensimmäisen kerran ääneen Jevgeni Onegin –runoelmansa säkeet ja täällä Nikolai Karamzin esitteli ensimmäisen kerran julkisesti merkkiteoksensa ”Istorija gosudarstva rossijiskago”.
Tässä palatsissa tuettiin myös dekabristeja ja täältä löydettiin vuoden 1825 dekabristikapinan kukistamisen jälkeisten kotietsintöjen jälkeen Venäjän kansalle laadittu manifesti sekä Venäjän ensimmäisen perustuslain hahmotelma. Noin 30 vuotta myöhemmin senaatti hahmotteli täällä kuuluisat reforminsa.
Hengästyttävä kierroksemme päättyi julkisten istuntojen saliin, joka on jalopuulajeilla kauttaaltaan vuorattu pyöreä huone, jossa korkeimman oikeuden tuomarit osallistuvat perustuslaillisen oikeuden julkisiin käsittelyihin.
Jos näkemämme paikat olivat hienoja, niin minkälaisia sitten mahtavatkaan olla rakennuksen ne kaikista edustavimmat paikat, esimerkiksi juhla- ja edustussali tai tuomarien kokous- ja oleskelutilat? Niitä me emme päässeet tällä kertaa näkemään. Ehkäpä sitten joskus toiste – kun on suhteita.
8.9.2008
Aleksandr Gutman DOKKLUBilla maanantaina 15.09.2008 klo 18.00
Photo by Reijo Nikkilä
Pietarilainen dokumenttiohjaaja Aleksandr Gutman avaa DOKKLUB:in syyskauden ensi maanantaina elokuvallaan Boris Eifman, Atelierfilm Alexander, 2007, 58 minuuttia, engl. tekstitys.
Elokuvaesityksen jälkeen keskustelua ohjaajan kanssa.
Paikka: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1,
3. kerros,Kinosali.
Vapaa pääsy.
Leningradissa syntynyt,toisen polven dokumenttiohjaaja Aleksandr Gutman on suomalaisille tuttu mies. Hänen Venäläiset lähtivät (Russkie ushli) palkittiin Tampereen elokuvafestivaalilla 90-luvun alussa. Sen jälkeen hänen dokumenttejaan on nähty tasaiseen tahtiin TV2n Dokumenttiprojektissa sekä viimeksi Teemalla.
Suomalaiset kollegat tuntevat Sashan aktiivisena, joskus jopa kiivaana keskustelijana erilaisissa sekä Suomessa että Venäjällä järjestetyissä dokumenttielokuvaseminaareissa. Omien ohjaustensa lisäksi hän ollut useassa suomalaisten Venäjä-produktiossa korvaamaton field producer, viimeksi Jouni Hiltusen BAM-elokuvassa.
Gutmanin tuoreimman dokumentin sankari on kuuluisa pietarilainen koreografiBoris Eifman (Борис Яковлевич Эйфман).
Kuvalähde: venäjänkielinen Wikipedia (Портрет Бориса Эйфмана работы Нины Аловерт)
Käsikirjoituksen elokuvaan on Gutmanin kanssa yhdessä tehnyt Viktor Semenjuk.
PÄIVITYS 10.09.2008
Sain juuri kuulla Gutmanilta Permistä - hän on siellä 8. Flaherty-festivaalin (Флаэртиана) juryssa - että DOKKLUBissa esitettävä versio Eifmanista ei ole sama kuin vuosi sitten Teemalla esitetty puolitoistatuntinen versio. Gutman leikkasi sekä Venäjän markkinoille että kansainväliseen levitykseen kokonaan uuden version, joka on 32 minuuttia lyhyempi kuin Teemalla nähty. Gutmanin mukaan tämä lyhennetty versio on oikeastaan kokonaan uusi elokuva, edellistä jäntevämpi, dynaamisempi.
Short synopsis of film “ Boris Eifman. Ballet Rehearsal “
The ballet master Boris Eifman is a unique phenomenon in twentieth-century culture
He says, “For me ballet is my predestination.” Eifman is boldness and the dissonance between outward beauty and the harsh and difficult inner life of an artist.
Albert Camus once observed that one can escape from absurd reality into creativity. That is just what Boris Eifman did.
Eifman embodies his times in ballet, yoking together on stage action and real-life events.
The world of movement created by his imagination, iridescent with all the shades of the spectrum and with human emotions, lives a “second reality” even more terrible and more beautiful than life itself.
«Борис Эйфман. Репетиция балета.»
Борис Эйфман родился поэтом. Поэтом танца. В поток пластических стихов превращается у него все: исторические события и опыт собственной жизни, чувства и мысли, рожденные музыкой литературой живописью, жизней.
Жизнь пропущенная через художественную призму мастера, преобразуется по его воле и становится пламенеющей пластической лавой.
Хореографическая ткань и язык его спектаклей, режиссерские и пластические решения часто несут в себе элементы новизны и неожиданности.
Балет Эйфмана – уникальное явление культуры ХХ века.
Эйфман говорит:»Балет для меня - это … мое предназначение.»
Эйфман – это бесстрашие и несоответствие внешней красивости с внутренним жестким и трудно живущим миром художника.
« Убежать от абсурдной действительности можно в творчество» как то заметил Альбер Камю. Именно так и поступал Эйфман в Советское время.
Эйфман воплощает в балете свое время, сопрягая сценическое действо с реальными событиями. В созданном его воображении пластическим миром, всеми цветами спектра переливалась, всеми человечески ми чувствами жила « вторая реальность», еще более ужасная и более прекрасная, чем сама жизнь. Эйфман создает « пластическую квинтэссенцию» действительности, где раскрываются ярчайшие человеческие характеры, живописуются картины жизни, обнажаются философские проблемы бытия.
В 2006 году хореографу Борису Эйфману исполнилось 60 лет. Вся жизнь в зазеркалье.
Я ДОЛЖЕН ЖИТЬ И ТВОРИТЬ ИМЕННО В ПЕТЕРБУРГЕ.
Я ПИТАЮСЬ ДУХОВНО И ЭНЕРГЕТИЧЕСКИ НАШИМ ГОРОДОМ.
В СВОЕ ВРЕМЯ Я НЕ УЕХАЛ ИЗ НЕГО.
БОГ МЕНЯ СПАС.
Я СОХРАНИЛ ТЕАТР И СОХРАНИЛ СЕБЯ ДЛЯ СВОЕГО ИСКУССТВА.
Я СДЕЛАЛ СВОЙ ВЫБОР РАЗ И НАВСЕГДА.
Борис Эйфман
New York Timesin artikkeleita Eifmanista.
Helsingin Sanomissa oli viime maaliskuussa useita juttuja Eifmanista, kun hän vieraili 50-jäsenisen ryhmänsä kanssa Mikkelissä. Jukka O.Miettisen jutut samoin kuin Auli Räsäsen arvostelu Gutmanin dokumentista löytyvät HS:n maksullisesta arkistosta. Valitettavasti Räsäsen arvostelussa ei mainittu lainkaan ohjaajan nimeä. Työtapaturma - oletan.
5.9.2008
Sata vuotta Leniniä jättikirjaimin
Venäjältä on löytynyt Google Earth satelliittikuvapalvelun avulla jättikokoinen, toveri Leninin syntymäpäivästä onnitteleva teksti. Metsään ilmestyneen tekstin pituus luonnossa on arviolta noin 400 metriä.
Teksti, jossa lukee; ”Lenin 100-vuotta”, on muodostettu metsää raivaamalla. Koska Lenin syntyi vuonna 1870, on teksti hakattu metsään todennäköisimmin vuonna 1970, eli hyvän aikaa ennen internetiä ja Googlen satelliittipalveluja. Tekstin tekijöistä ei ole mitään tietoja eivätkä lähiseutujen asukkaatkaan muistaneet tekstin olemassa oloa. Tekstin voi käydä katsomassa Google Mapsin sivuilla.
Internetin satelliittikuvapalvelut ovat aiemminkin paljastaneet erilaisia ihmisten tekemiä tekstejä, jotka voi lukea vain yläilmoista. Venäjällä Babushkinyn kylästä löytyy muun muassa asuintalo, jonka katolle on kirjoitettu suurin kirjaimin miehen sukuelintä kuvaava alatyylinen sana.
Päivitys 8.9.2008:
Metsureiden taidonnäytteestä innostui näemmä myös YLE.
Teksti, jossa lukee; ”Lenin 100-vuotta”, on muodostettu metsää raivaamalla. Koska Lenin syntyi vuonna 1870, on teksti hakattu metsään todennäköisimmin vuonna 1970, eli hyvän aikaa ennen internetiä ja Googlen satelliittipalveluja. Tekstin tekijöistä ei ole mitään tietoja eivätkä lähiseutujen asukkaatkaan muistaneet tekstin olemassa oloa. Tekstin voi käydä katsomassa Google Mapsin sivuilla.
Internetin satelliittikuvapalvelut ovat aiemminkin paljastaneet erilaisia ihmisten tekemiä tekstejä, jotka voi lukea vain yläilmoista. Venäjällä Babushkinyn kylästä löytyy muun muassa asuintalo, jonka katolle on kirjoitettu suurin kirjaimin miehen sukuelintä kuvaava alatyylinen sana.
Päivitys 8.9.2008:
Metsureiden taidonnäytteestä innostui näemmä myös YLE.
3.9.2008
Kalifornialainen näkökulma Gruusia-Georgian propagandasotaan
Laitan bloggarimme Jukka Mallisen löytämän tulkinnan Gruusia-Georgian sodasta. Anteeksi, onhan tämä aikamoinen tekstipläjäys, mutta hyvän asian puolesta, за народное просвещение eli vaikkapa kansanvalistukseksi.
GEORGIA'S PROPAGANDA WAR By Gordon M. Hahn [A more complete report with detailed sources is available from Gordon Hahn]
Dr. Gordon M. Hahn – Senior Researcher, Monterey Terrorism Research and Education Program and Visiting Assistant Professor, Graduate School of International Policy Studies, Monterey Institute of International Studies, Monterey, California; Senior Researcher, Center for Terrorism and Intelligence Studies (CETIS), Akribis Group; and Analyst/Consultant, Russia Other Points of View Russia Media Watch, www.russiaotherpointsofview.com.
Dr Hahn is author of two well-received books, Russia's Islamic Threat (Yale University Press, 2007) and Russia's Revolution From Above (Transaction, 2002), and numerous articles on Russian politics.
The five-day Georgian-Russian saw Georgian President Mikheil Saakashvili and other Georgian officials waging an aggressive propaganda campaign and, in many ways, a disinformation war in the Western mass media. This media offensive was the result either of a carefully planned disinformation war or a rush by Western governments, mainstream media, and think tanks to get the Georgians' side of the story and their side only. Either way, the Georgians were able to wage an effective and constant barrage of propaganda and disinformation against the Russians.
In some 40 appearances in the Western media and at Western think tanks, Georgian President Mikheil Saakashvili and his ministers made numerous statements in their effort to convince the West that it was obliged to defend Tbilisi from Russia's incursion. The following is a review of Georgia's official version of events and a comparison of their claims with the facts as we know them as of late August and early September 2008.
RUSSIAN PLANNED WAR AND ATTACKED FIRST
CLAIM: President Saakashvili and other Georgian officials repeatedly accused Russia of undertaking a ``well-planned invasion'' of Georgia and attacked first in order to sieze the country and remove him from power. [Mikheil Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge," Washington Post, August 14, 2008 and CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.]
FACT: Both sides planned for war as a contingency. They both held maneuvers in late July, used them to move forces and equipment near (Russian) or into (Georgian) the conflict zone, and ratcheted up the confrontation from the usual summertime tit-for-tat sniper and small arms fire to mortars to light and then heavy artillery until approximately midnight August 7-8 when Georgian forces opened up a massive heavy artillery barrage and sent at least two battalions into South Ossetia's capitol of Tskhinvali. Russian forces were ready and responded with a full-scale invasion and air war.
Georgian military officials have inadvertently revealed that they had brought heavy artillery into the conflict zone very early on. For instance artillery brigade commanders told a Georgian newspaper that Georgian artillery used in the zone on August 7 included: "(a)t least 300 gun barrels of Georgian artillery." Among these were: "the 203-mm Pion systems, the 160-mm Israeli-made GRADLAR multiple rocket launchers, the 152-mm Akatsiya, Giatsint and Dana self-propelled guns, the 122-mm Grad and RM-70 multiple rocket launchers, as well as the D-30 and Msta howitzers of the infantry brigades." ["Georgian artillery inflicted 'heavy losses' on Russians," BBC Monitoring, August 25, 2008 translating Georgian weekly Kviris Palitra, August 25, 2008.] It takes many days if not weeks to bring in the kind of heavy artillery about which the commander is talking into or near the conflict zone through the mountainous terrain around South Ossetia from Georgian army bases in Tbilisi, Senaki or Gori.
THE RUSSIANS BROKE SAAKASHVILI'S AUGUST 7 CEASEFIRE
CLAIM: Saakashvili claims the Russians broke his late afternoon August 7 ceasefire.
FACT: In fact, no cessation of fire occurred; both sides continued with more sporadic fire. Moreover, as Saakashvili was declaring his ceasefire, Georgia began moving reinforcements to the conflict zone to back up the two battalions and materiel' they had already positioned there in violation of the ceasefire agreement. [Peter Finn "A Two-Sided Descent into Full-Scale War," The Washington Post, August 17, 2008, p. A1.]
GEORGIAN FORCES OCCUPIED ALMOST ALL OF SOUTH OSSETIA
CLAIM: As Russian and Ossetian forces engaged the Georgian army on August 8, Saakashvili claimed: "The Georgian government's forces, according to information as of 21:00, completely control the entire territory of South Ossetia except the highland settlements of Dzhava." ["Saakashvili: voiska Gruzii kontroliruet vsyu territoriyu Yuzhnoi Ossetii," KavkazMemo.ru, 8 August 2008, www.kavkaz-uzel.ru/printnews/news/id/1226844.html.]
FACT: In fact, Georgian troops never even controlled all of Tskhinvali and began withdrawing from there at 20:30 and only held a slice of the city in the south as Russian troops began to enter it. [Timeline from the Georgian Foreign Ministry, accessed 28 August 2008, www.mfa.gov.ge/index.php?lang_id=ENG&sec_id=461&info_id=7484p]
CONTACTS WITH RUSSIAN AUTHORITIES
CLAIM: In his August 14 Washington Post article, Saakashvili stated: "Our repeated attempts to contact senior Russian leaders were rebuffed. Russia's foreign ministry even denied receiving our notice of cease-fire hours after it was officially -- and very publicly -- delivered. This was just one of many cynical ploys to deceive the world and justify further attacks." [Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge"] The Georgian president was reiterating a claim he made in his televised address to the Georgian people on August 7, when he Saakashvili stated that the Georgian authorities had not been in touch with Vladimir Putin or other Russian authorities "for days." [CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.]
FACT: On the next day in his television address to the Georgian people Saakashvili said: "We have been in constant contact with the leadership of the local Russian peacekeeping forces. Several hours ago, they told us that they have completely lost control over the actions of the separatists.... We are in constant contact with the leadership of the Russian Ministry of Foreign Affairs, and the ministry tells us Russia is trying to stop the separatists from engaging in armed action, but without any success." ["Sakashvili's Televised Address on S. Ossetia," Civil Georgia, 7 August 2008, 21:45, www.civil.ge.]
HOW MANY RUSSIAN TANKS AND ARMOURED VEHICLES?
CLAIM: At an August 18 Heritage Foundation conference 'The Russia-Georgian War: A Challenge to the U.S. and the World' Georgian Ambassador to the US Vasil Sikharulidze stated that "1,200 tanks and 15,000 soldiers" entered Georgia "within 12 hours" bringing the number of Russian troops in all of Georgia to 25,000 as of August 18. Georgian Minister for Reintegration of Abkhazia and South Ossetia Temuri Yakobashvili told the conference by video phone that 1,200 tanks and armored personnel carriers entered Georgia in the first 48 hours of the Russian incursion. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War "A Challenge for the U.S. and the World," Heritage Foundation, Washington DC, August 18, 2008, Federal News Service, August 18, 2008.] Three weeks after the war Yakobashvili also escalated his figures to "2,000 tanks." [Nikolaus von Twickel, "Theories Swirl About War's Beginning," The Moscow Times, August 28, 2008.]
FACT: No independent source has confirmed the deployment of such a large Russian invasion force. The respected Janes' Defence Weekly reported that in fact the "invasion force consisted of 15,000 and 150 tanks and heavy self-propelled artillery pieces." [Giragosian, "Georgian planning flaws led to campaign failure."]
RUSSIA'S 3,000 ARMORED VEHICLES AND 80,OOO TROOPS
CLAIM: On August 24, Saakashvili claimed that the Russian military operation "planned for many months" brought "80,000 servicemen and mercenaries" and "about 3,000 armored vehicles" into Georgia. ["President says 80,000 Russian soldiers, 3,000 armored vehicles invaded Georgia," BBC Monitoring, August 24, 2008 citing Channel 1, Tbilisi, August 24, 2008, 1600 GMT.]
FACT: Such a deployment of equipment would mean that Russia's entire 58th Army (and then some) was deployed from its jihad-plagued North Caucasus to South Ossetia. No other source has made such a claim.
RUSSIAN ATROCITIES
CLAIM: In his August 18 Washington Post article, Saakashvili wrote: "Within 24 hours of Russian forces of "brutally purging Georgian villages in South Ossetia, raping women and executing men." [Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge"] On the same day as well, Saakashvili stated in a CNN interview that Russian planes were "specifically targeting the civilian population, and we have scores of wounded and dead among the civilian population all around the country, not so much in the conflict area." [CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.] At an August 12 press conference, Saakashvili asserted that despite a ceasefire the Russians were continuing to attack "purely civilian targets." ["'Georgian Will Never Surrender'," CNN News, 12 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/12/sot.georgia.saakashvili.surrender.itn?iref=videosearch.] In an August 13 press conference, Saakashvili stated: "Russian tanks are attacking the town of Gori and rampaging through the town...The worst kind of marauding I ever could imagine. There was a rampage through Georgian-controlled villages of South Ossetia and through upper Abkhazia Kodori, and scores of people, according to the reports which we cannot totally confirm... Internment camps were set up, and we are getting reports of large-scale violation of human rights of the worst case...What we are seeing in the area is classical Balkan-type and World war II-type ethnic cleansing and purification campaigns. ...(T)he worst kind of atrocities are being committed in my country against my people of all ethnic groups." ["Tensions Still High in Georgia," CNN News, 13 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/13/sot.georgia.presser.saakashvili.ap?iref=videosearch.] Minister Yakobashvili told the Heritage Foundation that Russian forces had engaged in "ethnic cleansing" and inflicted "enormous atrocities, unbelievable suffering" on the Georgian population. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War "A Challenge for the U.S. and the World," Heritage Foundation, Washington DC, August 18, 2008, Federal News Service, August 18, 2008.]
FACT: As of two weeks after hostilities ended no campaign of ethnic cleansing or atrocities and no internment camps have been found. There have been no reports of Russians "raping women and executing men," as Saakashvili claimed. There were later reports of destruction and perhaps a few murders committed by Chechen battalions (irresponsibly sent by Moscow to fight on its behalf) and Ossetian militiamen. The alleged large scale killing, raping and internment camps have not been mentioned again by Saakashvili or any other Georgian official. Human Rights Watch has reported one occasion on which Russian air forces appear to have used of cluster bombs, banned by international convention. The Georgian side has stated a official civilian death toll among Georgians of 69 as of August 25 with several hundred civilians wounded. ["Senior MP: 215 Killed in Conflict," Civil.ge, 19 August 2008, 23:05 www.civil.ge/eng/article.php?id=19215&search=civilians%20killed] This hardly amounts to the massive Russian atrocities being claimed by Tbilisi. Also, there are reports of rather good behavior on the part of Russian soldiers. [See Saba Tsitsikhashvili, "The Ramifications of the Ten-Day Blockade of Georgia," HumanRights.ge, 27 August 2008, www.humanrights.ge/index.php?a=article&id=3057&lang=en.] As the respected military studies journal Janes' Defence Weekly reported on August 15, it was the Georgian army that targeted the residential capitol of South Ossetia with an indiscriminate, all night artillery barrage on 7-8 August with "notoriously imprecise" truck-borne GRAD missiles. [Richard Giragosian, "Georgian planning flaws led to campaign failure," Janes' Defence Weekly, August 15, 2008 in Johnson's Russia List, #152, August 19, 2008, www.cdi.org/russia/johnsonwww.org]
THE RUSSIANS, NOT THE GEORGIANS DESTROYED TSKHINVALI
CLAIM: On August 13, Saakashvili told a press conference that Russian aerial bombardment, not Georgian artillery fire, "leveled the town of Tskhinvali." ["Tensions Still High in Georgia," CNN News, 13 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/13/sot.georgia.presser.saakashvili.ap?iref=videosearch.]
FACT: Every independent source reports that Georgian artillery bombarded Tskhinvali for twelve hours through th night of August 7-8. Saakashvili is the only person to claim that Georgia did not bomb Tskhinvali and that the Russians caused all or most of the damage.
RUSSIAN DESTRUCTION OF GEORGIAN CIVILIAN INFRASTRUCTURE
CLAIM: Saakashvili, as we have seen, accused Russia of destroying civilian infrastructure. His underlings, Ambassador Sikhuralidze and Minister Yakobashvili ministers told the West that Russian forces were systematically destroying Georgia's civilian infrastructure, including burning its forests and national parks and blowing up bridges to sever Georgia from its neighbors, Armeina and Azerbaijan. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: Reporters on the scene have reported a very different story: "In west Georgia, few signs of damage by Russia" shows, the Russians in fact "used force minimally" and "avoided any inadvertent high-profile attacks on civilian targets." "Early in the conflict, Georgian officials in Tbilisi warned of an impending disaster as Russian tanks from Abkhazia massed at Zugdidi's edge. But residents said there had been little or no damage to their town." Even Russia's air attacks on the port of Poti destroyed the military side of the port but left the civilian side intact. [Borzou Daraghi, "In west Georgia, few signs of damage by Russia," Los Angeles Times, August19, 2008.] Regarding the torching of Georgian forests, a Georgian newspaper noted that the Russian military set fire to forests during the occupation of Kartli because it was searching for Georgian artillery weapons that Georgian artillerymen hid there during the Georgian army's retreat; a fact left out Minister Yakobashvili's comments. At least two major bridges were destroyed by Georgian forces in targeting Russians making crossings. ["Georgian artillery inflicted 'heavy losses' on Russians," BBC Monitoring, August 25, 2008 translating Georgian weekly Kviris Palitra, August 25, 2008; Roman Anin, "Kto v sopagakh tot i srochnik. Ikh zdes' polno," Novaya gazeta, No. 62, 25 August 2008.]
RUSSIAN TROOPS ENCIRCLING TBILISI
CLAIM: On Wednesday, August 13, Saakashvili said in a CNN interview that Russian troops were "circling," "closing on" and planning to capture the Georgian capitol, Tbilisi, and install a puppet government. [See Misha Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows," Associated Press, 13 August 2008, 8:12.]
FACT: The Russians undertook no military operations against the Georgian capitol throughout the five-day war.
RUSSIA WILL BOMB TBILISI DEMONSTRATION
CLAIM: On August 12 Saakashvili mentioned and therefore gave credence to supposed rumors that Russia would bomb the August 12 rally in Tbilisi. [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: There was no Russian bombing of Tbilisi throughout the war.
RUSSIA BOMBING THE BAKU-TBILISI-CEYHAN OIL PIPELINE
CLAIM: Minister Yakobashvili tried to pique American fears that Russian forces sought to interdict the Baku-Tbilisi-Ceyhan oil pipeline by saying that the Russians had repeatedly tried to bomb it. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: A Russian force that included tens of sophisticated fighter jets and, according to the Georgians' own statements, some 1,200-3,000 tanks and armored personnel carriers would have been able to bomb a pipeline and much else in the course of five days if it had wanted to.
CYBER WAR
CLAIM: Minister Yakobashvili and other Georgian officials claimed that Russian authorities initiated a large-scale cyber-attack on Georgian government websities before and during the war. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: Experts on cyber warfare have grave doubts that the Russian military or intelligence agencies conducted cyber warfare against Georgia. They argue that the suspected attacks were consistent with independent hacker networks that hit Georgian pornography and gambling websitas part of an extortion racket. Moreover, these attacks were only launched after Georgian forces had already engaged Russia forces, suggesting that they were either attacks by independents or that the Russians were not ready for war, since cyberwarfare is a part of the Russian arsenal. [Shaun Waterman, "Analysis: Russia-Georgia cyberwar doubted," United Press International, August 18, 2008.] On August 5 Georgian hackers targeted SOTR (South Ossetia Television and Radio) after it reported that Tbilisi was covering up the killing of 29 Georgian servicemen during an exchange of fire between Ossetian and Georgian forces on August 1-2. [Osetinskie saity atakovany khakerami posle publikatsii o tainykh pokhoronakh gruzinskikh soldat," Regnum.ru, 5 August 2008, www.regnum.ru-news/1036460.html.]
U.S. IS TAKING OVER GEORGIA'S PORT AND AIRPORTS
CLAIM: On August 10 Saakashvili claimed on Georgian national television that the arrival of U.S. military cargo plane carrying humanitarian aid meant that "Georgia's ports and airports will be taken under the control of the U.S. Defense Department." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: The U.S. Defense Department Pentagon spokesman Geoff Morrell immediately refuted this: "We have no need, nor do we intend to take over any Georgian air or seaport to deliver humanitarian aid. ... We have no designs on taking control of any Georgian facility." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]The U.S. never did so.
RUSSIA HAS LOST MORE PLANES THAN IN ANY CONFLICT IN ITS HISTORY
CLAIM: In an August 13 television address Saakashvili said, "Russia has lost more airplanes than in any conflict of this scale since 1939." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: The entire Soviet air force was destroyed in the first days of Hitler's invasion of the USSR, and in the present war Russia is claiming the loss of four airplanes.
CONCLUSION
American support for Georgia in the present crisis is based in part on the belief that Russia is to be blame for instigating this war. Much of this belief is founded on Saakashvili's and other Geoergian officials' statements to American officials like the State Department's Matthew Bryza. Western publics and decisionmakers should not take the statements of Georgian officials regarding this war or much of anything else at face value. They should think twice and then thrice about whether backing President Saakashvili, his aspirations for Georgian membership in NATO, and the resulting 'hot peace' with Moscow are in the West's interests.
GEORGIA'S PROPAGANDA WAR By Gordon M. Hahn [A more complete report with detailed sources is available from Gordon Hahn]
Dr. Gordon M. Hahn – Senior Researcher, Monterey Terrorism Research and Education Program and Visiting Assistant Professor, Graduate School of International Policy Studies, Monterey Institute of International Studies, Monterey, California; Senior Researcher, Center for Terrorism and Intelligence Studies (CETIS), Akribis Group; and Analyst/Consultant, Russia Other Points of View Russia Media Watch, www.russiaotherpointsofview.com.
Dr Hahn is author of two well-received books, Russia's Islamic Threat (Yale University Press, 2007) and Russia's Revolution From Above (Transaction, 2002), and numerous articles on Russian politics.
The five-day Georgian-Russian saw Georgian President Mikheil Saakashvili and other Georgian officials waging an aggressive propaganda campaign and, in many ways, a disinformation war in the Western mass media. This media offensive was the result either of a carefully planned disinformation war or a rush by Western governments, mainstream media, and think tanks to get the Georgians' side of the story and their side only. Either way, the Georgians were able to wage an effective and constant barrage of propaganda and disinformation against the Russians.
In some 40 appearances in the Western media and at Western think tanks, Georgian President Mikheil Saakashvili and his ministers made numerous statements in their effort to convince the West that it was obliged to defend Tbilisi from Russia's incursion. The following is a review of Georgia's official version of events and a comparison of their claims with the facts as we know them as of late August and early September 2008.
RUSSIAN PLANNED WAR AND ATTACKED FIRST
CLAIM: President Saakashvili and other Georgian officials repeatedly accused Russia of undertaking a ``well-planned invasion'' of Georgia and attacked first in order to sieze the country and remove him from power. [Mikheil Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge," Washington Post, August 14, 2008 and CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.]
FACT: Both sides planned for war as a contingency. They both held maneuvers in late July, used them to move forces and equipment near (Russian) or into (Georgian) the conflict zone, and ratcheted up the confrontation from the usual summertime tit-for-tat sniper and small arms fire to mortars to light and then heavy artillery until approximately midnight August 7-8 when Georgian forces opened up a massive heavy artillery barrage and sent at least two battalions into South Ossetia's capitol of Tskhinvali. Russian forces were ready and responded with a full-scale invasion and air war.
Georgian military officials have inadvertently revealed that they had brought heavy artillery into the conflict zone very early on. For instance artillery brigade commanders told a Georgian newspaper that Georgian artillery used in the zone on August 7 included: "(a)t least 300 gun barrels of Georgian artillery." Among these were: "the 203-mm Pion systems, the 160-mm Israeli-made GRADLAR multiple rocket launchers, the 152-mm Akatsiya, Giatsint and Dana self-propelled guns, the 122-mm Grad and RM-70 multiple rocket launchers, as well as the D-30 and Msta howitzers of the infantry brigades." ["Georgian artillery inflicted 'heavy losses' on Russians," BBC Monitoring, August 25, 2008 translating Georgian weekly Kviris Palitra, August 25, 2008.] It takes many days if not weeks to bring in the kind of heavy artillery about which the commander is talking into or near the conflict zone through the mountainous terrain around South Ossetia from Georgian army bases in Tbilisi, Senaki or Gori.
THE RUSSIANS BROKE SAAKASHVILI'S AUGUST 7 CEASEFIRE
CLAIM: Saakashvili claims the Russians broke his late afternoon August 7 ceasefire.
FACT: In fact, no cessation of fire occurred; both sides continued with more sporadic fire. Moreover, as Saakashvili was declaring his ceasefire, Georgia began moving reinforcements to the conflict zone to back up the two battalions and materiel' they had already positioned there in violation of the ceasefire agreement. [Peter Finn "A Two-Sided Descent into Full-Scale War," The Washington Post, August 17, 2008, p. A1.]
GEORGIAN FORCES OCCUPIED ALMOST ALL OF SOUTH OSSETIA
CLAIM: As Russian and Ossetian forces engaged the Georgian army on August 8, Saakashvili claimed: "The Georgian government's forces, according to information as of 21:00, completely control the entire territory of South Ossetia except the highland settlements of Dzhava." ["Saakashvili: voiska Gruzii kontroliruet vsyu territoriyu Yuzhnoi Ossetii," KavkazMemo.ru, 8 August 2008, www.kavkaz-uzel.ru/printnews/news/id/1226844.html.]
FACT: In fact, Georgian troops never even controlled all of Tskhinvali and began withdrawing from there at 20:30 and only held a slice of the city in the south as Russian troops began to enter it. [Timeline from the Georgian Foreign Ministry, accessed 28 August 2008, www.mfa.gov.ge/index.php?lang_id=ENG&sec_id=461&info_id=7484p]
CONTACTS WITH RUSSIAN AUTHORITIES
CLAIM: In his August 14 Washington Post article, Saakashvili stated: "Our repeated attempts to contact senior Russian leaders were rebuffed. Russia's foreign ministry even denied receiving our notice of cease-fire hours after it was officially -- and very publicly -- delivered. This was just one of many cynical ploys to deceive the world and justify further attacks." [Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge"] The Georgian president was reiterating a claim he made in his televised address to the Georgian people on August 7, when he Saakashvili stated that the Georgian authorities had not been in touch with Vladimir Putin or other Russian authorities "for days." [CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.]
FACT: On the next day in his television address to the Georgian people Saakashvili said: "We have been in constant contact with the leadership of the local Russian peacekeeping forces. Several hours ago, they told us that they have completely lost control over the actions of the separatists.... We are in constant contact with the leadership of the Russian Ministry of Foreign Affairs, and the ministry tells us Russia is trying to stop the separatists from engaging in armed action, but without any success." ["Sakashvili's Televised Address on S. Ossetia," Civil Georgia, 7 August 2008, 21:45, www.civil.ge.]
HOW MANY RUSSIAN TANKS AND ARMOURED VEHICLES?
CLAIM: At an August 18 Heritage Foundation conference 'The Russia-Georgian War: A Challenge to the U.S. and the World' Georgian Ambassador to the US Vasil Sikharulidze stated that "1,200 tanks and 15,000 soldiers" entered Georgia "within 12 hours" bringing the number of Russian troops in all of Georgia to 25,000 as of August 18. Georgian Minister for Reintegration of Abkhazia and South Ossetia Temuri Yakobashvili told the conference by video phone that 1,200 tanks and armored personnel carriers entered Georgia in the first 48 hours of the Russian incursion. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War "A Challenge for the U.S. and the World," Heritage Foundation, Washington DC, August 18, 2008, Federal News Service, August 18, 2008.] Three weeks after the war Yakobashvili also escalated his figures to "2,000 tanks." [Nikolaus von Twickel, "Theories Swirl About War's Beginning," The Moscow Times, August 28, 2008.]
FACT: No independent source has confirmed the deployment of such a large Russian invasion force. The respected Janes' Defence Weekly reported that in fact the "invasion force consisted of 15,000 and 150 tanks and heavy self-propelled artillery pieces." [Giragosian, "Georgian planning flaws led to campaign failure."]
RUSSIA'S 3,000 ARMORED VEHICLES AND 80,OOO TROOPS
CLAIM: On August 24, Saakashvili claimed that the Russian military operation "planned for many months" brought "80,000 servicemen and mercenaries" and "about 3,000 armored vehicles" into Georgia. ["President says 80,000 Russian soldiers, 3,000 armored vehicles invaded Georgia," BBC Monitoring, August 24, 2008 citing Channel 1, Tbilisi, August 24, 2008, 1600 GMT.]
FACT: Such a deployment of equipment would mean that Russia's entire 58th Army (and then some) was deployed from its jihad-plagued North Caucasus to South Ossetia. No other source has made such a claim.
RUSSIAN ATROCITIES
CLAIM: In his August 18 Washington Post article, Saakashvili wrote: "Within 24 hours of Russian forces of "brutally purging Georgian villages in South Ossetia, raping women and executing men." [Saakashvili, "Russia's War Is The West's Challenge"] On the same day as well, Saakashvili stated in a CNN interview that Russian planes were "specifically targeting the civilian population, and we have scores of wounded and dead among the civilian population all around the country, not so much in the conflict area." [CNN interview with Georgian President Mikheil Saakashvili, CNN News, 8 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/08/intv.saakashvili.cnn?iref=videosearch.] At an August 12 press conference, Saakashvili asserted that despite a ceasefire the Russians were continuing to attack "purely civilian targets." ["'Georgian Will Never Surrender'," CNN News, 12 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/12/sot.georgia.saakashvili.surrender.itn?iref=videosearch.] In an August 13 press conference, Saakashvili stated: "Russian tanks are attacking the town of Gori and rampaging through the town...The worst kind of marauding I ever could imagine. There was a rampage through Georgian-controlled villages of South Ossetia and through upper Abkhazia Kodori, and scores of people, according to the reports which we cannot totally confirm... Internment camps were set up, and we are getting reports of large-scale violation of human rights of the worst case...What we are seeing in the area is classical Balkan-type and World war II-type ethnic cleansing and purification campaigns. ...(T)he worst kind of atrocities are being committed in my country against my people of all ethnic groups." ["Tensions Still High in Georgia," CNN News, 13 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/13/sot.georgia.presser.saakashvili.ap?iref=videosearch.] Minister Yakobashvili told the Heritage Foundation that Russian forces had engaged in "ethnic cleansing" and inflicted "enormous atrocities, unbelievable suffering" on the Georgian population. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War "A Challenge for the U.S. and the World," Heritage Foundation, Washington DC, August 18, 2008, Federal News Service, August 18, 2008.]
FACT: As of two weeks after hostilities ended no campaign of ethnic cleansing or atrocities and no internment camps have been found. There have been no reports of Russians "raping women and executing men," as Saakashvili claimed. There were later reports of destruction and perhaps a few murders committed by Chechen battalions (irresponsibly sent by Moscow to fight on its behalf) and Ossetian militiamen. The alleged large scale killing, raping and internment camps have not been mentioned again by Saakashvili or any other Georgian official. Human Rights Watch has reported one occasion on which Russian air forces appear to have used of cluster bombs, banned by international convention. The Georgian side has stated a official civilian death toll among Georgians of 69 as of August 25 with several hundred civilians wounded. ["Senior MP: 215 Killed in Conflict," Civil.ge, 19 August 2008, 23:05 www.civil.ge/eng/article.php?id=19215&search=civilians%20killed] This hardly amounts to the massive Russian atrocities being claimed by Tbilisi. Also, there are reports of rather good behavior on the part of Russian soldiers. [See Saba Tsitsikhashvili, "The Ramifications of the Ten-Day Blockade of Georgia," HumanRights.ge, 27 August 2008, www.humanrights.ge/index.php?a=article&id=3057&lang=en.] As the respected military studies journal Janes' Defence Weekly reported on August 15, it was the Georgian army that targeted the residential capitol of South Ossetia with an indiscriminate, all night artillery barrage on 7-8 August with "notoriously imprecise" truck-borne GRAD missiles. [Richard Giragosian, "Georgian planning flaws led to campaign failure," Janes' Defence Weekly, August 15, 2008 in Johnson's Russia List, #152, August 19, 2008, www.cdi.org/russia/johnsonwww.org]
THE RUSSIANS, NOT THE GEORGIANS DESTROYED TSKHINVALI
CLAIM: On August 13, Saakashvili told a press conference that Russian aerial bombardment, not Georgian artillery fire, "leveled the town of Tskhinvali." ["Tensions Still High in Georgia," CNN News, 13 August 2008, www.cnn.com/video/#/video/world/2008/08/13/sot.georgia.presser.saakashvili.ap?iref=videosearch.]
FACT: Every independent source reports that Georgian artillery bombarded Tskhinvali for twelve hours through th night of August 7-8. Saakashvili is the only person to claim that Georgia did not bomb Tskhinvali and that the Russians caused all or most of the damage.
RUSSIAN DESTRUCTION OF GEORGIAN CIVILIAN INFRASTRUCTURE
CLAIM: Saakashvili, as we have seen, accused Russia of destroying civilian infrastructure. His underlings, Ambassador Sikhuralidze and Minister Yakobashvili ministers told the West that Russian forces were systematically destroying Georgia's civilian infrastructure, including burning its forests and national parks and blowing up bridges to sever Georgia from its neighbors, Armeina and Azerbaijan. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: Reporters on the scene have reported a very different story: "In west Georgia, few signs of damage by Russia" shows, the Russians in fact "used force minimally" and "avoided any inadvertent high-profile attacks on civilian targets." "Early in the conflict, Georgian officials in Tbilisi warned of an impending disaster as Russian tanks from Abkhazia massed at Zugdidi's edge. But residents said there had been little or no damage to their town." Even Russia's air attacks on the port of Poti destroyed the military side of the port but left the civilian side intact. [Borzou Daraghi, "In west Georgia, few signs of damage by Russia," Los Angeles Times, August19, 2008.] Regarding the torching of Georgian forests, a Georgian newspaper noted that the Russian military set fire to forests during the occupation of Kartli because it was searching for Georgian artillery weapons that Georgian artillerymen hid there during the Georgian army's retreat; a fact left out Minister Yakobashvili's comments. At least two major bridges were destroyed by Georgian forces in targeting Russians making crossings. ["Georgian artillery inflicted 'heavy losses' on Russians," BBC Monitoring, August 25, 2008 translating Georgian weekly Kviris Palitra, August 25, 2008; Roman Anin, "Kto v sopagakh tot i srochnik. Ikh zdes' polno," Novaya gazeta, No. 62, 25 August 2008.]
RUSSIAN TROOPS ENCIRCLING TBILISI
CLAIM: On Wednesday, August 13, Saakashvili said in a CNN interview that Russian troops were "circling," "closing on" and planning to capture the Georgian capitol, Tbilisi, and install a puppet government. [See Misha Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows," Associated Press, 13 August 2008, 8:12.]
FACT: The Russians undertook no military operations against the Georgian capitol throughout the five-day war.
RUSSIA WILL BOMB TBILISI DEMONSTRATION
CLAIM: On August 12 Saakashvili mentioned and therefore gave credence to supposed rumors that Russia would bomb the August 12 rally in Tbilisi. [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: There was no Russian bombing of Tbilisi throughout the war.
RUSSIA BOMBING THE BAKU-TBILISI-CEYHAN OIL PIPELINE
CLAIM: Minister Yakobashvili tried to pique American fears that Russian forces sought to interdict the Baku-Tbilisi-Ceyhan oil pipeline by saying that the Russians had repeatedly tried to bomb it. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: A Russian force that included tens of sophisticated fighter jets and, according to the Georgians' own statements, some 1,200-3,000 tanks and armored personnel carriers would have been able to bomb a pipeline and much else in the course of five days if it had wanted to.
CYBER WAR
CLAIM: Minister Yakobashvili and other Georgian officials claimed that Russian authorities initiated a large-scale cyber-attack on Georgian government websities before and during the war. [Transcript of a Heritage Foundation Forum on the Russian-Georgian War.]
FACT: Experts on cyber warfare have grave doubts that the Russian military or intelligence agencies conducted cyber warfare against Georgia. They argue that the suspected attacks were consistent with independent hacker networks that hit Georgian pornography and gambling websitas part of an extortion racket. Moreover, these attacks were only launched after Georgian forces had already engaged Russia forces, suggesting that they were either attacks by independents or that the Russians were not ready for war, since cyberwarfare is a part of the Russian arsenal. [Shaun Waterman, "Analysis: Russia-Georgia cyberwar doubted," United Press International, August 18, 2008.] On August 5 Georgian hackers targeted SOTR (South Ossetia Television and Radio) after it reported that Tbilisi was covering up the killing of 29 Georgian servicemen during an exchange of fire between Ossetian and Georgian forces on August 1-2. [Osetinskie saity atakovany khakerami posle publikatsii o tainykh pokhoronakh gruzinskikh soldat," Regnum.ru, 5 August 2008, www.regnum.ru-news/1036460.html.]
U.S. IS TAKING OVER GEORGIA'S PORT AND AIRPORTS
CLAIM: On August 10 Saakashvili claimed on Georgian national television that the arrival of U.S. military cargo plane carrying humanitarian aid meant that "Georgia's ports and airports will be taken under the control of the U.S. Defense Department." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: The U.S. Defense Department Pentagon spokesman Geoff Morrell immediately refuted this: "We have no need, nor do we intend to take over any Georgian air or seaport to deliver humanitarian aid. ... We have no designs on taking control of any Georgian facility." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]The U.S. never did so.
RUSSIA HAS LOST MORE PLANES THAN IN ANY CONFLICT IN ITS HISTORY
CLAIM: In an August 13 television address Saakashvili said, "Russia has lost more airplanes than in any conflict of this scale since 1939." [Dzhindzhikhashvili, "Georgian president's Russia claims raise eyebrows."]
FACT: The entire Soviet air force was destroyed in the first days of Hitler's invasion of the USSR, and in the present war Russia is claiming the loss of four airplanes.
CONCLUSION
American support for Georgia in the present crisis is based in part on the belief that Russia is to be blame for instigating this war. Much of this belief is founded on Saakashvili's and other Geoergian officials' statements to American officials like the State Department's Matthew Bryza. Western publics and decisionmakers should not take the statements of Georgian officials regarding this war or much of anything else at face value. They should think twice and then thrice about whether backing President Saakashvili, his aspirations for Georgian membership in NATO, and the resulting 'hot peace' with Moscow are in the West's interests.
Kaksi maatilaa julistautui Viron neuvostotasavallaksi
Eho Moskvy'n uutisen mukaan kaksi maataloa Koillis-Virossa ovat julistautuneet Viron sosialistiseksi neuvostotasavalloiksi ja aikovat pyytää Venäjää tunnustamaan niiden itsenäisyyden. Asukkailla on jo toimiva hallitus ja kansallinen nostoväki. Rajatolpat ovat myös pystyssä erottamassa neuvostotasavaltaa porvarillisesta Virosta.
Emme halua enää elää porvarillisessa Virossa, misä mitään ei hoideta tavallisen ihmisen ehdoin, missä hakataan metsät nurin, missä työttömyys ja korruptio riehuvat, missä kaiken päättävät NATO ja amerikkalaiset ja missä juhlii fasistinen rupusakki. Isoisäni toimi antifasistisessa maanalaisessa liikkeessä ja soti metsäveljiä vastaan, enkä minä halua mennä mukaan siihen, mitä Virossa nyt tapahtuu", sanoo toinen neuvostotasavallan perustajista, talonpoika Andres Tamm.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Saa nähdä, millainen sota tästä syttyy ja mikä on porvarillisen Suomen positio konfliktissa.
Два эстонских хутора объявили себя Советской республикой
Два хутора на северо-востоке Эстонии, недалеко от российской границы, объявили себя Эстонской советской социалистической республикой и намерены просить Россию признать их независимость. Об этом говорится на сайте региональной организации "Коммунисты Петербурга и Ленобласти" (КПЛО), члены которой поехали в прибалтийскую республику для поддержки своих товарищей.
Как передает радиостанция "Эхо Москвы", жители хуторов уже сформировали свое правительство, народное ополчение и выставили пограничные столбы на границе с остальной Эстонией.
В сообщении сайта говорится, что решение выйти из состава буржуазной Эстонии и восстановить советскую республику принял простой эстонский крестьянин Андрес Тамм, чей хутор находится на северо-востоке Эстонии, недалеко от границы с Россией. К нему присоединилась и хозяйка соседнего хутора Айне Саар.
"Не хотим больше жить в буржуазной Эстонии, где никому нет дела до простого человека, вырубают леса, свирепствуют безработица и коррупция, где все решает НАТО и американцы, чествуют фашистское отребье. Мой дед был в антифашистском подполье, воевал с лесными братьями, и я не могу согласиться с происходящим", - цитирует сайт слова А.Тамма.
Реакции эстонских властей на волеизъявление хуторян пока не последовало.
Статья целиком: http://top.rbc.ru/society/03/09/2008/235423.shtml
Emme halua enää elää porvarillisessa Virossa, misä mitään ei hoideta tavallisen ihmisen ehdoin, missä hakataan metsät nurin, missä työttömyys ja korruptio riehuvat, missä kaiken päättävät NATO ja amerikkalaiset ja missä juhlii fasistinen rupusakki. Isoisäni toimi antifasistisessa maanalaisessa liikkeessä ja soti metsäveljiä vastaan, enkä minä halua mennä mukaan siihen, mitä Virossa nyt tapahtuu", sanoo toinen neuvostotasavallan perustajista, talonpoika Andres Tamm.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Saa nähdä, millainen sota tästä syttyy ja mikä on porvarillisen Suomen positio konfliktissa.
Два эстонских хутора объявили себя Советской республикой
Два хутора на северо-востоке Эстонии, недалеко от российской границы, объявили себя Эстонской советской социалистической республикой и намерены просить Россию признать их независимость. Об этом говорится на сайте региональной организации "Коммунисты Петербурга и Ленобласти" (КПЛО), члены которой поехали в прибалтийскую республику для поддержки своих товарищей.
Как передает радиостанция "Эхо Москвы", жители хуторов уже сформировали свое правительство, народное ополчение и выставили пограничные столбы на границе с остальной Эстонией.
В сообщении сайта говорится, что решение выйти из состава буржуазной Эстонии и восстановить советскую республику принял простой эстонский крестьянин Андрес Тамм, чей хутор находится на северо-востоке Эстонии, недалеко от границы с Россией. К нему присоединилась и хозяйка соседнего хутора Айне Саар.
"Не хотим больше жить в буржуазной Эстонии, где никому нет дела до простого человека, вырубают леса, свирепствуют безработица и коррупция, где все решает НАТО и американцы, чествуют фашистское отребье. Мой дед был в антифашистском подполье, воевал с лесными братьями, и я не могу согласиться с происходящим", - цитирует сайт слова А.Тамма.
Реакции эстонских властей на волеизъявление хуторян пока не последовало.
Статья целиком: http://top.rbc.ru/society/03/09/2008/235423.shtml
Väitös yksityistämisen vaikutuksesta Venäjän yritystoimintaan
DI Juha Väätäsen väitös: Russian Enterprise Restructuring - the Effect of Privatisation and Market Liberalisation on the Performance of Large Enterprises
VÄITÖS: Yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen vaikutus venäläisten yritysten toiminnan tehostumiseen
Väittelijä: Diplomi-insinööri Juha Väätänen
Väitöstilaisuuden aika ja paikka: Torstai 4.9.2008 klo 12, sali 1381
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, teknistaloudellinen tiedekunta, tuotantotalouden osasto
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Skinnarilankatu 34
Väitöskirjan aihe: Russian Enterprise Restructuring – the Effect of Privatisation and Market Liberalisation on the Performance of Large Enterprises (Yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen vaikutus venäläisten yritysten toiminnan tehostumiseen)
Väitöskirjassa tutkitaan, mitä vaikutuksia markkinatalouteen siirtymisellä on ollut venäläisten yritysten toiminnan tehokkuuteen. Vuosina 1992-1994 toteutetun yksityistämisen sekä hintojen ja ulkomaankaupan vapauttamisen odotettiin tehostavan merkittävästi yksityistettyjen yritysten toimintaa. Tutkimuksessa käytetty yritysaineisto kattaa merkittävän osan Venäjän yrityskentästä. Tutkimuksen tulosten mukaan yksityistäminen ei ole tehostanut yritysten toimintaa odotetusti, mutta yksityistämisen jälkeen perustetut uudet kotimaiset ja ulkomaiset yritykset ovat nopeasti kasvavia, ja merkittävästi kannattavampia ja tuottavampia kuin vanhat yksityistetyt tai valtio-omisteiset yritykset. Erityisesti kansainvälisellä kilpailulla ja linkeillä on merkittävä, yritysten toimintaa tehostava vaikutus.
Väitöskirja kuuluu tuotantotalouden, erityisesti kansainvälisen liiketoiminnan ja teollisen markkinoinnin alaan ja se on tehty teknistaloudellisen tiedekunnan tuotantotalouden osastolle. Väitöskirja on julkaistu yliopiston Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutkimussarjassa, numero 315.
Vastaväittäjä: Professori Paul Hare (Heriot-Watt University, Skotlanti)
Väitöstilaisuuden valvoja: Professori Tauno Tiusanen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Väitöskirjan tiivistelmä
VÄITÖS: Yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen vaikutus venäläisten yritysten toiminnan tehostumiseen
Väittelijä: Diplomi-insinööri Juha Väätänen
Väitöstilaisuuden aika ja paikka: Torstai 4.9.2008 klo 12, sali 1381
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, teknistaloudellinen tiedekunta, tuotantotalouden osasto
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Skinnarilankatu 34
Väitöskirjan aihe: Russian Enterprise Restructuring – the Effect of Privatisation and Market Liberalisation on the Performance of Large Enterprises (Yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen vaikutus venäläisten yritysten toiminnan tehostumiseen)
Väitöskirjassa tutkitaan, mitä vaikutuksia markkinatalouteen siirtymisellä on ollut venäläisten yritysten toiminnan tehokkuuteen. Vuosina 1992-1994 toteutetun yksityistämisen sekä hintojen ja ulkomaankaupan vapauttamisen odotettiin tehostavan merkittävästi yksityistettyjen yritysten toimintaa. Tutkimuksessa käytetty yritysaineisto kattaa merkittävän osan Venäjän yrityskentästä. Tutkimuksen tulosten mukaan yksityistäminen ei ole tehostanut yritysten toimintaa odotetusti, mutta yksityistämisen jälkeen perustetut uudet kotimaiset ja ulkomaiset yritykset ovat nopeasti kasvavia, ja merkittävästi kannattavampia ja tuottavampia kuin vanhat yksityistetyt tai valtio-omisteiset yritykset. Erityisesti kansainvälisellä kilpailulla ja linkeillä on merkittävä, yritysten toimintaa tehostava vaikutus.
Väitöskirja kuuluu tuotantotalouden, erityisesti kansainvälisen liiketoiminnan ja teollisen markkinoinnin alaan ja se on tehty teknistaloudellisen tiedekunnan tuotantotalouden osastolle. Väitöskirja on julkaistu yliopiston Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutkimussarjassa, numero 315.
Vastaväittäjä: Professori Paul Hare (Heriot-Watt University, Skotlanti)
Väitöstilaisuuden valvoja: Professori Tauno Tiusanen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto
Väitöskirjan tiivistelmä
- DI Juha Väätäsen väitöskirjassa tutkitaan, mitä vaikutuksia markkinatalouteen siirtymisellä on ollut venäläisten yritysten toiminnan tehokkuuteen. Venäjällä toteutettiin vuosina 1992-1994 yksi maailman laajimmista yksityistämisohjelmista. Ohjelmassa yksityistettiin yli 14.000 suurta ja keskisuurta yritystä. Yksityistämisen ja samanaikaisesti toteutetun markkinoiden vapauttamisen uskottiin vaikuttavan merkittävästi yritysten toiminnan tehostumiseen. Tutkimuksessa analysoidaan mitä tuloksia todellisuudessa saavutettiin.
- Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton siirtymätalouksissa kommunistisen järjestelmän hajoamisen jälkeen toteutettu yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen on ollut suuren kansainvälisen tutkimusmielenkiinnon kohteena. Maiden tavoitteena oli siirtyä kommunistisesta valtio-omisteisesta ja hintasäännellystä järjestelmästä vapaaseen, resurssien allokointiin perustuvaan markkinatalouteen. Ns. ”Washingtonin konsensuksen” mukaisesti tämä toteutetaan neljällä perusperiaatteella: markkinoiden vapauttamisella, yksityistämisellä, talouden vakauttamisella ja instituutioiden uudistamisella. Saavutetuissa tuloksissa on suuria eroja etenkin Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton maiden välillä.
- Tämä tutkimus keskittyy yksityistämisen ja markkinoiden vapauttamisen vaikutusten tutkimiseen venäläisessä yritysympäristössä. Merkittävää tutkimuksessa on kattava yritysaineisto, joka kattaa merkittävän osan Venäjän yrityskentästä ja mahdollistaa pitkän ajan vaikutusten tutkimisen. Venäläisille yrityksille hintojen vapauttaminen, yksityistäminen ja ulkomaan kaupan vapautuminen olivat suuri muutos, joka altisti ne merkittäville muutospaineille.
- Tutkimuksen tulosten mukaan yksityistäminen ei ole tehostanut yksityistettyjen yritysten toimintaa odotetusti. Tulosten mukaan merkittävin vaikutus yritysten toiminnan tehostumiseen on uusilla yrityksillä, kansainvälisillä investoijilla ja kansainvälisellä kilpailupaineella. Etenkin yksityistämisen jälkeen perustetut uudet yritykset, sekä kotimaiset että ulkomaiset, menestyvät paremmin kaikille mittareilla (kasvu, kannattavuus ja tuottavuus). Uuden yritystoiminnan etuja ei olisi kuitenkaan voitu saavuttaa ilman yksityistämistä ja markkinoiden vapauttamista, jotka ovat mahdollistaneet resurssien siirtymisen tuottavimmille yrityssektoreille. Kuitenkin tutkimustulosten mukaan omistukseen liittyvien tekijöiden merkitys on vähenemässä. Samalla kansainvälisten tekijöiden merkitys, etenkin kilpailun ja pääomamarkkinoiden rooli, venäläisten yritysten toiminnan tehostumisessa on selkeässä kasvussa.
- Työn tulokset tuovat arvokasta uutta tietoa siirtymätalouksien tutkimukseen etenkin yksityistämisohjelmien ja markkinoiden vapauttamisen todellisista vaikutuksista. Tulokset ovat kiinnostavia sekä kansainväliselle tutkimusmaailmalle että käytännön toimijoille siirtymätalousmaissa. Tutkimustulosten mukaan yritystoimintaa tehostetaan parhaiten edistämällä uuden yritystoiminnan mahdollisuuksia ja lisäämällä kansainvälisen kilpailun vaikutuksia.
Venäjän symbolit A:sta Ö:hön. Osa3: Balalaikka
Keskiajalla mongolimiehittäjät ottivat vangikseen muuan venäläisen. Tämä oli kuitenkin hyvin musikaalinen ja valloittajapaimentolaiset antoivat tälle mielellään erilaisia soittimia soitettavaksi. Venäläismies soitti kerran saamallaan kitaralla niin taidokkaasti, että liikuttunut kaani vapautti tämän ja antoi kitaran mukaan lahjaksi. Venäläisveitikka jätti kitaraan vain kolme kieltä ja jätti loput varalle.
Kyseinen kertomukseni balalaikan synnystä on kuitenkin vain kaunis legenda. Tarinalla saattaa olla kuitenkin hyvin pientä kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Soitin saattoi polveutua keski-aasialaisesta domrasta, tai tataarien vastaavanlaisista rimputtimista. Kun otetaan huomioon, että slaavin kielen sanat balakatj, balabonitj ja balaguritj tarkoittavat kaikki tyhjänpäivästä pälätystä, ja tataarin bala tarkoittaa lasta, niin nimitys rupeaa tuntumaan jo loogiselta. Mutta sepä siitä etymologiasta.
Balalaikka, alkujaan talonpoikien hupiväline, vakiintui keskiaikaisten skomorohien, kiertävien narri-ilveilijöiden, soittimeksi siinä missä domrakin ja kaikki muutkin siihen aikaan kovaa ääntä päästävät instrumentit. Vaikka nykyisten rock-muusikoiden esi-isät viihdyttivät menestyksellisesti rahvasta, kirkko ja tsaari alkoivat saada rettelöitsijöistä tarpeekseen. 1600-luvun puolivälissä suurruhtinas Aleksei Mihailovitsh pani pisteen irstaille huveille kieltämällä kiertelevät konsertoijat ja polttamalla kaikki mokomat desibelipölkyt. Niskuroijat piestiin ja lähetettiin Valko-Venäjälle. Silti oli tapauksia, kun maajussit rimputtivat vekottimella salaa kiellosta riippumatta. Kuulostaako tutulle, Ray Bradbury?
Aleksein kuoltua balalaikka koki vähän väliä pieniä uudelleensyntymiä, mutta jäi edelleen valtaosalle kansasta tuntemattomaksi. Vasta 1800-luvun lopulla aatelinen musiikkifani Vasili Andrejev päätti palauttaa sen muiden slaavilaisten puhallussarvien ja kanteleiden tavoin kansan syviin riveihin, sen jälkeen kun kuuli renkinsä soittavan sillä. Soitinta käytettiin ensin viulunvalmistajalla parantaakseen akustisia ominaisuuksia, jonka jälkeen sitä levitettiin kotiutuvien sotilaiden mukana kansan keskuuteen. Andrejev puolestaan loi ylhäältäpäin balalaikkaorkestereita ja kehitteli soittimesta priima-, sekunda-, altto-, basso-, kuin kontrabassoversiot. Kokokin alkoi vaihdella ”tavallisesta” miltei ihmismittaiseksi. Balalaikka löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 nimenomaan A:n konserttiryhmän taidonnäytteen jälkeen.
Venäläiset emigrantit veivät musiikkitaitoaan maailmalle ja moniin valtioihin perustettiin omat balalaikkayhteisöt. Neuvostojohtokin valjasti soittimen omien tarkoitusperiensä edistämiseen: balalaikka julistettiin kolhoosiväen lempisoittimeksi ja tuettiin alan harrastajia aina armeijan kuoroja myöten. Loogisesti kielisoittimesta tuli instrumentum non grata Natsi-Saksassa.
Kyseinen kertomukseni balalaikan synnystä on kuitenkin vain kaunis legenda. Tarinalla saattaa olla kuitenkin hyvin pientä kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Soitin saattoi polveutua keski-aasialaisesta domrasta, tai tataarien vastaavanlaisista rimputtimista. Kun otetaan huomioon, että slaavin kielen sanat balakatj, balabonitj ja balaguritj tarkoittavat kaikki tyhjänpäivästä pälätystä, ja tataarin bala tarkoittaa lasta, niin nimitys rupeaa tuntumaan jo loogiselta. Mutta sepä siitä etymologiasta.
Balalaikka, alkujaan talonpoikien hupiväline, vakiintui keskiaikaisten skomorohien, kiertävien narri-ilveilijöiden, soittimeksi siinä missä domrakin ja kaikki muutkin siihen aikaan kovaa ääntä päästävät instrumentit. Vaikka nykyisten rock-muusikoiden esi-isät viihdyttivät menestyksellisesti rahvasta, kirkko ja tsaari alkoivat saada rettelöitsijöistä tarpeekseen. 1600-luvun puolivälissä suurruhtinas Aleksei Mihailovitsh pani pisteen irstaille huveille kieltämällä kiertelevät konsertoijat ja polttamalla kaikki mokomat desibelipölkyt. Niskuroijat piestiin ja lähetettiin Valko-Venäjälle. Silti oli tapauksia, kun maajussit rimputtivat vekottimella salaa kiellosta riippumatta. Kuulostaako tutulle, Ray Bradbury?
Aleksein kuoltua balalaikka koki vähän väliä pieniä uudelleensyntymiä, mutta jäi edelleen valtaosalle kansasta tuntemattomaksi. Vasta 1800-luvun lopulla aatelinen musiikkifani Vasili Andrejev päätti palauttaa sen muiden slaavilaisten puhallussarvien ja kanteleiden tavoin kansan syviin riveihin, sen jälkeen kun kuuli renkinsä soittavan sillä. Soitinta käytettiin ensin viulunvalmistajalla parantaakseen akustisia ominaisuuksia, jonka jälkeen sitä levitettiin kotiutuvien sotilaiden mukana kansan keskuuteen. Andrejev puolestaan loi ylhäältäpäin balalaikkaorkestereita ja kehitteli soittimesta priima-, sekunda-, altto-, basso-, kuin kontrabassoversiot. Kokokin alkoi vaihdella ”tavallisesta” miltei ihmismittaiseksi. Balalaikka löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 nimenomaan A:n konserttiryhmän taidonnäytteen jälkeen.
Venäläiset emigrantit veivät musiikkitaitoaan maailmalle ja moniin valtioihin perustettiin omat balalaikkayhteisöt. Neuvostojohtokin valjasti soittimen omien tarkoitusperiensä edistämiseen: balalaikka julistettiin kolhoosiväen lempisoittimeksi ja tuettiin alan harrastajia aina armeijan kuoroja myöten. Loogisesti kielisoittimesta tuli instrumentum non grata Natsi-Saksassa.
Tätä nykyä balalaikasta on saatavilla myös sähköversiota (ensimmäinen sähköinen rimputin ilmestyi 1989) ja kieliäkin näpytellään plektralla. Samoin repertuaarikin on laajentunut koko musiikkikarttaa kattavaksi.
´
- Venäläissoittaja antaa taidonnäytteen. (Katsokaa loppuun saakka!)
- Tämä linkki siltä varalta, jos edellinen ei riittänyt.
Kutsu mielenosoitukseen Magomed Jevlojevin surman johdosta
Bloggarimme Jukka Mallisen pyynnöstä laitan tämän jutun blogin lukijoiden nähtäville.
---
Kutsu mielenosoitukseen riippumattoman uutisportaali Ingushetiya.ru:n omistajan Magomed Jevlojevin surman johdosta
Aika: torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 17:00
Paikka: Venäjän suurlähetystön edusta, Tehtaankatu 1, Helsinki
Ingushian sisäministeriön joukot pidättivät Magomed Jevlojevin 31. elokuuta 2008 hänen saavuttuaan Moskovasta Magasin lentokentälle. Jevlojevin ruumis heitettiin poliisiautosta Nazranin sairaalan eteen. Hän kuoli leikkauspöydällä. Luoti oli läpäissyt hänen ohimonsa.
Jevlojevin merkittävin ansio oli puolustaa laillisuutta ja Ingushian tasavallan kaikkien kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Hän pysyi erossa tasavallassa riehuvasta väkivallan aallosta. Hän oli rauhan mies jatkuvien ja hallitsemattomien konfliktien kiusaamalla alueella.
Jevlojev ei pitänyt itseään toisinajattelijana, vaan piti ainoana velvollisuutenaan kertoa tasavaltansa tapahtumista mahdollisimman todenmukaisesti. Hänen erityisen rohkeutensa ansiosta ingushialaiset pääsivät kertomaan maailmalle tasavallassa vallitsevasta laittomuuden tilasta.
Osoitamme syvän osanottomme Magomed Jevlojevin perheelle ja ystäville. Kunnioitamme Jevlojevin muistoa kynttilöin ja lyhyin puheenvuoroin.
Mielenosoituksen järjestävät Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen PEN, Amnesty International Suomen osasto ja Suomen Rauhanpuolustajat.
--
Kerkko Paananen
sihteeri
Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi
www.finrosforum.fi
---
Kutsu mielenosoitukseen riippumattoman uutisportaali Ingushetiya.ru:n omistajan Magomed Jevlojevin surman johdosta
Aika: torstaina 4. syyskuuta 2008 klo 17:00
Paikka: Venäjän suurlähetystön edusta, Tehtaankatu 1, Helsinki
Ingushian sisäministeriön joukot pidättivät Magomed Jevlojevin 31. elokuuta 2008 hänen saavuttuaan Moskovasta Magasin lentokentälle. Jevlojevin ruumis heitettiin poliisiautosta Nazranin sairaalan eteen. Hän kuoli leikkauspöydällä. Luoti oli läpäissyt hänen ohimonsa.
Jevlojevin merkittävin ansio oli puolustaa laillisuutta ja Ingushian tasavallan kaikkien kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Hän pysyi erossa tasavallassa riehuvasta väkivallan aallosta. Hän oli rauhan mies jatkuvien ja hallitsemattomien konfliktien kiusaamalla alueella.
Jevlojev ei pitänyt itseään toisinajattelijana, vaan piti ainoana velvollisuutenaan kertoa tasavaltansa tapahtumista mahdollisimman todenmukaisesti. Hänen erityisen rohkeutensa ansiosta ingushialaiset pääsivät kertomaan maailmalle tasavallassa vallitsevasta laittomuuden tilasta.
Osoitamme syvän osanottomme Magomed Jevlojevin perheelle ja ystäville. Kunnioitamme Jevlojevin muistoa kynttilöin ja lyhyin puheenvuoroin.
Mielenosoituksen järjestävät Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi, Suomen PEN, Amnesty International Suomen osasto ja Suomen Rauhanpuolustajat.
--
Kerkko Paananen
sihteeri
Suomalais-venäläinen kansalaisfoorumi
www.finrosforum.fi
2.9.2008
DDT Tallinnan laululavalla
Toukokuussa Minun Venäjäni -blogissa julkaistu venäjänkielinen juttu DDT:n Tallinnan keikasta viritti omatoimimatkailua Laululavan suuntaan myös Suomesta käsin. Itse en - vaikka suuri DDT-fani olenkin - surukseni paikalle päässyt, mutta onneksi saamme blogiin nyt edes pienen tunnelmapalan paikalla olleen Päivi Kärnän välittämänä:
DDT:n keikka Tallinnan Laululavalla elokuun puolivälissä kokosi yli 10 000 Viron venäläistä, ja muutamia naapurimaistakin, mutta viron kieltä ei paikalla juuri kuullut. Suomalaisia oli konsertissa kourallinen, joukossa myös 12 Minun Venäjäni –blogissa heitetyn aloitteen innostamina matkaan lähtenyttä. Paikallisille venäjänkielisille konsertti oli selvästi kansallishenkeä nostattava kokemus, mutta onneksi uho pysyi aisoissa. Venäjän liput alkoivat liehua jo siinä vaiheessa kun Viron parhaaksi venäjänkieliseksi bändiksi mainittu AveNue lämmitteli yleisöä letkeällä haitarirokilla ja virolaista yhteiskuntaa kritisoivilla sanoituksilla. Shevtshuk avasi DDT:n konsertin tuoreella sodanvastaisella Angel-biisillä ja purki myös välispiikkauksissaan huoltaan Kaukasian sodasta. Puolentoista tunnin konserttiin mahtui klassikoiden (Rodina, Veter, Eto vso) lisäksi hienoja uudempiakin biisejä.
Turvallisuus ei tuntunut konsertin järjestäjiä juuri huolestuttavan Venäjän sotatilasta huolimatta; järjestysmiehet keskittyivät turvatarkastuksen sijaan keräilemään
pullot pois sisään pyrkivien kasseista.
DDT:n oli tarkoitus pitää syksyllä taukoa keikkailussa, mutta sotatila Kaukasiassa sai Shevtshukin kokoamaan bändin kahdelle erikoiskeikalle: 24.9. Moskovassa ja 26.9. Pietarissa järjestetään konsertit otsikolla Ne streljai. Niihin on kutsuttu myös muita esiintyjiä, joita ei ole vielä vahvistettu. Osa konserttien tuotosta menee sodan uhrien
auttamiseen.
http://forum.ddt.ru/Teksti: Päivi Kärnä
Kuva: Sami Paaskoski
Osmo Hyytiä: Mannerheim määräsi venäläiset keskitysleireille
STT:n uutinen tänään mm. Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä kertoo Mannerheimin roolista Itä-Karjalan rotuoppiin perustuneiden keskitysleirien muodostamisessa. Enimmillän keskitysleireissä oli lähes 24.000 henkeä. Kesällä 1942 heitä kuoli 500-600 kuukaudessa.
"Tiedot ovat historiantutkija Osmo Hyytiän tietoteoksesta Suomalainen Itä-Karjala 1941–1944. Editan kustantama kirja perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon. Kustantajan mukaan tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia jatkosodasta käytyyn keskusteluun"
kertoo STT/IL.
YLEn uutishaaviin Hyytiän kirjan tiedot eivät nähdäkseni ole vielä osuneet.
"Tiedot ovat historiantutkija Osmo Hyytiän tietoteoksesta Suomalainen Itä-Karjala 1941–1944. Editan kustantama kirja perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon. Kustantajan mukaan tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia jatkosodasta käytyyn keskusteluun"
kertoo STT/IL.
YLEn uutishaaviin Hyytiän kirjan tiedot eivät nähdäkseni ole vielä osuneet.
Esko Seppänen Georgiasta
Vanha ystäväni Esko Seppänen (muistaakseni tutustuimme varsin maanalaisissa merkeissä Francon Espanjassa hotellissa Madridissa lähes 40 vuotta sitten) analysoi eilen kotisivuillaan hänelle tyypilliseen selkeään tapaan Georgian tilannetta.
Eskolla on omakohtaista perspektiiviä Georgiaan ainakin jo vuodesta 1973 lähtien, jolloin järjestimme hänen kanssaan 155(!) toimittajan ja kulttuurityöntekijä tutustumismatkan silloiseen Gruusiaan ja Armeniaan.
Menimme Leningradiin neljällä tilausbussilla ja sieltä jatkoimme kahdella charter-koneella Kaukasukselle. Esko johti toisen koneen ensin Jervaniin, minä toisen Tbilisiin. Kummallakin ryhmällä oli aivan mielettömän hieno vastaanotto - olimme kuin valtiovieraita. Yhtenä yönä vaihdomme neuvostotasavaltaa junilla, Esko toi ryhmänsä Tbilisiin ja minä omani Jerevaniin. Kumpaakin ryhmää kohdeltiin aika kylmäkiskoisesti, kun olivat valinneet ensimmäiseksi vierailukohteekseen "väärän" tasavallan.
Minun Gruusia-matkailuni alkoi jo 1959, jolloin meidän, muutaman suomalaisen Unesco-stipendiaatin NL-lomakiertue huipentui Tbilisiin, Goriin, Batumiin, Suhumiin...
Eskolla on omakohtaista perspektiiviä Georgiaan ainakin jo vuodesta 1973 lähtien, jolloin järjestimme hänen kanssaan 155(!) toimittajan ja kulttuurityöntekijä tutustumismatkan silloiseen Gruusiaan ja Armeniaan.
Menimme Leningradiin neljällä tilausbussilla ja sieltä jatkoimme kahdella charter-koneella Kaukasukselle. Esko johti toisen koneen ensin Jervaniin, minä toisen Tbilisiin. Kummallakin ryhmällä oli aivan mielettömän hieno vastaanotto - olimme kuin valtiovieraita. Yhtenä yönä vaihdomme neuvostotasavaltaa junilla, Esko toi ryhmänsä Tbilisiin ja minä omani Jerevaniin. Kumpaakin ryhmää kohdeltiin aika kylmäkiskoisesti, kun olivat valinneet ensimmäiseksi vierailukohteekseen "väärän" tasavallan.
Minun Gruusia-matkailuni alkoi jo 1959, jolloin meidän, muutaman suomalaisen Unesco-stipendiaatin NL-lomakiertue huipentui Tbilisiin, Goriin, Batumiin, Suhumiin...
1.9.2008
Ett vådaskott för mycket
Ingušialainen oppositioaktivisti ja Ingushetiya.ru-sivuston ylläpitäjä Magomed Jevlojev ammuttiin sunnuntaina poliisiautossa Ingušiassa. Reijo Nikkilän pyynnöstä julkaisen täälläkin omaan blogiini kirjoittamani ruotsinkielisen jutun - en nyt ehdi sitä kääntämään. Lopussa on linkkejä venäjän- ja englanninkielisiin lähteisiin.
Ytterligare en journalist i Ryssland har fått en kula i skallen. Det var kanske inte just det de ryska makthavarna hade önskat sig som publicitetsstunt dage före det extrainkallade EU-toppmötet som ska diskutera hur unionen ska förhålla sig till Ryssland.
Myndigheterna i Tjetjeniens grannrepublik Ingusjien har länge försökt få tyst på Magomed Jevlojev och hans regeringskritiska webbplats Ingushetiya.ru, både genom att anklaga honom för extremism och genom att hota hans far som bor kvar i Ingusjien.
Jevlojevs värsta synd var att han avslöjade valfusket i Ingusjien i förra årets parlamentval. Trots att vallokalerna gapade tomma var valdeltagandet enligt officiella siffror 98%.
Ytterligare en journalist i Ryssland har fått en kula i skallen. Det var kanske inte just det de ryska makthavarna hade önskat sig som publicitetsstunt dage före det extrainkallade EU-toppmötet som ska diskutera hur unionen ska förhålla sig till Ryssland.Myndigheterna i Tjetjeniens grannrepublik Ingusjien har länge försökt få tyst på Magomed Jevlojev och hans regeringskritiska webbplats Ingushetiya.ru, både genom att anklaga honom för extremism och genom att hota hans far som bor kvar i Ingusjien.
Jevlojevs värsta synd var att han avslöjade valfusket i Ingusjien i förra årets parlamentval. Trots att vallokalerna gapade tomma var valdeltagandet enligt officiella siffror 98%.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
