Pietarin metro paisui uuden linjan verran

Tarkkasilmäisimmät Pietarin-kävijät ovatkin jo varmasti huomanneet, että kaupungin metro on kasvanut tänä vuonna yhdellä linjalla. Uusi linja, joka on tunnusväriltään violetti, otettiin käyttöön maaliskuussa, samanaikaisesti kolmen uuden aseman avaamisen yhteydessä.

Kyseessä on Pietarin metrossa melko merkittävä tapaus, sillä viimeksi kaupungissa avattiin uusi metrolinja vuonna 1985, eli lähes 23 vuotta sitten.

Monituiset 1990-luvulla Venäjällä velloneet kriisit keskeyttivät Pietarin metron kehityksen lähes kokonaan. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ensimmäinen uusi asema, Krestovskij Ostrov, avattiin vasta 1999, vaikka aiemmin otettiin käyttöön keskimäärin lähes kaksi uutta asemaa vuodessa.

Talouskriisien lisäksi Pietarin metron rakentamista hidasti myös vuonna 1995 sattunut Lesnaja ja Ploshad´Muzhestva –asemien välisen tunneliosuuden tulviminen. Tunnelin korjaaminen osoittautui useiden yritysten jälkeen hyödyttömäksi, joten jäljelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun kokonaan uuden tunnelin rakentaminen tulvatunnelin ohi. Tämäkin vaihtoehto osoittautui työlääksi, koska kyseisellä alueella sijaitsee muun muassa lukuisia maanalaisia jokia ja -järviä.

Lopulta uusi tunneli kuitenkin saatiin valmiiksi vuonna 2004 ja noin yhdeksän vuotta poikki ollut linja saatiin jälleen toimintakuntoon.

Uusi violetti linja muodostettiin yhdistämällä oranssin linjan pohjoispää kahteen uuteen, kaupungin eteläosiin rakennettuun asemaan. Näin yhdestä pitkästä linjasta muodostettiin kaksi lyhyempää linjaa ja kauan kaivattu yhteys kaupungin keskeisiin eteläosiin saatiin vihdoin avattua.


Violetin linjan uudet asemat ovat Zvenigorodskaja sekä Volkovskaja. Oranssi linja sai puolestaan uuden pääteaseman nimeltään Spasskaja. Aseman nimi kunnioittaa Heinätorin laidalta vuonna 1962 Ploshad´ Mira –metroaseman tieltä purettua Spas Na Sennoij –kirkkoa. Kirkon purkaminen metroaseman tieltä aiheutti muun muassa sen, että uskovaiset pietarilaiset välttivät viimeiseen saakka Ploshad´ Mira –aseman käyttöä.

Oranssi linja tulee aikoinaan jatkumaan uutta reittiä kaupungin luoteisosiin. Oranssin linjan uusi asemakin olisi jo valmiina lähellä Palatsinaukiota, mutta metrohallinto ei ole vielä saanut kaupungin museovirastolta lupaa aseman maanpäällisen tuloaukon rakentamiselle.

Pietarin metro lukuina:

Asemien lukumäärä: 63
Linjojen lukumäärä: 5
Linjojen yhteispituus: 112,5 km
Vaihtoasemien määrä: 7
Liukuportaiden lukumäärä: 223
Vaunuja: noin 1500
Matkustajamäärät vuorokaudessa: 4,2 milj.
Junien intervalliminimi: 1 minuutti
Syvin asema: 101 metriä merenpinnan alapuolella

Mielenkiintoisia faktoja:

• Pietarin metroverkon asemien keskisyvyys on noin 60 metriä merenpinnan alapuolella, mikä tekee siitä maailman syvimmän metroverkon. Syvin asema on 101 metrin syvyydessä ja tunnelit käyvät syvimmillään noin 150 metrin syvyydessä merenpinnan alapuolella.
• Pietarin metro on kokoon suhteutettuna yksi tehokkaimmista metroverkoista maailmassa. Pietarin metro kuljettaa vuorokaudessa yli 40 000 matkustajaa kilometriä kohden, kun taas esimerkiksi Moskovan metrossa vastaava luku on 34 000 matkustajaa. Helsingin metro kuljettaa vastaavasti noin 7300 matkustajaa kilometriä kohden vuorokaudessa.
• Pietarin metron kaikki maanpäälliset rakennelmat on tulvien vuoksi jouduttu varustamaan vesisuluilla.
• Pietarin metron rakentaminen aloitettiin jo 1940-luvun alussa, mutta toinen maailmansota keskeytti metron rakennustyöt useiksi vuosiksi. Piiritetyssä Leningradissa metrorakentajat määrättiin rakentamaan pommisuojia ja korjaamaan rautateitä.
• Vuodesta 1961 vuoteen 1991 metromatkan hinta oli viisi kopeekkaa. Vuonna 1991 alkanut inflaatio nosti matkan hinnan lopulta 1500 ruplaan. Tällä hetkellä matkan hinta on 20 ruplaa.
• Valokuvaus on Pietarin metrossa kiellettyä. Tätä kylmän sodan aikaista kieltoa pidetään kuitenkin vanhentuneena ja valokuvaukseen puututaan nykyään melko harvoin.
• Pietarin metro oli vuoteen 1982, eli Helsingin metron valmistumiseen saakka, maailman pohjoisen metroverkko.
• Pietarin metrossa toimii neljän kännykkäoperaattorin verkot (Megafon, MTS, Beeline ja Tele2).
• Pietarissa on myös yksi käytöstä poistettu asema, Datshnoe. Asema avattiin vuonna 1966 ja se oli pitkään punaisen linjan eteläinen pääteasema. Kun punaisen linjan jatkoyhteys avattiin vuonna 1977, Datshnoe suljettiin tarpeettomana. Kyseessä oli Pietarin metron ainoa ulkoilma-asema. Asemasta on olemassa kuvaa, esimerkiksi elokuvassa Shag Navstretshu (Lenfilm, 1975). Nykyään vanhassa asemarakennuksessa toimii katsastuskonttori.

Tupla-Putin pääsiäisen kunniaksi

Eivät nuo ole venäläisetkään televisiotoimittajat näköjään vielä oppineet, mikä maan uuden presidentin nimi on. Tässä viikon vanha video Venäjän ykköskanavan suorasta lähetyksestä pääsiäisyön jumalanpalveluksesta.
Samma på svenska täällä.

Ovi on puoliksi auki - Anna Ahmatovan runoja ja venäläisiä romansseja 28.05.2009

Ahmatova-museo Pietarissa, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

Maija Jurva, Tuija Kanerva, Marja Hakola ja Timo Lampinen, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

Pianisti Kaisa Kulmala ja laulaja Leo Khirug, kuvalähde Facebook/Sirpa Pääkkönen

28. toukokuuta 2009, klo 19.00-21.00

Aino Acktén huvilassa
Tullisaari
Helsinki

Anna Ahmatovan runoja Marja-Leena Mikkolan käännöksinä
esittävät Marja Hakola, Maija Jurva, Tuija Kanerva ja Timo Lampinen
Musiikki: Sergei Sokolov, Vasilij Solovjev-Sedoi
Piano: Kaisa Kulmala

Venäläisiä romansseja
Laulu: Leonard Khirug
Piano: Kaisa Kulmala

Anna Ahmatova (1889–1966) on tunnetuin venäläinen naisrunoilija. Hän asui suurimman osan elämästään Pietarissa ja monet hänen runonsa kuvaavat Pietarin kaupunkia. Hänen runoissaan kuvastuvat myös suuret yhteiskunnalliset muutokset ja henkilökohtaiset menetykset.

Venäläiset romanssit pohjautuvat kolmeen traditioon. Klassiset säveltäjät kuten Glinka, Rahmaninov ja Tšaikovski sävelsivät romansseja aikalaisrunoilijoiden, esimerkiksi Puškinin teksteihin. Kiertävät mustalaiset sävelsivät omia viihteellisiä romanssejaan, joita esitettiin juhlissa. Romanssien kolmas tradition pohjautuu urbaaniin musiikkiin.
Leonard Khirug ja Kaisa Kulmala esittävät kaikkiin traditioihin pohjautuvia romansseja sekä Sergei Sokolovin sävellyksiä.

Liput 10 euroa
Lippuja voi varata ennakkoon Kulttuurikahvila Aino Acktén kautta, puh. 09 698 0349 (huom. vain ti–to klo 12–17) tai sähköpostitse: kulttuurikahvila.ainoackte@kolumbus.fi Lippuja voi varata ennakkoon 5.5. lähtien
http://kulttuuri.hel.fi/ainoackte/
Järjestäjä:
Sirpa Pääkkönen, Sergei Sokolov

Televizor ei näy Venäjän telkkarissa

Svenska: Televizor syns inte i rysk tv
Esperanto: Televizor ne videblas en rusia televido



Pietarilainen rockbändi Televizor täyttää näinä päivinä neljännesvuosisadan.

Kun Neukkulan supertähti Alla Pugatšova täytti vuosia toissa viikolla, telkkari oli haljeta juhlakonserteista. Televizorin porukkaa ruutuun ei sen sijaan päästetä. Bändi ja sen johtaja Mihail Borzykin eivät nimittäin tee mitään kompromisseja vallanpitäjien kanssa. He laulavat mitä tahtovat. Nykypäivän Venäjällä se tarkoittaa sitä, että virallisissa tiedotusvälineissä Televizorista ei tiedetä mitään.

Medevev vai Medjeedev?

Joissakin sanomalehdissä oli alkuviikosta kuva ulkoministeriön tiedotteesta, jossa kerrottiin, että valtiovierailulle on saapumassa Venäjän presidentti Dimitri Medevev. Ihmettelin ensin ja luulin sitä lukutaidottoman tiedottajan virheeksi, mutta katso: eilen ulkoministeri Stubb puhui radiohaastattelussa myös presidentti Medevevistä. Eli ulkoministeriö on päättänyt puhua ja kirjoittaa ministerin suulla myös ulkomaiset henkilönnimet.

Onhan meilläkin vaikeita nimiä ulkomaalaisille. Mitä niitä onkaan ollut presidentteinä: Passikivi, Keskonen, Koivitsa, Sahtivari jne.? Tuskin kuitenkaan Venäjällä kerrotaan, että Suomen presidentti Haloonen tai Lahonen menee/tulee vierailulle - vaikka kaikenlaista Venäjällä kyllä kirjoitetaan ja puhutaan.

Yleisradio näyttää pysyttäytyvän 50-prosenttisesti siinä kannassa, että Venäjän presidenttinä on Dimitri Medjeedev. Puolet toimittajista taas pitää Dmitri Medvedeviä presidenttinä.

Ja silti: oikea vastaushan on Putvedev. :-)

Jos toimittajat ja ulkoministeri olisivat selvillä karhun etymologiasta, se ehkä helpottaisi presidentin sukunimen ääntämisessä.

Мёд eli mjod = hunaja. (Virossahan mesi tarkoittaa hunajaa. Ruotsissa mjöd tarkoittaa simaa. Jotain makeaa siis.) Suomen mesi on ymmärtääkseni venäjäksi нектар eli nektari. Sanansekaannus on ilmeinen.

MUTTA kuka tietää, missä hunaja? No hunajantietäjä tietenkin! Мед-вед(ь).
Kuka vie, johdattaa hunajan luo? No tietenkin мед-вед(ь).
Olisikohan tuo suoraan suomeksi käännettynä mesiniekka?

Se vain sukunimimuotoon, joka muistuttaa monikon genetiiviä, vaikka ei ihan sitä ole:
Мед-ве-дев.

Mutta voi! E:n liudennus tekee lausumisen hankalaksi. Mjedvjedjev. Ei auta muu kuin harjoitus. Yle ja UM, pitäkää medvedev-ääntämisharjoituksia! Ja kiittäkää jumalaa, hospoti, ettei presidenttinä ole Hruštšov tai Jastržembski tai vaikkapa Kaakkuriniemi.

Väitös venäläisistä historian oppikirjoista

Menneisyydenhallinta Venäjällä: Kansallinen ajattelu kommunismin tilalle

Neuvostoliiton ja kommunismin kaaduttua 1991 syntyi noin vuosikymmenen kestänyt tilanne, jossa taisteltiin siitä, millaista historiaa Venäjän koululaisille pitää opettaa. Aiempi marxilais-leniniläinen näkemys hylättiin tosiasioita vastaamattomana. Valtiojohto nosti sen tilalle kansallisen ajattelun ja symbolien korostamisen. Venäjä pitää erityisen tärkeänä omaa omaleimaisuuttaan, joka eroaa läntisestä Euroopasta, mutta myös ja erityisesti aasialaisuudesta.

Stalinin ajan loppupuolelta 2000-luvulle ulottuvan jakson venäläisiä historian oppikirjoja on tutkinut valtiotieteen maisteri, Moskovan suomalaisen peruskoulun rehtorina toiminut Kari Kaunismaa. Hän on Paimion Vistan koulun rehtorin työnsä ohella kirjoittanut väitöskirjansa ”Punatähdestä kaksoiskotkaan. Neuvostoliiton romahtamisen vaikutus venäläisen keskikoulun historian oppikirjoihin”. Väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa lauantaina 9.5.2009 klo 12, Eurooppa-päivänä ja Venäjällä vietettävänä Voiton päivänä. Vastaväittäjänä on dosentti Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista ja kustoksena professori Kimmo Rentola. Väitös kuuluu poliittisen historian alaan.

Useita suomalaisia kiinnostaa kysymys, tunnustaako Venäjä Neuvostoliiton hyökänneen Suomeen talvisodan aluksi 30.11.1939. Tämä on uuden Venäjän oppikirjoissa yleisesti kerrottu asia. Valtion palkitsema Zagladinin kirja toteaa, että Mainilan laukaukset lavastettiin Berijan suoralla käskyllä tekosyyn hankkimiseksi hyökkäykseen. Talvisota oli puna-armeijan ensimmäinen ”häpeällinen sota”, jossa se kärsi valtavia menetyksiä. Tosin vain kaksi oppikirjaa 81:stä myöntää, että Neuvostoliiton häikäilemätön hyökkäys aiheutti Suomen osallistumisen Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon 1941.

Molotovin-Ribbentropin-sopimuksen lisäpöytäkirja, jolla Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat Euroopan etupiireihin, pidettiin neuvostoaikana piilossa. Siitä oppikirjaseminaarissa 1974 muistuttanut professori Keijo Korhonen joutui Neuvostoliiton epäsuosioon. Sen sijaan sellaista keskustelua, jota Saksassa on läpikotaisin käyty maan natsimenneisyydestä, Venäjällä ei ole maan kommunistisesta kaudesta harjoitettu riittävästi. Neuvostoliiton totalitaarista ja diktatorista luonnetta ei ole kokonaisuudessaan käsitelty. Tämä on yksi syy siihen, että Venäjä ei edelleenkään ole oikeusvaltio eikä kansalaisyhteiskunta.

Niin neuvostoajan kuin uuden Venäjän oppikirjoille on leimallista valtakunnan turvallisuuden takaaminen. Kuitenkin, kun kommunistinen oppi näki vihollisia kaikkialla muualla, uuden ajan kirjat kertovat varsin asialliseen sävyyn muiden maiden oloista. Sivutuotteena tutkimuksessa paljastui, että Neuvostoliitto pyrki monin tavoin estämään koululaisia oppimasta vieraita kieliä. Muita kieliä osaava olisi saattanut lukea myös Neuvostoliittoa suoraan arvostelevaa tekstiä. Kielten opetus oli varattu vain hyvin lahjakkaille tai vakoojiksi koulutettaville. Vaikka ”kansallisuuden” korostaminen oli neuvostoaikana pannassa, kansallinen (isovenäläinen) ajattelu paistoi kaikkien tekstien läpi. Stalinin kunniaa eivät uudet kirjat yleisesti pyri palauttamaan, vaan kertovat terrorista laajasti. Historianopettajat myös vastustavat valtiojohdon yrittämää tiukkaa opetuksen ohjausta.

Puutteita esiintyy myös uusissa kirjoissa: Yksi Venäjän suurimmista ongelmista on korruptio, lahjonta, mutta mikään kirja ei mainitse sen olemassaoloa. Sen sijaan Neuvostoliiton suoraan rakentama kaksoistietoisuus, painetun sanan ja ihmisten muistin ristiriita, on pitkälle hävinnyt. Sen perusteella Neuvostoliitto ei palaa takaisin.

Venäläiset luottavat taas ruplaan

Venäläisten luottamus kansallisvaluuttaansa on tilastoista päätellen vahvistumassa. Venäläispankkien tietojen mukaan kansalaisten ostointo dollareita ja euroja kohtaan on hiipunut ja ruplia ostetaan nyt huomattavasti enemmän alkuvuoteen verrattuna. Kansalaiset ovat toisin sanoen alkaneet vaihtaa vuoden alussa ostamiaan dollareita ja euroja takaisin rupliksi, venäläiset talouslehdet raportoivat.

Yksityiset kansalaiset ostivat tammikuussa keskuspankilta ruplia yhteensä 150 miljoonalla dollarilla, kun taas maaliskuussa ruplia ostettiin jo 680 miljoonalla. Dollareita ostettiin tammikuussa yli kaksi miljardia, mutta maaliskuussa enää 331 miljoonaa. Yksityisten lisäksi myös yritykset ovat alkaneet myydä ulkomaista valuuttaa ja ostaa ruplia yhä aktiivisemmin.

Luottamusta ruplaan nostaa sen kurssin vakautuminen dollariin nähden

- Vuoden alussa ihmiset yrittivät päästä aktiivisesti eroon ruplistaan, joiden arvo laski nopeasti. Maaliskuun aikana rupla on kuitenkin vakautunut ja alkanut jopa vahvistua dollariin sekä euroon nähden, kertoo ING Wholesale Bankingin asiantuntija Stanislav Jarushevitshjus.

Ruplan kurssi käväisi alimmillaan helmikuun puolivälissä, jolloin yhdellä dollarilla sai lähes 36,5 ruplaa. Tällä hetkellä dollarin kurssi on noin 33,5 ruplaa. Eurolla sai parhaimmillaan helmikuun alussa lähes 47 ruplaa. Nyt euron kurssi pyörii 44,3 ruplan tietämillä.

Venäjän keskuspankki joutui tukemaan nopeasti heikentyvää ruplaa tukiostoilla viime vuoden loppupuolella sekä kuluvan vuoden alkupuolella useilla kymmenillä miljardeilla dollareilla. Tukiostoihin on käytetty lihavina vuosina kerättyjä valuuttareservejä, joita Venäjän keskuspankilla oli enimmillään viime vuoden kesäkuussa lähes 600 miljardia dollaria.

Tukiostot, pankkituet, budjettivajeen paikkaukset ja muut kriisimenot nakersivat valuuttareservien määrää kuitenkin siinä määrin, että niiden arvo on laskenut noin 384 miljardiin dollariin, eli vuoden 2007 maaliskuun tasolle. Valuuttareservien nopea sulaminen on näyttänyt kuitenkin pysähtyneen kuluvan vuoden helmi-maaliskuussa.

Venäjän tilastovirasto Rosstat julkaisee ensi viikolla taas uusimpia tilastoja vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä. Tilastot antavat viitteitä siitä, onko Venäjän talouskriisi jo päässyt aallonpohjastaan vai vieläkö pudotus tulee jatkumaan.

Itse arvioisin, että yhä useimmat makroekonomiset mittarit alkavat osoittaa talouden osittaista elpymistä, mikäli trendit säilyvät nykyisellään. Asiasta kielivät muun muassa venäläiset pörssi-indeksit, jotka ovat nousseet vuoden alusta 30 - 50 prosenttia.

Muualla verkossa: Непопулярный доллар (Rbcdaily.ru)


Kuva: Ruplan dollarikurssin kehitys tammikuun alusta maaliskuun puoliväliin.

Pentti Holappa ottaa kantaa totuuteen

Pentti Holappa kirjoittaa Uutispäivä Demarissa (se on semmoinen paperille painettu sanomalehti, joka ilmestyy kai Helsingissä) Sofi Oksasen ja Imbi Pajun tuoreesta kirjasta. Hän ehkä vähän puleeraa sitä ja näkee sen autuaaksitekevänä raikkaana tuulahduksena, mutta kannattaa jokaisen lukea juttu itse eikä minun vaikutelmia siitä.

Korjaan sen verran Holapan tekstiä, että hänen mainitsema Rotermanni soolaladu ei suinkaan ole Rotterdamin vaan Rotermannin suolavarasto Tallinnassa.

Näin Holappa: "Kirjaa oli odotettu. Sen osoitti innostunut yleisö julkaisutilanteessa Helsingin Sanomatalossa. Tunnelmaa eivät pystyneet tärvelemään omien stalinistiemme perilliset. He saivat liikkeelle vain kourallisen aatetovereitaan, jotka toistelivat 1970-luvulla kulutettuja stalinistisia fraaseja."

Ja näin:

"Esimerkiksi Eilina Gusantisky selitti hiljattain Nashi-nuorten suomalaisissa tiedotusvälineissä hankkimaa huomiota näin:

'Median on paljon helpompaa uskoa Kremlin pyrkimykseen puuttua Suomen sisäasioihin kuin lähteä tutkimaan venäjänkielisten asemaa Virossa tai edes tunnistaa ihmisoikeudellisten ongelmien tila Virossa.'

Tämä näennäisvilpitön arvelu soveltuu hyvin kaksinaamaiseen politikointiin. Sen perusteella voisi päätellä, että venäläisiä kohdellaan kaltoin Suomenlahden etelärannikolla. Tämä implisiittinen valhe ei luullakseni pure suomalaisiin."


Sitten vielä Jukka Mallisen pyynnöstä vinkkaan Sirp-lehteä, jossa Iivi Anna Masso kirjoittaa pitkän arvostelun kirjasta, ja varustaa sen myös kehyskertomukselta. Olge lahke!

Between Dreams, Besame mucho, Shalom slaavit! - Aleksei Parštšikov in memoriam, DOKKLUB tänään keskiviikkona 08.04.2009

Aleksei Parštšikov 25.05.1954 - 03.04.2009

DOKKLUB 08.04.2009 klo 18.00 - 20.00
Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus, Nordenskiöldinkatu 1, 3. krs, Kinosali
Vapaa pääsy


1) klo 18.00-18.50 Shalom slaavit, ohj. Reijo Nikkilä, kuvaaja Jevgeni Anisimov, TV1, 1990, 30 min. Esityskieli venäjä, engl.kielinen tekstitys. Dokumenttia ei ole esitetty Suomessa lähes 20 vuoteen.

Tv-dokumentti on kuvattu perestroikan aikana kaksi vuotta ennen Neuvostoliiton kaatumista. Moskovassa elettiin kiihkeätä mielenosoitusten aikaa, kaduilla vaadittiin NKP:ä lakkautettavaksi, mutta myös antisemitismi nousi näkyvästi esiin. Monet juutalaiset muuttivat pois maasta. Dokumentissa seurataan yhden muuttajan, avantgardistitaiteilija Zahar Shermanin ja hänen perheensä kolmea viimeistä päivää Neuvostoliitossa. Shermanin kotona jätetään hyvästejä sukulaisille ja ystäville. Shermanin kanssa pohtii lähdön mielekkyyttä myös juutalainen runoilija Aleksei Parštšikov, joka lähti itsekin seuraavana vuonna länteen.

Pysäytetty ruutu tv-dokumentista Shalom slaavit!

Metarealistirunoilija Parštšikov kuoli viime perjantaina Kölnissä 54-vuotiaana. Dokumentin jälkeen häntä muistelee Jukka Mallinen, jonka käännöksinä Parštšikovin runoja ilmestyi Kulttuurivihkoissa ensimmäistä kertaa lännessä 80-luvun alussa. Parštšikov, Mallinen ja Marjo Mäenpää julkaisivat myöhemmin Suomessa legendaarisen matkaoppaan Moskovan kaltainen kaupunki.

Näin Mallinen kirjoitti viime syksynä Idäntutkimus-lehdessä:

"Tutustuin 1977 Moskovassa kirjailijainstituutin asuntolassa nuoreen runoilijaan Aleksei Parštšikoviin ja hänen kauttaan uuteen runoilijaryhmään. Sen keskushenkilöitä olivat myöhemmin metarealisteina tunnetuiksi tulleet Ivan Ždanov, Aleksandr Jerjomenko ja Ilja Kutik. Ryhmän mielenkiinto oli juuri silloin kääntymässä itämaisista uskonnoista uusortodoksiaan. Ennen kaikkea nuoria kirjoittajia kiinnosti kuitenkin kaikki se modernismi,josta neuvostokirjallisuus oli eristetty. Niinpä rahtasin heille Ezra Poundia, Allen Ginsbergiäja Tristan Tzaraa.
---
Termi metarealismi syntyi kuvaamaan Parštšikovin,
Ždanovin, Jerjomenkon ja Olga Sedakovan runoutta".
(Mallisen artikkeli on kokonaisuudessaan Idäntutkimus-lehdessä 3/2008)

Muistokirjoituksia Aleksei Parštšikovista:

Ystävät kirjoittavat
TV-kanava Kultura
Moskovski komsomolets-lehti






2) klo 18.50-19.20 Between Dreams, ohj. Iris Olsson, 2009, 11 min., esityskieli venäjä, englanninkielinen tekstitys. Ensi esitys Helsingissä.
Äskeisillä Tampereen elokuvajuhlilla palkittu dokumentti, joka on kuvattu viime vuonna junassa Moskova-Vladivostok.
Ohjaaja on paikalla.



3) klo 19.20-19.55 Tselui menja kreptše/Besame mucho, ohj. Alina Rudnitskaja, 2006, 28 min., esityskieli venäjä, engl. kielinen tekstitys.
Palkittu dokumentti Tihvinän pikkukaupungin amatöörinaiskuorosta, joka laulaa iskelmiä espanjaksi ja oopperoita italiaksi.