Pjotr Kropotkin täyttää 170 vuotta

Anarkismi oli 1800-luvun Venäjällä hyvin keskeinen ajatusvirtaus ja poliittinen liike, vaikka anarkistiksi nimettyjä ajattelijoita tai toimijoita on hyvin vähän. Anarkismin ohella ja sen kanssa samoilla kentillä eteni nihilismi, joka oli jonkinlainen sosialismin esimuoto.

Esimerkiksi Pjotr Tšaadajevin Hullun puolustuspuhe (1854) kuvastaa hyvin anarkistisesti sävyttynyttä nihilismiä. Mihail Bakunin lähti Venäjältä opin tielle Keski-Eurooppaan eikä sitten enää toiminut Venäjällä. Emma Goldman karkotettiin v. 1919 Yhdysvalloista Venäjälle, missä hän vietti pari vuotta.

Anarkismi Venäjällä ei koskaan päässyt toiminnan asteelle, ellei sen aikaansaannoksiksi lueta tsaari Aleksanteri II:n murhaa ynnä muita terroritekoja.

Venäläisen anarkismin edustajana kreivi Pjotr Aleksejevitš Kropotkin voi tuntua oudolta linnulta. Kenraali-isä lähetti pojan Pietariin paašikouluun, missä hänestä tuli Aleksanteri II:n henkilökohtainen paaši, sotilaspalvelija. Sotilasura olisi edennyt suotuisasti, mutta Pjotr lähtikin Siperiaan valtion virkamieheksi – ja tutustui sinne karkotettujen parissa sosialistisiin ja anarkistisiin aatteisiin.

Maanmittarina Kropotkin kulki ympäri laajaa maata ja kävi v. 1871 myös Suomessa, missä hän ruotsin kielen taitoisena pystyi hyvin kommunikoimaan paikallisen väestön kanssa. Suomesta hän matkusti Sveitsiin, ja viimeistään siellä julistautui anarkistiksi. Kotiin palatessaan hänet vangittiin ja suljettiin Pietari-Paavalin linnoituksen tyrmään (ven. тюрма).

Hän keinotteli itsensä ulos vankilasta sairauden hoidon vuoksi ja onnistui pakenemaan kotimaastaan ja matkusteli laajalti Keski-Euroopassa. Ranskassa hän perusti anarkistisen lehden nimeltä Le Révolte. Lehtiartikkeleista hän kokosi v. 1892 kirjan Leivän valloitus, jossa hän esittelee suunnittelemansa anarkokommunistisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet ja jossa ihmisen suhde työhön on keskeisessä asemassa.

Kommunismia Kropotkinin ajattelu lähenee valtionvastaisuudessaan ja kapitalismin kritiikissä. Hän tuli tuntemaan yläluokan valtion nurjan puolen jouduttuaan kolmeksi vuodeksi vankilaan Ranskassa. Syy oli se, että häntä pidettiin pääsyyllisenä v. 1882-83 järjestettyihin attentaatteihin koska hän oli johtava anarkisti. Vuonna 1886 hän muutti 30 vuodeksi Englantiin jossa sai arvostetun aseman yhteiskuntafilosofina. Tällä alalla hänen pääteoksensa on Взаимная помощь eli Keskinäinen apu (1902, ruots. Inbördes hjälp).

Kolmas keskeinen teos, Fields, Factories and Workshops (1912) on (yhteiskunta)poliittisen filosofian kokoomateos, jossa Kropotkin kehittelee edelleen ihmisen ja työn suhdetta ja asettuu entistä vahvemmin kannattamaan osuustoiminnallista (mieluummin kuin syndikalistista) organisoitumismallia.  

Kropotkin kuoli Pietarissa 78-vuotiaana v. 1921.

On mielenkiintoista, että Kropotkinin teoksia on suomennettu varsin säästeliäästi, kun taas Ruotsissa kaikki hänen keskeiset teoksensa ovat hyvin saatavilla. Lieneekö meillä perinteinen herran pelko vaikuttanut kirjankustannuspuolellakin?

Joka tapauksessa turkulainen Savukeidas-kustantamo on ansiokkaasti julkaissut Juha Kulmalan kokoaman ja suomentaman kokoelman Kapinahenki: kirjoituksia anarkismista (2009). Tapani Möttösen Voima-lehdessä julkaistu kirjan esittely kannattaa myös lukea.

---

1900-luvun alussa Kropotkinilta on suomennettu seuraavat teokset:

Hirmuvalta Venäjällä 1905-1909. Suom. 1909, 1917.

Leivän valloitus. 1919.

Taistelu leivästä. 1906.

Vallankumouksen ruhtinas: P. Krapotkinin muistelmia. 1917.

Vallankumousmiehen muistelmia. I-II. 1910.

Edellinen on suomennettu ja julkaistu uudelleen: Anarkistin muistelmat. I-II. 1973.