Öljyistä kädenvääntöä Jugrassa

Ville Ropponen

Öljynporaus laajenee Jugran eli Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa. Länsi-Siperian alueella porataan lähes 60 prosenttia Venäjän öljystä. Asia koskettaa meitäkin: Suomi ostaa valtaosan tuontiöljystään Venäjältä.

Öljyteollisuus vahingoittaa ympäristöä ja Jugran alkuperäiskansojen elämää. Hantien, mansien ja nenetsien 1990-luvun aktivismin tuloksena Jugrassa luotiin asetuksia säätelemään öljyteollisuuden ja alkuperäiskansojen suhteita.

Viime vuosina tilanne on jälleen kärjistynyt. Kyse on paitsi taigaluonnosta ja sen asukkaiden elinkeinoista myös hantien uskonnon pyhistä paikoista.

– Sukumme mailta on alettu porata öljyä. Jos tämä jatkuu, emme voi elää alueella. Olemme joutuneet vaihtamaan asuinseutua jo viisi kertaa, nyt saa riittää, sanoo Aleksandr Aipin, 28.

Nuori mies asuu perheineen Varjoganin lähellä Aganjoen varrella kasvattaen poroja. Hän ja seudun hantit pysäyttivät huhtikuussa 2014 Varjoganneft- ja Lukoil-yhtiöiden tiehankkeen.

Hantien mukaan tietä tehtiin ilman virallista lupaa. Tietä oltiin vetämässä Martillovskojen öljyesiintymälle, jonka porausoikeudet yhtiöt olivat ostaneet. Maansiirtokoneiden eteen pystytettiin kota, jossa hantiaktivistit päivystivät. Öljy-yhtiöt veivät asian oikeuteen.

 

Pyhät jäkäliköt

Aipin on tullut Varjoganin kylään seuraamaan perinteisiä melontakilpailuja, ”Oblasin päivää”. Oblas on hantilainen vene, joka vastaa haapiota. Puhuessaan päivettynyt mies kääntelee käsissään jäkälätuppoa, eikä syyttä.

Aganjoen jäkäliköt ovat hanteille pyhiä, sillä niissä palvotaan Aganin haltijatarta. Aipinin suvun jäsenten katsotaan olevan haltijattaren vartijoita. Jäkälä on elintärkeää tietenkin myös poroille.

Aipin on suunnitellut rakentavansa etnoturistireitin läpi alueen pyhien paikkojen. Näin turistit voisivat oppia hantien kulttuurista.

– Moderni sivilisaatio on tullut kriittiseen kääntöpisteeseen, uskoo Aipin.

Hänestä öljynkäytöstä tulisi kokonaan luopua.

 

Velvoitteita öljy-yhtiöille

Varjogan on paikka, josta sai alkunsa Jugran alkuperäiskansojen aktivismi. Syksyllä 1991 varjoganilaiset järjestivät kirjailija Juri Vellan (Aivaseda, 1948–2013) johdolla mielenosoituksen. Öljytuhoihin kyllästyneet kyläläiset sulkivat tien Radužnyin kaupunkiin, eivätkä hätkähtäneet viranomaisten uhkailuista.

Öljy-yhtiöt suostuivat viimein neuvotteluihin. Vuonna 1992 Hanti-Mansiassa säädettiin asetus energiateollisuuden alkuperäisväestölle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Tämä on Venäjällä ainutlaatuista. Muilla maan alueilla energiateollisuutta ei ole velvoitettu korvauksiin.

Vuonna 1992 säädettiin myös asetus sukumaista, joka takaa seudun alkuperäisasukkaille erikokoisten alueiden – alkaen 20 000 hehtaaria perhettä kohti – käyttöoikeuden perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen.

Asetusten ansiosta osa neuvostoaikoina kyliin pakotetuista hanteista palasi asumaan erämaahan. Monet elävät lisäksi osan vuotta erämaassa, vaikka asuisivatkin kylässä.

 

Maa kuuluu valtiolle

Sukumaa-asetus ei kuitenkaan ole omistusoikeus, vaan maa kuuluu valtiolle. Tämä on Aleksandr Aipinin mukaan ongelma. Maan teollista käyttöä on vaikea estää.

Öljy-yhtiöt toki maksavat alkuperäiskansan jäsenille maan käytöstä korvauksena esimerkiksi moottorikelkkoja, veneitä, bensiiniä ja rahallisen kertakorvauksen. Joskus yhtiöt rakennuttavat ihmisille taloja kyliin. Yhtiöiden öljytuloihin nähden tämä on pikkurahaa.

Kyliin muuttaneet hantit repeytyvät usein irti juuriltaan. He joutuvat myös riippuvaisiksi öljy-yhtiöiden ja paikallishallinnon hyväntekeväisyydestä, joka tuskin jatkuu ikuisesti. Työttömyys on kylissä suurta, sillä öljy-yhtiöihin ei juuri palkata alkuasukkaita. Heille on tarjolla lähinnä rooli turismiteollisuudessa.

 

Kulttuurin ryöstöviljely

– Hantien kulttuuria ryöstöviljellään. Heidät laitetaan esittämään kulttuuriaan turisteille, jolloin jäljelle ei jää paljon mitään aitoa, kritisoi elokuvaohjaaja Olga Kornijenko, 54.

Kornijenko on 17 vuoden aikana tehnyt lukuisia dokumenttielokuvia seudun alkuperäiskansoista. Hänen esikoisohjauksensa K putjom hozjaiki Agana (”Aganjoen haltijattaren jäljillä”, 1998) kuvaa Aipinin sukua sen vaeltaessa talvi- ja kesäasumusten välillä Aganjoella. Dokumentissa vilahtaa myös Aleksander Aipin – tuolloin vielä lapsi.

Varjoganista on kotoisin myös Aipinin suvun suuri poika, kirjailija ja kansanedustaja Jeremei Aipin. Hän on istunut vuosia Hanti-mansian duumassa, puhunut alkuperäiskansojen puolesta, pohtinut hanteille omaa öljy-yhtiötä ja koettanut ajaa läpi selkeämpiä sääntöjä öljy-yhtiöiden maksamista korvauksista.

Kornijenkolta Aipin saa myös kritiikkiä.

– Jeremei Aipin pyrki kyllä ensin tukemaan sukulaisiaan öljy-yhtiöitä vastaan. Sen jälkeen kun hänelle soitettiin yhtiöistä, hän pesi kätensä.

Kornijenko myöntää, että duumaedustajana Aipin on sidottu poliittiseen järjestelmään: öljy-yhtiöiden maksamien verojen osuus piirikunnan budjetissa painaa paljon.

 

Suora toiminta vaikeaa

Estääkseen öljynporauksen sukumaallaan Aleksandr Aipin on ollut yhteydessä Venäjän Greenpeaceen ja Obinugrilaisten nuorten järjestöön. Greenpeace on levittänyt tietoa tapahtumista ympäri Venäjää.

– Järjestömme on valmis auttamaan kamppailussa, sanoo Obinugrilaisten nuorten järjestön aktiivi Korina Prasina, 20, kaukaisesta Korlikin kylästä.

Suorasta toiminnasta tuskin kuitenkaan voi olla kysymys, sillä se on tehty Venäjällä vaikeaksi. Teiden katkaisusta tai öljytöiden pysäyttämisestä voidaan määrätä kovia rangaistuksia. Mielenosoituksiin tarvitaan Venäjällä lupa, eivätkä Hanti-Mansian vallanpitäjät luultavasti myönnä lupaa, epäilee Prasina.

 

Psykologista painostusta

Aipinin mukaan valtaelimet ovat myös kohdistaneet häntä auttaneisiin henkilöihin ankaraa psykologista painostusta.

Obinugrilaisissa nuorissa vaikuttaa useita lainopillisen koulutuksen saaneita. Kamppailua pyritäänkin jatkamaan juridisin keinoin oikeussaleissa. Pyritään löytämään lainkohtia, joiden avulla hantien käyttämä alue saataisiin varjeltua öljymiehiltä.

Aipinin mailla on juuri käynyt biologeja arvioimassa öljyteollisuuden tuhoja. Biologit koettavat myös löytää harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Jos harvinaisia lajeja löytyisi, voitaisiin paikallisduumassa koettaa ajaa läpi asetus alueen suojelemisesta.

Pyhän järven puolustaja

Varjoganin kamppailua enemmän Venäjällä on saanut julkisuutta hanteille pyhän Imlor-järven puolustajan, šamaani Sergei Ketšimovin tapaus. Venäläiset mediat ovat kirjoittaneet tapauksesta, ja valtakunnalliseen tietoisuuteen se nousi elokuussa, kun tv-kanava Dožd esitti aiheesta dokumentin.

Ketšimovia uhkaa jopa kahden vuoden vankeusrangaistus oikeudenkäynnissä, joka alkoi elokuussa Surgutin kaupungissa. Šamaanin väitetään esittäneen tappouhkauksia Surgutneftegaz-öljy-yhtiön työntekijöille. Surgutneftegaz on aloittanut poraukset Imlor-järvellä, jonka alueella on tutkimusten mukaan jopa miljoona tonnia öljyä.

Muut alkuperäisasukkaat ovat muuttaneet pois seudulta, vain Ketšimov on jäänyt kasvattamaan poroja. Hän ei ole suostunut sopimuksiin yhtiöiden kanssa, vaan arvostellut laitonta öljynporausta ja ympäristötuhoja alueella.

Tiettävästi Ketšimov piestiin pahoin jo noin vuosi sitten, kun hän pullikoi öljy-yhtiölle. Oppi ei mennyt perille. Nyt jugralaisen šamaanin taipumattomuus joutuu oikeusistuimen mitattavaksi. Šamaanin puolella ovat toistaiseksi olleet vain Obinugrilaisten nuorten järjestö ja Venäjän Greenpeace.

Hantien mytologiassa Imlor on paikka, jossa kaikki elämä alkoi. Imlor-järven saaressa tapahtui myös tärkeä kamppailu: jättimäinen karhu, taivaan jumalan Torumin sanansaattaja, taisteli Jugan-jumalan kanssa ja haavoittui kuolettavasti.

Seudun eri hantisuvuilla on ollut tapana kokoontua järven rannalle uhraamaan taivaan ja maan jumalille.

Fakta

Länsi-Siperiassa sijaitsevalla Hanti-Mansian (Jugra) autonomisessa piirikunnassa on noin 1,45 miljoonaa asukasta. Heistä hanteja on on 0,9 prosenttia, manseja 0,5 prosenttia ja metsänenetsejä 0,1 prosenttia. Alkuperäiskielet ovat etäistä sukua suomelle. Surgutneftegaz ja Lukoil ovat Venäjän suurimpia öljy-yhtiöitä. Suurin esiintymä on Nižnevartovskin kaupungin pohjoispuolella oleva Samotlorin öljykenttä. Myös Samotlor-järvi on hanteille pyhä.

Öljy-yhtiöiden maksamien verojen osuus Jugran budjetista on noin 85 prosenttia.

Viime vuosina Venäjällä on raportoitu keskimäärin 10 000 öljyvuotoa vuosittain. Tuorein vahinko sattui Rosneftille, kun öljyä vuosi kesäkuussa Objokeen lähellä Neftejuganskia. Venäjän Hydrometerologisen keskuksen arvion mukaan noin 4,5 miljoonaa tonnia öljyä menetetään vuosittain putkien vuotaessa.

Artikkeli on ilmestynyt Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.10.2015 ja lehden nettiversiossa täällä ja täällä.

Miten sanktio-Suomessa pärjätään? Кому в Саво жить хорошо?

Energiaseminaarin jälkeen oli suppea furšet ala-aulassa: tikun nokassa ruokapaloja enimmäkseen lihansyöjille, mutta oli myös hedelmänpaloja. Väkijuomissa löytyi myös. Menin mutustelemaan pystypöydän ääreen, jossa oli kaksi nuortamiestä mustissa puvuissaan ja krakat kaulassa ynnä nuorehko nainen. Miehet olivat Gazpromin tytäryhtiön Mežregiongazin eli MRG:n palkollisia, nainen puolestaan konsultti kaiketi omassa yrityksessään. MRG on itse asiassa 300 yhtiön ryväs, joka hoitaa kaasunsiirtoa alueiden (=läänien, oblastien) välillä kuluttajille sekä teollisuudessa että asutuskeskuksissa.

Venäläisten kanssa rupatellessa small talkin aiheeksi päätyy usein Suomi ja erityisesti se, millaista elämä nyt on Suomessa. Niin siinä kävi nytkin, ja sen jälkeen sivuttiin vähän maailmanpolitiikkaa ja rahaakin.

– Mitenkäs siellä nyt pärjätään, kun on nämä sanktiot? Taitaa olla Suomen energiahuolto vakavissa vaikeuksissa.

– Eiväthän sanktiot vaikuta energiatoimituksiin. Meillä maakaasu on vain noin 9 % koko energiankulutuksesta, ja kaikki kaasu tulee Venäjältä. Öljy tuodaan Rotterdamista, Venäjältä ja milloin mistäkin.

– Entäs kivihiili, poltetaanko sitä Suomessa? Sehän on fossiilinen polttoaine.

[Konferenssissa olimme kuulleet pari puheenvuoroa, jossa maakaasukin esitettiin ei-fossiilisena ja siten jokseenkin haitattomana ja ennen kaikkea saasteettomana tuotteena, jota on saatavissa rajattomasti.]

– Nyt muutamat kaupungit ovat korvanneet turvetta Siperiasta tuotavalla kivihiilellä, ja sen osuus lienee nyt 15 %. Mutta niistä pakotteista, nehän koskevat eniten elintarvikekauppaa. Varmaan olette itsekin huomanneet, että Valion tuotteet katosivat kaupoista.

Näillä teemoilla mentiin vähän aikaa, kunnes siirryttiin maailmanpolitiikkaan.

– Onko Suomeen tullut paljon pakolaisia?

Selitin, mitä kautta pakolaisia on tullut ja annoin jonkinlaisen numeroarvionkin.

– Taitavat joutua kehnoihin oloihin, kun heitä ei haluta Suomeen.

– Heitä on sijoitettu vastaanottokeskuksiin kaikenlaisiin rakennuksiin, kuten vanhoihin kouluihin, ympäri maata. Nyt kuuluu valituksia, että haluaisivat suuriin kaupunkeihin eivätkä maalle. Heille maksetaan se mikä muillekin avuntarvitsijoille.

– Mitä luulette, miksi pakolaisia tulee juuri nyt?

– Vaikea sanoa, syitä on monia. Välimeren yli on smugglattu tulijoita jo vuosikaudet. Heitä tulee Afrikan keskiosista asti.

– Mutta miksi Syyriasta tulee juuri nyt?

– Ei meille Syyriasta ole tullut lainkaan vaan valtaosa Irakista. Kurdeja meillä on ollut jo neljännesvuosisata, ja Suomella on siellä hyvä maine.

– Kyllä teille tulee Syyriasta.

– Ei, eikös Venäjä hoida syyrialaiset tulijat, – arvelin kokeillen kepillä jäätä. Ilmiselvästi vihjailut tarkoittivat, että länsi on masinoinut isot joukot syyrialaisia mm. Suomeen, jotta saataisiin toimia Venäjän intressejä vastaan. Keskustelu ei tästä oikein edennyt, mutta rahasta voi aina puhua. Siispä siitä puhuttiin.

– Onko se totta, että Suomessa maksetaan kaikille ihmisille 800 e/kk, vaikka olisivat työttöminä?

– Se on nyt tuore aloite, joka on heitetty mietittäväksi. Kansaneläkelaitos on asettanut asiantuntijaryhmän kehittelemään erilaisia malleja ja laskeskelemaan, millaisiin lopputuloksiin niillä päästäisiin. Nyt rahaa tulee eri lähteistä: palkan lisäksi esim. eläke, asumistuki, toimeentulotuki. Tulonsiirtoja on paljon. Tämä on keskustelu, jota on käyty 1980-luvulta asti.

– Mutta maksetaanko työttömille?

– Tietysti heille maksetaan työttömyyskorvausta.

– Mutta maksetaanko 800 euroa?

– Jos työtön ei ole liiton eikä kassan jäsen, hän saa peruspäivärahana jotain 550 euroa miinus verot. Jos hän on jäsen, hän saa 500 päivän ajan korvausta, jonka suuruus riippuu tuloista ennen työttömyyttä.

– Montako prosenttia palkasta? Onko sata?

– Ei läheskään. Hyvä jos 40. Suomi ei pysty tässä asiassa kilpailemaan jonkin, sanotaan Tanskan tai Hollannin kanssa.

Tulonsiirroissa riitti ihmettelemistä. Kaasubisneksen tiimellyksessä sellaisia ei ehkä tule ajateltua, vaikka on niitä toki Venäjälläkin – tosin sillä erotuksella, että työttömille ei makseta korvauksia.

Poistuin iltajunalle. Siellä Fontanka-kanavan suupuolella hiffasin, että pienehkö bussi numero 212 menee toiselle puolelle kaupunkia suoraan Leninin aukiolle eli Suomen rautatieasemalle. Niinpä könysin pienen laukkuni kera sisään. Kyyti maksoi törkeästi enemmän kuin isoilla linja-autoilla, 40 ruplaa. Iso bussi veloittaisi vain 28 ruplaa. Ajatelkaas nyt, 60 eurosenttiä kaksykskakkosella mutta vain 42 senttiä haitaribussilla! Siellä eivät englantilaiset saalistusfirmat ole päässeet jylläämään paikallisliikenteessä.

Suomen asemaa vastapäätä on monipuolinen ruokakauppa, joka kuuluu ketjuun nimeltä Pitjorotška (Пятёрочка) eli Viitonen. Pjat' (пять) on viisi, pitjorka eli pjatjorka (пятёрка) on viitonen, joten sen diminutiivimuoto pitjorotška (пятёрочка) voisi olla suomeksi viitokainen(?).

Joka tapauksessa Viitokais-kaupasta ostin purtavan lisäksi Baltikan hyvää nollaolutta. Tiedättehän nämä olutturistit, jotka raahaavat lähiulkomaista olutta Suomeen! Horjuttavat Alkon tasetta. Olen siis sellainen surkimus. Mutta kyllä piti ostaa kaksi prosenttiolutta ihan vain tölkkien takia. Nevskoje (Невское) on tehnyt sarjan oluttölkkejä samaan tyyliin kuin ennen vanhaan oli purkkakuvia: kerää koko sarja, saat hyvän mielen. Nevskoje-tölkkien kyljissä on jääkiekkoilijoiden kuvia. Kontinental'naja-liigassa pelaava pietarilainen jääkiekkojoukkue, viime vuoden liigamestari SKA lienee tehnyt diilin olutfirman kanssa. Minun valintani oli puolustaja Anton Belov.

Baltika (Балтика) oli tehnyt seiskaoluelleen erikoistölkkejä, joiden kuvituksena on toisenlaisia sankareita. Käteeni sattui suunnittelijainsinööri Nikolai Moisejev. Mutta pääasia oli tölkkisarja nimeltä Made by Russians, senniminen dokumenttifilmien sarja kuulemma kertoo tavallisista venäläisistä, jotka ovat saaneet maailmanlaajuista tunnustusta ammatissaan. Heistä kerrotaan tarinoita nettiosoitteessa madebyrussians.ru.

Hieman tuo sarjan nimi haiskahtaa nationalismilta, tai ainakin yltiöpatriotismilta, ja kun tekstin näkee oluttölkissä, sehän indikoi, ettei Baltikan panimolla ole töissä muita kuin etnisiä venäläisiä. - Insinööri Moisejevin taustalla on toisella puolella iso silta ja toisella avaruusasema parine kosmonautteineen. Monipuolinen taituri!