Tein matkan Georgiaan todetakseni, että toimittajan pitää raportoida paikan päällä vain siitä, mitä itse näkee ja kuulee. Kansainvälinen media toimii, kerää tietoja ja raportoi samoilla tutuilla ehdoilla kuin vaikkapa Kosovon kriisin kärjistyessä miltei kymmenen vuotta sitten. Tuolloin olin Montenegrossa. Huhuilta yritetään leikata siivet lennosta, kiihtyneiden asianosaisten puheista suodattuu vain osa jutuiksi. Pakolaisten tarinat ovat koskettavia,sotilaat tekevät velvollisuutensa. Kansainvälinen politiikka on kaukana Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin johtavilta teiltä ja evakoiden mielistä.
Lisää kuvia täältä
http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/uuden-suomen-kuvat-georgiasta
Tekstit
5 kommenttia:
Juuri tuosta asenteesta olen yrittänyt sinua Jarmo sekä hesarin Susanna Niinivaaraa ja Jussi Konttista kehuakin.
Niinhän me pyrimme kanssasi tekemään tasan 17 vuotta (21.8.1991 vastaisena yönä) sitten Kalininin prospektilla Moskovassa. Kerroimme vain sen mitä näimme.
Kun lukee näitä dokumentteja, voisi kuvitella tällaisen strategian:
Yrjölän hyökkäys E-Ossetian ei olisi ollut vielä varsinainen offensiivi, vaikka tuhoisa. Tarkoitus olisi ollut mitata Venäjän herkkyys ja taistelukyky ja -halu tällaisissa tapauksissa. Eli siis sotilaitten kielellä väkivaltainen tiedustelu. Nyt kun nähtiin kuinka Venäjä käyttäytyy, saatiin kaksi hyötyä: propaganda: suurvalta käymässä entisen "siirtomaansa" kimppuun; Venäjän kompromettointi; toisaalta valtava määrä tiedustelutietoa, jota käytetään kun ryhdytään tosi toimeen energialähteitten haltuun ottamisessa Kaukasuksella ja Kaspialla. Armenia lienee vielä kysymysmerkki, kun sillä ja Turkilla on pari kanaa kynittävänä, Azerbaidzanista puhumattakaan (Karabah). Jos olisin USAn strategi, miettisin tällaisia.
vp
vpmakkosen ajatus on myös tullut mieleen, sitä myötä kun Georgian hyökkäyksen johdosta Ossetian kohtalo ei ketään kiinnosta ja myös Konttinen ja vastaavat esittelevät tunteellisia kuvia /reportaaseja Georgian teiltä. Teknisesti varmasti oivallista työtä ja reportaasi on hieno, mutta tälläisilla jutuilla lähinnä pestään ihmisten mielet isommista asioista kuten valtapelistä yms.
Ruotsi, Puola, ja Baltian maat (+Ukr) kiristävät otettaan Itämerestä sisämeritalous(- ja hallinta)alueenaan, Suomen mukaan tulo olisi tietenkin loistava mahdollisuus (näinhän se Latvian "asiantuntija" jo toivoi, toteamalla "Suomen turvallisuusselonteko muuttuu" (ks HS)) Mistä lähtien muut maat kertovat Suomelle miten Suomen tulee toimia? (Natoon liittyminen on ihan suotavaa, henk koht katson mielelläni lopputuloksen ja seuraukset joka ilmansuuntaan/suunnasta liittymisen seurauksena.)
Olisiko USA:n/Naton strategiakabinetissa tosiaan niin etevää väkeä, että siellä nähdään 5-12 siirtoa tulevaisuuteen. Nykyistä teknologiaa käyttämällä, en ihmettelisi,että edelleen niitä parametrejä lisäämällä ja vaihtamalla, koko globaalin politiikan voinee simuloida sinne vuoteen 2012, vai mikä vuosi se olikaan, kun Suomessa laadittiin Venäjän tulevaisuutta koskevat vaihtoehdot...
Eräs mitä tästä voimme oppia on, Venäjä ja sen poliittinen ja muukin yht.kunnallinen agenda tarvitsee edelleen isompaa mediakoneistoa, sillä sen Venäjä ja S-Ossetia tosiaan näyttävät "häviävän" informaatiosodan.
Kirjeenvaihtajien reportaaseina kaikkien kolmen mainitsemani toimittajan jutut olivat/ovat hyviä. Analyysien tekeminen onkin sitten toinen juttu. Kotitoimitusten tekemät arviot ovat olleet joskus jopa ristiriidassa kirjeenvaihtajien juttujen kanssa. Varsinkin silloin kun täällä päässä kirjoittajina on ollut sellaisia henkilöitä, jotka eivät tunne lainkaan Venäjää.
Herra Putin vihdoin tajusi miettiä samaa tai ainakin asia on nyt sanottu ääneen:
http://www.cnn.com/2008/WORLD/europe/08/28/russia.georgia.cold.war/index.html?eref=rss_topstories
Lähetä kommentti