Pekingin pinnistys- ja pyllistyskisojen päätyttyä on aika laskea mitalit ja tappiot. Suomi täytti tavoitteensa ja palasi kultakantaan, Kiina kiilasi kultakannassa ylimmälle pallille, Yhdysvallat voitti jälleen kerran eniten mitaleja. Entäpä Venäjä?
Itänaapurin suoritusta on jo ehditty kutsua sikäläisissä tiedotusvälineissä flopiksi: 23 kulta-, 21 hopea- ja 28 pronssimitalia oikeuttivat mitalitaulukossa kolmanteen sijaan, laskipa suoritusta millä skaalalla hyvänsä. Kolmanneksi eniten kultaa, kolmanneksi eniten mitaleja, kolmansia pistetaulukossa. Neljän vuoden aikaisemmissa Ateenan kesäkisoissa tulos oli kaikin puolin parempi: 27-27-38. Kiinakin jäi kakkoseksi.
Olympialajien vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen venäläisten menestys (30-33-23; yht. 86) antoi hyviä ennusmerkkejä. Nälkä kasvoi syödessään ja Venäjän olympiakomitea odottivat Pekingistä jo melko ylioptimistisia tuloksia: 38-25-45, eli yhteensä 108 nauhasta riippuvaa värimetallimöykkyä.
Kupla kuitenkin puhkesi. Jenkit ottivat ”omansa” pois ja Kiina kasvatti osuuttaan kaikilla urheilulajeilla ja osittain myös taitolajeista Venäjän kustannuksella. Surkean alun jälkeen Venäjän valtuuskunta puolitti tavoitteensa puoleen. Psykologisesti tärkeä mitalitaulukon kolmas sija painoi takakallossa.
Näin jälkikäteen kisalajit jaettiin ryhmiin venäläisurheilijoiden niissä saavutetun menestyksen mukaan. Tavoitteet saavutettiin tai jopa ylitettiin mm. paineissa, yleisurheilussa, tenniksessä sekä taitouinnissa. Mm. nyrkkeilyssä, rytmisessä voimistelussa, soudussa, uimahypyissä, painonnostossa ja viisiottelussa jäätiin vain vähän suunnitelmista. Muissa lajeissa koettiin siis romahdus, niistä mainiten miltei kaikki palloilulajit, uinti, ammunta, pyöräily, judo ja miekkailu.
Syinä epäonnistumisiin mainitaan meneillään oleva sukupolvien vaihdos (miekkailu), kiinalaisten yllättävän musertava ylivoima (voimistelu, uimahypyt, painonnosto), tuomarointivirheet (nyrkkeily) ja dopingkäryt (yleisurheilu). Mutta erityisesti joidenkin venäläisten urheilujohtajien olisi katsottava peiliin, sillä menestysodotukset perustuivat lähinnä jokaisen urheiluliiton edustajan mitalilupauksiin. Kiusaus asettaa rima korkealle on selitettävissä merkantilistisilla tekijöillä: jokaiseen lajiin dumpattiin rahaa luvatun menestyksen suhteen. Siksi esim. pöytätennisliitto povasi Venäjälle (huom!) pronssimitalia. Mainittakoon, että Sulkapalloliittohan kertoi ennen kisoja rehellisesti, ettei odota urheilijoiltaan minkäänlaisia mitaleja.
Venäjällä dumpataan miljoonia kisapaikkojen rakennukseen ja nuorisotyöhön, mutta menestys ei siltikään ole vain ajan kysymys. Mitalilla on myös toinen puoli: kotimaassaan arvostettu ja hyvin palkattu venäläisurheilija ei välttämättä yritä suuremmin uhrautua ja venyä maansa puolesta kansainvälisillä areenoilla.
Tulevan olympiaisäntämaan olisi noloa menettää urheilullisen mahtimaan maineensa lopullisesti. Paljon on tapahduttava, jotta Venäjä (jolla on muuten itselläkin kisajäsenyys) säilyy ensi riennoissa kirkkaasti kolmantena, saati palaisi kirkkaaseen kärkeen. Viimeksi mainittu onnistunee silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina molemmat boikotoivat joitakin kisoja. Mutta sellaista poliittista konjunktuuria tuskin pääsee syntymään.
Itänaapurin suoritusta on jo ehditty kutsua sikäläisissä tiedotusvälineissä flopiksi: 23 kulta-, 21 hopea- ja 28 pronssimitalia oikeuttivat mitalitaulukossa kolmanteen sijaan, laskipa suoritusta millä skaalalla hyvänsä. Kolmanneksi eniten kultaa, kolmanneksi eniten mitaleja, kolmansia pistetaulukossa. Neljän vuoden aikaisemmissa Ateenan kesäkisoissa tulos oli kaikin puolin parempi: 27-27-38. Kiinakin jäi kakkoseksi.
Olympialajien vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen venäläisten menestys (30-33-23; yht. 86) antoi hyviä ennusmerkkejä. Nälkä kasvoi syödessään ja Venäjän olympiakomitea odottivat Pekingistä jo melko ylioptimistisia tuloksia: 38-25-45, eli yhteensä 108 nauhasta riippuvaa värimetallimöykkyä.
Kupla kuitenkin puhkesi. Jenkit ottivat ”omansa” pois ja Kiina kasvatti osuuttaan kaikilla urheilulajeilla ja osittain myös taitolajeista Venäjän kustannuksella. Surkean alun jälkeen Venäjän valtuuskunta puolitti tavoitteensa puoleen. Psykologisesti tärkeä mitalitaulukon kolmas sija painoi takakallossa.
Näin jälkikäteen kisalajit jaettiin ryhmiin venäläisurheilijoiden niissä saavutetun menestyksen mukaan. Tavoitteet saavutettiin tai jopa ylitettiin mm. paineissa, yleisurheilussa, tenniksessä sekä taitouinnissa. Mm. nyrkkeilyssä, rytmisessä voimistelussa, soudussa, uimahypyissä, painonnostossa ja viisiottelussa jäätiin vain vähän suunnitelmista. Muissa lajeissa koettiin siis romahdus, niistä mainiten miltei kaikki palloilulajit, uinti, ammunta, pyöräily, judo ja miekkailu.
Syinä epäonnistumisiin mainitaan meneillään oleva sukupolvien vaihdos (miekkailu), kiinalaisten yllättävän musertava ylivoima (voimistelu, uimahypyt, painonnosto), tuomarointivirheet (nyrkkeily) ja dopingkäryt (yleisurheilu). Mutta erityisesti joidenkin venäläisten urheilujohtajien olisi katsottava peiliin, sillä menestysodotukset perustuivat lähinnä jokaisen urheiluliiton edustajan mitalilupauksiin. Kiusaus asettaa rima korkealle on selitettävissä merkantilistisilla tekijöillä: jokaiseen lajiin dumpattiin rahaa luvatun menestyksen suhteen. Siksi esim. pöytätennisliitto povasi Venäjälle (huom!) pronssimitalia. Mainittakoon, että Sulkapalloliittohan kertoi ennen kisoja rehellisesti, ettei odota urheilijoiltaan minkäänlaisia mitaleja.
Venäjällä dumpataan miljoonia kisapaikkojen rakennukseen ja nuorisotyöhön, mutta menestys ei siltikään ole vain ajan kysymys. Mitalilla on myös toinen puoli: kotimaassaan arvostettu ja hyvin palkattu venäläisurheilija ei välttämättä yritä suuremmin uhrautua ja venyä maansa puolesta kansainvälisillä areenoilla.
Tulevan olympiaisäntämaan olisi noloa menettää urheilullisen mahtimaan maineensa lopullisesti. Paljon on tapahduttava, jotta Venäjä (jolla on muuten itselläkin kisajäsenyys) säilyy ensi riennoissa kirkkaasti kolmantena, saati palaisi kirkkaaseen kärkeen. Viimeksi mainittu onnistunee silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina molemmat boikotoivat joitakin kisoja. Mutta sellaista poliittista konjunktuuria tuskin pääsee syntymään.
Tekstit
1 kommentti:
Leonid, moro. Mistä sähköpostista vastaat nykyään parhaiten?
Lähetä kommentti